sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Tuutorin ajatuksia hakukeväästä


Kirjat ovat tulleet jo jonkin aikaa sitten ja monella alkaa toivottavasti olemaan jonkinlainen käsitys niiden sisällöstä. Ei kuitenkaan kannata missään tapauksessa hätääntyä, vaikka asiat tuntuisivat vaikeilta tai niitä ei ymmärtäisi ollenkaan. Siinä tilanteessa kannattaa vaan siirtyä eteenpäin ja palata vaikeisiin asioihin myöhemmin uudella lukukierroksella. Itse tein viime keväänä näin ja se toimi! Tämän lisäksi tietenkin kurssien opettajat auttavat teitä epäselvien asioiden kanssa. Kannattaa myös pyrkiä kehittämään lukutekniikkaa jos siltä tuntuu, sillä aikaa on hyvin jäljellä. Tässä vaiheessa kevättä tärkeintä on pyrkiä ymmärtämään asiat ja pitää pää kylmänä. Toimivia tapoja ovat vaikkapa omat piirustukset, kaaviot tai ihan mikä tahansa, mistä voi kerrata asian. Ideana ei tällöin ole päntätä, vaan muistella miten ymmärsi asian.

Motivaation ylläpito läpi kevään on haastavaa, mutta tärkeää. Siihen auttaa paitsi ajatus sisäänpääsystä, niin myös sopiva määrä vapaapäiviä ja rentoutuminen. Niinkin raskas ja pitkäjänteinen projekti, kuin sisäänpääsy oikikseen vaatii paitsi raakaa ja kovaa työtä, niin paitsi nöyrtymistä siinä mielessä, että tuskin kukaan jaksaa paahtaa koko kevättä kellon ympäri pitämättä vapaapäiviä. Jo tehtyä työtä ei saa pilata sillä, että polttaa itsensä loppuun jossain vaiheessa. Virtaa täytyy varata viimeisille viikoille ennen pääsykoetta, sillä silloin ratkaistaan kuka pääsee sisään ja kuka ei, niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin.

Vaikka tehtävien teko tuntuukin monesti ajan haaskaukselta, se ehdottomasti kannattaa. Omalla kohdallani tällöin asiat todella loksahtelivat paikoilleen ja kokonaisuus hahmottui. Tehtäviä kannattaa varsinkin alkuvaiheessa tehdä kirjan kanssa, eikä ole huono ajatus tehdä sama tehtävä moneen kertaan. On erittäin motivoivaa huomata, kun ensimmäisellä kerralla vaikealta tuntunut tehtävä tuntuukin seuraavalla tai kolmannella kerralla paljon helpommalta!

Sisäänpääsy ei vaadi muuta kuin työtä ja hieman tuuria pääsykokeessa. Tuuri on jotain mihin ei itse voi vaikuttaa, joten siitä ei kannata stressata. Siispä paras keino saada rauhallinen mieli on vain paiskia hommia ja rentoutua sopivassa suhteessa. Ja matka tavoitteeseen ei ole koskaan aivan tasainen.

 
Terveisin Helsingin tutorinne, Aki
aksalmel@ulapland.fi

sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

Keskity omaan lukemiseesi



Olen Santeri Järvelä ja toimin tuutorina Tampereen valmennuskurssilla. Kerron teille nyt pari juttua jotka toivottavasti helpottaa teitä kevään aikana.

Päätin hyvissä ajoin ennen lukion loppua, että haluan oikikseen. Monet mun kavereista oli aivan pihalla sen suhteen mitä tekis tulevaisuudessa ja tunsin pientä ylemmyydentunnetta siitä, että mulla oli selvät sävelet. No, oikikseen ei tietenkään kävellä noin vaan sisään. Itse huomasin sen ekan pääsykokeen jälkeen, kun Helsingin yliopisto sulki ovensa mun nenän edestä. Vielä seuraavanakin vuonna jouduin pettymään pääsykokeen jälkeen. Tässä vaiheessa ne lukiokaverit, joita kohtaan olin tuntenut ylemmyydentunnetta olikin jo kaikki päättäneet, mitä haluaa opiskella ja vielä päässyt sisäänkin. Siinä mä sitten kuuntelin, kuinka muut puhui opintopisteistä ja haalareista kun itse olin edelleen vaan ylioppilas kuluttamassa kirjaston penkkiä. Älä siis ole ylimielinen, vaikka henkisesti tuntisit jo olevasi juristi. Älä myöskään tuudittaudu hyviin lähtöpisteisiin tai hyviin tuloksiin valmennuskurssin väli- ja loppukokeissa. Pääsykoe on se, joka loppujen lopuks ratkaisee.

Viime keväänä päätin tehdä kaiken, mitä tehtävissä on ja päästä varmasti sisälle. Blokkasin kaiken ylimääräsen elämästäni ja pyhitin koko kevään hakuprosessille. Päätin, että muiden hakijoiden kyttääminen ja sisäänpääsyprosenttien spekulointi ei auta mua eteenpäin (tämä teidänkin kannattaa sisäistää hyvissä ajoin). Ihan turha uhrata ajatuksiaan sellasille asioille, joihin ei voi vaikuttaa. En miettinyt itse pääsykoettakaan juuri ollenkaan luku-urakan aikana. Tavoitteena oli ainoastaan osata tuo burgundinpunainen kirja kannesta kanteen. Unohda siis muiden tekemiset ja keskity vain ja ainoastaan omaan tekemiseen. Kurkkimalla muiden olan yli ja spekuloimalla mahdollisuuksia tuhlaat vaan lukuaikaa ja tulet hulluksi. Käytä sekin aika lukemiseen.

Kun katson itseäni ja muita oikkareita, en näe yhtä ainutta neroa enkä montaa niitä kuuden laudaturin ylioppilasta, joita oikiksen oletetaan olevan täynnä. Yhdistävä tekijä oikkareissa sen sijaan on se, että jokainen meistä on ollut tarpeeks hullu viettääkseen yhden kevään lukittuna kirjastoon tai omaan huoneeseen mukana vaan puhki kulunut pääsykoekirja. Varautukaa siis siihen, että kesän tullessa teidän naaman kalpeus ja silmänalusten tummuus saa vastaantulijat haukkomaan henkeä, kädet tärisee kontrolloimattomasti, koska 20 kuppia kahvia päivässä on liikaa ja että teidän ystävät olettaa teidän kadonneen tai kuolleen, koska on kuin maa olis teidät niellyt. Sisäänpääsy ei vaadi neroutta tai valokuvamuistia ja joka vuosi iso joukko pääsee sisään. Riittää, että teet päätöksen lukea kuin hullu ja pysyt siinä.

Mielettömästi tsemppiä lukemiseen ja pääsykokeeseen! Mitä ikinä teetkin, älä luovuta kesken.  

Ystävällisin terveisin
Santeri Järvelä
sanjarve@ulapland.fi


sunnuntai 5. huhtikuuta 2015

Etelän tytöt Lapissa


Vuonna 2011 kaksi toisistaan tietämätöntä tyttöä Helsingistä päättivät hakea Rovaniemelle Lapin yliopistoon. Olimme molemmat hakeneet aikaisemmin Helsingin yliopistoon tuloksetta. Toisen Helsingin pääsykoekoettelemuksen jälkeen olimme tulleet samaan lopputulokseen; oli aika vaihtaa maisemaa ja hakea muualle opiskelemaan. Vaihtoehdoista päädyimme samaan eli Rovaniemeen, jossa kumpikaan ei ollut käynyt koskaan aikaisemmin.
 
Keväällä 2012 olimme molemmat Artiklan intensiivikurssilla, jossa tapasimme ensimmäisen kerran. Syksyllä oli mukava huomata, että kurssilta useat, tutut kasvot olivat vastassa Rovaniemellä. Ensimmäisten viikkojen aikana fiilis oli aivan mieletön, mutta samalla epätodellinen, koska monien vuosien haave opiskelusta oikiksessa oli vihdoin täyttynyt. Kova koti-ikävä alkoi kuitenkin pikku hiljaa haihtua, kun paikkakunta ja ihmiset alkoivat tulla tutuiksi. 
 
Fuksisyksy oli täynnä jos jonkinlaista härdelliä ja tapahtumaa. Oli syysvaellus, fuksiaiset, kv-viikko, elämämme ensimmäiset sitsit, vuosijuhlat ja sitä seurannut sillis. Meidän mielestämme erityisesti vuosijuhlat ovat opiskeluvuoden ehdoton kohokohta. Vuosijuhlissa hienoa on se, että vaikka kaikilla naisilla on pitkät iltapuvut ja miehillä puvut tai frakit, juhla on silti hauska, rento mutta myös ’’arvokas’’. Vuosijuhlien maagisen tunnelman voi kokea vain itse paikan päällä.


Meidän mielestä Rovaniemessä parasta ja pahinta on talvi. Talvi on pitkä, kylmä ja pimeä, mutta toisaalta Rovaniemellä saa elää ihastuttavassa talven ihmemaassa. Tunnelmalliset illat kynttilän valossa ja lukuisat leffaillat hyvässä seurassa auttavat kyllä päihittämään kaamoksen. Mikäli koitat viettää kesää opiskelujen parissa Rollossa, voi haasteeksi muodostua ympäri vuorokauden porottava aurinko, joka saa opiskelijan sisäisen kellon sekaisin. 


Rovaniemi on ihanteellinen kaupunki opiskelijan näkökulmasta, koska kaikkialle pääsee kävellen tai pyörällä. Itse city on sopivan kokoinen; ei liian iso, mutta ei liian pieni. Cityssä huokuu opiskelijoiden läsnäolo, sillä etenkin keskustassa asioidessa ei voi olla törmäämättä omiin opiskelukavereihin.  Kaikkine anteineen Rovaniemi onkin ylittänyt kaikki ne odotukset, joita meillä oli. Emme ole kertaakaan katuneet päätöstämme lähteä rolloon vaan pikemminkin olemme olleet todella iloisia siitä, että olemme saaneet opiskella juuri Rovaniemellä.

Rovaniemi on ehdottomasti kokemisen arvoinen! Uskokaa siis itseenne ja omaan tekemiseenne, niin kova työ palkitaan ja opiskelu Rollossa odottaa! 

Helsingin tuutorit Annina ja Tea