Artistin joulu - tehokasta lomailua?

Lukukauden kurssit alkavat monella olla jo loppusuoralla ja edessä siintää (toivon mukaan) rattoisa joululoma. Tehokkuus tuntuu trendaavan vallitsevassa opiskelu- ja työelämän toimintakulttuurissa. Kaikki mitä teemme tulisi olla jollain mittarilla tehokasta; tehokasta opiskelua, tehokasta ajankäyttöä, tehokasta liikuntaa ja tehokasta arkea. Opiskeluun tulisi kuitenkin suhtautua monella tapaa kuten urheiluun -  ilman palautumista ei voi saada aikaan kehittyviä tuloksia. Pitäisikö siten lomailunkin olla tehokasta? Kuinka saan itseni mahdollisimman palautuneeksi mahdollisimman lyhyessä ajassa? Kävimme eräänä lauantaisena aamupäivänä retkellä Joulupukin Pajakylässä ja Santa Claus City Office:ssa perehtyen näiden asioiden ytimeen.

Uskomatonta kyllä, omien rutiineidensa katkominen tekee hyvää meistä jokaiselle. Joskus vain päivänkin mittainen arjen irtiotto ehtii tasata stressaantuneen sydämen sykkeen ja koulujutuissa harhailevan mielen. Siksi olen päättänyt, että tulevan joululomani aikana en aio avatakkaan tenttikirjoja tai verkko-opiskelualustoja. Minkä mittaisen loman ehditkään pitämään, suosittelen samaa sinulle. Oli lomasi sitten muutaman päivän pituinen tai jopa muutaman viikon mittainen, suosittelen kohdistamaan sen pelkästään lomailuun. Loma tarjoaa täyden nollauksen, kun sen aikana ehtii jo hieman unohtamaan arkisia rutiineita. Mikäli lomiltaankin hakee tehokkuutta, suosittelen käyttämään tätä taktiikkaa sen sijaan, että pitäisi "puolilomaa" opiskellen vain 2-3 tuntia päivässä. Jokainen olemme silti yksilöitä, ja jotkut saavat lomastaan irti enemmän tälläkin tapaa.

Vierailulla Joulupukin Pajakylässä ja Santa Claus City Office:ssa huomasin myös sen, kuinka tärkeää on päästä ihmisten keskelle. Korona saattaa tehdä tästä haasteen, mutta esimerkiksi ulkona liikkuessa tämä onnistuu. Pahimpina pandemian aikoina huomasin itsessäni jo "pirttihirmun" merkkejä, kun elinpiirini keskittyi kokopäiväksi tietokoneen, sohvan ja jääkaapin välille. Loma on hyvä pitää mahdollisimman vapaana. Lomalla kannattaa tehdä (tai olle tekemättä) asioita, joista nautit rutiinien ulkopuolelta. Olet sitten introverttiuteen tai ektroverttiuteen taipuvainen, sosiaaliset tilanteet saattavat olla joko kuluttavia tai lisäenergiaa tuovia. Tärkeintä on kuunnella itseään. Tarjoaako ihmisten seura vai hiljainen koti sinulle enemmän rauhaa?

Lopuksi haluaisin kääntää ajattelun toisin päin. Usein loma nähdään pakollisena rasitteena, joka täytyy suorittaa pois alta. Lomaa pidetään silloin, jos sitä ehtii. Mielestäni loman vaikutukset näkyvät vasta sen pitämisen jälkeen. Jaksat paremmin ja opiskelu on tehokkaampaa. Jos keho on säästöliekillä, suoritukset alkavat pikkuhiljaa huonontua ja puhti loppua. Itse huomaan saavani usein parhaat arvosanat ja koulusuoritteet juuri muutamia viikkoja loman jälkeen, jolloin rutiineihin on saanut taas otteen, mutta ne tuntuvat kuitenkin mielekkäiltä eikä uuvuttavilta. Loman pitäminen on satsaus itseesi ja tulevaan koulu- tai pääsykoemenestykseesi. Loma tarjoaa sinulle lisää resursseja tuleviin koitoksiin, joten siksi lomaa ei kannata nähdä pelkkänä pakollisena rasitteena.

Haluan toivottaa kaikille oikein rentouttavaa joulunaikaa juuri sillä tapaa, kuin itse haluaa! Haluan myös kiittää tästä vuodesta blogimme 
lukijoita. On ollut mahtavaa ylläpitää tätä viestintäkanavaa ja tarjota opiskelijoille ja oikikseen hakeville erilaisia näkökulmia opintoihin ja hakuprosessiin. Toivon, että lähettäisitte minulle palautetta kuluneesta vuodesta ja blogin annista tänä aikana, otan sitä mielelläni vastaan. Palautetta voi lähettää minulle esimerkiksi sähköpostitse.  Seuraavaksi vuodeksi blogimme saa jälleen uuden ylläpitäjän.

Hyvää joulua ja menestyksekästä uutta vuotta!

Aino Grönman

agronman@ulapland.fi

Blogin ylläpitäjä 2021

Tunnelmia Artiklan vuosijuhlista

Pääsimme juhlistamaan rakkaan ainejärjestömme Artiklan 42-vuotista taivalta perjantaina 5. marraskuuta. Itselleni nämä olivat toiset Artiklan vujut, mutta koronapandemiasta johtuen edellisistä juhlista oli ehtinyt kulua jo kaksi vuotta. Odotus ja vuoden mittaan tehty työ kuitenkin palkittiin mitä upeimmalla tavalla, onhan tämä artistien vuoden kohokohta aivan ainutlaatuinen kokemus kenelle tahansa.

Juhlapaikkana toimi aiempien vuosien tapaan tunnelmallinen joulupukin kotiluola SantaPark. Juhlatunnelmaan alkaa virittyä heti astuessaan sisälle luolaan ja alkaessaan laskeutua revontulien valaisemaa käytävää pitkin 50 metriä maan alle. Alhaalla odottaa huurteinen jäägalleria sekä kauniisti katettu juhlasali tunnelmavaloineen. Saleja täyttää kauniisti ja komeasti iltapukuihin ja frakkeihin sonnustautunut iloisten ja odottavien juhlijoiden joukko. Kaikki on siis valmiina ja juhlat voivat alkaa! 

Kuten perinteisiin kuuluu, juhlassa palkittiin ansioituneita Artisteja sekä kuultiin liikuttavia esityksiä ja vaikuttavia puheita unohtamatta tietenkään syömistä ja juomista sekä opiskelijoiden juhlaan sopivia lauluja. Vuosijuhlasta erityisen ainakin omasta mielestäni tekeekin juuri yhdistelmä ainejärjestörakkautta, opiskelijaperinteitä sekä upeaa gaalatunnelmaa.

 

Vuosijuhlat (ja puolueellisesti totean, että erityisesti Artiklan vuosijuhlat) on tapahtuma, jota ei niille joskus osallistunut ihan hetkeen unohda. Näistä kemuista riittäisi kerrottavaa vaikka millä mitalla, mutta eihän niitä tarinoita varmaan edes uskoisi, jos ei itse tule katsomaan. Siispä toivottavasti nähdään vujuilla ensi vuonna!

 

Aino-Kaisa

Artiklan vuosijuhlavastaava 2021

Kuvat Etti Läntinen ja Sara Mekhane

Opiskelijaelämä alkaa - Tutorin vinkit opintojen alkuun

Tässä vaiheessa syksyä on fuksien sekä tutoreiden ehkä kiireisin ajanjakso saatu päätökseen ja arkipäiväisempään opiskelijaelämään on takana jo tovi. Aloitin itse syksyn tänä vuonna tutorin roolissa ja on ollut ilo olla mukana uusien opiskelijoiden iloissa ja suruissa sekä samalla muistella myös hieman omaa fuksivuotta. On ollut hienoa huomata, kuinka upeita opiskelijoita tiedekuntamme on saanut ja miten uudet opiskelijat ovat uskaltaneet tulla kuorestaan ja avata itsensä yliopiston tarjoamille uusille mahdollisuuksille – ja samalla myös uusille velvollisuuksille. 

Kaiken uuden ja hauskan ohella fuksisyksyn ensimmäiset kuukaudet voivat olla kuitenkin henkisesti (ja myös fyysisesti) raskaita ja yliopisto-opiskeluun orientoituminen on monella opiskelijalla aluksi täynnä yrityksiä ja erehdyksiä – ja tämä on täysin ok. Yliopisto-opiskelun itsenäisyys ja oma vastuu opintojen etenemisestä tulee monelle yllätyksenä. Ei ole myöskään tavatonta tajuta, että yliopistossa oma suoriutuminen voi aluksi olla hyvin keskitasoista, kun aiemmissa opinnoissa on saattanut olla oman ikäluokan kärkeä. Huijarisyndrooman kanssa painiminen ei ole ainutlaatuista, mutta kannattaa muistaa, ettet ole ajatustesi kanssa yksin eikä näiden ajatusten kannata antaa hallita tekemisiäsi tai päätöksiäsi.

Jouduin tuutorin roolissa hetkeksi pysähtymään, kun minulta kysyttiin syksyn alussa, että miten yliopistossa selviää. Aluksi ajatusprosessini ajautui muistitekniikoihin, erilaisiin lukutyyleihin ja aikatauluihin. Kuitenkin yliopistoelämän läpi navigoiminen on loppujen lopuksi paljon yksilön oppimisprosessia laajempi kokonaisuus. Syksyn aikana opin tiivistämään oman ydinajatukseni seuraavasti: uskalla yrittää ja epäonnistua. Uskaltakaa osallistua kursseille, jotka tuntuvat hankalilta, uskaltakaa kysyä se mieltä askarruttava kysymys, uskaltakaa haastaa itseänne ja uskaltakaa uskoa omaan osaamiseenne, vaikka kohtaisitte epäonnistumisia. Yliopisto on turvallinen paikka kokeilla, oppia ja myös epäonnistua – ja siksi te olette täällä. Mikään epäonnistuminen yliopistossa ei saa maailmaa pysähtymään ja usein se pelätty epäonnistuminen on vain yksi opettava kokemus lisää.

Haluan myös sanoa, että uskaltakaa laittaa itsenne likoon myös opiskelun ulkopuolella. Kukaan ei pakota sinua tapahtumiin tai tule hakemaan kotoa, joten omalla aktiivisuudella on valtavasti merkitystä sosiaalisia verkostoja luotaessa. Uskaltakaa osallistua tapahtumiin, vaikka kukaan ystävistäsi ei olisikaan tulossa ja uskaltakaa tarttua yliopiston tarjoamiin mahdollisuuksiin, vaikka ajatus voikin tuntua uudelta ja pelottavalta. Jännitin itse useita fuksivuoden tapahtumia sekä uusien ihmisten tapaamista eikä mukavuusalueeni ulkopuolelle astuminen ollut koskaan itsestään selvää. Kuitenkin mukavuusalueeni ulkopuolelle astumisesta minulle jäi käteen kokemuksia, tapahtumia ja ihmisiä, jotka ovat rikastuttaneet opiskeluelämääni – ja jatkavat sitä yhä.

Vaikka fuksihärdelli on ohi, on teillä edessä melkein kokonaisen lukuvuoden edestä vielä kokemuksia edessä. Uskaltakaa osallistua, heittäytyä ja kokeilla rohkeasti – oli kyse sitten opinnoista tai vapaa-ajasta. Kaikki mikä herättää teissä henkilökohtaisesti mielenkiintoa on kokeilemisen arvoista ja antamalla itsellenne luvan epäonnistua, annatte itsellenne myös mahdollisuuden yrittää – ja siinä samalla onnistua. 

Anni Paakkari

Tuutori

Valmennuskurssivaliokuntalainen

Päättäväisyydellä ja ahkeruudella oikikseen

Heippa kaikille! Olen Ella, 20-vuotias ensimmäisen vuoden oikkari ja sain kunnian kirjoittaa tänne matkastani oikeustieteelliseen. 

Haave juristin ammatista kävi ensimmäisen kerran mielessä yläasteella, mutta en silloin jäänyt asiaa sen syvemmin pohtimaan. Lukioaikana jouduin lopettamaan rakkaan harrastukseni, jolloin luonnollisesti iski tarve löytää elämälle uusi suunta. Tuolloin tein - jälkikäteen ajateltuna yllättävän nopeasti - päätöksen siitä, että haen oikeustieteelliseen, maksoi se hakukertoja sitten yhden tai kymmenen. Jo tässä vaiheessa haluan painottaa yhtä hakuprosessin kiistatta tärkeintä elementtiä; kykyä tehdä päätöksiä. Vaikka realiteetit on syytä tiedostaa eikä nöyryyttä sovi unohtaa, hakemisessa ei ole lopulta kyse hakemisesta sanan varsinaisessa merkityksessä, vaan kyse on unelman täyttämisestä. Ja jos jotain olen elämäni aikana oppinut, olen oppinut sen, että unelmat eivät ole vain unelmia – ne ovat tavoitteita, ja tavoitteet on tehty saavutettaviksi. Siksi luku-urakan aikana ei ole sekuntiakaan aikaa arpoa, pääseekö sisään vai ei, vaan on kyettävä uskomaan itseensä niin lujasti, että tietää pääsevänsä sisään riittävän säntillisen työnteon myötä. Päätä, että menet sisään, niin olet sisällä. Epäröinnin sijaan käytä aikasi olennaiseen, eli opiskeluun.

Lukiossa opinto-ohjaajani vinkkasi Rovaniemellä sijaitsevasta Rovala-opistosta, jossa suoritetaan avoimen yliopiston oikeustieteen kursseja.

Viimeistään Rovalassa saattoi ymmärtää sen, miksi oikiksessa opiskelun huhutaan olevan rankkaa, sillä sitä se kyllä kaunistelematta on. Hyppy lukio-opinnoista vähintään tuhatsivuisten tenttimateriaalien pariin oli suuri. Tenttikirjojen sisällöllistäkään haastavuutta en mene vähättelemään, lukiokirjat ja juridiset tekstit ovat kuin yö ja päivä. Tästä huolimatta olin alusta alkaen motivoitunut, enkä antanut kahden ensimmäisen hylkäävän tenttituloksen lannistaa. Ei ole lainkaan epätavallista, että ensimmäisiä tenttejä oikeustieteellisessä hylsytetään, opiskeli sitten avoimessa tai tiedekunnassa. Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, olin alkuvaikeuksista huolimatta päivä päivältä vakuuttuneempi siitä, että olen niin oikealla alalla kuin voi vain ihminen olla. Vuodenvaihteessa myös myönsin viimein realiteetit, ja päätin irtisanoa työsuhteeni ja keskittyä vain ja ainoastaan opintoihin. Se oli erinomainen päätös se - tämän jälkeen tenttitulokset lähtivät huimaa vauhtia nousuun.

Opintomenestyksen myötä odotin pääsykoemateriaalien julkaisua yhä enemmän. Uskon tässä olevan yksi sisäänpääsyyni vaikuttanut tekijä; en stressannut pääsykoekevättä, odotin pääsykoeurakkaa uskomattoman innoissani. Ratkaisevaa on usko omaan menestykseen, sillä kun uskoo sisäänpääsymahdollisuuksiinsa, on helppo suhtautua rutistukseen positiivisin mielin. Viimeisen viikon ennen urakan alkua pyhitin valmistelulle: kokosin motivaatiomusiikkilistan, ostin jääkaapin täyteen ruokaa, poistin ylimääräiset sosiaaliset mediat ja niin edelleen.

Kirjojen julkitulon jälkeen aloitin armottoman opiskelun saman tien. Kirjoja oli edellisiltä vuosilta tuttuun tapaan kolme, joista jokainen oli noin satasivuinen. Etenin sata sivua päivässä siten, että luin yhtä ja samaa kirjaa viisikymmentä sivua, jonka jälkeen aloitin tismalleen saman viisikymmentäsivuisen pätkän luvun uudelleen. 

Ajattelin, että kun viidenkymmenen sivun jälkeen aivot ovat jo rasittuneet, en yritä enää syöttää niille lisää tietoa vaan luen jo sisäistettyä asiaa uudelleen kiinnittäen huomiota mahdollisiin katvealueisiin ja kyllä; myös ulkoaopettelin. Asiat täytyy ehdottomasti ymmärtää, mutta myös osata ulkoa. Ei riitä, että ymmärrät kirjojen sisällön, jos et kykene kielentää ajatuksiasi pääsykoepaperille tismalleen oikeita juridisia termejä käyttäen.

Kertaus tunnetusti on opintojen äiti, eikä etenkään hakurumba ole tähän poikkeus. Päin vastoin, informaatiotulvan ollessa valtava opitun kertaaminen on välttämätöntä. Lukiessa kirjoitin jatkuvasti itselleni kertauskysymyksiä ylös, joihin palasin aina seuraavana päivänä. Kertaus on raastavaa, ja epätoivo on pohjaton, kun olet lukenut kysytyn asian jo lukemattomia kertoja, mutta ei vain tunnu uppoavan, mutta uskokaa tai älkää - kehitys tapahtuu epämukavuusalueella, eli juuri ne epätoivon hetket ovat pääsykoemenestyksesi kannalta sitä hedelmällisintä aikaa. Niin hurjalta kuin se kuulostaakin, aina, kun tunnet olevasi surkea, tiedät, että nyt menee hyvin. Suurin virhe, mitä ihmiset toistavat pahimmillaan hakukerrasta toiseen on se, että lukittaudutaan vain itselle mieluisiin aiheisiin, eikä yleensä edes ymmärretä sitä, vaan sen sijaan eletään omassa hattarakuplassa ja kuvitellaan, että kaikenhan minä jo osaan. Ei, et osaa, jos et ole riittävän brutaali itseäsi kohtaan. Kertaa, tee itsellesi kysymyksiä kaikesta mahdollisesta, palaa niihin uudelleen ja uudelleen – tunteet joutavat tässä vaiheessa romukuoppaan.

Toinen lyömätön tapa testata omaa osaamista ja palauttaa asioita mieleen on tehtävien teko. Kun ulkopuolinen laatii tehtävät, et voi vahingossakaan ajautua toistamaan vain itsellesi helppoja asioita. Meillä Rovalassa oli huikea opettaja, joka laati tarkoituksella tehtävistä niin vaikeita, että pääsykoekysymykset tuntuisivat jo suhteellisen yksinkertaisilta. Erityisesti tästä syystä suosittelen valmennuskurssia – tai vähintäänkin tehtäväpakettia - jokaiselle hakijalle.

Muistan itse kuulleeni joka tuutista toitotusta siitä, kuinka tärkeää on löytää nimenomaan itselleen sopiva tapa opiskella ja noudattaa sitä piittaamatta siitä, mitä muut tekevät. Yhdyn tähän täysin, ja koen asiakseni samaa toitotusta jatkaa. Paljon painotetaan esimerkiksi sitä, kuinka opiskelun tulisi tapahtua rauhallisissa, ärsykkeettömissä paikoissa, mutta itselleni tämä ei sovi alkuunkaan. Kykenen keskittymään huomattavasti paremmin silloin, kun laitan television päälle ja kuulokkeet korviin. Hiirenhiljainen ympäristö aiheuttaa pikemminkin ahdistusta, mutta sopiva melutaso saa keskittymiseni pysymään aisoissa. Toinen, ehkä valtavirran suosituksista poikkeava, itselleni toimiva opiskelutekniikka on armoton alleviivaaminen. Yleisesti kehotetaan alleviivaamaan vain kaikista tärkeimmät asiat – ja niin tein itsekin ensimmäisellä lukukerralla – mutta mitä pidemmälle luku-urakkaa etenin, sitä rohkeammin väritin kirjaa mitä kirjavimmilla tusseilla, koska tämän avulla kykenin painamaan mieleeni kuvat kirjan sivuista. Sokeasti ei toki kannata pysyä samoissa opiskelutekniikoissa vuodesta toiseen, mutta toimivaksi osoittautuneita tapoja ei kannata lähteä muuttamaankaan vain siksi, että muille sama tapa ei ehkä toimi. Ihmiset ovat myös oppimisen suhteen yksilöitä.

Pääsykoepäivän koittaessa olin itsevarma osaamisestani: olin koko kuukauden ajan tehnyt enemmän töitä kuin ikinä aikaisemmin, osasin kirjat lähestulkoon ulkoa eikä tässä vaiheessa mikään kohta ollut enää epäselvä, ymmärsin kaiken. Koe jännitti, mutta positiivisella tavalla. Koe alkoi vasta iltapäivällä, joten aamupäivän vain olin, kirjoihin en koskenut pitkällä tikullakaan.

Kokeen jälkeen fiilikset sen sijaan olivat päinvastaiset, tunsin mokanneeni aineistotehtävät täydellisesti. Vain muutamia tuntia aikaisemmin olin ollut miltei varma sisäänpääsystäni, nyt suunnittelin, mitä teen välivuodella. Pettymys oli valtava, mutta yllättävän nopeasti pääsin asiasta yli ja vietin kesää töiden parissa helpottuneena siitä, että opiskelusta saa vihdoinkin lomailla. Mutta kuinka ollakaan, heinäkuussa Opintopolussa odotti päinvastainen näky. Tuloksena oli kuin olikin hyväksytty. Kuudes heinäkuuta vuonna 2021, se oli tähänastisen elämäni onnellisin päivä se, tippaakaan liioittelematta. Totta puhuen ensimmäiset kaksi viikkoa meni iloitsemisen lisäksi myös kyseenalaistaessa sitä, voiko tämä olla tottakaan. Viimeistään lukuvuoden ja fuksitapahtumien alettua alan kuitenkin olla melko varma, että totta tämä on.

Vaikka matkani tiedekunnassa on kestänyt vasta vaivaisen kuukauden, tiedän jo nyt, että päätös hakea nimenomaan Lapin yliopistoon oli yksi elämäni parhaista. Lasku oli toki pehmeä jo suoritettujen opintojen ja jo Rovalassa kertyneiden ystävien ansiosta, mutta kiitos Artiklan hyvän yhteishengen, uusien tuttavien teko on vaivatonta ja varmuus siitä, että todellakin tulee valmistumaan pitkäaikaiseen haaveammattiinsa, vaikuttaa hyvinvointiin suuresti.

Valtavasti jaksamista jokaiselle oikikseen pyrkijälle, muistakaa uskoa itseenne – ihan oikeasti. Siinä vaiheessa kun päätät, että vaihtoehtoja ei ole, pääset kyllä sisään, ennemmin tai myöhemmin.

Ella Saukkonen

Vuoden 2021 fuksi

Fuksikapteenien tervehdys

Moikka!

Lämpimimmät onnittelut rankan kevään voittamisesta sekä kokeiden selättämisestä! Pääsykoeprosessi on poikkeuksetta vaikea, ja joka ikinen saa olla itsestään ylpeä sen selätettyään. Vaikkakin myös tänä vuonna poikkeusolosuhteet toivat mukanaan erityisjärjestelyjä eikä taaskaan vaikeuksilta vältytty, toivomme jokaisen olleen tyytyväinen suoritukseensa!

Vaikka oikeustieteellisen tiedekunnan ovet eivät olisi tänä vuonna auenneet, ei siitä kannata lannistua. Välivuosi voi olla elämäsi yllätys, mahdollisuus toteuttaa unelmia, joille ei muuten välttämättä olisi koskaan tullut sopivaa hetkeä. Välivuodesta kannattaa ottaa kaikki mahdollinen irti, halutessaan voi keventää fuksivuotta tekemällä avoimen yliopiston opintoja, kartuttaa tilipussia tai muuten rentoutua ja ottaa todellinen irtiotto arjesta. Tulokset ovat varmasti jännittäneet valtavasti ja aiheuttaneet stressiä jokaiselle, mutta nyt on aika suunnata katseensa tulevaisuuteen; uusi vuosi, uudet kujeet!

Jos kuulut niiden onnekkaiden joukkoon, jotka lunastivat paikkansa oikeustieteellisessä tiedekunnassa, odottaa sinua elämäsi syksy. Syksyn aikana pääset nauttimaan opiskelijaelämän riemuista ensimmäistä kertaa, sinulle tulevat tutuksi niin mielenkiintoiset luennot, lukuisat tapahtumat, uudet opiskelijakaverisi ja vanhemmat tieteenharjoittajat sekä pääset luomaan elinikäisiä suhteita. Hetkeä, jolloin ne omat bolognanpunaiset haalarit vedettiin jalkaan ensimmäistä kertaa muistelevat allekirjoittaneetkin vielä edelleen erityisellä lämmöllä. Fuksivuotesi aikana luot uusia ystävyssuhteita, ikimuistoisia hetkiä ja muistoja, joita vaalitaan vielä vuosikymmenien päästä!

Mikäli ensi syksynä aloitat opintosi Lapin yliopiston oikeustieteellisessä, pääset kokemaan kaiken tämän lisäksi myös Artiklan erinomaisen yhteishengen, tapahtumat ja toiminnan, joihin on kaikkiin erittäin helppoa tulla mukaan! Syksy alkaa huikean legendaarisella kolmen viikon fuksihärdellillä, josta ei menoa ja meininkiä puutu, ja joka toivottaa uuden artistin mitä lämpimimmin Rovaniemelle ja Artiklaan. Me fuksikapteenit olemme enemmän kuin valmiit toivottamaan tervetulleeksi ja johdattamaan juuri sinut artistimaisen elämäntyylin saloihin ja elämäsi ikimuistoisimpaan syksyyn!

Syksyllä tavataan!

Viivi Soini ja Eerik Lindén

Fuksikapteenit 2021, Artikla ry.

Pitkät viikot edessä

Pääsykokeesta on nyt kulunut jo reilu viikko, ja osa on ehtinyt jo palautua sen tuomasta stressistä. Jollain saattaa vieläkin kummitella unissa koekysymykset ja se, miten niihin olisi voinut vastata vielä vähän paremmmin. Kokeen jälkeen iskee usein katumus siitä, mitä kaikkea unohtikaan kokeen aikana tehtävissään mainita. Tärkeintä on nyt silti unohtaa kaikki ajatukset kokeesta, sillä lopputulokseen ei voi kukaan hakija enää kohdallaan vaikuttaa. 

Edessä on monelle pitkät viikot, sillä valintokokeiden tulokset julkaistaan vasta viimeistään 15. heinäkuuta. Tänä aikana on hyvä keskittyä johonkin aivan muuhun, esimerkiksi kesätyöhön, uuteen harrastukseen tai vaikkapa ihan vain rannalla loikoiluun. Intensiivisen lukuajan jälkeen voi iskeä ongelmia sen kanssa, mihin sen kaiken aikansa nyt käyttäisi. Hyvä tapa kuluttaa aikaansa on myös lukea blogimme vanhoja päivityksiä. Niistä voit saada inspiraatiota joko syksyllä alkavaan fuksivuoteen tai mahdolllisuuksia täynnä olevaan välivuoteen. 

Koe oli tänä vuonna aikaisempien vuosien tapaan erittäin haastava. Pääsykokeen tarkoituksena on saada eroteltua hakijoita mahdollisimman tehokkaasti, jolloin kokeen on myöskin oltava mahdollisimman haastava. Kokeessa testataankin sitä, kenen kantti kestää loppuun asti haastavien tehtävien keskellä. Vaikka paikka oikikseen ei tänä vuonna aukeisikaan, olet nyt kokemusta rikkaampi, ja ensi vuonna suorituksesi on entistä parempi. Kun vihdoin saat oman kokeesi käsiisii, kannattaa tarkistaa, missä on mennyt vikaan ja mistä tehtävistä on tullut onnistumisia. Tämä on arvokasta palautetta tulevia vuosia varten!

Lopuksi haluaisin toistaa saman mantran, jonka jokainen on varmasti joskus kuullut, mutta harva sitä todella sisäistää. Koulupaikan saaminen ei määrittele sinua millään tapaa. Et ole epäonnistuja, jos koulupaikan saaminen vaatisi usean hakukerran ja tänä keväänä koittaisi jälleen pettymys. Olin itse omana hakukeväänäni orientoitunut jo siihen ajatukseen, että olisipa mahtavaa päästä nyt jo sisään kouluun, mutta ensivuonna voi sitten yrittää uudestaan. Moni joutuu hakemaan usean kerran. Itseäni erityisesti inspiroi maaliskuussa blogissamme julkaistu Vilman postaus otsikolla Motivaatiosta välivuosillimbossa. Mikäli heinäkuussa vastaus olisi negatiivinen, suosittelen lukemaan tämän postauksen! 

Kaikille koulupaikan saaville haluan puolestaa toivottaa tuhannesti onnea! Tulosten tultua, nauti päivästäsi: juhli, korkkaa skumppa, syö kakkua ja kylve onnentunteessasi! Oikikseen saa elämässään opiskelupaikan (yleensä) vain kerran, ja sitä sietääkin juhlia. 

Toivon mukaan näämme mahdollisimman monen kanssa syksyn koittaessa yliopiston käytävillä!

Aino Grönman

Blogin ylläpitäjä ja ensimmäisen vuoden oikkari

Pääsykoetilanne - Miten siitä selviää?

Pääsykoekevät huipentuu jo kahden viikon kuluttua siihen itse tärkeimpään hetkeen - pääsykokeeseen. Miten selvitä kokeesta tärisevin käsin samalla kun syke hakkaa sataatuhatta. Koetilanteessa hakijan täytyisi pystyä puristamaan kaikki se viikkojen aikana kerätty tietomassa pääkopasta konseptille. Kuinka onnistua tässä? 

Ensinnäkin ehkä oudoimmalta kuulostava apukeino pääsykokeen selättämisessä on pieni jännitys. Jännitys tuo sopivan adrenaliini-boostauksen, joka parantaa keskittymiskykyäsi ja tekee sinusta tarkkaavaisemman. Itse jännitin omaa pääsykoettani hurjan paljon jo päiviä ennen koetta. Kun koe vihdoin tuli eteeni, jännitys karisi pois jo ensimmäistä tehtävää tehdessä. Koko kokeen ajan vaadittiin niin intensiivistä keskittymistä, että ei siinä kerennyt edes miettiä, mitenhän tämä koe muilla sujuu. 

Toinen tärkeä pointti koetilanteen hallinnassa onkin yrittää olla vertaamatta itseäsi muihin. Keskity täysillä vain omaan suoritukseesi. Kun tänä vuonna koe järjestetään jälleen kaikille paikan päällä, voi helposti päätyä koepaperia odotellessa tarkkailemaan millaista porukkaa täällä oikein on kanssani koetta tekemässä. Ennen luentosaliin menoa ei kannata missään nimessä kuunnella toisten keskusteluja kuudentoistatunnin lukupäivistä.  Tärkeintä on unohtaa kaikki huijarisyndroomat, epävarmuudet ja alemmuuskompleksit – sinä osaat ja sinä voit päästä tänä vuonna sisään oikikseen! 

Koetilannetta on hyvä harjoitella etukäteen. Esimerkiksi meillä Artiklan valmennuskursseilla on tarjolla harjoituspääsykoe. Harjoituspääsykoe on hyvä tilaisuus harjoitella jännittävää koetilannetta. En itse usko manifestoinnin ennustavaan voimaan, mutta toinen tapa valmistautua pääsykokeeseen on kuvitella eteensä pääsykoepaperi ja miettiä, mitä kaikkea siinä voitaisiin kysyä. Vaikka et manifestoimalla saisikaan tilattua universumilta juuri haluamiasi koekysymyksiä, tästä voi olla hyötyä jollain aivan muulla tapaa. Tulevien koekysymysten arvailu auttaa paljon itse pääsykoekirjojen sisäistämisessä, sillä se auttaa hahmottamaan pääsykoeaineiston tärkeimpiä asioita ja kirjoja kokonaisuutena. 

Koetilanteessa on myös hyvä muistaa, että koe on joka vuosi vaikea, ja sen näkee jo pelkästään pisterajoista. Koe on tehty tarkoituksella haastavaksi, jotta hakijoiden välille saadaan hajontaa. Sisäänpääsyyn ei kuitenkaan vaadita täydellistä koesuoritusta. Kun koe alkaa tuntua vaikealta ja lähes mahdottomalta, muista että niin se varmasti tuntuu myös vieruskaveristasi. 

Lopuksi haluan toivottaa teille kaikille isot tsempit tulevaan koitokseen ja puhtia viimeisiin lukupäiviin! You Can Do It!

Ps. Nää kukat parvekkeella piristi mun lukupäiviä viime keväänä kummasti! Iso suositus! Lisäksi motivaattorina toimi haaveet ensimmäisessä kuvassa esiintyvästä opiskelijavapusta. 

Aino Grönman

Ensimmäisen vuoden opiskelija

Blogin ylläpitäjä

Välivuosi - Uhka vai mahdollisuus?

Tulevilla ylioppilailla ja monilla jo luku-urakan läpikäyneillä on pääsykokeen jälkeen edessä raskasta odottelua, jonka aikana ehditään miettiä, että mitä sitä tekisikään, jos ovet kouluun eivät aukeakaan. Ovatko välivuodet vain ajanhukkaa vai voiko välivuosia hyödyntää niin, että vaikutukset heijastuvat positiivisesti kokonaiskuvaan? 

Valmistuin vuonna 2018 ylioppilaaksi ja hain samana keväänä oikeustieteelliseen ensimmäistä kertaa. Olin itsevarma ja uskoin omaan osaamiseeni eikä kukaan läheiseni tai ystäväni edes sanalla maininnut epäonnistumisen mahdollisuudesta. Olin rakentanut itselleni suunnitelman, jossa välivuosi ei edes ollut mahdollisuus ja oikeustieteellisen koulupaikka oli itsestäänselvyys. Valmistauduin ahkerasti ja pääsykokeesta kävelin itsevarmana ulos. Tulokset tulivat ja koulupaikka jäi 2p:een päähän. Lähetin korjauspyynnön kokeestani, mutta lopputulos ei muuttunut. Nielin tappioni ja vannoin, etten koskaan enää ikinä menisi pääsykokeisiin. En ollut tehnyt minkäänlaisia suunnitelmia välivuodelleni, koska enhän pitänyt sitä vaihtoehtona. Kaikkien yllätykseksi ilmoitin lähteväni au pairiksi Lontooseen ja muutama viikko tulosten jälkeen varasin menolennot ja ilmoitin tulevani takaisin ”joskus keväällä”. Jälkeenpäin ajateltuna juoksin selkeästi pakoon koulun aiheuttamaa stressiä ja painetta, mutta ennen kaikkea odotuksia itseäni kohtaan.

Ensimmäinen välivuoteni oli kasvunpaikka itselleni ja sain aikaa ajatella mitä haluan seuraavana keväänä tehdä. Kuitenkin pitkäksi aikaa sain työntää opiskelun sekä hakuprosessin pois mielestäni ja nauttia välivuoden tarjoamasta vaihtelusta ulkomailla. Haluaisin kirjoittaa kaikista kommelluksista, aamuun asti jatkuneista juhlista, matkoista, konserteista, Lontoon parhaista brunssipaikoista, älyttömän kuumasta kesästä, tuhansista otetuista kuvista ja niin monesta muusta asiasta, mutta ennen kaikkea haluaisin kertoa teille kaikista upeista ystävistäni, jotka ovat vieläkin osa elämääni ja ihanasta host-perheestäni, jonka luona en ole päässyt koronan takia käymään. 

Talven aikana ilmoittauduin valmennuskurssille ja tilasin pääsykoekirjat edellisen vuoden tapaan. Lensin Lontoosta Suomeen valmennuskurssia varten ja motivaationi oli vain kasvanut vuoden aikana. Valmistautuminen sujui hyvin ja kävelin pääsykokeesta jälkeen itsevarmana ulos. En kuitenkaan enää kokenut, että pääsykokeen tulos voisi samalla tavalla murskata mielialaani, vaikka ovet kouluun eivät auenneet. Lensin kesäksi takaisin Lontooseen host-perheeni luokse ja jäin odottamaan tuloksia sekä nauttimaan yhdestä kuumimmista kesistä.

Opintopolkuun kirjautuminen heinäkuussa oli kuitenkin äärettömän stressaava ja valitettavasti kaikki tehty työ ei vieläkään tuottanut tulosta. Koulupaikka jäi 1,5p päähän, joka tuntui vain isolta vitsiltä. Lähetin jälleen korjauspyynnön, mutta koepisteeni nousivat vain 0,5p:llä ja jouduin yksinkertaisesti nielemään epäonnistumiseni sekä eriävät mielipiteeni pisteytyksestä. Toinen epäonnistuminen putkeen oli paljon itsetunnolleni, mutta viime vuodesta viisastuneena olin hieman pohjustanut mahdollisuutta toiseen välivuoteen. Suomessa minulla olisi työpaikka valmiina, kun olisin valmis päästämään irti Lontoosta ja pääsisin keskittymään jälleen uuteen hakukertaan.

Kolmas hakukerta oli minulle ratkaiseva ja myös viimeinen. Olin päättänyt, että kolmannella hakukerralla saan hakea vielä oikeustieteelliseen, mutta minulla täytyy olla varma koulupaikka takataskussa. Tiesin, että pääsisin vuoden 2018 ylioppilastodistuksellani opiskelemaan kauppatieteitä ja näin ollen pääsisin joka tapauksessa aloittamaan koulun seuraavana syksynä. Pohdin ennen syksyä, että millaisella suunnitelmalla haluan hoitaa viimeisen hakukertani ja päätin, että hylkään ajatukset pääsykokeesta ja siirsin ajatukseni ylioppilaskirjoitusteni uusimiseen. Päädyin lopulta kirjoittamaan kokonaan uusina aineina uskonnon ja historian sekä korottamaan äidinkielen arvosanaani. Koin, että uusimalla ylioppilaskirjoitukseni pääsin valmistautumaan koko vuoden ajan eikä lopputulos riippuisi vain viiden viikon ajanjaksosta. Näin taaksepäin katsottuna päätökseni jättäytyä pois pääsykokeista oli myös koronaa ajatellen loistava veto.

Toisen välivuoteni ajan tein töitä kokoaikaisesti insinööritoimistossa syksystä lähtien, luin ylioppilaskirjoituksiin ja hätäilin koronan suhteen. Pärjäsin kirjoituksissa hyvin ja myöhemmin keväällä kulutin aikaani laskien pisterajoja. Aiempiin keväisiin verrattuna olin rauhallisempi ja olin hyväksynyt, että kaikki mitä oli tehtävissä, oli tehty. Kirjoitusten tulokset toukokuussa olivat rivi laudatureja ja kuun lopussa juhlin oikeustieteellisen koulupaikkaa. Toinen välivuoteni oli äärettömän rankka ja kuluttava, eikä itkuilta tai stressiltä säästytty. Kuitenkin monien sisään päässeiden tavoin voin vain todeta, että koulupaikan saaminen saa kaikki unettomat yöt, itketyt itkut ja opiskeluun kulutetut tunnit tuntumaan sen arvoisilta.

Tuoreena ylioppilaana vuonna 2018 ajattelin, että välivuodella minusta tulee väliinputoaja, joka tuhlaa vain aikaansa. Välivuodet eivät automaattisesti tarkoita ajan tuhlaamista vaan aika on mahdollista käyttää niin, että välivuosilta saatu hyöty heijastuu opiskeluun, työelämään ja henkiseen kasvuun. Lontoosta minulle jäi upeita kokemuksia, ystäviä, elämänkokemusta ja sain aikaa ajatella muutakin kuin opiskelua lukion jälkeen sekä toipua henkisesti ensimmäisestä hakukeväästä. Toiselta välivuodelta jäi käteen arvokasta työkokemusta ja suhteita, joista on ollut hyötyä juridiikanalan kesätyöpaikkoja hakiessa. Kaiken tämän ohella kasvoin henkisesti ja aloitin opinnot viime syksynä kypsempänä ja valmiimpana, kuin olisin ollut suoraan lukiosta tulleena.

En sano, että itsevarmuus omaa tekemistä kohtaan on haitallista tai, että ei pitäisi uskoa pääsevänsä sisään ensimmäisellä hakukerralla. Oikeustieteellinen vaati itsevarmuutta ja uskoa omaan tekemiseen, mutta on kuitenkin hyvä tiedostaa, että omaa stressiä sisäänpääsyä kohtaan voi vähentää, jos uhraat pienen hetken ajatukselle varasuunnitelmasta. Olen edelleen kahden epäonnistuneen hakukerran jälkeen sama itsevarma itseni ja tietoinen omasta potentiaalistani, mutta nykyään olen armollisempi itseäni kohtaan ja olen hyväksynyt, että epäonnistumiset ovat osa kasvuprosessia ja elämää. Kahden välivuoden aikana opin hyväksymään faktan, että kaikesta valmistautumisesta, opiskelusta ja potentiaalista huolimatta voit silti epäonnistua – ja kuitenkin yrittää uudestaan. Tehdyt suunnitelmat eivät aina toteudu, mutta suunnitelmien hienous piilee siinä, että niitä voi aina tehdä uusia. Pääsykokeiden tulosten ulkopuolella on elämää ja kannustan kaikkia ottamaan kaiken irti siitä ajasta mitä teillä mahdollisesti on ennen yliopistoa – tulette muistelemaan sitä aikaa jälkeenpäin kaiholla, vaikka oikeustieteellinen tuleekin olemaan elämänne parasta aikaa.

Tsemppiä kevääseen!

Anni Paakkari

Välivuosilla kypsynyt ja vuoden 2020 fuksi

Esittelyssä 2021 valmennuskurssiopettajamme

Valmennuskurssi kolkuttaa oven takana, ja vielä ehdit viimeisten pikaisten joukossa lunastaa oman paikkasi kurssilla. Seuraavassa esittely huikeasta valmennuskurssiopettajastamme Noorasta. Kahden muun kurssiopettajamme esittelyt löydät Instagramista @artiklavalmennus. - Artikla valmennus-tiimi

Moikka kaikille,

Olen Noora Mäkinen ja toimin tänä keväänä yhtenä Artiklan valmennuskurssiopettajana. Valmistuin alkuvuodesta Turun oikiksesta, jossa aloitin opinnot vuonna 2014. Tällä hetkellä asustelen Uudessakaupungissa, mutta pääsykoekevään aikana tulen todennäköisesti muuttamaan takaisin Turkuun, jossa olen asunut melkein koko opiskeluaikani. Valmennuskurssiopettajan työn lisäksi työskentelen asiantuntijana Valtiokonttorissa. Vapaa-aikani kuluu kavereiden kanssa (koronarajoitusten sallimissa rajoissa tietenkin), lenkkeillen sekä täydennysopintoja tehden. Täydennysopintoja teen tällä hetkellä sukupuoltentutkimuksesta. 

Oikisopinnoissani olen keskittynyt erityisesti perhe- ja jäämistöoikeuteen. Tein sekä notaari- että gradututkielmani tähän oikeudenalaan liittyen. Perhe- ja jäämistöoikeuden lisäksi suosikki oikeudenalani on ehkä rikosoikeus, joka on tullut tutuksi esimerkiksi poliisilla ja käräjäoikeudessa työskennellessä. Toiveenani olisikin, että tänä keväänä saataisiin rikosoikeutta tai perhe- ja jäämistöoikeutta koskeva pääsykoekirja! 

Opintojeni aikana tein erilaisia opetustöitä esimerkiksi lukiossa ja kansanopistossa. Koen olevani kannustava, innostava sekä tsemppaava opettaja. Juttua ja asiaa minulta tulee ehkä toisinaan vähän liikaakin, ja tästä muistona on yksi (positiiviseksi tarkoitettu) kommentti pääsykoehakijalta muutaman vuoden takaa. Opiskelija totesi neljän tunnin luennon jälkeen, että ”jos toi sun ura juristina ei ota tuulta alleen, niin voit aina miettii urheiluselostajaks ryhtymistä. Vedät kerran henkee ennen luentoo ja seuraavan kerran luennon päätteeks”. Tänä keväänä aionkin panostaa erityisesti siihen, että opetuskerroillani ei nähdä urheiluselostuksen kaltaista luennointia, vaan keskittyminen on opetustyylissä, joka vastaa Artiklan intensiivikurssin tavoitteita ja sisältöä. Kommentteja ja palautetta saakin aina antaa opetustyylistäni sekä kaikesta muusta kurssiin liittyvästä.

Minulle on erittäin tärkeää, että kenenkään valmennuskurssille osallistuvan ei ainakaan tarvitse jännittää, että minun tunneillani joutuisi ikäviin tai epämieluisiin tilanteisiin. Kunnioitan erilaisia oppijoita ja persoonia, eikä tapaani esimerkiksi kuulu pakottaa ketään vastaamaan kysymyksiin, olemaan äänessä tai esillä, mikäli hän ei sitä halua. Toivon, että jokainen voi osallistua opetukseen matalalla kynnyksellä sekä sellaisella tyylillä, joka itselle tuntuu parhaalta. Haluan korostaa, että ei ole yhtä oikeaa tapaa oppia tai opiskella pääsykoekirjoja, mutta toki jos oma suunta tai oppimistyyli on vielä hieman hakusessa, niin minulta saa tukea ja vinkkejä oikean suunnan löytämiseen.

Vaikka omasta pääsykoekeväästä on vierähtänyt jo hävyttömän monta vuotta, muistan kuitenkin edelleen, millainen rutistus luku-urakka kaikkineen oli. Kun itse hain oikikseen vuonna 2014, suoraan lukion jälkeen, oli meillä lukuaikaa kahdeksan viikkoa. Pääsykoekirjoja oli tuolloin 4. Osallistuin valmennuskurssille, jossa oli sekä luento- että intensiiviopetusta. Muistan, että erityisesti luento-opetus oli minulle hyödyllistä, mutta kurssin parasta antia oli ehdottomasti sieltä saatu vertaistuki muilta hakijoilta. Vertaistuesta huolimatta, pääsykoekevät oli hyvin rankka. Väsymys painoi loppua kohden niinkin paljon, että viimeiseen 10 päivään en pystynyt katsomaankin pääsykoekirjoja. Vaikka lopputulos oli tästä lopun ”luovuttamisesta” huolimatta paras mahdollinen, en missään tapauksessa suosittele tätä tyyliä kenellekään. Yhtenä syynä siihen, että olen hakeutunut valmennuskurssiopettajaksi on se, että haluan kannustaa ja auttaa teitä hakijoita tekemään parempia valintoja, ja tätä kautta suoriutumaan pääsykoekeväästä itseäni paremmin.

Loppuun vielä muutama vinkki tulevaan urakkaan. Monet näistä ovat varmaan nousseet jo esiin eri yhteyksissä, mutta senkin uhalla listaan ne vielä kerran:

- Ole rehellinen itsellesi. Kun luet, niin keskity siihen täysillä, äläkä selaa puhelinta tai vastaile viesteihin siinä sivussa. Voit esimerkiksi pitää kirjaa tehokkaista lukutunneista, joiden aikana olet keskittynyt pelkästään pääsykoekirjojen sisältöön. Saatat huomata, että tehokas lukuaikasi jääkin melko vähäiseksi, jos kännykkätauko venähtää aina tunnin mittaiseksi. Taukoja täytyy tietenkin pitää, mutta älä uskottele itsellesi, että olet lukenut tehokkaasti kahdeksan tuntia päivässä, jos siitä ajasta on viisi tuntia mennyt somesurffailuun.

- Ota vapaata, mikäli lukemisesta ei enää tule mitään. Kun et enää kerta kaikkiaan pysty keskittymään, aivot ovat sumussa ja mielessä ei pyöri muuta kuin epätoivo, niin laita kirjat kiinni ja jatka seuraavana päivänä. Mene ennemmin vaikka ulkoilemaan ja anna aivojesi prosessoida kaikkea oppimaasi. Huomaat, että seuraavana päivänä lukeminen sujuukin todennäköisesti taas aivan eri tavalla.

- Kysy rohkeasti apua ja vinkkejä. Varsinkin, jos haet ensimmäistä kertaa, eikä lähipiirissäsi ole oikikseen hakeneita henkilöitä, voi muiden olla vaikeaa ymmärtää, mitä pääsykoeluku vaatii. Tätä varten teillä hakijoilla kuitenkin on valmennuskurssitiimin, opettajien ja muiden kurssilaisten tuki. Minulle saa ainakin aina laittaa rohkeasti viestiä, mikäli kaipaa lisätsemppiä, vinkkejä tai henkistä tukea.

- Koita olla stressaamatta kokeen sisältöä ja muotoa. Tiedän, että tämä on helpommin sanottu kuin tehty (varsinkin näin korona-aikana), mutta yritä kuitenkin keskittyä lukemiseen, äläkä käytä liikaa aikaa ja energiaa sen miettimiseen, että millaisia tehtäviä kokeeseen tulee. Kukaan ei voi ennalta tätä tietää, ja meidän valmennuskurssiopettajien tehtävänä on teettää hakijoilla sellaisia tehtäviä, joita kokeeseen saattaa tulla. Mitään varmuutta kokeen sisällöstä tai muodosta ei kuitenkaan ole, mutta tärkeintä on muistaa, että jokainen hakija on täysin samassa tilanteessa. Kaikki yllätyksellisyys, haasteellisuus ja muu on täysin sama kaikille hakijoille.

- Liiku, lepää ja ole armollinen itsellesi. Tee fiksumpia valintoja kuin minä aikanaan, ja varmista huolehtimalla omasta hyvinvoinnista, että jaksat lukea koko pääsykoeajan tasaisesti ja polttamatta itseäsi loppuun. Ole myös armollinen itsellesi ja muista, että vaikka Jodelin mukaan jokainen lukee keskimäärin noin 26,5 tuntia päivässä, kolmea kirjaa samanaikaisesti ja samalla tehden jokaisesta omia muistiinpanoja kiinaksi, niin tämä ehkä harvemmin on se totuus kuitenkaan. Keskity siihen, että teet oman parhaasi, äläkä vertaa itseäsi muihin, koska kuten jo sanottua, oppijoita ja oppimistyylejä on monia. Lopputulosta ei tiedä kukaan ennen kokeiden lopullista arviointia.

Noora Mäkinen

Valmennuskurssiopettaja 2021

Miten huolehtia jaksamisesta pääsykoekeväänä?

Moikkis!

Oma henkinen hyvinvointi pääsykoeurakan aikana on äärimmäisen tärkeä ja uskallan väittää, että jopa ratkaiseva tekijä koko urakasta kunnialla selviämisessä. Kun asennoituminen on oikea voi koko energian suunnata siihen yhteen tavoitteeseen, sekä päämäärään ja sulkea ylimääräiset turhat häiriötekijät pois, jotka haittaavat täysillä fokusoitumista. 

Tämä on toki helpompi täältä ruudun takaa huudella kuin toteuttaa käytännössä tilanteessa, jossa painetta onnistumisesta on ymmärrettävästi jonkin verran mukana ;). Kuitenkin hyvinvoinnin kannalta itselleni ainakin seuraavien seikkojen oivaltaminen oli tärkeää:

Älä vertaa itseäsi muihin. Keskity siis itseesi. Tämä on mielestäni ehkä tärkein yksittäinen tekijä. Itsekin sorruin tähän ensimmäisenä hakuvuotenani ja vertailin omaa tekemistäni aivan liikaa muihin, jonka vuoksi oma keskittyminen herpaantui. Miksi käyttäisit turhaa energiaa muiden alleviivaustyylien analysoimiseen, koska voit vaikutta vain ja ainoastaan omaan tekemiseesi. Oikikseen pääsyyn ei tarvitse olla yli-ihminen tai mikään nero, vaan ahkeralla tekemisellä ja motivaatiolla jokaisella on siihen mahdollisuus. Luota täysillä itseesi!

On äärimmäisen tärkeä muistaa koko luku-urakan aikana miksi on ylipäätään ryhtynyt koko prosessiin ja pitää tämä päämäärä kirkkaana mielessä erityisesti niinä huonompina hetkinä, joita aivan varmasti jokainen kohtaa matkan aikana. Pääsykoekevättä voisi mielestäni verrata vaikkapa urheilusuoritukseen.

Tästä päästäänkin seuraavaan pointtiin, joka liittyy vertaistukeen. Mikäli vain mahdollista hyödynnä jonkinlaista vertaistukea vaikkapa valmennuskurssikavereita ajatusten pallotteluun niin kannustan sen tekemään. Kaikki ovat samassa tilanteessa. Yleensä nimittäin on niin, että samat kysymykset, joita itse omassa päässään pohtii ovat sellaisia, että joku muukin niitä pohtii. Myös tunne siitä, ettei ole yksin asian kanssa ja joku muu ymmärtää täysin mitä käyt läpi on kultaakin kalliimpaa!

Sitten perinteiset. Nuku riittävästi, jotta aivot jaksavat puurtaa. Syö niin, että jaksat. Pidä tarpeeksi taukoja ja rentoudu. Nämä ovat oikeasti oman hyvinvoinnin kannalta ne peruspilarit, jotka myös kannustaisin pitämään kunnossa.

Tasapaino. Älä vedä itseäsi täysin loppuun lukemalla liikaa. Itse tein tämän virheen myös ensimmäisenä hakuvuotenani. Toki lukemalla ahkerasti pääsykoekirjoja oikeustieteelliseen päästään, mutta jos esimerkiksi alussa vetää itsensä täysin loppuun energiaa tuskin riittää loppupuolella projektia, pääkoppa kärsii ja stressi ottaa vallan.

Rentoutuminen. Jokaiselle tämä voi tarkoittaa eri asioita, mutta vaikkapa perheen tai ystävien kanssa oleilu, sarjojen tai elokuvien katselu, urheilu tai mitä ikinä se sinulle onkaan. Ajatusten saaminen johonkin aivan muuhun kuin pääsykoekirjoihin on äärimmäisen rentouttavaa. Itse katselin ruokatauolla jotain hömppä sarjaa tai kävin ulkona pienellä lenkillä haukkaamassa happea ja kirkastamassa ajatuksia.

Ruutiini. Omanlaisen rutiinin luominen kevään ajaksi on hyvin tärkeää. Jokaisella lukupäivät voivat koostua täysin eri rutiineista ja se on täysin ok. Pointtini onkin se, että kehitä itsellesi sopiva tapa toimia ja poimi ne asiat, jotka koet tärkeäksi.

Tämän jälkeen ei muuta kuin täysillä eteenpäin ja olisi huippua nähdä syksyllä oikiksessa!

Niini Helenius

Vuoden 2020 fuksi

Oikeaa lukutekniikkaa etsimässä

Hei, oon Leila ensimmäisen vuoden opiskelija ja tänään on mun vuoro kirjoittaa tänne blogiin. Koska pääsykoekevät lähestyy kovaa vauhtia, ajattelin että nyt olisi hyvä aika puhua jaksamisesta lukemisen aikana sekä erilaisista lukutekniikoista.

Jaksamiseen on tärkeä panostaa koko kevään aikana, jotta et pääse uupumaan ennen pääsykoetta. Koita ajatella se näin: mitä paremmin jaksat, sen enemmän saat irti lukemisesta ja mitä enemmän stressaat, sen helpommin saatat palaa loppuun. Stressi kuuluu kyllä lukemiseen, mutta koita olla pohtimatta sellaisia asioita, joihin et voi vaikuttaa. Tiedän kokemuksesta, että koronan vaikutusta pääsykokeeseen on vaikeaa olla miettimättä, mutta yritä silti minimoida erilaisten hypoteettisten tilanteiden pohtimista. Yritä siis keskittyä pelkästään asioihin, joihin pystyt vaikuttamaan, kuten omaan lukemiseen. Annan seuraavaksi muutaman konkreettisen esimerkin siitä, miten voit ylläpitää jaksamistasi lukemisen aikana. Ensinnäkin yritä karsia lukuajaksi kaikki turhat häiriötekijät pois. Itse esimerkiksi laitoin kännykästä ilmoitukset pois päältä sekä poistin kokonaan muutaman sovelluksen, kuten TikTokin johon saatoin kuluttaa montakin tuntia päivässä XD.

Seuraavaksi kannattaa tehdä itselle hyvä lukusuunnitelma, sillä hallinnan tunne auttaa jaksamisessa. Tämän lisäksi myös rutiinit ovat erittäin tärkeitä. Pohdi mitkä rutiinit auttavat sinua saamaan lukupäivästä kaiken irti. Itse tykkäsin herätä aikaisin ja käydä kylmässä suihkussa, syödä hyvän aamiaisen, käydä kävelylenkillä ennen valmennuskurssin luentoja sekä illalla rentoutua Netflixin parissa. Muista kuitenkin, että kaikilla on omat rutiinit. Tunnustele mikä siis sopii juuri sinulle ja mitkä rutiinit vievät sinua kohti opiskelupaikkaa oikeustieteellisessä. Lukemisen aikana on hyvä pitää usein pieniä taukoja, jotta jaksat keskittyä paremmin lukemiseen. Näin estät myös sen, ettei lukeminen mene aivan överiksi. Itse käytin pomodoro -tekniikkaa, jossa luetaan 25 minuuttia keskittyneesti, jonka jälkeen saat viiden minuutin tauon. Neljän kierroksen jälkeen voit pitää pidemmän noin 15-30 minuutin tauon. Kannattaa myös keskittyä ihan perusasioihin, kuten priorisoi unta, jotta jaksat opiskella tehokkaammin ja muistisi toimii paremmin. Terveellisellä ruokavaliolla sekä urheilulla saat energiaa opiskeluun. Urheilun ei tarvitse aina olla intensiivistä pieni kävelylenkkikin auttaa. Lopuksi muista aina uskoa itseesi jo tämä vie sinua lähemmäs koulupaikkaa.

Lukutekniikoita on yhtä useita, kun on hakijoitakin. Tärkeintä on siis tunnistaa, millainen oppija olet ja mikä lukutekniikka sopii sinulle parhaiten. Jos joku lukutekniikka ei sovi, niin uskalla vaihtaa toiseen. Muista kuitenkin olla itsevarma oman valinnan suhteen. Kun olet löytänyt parhaimmat lukutekniikat, vaihtele niiden välillä sillä monipuolisuus on hyvästä. Jos opit katsomalla tai tekemisen kautta, joku näistä lukutekniikoista saattaisi sopia: alleviivaukset, muistiinpanot, mindmapit sekä muistilaput. Jos taas opit kuuntelemisen ja puhumisen kautta, voit kokeilla näitä: valmennuskurssin luennoilla pelkästään kuuntelemiseen keskittyminen, asioiden ääneen selittäminen sekä äänikirjojen kuunteleminen.

Lukutekniikoissa on hyvä ottaa huomioon lukemisen eri vaiheet. Ensin on tutustumisvaihe, jossa luetaan kirjat läpi tutustuen. Tässä vaiheessa ei tarvitse vielä ymmärtää kaikkea eikä kannata jumittua vaikeisiin kohtiin. Toiseksi on oppimisvaihe, jossa panostetaan ymmärtämiseen ja syventävään osaamiseen. Toista tätä vaihetta niin kauan kuin on tarve ennen siirtymistä viimeiseen vaiheeseen. Tässä vaiheessa lukutekniikoina voi toimia alleviivaukset, tehtävien teko ja muistiinpanot. Myös asioiden yhdistely on tärkeää eli pohdi mihin lukemasi asia liittyy ja tähän toimiikin mahtavasti erilaiset mindmapit. Kannattaa myös testata omaa osaamistaan tekemälle itselle kysymyksiä mihin vastata. Toinen tapa on lukea kirjasta yksi asiakokonaisuus, jonka jälkeen pohdit, mitkä siinä olivat tärkeimmät pointit. Muistiinpanoja voi tehdä lukuisilla eri tavoilla esimerkiksi perinteiset muistiinpanot, mindmapit, kaaviot, muistilaput tai muistikortit. Kolmantena vaiheena on loppukertaus ja tässä voit hyödyntää omia muistiinpanojasi kuten muistikortteja. Lisäksi voit testata sisällysluettelon kautta osaamistasi sekä kokonaisuuksien hallintaa. Tässä vaiheessa kannattaa tehdä myös tehtäviä. Kertausta ei kuitenkaan kannata jättää kokonaan tänne loppuvaiheelle, vaan on tärkeää kerrata koko lukuaikana. Kertausta kannattaa tehdä aamuisin ja iltaisin sekä aina kun on käynyt jonkun isomman aihealueen läpi.

Toivotan kaikille paljon tsemppiä kevääseen ja nähdään Artiklan valmennuskurssilla!

Leila

Motivaatiosta välivuosilimbossa

Tällä kertaa kirjoitteluvuorossa on Moodle-vastaava Vilma. Nostinkin jo valiokunnan esittelypostauksessa esille, että hain opiskelemaan useamman kerran ennen kuin pääsin sisälle tiedekuntaan. Kirjoitukseni aiheena on siten motivaation löytäminen tilanteessa, jossa universumi, onnetar ja vähän kaikki tuntuvat olevan vastassa.

Hain opiskelemaan yhteensä neljä kertaa. Tiivistetysti hakukertani menivät seuraavalla tavalla:

• V. 2017: aloin lukemaan valintakokeisiin välittömästi viimeisen ylioppilaskokeen jälkeen ja osallistuin Artiklan lukutekniikka- ja etäkursseille. Lukutekniikkani oli ihan hukassa ja osallistuin valintakokeeseen ”no, käydään nyt katsomassa millainen se on” -mentaliteetilla. Henkisesti vähän jätin kokeen kesken todettuani, että välivuoden viettäminen ei silloisessa tilanteessani ollut katastrofi. Lopputulos: viiden pisteen päässä sisäänpääsystä.

• 2018-2019: Oikeustieteellisellä alalla siirryttiin vuonna 2018 yhteisvalintaan ja koe muuttui nykyisen malliseksi. Panostin lukiessani kertaamiseen erityisesti tehtäviä tekemällä, käytin erilaisia tekniikoita asioiden muistamiseksi ja osallistuin etävalmennuskursseille. Menestyin hyvin harjoituskokeissa ja psyykkasin itseäni. Jäin kummallakin kerralla pisteen päähän! Vuonna -19 kävin juristin kanssa kokeeni läpi ja harkitsin oikaisupyynnön tekemistä, mutta luovuin lopulta ajatuksesta.

• 2020: Tein viimeisellä hakukerrallani oikeastaan kaikki samat asiat kuin aiemmin, mutta asenteeni oli etenkin luku-urakan alussa huono. Hain varavaihtoehtona papereilla opiskelemaan aivan eri alaa (ja tänne myös pääsin – lähellä oli etten alkanutkaan teologiksi) ja olin varma, etten enää hakisi oikikseen jos nyt ei tärppäisi. Etävalintakokeen tehtyäni olin totaalisen musertunut, mutta saatuani tiedon jatkoon pääsystä otin hullun loppukirin lukemisessa. Koe tuntui menevän hyvin (taas). Kävelin takki auki ulos toisesta vaiheesta ja kotimatkalla ajattelin, etten voi tehdä enempää. Lopputuleman lukija osannee jo arvata.

On aivan hirveä tunne kun ei kaikesta huolimatta saakaan unelmiensa opiskelupaikkaa. Ihan ymmärrettävää, että fiilis on huono. Sekin on ok, jos toipuminen vie aikansa (esimerkki tosielämästä: ensimmäisenä hakuvuotenani valmennuskurssilla oli opiskelija, jolla oli hakukertojen välissä melkein 10 vuotta kun ei kuulemma ollut kestänyt sitä nöyryytystä johon ensimmäinen yritys päättyi). Olennaista onkin kaivaa motivaatio esiin koekeväänä, vaikka sitten puoliväkisin.

Minun tapauksessani vaikuttivat seuraavat tekijät. Ensinnäkin pyrin jokaisen kerran analysoimaan omaa tekemistäni ja miettimään, teenkö asiat oikein vai onko joillakin osa-alueilla parantamisen varaa. Lohdullista oli myös se, että vaikka pisteet eivät riittäneet sisäänpääsyyn, tein selvästi jotain oikein kun olin jokaisella kerralla niin lähellä sisäänpääsyssä. Henkilökohtainen koetinkiveni ovat monivalintatehtävät, joita treenasin paljon viime keväänä.

Toinen tärkeä tekijä oli ympäristön tuki. En kuullut kertaakaan yhdeltäkään kaverilta, sukulaiselta, työkaverilta tai työkkäriltä kysymystä ”kannattasko sun miettiä jotain muuta…”, vaan sen sijaan minua tuettiin ja kannustettiin vilpittömästi silloinkin, kun en uskonut ollenkaan itseeni. Koin myös tärkeänä vertaistuen merkityksen. En ollut ystäväpiirini ainoa, jolla pääsykokeet menivät useamman kerran penkin alle. Lueskelin myös Artiklan valmennuskurssiblogista muiden kertomuksia sisäänpääsyyn liittyen. Tähän liittyen pieni erikoisuus: pääsin toisella välivuodella työpaikkaan, jossa olin jonkin verran tekemisissä juridisten asioiden kanssa ja esimerkiksi esimieheni oli koulutukseltaan OTM. Pomoni tiesi urahaaveistani ja epäonnistuneen hakukerran hän rohkaisi sanomalla, että minulla on selvästi rahkeita oikikseen ja pääsen kyllä sisään – oma kysymyksensä on, että milloin.

Ja vanha kunnon suomalainen sisu. En ole itsekään täysin varma, mistä ihmeestä sain joka kerta voimia yrittää uudelleen keväisin, joten tämä lienee viimeinen vaikuttava tekijä. Jos jotakin näistä vuosista olen oppinut, niin periksiantamattomuutta.

Edelleen kirjojen ilmestyttyä kannattaa muistaa se, että asiat eivät aina mene suunnitellusti. Vaikka et pääsisi sisään ensimmäisellä tai toisellakaan yrityksellä, luovuttaminen ei missään nimessä kannata jos todella koet oikiksen olevan oma paikkasi. Lisäksi: aiemmat epäonnistumiset eivät vaikuta mahdollisuuksiisi nykyhetkessä ja jos et yritä, et tule koskaan tietämään, mikä lopputulos olisi ollut. Toivottavasti tekstini auttaa edes jotakuta, joka painii samanlaisten tuntemusten kanssa kuin minä aikanani.

Tsemppiä kaikille tulevaan rutistukseen ja pysykää terveinä!

Vilma Teittinen

valintakoeveteraani ja vuoden 2020 fuksi