Mun tie Artistiksi vei yhteensä neljä pääsykoekevättä, paljon epäonnistumisia ja sen yhden ison onnistumisen, joka lopulta avasi oikiksen ovet. Olin jo yläasteella varma, että haluan opiskella yliopistossa oikeustieteitä, mutta lukiossa opiskelu ei kiinnostanut ja pääsin kirjoituksista rimaa hipoen läpi. Pidin lukion jälkeen välivuoden, koska kirjoituksien jälkeen omat resurssit ei riittänyt pääsykokeeseen panostamiseen.
Hain vuonna 2020 ensimmäisen kerran ja silloin pääsykoe järjestettiin koronan vuoksi kahdessa osassa. Ensimmäinen osa tehtiin etänä kotona ja se sisälsi pelkästään monivalintoja. Oma lukeminen ja valmistautuminen oli todella vaatimatonta, sillä henkilökohtaista elämääni varjosti kuluttava ihmissuhde. Jäin kokeessa miinuspisteille ja pettymys oli suuri. En osannut olla itselleni armollinen. Toisella hakukerralla olin päättänyt, että jätän kaiken muun elämän tauolle ja panostan täysillä pääsykoekevääseen. Sama ihmissuhde vei kuitenkin lopulta kaiken energian ja jouduin jättämään lukemisen kesken. Tällä kertaa en jäänyt miinuspisteille, mutten kuitenkaan päässyt monivalintaleikkurista läpi. Pettymys oli vielä suurempi kuin edellisenä vuonna, vaikka todellisuudessa en olisi pystynyt tehdä mitään toisin.
Kolmantena keväänä päätin, että tämä on se vuosi, kun pääsen sisään. Olin vihdoin päässyt eroon tästä surullisen kuuluisasta ihmissuhteesta ja halusin näyttää kaikille mihin pystyn. Panostin ihan täysillä, ostin takuu valmennuskurssin ja luin hulluja määriä. En pitänyt vapaata juuri ollenkaan ja olin varma, että tänä vuonna osaan tarpeeksi. Jäin kuitenkin muutaman pisteen päähän koulupaikasta. Tuntui, että koko elämä romahtaa ja etten ole tarpeeksi hyvä tai viisas oikikseen. Oli vaikeaa katsoa vierestä, miten muut, vähemmän hakeneet pääsivät sisään ja itse jäin jälleen ulkopuolelle.
Neljäntenä ja viimeisenä hakukeväänä olin jo lähes luovuttanut. Tein yhteishaun viimeisenä päivänä, koska en ollut varma pystyisinkö enää ottamaan uutta pettymystä vastaan ja siksi en ollut varma haluanko edes enää yrittää. Luku-urakan aikana olin paljon armollisempi itselleni. Luin juuri sen verran, kun oma jaksaminen riitti ja pidin paljon vapaapäiviä. Koen, että tämä “hällä väliä” -asenne oli mun kohdalla avain sisäänpääsyyn. Pääsin eroon ylimääräisestä stressistä ja paineesta ja siten opiskellut asiat jäi paremmin mieleen. Lopulta neljännellä kerralla Lapin yliopiston ovet aukesivat ja vihdoin pääsisin elämään omaa unelmaa.
Ajattelin pitkään, että hukkaan elämääni näin monella välivuodella, mutta jälkeenpäin ajateltuna pääsin kerryttämään arvokasta työkokemusta, matkustelemaan ja panostamaan täysillä omaan harrastukseeni, ratsastukseen. Nyt olen pystynyt hyvillä mielin jättämään kyseiset asiat tauolle ja keskittymään elämään opiskelijaunelmaa.
Muistakaa, että mahdolliset monet hakukerrat ei tee teistä yhtään huonompia. Ei kukaan kysele enää sisäänpääsyn jälkeen montako kertaa hait, vaan kaikki aloittavat samalta viivalta. Tsemppiä kaikille pääsykoekevääseen! Olkaa armollisia itsellenne ja älkää luovuttako unelmienne suhteen. <3
-Nelly
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti