maanantai 25. toukokuuta 2020

Tsempit pääsykokeeseen!

Viimeiset hetket ennen pääsykokeen ensimmäistä osaa ovat käsillä ja se herättää monessa varmasti sekä kauhun että helpotuksen tunteita. Haluaisin sanoa, että muistan itse täysin miltä se tuntuu, mutta olin viimeisen viikon täysin sumussa. Itse en stressannut, mutta ei tullut ajateltua oikeastaan muuta kuin tulevaa koetilannetta ja mahdollista koulupaikkaa.

Viimeisenä tsemppinä stressaajille haluaisin sanoa, että vaikka tilanne on uusi niin mahdollisuuksia on aina päästä sisään. Tilanne on jokaiselle hakijalle sama, oli hakenut sitten 5 kertaa tai ei kertaakaan. Jokaikinen on varmasti edes hieman huuli pyöreänä mitä sieltä tulee vastaan, mutta tärkeää on suhtautua avoimin mielin eikä pelästyä tehtävistä - tuli sieltä vastaan mitä hyvänsä! On myös hyvä muistaa faktat; sille on syynsä miksi ennakkomateriaalia on annettu. Kysymyksiä tulee siis aivan varmasti niistä kirjoista, joiden parissa olette viettäneet jo monen monta viikkoa! Minulta ollaan tultu kysymään, että miten tämän stressin saa oikeen pois. En valitettavasti osaa antaa sen erityisempiä poppaskonsteja, mutta itse menen yleensä järjen mukaan. Stressin alaisena olet huonompi. Muisti pätkii, kädet tärisee ja ajatus katkeilee. Se ei siis kannata. Monia stressaa myös ajatus siitä, että ei pääsisi sisään. Toki, se on suuri pettymys, mutta oikikseen voi hakea aina uudestaan! Välivuotena voi käydä avointa, tehdä töitä, matkustella jne - asioita, joita silloin ei pysty tekemään, kun opiskelee. Mindsetti on hyvä muistaa välillä kääntää ja miettiä siltä kannalta, ettei maailma siihen hetkeen lopu, jos sisään ei tänä vuonna päässytkään. Mutta toivotan jokaiselle hurjasti tsemppiä, nyt ei ole aika luovuttaa ja alkaa epäilemään omia taitoja. Annatte kaikkenne ja vielä enemmän siihen kokeeseen ja yhtäkkiä huomaattekin olevanne jo sisällä!

Osa onkin jo saanut tietää koulupaikasta todistuskiintiön kautta. Suuret onnittelut puolestani kaikille ja etenkin Lappiin päätyville. Olette tehneet oikean valinnan! Syksyllä me tutorit olemme järkänneet teille ikimuistoiset fuksiviikot täynnä juhlia (tietysti), erilaisia aktiviteetteja ja ennen kaikkea yhdessäoloa. Itselleni fuksiviikot olivat ensimmäisen vuoden kohokohta ja huomasinkin niiden kolmen viikon jälkeen, että kappas - mullahan on ihan älyttömästi uusia ystäviä ja tuttavapiiri laajentunut monin kertaisesti.

Meillä on syksyllä erinomainen bändi koossa ja odotetaan teitä uusia tulevia fukseja kuin kuuta nousevaa! Nyt tsemppiä loppurutistukseen, te hoidatte tämän.



Nelah Stiller
Ensimmäisen vuoden oikkari

sunnuntai 3. toukokuuta 2020

Vinkkejä ja vertaistukea kevääseen

Moikka! 

Olen Tonja, ensimmäisen vuoden oikkari Lapin yliopistosta. Mun oma pääsykoekevät oli tasan vuosi sitten ja luku-urakka parhaimmillaan käynnissä. Se oli mun ensimmäinen hakukerta, eli oon elävä esimerkki siitä, että oikikseen on täysin mahdollista päästä myös sillä ensimmäisellä yrittämällä. Valmistuin lukiosta keväällä 2018 ja silloin mulla oli jo tiedossa, että haen oikikseen. Samalla olin päättänyt, että haluan pitää välivuoden enkä lähteä suoraan kirjoitusten jälkeen lukemaan pääsykokeisiin. Se oli varmasti omalle kohdalleni oikea valinta, sain vuoden tehdä ihan kaikkea muuta ja kevään tullen “tuoreilla voimilla” lähteä lukemaan.  

Ennen kirjojen julkaisua yritin tehdä kaikkea kivaa ja itselle mieluisia juttuja. Tiesin, että seuraavat 5 viikkoa mun elämä koostuisi pelkästään pääsykoekirjoista ja muu saisi jäädä. Kun sen teki itselle selväksi alusta alkaen, siihen oli helppo asennoitua. Totta kai mua jännitti, mulla oli vain yksi unelma ja halusin saavuttaa sen unelman, muuta vaihtoehtoa ei edes ollut. 

Itse luin kotona. Kävin myös valmennuskurssin, jossa oli noin 3x/vko iltaisin opetusta. Heti kun kirjat julkaistiin, laadin lukusuunnitelman. Mulla oli päiväkohtaisesti merkattuna, mitä luen ja milloin. Luin kaikkia kirjoja tasaisesti ja pyrin huolehtimaan, että yksikään kirja ei jäisi 2 päivää pidemmäksi aikaa avaamatta. Ja siellä lukusuunnitelmassa oli myös tarkasti merkattuna kertaus. Kertasin joka aamu edellisen päivän asiat ja viikon päätteeksi koko viikon asioita. Tykkään itse rutiineista ja kehitinkin lukuajaksi omat tarkat rutiinit, joita noudatin päivästä ja viikosta toiseen. Ensimmäiset päivät taisin lukea noin 6h/päivä. Muutaman päivän jälkeen luin noin 8h/päivässä, mutta lauantaisin luin edelleen vain sen 6h. Sunnuntait pidin muutaman ensimmäisen viikon aina vapaana. Silloin kun iltaisin oli valmennuskurssi, päivät oli tosi pitkiä, mutta se myös teki opiskelusta monipuolisempaa kun sai käydä kuuntelemassa opetusta!  

Yleensä mun päivät meni niin, että aamulla aloitin klo 8 lukemaan, luin 12 asti, jolloin pidin pidemmän lounastauon. Riippuen lukupäivän kestosta iltapäivällä oli vielä yksi tai kaksi vähän pidempää tauko. Jos oli valmennuskurssipäivä, illat meni siellä. Yleensä luin yleensä kerralla tunnin, jonka jälkeen pidin noin 5min tauon. Puhelin oli kokonaan toisessa huoneessa ja siihen sain koskea vain noilla pidemmillä tauoilla. Tämä toimi mulla tosi hyvin ja jos ei ollut valmennuskurssia illat jätin aina vapaaksi. Silloin jaksoin päivän keskittyä olennaiseen, kun tiesin, että illalla odotti vapaa-aika. 

Itse treenasin kevään aikana samalla puolimaratoonille. En todellakaan kehota ketään ottamaan tästä esimerkkiä, mutta sen mitä tällä haluan korostaa on, että mun ehdoton ja tärkein vinkki on, että huolehtikaa vapaa-ajasta. Ihan oikeasti. Aloittakaa lukeminen kevyemmin ja kiristäkää tahtia mitä pidemmälle kevät etenee. Omalla kohdalla luin vain oikeastaan viimeisen viikon päivittäin pitkää päivää aamusta iltaan. Lukeminen on totta kai ykkösasia. Jostain on pakko luopua, perhe ja kaverit varmasti ymmärtävät, että nyt sun tärkein juttu on keskittyä lukemiseen. Mutta aamusta iltaan kenenkään ei kuulu lukea. Lukupäivien jälkeen iltaisin ulkoilkaa, treenatkaa, kattokaa netflixiä tai mitä tahansa muuta missä saatte ajatukset siirrettyä pois kirjoista.   

Myös mulle tuli niitä epätoivon hetkiä ja huonoja lukupäivä. Kenenkään kevät ei kuitenkaan kaadu siihen. Tärkeintä on vaan luottaa omaan tekemiseen. Monesti mulle tuli valmennuskurssilla fiiliksiä, että tosi moni muu osaa paremmin. Silloin piti vain pitää pää kylmänä ja tiedostaa, että oma tekeminen riittää. Ja niin se riittikin, noista lukuajan hetkellisistä huonoista fiiliksistä huolimatta. Täydellinen epätoivo iski myös itse koetilanteessa. Muistan elävästi sen hetken, kun aloin tekemään koetta, ja ne tehtävät oli juuri niistä asioista, mitkä oli mulle kaikista vaikeimpia. Musta suoraan sanottuna tuntui, etten osannut mitään. Kello tuli 12 ja olin jo melkein luovuttamassa ja lähdössä pois. Mietin silloin mielessä, että “En todellakaan ole käyttänyt lukemiseen 5 viikkoa ja lähde 3 tuntia ennen kokeen loppumista pois. Ihan sama mitä kirjotan, mutta yhtäkään kohtaa ei jää tyhjäksi”. Se oli henkisesti kova paikka, mutta tein koko kokeen loppuun ja yritin parhaani. Jos olisin luovuttanut ja lähtenyt, en olisi nyt kirjottamassa tätä teille.  


Mun oma valmennuskurssiopettaja totesi meille silloin hyvin, että "oikikseen pääsee normaalit ihmiset normaalilla lukemisella". Tää on lyhyt aikan teidän elämästä, antakaa itsestänne kaikki ha tehkää parhaanne. Se riittää. Kevät oli rankka, sitä on turha kiistää, mutta myös sen arvoinen. Voin sanoa, että yks mun elämän parhaimmista hetkistä oli avata opintopolku ja nähdä siellä palkinto kevään työstä.

Valtavasti tsemppiä lukemiseen!! 

Tonja Kuusela, 
ensimmäisen vuoden oikkari