tiistai 12. tammikuuta 2021

Valmennuskurssivastaavan tervehdys

 Hei kaikki! 


Täällä kirjoittelee vuoden 2021 valmennuskurssivastaava Sophia, 3. vuoden oikeustieteen opiskelija ja moninkertainen pääsykoekevätselviytyjä niin hakijan kuin valmennuskurssijärjestäjän rooleissa. 

Tammikuu ja uusi vuosi ovat pyörähtäneet jo käyntiin. Uudenvuoden aaton muisteluiden ja throwback -instagram-postausten jälkeen vuoden alku on luonnollisesti aikaa katsoa eteenpäin. Päivät pitenevät, suunnitelmat tulevalle vuodelle kirkastuvat, uudet harrastukset, rutiinit, ja elämäntavat alkavat, ja on aika aloittaa taas tämän vuoden matka kohti valintakokeita. Kevät on kaikessa kiireellisyydessään minulle itselleni todella mukavaa aikaa. Ilmassa on odotusta ja uutuuden tunnetta, lisääntyvä aurinko tuo mukanaan energiaa ja lohtua ja antaa luvan odottaa jo kesää. 

Eteenpäin katsellessa kohtaa myös siellä odottavan korkeakoulujen yhteishaun 2021. Oikeustieteellisen alan yhteisvalintakoe on tänä vuonna 24.5.2021, ja monilla se on varmasti jo mielessä. Kirjat julkaistaan tänä vuonna 22.4., joten tulevat muutamat kuukaudet ovat loistavaa aikaa suunnitella rennoin ottein tulevaa kevättä ja ladata vielä akkuja. Itse esimerkiksi tutustuin ennen oman valmennuskurssini alkamista oikeustieteen perusteisiin, lueskelin vanhoja kokeita, koska koin tällaisen "lämmittelyn" lievittävän omaa jännitystäni. Sain myös paljon tukea lukemalla muiden kokemuksia blogeista ja keskustelupalstoilta. 

Toisille toisaalta toimii totaalinen asian unohtaminen ja lomailu, eikä yhtä oikeaa tapaa valmistautua valintakokeeseen olekaan. Artiklan valmennuskurssit onneksi tarjoavat kaltaisilleni hermoilijoille tilaisuuden tutustua jo luku- ja vastaustekniikkaan ja harjoitella monivalintakysymyksiä eri oikeudenaloista, tai jutella fiiliksistä toisten kurssilaisten kanssa. 

Vaikka tänäkin keväänä eletään vielä maailmassa poikkeuksellisia aikoja ja ilmoilla näyttäisi olevan monta muuttujaa, onneksi pääsykoekevään osalta voidaan odottaa tilanteen vakiintuvan. Tänäkin vuonna valitaan 60% hakijoista perinteisen valintakokeen perusteella, joka toimii pääasiallisena hakuväylänä. Kaikki mahdollisuudet ovat siis auki sellaisellekin hakijalle, kenen ylioppilastodistus ei ole pelkkää ällää. Valintakoe myös pidetään suunnitelmien mukaisesti perinteisesti ihan salitenttinä, ja toivottavasti täten vältetään edellisvuoden tekniset ongelmat. Vaikka kukaan muu paitsi viisaat ylhäiset pääsykoekirjojen kirjoittajat vielä tiedäkään mistä aiheista valintakoemateriaali tänä vuonna koostuu, voivat hakijat onneksi olla luottavaisin mielin siitä, että kokeeseen on varmasti tänä vuonna helpompaa valmistautua, kun viime vuoden mylleryksestäkin on päästy läpi ehjin nahoin. 

Rauhallista ja aurinkoista vuoden alkua kaikille, nähdään valmennuskursseilla! 

Sophia Macnamara
Valmennuskurssivastaava

maanantai 23. marraskuuta 2020

Kun tänään lähden, otan mukaan mitä tarvitsen...

Se mitä otin mukaani oli rohkeus ja aivan liian täynnä oleva matkalaukku. 

Koronakevät 2020 - sen tulee varmasti muistamaan jokainen. Kyseisen kevään aikana minulla oli kaksi tavoitetta: päästä suorittamaan oikeustieteen maisteritutkintoa Lapin yliopistoon sekä tottakai vältellä koronaa kaikin keinoin. Onnistuin molemmissa tavoitteissani. Menneen 4 vuoden aikana olin suorittanut alemman oikeustieteen tutkinnon Tallinnan teknillisessä yliopistossa, toiminut ainejärjestömme hallituksessa, sekä työskennellyt kahdessa eri asianajotoimistossa Suomessa. Koen, että opiskelu ulkomailla oli itselleni tärkeä, kasvattava ja ikumuistoinen kokemus ja sellainen ajanjakso jonka tulen varmasti muistamaan aina. 

Hakuprosessi Lapin yliopistoon oli selkeä mutta työläs niin kuin sen kuuluu ollakin. Hakuvaatimuksena oli alempi oikeustieteen korkeakoulututkinto, valintaessee ja motivaatiokirje. Hakijoilta vaadittiin myös riittävä suomen kielen taito, jonka pystyi todistamaan monin eri keinoin. Valintaesseen ja motivaatiokirjeen laatiminen oli hermoja raastavaa, mutta aloitin ne heti esseeohjeiden julkaistuttua, joten sen suurempaa paniikkia ei niiden suhteen syntynyt. 

Muistan 7.7.2020 kuin eilisen. Silloin kädet täristen kirjauduin opintopolkuun ja ilokseni sain huomata että minut oltiin hyväksytty Lapin yliopistoon. Siitä seuraavat viikot kuluivat asunnon metsästämisen, koko elämän mukaan pakkaamisen ja tietenkin opiskelupaikasta hehkuttamisen merkeissä. Elokuun puolivälissä oli aika jättää Helsingin ja Lahden kiireiset kadut taakseni, halata vanhempiani ja suunnata kohti Rovaniemeä. Astuessani IC37 junaan en osannut edes aavistaa, että tästä tulisi elämäni parhaimpia kokemuksia. 

Kuluneen syksyn aikana olen päässyt mm. skumppajoogailemaan, ottamaan selfien porojen kanssa, kokemaan maailman kauneimman ruska-ajan, osallistumaan etävujuille, kokemaan elämäni hauskimmat grillibileet joissa ei kuitenkaan ollut grillistä tietoakaan, uimaan Kemijoessa myöhään syksyllä sekä todistamaan uskomattoman hienot revontulet. Opiskelu ja opiskelijaelämä Rovaniemellä on ollut ihanaa, hauskaa, antoisaa, stressaavaa ja välillä hieman kuluttavaakin, mutta just sitä mitä itse haluan. Tässä tärkeänä osana on toiminut ainejärjestö Artiklan hallituslaiset, yliopiston henkilökunta, tuutorit sekä muut fuksien kaitsijat, jotka ovat omalla panostuksellaan halunneet varmistaa että jokaisella täällä on hyvä ja ennen kaikkea turvallinen olla. Unohtamatta tietenkään kaikkia muita ihania kanssaopiskelijoita joiden kanssa mm. vanhat kunnon kotibileet ovat tulleet tutuiksi. Rovaniemellä opiskelijoiden yhteisöllisyys on aivan omaa luokkaansa ja sellainen asia jolla itse ylpeilen Etelä-Suomessa asuville ystävilleni. Kiitollisena saan todeta, että pääsen myös itse ensi vuonna edistämään nykyisten ja tulevien opiskelijoiden viihtyvyyttä ja hyvinvointia, sillä minut valittiin syyskokouksessa Artiklan hallituksen sihteeriksi. 

Tämän vuoden maisterifukseille määrättiin maisteriopintojen lisäksi korvaavia notaarivaiheen kursseja 29 opintopisteen edestä. Itse olin suorittanut kyseisistä kursseista jo puolet avoimessa yliopistossa, joten minun työtaakkani syksyn osalta oli hieman pienempi. Itse korvasin tämän ”luppoajan ” valitsemalla ylimääräisiä kursseja, jotta verenpaineeni pysyy sopivan korkealle koko ajan. Kurssitarjonta Lapin yliopistossa on laaja ja voimme suorittaa maisteri- ja notaarivaiheen kursseja siinä järjestyksessä kuin itse haluamme. Yliopistomme kirjaston tuolit, moccamasterin kohina sekä powernappien yllättävä venähtäminen ovat tulleet erittäin tutuiksi syksyn aikana, mutta hetkeäkään en vaihtaisi pois. 
 
Voin lämpimästi suositella Lapin yliopistoa kaikille tuleville (maisteri)opiskelijoille ja voin taata että saatte kokea ainutlaatuisia asioita muuttaessanne Rovaniemelle. Lapin oikiksessa opiskelun voi kokea vain kerran elämässään, joten tartuthan siihen tilaisuuteen jos se eteesi tulee. Lupaan ettet tule katumaan päätöstäsi. 

Julia Tikka 
Ensimmäisen vuoden maisteriopiskelija

tiistai 3. marraskuuta 2020

Matka oikikseen

Moi! 

Olen Miikka, 21-vuotias ensimmäisen vuoden opiskelija Rovaniemen oikeustieteellisessä. Omalla kohdallani päätös lähteä opiskelemaan oikeustiedettä syntyi alkuvuodesta 2019. Minulle oli jo yläluokilta asti selvää, että tulen tulevaisuudessa hakemaan korkeakouluun, mutta tarkka alavalinta oli viime hetkille asti mysteeri. Lukion jälkeen en ollut päätöstäni vielä tehnyt ja meninkin suoraa tietä ylioppilaskesänäni 2017 vuodeksi armeijaan. Vuoden aikana sain rajattua alavaihtoehdot mielessäni muutamaan parhaaseen, mutta lopullisesta suunnasta en ollut vielä selvillä. Armeijan jälkeen tunsin olevani henkisesti hukassa ja vailla punaista lankaa elämässäni. Tunsin että elämäni oli tähän pisteeseen asti kulkenut turvallista ja varmaa reittiä pitkin, kunnes edessäni oli risteys loputtomine polkuineen ja suuntineen. 

Kesällä 2018 tiesin että seuraavat pääsykokeet olisivat ensi keväänä ja aloin pikkuhiljaa tuntea painetta lopullisen päätöksen teosta. Valinnanvaikeus oli etenkin oikeustieteellisen ja kauppakorkean välillä. Menin lyhyeltä tuntuvan kesäloman jälkeen syksyllä töihin ja noin silmänräpäyksessä oli vuosi jo vaihtunut, enkä vieläkään ollut varma tulevaisuudestani. En halunnut kuitenkaan enää kerryttää ’’turhia’’ välivuosia, ja päätin hakea kauppakorkeaan, tutkinnoista yleisempään ja siksi turvallisempaan, ajattelin. Joten kävin ostamassa pääsykoekirjat kauppakorkeaan. Pari päivää myöhemmin aloitin lukemisen, mutta en kerennyt kirjoissa kovinkaan pitkälle, kun tunsin piston sydämessäni ja tiesin, että haluan oikeasti päästä oikeustieteelliseen. 

Ensimmäisenä pääsykoekeväänäni olin henkisesti varautunut siihen, että pääsykoekirjat olisivat erittäin kuivia ja tylsiä, mutta yllätyksekseni 2/3 kirjoista oli aidosti mielenkiintoisia. Tämä tietysti vahvisti mielenkiintoani oikeustieteellistä kohtaan ja olin nyt varma, että tämä on se minun juttuni. Ensimmäisellä hakukerralla intoa opiskeluun löytyi, mutta opiskelutekniikkani oli kuitenkin liian tehotonta vuosien ’’aivot narikassa’’ -elämisen jäljiltä, ja kesällä tulosten tullessa jouduin pettymään. Pohjattomuuden fiilis oli valtava. Varmaan ensimmäistä kertaa elämässäni en melko suurellakaan panostuksella päässyt tavoitteeseeni. Hetken ajaksi mieleni valtasivat tappio ja itseinho. 

Melko nopeasti sain käännettyä negatiiviset tunteet uudeksi päättäväisyydeksi ja aloin pohtimaan suunnitelmaani seuraaville kuukausille. En halunnut olla lähes vuotta tekemättä mitään kouluun pääsyn eteen. Töiden ohella harkitsin mm. opiskelua avoimessa, mutta päädyin ratkaisuun, että rupean korottamaan vanhoja yo-kirjoituksiani. Yo-kirjoitusten korottaminen oli minulle varavaihtoehto pääsykokeen ohella, jos en pääsisi ensi keväänä pääsykokeella sisään, niin viimeistään sitä seuraavana keväänä pääsisin korotetulla todistuksellani. Korotusprosessista raskaampaa teki uusi pisteytyssysteemi, jonka vuoksi vanhoista lempiaineistani yhteiskuntaopista ja psykologiasta ei saanut juurikaan pisteitä. Yo-kokeiden järjestämistä häiritsi myös uusi, kaikille tuttu virus, mutta siitä huolimatta kevät meni korotusten kannalta melko hyvin. Nopeasti kirjoitusten jälkeen alkoi myös pääsykokeisiin lukeminen ja jälleen korona aiheutti oman draaman kaarensa prosessiin. Olosuhteista huolimatta motivaationi oli korkealla ja sainkin luettua ajallisesti paljon, mutta tällä kertaa myös tehokkaasti. Yo-kirjoituksiin opiskelu oli karistanut ainakin pahimmat ruosteet aivojeni päältä. 

Pääsykoetulosten odottaminen tuntui sietämättömän pitkältä. Todistusvalinnassa olin jäänyt yhden arvosanakorotuksen päähän sisäänpääsystä. Lopulta kuitenkin tulostenjulkaisupäivä saapui pääsykokeenkin osalta ja kappas, olin sisällä. Fiilis oli innostunut, mutta rehellisesti sitä myös sekoitti haikeus siitä, että en päässyt ensimmäisenä hakukohteenani olleeseen kaupunkiin. Minulle oli tulosten valjettua kuitenkin täysin selvää, että ottaisin paikan Rovaniemeltä vastaan, päätös, joka tuntuu tätä kirjoittaessani elämäni parhaalta. 

Miikka Viitanen 
Ensimmäisen vuoden oikkari

maanantai 28. syyskuuta 2020

Fuksisyksyn tunnelmia

Heippa!

Täällä kirjoittelee tuore fuksi Lapin yliopistosta. Fuksisyksy on jo hyvässä vauhdissa ja vaikka matkani oikiksessa on vasta alussa, on tähän alkusyksyyn mahtunut paljon unohtumattomia hetkiä. Heti fuksivuoden alussa meillä lähti käyntiin fuksihärdelli, joka oli siis kolmen viikon mittainen, nimensä mukaisesti kunnon härdelli, jossa meille fukseille oli järjestetty vaikka mitä kivoja tapahtumia. Härdelli oli tänä vuonna järjestetty vallitsevan tilanteen vuoksi hieman erilaisena ja erittäin hyvin erityisjärjestelyin, jotta kaikki saivat nauttia siitä turvallisesti. Siihen kuului muun muassa piknik, fuksit vastaan vanhat -turnaus, ensimmäiset sitsit, baarikierros, joka oli ehdottomasti lempitapahtumani sekä viimeisenä koko homma huipentui fuksiaisiin. Härdelliin kuului monia erilaisia kilpailuita ja vaikka kilpailuhenkinen ihminen olenkin, tärkeimpänä mieleen jäi mahtava ryhmähenki ja ennen kaikkea se, että meillä oli todella hauskaa!



Itse olen muuttanut Rovaniemelle jo pari vuotta sitten suorittamaan avoimen opintoja, joten Lapissa asuminen ei ollut niin uutta enää minulle, mutta Lapin taika ei ole siltikään hälvennyt. Ennen oikikseen pääsyäni seurasin täällä aika läheltä elämää oikeustieteellisessä ja muistan, kuinka monesti haaveilin sinne pääsystä, opiskelusta ja kaikista Artiklan tapahtumista. Nyt kun kova työ on palkittu ja sain unelmieni koulupaikan ja pääsin kiinni tähän kauan odotettuun opiskelijaelämään, täytyy sanoa, että se on paljon parempaa, kuin ikinä osasin kuvitella! Vaikka vuosikurssimme on hieman tavallista suurempi, yhteisöllisyys ja lämminhenkisyys näkyy silti ja siitä pitää muiden fuksien lisäksi kiittää huikeita tuutoreita ja fuksikapteeneita. Kun muutin Lappiin, ajattelin heti, että täältä en hevillä lähde pois, sillä tämä niin upea paikka asua. Tällä hetkellä minulla on etuoikeus sekä asua että opiskella juuri siellä, missä haluan. Vaikka olen saanut kutsua Lappia kodikseni jo yli kaksi vuotta, saan nyt sitä suuremmalla syyllä sanoa, että nyt olen oikeasti kotona. 

Kaikesta huolimatta olen myös ehtinyt välillä jopa opiskella. Meillä on ollut opetusta vähän
vaihtelevasti etänä sekä ihan lähiopetuksena. Oon tykännyt kummastakin, mutta onhan etäopetus toki vähän yksinäistä, mutta onneksi sen korvasi fuksihärdelli ja sen kautta löytyneet uudet kaverit, joiden kanssa olen viettänyt paljon aikaa. Artiklalla on myös sählykerho, johon menin heti mukaan ja siellä on ollut ihanaa tutustua myös vanhempiin opiskelijoihin. Opiskelu lähti siis heti kunnolla käyntiin ja vaikka se tarkoittaa pitkiä päivä kirjojen ääressä, itse en ainakaan valita, sillä tiedän olevani oikealla alalla ja oikeassa paikassa, joten opiskelu sujuu erittäin hyvin. Olen saanut kokea alusta asti ihanan sekoituksen opiskelua sekä huikeita tapahtumia.

En voi muuta, kuin olla kiitollinen tästä uudesta vaiheesta elämässäni, joka on tuonut mukanaan unohtumattomia muistoja, ihana uusia ystäviä sekä suuren määrän ryhmähenkeä ja yhteisöllisyyttä. On ollut ihanaa päästä heti Artiklan toimintaan mukaan. Vaikka minulla on vasta kuukausi takana Lapin yliopiston oikeustieteellisessä, voin silti jo todeta, että #oikisonihmisenparastaaikaa

Ihanaa loppusyksyä kaikille!

Jenna Tuominen
Ensimmäisen vuoden oikkari

maanantai 15. kesäkuuta 2020

Fuksikapteenien tervehdys

Hoplaa!


Onnittelut rankan kevään selättämisestä ja kokeen suorittamisesta tuloksesta riippumatta! Onnittelut myös teille, jotka olette jo vastaanottaneet opiskelupaikan todistusvalinnan kautta. Kova työnne ylioppilaskokeissa on palkittu. Teillä kaikilla on takananne poikkeuksellisen monimutkainen hakuprosessi täynnä epävarmuutta ja erityisjärjestelyjä poikkeusolosuhteiden vuoksi. Pääsykoeprosessi on aina hyvin haastava ja valmistautuminen ilman selkeää tietoa valintamenettelyn vaiheista on varmasti tehnyt siitä painajaismaista. Toivomme, että kaikesta huolimatta jokainen ylsi omaan huippusuoritukseensa ja kokeesta jäi hyvä jälkimaku. 


Ei kuitenkaan kannata liikaa lannistua, vaikka oikeustieteellisen tiedekunnan portit eivät tällä kertaa avautuisikaan. Jos et ole vielä välivuodella ollut, niin saatat yllättyä. Se voi samalla tavalla olla elämän parasta aikaa. Välivuosi on myös monilta osin hyödyllinen tulevien opintojen kannalta ja halutessaan voi myös keventää tulevan fuksivuoden opintoja avoimessa yliopistossa. Tulokset jännittävät varmasti, mutta nyt kannattaa kuitenkin jättää kevään stressi taakse. Helposti käy niin, että stressin keskellä huikeat kesäpäivät valuvat sormien läpi hukkaan. Eli siis mars nauttimaan alkaneesta kesästä!


Mikäli olet niiden onnekkaiden joukossa, jotka aloittavat opintonsa ensi syksynä oikeustieteellisessä tiedekunnassa, Sinua odottaa varmasti yksi elämäsi ikimuistoisimmista vuosista. Erittäin mielenkiintoisten opintojen lisäksi pääset halutessasi nauttimaan lukuisista tapahtumista, joissa pääset vierailemaan mahdollisiin tuleviin työpaikkoihin, vaeltamaan tuntureilla, tutustumaan muihin fukseihin ja vanhempiin tieteenharjoittajiin sekä luomaan elinikäisiä suhteita ympäri Pohjoismaita. Opiskeluaikana saat taatusti paljon uusia kavereita ja pääsette yhdessä nauttimaan monista opiskelijaelämän iloista ensimmäistä kertaa. Yksi vuoden kohokohdista on varmasti se, kun saatte vetää ensimmäisen kerran omat bolognanpunaiset haalarinne jalkaan. 


Jos pääset opiskelemaan Lapin yliopiston oikeustieteelliseen, olet erittäin onnekas, sillä Artiklassa on aivan poikkeuksellisen hyvä yhteishenki, opetus on laadukasta ja rientoihin pääsee helposti mukaan. Pääset myös nauttimaan aivan erityisestä fuksihärdellistä, joka huipentuu tänä vuonna syyskuussa pidettävään vappuun, joten vauhtia on todellakin luvassa. Teidät muistetaan ikuisesti vuosikurssina, joka pääsi fuksivuonna nauttimaan kahdesta vapusta. Me fuksikapteenit otamme teidät avosylin vastaan ja johdatamme teidät artistimaisen elämäntyylin saloihin. 



Toivottavasti tapaamme syksyllä! Odotamme teitä innolla!


Vilma Vastamäki ja Lauri Leskelä 
Fuksikapteenit 2020, Artikla ry

maanantai 25. toukokuuta 2020

Tsempit pääsykokeeseen!

Viimeiset hetket ennen pääsykokeen ensimmäistä osaa ovat käsillä ja se herättää monessa varmasti sekä kauhun että helpotuksen tunteita. Haluaisin sanoa, että muistan itse täysin miltä se tuntuu, mutta olin viimeisen viikon täysin sumussa. Itse en stressannut, mutta ei tullut ajateltua oikeastaan muuta kuin tulevaa koetilannetta ja mahdollista koulupaikkaa.

Viimeisenä tsemppinä stressaajille haluaisin sanoa, että vaikka tilanne on uusi niin mahdollisuuksia on aina päästä sisään. Tilanne on jokaiselle hakijalle sama, oli hakenut sitten 5 kertaa tai ei kertaakaan. Jokaikinen on varmasti edes hieman huuli pyöreänä mitä sieltä tulee vastaan, mutta tärkeää on suhtautua avoimin mielin eikä pelästyä tehtävistä - tuli sieltä vastaan mitä hyvänsä! On myös hyvä muistaa faktat; sille on syynsä miksi ennakkomateriaalia on annettu. Kysymyksiä tulee siis aivan varmasti niistä kirjoista, joiden parissa olette viettäneet jo monen monta viikkoa! Minulta ollaan tultu kysymään, että miten tämän stressin saa oikeen pois. En valitettavasti osaa antaa sen erityisempiä poppaskonsteja, mutta itse menen yleensä järjen mukaan. Stressin alaisena olet huonompi. Muisti pätkii, kädet tärisee ja ajatus katkeilee. Se ei siis kannata. Monia stressaa myös ajatus siitä, että ei pääsisi sisään. Toki, se on suuri pettymys, mutta oikikseen voi hakea aina uudestaan! Välivuotena voi käydä avointa, tehdä töitä, matkustella jne - asioita, joita silloin ei pysty tekemään, kun opiskelee. Mindsetti on hyvä muistaa välillä kääntää ja miettiä siltä kannalta, ettei maailma siihen hetkeen lopu, jos sisään ei tänä vuonna päässytkään. Mutta toivotan jokaiselle hurjasti tsemppiä, nyt ei ole aika luovuttaa ja alkaa epäilemään omia taitoja. Annatte kaikkenne ja vielä enemmän siihen kokeeseen ja yhtäkkiä huomaattekin olevanne jo sisällä!

Osa onkin jo saanut tietää koulupaikasta todistuskiintiön kautta. Suuret onnittelut puolestani kaikille ja etenkin Lappiin päätyville. Olette tehneet oikean valinnan! Syksyllä me tutorit olemme järkänneet teille ikimuistoiset fuksiviikot täynnä juhlia (tietysti), erilaisia aktiviteetteja ja ennen kaikkea yhdessäoloa. Itselleni fuksiviikot olivat ensimmäisen vuoden kohokohta ja huomasinkin niiden kolmen viikon jälkeen, että kappas - mullahan on ihan älyttömästi uusia ystäviä ja tuttavapiiri laajentunut monin kertaisesti.

Meillä on syksyllä erinomainen bändi koossa ja odotetaan teitä uusia tulevia fukseja kuin kuuta nousevaa! Nyt tsemppiä loppurutistukseen, te hoidatte tämän.



Nelah Stiller
Ensimmäisen vuoden oikkari

sunnuntai 3. toukokuuta 2020

Vinkkejä ja vertaistukea kevääseen

Moikka! 

Olen Tonja, ensimmäisen vuoden oikkari Lapin yliopistosta. Mun oma pääsykoekevät oli tasan vuosi sitten ja luku-urakka parhaimmillaan käynnissä. Se oli mun ensimmäinen hakukerta, eli oon elävä esimerkki siitä, että oikikseen on täysin mahdollista päästä myös sillä ensimmäisellä yrittämällä. Valmistuin lukiosta keväällä 2018 ja silloin mulla oli jo tiedossa, että haen oikikseen. Samalla olin päättänyt, että haluan pitää välivuoden enkä lähteä suoraan kirjoitusten jälkeen lukemaan pääsykokeisiin. Se oli varmasti omalle kohdalleni oikea valinta, sain vuoden tehdä ihan kaikkea muuta ja kevään tullen “tuoreilla voimilla” lähteä lukemaan.  

Ennen kirjojen julkaisua yritin tehdä kaikkea kivaa ja itselle mieluisia juttuja. Tiesin, että seuraavat 5 viikkoa mun elämä koostuisi pelkästään pääsykoekirjoista ja muu saisi jäädä. Kun sen teki itselle selväksi alusta alkaen, siihen oli helppo asennoitua. Totta kai mua jännitti, mulla oli vain yksi unelma ja halusin saavuttaa sen unelman, muuta vaihtoehtoa ei edes ollut. 

Itse luin kotona. Kävin myös valmennuskurssin, jossa oli noin 3x/vko iltaisin opetusta. Heti kun kirjat julkaistiin, laadin lukusuunnitelman. Mulla oli päiväkohtaisesti merkattuna, mitä luen ja milloin. Luin kaikkia kirjoja tasaisesti ja pyrin huolehtimaan, että yksikään kirja ei jäisi 2 päivää pidemmäksi aikaa avaamatta. Ja siellä lukusuunnitelmassa oli myös tarkasti merkattuna kertaus. Kertasin joka aamu edellisen päivän asiat ja viikon päätteeksi koko viikon asioita. Tykkään itse rutiineista ja kehitinkin lukuajaksi omat tarkat rutiinit, joita noudatin päivästä ja viikosta toiseen. Ensimmäiset päivät taisin lukea noin 6h/päivä. Muutaman päivän jälkeen luin noin 8h/päivässä, mutta lauantaisin luin edelleen vain sen 6h. Sunnuntait pidin muutaman ensimmäisen viikon aina vapaana. Silloin kun iltaisin oli valmennuskurssi, päivät oli tosi pitkiä, mutta se myös teki opiskelusta monipuolisempaa kun sai käydä kuuntelemassa opetusta!  

Yleensä mun päivät meni niin, että aamulla aloitin klo 8 lukemaan, luin 12 asti, jolloin pidin pidemmän lounastauon. Riippuen lukupäivän kestosta iltapäivällä oli vielä yksi tai kaksi vähän pidempää tauko. Jos oli valmennuskurssipäivä, illat meni siellä. Yleensä luin yleensä kerralla tunnin, jonka jälkeen pidin noin 5min tauon. Puhelin oli kokonaan toisessa huoneessa ja siihen sain koskea vain noilla pidemmillä tauoilla. Tämä toimi mulla tosi hyvin ja jos ei ollut valmennuskurssia illat jätin aina vapaaksi. Silloin jaksoin päivän keskittyä olennaiseen, kun tiesin, että illalla odotti vapaa-aika. 

Itse treenasin kevään aikana samalla puolimaratoonille. En todellakaan kehota ketään ottamaan tästä esimerkkiä, mutta sen mitä tällä haluan korostaa on, että mun ehdoton ja tärkein vinkki on, että huolehtikaa vapaa-ajasta. Ihan oikeasti. Aloittakaa lukeminen kevyemmin ja kiristäkää tahtia mitä pidemmälle kevät etenee. Omalla kohdalla luin vain oikeastaan viimeisen viikon päivittäin pitkää päivää aamusta iltaan. Lukeminen on totta kai ykkösasia. Jostain on pakko luopua, perhe ja kaverit varmasti ymmärtävät, että nyt sun tärkein juttu on keskittyä lukemiseen. Mutta aamusta iltaan kenenkään ei kuulu lukea. Lukupäivien jälkeen iltaisin ulkoilkaa, treenatkaa, kattokaa netflixiä tai mitä tahansa muuta missä saatte ajatukset siirrettyä pois kirjoista.   

Myös mulle tuli niitä epätoivon hetkiä ja huonoja lukupäivä. Kenenkään kevät ei kuitenkaan kaadu siihen. Tärkeintä on vaan luottaa omaan tekemiseen. Monesti mulle tuli valmennuskurssilla fiiliksiä, että tosi moni muu osaa paremmin. Silloin piti vain pitää pää kylmänä ja tiedostaa, että oma tekeminen riittää. Ja niin se riittikin, noista lukuajan hetkellisistä huonoista fiiliksistä huolimatta. Täydellinen epätoivo iski myös itse koetilanteessa. Muistan elävästi sen hetken, kun aloin tekemään koetta, ja ne tehtävät oli juuri niistä asioista, mitkä oli mulle kaikista vaikeimpia. Musta suoraan sanottuna tuntui, etten osannut mitään. Kello tuli 12 ja olin jo melkein luovuttamassa ja lähdössä pois. Mietin silloin mielessä, että “En todellakaan ole käyttänyt lukemiseen 5 viikkoa ja lähde 3 tuntia ennen kokeen loppumista pois. Ihan sama mitä kirjotan, mutta yhtäkään kohtaa ei jää tyhjäksi”. Se oli henkisesti kova paikka, mutta tein koko kokeen loppuun ja yritin parhaani. Jos olisin luovuttanut ja lähtenyt, en olisi nyt kirjottamassa tätä teille.  


Mun oma valmennuskurssiopettaja totesi meille silloin hyvin, että "oikikseen pääsee normaalit ihmiset normaalilla lukemisella". Tää on lyhyt aikan teidän elämästä, antakaa itsestänne kaikki ha tehkää parhaanne. Se riittää. Kevät oli rankka, sitä on turha kiistää, mutta myös sen arvoinen. Voin sanoa, että yks mun elämän parhaimmista hetkistä oli avata opintopolku ja nähdä siellä palkinto kevään työstä.

Valtavasti tsemppiä lukemiseen!! 

Tonja Kuusela, 
ensimmäisen vuoden oikkari