Kun pääsykoepäivä vihdoin koittaa

Huomenna sinulla on edessäsi ehkä elämäsi haastavin koe. Suurin työ hakuprosessista on kuitenkin jo takanapäin, sillä neljä kuukautta intensiivistä lukemista ja uusien asioiden opettelua on jo tehtynä. Enää on edessä se kaikista tärkein päivä. Päivä, jolloin sinun tulisi viiden tunnin aikana muistaa juuri ne asiat, mitä kokeessa kysytään ja saada tehtyä hyvät vastaukset oppimasi tiedon pohjalta. Huomenna on se päivä, jota monta kuukautta olet odottanut. Päivä, joka määrittelee ensi vuotesi sisällön. Stressille ei saa kuitenkaan antaa liian suurta valtaa.

Muistan, kuinka pääsykoetta edeltävänä päivänä istuin kirjastossa ystäväni kanssa kertaamassa. Katsoimme vanhojen pääsykokeiden kysymyksiä läpi niistä aiheista, mitä meillä sen vuoden pääsykoekirjassa oli. Minuun iski paniikki. Tuntui kuin en osaisi mitään. Kyyneleet nousivat silmiini, kun mietin onko kaikki se neljän kuukauden aikana tapahtunut lukeminen ja intensiivinen opiskelu ollut turhaa. Enkö oikeasti ole oppinut mitään? Olisin halunnut heittää kirjan menemään ja vain luovuttaa. Ystäväni sanoi tuolloin juuri ne sanat, mitä tarvitsin - olet tehnyt paljon töitä tämän eteen, kyllä sinä osaat. Nämä sanat jäivät mieleeni ja nostivat minut takaisin maanpinnalle. Oli aika laittaa kirja sivuun ja levätä kunnolla ennen tulevaa koitosta.

Koepäivän aamuna heräsin virkeänä ja jännittyneenä. Bussimatkan ajan kuuntelin musiikkia, josta sain itselleni itsevarmuutta. En enää vilkaissut pääsykoekirjaa. Pääsykoepaikalle tullessani oli mukava tavata kurssikavereita, jotka saivat oloni rauhalliseksi ja tilanne tuntui tutulta. Tässä me olimme kaikki taas tekemässä yhtä koetta yhdessä.

Kun koepaikalla vihdoin sain kokeen käteeni, oli oloni rauhallinen enkä antanut itselleni aihetta paniikkiin. Luin kaikki tehtävät läpi ja aloitin mielestäni helpoimmasta. Näin sain luotua itselleni itsevarmuutta seuraavia, haastavampia tehtäviäkin varten.

Kiinnitin ajankäyttöön paljon huomiota ja yritin olla takertumatta mihinkään tehtävään liian pitkäksi aikaa, vaan ennemminkin palasin lopuksi  mielestäni hankaliin kohtiin uudelleen. Suunnittelin tehtävät huolellisesti paperille ja vasta sitten, kun olin saanut koottua kaiken asiaan kuuluvan ylös, lähdin kirjoittamaan vastausta. Myös tilankäyttöön piti kokeessa kiinnittää huomiota monen tehtävän kohdalla, sillä vastaustila oli rajattu. Monivalintatehtävissä, joissa vääristä vastauksista sai miinuspisteitä, peitin vastausvaihtoehdot ja mietin vastauksen pelkän kysymyksen perusteella itse. Jos vastaus oli sama, mikä yksi vaihtoehdoista, vastasin sen. Keskityin kokeen tekemiseen niin vahvasti, että en edes huomannut mitä muut salissa olevat tekivät. Istuin koesalissa viimeiseen minuuttiin saakka.

Kokeen jälkeen oloni oli uupunut. En osannut yhtään sanoa, miten koe oli mennyt, mutta tiesin antaneeni kaiken. Oli stressaavaa puhua muiden hakijoiden kanssa kokeesta, sillä tuntui, että aina toinen oli vastannut erilailla ja ehkä oma vastaukseni oli sittenkin väärin. Pääsykokeen jälkeinen tulosten odotus oli stressaavaa aikaa. Yhtä aikaa olin huojentunut siitä, että koe oli vihdoin ohi eikä tuloksiin voinut enää millään tavalla vaikuttaa, mutta toisaalta koko ajan mietin, kuinka paljon olisin saanut mistäkin tehtävästä pisteitä ja mitä jos olin mokannut jossakin tehtävässä oikein kunnolla, enkä sen vuoksi pääsisi sisään. Joka toinen minuutti minusta tuntui, että en pääse ja joka toinen taas olin varma, että pääsen.

Se päivä, jolloin tulokset tulivat, säilyy varmasti mielessäni ikuisesti. On hankala kuvailla sitä tunnetta, kun odotat jotakin niin kovasti, että et pysty ajattelemaan edes loppuvaiheessa mitään muuta. Elät suunnattomassa epätietoisuudessa ja kun lopulta tietokoneen näytölle pamahtaa hyväksytty, hyppäät ilmaan, tuuletat ja haluat kertoa koko maailmalle, että juuri sinä teit sen. Pääsit sisään oikeustieteelliseen tiedekuntaan.

Pidä tämän tunteen saavuttaminen mielessäsi ja suuntaa mieli kirkkaana kohti unelmaasi. Tässä vielä viimehetken ohjeita pääsykoetilannetta varten.

Muista levätä. Se on tärkein neuvo, jonka voin näin pääsykoetta edeltävänä iltana sinulle enää antaa. Pääsykokeeseen pitää mennä hyvin levänneenä, jotta jaksat keskittyä koko sinulle annetun ajan tekemään vastauksistasi niin hyvät kuin suinkin vain osaat.

Mene hyvissä ajoin koepaikalle.  Kukaan ei halua myöhästyä elämänsä tärkeimmästä kokeesta sen takia, että VR jätti juuri sen viimeisen junavuoron välistä.

Ota eväät mukaan. Vaikka sinusta tuntuisi, että et pystyisi syömään mitään, on parempi ottaa ruokaa ja juomaa mukaan koesaliin kuin huomata vatsan kurnivan kesken kokeen niin pahasti, ettet pysty enää keskittymään.

Muista ottaa henkilöllisyystodistus ja kirjoitusvälineet kokeeseen.

Pidä tavoitteesi kirkkaana mielessäsi ja koita pitää mielesi rentona – älä anna stressille ja paniikille yliotetta. Sinä osaat kyllä! Monesti saattaa tuntua, että et osaa jotakin tiettyä asiaa, mutta kun sitä kysytään sinulta paperilla, ajatuksesi jäsentyvät ja yhtäkkiä muistatkin, kuinka se meni.

Muista lukea ohjeet huolella, noudattaa niitä ja kirjoittaa nimesi sekä tarvittavat muut tiedot jokaiseen koepaperiin. Kokeessa kysymykset tehdään yleensä eri papereille. Varmista, että teet kaikki tehtävät varmasti oikeille papereille! Lisäksi muista noudattaa annettuja pituusrajoituksia.

Jos sinulla on kysyttävää jostakin, nosta käsi reippaasti ylös ja kysy valvojalta.

All our dreams can come true if we have courage to pursue them.

Onnea ja menestystä huomiseen koitokseen!

Pääsykokeen jälkeen kannattaa osallistua Artiklan tämän kevään pääsykoebileisiin, jotka järjestetään Helsingissä ja Rovaniemellä.

Ohessa linkit Facebook-tapahtumiin:

Helsinki: https://www.facebook.com/events/886746538038848/

Rovaniemi: https://www.facebook.com/events/883302995068712/

Julia Heino

Valmennuskurssivastaava

Artikla ry

Loppusuora

Kun tunneskaala vaihtelee ”Tuntuu että osaan kaikki” -fiiliksistä ”en osaa mitään” -tunnetiloihin, pääsykoetta edeltävät muutama päivä ja yö voivat olla erityisen stressaavia. Kirjaa on jopa pelottavaa lukea kun tuntuu, että sivuja selaillessa vastaan tulee aiheita joista ei ole valmis kirjoittamaan otsikkoa laajempaa teosta. Tulee kuitenkin muistaa, että turhalla panikoimisella ja uhkakuvien maalailemisella ei ole mitään hyötyä tässä vaiheessa. Luku-urakka on nyt tehty ja täytyy osata luottaa siihen, että oma osaaminen riittää.

Jossain viimeisten päivien vaiheessa voi olla ihan hyväkin laittaa kirja kiinni ja todeta, että nyt osaan tarpeeksi ja olen tehnyt parhaani, ikään kuin antaa päätös omalle luku-urakalle. Jos tietyt kirjan aiheet huolettavat, muista: täydellistä suoritusta ei vaadita keneltäkään kokeessa. Älä siis vaadi itseltäkään täydellisyyttä vaan anna arvoa kevään työllesi; enää loppusuora on edessä. Vaikka neljän kuukauden aikana monesti tuntui, että aikaa on valtavasti eikä luku-urakan loppua näy, kaikki ”hyvä” loppuu aikanaan. Tiistai tulee nopeasti ja varmasti. Älä kuitenkaan ajattele pääsykoepäivää minään tuomionpäivänä, vaan mahdollisuutena vihdoin näyttää miten hyvin juuri sinä sait pääsykoekirjat haltuusi.

Itse ajattelin koko luku-urakkani ajan, että tulen lukemaan kirjat niin hyvin ettei kokeeseen meno jännitä ollenkaan eikä kirjassa olisi enää tässä vaiheessa epävarmoja aiheita. Olisi mahtavaa kirjoittaa tähän nyt, miten kävelin kokeeseen itseluottamusta ja intoa puhkuvana valmiina näyttämään miten kouluun päästään sisään tyylillä. Tosiasiassa heti aamulla herätyskellon soidessa minuun iski ihan hirvittävä jännitys; onko jotain jäänyt lukematta? Mitä jos ne kysyvät sen? Tai sen? Tai sen JA sen?  Yliopiston aulassa tuntui raastavan kohtuuttomalta, että olen juuri lukenut yhtäjaksoisesti neljä kuukautta, antanut kaikkeni luku-urakalle ja sitten kaikki riippuu vain viiden tunnin suorituksesta.  Kuitenkin saadessani pääsykokeen eteeni, jännitys ikään kuin unohtui ja muuttui palavaksi haluksi valuttaa kaikki taitoni ja tietoni koepaperille. 

On hyvä muistaa, että jännittämisessä ei ole mitään vikaa. Vaikka se tunteena nostaa usein myös epävarmuutta ja ahdistusta pinnalle, jännittäminen itsessään kertoo vain siitä, että edessä on jotain, joka on todella tärkeätä sinulle. Jännitys kertoo, että tiedät mitä haluat ja olet tullut nyt ottamaan sen, vaikka vähän pelottaakin. Eli oli aamulla kuinka paha ja epävarma olo tahansa, kannattaa seuraava lause pitää mielessä. Kevään pänttäämisen tuloksena muistin syövereihin pinttyneet asiat eivät ole kadonneet minnekään. Oikeasti ne vain odottavat lupaa päästä täyttämään niiden ainoa tehtävä, eli saada juuri Sinut sisään oikeustieteelliseen.

Menestystä pääsykokeeseen,

Oulun valmennuskurssituutori

Amanda Näsi

amnasi@ulapland.fi

Ei se määrä vaan se laatu

Otsikossa mainittu lausahdus pätee elämässä moneen asiaan ja mielestäni myös erinomaisesti pääsykokeisiin lukemiseen. Kun keskustelunaiheeksi nousee pääsykokeet, saatetaan usein kysyä kuinka monta tuntia tai kuinka moneen kertaan kyseiset kirjat on kevään aikana yhteensä luettu läpi. Minulla ei ole kumpaankaan kysymykseen tarkkaa omakohtaista vastausta, vaikka molempia epäilemättä kertyikin kevään aikana hurja määrä.

Omassa luku-urakassani tavoitteenani oli asioiden ymmärtäminen oikeasti, enkä kokenut, että tietty tuntimäärä tai kirjojen läpilukemisen määrä olisi ratkaisu siihen. Kevään aikana on mielestäni ehdottomasti tärkeämpää keskittyä lukemisen laatuun ja tehokkuuteen sekä asioiden todelliseen ymmärtämiseen kuin siihen, kuinka monta tuntia viettää kirjastossa.

Lisäksi varsinkaan lukemisen loppuvaiheilla asioiden kertauksen tärkeyttä ei voi liikaa korostaa. Pääsykoekeväältäni muistan edelleen erään toukokuisen illan, kun olin lopettelemassa päivän lukemisia ja lähdössä kirjastosta kotiin. Kertailin vielä lopuksi  päivän aikana opiskelemiani asioita, eikä eräs asia ollut minulle aivan selvä.  Ehdin jo päättää palaavani aiheeseen paremmin seuraavana päivänä, sillä lukupäivä oli ollut jo pitkä ja halusin jo kotiin ja saada ajatukset muihin asioihin. Olin jo noussut ylös pakkaamaan tavaroitani kun tajusin, että mennään jo toukokuun loppupuolella eikä tässä vaiheessa kevättä voi enää todellakaan ajatella näin. Asioiden opettelua ei voi enää paria viikkoa ennen pääsykoetta siirtää huomiseen, vaan ne on opeteltava sillä hetkellä kun tajuaa, ettei kaikki ole vielä hallussa. Istuin siis kiltisti takaisin kirjaston penkkiin ja opettelin kyseisen asian niin, ettei sen osaamista tarvinnut murehtia enää seuraavana päivänä.

Tuo hetki on jäänyt vahvasti mieleeni. Pääsykoekirjoista ei tulisi löytyä enää pääsykoeaamuna yhtäkään sellaista aihealuetta, josta toivoo ettei kysymystä esitettäisi. Siispä varsinkin luku-urakan loppumetreillä kannattaa ehdottomasti varata aikaa asioiden kertaamiseen, jotta pienetkin yksityiskohdat ehtii palauttamaan mieleen koetta varten.

Yllämainitun lisäksi on erittäin tärkeää asettaa kevään prioriteetit tärkeysjärjestykseen, vaatia itseltään paljon ja samalla pitää uskoa itseensä yllä - tänä keväänä ei nimittäin ole yhtäkään syytä, minkä takia juuri sinä et pääsisi sisään. Tehkää siis parhaanne ja purkittakaa homma tänä keväänä, ettei urakkaa tarvitse enää käydä ensi keväänä läpi. Muistakaa samalla myös pitää itsestänne ja hyvinvoinnistanne huolta, jotta jaksatte täysillä loppuun asti!

Toivotan kaikille onnea, menestystä ja kylmiä hermoja kevään koitokseen! 

Keväisin terveisin Helsingin tuutorinne Anna

raty.anna1@gmail.com

Älä stressaa liikaa

Hei kaikille.

Jokaisella on toivottavasti jo tässä vaiheessa luku-urakka täydessä vauhdissa ja vaikkei olisikaan niin nyt on aika vaihtaa aherrus isommalle vaihteelle. Kaikki eivät välttämättä voi aloittaa lukemista heti kirjojen ilmestyttä, tai lukeminen on voinut kangerrella aluksi, mutta se ei tarkoita, etteikö silti olisi täysin mahdollista oppia kaikkea tarpeellista pääsykokeeseen mennessä. Vaikka tämän seuraavan mantran toistaminen menee välillä jo liiallisuuksiin, kannattaa muistaa, että jokainen hakija on yksilö.  

Nyt on käsillä viimeiset kaksi viikkoa, joiden aikana testataan, kenen pää kestää viimeiset lukurutistukset ja kuka jaksaa istua nenä kiinni kirjassa, vaikka tekisi mieli lähteä ulos nauttimaan kauan odotetuista auringonsäteistä. Tässä vaiheessa on tärkeintä kerrata koko kevään aikana lukemansa ja oppimansa asiat niin hyvin, että ne ovat tuoreessa muistissa pääsykoehetkellä ja osaamisen taso valintakoepäivänä on huipussaan. Nyt ei missään nimessä saa enää luovuttaa! 

Ehkä ratkaiseva ero omien hakukeväitteni välillä, eli ero hylkäyksen ja sisäänpääsyn välillä, oli tietynlainen tyytymättömyys omaan suoritukseen. Hakiessa ei ole hyvä tyytyä siihen, miten menee. Menipä lukeminen, välikoe tai mikä tahansa muu pääsykokeeseen liittyvä hyvin, se tuskin on mennyt niin hyvin, että olisi varaa jäädä lepäämään laakereilleen.

Omana toisena pääsykoekeväänäni sisäänpääsy jäikin varmasti osittain kiinni siitä, että sain loppukokeesta juuri sen tarvittavan määrän pisteitä, jotka olisivat edellisenä keväänä riittäneet sisäänpääsyyn. Jatkoin lukemista pääsykokeeseen asti intensiivisesti, mutta en välttämättä sillä vakavuudella, jota olisi vaadittu viimeisinä viikkoina. Hakemisessa ei ole varaa tuudittautua turvallisuuden tunteeseen, koska juuri silloin virheitä syntyy.

Huolimatta äsken kirjoittamastani tulee kuitenkin muistaa, että pääsykoekeväänä on hyvä koittaa pitää mieli rentona. Kenenkään ei kannata ruoskia itseään pikkuvirheiden takia. Turha stressaaminen ei hyödytä kuin muita hakijoita. Monet hakijat suhtautuvat lukuprosessiin täysin maanisesti, mikä ei kyllä helpota yhtään jo muutenkin vaikeaa koitosta. Liika stressaaminen on aivan yhtä huono juttu kuin liian löysin ranteinkin lukeminen. Tämän tasapainon löytäminen on vaikeaa, mutta se löytää kyllä, kun muistaa keskittyä olennaiseen, eli lukemiseen ja jättää muun ylimääräisen härväämisen vähemmälle.

Omasta onnistuneesta pääsykoekeväästäni on jäänyt mieleen, kuinka tärkeää itselle oikeanlainen motivointi on. Muistan, kuinka soitin kyseisen kevään aikana muutamaa itseäni motivoivaa biisiä lähes joka tauolla. Näin sain itseäni tsempattua parempaan suoritukseen. Tämä tapa voi kuulostaa äkkiseltään hölmöltä, mutta toimi omassa tapauksessani todella hyvin. Toivottavasti kaikki hakijat löytäisivätkin omat hölmöt motivointitapansa, joilla jaksaa eteenpäin, kun lukeminen kangertelee.

Yksi yleinen virhe, joka tuntuu vaikuttavan monen motivaatioon, on erilaisten netin keskustelupalstojen lukeminen pääsykoekevään aikana. Osa saa puhtia siitä, että lukee jonkun toisen mukamas päntänneen 14 tuntia päivässä, mutta useimmille se on lähinnä lannistavaa. Ikinähän ei voi tietää kuka niitä juttuja kirjoittaa, joten ne voi hakukevään aikana jättää omaan arvoonsa. Pääsykokeen jälkeenkin niitä kannattaa välttää jo oman mielenrauhankin takia. Tulosten julkaisun jälkeen tosin on mielenkiintoista lukea keskusteluja jälkikäteen, kun lopputulos on jo selvillä. Yksi selkeä motivaationeuvo onkin: pysykää kaukana keskustelupalstoilta.

Onnea ja menestystä pääsykokeeseen.

Rovaniemen valmennuskurssituutori Jussi

jkiiski@ulapland.fi

Ps. Jos löysit tämän blogin vasta nyt, kannattaa tarkistaa vanhemmatkin blogitekstit. Niistä löytyy minun ja monien muiden kirjoitukset hakuprosessista ja matkasta oikikseen.

Intensiivikurssivierailut

Valmennuskurssivastaavan ja –tiedottajan tehtäviin kuuluu muun ohella kaikilla kevään intensiivikursseilla vieraileminen. Tänä vuonna halusimme muistoksi jokaiselta vierailulta selfien, jotta voimme linkata myös tähän blogiimme fiiliksiä kursseilta. Aloitimme kurssivierailut tällä kertaa Tampereelta, jonne lähdimme Rovaniemeltä perjantain aamujunalla. Matkan ensimmäiset naurut saimme jo asemalla, kun huomasimme pukeutuneemme vahingossa tiimiasuihin. Olimme kyllä etukäteen sopineet haalareiden laittamisesta jalkaan, mutta lisäksi olimme molemmat päättäneet sattumalta kiskaista päälle Artiklan oman harmaan hupparin. Onneksi saimme kuitenkin tuntea itsemme tärkeiksi ilmoittamalla junassa VR:n tekemään kyselyyn matkamme syyksi ”työmatka”.

Tampereen kurssipaikka oli meille etukäteen vieras, mutta onneksi löysimme paikalle kommelluksitta. Kurssijärjestäjinä meille on tärkeää nähdä kurssipaikat omin silmin, jotta voimme luottaa kurssien onnistumiseen. Tampereen intensiivikurssin ilmapiiri vaikutti mielestämme hyvältä, vaikkakin havaittavissa oli vasta toisen kurssikerran jännitystä. Onneksi yksi ihanista Tampereen kurssin opettajistamme oli paikalla valamassa uskoa kurssin onnistumiseen. Harmi, että kaikki eivät mahtuneet hienoon selfieemme, kun luoka oli niin iso. Pyrimme pitämään visiittimme tiiviinä, sillä aikataulu kursseilla on tiukka.

Viikonlopun jälkeen suuntasimme kulkumme Helsinkiin, jossa intensiivikurssiryhmiä on kaksi. Erityisen mukavaa Helsingin kurssivierailulla oli se, että myös kurssin tuutoreita pääsi mukaan tapaamiseen. Helsingissä halusimme muun ohella korostaa sitä, kuinka Rovaniemi ei todellisuudessa ole niin kaukana pohjoisessa, kuin miltä eteläsuomalaisista saattaa tuntua. Kurssilaiset tuntuivat olevan hyvällä asenteella mukana ja esittivät myös kysymyksiä kursseihin liittyen. Helpottunein taisi kuitenkin olla valmennuskurssivastaava Julia, joka sai Helsingissä jaettua pois loputkin asianajotoimistolta saamamme tuliaiset, joita hän oli kantanut repussaan Rovaniemeltä saakka.

Helsingistä palasimme Rovaniemelle junalla kurssivierailua seuranneena päivänä. Pari viikkoa myöhemmin turvauduimme kuitenkin jälleen VR:ään, kun suuntasimme vuorostaan Oulun kurssille. Valmennuskurssitiedottaja Essi oli entisenä IB:läisenä erityisen innoissaan Oulun kurssin järjestämisestä kansainvälisellä koululla. Tilat vaikuttivatkin siisteiltä, ja myös valmennuskurssiasiat näyttivät olevan kunnossa. Muiden kurssipaikkakuntien tapaan myös Oulussa pätevät opettajamme ovat tehneet paljon työtä onnistuneiden kurssien eteen.

Viimeisenä vierailimme tällä kertaa Rovaniemen kurssilla. Junassa istumisen jälkeen tuntui äärettömän yksinkertaiselta hypätä vain fillarin selkään ja polkaista kurssipaikalle. Rovaniemellä toinen tuutoreistamme, Jussi, pääsi mukaan tapaamiseen, mikä oli tietenkin erittäin mukavaa. Ikävä kyllä Jussi ei kuitenkaan suostu ikinä olemaan kunnolla kuvissa. Lisäksi pitkulaisesti asetellut pöydät vaikeuttivat selfien ottamista. Myös Rovaniemen intensiivikurssilla vieraileminen oli kuitenkin mukavaa. Kurssijärjestäjänä on kiva päästä katsomaan, millaisella fiiliksellä kurssilaiset ovat. Samalla saamme myös mahdollisuuden korostaa niitä asioita, jotka tulee mielestämme erityisesti muistaa pääsykoekevään aikana.

Kerroimme kaikilla vierailuilla lyhyesti omista hakuprosesseistamme, joista olemme kirjoittaneet myös tässä blogissa. Lisäksi pyrimme teroittamaan tiettyjä seikkoja, jotka kannattaa pitää mielessä lukemisen aikana. Tässä lista tärkeimmistä pointeistamme:

+ Älä vertaa omaa lukemistasi muihin! Kaikki oppivat eri tavoin.

+ Opiskele juuri niillä metodeilla, jotka sopivat sinulle: pänttäämällä, kuuntelemalla, keskustelemalla, muistisäännöillä, ääneen puhumisella…

+ Määrä ei korvaa laatua: artikkeleiden sisällön oppiminen on tärkeämpää kuin pääsykoekirjojen paukuttaminen läpi rutiinilla.

+ Kysy, mikäli jokin asia askarruttaa! Opettajat, tuutorit ja valmennuskurssijärjestäjät ovat olemassa juuri sinua varten.

+ Hae kaverista tukea. Muita kurssilaisia on turha nähdä kilpailijoina, sillä toiselta voit oppia juuri sen asian, mitä et itse meinannut millään sisäistää.

+ Rytmitä lukemisesi. Osaamisen huippukohdan tulee olla juuri pääsykoepäivänä, ei sitä ennen tai sen jälkeen.

+ Muista myös rentoutua! Käy juoksulenkillä, lähde kavereiden kanssa elokuviin, leivo täytekakku – mikä vain auttaa sinua jaksamaan kevään läpi.

Tsemppiä vielä kaikille, syksyllä nähdään tiedekunnassa!

Julia & Essi

PS. Julian kanssa on aina niin mukava matkustaa, kun se jaksaa keskittyä kuvaussessioihin…