Aikataulut kevään aikana – lukusuunnitelma

Taas alkaa olla lähellä se aika vuodesta, kun jännitetään valintakoekirjojen julkaisua ja niiden aiheita. Valintakoekirjallisuus julkaistaan keskiviikkona 10.4.2019. Yhteishaku on jo alkanut ja oikikseen on mahdollista hakea 3.4.2019 klo 15:00 saakka.

Muistan itse elävästi sen, kun vuosi sitten puntaroin, kannattaisiko minun koittaa hakea vielä uudestaan oikikseen. Taisin jättää hakemuksen tekemisen viimeiseen mahdolliseen päivään. Päädyin lopulta hakemaan, sillä oikeustieteen opiskelu oli pitkään ollut unelmani. Minun kannatti vielä yrittää ja mikäli sisään pääsy ei onnistuisi, niin ainakin voisin olla tyytyväinen siihen, että olin yrittänyt.  

Tänä vuonna hakeminen on tehty tasa-arvoisemmaksi, kun kaikilla on mahdollisuus saada sähköisesti valintakoekirjallisuus maksutta käyttöönsä. Myös fyysisten kirjojen tilaaminen on mahdollista. Mikäli et ole vielä kirjoja tilannut, tee se tänään! Myös sähköisen kirjan lukuoikeus tulee tilata Unigrafian verkkokaupasta. Ohessa linkki valintakoekirjallisuuden tilaamiseen: https://shop.unigrafia.fi/oikeustieteellisen_tiedekunnan_paasykoekirjat_2019/

Aikatalutus on avainasemassa valintakoekeväänä. Etenkin kun nyt vuodesta 2018 eteenpäin lukuaikaa on supistettu niin, että valintakoemateriaali on sisäistettävä reilussa kuukaudessa. Aikaa ei siis ole tuhlattavaksi. Itse näin toimivaksi sen, että tein A4-paperille kalenterin, jossa näkyi käytettävissä olevat päivät. Merkitsin jokaisen päivän kohdalle kirjan, jota minun tulee lukea ja tekniikan, jota käyttää. Usein lukutekniikaksi suositellaan sitä, että ensimmäisellä lukukerralla tutustutaan kirjaan nopeasti ja seuraavalla kerralla aletaan opetella yksityiskohtia ja lopuksi kerrataan kirja läpi. Toteutin tämän itse niin, että luin kolmena ensimmäisenä päivänä kirjan per päivä. Seuraavalle kierroksella tein lyijykynäalleviivaukset kirjoihin ja tähän vaiheeseen käytin 3 päivää/kirja. Seuraavaksi tein kirjaan värilliset alleviivaukset ja muistiinpanoja ja tämän vaiheen tein niin, että käytin 2-3 päivää/kirja. Tein tätä vaihetta kahden kierroksen ajan. Käytin näiden hitaimpien

lukukierrosten aikana puolituntia lukemisen alussa ja lopussa kertaamiseen. Uskon, että tämä oli merkittävä tekijä siihen, että pääsin sisään oikikseen. Viimeiset kolme päivää ennen valintakoetta käytin niin, että kertasin yhden kirjan läpi päivässä, käyttäen apuna laatimiani muistiinpanoja. Seurasin etenemistäni merkitsemällä surullisen hymiön, jos olin lukenut päivässä vähemmän kuin minun piti ja iloisen hymiön, jos olin saanut luettua ekstraa. Merkitsin ylös myös lukemani sivumäärät. Tämä auttoi minua konkreettisesti tsemppaamaan lukemisessa ja pysymään aikataulussa.  

Itse kävin kahdeksasta neljään töissä koko pääsykoeurakkani ajan. Tavoitteenani oli lukea arki-iltaisin vähintään 4 tuntia ja viikonloppuna sitten 7-8 tuntia. Vapaapäiviä en itselleni merkinnyt, sillä töissä käyminen vei lukuaikaani. Lisäksi koin kuukauden lukuajan sen verran lyhyeksi, että pärjäsin ilman vapaapäiviä. Mikäli kuitenkin luet kokoaikaisesti ja on mahdollista, suosittelen vapaapäivien pitämistä. Vapaapäivät kannattaa merkitä etukäteen kalenteriin, jotta niistä voi nauttia ja ne eivät sotke luku-urakkaa, kun ne on aikatalutettu siihen. Itselleni tuli luku-urakan aikana yksi suunnittelematon päivä, jolloin en vain jaksanut lukea. Se harmitti ja ahdisti suuresti, mutta en antanut sen lannistaa minua ja sain korjattua tilanteen seuraavina päivinä.

Itse en viime vuonna osallistunut valmennuskurssille. En olisi kuitenkaan päässyt sisään, ellen olisi aiemmin ollut valmennuskurssilla, jossa opin vastaus- ja lukutekniikan. Nämä ovat taitoja, joiden opettelu on haastavaa itsenäisesti. Mikäli siis olet ensimmäistä kertaa hakemassa, valmennuskurssi on ehdoton lisä. Jos sinulla ei ole mahdollisuutta mennä paikan päälle valmennuskurssille, kannattaa ehdottomasti valita etäkurssi. Esimerkiksi Artiklan etäkurssilla on käytössä laadukkaat videot, joissa käydään läpi mm. vastaustekniikkaa. Valmennuskurssipäivät ja tehtävien tekeminen kannattaa myös kirjata kirjata kalenteriin.

Tärkein muistettava päivämäärä on tiistai 14.5.2019, jolloin valintakoe pidetään klo 10-15. Pakkaa mukaan hyvät eväät ja teroita kynäsi. Kevään luku-urakka on tuolloin takana ja sinun tulee saada paperille ylös keväällä oppimasi asiat.

Paljon tsemppiä kaikille teille, jotka olette tänä vuonna pyrkimässä oikikseen. Koetus on rankka, mutta ahkera työ palkitaan, kun tiedekunnan ovet avautuvat!

Laura Sairanen

Valmennuskurssivaliokunta

Verkkoympäristövastaava

Vaikeuksien kautta voittoon

Vuosi sitten edessäni oli jälleen yksi pääsykoekevät ja vatsanpohjassa pelonsekainen ahdistus. Miten pystyn antamaan itsestäni tarpeeksi ja pärjäämään paremmin kuin monet muut hakijat? Miten ihmeessä voin oppia kaiken tarvittavan alle viidessä viikossa? Aiemmista vastoinkäymisistä huolimatta palo unelmien alaa kohtaan ei ollut laantunut – pikemminkin päinvastoin. Motivaatio sisäänpääsyyn oli huipussaan. Aiempina vuosina olin itse pahin este sisäänpääsylle: pelkäsin, että minusta ei ole luku-urakkaan, vertasin itseäni liikaa muihin ja olin itsekriittinen. Aiempina keväinä vaikeuksia toivat lisäksi selkävaivat, unettomuus ja muut elämän stressitekijät.

Ennen valintakoekirjallisuuden julkaisua valmistelin elämäntilanteeni luku-urakkaa varten laittamalla ne kuuluisat perusasiat (ruoka, uni, liikunta) kuntoon. Aloin tietoisesti ajattelemaan itsestäni ja taidoistani positiivisemmin, mikä toi uskoa omaan tekemiseen. Päätin lukea kotona, joten hankin ergonomisen työtuolin, jotta välttyisin selkävaivoilta. Minulle viihtyisyys on tärkeää, joten tein opiskeluympäristöstä itseäni visuaalisesti miellyttävän kukkine ja inspiraatiotauluineen. Tärkeimpänä asiana tein pääsykoeaikaa koskevan tavoitteen: tee joka päivä töitä sisäänpääsyn eteen. Luovuin myös pääsykoeprosessin ajaksi sosiaalisista velvoitteista, toisin sanoen ilmoitin tuttavilleni, että palataan asiaan viiden viikon päästä.

11.4. oli päivä, jolloin valintakoekirjallisuuden aihealueet ja materiaali julkaistiin. Luin kirjat muutaman kerran ihan yleispiirteittäin ennen kuin aloin suunnitelmallisesti opettelemaan niitä. Näin minulla oli heti alussa selkeä kuva siitä, miten kirjat rakentuivat ja mitä asioita ne pitivät sisällään. Samalla luin kirjat äänikirjoiksi puhelimeen pahan päivän varalle. Neljännellä lukukerralla aloin työstämään tekstiä tekemällä lukemisen lisäksi monipuolisesti jotain muuta: värikoodattuja alleviivauksia, marginaalimerkintöjä, muistiinpanoja, ajatuskarttoja, kaavioita ja listoja käsin ja koneella. Hyödyllisimmiksi tavoiksi osoittautui malliesseiden kirjoittaminen jokaisesta aihealueesta ja jatkuva ulkoa opettelu muistilappujen avulla. Kirjat ennätin lukea yhteensä 11 kertaa ennen pääsykoetta.

Lukuaikaan mahtui edellä mainittujen asioiden lisäksi muutama epätoivoitku, stressiä ja unettomuutta.

Paras lääke unettomuuteen oli melatoniinin sijaan lukemisen lopettaminen vähintään paria tuntia ennen nukkumaanmenoa. Unentarpeeni lisääntyi lähes 10 tuntiin vuorokaudessa mutta kun taustalla oli hyvät yöunet, oppiminenkin sujui. Kertaakaan en herännyt lukemaan herätyskellolla vaan nukuin niin pitkään kuin unta riitti. Oppiminen tapahtuu unessa, joten unen tarvetta ei voi väheksyä. Tavoitteeni mukaisesti tein töitä joka päivä mutta päivittäinen aktiiviaika vaihteli muutamasta tunnista lähes kymmeneen tuntiin, ollen keskimäärin 6-8h.

Jokainen päivä on erilainen lukupäivä, joten on tärkeää kuunnella itseä. Väsyneenä lukemisesta ei ole mitään hyötyä. Loin itselleni sopivan päivärytmin: aamut aloitin rauhallisesti ja usein herättelin kehoa ja mieltä joogalla ja varasin lukemiselle aikaa koko päivän. Päivien ohjelma riippui täysin lukuflowsta: lukuajan pituus ja tauotus vaihteli oman keskittymisen mukaan. Kävin lähes päivittäin jossain vaiheessa juoksemassa, mikä oli ehdoton henkireikäni. Loppua kohden turnausväsymys alkoi kuitenkin painamaan ja en malttanut odottaa, että pääsykoeaika on ohitse. Epätoivon hetkinä mietin, kuinka paljon olin jo tehnyt ja kuinka en ollut valmis luovuttamaan.

Pääsykoeaamuna 15.5. luin vielä muistilaput kertaalleen läpi ja viiden tunnin jälkeen poistuin salista kaikkeni antaneena.

34 päivään mahtui 3718 sivua kirjallisuutta, 30 sivua käsin kirjoitettuja muistiinpanoja, 177 post-it lappua, 26 esseetä ja ennen kaikkea parhaani tekeminen. Minulla ei ollut lukusuunnitelmaa enkä kerrannut tietoisesti missään vaiheessa. En myöskään tehnyt valmiita harjoitustehtäviä tai osallistunut valmennuskurssille. Aiempien pääsykoekeväiden ja valmennuskurssien ansiosta tiesin, että minulle sopii parhaiten nopea lukutahti, rentous, miellyttävä lukuympäristö ja muiden häiriötekijöiden poissulku. Koska motivaatiota oli, luin jakamiseni mukaan ja tärkeintä oli, että iltaisin olin tyytyväinen. Tämän kaiken seurauksena tiedekunnan ovat paukahtivat auki. Viisi viikkoa tuntuu lyhyeltä ajalta mutta siinä ajassa ennättää paljon. Täällä Rovaniemellä kirjojen saapuessa oli hiihtokelit parhaimmillaan ja muutama päivä ennen pääsykoetta juoksin shortseissa puiden vihertäessä.

Lukuprosessissa pärjää parhaiten omia vahvuuksiaan kuuntelemalla. Oikealla lukutekniikalla varmistat sinulle tehokkaan oppimisen ja vastaustekniikalla osoitat taitosi vakuuttavasti myös valintakokeessa. Valmennuskurssilta saat vinkkejä lukemiseen, vastaamiseen ja kokonaisuuksien hallintaan tärkeää vertaistukea unohtamatta. Itse tapasin lukuaikana paria samassa elämäntilanteessa olevaa kaveria ja pääsykoeprosessiin liittyvistä fiiliksistä keskustelu teki hyvää!

Lukuaika on lyhyt mutta tärkeä aika elämästäsi, joten priorisoi se. Tee asioita, jotka lisäävät jaksamistasi – älä kuitenkaan opiskelun kustannuksella. Älä vertaile itseäsi liikaa muihin vaan muista, että parhaasi tekeminen riittää.

Ja loppuun se kuuluisa kysymys: poistinko somen? – En.

Oikiksessa tavataan!

Anniina Simonen

valmennuskurssivaliokunnan sihteeri

Irtiotto opiskelusta

Oikkarin viikonloppuja – ja välillä arkeakin – värittävät erilaiset opiskelijatapahtumat.

Fuksin näkökulmasta tärkein lienee lukuvuoden aloittava ”fuksihärdelli”, jonka aikana tutorryhmät ottavat toisistaan mittaa erilaisten koitosten merkeissä. Kolmen viikon mittaiseen härdelliin mahtuu mukaan tapahtumia laidasta laitaan, kuten grillibileet, ensimmäiset sitsit ja erilaiset rastikierrokset Lapin yliopiston lähimaastossa ja Rovaniemen yöelämässä – puhumattakaan fuksien ja vanhempien opiskelijoiden välisestä jalkapallo-ottelusta tai Lakimiesliiton illasta. Jokaiselle löytyy varmasti jotakin. Fuksihärdelli huipentuu fuksiaisten finaaliin, jossa palkitaan parhaiten suoriutuneita fukseja ja tutorryhmiä.

Pääsin muuttamaan Rovaniemelle vasta sen jälkeen, kun ensimmäiset fuksihärdellin tapahtumat oli jo pidetty ja jännitin, etten pääse enää porukkaan mukaan. Stressaamiseni osoittautui kuitenkin turhaksi, sillä ensimmäisinä opiskeluviikkoina panostetaan paljon ryhmäytymiseen ja kunhan on itse aktiivinen, ei varmasti jää yksin. Olin onnekas, sillä tutustuin fuksihärdellin aikana nykyisiin parhaisiin ystäviini. Rohkeasti siis ottamaan osaa erilaisiin tapahtumiin!

Fuksihärdelli oli pehmeä lasku varsinaisiin opintoihin, jotka alkoivat toden teolla syyskuussa. Kolmen viikon härdellin jälkeen tuntui jopa vähän ankealta aloittaa oikea opiskelu. Muistan puhuneeni kavereiden kanssa, että tässäkö tämä nyt oli – edessä vain pänttäämistä ja rankkaa työtä. Onneksi tajusimme pian, että Rovaniemellä on opiskelun vastapainoksi paljon vapaa-ajan aktiviteetteja ja opiskelijatapahtumia. Oli myös mukavaa huomata, että moni tapahtumista on poikkitieteellisiä, kuten Rolmiot ja Poronkusema.

Rolmiot järjestetään useamman kerran lukuvuoden aikana ja ne kokoavat yhteen Rovaniemen haalarikansan ”ennennäkemättömiin poikkitieteellisiin opiskelijabileisiin”. Ensimmäiset Rolmioni koin lokakuussa, jolloin teemana oli 80-luku. Seuraavissa Rolmioissa, jotka järjestetään maaliskuun lopussa, pääsemme tanssimaan ysärimusiikin tahdissa.

Poronkusema* on helmikuussa järjestettävä Pohjois-Suomen suurin opiskelijatapahtuma, johon ottaa osaa opiskelijoita ympäri Suomen. Poronkusemassa kisataan joukkueissa muun muassa parhaasta asusta sekä rastikilpailun herruudesta. Poronkusema huipentuu sunnuntaiaamuna järjestettävään sillikseen, johon kannattaa ehdottomasti osallistua - jos olo sen vain sallii.

Helmikuussa koitti myös kauan odotetut Artiklan kaamosluennot, jotka järjestettiin Levillä. Tapahtumasta teki erityisen merkittävän se, että fuksit saivat laittaa bolognanpunaiset haalarinsa ylleen ensimmäistä kertaa. Kaamosluennot koostuivat lyhyehköistä luennoista ja pienryhmissä valmistelluista esitelmistä, jotka esitimme muille opiskelijoille näköalaravintolassa. Kipakka 30 asteen pakkanen ei tahtia haitannut: aurinko paistoi ja maisemat ja seura olivat mitä mahtavimpia.

Viimeisen puolen vuoden aikana olen kokenut ja tehnyt asioita, joita en olisi etukäteen voinut kuvitella: talsinut Rovaniemen katuja poronsarvet ja Sauli Niinistö -naamari päässä, sitsannut Oulussa lääkärintakissa ja risteillyt 20-luvun tamineissa yhdessä muiden Suomen oikkarifuksien kanssa. Rovaniemi on yllättänyt minut positiivisesti: tapahtumia tuntuu olevan niin paljon, ettei kaikkiin edes välttämättä ehdi osallistua. On kuitenkin tärkeää osata irrottautua välillä tenttikirjoista ja lähteä ulos tuulettumaan kavereiden kanssa.

 * Poronkusema on myös vanha porolla liikuttaessa käytetty pituuden mittayksikkö. Poronkusema on se matka, jonka ajoporoa voi ajaa (poron) virtsaamistaukojen välillä. Tärkeää tietoa Lappiin muuttavalle! ;-)

Katja Kärkkäinen

Valmennuskurssivaliokunta

Sometiimi

Millainen on oikkarin tavallinen arkipäivä?

Pääsin suoraan lukion jälkeen oikikseen eli opintojen alkaessa syksyllä minulla ei ollut todellista kokemusta siitä, millaista opiskelu yliopistossa oikeastaan on. Monella teistäkin on varmasti jonkinlainen mielikuva siitä, minkälaista arkea oikkarin elämään kuuluu. Itse kuvittelin, että kaikki päivät on kulutettava kirjastolla tai luennoilla eikä aikaa jäisi oikeastaan muuhun. Tämä ei tietenkään pidä (ainakaan yleensä) paikkaansa ja päätinkin siis kirjoittaa postauksen, jossa kerron, mitä voi kuulua tavalliseen arkipäivään oikiksessa. Päivät toki vaihtelevat paljon riippuen siitä, onko tiedossa luento vai enemmän itsenäistä opiskelua. Tärkeintä on kuitenkin pitää kiinni jonkinlaisesta rytmistä ja rutiineista raskaaltakin tuntuvan arjen keskellä.

Luentoja meillä on todellisuudessa harvoin, usein ei edes joka viikko. Opiskelu on hyvin itsenäistä ja lukeminen kirjallisten töiden ohella on osattava sovittaa omaan aikatauluun. Itselle sopivan päivärytmin löytäminen onkin tärkeää, jotta itsenäinen opiskelu sujuisi vaikeuksitta. Jos aamulla ei ole luentoa, pyrin heräämään viimeistään yhdeksältä. Aamu-unisena ihmisenä olen vireimmilläni illalla ja siksi aamuni tuppaavat toisinaan venymään hieman pidemmiksi. Aamupalaa syödessä on kuitenkin hyvää aikaa palauttaa mieleen edellisenä päivänä luettuja asioita tai tehdä suunnitelma päivän tavoitteista lukemisen suhteen.

Itse pidän kirjastolla lukemisesta, sillä kotona opiskellessa käytän enemmän aikaa päiväunien ja välipalojen parissa kuin itse kirja kädessä. Lisäksi kirjastolla näkee aina kavereita, mikä auttaa jaksamaan pitkätkin lukupäivät. Tavallisesti siis saavun yliopistomme kirjastolle noin kymmeneltä ja pyrin lukemaan pari tuntia tehokkaasti ennen lounasta. Opiskeleminen ei tunnu niin työläältä, kun jokaiselle päivälle on tehnyt alustavan suunnitelman päivän tavoitteista. Aivan kuten hakukeväänkin aikana, on myös tavallisten opiskelujen ohessa muistettava pitää huolta omasta jaksamisesta. Yleensä siis käyn kaveriporukan kanssa syömässä yliopistolla vähintään kerran päivässä, jotta loppupäivän jaksaa vielä lukea tehokkaasti.

Tavallisena lukupäivänä tavoitteenani on yleensä lukea noin kuusi tuntia. Tenttiä edeltävänä viikkona aikataulua on kuitenkin usein kiristettävä ja lukupäivät saattavat venyä lähemmäs kymmentä tuntia. Itselleni paras tapa rentoutua näiden pitkien kirjastossa vietettyjen päivien jälkeen on harrastamalla jotain liikuntaa. Eräs asia, joka erityisesti erottaa Rovaniemen muista opiskelukaupungeista, on kaupungin tarjoamat harrastusmahdollisuudet. Etenkin talviurheilun ystäville löytyy Rovaniemeltä paljon tekemistä! Torstaina lähdinkin ensimmäistä kertaa kokeilemaan lähellä sijaitsevan Ounasvaaran laskettelukeskuksen rinteitä. Sporttipassin ostaneille opiskelijoille löytyy myös kivenheiton päässä yliopistosta sijaitseva kuntosali, jossa saa treenata ilmaiseksi arkipäivinä.

Myöhemmin salin tai muun urheilun jälkeen viimeistelen vielä kirjallisia tehtäviäni, sillä itse työskentelen parhaiten iltaisin rentoutuneena. Jos tutkielmia tai muita kirjallisia tehtäviä ei ole, pidän loppuillan vapaata viettämällä aikaa ystävieni kanssa. Rovaniemi opiskelukaupunkina on mahtava myös siksi, että lähes kaikki opiskelijat asuvat yliopiston lähellä tai keskustassa eli illanvietto porukalla on helppoa kaikkien asuessa kävelymatkan päässä toisistaan. Bussia en ole joutunut käyttämään vielä kertaakaan täällä ollessani.

Oikkarin tavallinen arki ei siis ole pelkästään kirjastolla istumista, sillä aikaisin heräämällä aikaa jää paljon kaikkeen muuhunkin tekemiseen. Arkea värittävät myös monet hauskat tapahtumat kuten excursiot eri kohteisiin, poikkitieteelliset rolmiot sekä Artiklan omat tapahtumat toipparilla! Vaikka opiskelu toisinaan tuntuukin raskaalta, hetkeäkään en vaihtaisi kuluneesta vuodesta pois. 

Anni Rokio

Valmennuskurssivaliokunta

Sometiimi