"Päätä, että tänä keväänä teet tiukasti töitä unelmasi eteen"

Kevät tekee tulojaan, viimeisetkin lumet sulaa jopa täältä Rovaniemeltä ja talvitakki vaihtuu kevättakkiin. Terassitkin avaavat ovensa ja vappukin on kohta täällä!

Pääsykokeeseen on viisi viikkoa. Pikku hiljaa alkaa olla käsillä se aika joka ratkaisee, erottelee jyvät akanoista. Jos olet lukenut kirjat kymmenen kertaa, kerran tai olet vasta ensimmäistä kertaa lukemassa, ei hätää, vielä on aikaa! Tärkeintä lukemisessa ei ole kerrat, vaan se miten sen teet. On tärkeää, että hallitset kokonaisuudet ja kun kokonaisuudet on hallussa, opettelet yksityiskohdat.   Molempien osaamista tarvitaan pääsykokeessa. Oppimisen kannalta on tärkeää, että tunnet itsesi: miten juuri sinä opit? Ei myöskään kannata vertailla kavereihin tai kavereiden tapahoin, vaan luottaa omaan tekemiseen. Omaa oppimista kannattaa testata esimerkiksi vanhoja tehtäviä tekemällä. Itse tein pääsykoekeväänä tehtäviä päivittäin. Käsitekartat ja aikajanat asunnon seinillä ja aliastyyppiset kortit termeistä erityisesti bussimatkoilla olivat käteviä.

Vappu ja saapuva kesä tuo mukanaan paljon kiusauksia, mutta suosittelen pitäytymään tiukkana. Päätä, että tänä keväänä teet tiukasti töitä unelmasi eteen, kerro tämä kavereillesikin. Kun pääsykoe on takana, on aikaa käydä terrasilla, viettää aikaa kavereiden kanssa, nauttia kesästä! Heinäkuussa postilaatikkoon kolahtanut sisäänpääsykirje on kaiken sen arvoista. Vuoden päästä voitkin viettää viikon pituista vappua bolognan punaisissa haalareissa ja nauttia kevään tulosta ilman pääsykoekirjoja. En tarkoita, että lukea pitää 24h, vapaa-aikaa on hyvä olla, mutta suurempia juhlimisia ja irtiottoja ei kannata ennen pääsykoetta ottaa. Lukupäivän päätteeksi lenkki tai muu urheilusuoritus voi piristää ja rentouttaa. Muista myös kunnon yöunet!

Jo tässä vaiheessa haluan muistuttaa kertauksesta. Kertaus on ehkä tärkein juttu koko kevään urakassa. Muistakaa kerrata jatkuvasti, päivittäin ja viikottain. Itse aloitin lukupäivän aina kertaamalla edellisen päivän lukemiset. Suunnittele lukemisesi niin, että ennen pääsykoetta sinulla on vähintään muutama päivä aikaa pelkästään kertaamiselle.

Kevään käyttäminen tiukasti pääsykoekirjan parissa on varmasti kannattavaa ja palkitsevaa. Tsemppiä ja jaksamista kaikille luku-urakkaan!

Ira

"Pyrkiminen ei ole pelkästään fyysinen, vaan myös henkinen projekti"

Haluan aluksi onnitella erinomaisesta päätöksestäsi pyrkiä Lapin yliopiston oikeustieteelliseen tiedekuntaan sekä valinnastasi osallistua Artikla ry:n valmennuskursseille. Artikla järjestää keväällä 2014 valmennuskursseja jo 22. kerran, joten kokemus asiantuntevien ja monipuolisten kurssien järjestämisestä on erinomainen. Pyrkiminen oikeustieteelliseen vaatii kunnianhimoa, päättäväisyyttä sekä satoja tunteja lukemista, ja meidän tehtävämme onkin helpottaa työtäsi sekä tulla toisesta päästä vastaan. On kuitenkin muistettava, että emme pyri puolestasi – valmennuskurssit ovat ainoastaan apuväline sinun tehdessä sen kaikkein tärkeimmän työn.

Olen aivan pienestä pitäen halunnut tulla juristiksi. En edes muista, milloin tuon päätöksen tein. Luultavasti kuitenkin silloin, kun minulla ei ollut tietoa, mitä se oikeastaan edes tarkoittaa. Päätökseeni saattoi vaikuttaa se, että molemmat vanhempani ovat tuomareita. He yrittivät kuitenkin saada minut kiinnostumaan jostain ’kunnollisesta ammatista’.

Lukiossa käsitykseni vain vahvistui: halusin oikeustieteelliseen hinnalla millä hyvänsä. Meillä Suomessa opiskelupaikat eivät kuitenkaan ole ostettavissa, joten edessä oli hyvin pitkä ja kivinen tie. Oikotietä onneen ei ollut. Heti lukion jälkeen pyrin Helsingin oikikseen. Juuri ylioppilaaksi valmistuneelle tytölle oli järkytys huomata, kuinka paljon työtä pyrkiminen vaati. Olin Pykälän teho-kurssilla ja luulin pääseväni sisään helposti, sillä ylppärit olivat menneet hyvin. Totuus iski kuitenkin heti ensimmäisellä kurssikerralla, kun piti luetella hallintolain ensimmäisen luvun kaikki pykälät momentteineen ulkoa sanasta sanaan. Opiskelupaikka jäi pisteen päähän.

Tästä sisuuntuneena en aikonut jättää unelmaani toteuttamatta vain tuon yhden vaivaisen pisteen takia. Hain siis uudelleen entistä motivoituneempana. Tänäkin vuonna osallistuin Pykälän valmennuskursseille. Oli ilo huomata, kuinka paljon siellä oli tuttuja kohtalontovereita. Luin yhtä paljon kuin edellisenä vuonna ja olin jälleen hyvin päättäväinen koko kevään. Tiesin, että lait piti osata sanasta sanaan ulkoa ja käsitteet myös. Kun tulokset tulivat, pahin painajainen tapahtui taas. Olin jälleen jäänyt pisteen päähän.

Tämä palautti minut maanpinnalle. Unelmani oli tulla juristiksi ja päästä opiskelemaan alaa, johon minulle oli syntynyt jo jonkin sortin pakkomielle. Opiskelupaikkakunnalla ei enää ollut mitään merkitystä, halusin vain niin palavasti sisälle. Päätin pyrkiä Lapin yliopistoon ja aloittaa puhtaalta pöydältä. Ilmoittauduin Artiklan Helsingin valmennuskurssille ja olo päätöksestä oli hyvä. Motivaatio kohosi aivan uusiin lukemiin ja luin todella paljon enemmän kuin aikaisempina vuosina. Stressitaso kohosi aivan uusiin ulottuvuuksiin ja olinkin henkisesti myös enemmän hajalla kuin koskaan ennen. En kestänyt enää epäonnistumista. Vaikka väli- ja loppukokeet menivät loistavasti, en luottanut lainkaan omaan osaamiseeni, päinvastoin. Luin yhä enemmän ja enemmän. Viimeisestä kuukaudesta en muista vieläkään mitään muuta, paitsi opettelemani lakipykälät. Tuo hulluuden rajamaille viety lukeminen kuitenkin toi parhaan palkintonsa. Pääsin sisälle. Tuo tunne oli jotain sanoinkuvaamatonta.

Oikeustieteelliseen pyrkiminen eroaa monin tavoin siitä, miten asiat opiskeltiin lukiossa. Valmistautuessa tiedekunnan vaikeimpaan tenttiin eli pääsykokeeseen, mitään ei saa jättää arvailujen varaan. Kirja on osattava kannesta kanteen ja siitä voidaan kysyä aivan mitä tahansa. Lakipykälät ja käsitteet on osattava sanasta sanaan ulkoa sekä kokonaisuus hallittava erinomaisesti. Lukiossa riitti, että osasi kertoa suurin piirtein asian pääkohdat sekä soveltaa faktoja. Tämä ei kuitenkaan toimi enää. Pyrkiminen vaatii omanlaisen luku- ja vastaustekniikan, joihin kursseillamme myös paneudutaan. Oikeustapausten ratkaisukaava tulee vielä niin tutuksi, ettet varmasti unohda sitä koskaan.

Pyrkiminen ei ole pelkästään fyysinen, vaan myös henkinen projekti. Epävarmuus, riittämättömyys sekä luovuttamisen tunne tulevat mieleen monta kertaa kevään aikana. Tärkeää on kuitenkin muistaa, että et ole ainoa, jolle tämä tapahtuu. Kaikki ovat jossain vaiheessa keskellä epätoivoa eikä lukemisessa tunnu olevan mitään järkeä. Näinä hetkinä on kuitenkin pidettävä tavoite ja päämäärä kirkkaana mielessä. Itse motivoiduin mielikuvalla paksusta, ruskeasta hyväksymiskirjeestä, joka tippuu postilaatikosta. Vaikeina hetkinä on hyvä katsoa taakse jo kuljettua matkaa ja kiinnittää huomiota jo opittuihin asioihin. Unettomat yöt, paniikki-itkut sekä tärinävapina kuuluvat asiaan, se on osa tätä nautintoa. Tarkoituksenani ei missään nimessä ole pelotella, vaan valmistaa sinua mahdollisimman hyvin tulevaan koitokseen. Kevät on kuitenkin jossain mielessä antoisaa aikaa oppimisen osalta. Palkitsevinta on huomata oma kehitys joko onnistumalla tehtävissä tai välikokeissa. Niistä saa potkua, joiden voimalla jaksaa taas pitkään. Yhtäkkiä mikään ei tunnukaan enää mahdottomalta.

Oppimistapoja on monenlaisia. Toiset oppivat kuulemalla, toiset tekemällä muistiinpanoja ja kolmannet valokuvamuistin avulla. Itse kuulun viimeiseen ryhmään. Minulla olikin käytössä värikoodit, joita noudatin läpi kevään: pääsääntö yliviivattiin pinkillä, poikkeus vihreällä, laki sinisellä, vuosiluvut keltaisella yms. Pääsykoekirjasta tuli oikea lasten värityskirja, mutta se auttoi minua. Jos pyrit ensimmäistä kertaa, on tärkeää, että havaitset oman tyylisi oppia. Tätä apuna käyttäen voit laatia valmennuskurssiopettajasi kanssa oman henkilökohtaisen lukusuunnitelman, mikä on elintärkeä työväline läpi kevään.

Valmennuskurssien tehtävinä on valmentaa sinua mahdollisimman monialaisesti tulevaa pääsykoetta varten. Oppiminen, tehtävät ja henkinen tuki ovat korvaamaton apu pyrkiessä. Itse odotin joka maanantai, tiistai ja torstai kuin kuuta nousevaa, että kello lyö 16:30 ja voin lähteä kirjastosta kohta valmennuskursseja. Siitä tuli oikea henkireikä. Kanssapyrkijöiltä saatu henkinen tuki ja apu oli korvaamatonta. Opettajat osasivat loistavasti haastaa meidät sekä vastata mieltä askarruttaviin kysymyksiin. Kurssien merkitys sisäänpääsyn kannalta oli suuri, vaikka jokainen tekee varsinaisen työn itse. Pyri siis ottamaan kursseistamme kaikki mahdollinen irti. Tee tehtävät, kysele ja haasta opettajat. Uskalla, yritä ja onnistu. Näin saat parhaan mahdollisen tuen ja avun kursseistamme, sillä olemme olemassa pyrkimisessä vain sinua varten.

Hakeminen oikeustieteelliseen tiedekuntaan on tänä vuonna lähes neljä kuukautta kestävä urheilusuoritus, joka ei varmasti unohdu mielestäsi koskaan. Ota tämä haasteena. Katso, kuinka moni luovuttaa sinun selviytyessä voittajana maaliin ja ennen kaikkea tulevana oikeustieteiden ylioppilaana Lapin yliopistoon. Tehdessäsi tämän työn kunnolla, ei sitä tarvitse tehdä enää koskaan uudelleen. Kevät menee hurjaa vauhtia. Huomaat yhtäkkiä lumien sulaneen, sitten puihin onkin jo ilmestyneet lehdet. Seuraavaksi onkin jo pääsykoeaamu ja olo on epätodellisen sumea. Jos olet tämän kevään ylioppilas, sinulla ei ole mitään hätää. Ihminen on nimittäin viisaimmillaan keväänä, jona hän kirjoittaa ylioppilaaksi. Mikäli olet pyrkinyt aiemmin, ei myöskään ole huolen häivää. Tiedät mitä keväältä odottaa ja motivaatiosi on varmasti korkeammalla kuin aiemmin. Kummassakin tapauksessa sinulla on loistavat edellytykset onnistua. Tämä on sinun vuotesi näyttää kaikille epäilijöille ja tehdä jotain, mikä turvaa loppuelämäsi. Unelmiesi opiskelupaikan ja sinun välillä on ainoastaan tuo yksi pieni kirja, ja sinä olet sitä paljon vahvempi! Muista kuitenkin nukkua riittävästi, urheilla sekä ylläpitää hyvinvointiasi. Joskus on hyvä vain laskea kirjat alas ja tehdä jotain aivan muuta, jotta aivot saavat hieman taukoa lukemisesta.

Tahdon toivottaa hurjasti tsemppiä, päättäväisyyttä sekä onnistumisen hetkiä tulevaan koitokseen. Sinä pystyt siihen! Nähdään viimeistään syksyllä tiedekunnan käytävillä!

Laura Kaivosoja 

Valmennuskurssipäällikkö 2014 

"Oikikseen pääseminen oli ollut pitkäaikainen haaveeni"

On keväinen maaliskuun päivä Helsingissä vuonna 2011. Avaan malttamattomana paketin, jonka lähettäjäksi on merkitty Lapin yliopisto. Sen jälkeen otan paketista kaksi punakantista kirjaa, joiden toivon toimivan pääsylippuinani oikeustieteiden tiedekuntaan. Alan silmäillä kirjoja, jolloin silmilleni hyppii toinen toistaan oudompia sanoja. Sellaisia sanoja kuten ”prorogaatiosopimus”, ”vallinnanrajoitusjärjestelmä” ja ”ehdottomuusperiaate”. Niiden lisäksi huomaan myös täysin outoja latinankielisiä ilmaisuja, joista esimerkkejä ovat ”in dubio pro reo”, ”lis pendens” ja ”lex fori”. Mieleeni hiipii epäily siitä, että keväästä tulisi raskas ja iloton. Pamautan kirjojen kannet kiinni ja päätän keskittyä opiskelemaan vielä edessä oleviin viimeisiin ylioppilaskokeisiin pääsykokeesta murehtimisen sijaan. Sillä hetkellä en nimittäin vielä tiennyt, että monta kirjastossa vietettyä päivää, lukuisaa Artiklan valmennuskurssilla saatua uutta kaveria ja useita loppuun kulutettuja korostuskyniä myöhemmin kuitenkin koittaisi heinäkuinen päivä, jolloin kevään uurastus palkittaisiin tiedolla opiskelupaikan saamisesta oikiksessa.

Oikikseen pääseminen oli ollut pitkäaikainen haaveeni. Olin päättänyt jo kauan ennen lukion alkua, että jonakin päivänä minusta tulisi juristi. Niinpä lukiossakin valitsin kurssini ja yo-kokeeni pitäen silmällä mahdollisimman korkeiden lähtöpisteiden saamista. Koska halusin pitää unelmistani kiinni, päätin tarttua pääsykoekirjoihin uudelleen jo samana päivänä kun viimeinen yo-kokeeni oli ohi, vaikka ensivilkaisu kirjoihin olikin hieman pelästyttänyt minut. Olin kuitenkin enää pääsykokeen päässä unelmani saavuttamisesta, joten tartuin härkää sarvista – tai tässä tapauksessa kirjaa kansista – ja otin ensimmäisen askeleen kohti abiturientista oikeustieteen ylioppilaaksi muuttumista.

Kun pääsykoelukemista oli takana muutama päivä ja olin lukenut ensimmäiset pääsykoeartikkelit pintapuolisesti läpi, aloin huomata, että lukemani teksti alkoi tempoa minua mukaansa. Vaikka olin pelännyt, että lukeminen olisi ollut varsinkin juuri päättyneen yo-koerupeaman jälkeen vähintäänkin pakkopullaa, oli tilanne päinvastainen. Aloin huhtikuun alussa olla jo lähes harmistunut aina kun kirjaston lukusalin kaiuttimista kuului ilmoitus ”kirjasto suljetaan kymmenen minuutin kuluttua”, vaikka olisin mielelläni jatkanut lukemista vielä kauemminkin. Vaikka lukeminen tuntui sujuvan, mietin kuitenkin jatkuvasti sitä, että monet muut olivat luultavasti saaneet etumatkaa minuun nähden, koska en ollut aloittanut pääsykoelukemista kuin vasta yo-kokeiden jälkeen – olivathan pääsykoekirjat olivat ilmestyneet jo lähes kuukautta ennen yo-kokeiden päättymistä.

Kevään edetessä aloin entistä enemmän pelätä, että minulta loppuisi aika kesken ennen pääsykoetta. Onneksi olin kuitenkin ilmoittautunut Artiklan intensiivikurssille, jonka ansiosta itsevarmuuteni kasvoi. Kurssin opettajilta sai tärkeitä vinkkejä lukemiseen ja lisäksi vastauksia mieltä kaihertaneisiin kysymyksiin pääsykoeartikkeleista ja pääsykokeesta. Myös lähiopetuskerrat olivat erinomaisia, koska opettajien kertomina monet kirjasta luettuina vaikeilta tuntuneet asiat alkoivat tuntua ymmärrettävämmiltä. Kurssilla myös tutustui uusiin ihmisiin, joista monet ovat nyt opiskelukavereitani. Väheksyä ei voi myöskään kurssilla saatua oppia vastaustekniikasta, jota ilman tuskin olisin osannut vastata kovinkaan moneen pääsykoekysymykseen riittävällä tarkkuudella. Uskonkin, että ilman valmennuskurssia mahdollisuuteni toteuttaa haaveeni oikisopinnoista olisivat olleet paljon heikommat – jopa lähes olemattomat.

Kun valmennuskurssi oli ohi, ja pääsykoekirjojeni sivut olivat korostuskynien vaikutuksesta muuttuneet mustavalkoisista kirkkaan monivärisiksi, oli kevätkin muuttumassa kesäksi. Samalla pääsykoekirjojen teksti, joka oli vielä muutamaa kuukautta aikaisemmin tuntunut vieraalta ja vaikealta, alkoi tuntua ymmärrettävältä ja tutulta. Sellaisetkaan ilmaisut kuin ”nulla poena sine lege” ja ”nullum crimen sine lege” eivät saaneet päätäni enää pyörälle ja olin havainnut, että pääsykoekevät on paikoitellen rankka, mutta ei mikään ylitsepääsemätön koettelemus.

Omalla kohdallani toimivaksi opiskelustrategiaksi havaitsin sen, että pidin huolta siitä, että sain riittävästi unta ja hiilihydraatteja, jotta lukuvireeni säilyi. Päivärytmini muodostui sellaiseksi, että heräsin yleensä viimeistään yhdeksältä, minkä jälkeen kävelin lähikirjastoon lukemaan. Pidin huolta siitä, että muistin pitää puolenpäivän jälkeen ruokatauon ja iltapäivän mittaan pari välipalataukoa, jolloin kävelin kaupasta hakemaan jotakin evästä – varsinkin jotakin millä sai suun makeaksi. Myös vesipullo oli kevätpäivien lämmetessä korvaamaton apu lukuvireen ylläpitämisessä. Niinä päivinä kun oli valmennuskurssin opetusta, vietin päiväni Pasilan kirjastossa, josta oli helppo siirtyä Haaga-Helian tiloissa järjestetylle valmennuskurssille.  Kavereitani tapasin lähinnä perjantaisin ja lauantaisin, jolloin lähikirjastoni suljettiin aikaisemmin, mutta onneksi sosiaalisia suhteita sai pidettyä yllä myös valmennuskurssilla, jotta en tullut aivan mökkihöperöksi. Sunnuntaisin lähikirjastoni oli kiinni, mutta onnekseni Helsingissä oli muita kirjastoja auki myös sunnuntaisin.  En nimittäin halunnut tuhlata yhtä ainutta kallisarvoista lukupäivää, joten en pitänyt yhdenkään päivän taukoa lukemisesta kevään aikana.

Kevään mittaan huomasin, että silloin kun lukeminen alkoi väsyttää eikä happihyppelystäkään ollut apua, oli parasta mennä kotiin päiväunille. Liian väsyneenä lukeminen vaikutti ainakin minusta pelkältä ajanhukalta, koska tieto ei jäänyt muistiin kunnolla. Kevään aikana havaitsin myös, että hiljainen lukusali ei välttämättä ole paras paikka lukea, koska huomasin keskittyväni lukemisen sijaan lukusalissa enemmän siihen, että en häiritsisi muita muistiinpanojen kirjoittamisellani tai korostuskynän liu’uttamisellani tekstirivien päältä. Niinpä lukeminen tuntui vapaammalta ja yllättäen myös tehokkaammalta kun siirryin lukusalista välillä kirjaston monitoimitilaan tai aulaan lukemaan. Suosittelen kokeilemaan, mikä on omasta mielestäsi paras lukupaikka.

Ennen pääsykoetta olin lukenut pääsykoeartikkelit läpi 8-12 kertaa. Kun aloin hahmottaa, mitkä artikkelit vaikuttivat vaikeammilta kuin toiset, aloin panostaa vaikeilta tuntuvien artikkeleiden lukemiseen. Kuitenkin koko kevään ajan pidin mielessäni sen, että jokainen artikkeli on osattava erittäin tarkasti, joten yritin pitää huolta myös siitä, ettei helpolta tuntuneiden artikkeleiden sisältö unohtunut samalla kun opiskelin vaikeilta tuntuneita artikkeleita. Koin strategiani toimivaksi, mutta se ei ole tae siitä, että sama tapa toimisi muilla. Olen kuullut, että toiset lukivat kirjat läpi vain kahdesti mutta sitäkin tarkemmin ja toiset puolestaan paljon useammin kuin minä.

Vaikka pääsykokeisiin lukeminen meni keväällä prioriteettilistallani kaiken muun edelle, olen nyt tyytyväinen siihen, että jätin kevään aikana väliin monia bileitä ja tapahtumia, joihin minua yritettiin houkutella. Näkemättä minulta jäi muun muassa Suomen MM-jääkiekkovoitto Ruotsista, ja muiden juhliessa vappua istuin punakantisen kirjan ääressä – tosin simalasi oli sentään kädessäni. Pidin kuitenkin tarkasti huolen siitä, että lukeminen ei muuttunut pakkopullaksi. Mottoni oli ”luen, koska haluan lukea” eikä ”luen, koska minun pitää lukea”. Niinpä yritin pitää mielenkiintoani yllä muun muassa etsimällä pääsykoeartikkeleissa mainittuihin asioihin liittyviä uutisia, jotta lukeminen ei tuntuisi pelkältä teorialta. Tosin yritin myös huolehtia siitä, että pidin visusti erossa toisistaan tiedon, joka on mainittu pääsykoekirjassa ja tiedon, jonka olen lukenut muualta. Pääsykokeessahan muualta hankittua tietoa ei arvosteta. Tärkeää jaksamiseni kannalta oli myös se, että annoin aivojen välillä levätä esimerkiksi televisiota katsellen, kavereiden kanssa aikaa viettäen tai kevätsäästä nauttien – kunhan lukutavoitteet täyttyivät eikä välttämätön rentoutuminen muuttunut turhaksi löysäilyksi.

Tsemppiä lukemiseen, ahkeruus palkitaan kevään lopuksi!

- Ilkka