tiistai 25. helmikuuta 2020

Nordic Week – kansainvälistä oikisyhteistyötä hauskimmillaan

Miltä kuulostaisi reissu Islantiin, jonka aikana voisit tavata sekä maan presidentin että käydä Blue Lagoonissa uimassa? Entä unohtumattomat vuosijuhlat ruotsalaisessa linnassa? Kansainväliset sitsit merirosvoteemalla? Kenties haluat vain syventää tietojasi jonkin tietyn oikeudenalan osalta, nauttien samalla pohjoismaalaisesta seurasta. Näitä kaikkia edellä mainittuja yhdistää yksi asia – ne ovat tai ovat olleet osana Nordic Week -tapahtumia. Nordic Weekit ovat hieno tapa päästä tutustumaan muiden suomalaisten ja pohjoismaalaisten ainejärjestöjen oikkareihin, minkä lisäksi pääsee perehtymään tarkemmin johonkin tiettyyn oikeudenalaan tai rajattuun aiheeseen. Tämänlainen tiivis yhteistyö oikeustieteen opiskelijoiden kesken on todellakin ainutlaatuista – millään muulla tieteenalalla ei ole näin tiivistä pohjoismaalaista yhteistyötä.

Kuten nimestä ilmenee, kyseinen tapahtuma kestää aina noin viikon kerrallaan. Mikäli kalenterista ilmenee kiinnostavan viikon kohdalla punakynällä merkattuna ”TENTTI” ja haluaisit silti mukaan, ei hätää: mahdollista on osallistua myös ”helgenille”, eli viikonlopun osuudelle.

Tässä vähän taustaa Nordic Weekeistä: Jokaisella osallistuvalla ainejärjestöllä on oma viikkonsa ja niitä on yhteensä 11 vuodessa. Suomesta osallistuu viisi ainejärjestöä, Ruotsista ja Norjasta kaksi, minkä lisäksi Tanskasta ja Islannista yksi molemmista. Viikot menevät yleensä saman peruskaavan mukaan: viikon aikana tehdään excursioita paikallisiin yrityksiin ja nähtävyyksiin, kuullaan asiantuntijoiden luentoja, käydään mökkireissulla (hyttetur), sekä juhlitaan iltaisin sitsien ja erilaisten tapahtumien muodossa. Koko viikko huipentuu mitaliseremoniaan ja isäntäainejärjestön vuosijuhlaan, joita seuraa seuraavana aamuna sillis. Viikkojen aikatauluun mahtuu myös monenlaista vaihtelevaa yllätysohjelmaa (surpriset), joten lepäämiselle ei jää hirveästi aikaa. 

Tämän vuoden oikeudellinen teema Artiklan viikolla oli ”Human Rights from the Sámi perspective”. Viikkoon mahtui mm.  todella mielenkiintoiset Anne Nuorgamin ja Tiina Sanila-Aikion luennot, vierailu joulupukin luo, vierailu hovioikeuteen ja Lapin panimolle, sekä upea fairytale-teemainen hytte. Viikon epävirallisena teemana oli myös ekologisuus ja omissa tapahtumissa tarjottiin pelkästään kasvisruokaa. Vieraille annettavat goodie bagit heijastivat sisällöltään tätä teemaa. 



Omalta osaltani olin mukana hytte-toimikunnassa, eli toimeenkuvaani kuului mökin koristeiden valmistaminen ja hankkiminen, koristelu paikan päällä, ruuanvalmistus, sitsitarjoilu sekä seuraavan päivän loppusiivous. Reissu oli erittäin hauska ja ikimuistoinen, vaikka pyörin alkuillan keittiön puolella. Viikon tapahtumat olivat kaikki todella mielenkiintoisia ja hyvin järjestettyjä, mistä iso kiitos kaikille tapahtumia järjestäneille. 


Mikäli (ja toivottavasti) tiesi johtaa oikikseen suosittelen lämpimästi perehtymään ainakin oman ainejärjestön viikkoon, sillä toimikunnassa työskentely on matalan kynnyksen tapa päästä mukaan toimintaan ja sisälle kansainväliseen ilmapiiriin. Tämä pohjoismaalaisen opiskelijayhteistyön ainutlaatuisuus vahvistaa kokemuksen erityisyyttä. 


Kira Wilska
ensimmäisen vuoden oikkari 

tiistai 18. helmikuuta 2020

Oikkarin arkipäivä

Moikka! 
Mun nimi on Vilma, oon 21-vuotias toisen vuoden oikkari ja kerron tässä postauksessa tyypillisestä oikkarin päivästä. Täytyy kuitenkin heti alkuun todeta, että totta puhuen tyypillistä päivää ei edes ole olemassa - yleisesti ottaen päivät vaihtelee aika paljon, ja toisinaan saattaa olla pitkiäkin taukoja luennoista. Vapaapäivinä on kuitenkin hyvä raahautua kirjastolle lukemaan tenttiin, jos haluaa välttyä paniikkilukemiselta muutamaa päivää ennen tenttiä. Henkilökohtaisesti tykkään pienestä kiireestä, ja oon opiskellut vähän nopeampaan tahtiin tekemällä pooleja päällekkäin ja ottamalla valinnaisia opintoja poolien ohella. Nyt mulla ei esimerkiksi ole ollut pooliopintoja muutamaan kuukauteen, mutta oon pitänyt itseni kiireisenä muiden opintojen parissa. Tänä vuonna oon aloittanut ranskan opiskelun, ja se tuo kivaa rytmiä arkeen, koska joka maanantai ja torstai on oppitunti. Iso plussa hyvästä kielitarjonnasta Lapin yliopistolle!
 



Torstaisin mulla on jo 8.30 ranskan tunti. Heräsin about 6.45 erittäin väsyneenä ja haaveilin tunnin skippaamisesta, mutta päätin kuitenkin raahautua paikalle. Asun keskustassa, ja täältä kävelee noin 20 minuutissa ylpälle. Ranskan tunti sujui mukavasti, ja me harjoiteltiin asioita ensi viikon tenttiä varten. Tunti loppui 11.00. 

 Tunnin jälkeen menin kirjastolle lukemaan ensi viikon tilinpäätösoikeuden tenttiin. Lukeminen ei oikeen jaksanut innostaa, ja aika kirjastolla kuluikin lähinnä puhelimella näpräämiseen. Tästä ei kannata ottaa mallia! Yliopistolla on lähestulkoon aina tosi hyvää ruokaa, ja yhden aikaan nälkä alkoi riivaamaan toden teolla. Päätin luopua yrityksestä lukea ja lähdin herkuttelemaan ihanilla sämpylöillä ja herkullisella ruualla ravintola Felliin ystävien kanssa. Parasta on, että ruoka maksaa vaan 2.60! Ruokatauko eskaloitui parin tunnin juorutauoksi, ja käytiinpä me vielä syömässä laskiaspullatkin.  




Venähtäneen ruokatauon jälkeen meillä oli kello 15.00 alkava seminaari Kiinan mediakurssiin littyen. Tää kurssi on osa Kiinaopintojen sivuainetta yhteiskuntatieteiden tiedekunnan puolelta, ja on ollut ihan super mielenkiintoinen! Suosittelenkin lämpimästi ottamaan kursseja myös muista tiedekunnista, jos löytää vähänkin itseä kiinnostavia opintoja. Seminaari oli todella antoisa, ja opin muun muassa sen, että Kiinan hallitus on bannannut Pipsa Possun maasta kokonaan, koska se on osa ‘’ganstereiden’’ alakulttuuria. Kaikkea sitä pääseekin oppimaan! Semma loppui 17.00, ja lähdin sen jälkeen kotiin. Yleensä oon kirjastolla noin viiteen tai kuuteen saakka, riippuen fiiliksestä. Kotona teen harvoin mitään kouluhommia, ellei deadlinet paina päälle.  Kuten todettua, tyypillistä oikkarin päivää ei ole. Päivät vaihtelee tosi paljon sen mukaan, mitä opintoja on ottanut ja millainen opiskelija on. Tässä on kuitenkin pieni esimerkki, millainen oikkarin päivä saattaa olla. Paljon tsemppiä luku-urakkaan, ja toivottavasti nähdään ensi vuonna kirjastolla!  


Vilma Laukkanen,
toisen vuoden oikkari

maanantai 10. helmikuuta 2020

Miten selvitä sprintiksi muuttuneesta maratonista?


Oma oikishaku-urani alkoi abikeväänä vuonna 2018, kun hain yhteishaussa oikeustieteelliseen tiedekuntaan ensimmäistä kertaa. Kävin silloin valmennuskurssin, josta valitsin aamuryhmän itselleni. Ajattelin, että olisin silloin virkeimmilläni ja jaksaisin keskittyä valmennuskurssin luennoilla. En päässyt ensimmäisenä vuotena edes monivalintoja läpi, ja niitä harjoittelinkin paljon enemmän seuraavana keväänä. Välivuoden vietin opiskellen avoimen yliopiston kursseja kansanopistossa, ja kävinkin kyseisen kansanopiston valmennuskurssin keväällä 2019. 

Kutsuisin ensimmäistä hakemiskertaani ”trial-and-error” kerraksi, sillä minulle oli vielä hyvin epäselvää, mikä opiskelutekniikka sopi minulle parhaiten, sekä milloin minulle oli paras aika opiskella. Koen kuitenkin, että valmennuskurssista oli valtavasti apua: se rytmitti päiviäni, puski jatkamaan opiskelua ja mitä tärkeintä, se toi vaihtelua pelkkien kurssikirjojen lukemiseen.


Mitä sitten tein toisin toisena hakukertanani? Mitä olin oppinut ensimmäisestä hakukerrasta? No, ensinnäkin valitsin toisena vuonna iltaryhmän, sillä tajusin, että virkeimmilläni (aamulla/päivällä) minun kannattaa hyödyntää kyseinen energia itsenäiseen opiskeluun, ja mennä vain kuuntelemaan samat asiat uudestaan illan valmennuskurssilla. Minulle toimi parhaiten se, että opiskelin mahdollisimman monipuolisesti: sekä lukemalla, nauhoittamalla, kuuntelemalla näitä nauhoitteita (samaten myös kuuntelemalla valmennuskurssin luennoilla), tekemällä mindmappeja ja muistisääntöjä sekä ERITYISESTI tekemällä tehtäviä. Esimerkiksi poimin sisällysluettelosta aiheen, ja lähdin sitten kirjoittamaan ulkomuistista kaiken mitä aiheesta muistin ja täydensin loput kirjasta. 


Toisena erona ensimmäiseen hakukertaan olikin, että tein todella paljon enemmän tehtäviä, etenkin monivalintoja. Kolmanneksi lähdin opettelemaan ulkoa asioita lähes heti, enkä vähän ajan päästä niin kuin ensimmäisenä vuotena oli kannustettu tekemään, sillä tiesin etten muuten ehtisi opettelemaan kaikkea ulkoa. Neljänneksi opin hahmottamaan kokonaisuuksia, ja linkittämään asioita toisiinsa. En vain opetellut yksityiskohtia, vaan pyrin sitomaan ne kokonaisuuteen, kenties johonkin kirjan aivan toiseen osaan.

Mitä tein samoin kuin ensimmäisenä hakuvuotena? Söin, liikuin ja nukuin hyvin. Kävin kävelyillä joka välissä nollatakseni aivoni kaiken tiedon tankkaamisen jälkeen. Vaikka nukuinkin hyvin– ja todella paljon– olin silti usein uupunut, enkä olisi jaksanut lukea. Pidin välillä puolikkaita lukupäiviä ja silloin kun lukeminen ei tuntunut sujuvan yhtään, yritin tehdä enemmän tehtäviä. Jokaisella tulee mitä todennäköisimmin tulemaan niitä huonoja päiviä tämän luku-urakan aikana ja juuri niinä päivinä valmennuskurssi on hyvä löytyä sieltä takataskusta. Silloin voi joko käydä kuuntelemassa tunneilla, tai etäkurssissa käydä läpi videomateriaaleja vaikka samalla kun käy lenkillä tai salilla tai sängyllä makoillessa. Valmennuskurssit tuottavat myös hyödyllisiä harjoituskokeita ja tehtäviä, joiden kautta pääsee kartoittamaan oman osaamisen tasoa. Pitää myös muistaa, että vielä viimeisinäkin päivinä ennen itse pääsykoetta ehtii oppimaan aivan valtavasti. Oikeustieteen pääsykoe on muuttunut lähes puolesta vuodesta kestäneestä maratonista noin kuukauden kestävään sprinttiin, mutta menestymisen salaisuutena toimivat edelleen samat arvot kuin ennenkin: rauhallisuus, pitkäjänteisyys ja ahkeruus.

Jasmiina Vainio
Ensimmäisen vuoden opiskelija