Rankka työ vaatii rankat huvit –vai jotakin aivan muuta?

Omalla kohdalla syyslukukauden koulutyöt on jo hoidettu ja olen kerennyt lomailla noin viikon verran. Yliopisto-opiskelussa on mukavaa, kun joululoma alkaa suhteellisen aikaisin verrattuna esimerkiksi lukioon. Itselläni tämän vuoden viimeinen tentti oli 9.12. ja suuntasinkin heti seuraavana päivänä vanhempieni luo joululoman viettoon. Mielessäni olin päättänyt, että tekisin joululomalla vielä muutamia opiskelujuttuja, kuten tehtäviä valinnaiselle kurssille. Kuitenkin mielipide on alkanut lomaillessa muuttua.

Oikeustieteen opinnot ovat haastavia ja aikaa vieviä. Tämän lisäksi varsinkin alkusyksy täyttyi omalla kohdallani tutoroinnista. Ei siis ihmekään, että voimavarat alkavat tässä vaiheessa vuotta olla jo lopussa. Silti omassa mielessäni kummittelevat valinnaiset kurssit ja muut tehtävät, jotka ”olisi pakko suorittaa nyt lomalla, koska muuten ei ole aikaa”. Pään sisälläni käy kamppailu täyden lomailun ja edes jonkinasteisen opiskelun välillä. Viisain vaihtoehto on kuitenkin lomailla.

Olen, kuten varmasti moni muukin oikeustieteellisessä, aikamoinen suorittaja ja stressaaja, kun kyseessä ovat opinnot. Yritän pallotella monta asiaa samaan aikaan ja tämä monesti vaikuttaa omaan jaksamiseeni. Onkin hyvin tärkeä kuunnella itseä ja pyhittää loma todella lomailulle. Jokainen opiskelija on yhtä lailla ansainnut lomansa, oli sitten syksyllä opiskellut enemmän tai vähemmän. Loman tarpeessa voi myös olla, vaikka ei olisikaan tehnyt juuri mitään. Oma jaksaminen tulisi laittaa etusijalle. Näin voi tehdä niinkin pienellä teolla kuin nauttimalla lomasta tekemättä koulujuttuja. Tästä ei pidä potea huonoa omatuntoa, vaan ajatella, että tällä tavalla ensi vuonna jaksaa paremmin. Opinnot vaativat vastapainokseen lomailua.

Olenkin päässyt jo tässä vaiheessa lomaani nauttimaan ystävieni ja perheeni seurasta. Kävin muutaman opiskelukaverini kanssa Tukholmassa. Tällä reissulla opinnot olivat viimeinen asia mielessäni, mikä oli erittäin toivottu juttu. Kiertelimme ympäri kaupunkia, söimme hyvin ja teimme viime hetken jouluostoksia. Olen myös leiponut äitini kanssa piparitalon ja viettänyt ihanien lukioystävieni kanssa pikkujouluja – ja mikä tärkeintä: olen vain oleskellut ja levännyt.

Haluankin painottaa, että rankka työ vaatii omasta mielestäni lepoa ja kunnollista palautumista. Lomalla kannattaakin ottaa kaikki ilo irti pelkästä lomailusta ja tehdä itselle mieluisia asioita. Opinnot saa luvan kanssa jättää taka-alalle. Omaa kehoa ja mieltä tulee kuunnella sekä antaa aivojenkin levähtää. Muutaman viikon rauhoittuminen opinnoista tekee itse kullekin varmasti hyvää. Kunnon lomailun avulla jaksaa ensi vuonna opiskella vielä ahkerammin. Kannustankin siis kaikkia nauttimaan täysin rinnoin lomailusta!

Leppoisaa joulua!

Aleksandra Piiksi

apiiksi@ulapland.fi

blogivastaava 2022 ja toisen vuoden opiskelija

Artiklan vuosijuhlat 2022

Lokakuun lopussa juhlittiin mielestäni Artiklan upeinta tapahtumaa, nimittäin Artiklan 43. vuosijuhlat järjestettiin SantaParkin loistossa. Olin Artiklan vuosijuhlissa myös viime vuonna, mutta myös tänä vuonna ihastelin yhtälailla sitä tunnelmaa, jonka rakasta ainejärjestöä juhlimaan tulleet artistit saavat aikaiseksi. Kun saavuimme paikalle SantaParkiin, koin jopa hieman jännityksen tunnetta siitä, millainen ilta meillä olisi edessä, sillä näitä juhlia oltiin odotettu pitkään. Ilta kuitenkin ylitti odotukseni, vaikka viime vuodesta osasin jo odottaa sitä, että meillä olisi varmasti hienot vuosijuhlat edessä.

Juhlien alettua ihastelimme tunnelmallista juhlasalia sekä illan myötä pääsimme vierailemaan kauniissa mutta myöskin hyytävässä jäägalleriassa. Pääsimme näkemään loistavia puheita ja upeita esityksiä hyvän ruoan sekä seuran merkeissä, unohtamatta kuitenkaan sitä tärkeintä; tunnelmaa. Illan aikana oli ihana seurata, kuinka jokaisella osallistujalla vaikutti olevan hauskaa, niin kutsuvierailla, jotka ovat varmasti monet vuosijuhlat ehtineet käydä läpi, kuten myös fukseilla, joille nämä todennäköisesti olivat ensimmäiset vuosijuhlat.

Ihaninta koko illassa oli mielestäni se, että Artiklan paljon kehuttu yhteishenki korostui aivan uudella tavalla. Tunnelma oli katossa, kun yhteislaulut raikasivat, monet naurut naurettiin ja saimme nauttia toistemme seurasta. Vuosijuhlat ovat tapahtuma, joka ehdottomasti täytyy itse kokea, joten jos avautuu mahdollisuus päästä vuosijuhlille, suosittelen lämpimästi. 

Ilta oli täynnä monia nauruja, onnenkyyneleitä sekä iloa siitä, millaisessa järjestössä saan olla osana. Vuosijuhlat ovat ehdottomasti opiskeluajan parhaimpia muistoja ja näitä juhlia muistelen varmasti lämmöllä, kun mietin omaa opiskeluaikaani Rovaniemellä.

 

Jenna Tuominen

Opintovastaava

SAKKE

SAKKE on Lakimiesliiton oikkaritapahtuma, joka järjestetään parillisina vuosina. Tapahtuma kerää viikonlopuksi yhdelle paikkakunnalle noin 250 oikeustieteen opiskelijaa ympäri Suomen. SAKKE järjestetään aina sellaisessa kaupungissa, jossa ei ole oikista. Tänä vuonna SAKKE järjestettiin iki-ihanalla Tampereella. SAKKE on yhdistelmä oppimista ja verkostoitumista, juhlimista ja hauskanpitoa.

Jokaisesta oikkariainejärjestöstä valitaan yksi henkilö, joka edustaa järjestöään SAKKEn järjestelyissä ja toimii tukihenkilönä itse tapahtumassa. Nämä henkilöt ja Lakimiesliiton opiskelijakoordinaattorit muodostavat yhdessä SAKKE-toimikunnan, joka vastaa SAKKEn järjestelyistä.

Perjantai 23.9.

Kun SAKKE-viikonloppu vihdoin saapui, lähdimme porukalla Rovaniemeltä kohti Tamperetta. Matkasimme junassa, josta meille oli varattu kokonainen ravintolavaunu. Matka taittui rattoisasti musiikkia kuunnellen ja artistikavereiden kanssa rupatellen. Saavuttuamme Tampereelle kävimme kirjautumassa viikonlopun tukikohtaan eli Ilves-hotelliin.

Viikonlopun virallinen osuus alkoi Tampereen kaupungin järjestämällä tervetulotilaisuudella. Tervetulotilaisuudessa nautiskelimme kuohuviinistä ja maukkaista cocktail-paloista, samalla kun Tampereen kaupunginlakimies toivotti meidät tervetulleiksi. Tervetulotilaisuuden jälkeen sakkeilijat jaettiin joukkueisiin ja lähetettiin rastikierrokselle. Rasteja oli pitämässä tamperelaisia opiskelijajärjestöjä ja lisäksi tietenkin SAKKE-toimikunta.

Lauantai 24.9.

Aloitimme aamun käymällä hotellin buffetissa aamiaisella. Sen jälkeen oli vuorossa SAKKEn sivistävä osuus eli seminaarit. Kuulimme luentoja legal techista, motivaatiotyönhausta, jaksamisesta työelämässä sekä riidanratkaisusta. Luentojen aiheet olivat mielestäni todella kiinnostavia ja ajankohtaisia.

Lauantain ohjelma huipentui iltajuhlaan. Iltajuhlassa oli todella iloinen ja rento meininki ja huomasi, että viimeisetkin jännityksenrippeet alkoivat haihtua porukasta. Jokainen ainejärjestö oli tehnyt iltajuhlaa varten oman SAKKE-biisin, jotka pääsimme iltajuhlan aikana esittämään. Nautimme SAKKE-biiseistä ja muusta ohjelmasta maittavan illallisen ja virkistävien juomien parissa. Juhlimista jatkettiin aamun pikkutunneille asti.

Sunnuntai 25.9.

Aamu alkoi jälleen maukkaalla hotelliaamiaisella. Aamiaisen jälkeen kiersimme artistiporukalla ympäri Tamperetta ja nautimme kauniista ruskasta ja auringonpaisteesta. Iltapäivällä koitti paluumatka kohti rakasta Rovaniemeä. Junamatka oli pitkä, mutta kului sutjakkaasti muun muassa junasitsien parissa.

Rovaniemelle saapuessamme ilmapiiri matkalaisten keskuudessa oli väsynyt, mutta onnellinen. Viikonloppu oli ollut täynnä iloa, riemua ja uusiin ihmisiin tutustumista, ja sitä muisteltaisiin varmasti vielä pitkään.

                                                 

Sara Mekhane 

Artiklan SAKKE-vastaava 2022

Reittini oikeustieteelliseen

Matkani oikeustieteelliseen alkoi talvella 2021. Halu suurempaan muutokseen elämässä sai miettimään, olisiko nyt viimein aika hakea alalle, joka on monta vuotta kiinnostanut, eli oikeustieteelliseen. Ylioppilaskokeista olikin vierähtänyt jo kymmenisen vuotta, eivätkä arvosanat olleet niin sanotusti kovinkaan kilpailukykyisiä todistusvalinnassa, joten reitiksi valikoitui se monen ihmisen valmiiksi pelottelema tie: valintakoe.

Niinhän sitä sanotaan, että hyvin suunniteltu on jo puoliksi tehty, joten aloitin urakkaan valmistautumisen hyvissä ajoin jo talvella. Valintakoe 2022 oli siis ensimmäinen hakukerta itselleni, joten esimerkiksi oikeustieteellisen vastaustekniikka oli minulle käsitteenä täysin uusi. Tiesin, että kaikki apu olisi tarpeen kevään koettaessa, ja aloin tutkia millainen on valmennuskurssi tarjonta nykyään. Niitä tosiaan löytyikin paljon, eri mittaisia ja eri hintaisia. Artiklan kurssi valikoitui hyvän palautteen takia, ja iltaluennot osuivat hyvin yksiin omien aikataulujeni kanssa. Itse luku-urakan aikana luennot sopivasti ”rikkoivat” lukupäiviä, eli ne toimivat mielekkäänä vaihteluna varsinaiselle lukemiselle. Lisäksi koin hyödylliseksi kurssiin sisältyvän harjoituskokeen, jossa pääsi harjoittelemaan monivalinta- sekä oikeustapaustehtäviä. Vaikka valmennuskurssit eivät ole avain tiedekuntaan pääsemiselle, arvioisin, että rahoille todellakin saatiin vastinetta.

Talvi tuli ja talvi meni, ja viimein saapui päivä, kun valintakoemateriaali julkaistiin. Halusin ehdottomasti kirjat fyysisenä, mutta nämä saapuivat vasta muutama päivä myöhemmin kuin sähköinen materiaali. Muuten kirjojen osalta ei ollut mitään normaalista poikkeavaa, kolme noin sadan sivun mittaista kirjaa eri oikeudenaloilta kuten aiempinakin vuosina. Ympäristöoikeuden kirja oli ainut, joka ei ole ollut valintakoemateriaalina uudessa valtakunnallisessa yhteishaussa, ja se osoittautui itselleni haastavimmaksi palaksi tänä vuonna. Lisäksi itse valintakokeessa sain ympäristöoikeuden kysymyksistä vähiten pisteitä, vähemmän kuin esimerkiksi aineistotehtävistä.

Koska kalenteri oli tyhjennetty jo hyvissä ajoin ennen kirjojen julkaisemista, sain aika rauhassa käyttää nämä neljä viikkoa keskittyen vain olennaiseen. Lukeminen sujui ilman suurempia vaikeuksia, mindmapit ja muistiinpanojen tekeminen on taas itselleni täyttä hepreaa. Onkin tärkeää löytää se itselleen toimivin tapa opiskella. Aikaa ei kuitenkaan ole kuin se hieman yli neljä viikkoa, joten huonoksi havaittua tapaa ehtii korjaamaan. Harjoituskokeen pisteiden saavuttua oli tulokset aika musertavia, tarkalleen ottaen musertavan huonoja, ja syntyi epätoivo. Miten ehdin kahdessa viikossa tehdä muutoksia, ettei itse valintakoe menisi täysin penkin alle? Muutin sen verran opiskelutapojani - jätin pois kaiken aikaa vievän puuhastelun, jotka eivät vieneet minua kohti tavoitettani. Toivoin että tämä riittäisi. Lisäksi yritin koko kuukauden pitää mahdollisimman hyvin kiinni myös normaaleista rutiineista, harrastuksista, ystävien tapaamisista, syömisestä ja nukkumisesta. Asioiden liiallisella stressaamisella ja murehtimisella on varmasti tuhottu monta valintakoekevättä, joten myös itsensä armahtaminen ja taukojen pitäminen nousi itselläni merkittäväksi taidoiksi varsinkin viimeisinä viikkoina.

Valintakoepäivä. Paljon hermostuneita ihmisiä saapui yliopistolle itseni lisäksi. Oli tullut aika suorittaa ja mitata omaa osaamista oikein toden teolla. Kokeen alkaessa laitoin silmät kiinni, hengitin muutaman kerran syvään ja aloin tekemään annettuja tehtäviä. Neljä tuntia menikin erittäin nopeasti, ja yliopistolta lähtiessä ajattelin, että se meni ihan hyvin. Toisaalta kun hakukerta oli itselleni ensimmäinen, minkäänlaista vertailupohjaa ei ollut, mikä oli esimerkiksi hyvä tai mikä huono suoritus. Seuraavat kuusi viikkoa tuloksia odotellessa olikin varsin piinaavia. Paikka Lapin yliopistoon aukesi kuitenkin selvillä pisteillä. Olin onnistunut.

Loppukesä menikin sitten niin kuin siivillä, muutot ja muut asiat ehti hoitamaan alta pois ennen kuin alkoi itse opiskelu tiedekunnassa. Orientaatioviikoille mahtui paljon tapahtumia, joissa tapasi muita tiedekuntaan valittuja sekä omia tutoreita. Paljon saman henkistä porukkaa siis, joiden kanssa on helppo tulla toimeen. Kun varsinainen oikeustieteen opiskelu alkoi, oli helppo huomata, että valintakoe ja siihen lukeminen testaa ennen kaikkea hakijoiden soveltuvuutta alalle. Pääpaino opiskeluissa on pysynyt itsenäisessä lukemisessa, jota rikkovat luennot, kirjalliset työt sekä ryhmätyöt. Luettavaa löytyy kyllä jokaiselle päivälle, eikä kukaan ole patistamassa työskentelemään, jolloin siitä on silloin tällöin helppo lipsua. Mutta itsenäisen opiskelun myötä korostuu myös vapaus. Töitä ei tehdä täällä kello kaulassa eikä sidottuna tiettyyn paikkaan. Vanhalle kotikunnalle matkustaminen on helppoa, kun luentojen välillä on viikko taukoa ja sähköinen materiaali kulkee kannettavan tietokoneen mukana. Opinnot ovat kuitenkin vasta aluillaan, joten paljon uuttakin on varmasti tulossa.

Lopuksi on kysyttävä, oliko uhka vai mahdollisuus muuttaa porojen keskelle Lappiin näin kolmenkympin kynnyksellä? Ehdottomasti mahdollisuus, johon kannatti tarttua. Lapin rentous ja oikeustieteen opiskelu ovat saaneet minut varmistumaan, että tämä on minun juttuni. Täältä ei ole kiire pois.

Niko Kyllinen

Vuoden 2022 fuksi

Cassun ja Artiklan syysvaellus

Cassun ja Artiklan legendaarinen syysvaellus kohdistui tänä vuonna Pallas-Yllästunturin kansallispuiston henkeäsalpaaviin maisemiin. 55 kilometrin pituinen taival kuljetti Artistin huipulta huipulle tarjoten samalla huikeita tunturimaisemia sekä ikimuistoisia kokemuksia.

Torstai 15.9.

Reissuun lähtiessä sää ei enteillyt parasta mahdollista vaelluskeliä – pelkkää sadetta koko viikonlopuksi. Tästä huolimatta torstaiaamuna 29 vaeltajaa hyppäsi bussiin odottavin fiiliksin. Hetta-Pallasta hehkutetaan paljon ja se onkin Suomen vanhin vaellusreitti, joka lupaa viedä vaeltajat maamme kauniimpiin maisemiin. Tätä reittiä lähdimme selättämään hyvällä porukalla, jossa oli niin fukseja kuin kokeneitakin syysvaelluskävijöitä vanhemmilta vuosikursseilta. 

Noin neljän tunnin bussimatka saatiin päätökseen ja saavuimme Hetan kirkonkylälle. Hetasta vaellus alkaa Ounasjärven ylityksellä paikallisyrittäjän venekyydillä. Hetasta ensimmäiselle yöpymispaikalle oli 15 kilometrin matka ja luvassa oli myös nousu Pyhäkeron huipulle, joka on Ounastuntureiden korkein huippu 711m meren pinnan yläpuolella. Ennen huiputusta vaelsimme mäntymetsän läpi Pyhäjärven päivätuvalle, jossa sijaitsi myös pieni kahvila, jonne pääsimmekin vähäksi aikaa pakoon sateista ja sumuista säätä.

Vatsat täynnä retkikeittimillä tehtyjä retkieväitä ja kahvilasta ostettuja lämpimiä mehuja sekä kahveja lähdimme tarpomaan Pyhäkeron huipulle. Hyvän sään vallitessa huipulta olisi ollut hulppeat maisemat Ounastunturin keroille, mutta huippua kohti kiivetessämme voimakas tuuli heitti vettä vaakasuorana päin naamaa. Sää oli kaiken lisäksi niin sumuinen, että maisemien näkeminen jäi vain haaveeksi. Nousu oli melko jyrkkää ja huonon näkyvyyden vuoksi monista tuntuikin, ettei nousu lopu koskaan. Pääsimme kuitenkin lopulta laskeutumaan Sioskurun tuvalle vaatteet litimärkinä kylmyydestä täristen. Sioskurun tuvalla sattui olemaan muitakin yöpyjiä ja tupa olikin niin täynnä, ettei juuri kenenkään vaatteet päässyt kuivumaan yön aikana. Ensikertalaiset, mutta myös kokeneemmatkin vaeltajat olivat hieman hiljaisissa tunnelmissa ja kuulimmekin eräältä kokeneelta vaeltajalta, ettei hän ole 10 vuoden aikana nähnyt näin huonoa vaellussäätä.

Perjantai 16.9.

Toisena vaelluspäivänä luvassa oli 13 kilometrin matka, joka tuntui kivalta ajatukselta edellispäivän jälkeen. Reitti oli huomattavasti helpompi verrattuna ensimmäiseen päivään, eikä jyrkkiä nousuja juurikaan ollut luvassa. Kuljimme todella hienoissa ja avarissa avotunturin maisemissa. Sääkin oli huomattavasti parempi, vettä satoi vain hieman ja maisemiakin pystyi ihastelemaan pitkälle.

Tällä reitillä ensimmäinen kunnon taukopaikka oli vasta 11 kilometrin päässä Sioskurusta Pahakurun autiotuvalla. Matka tänne meni kuitenkin yllättävän kevyesti ja koko porukkamme vaikutti helpottuneelta. Pahakurun autiotuvalta oli enää vain kahden kilometrin matka seuraavalle yöpymispaikallemme Hannukuruun, johon saavuimmekin hyvissä ajoin. Hannukurussa meitä odotti sauna, jonne kaikki pääsivät lämmittelemään ja rentoutumaan. Yöpymispaikka oli myös huomattavasti isompi kuin Sioskuru ja kaikki löysivät telttapaikat helposti. Hannukurussa oli lisäksi kota, jossa istuimme iltaa artistiporukalla nuotion äärellä.

Lauantai 17.9.

Kolmannen vaelluspäivän aamuna lähdimme virkeinä kohti viimeistä yöpymispaikkaa, joka sijaitsi noin 15 kilometrin päässä Nammalakurussa. Reitti tarjosi koko vaelluksen parhaat maisemat, mutta myös eniten nousua. Lauantain sää oli myös vaelluksen kirkkain ja kuivin. Reitti alkoi Suastunturin ylityksellä, jonka jälkeen laskeuduimme metsän siimekseen Suaskurun kodalle lounaalle. Seuraavana vuorossa oli Lumikeron huiputus, joka olikin todella palkitseva, sillä huipulta avautuivat henkeäsalpaavat maisemat Pallaksen keroille. Matka jatkui poroaidan läpi kohti Montellinmajaa. Poroaidan lähellä yksi hartaimmista toiveista toteutui ja näimme vihdoin ja viimein poroja. Montellinmajalta vaelsimme tyytyväisinä enää vain yhden kilometrin verran Nammalakurulle. Nammalakurulta löytyi iso tupa, jonne monet meistä mahtuivat nukkumaan. Tuvassa oli myös erillinen kuivaushuone, joten viimeistä päivää ei tarvitsisi vaeltaa märillä vaatteilla. Vaikka päivän vaellus tuntuikin jaloissa, kaikki vaikuttivat olevan iloisia ja häkeltyneitä hienoista maisemista. Illalla istuimme jälleen artistiporukalla nuotiolla ja söimme makkaraa. Illan päätteeksi sade pakotti meidät nukkumaan lämpimiin makuupusseihin vielä viimeisen kerran.

Sunnuntai 18.9.

Sunnuntai aamuna lähdimme tyytyväisinä kohti päätepistettämme Pallaksen luontokeskusta, jonne oli

matkaa enää 13 kilometriä. Etukäteen katsottuna vuorossa oli ehkä rankin nousuputki Hetta-Pallaksen välillä. Sääkin oli lähes yhtä sumuinen ja tuulinen kuin ensimmäisenä päivänä. Edellispäivien vankalla kokemuksella sekä viimeisen päivän energialla selvitimme sumuiset huiput ja pian horisontissa alkoi siintää määränpää. Pallakselle saavuimmekin odotettua aiemmin ja pääsimme lähtemään kohti Rovaniemeä. Tässä vaiheessa kaikki olivat valmiina palaamaan kotiin.

Jyrkistä nousuista ja sumuisesta säästä huolimatta vaellus oli mieletön kokemus. Hyvällä yhteishengellä ja toistemme tsemppaamisella jaksoimme raskaimmatkin hetket. Uskomattomat maisemat ja hyvä porukka teki tästä reissusta mahtavan. Suosittelenkin kaikille lähtemään haastamaan itseään sekä tutustumaan uusiin ja vanhoihin artisteihin syysvaellukselle.

Kiitän lämpimästi vaellusporukkaa hyvin onnistuneesta reissusta. Suuri kiitos kuuluu myös Asianajotoimisto Castren & Snellmanille, joka mahdollisti syysvaelluksen toteutumisen – näitä kokemuksia muistellaan vielä kiikkustuolissakin.

Eerik Lindén

Kulttuuri- ja liikuntavastaava

Fuksikapteenien tervehdys

Moikka!

Lämpimimmät onnittelut rankan kevään voittamisesta sekä kokeiden päihittämisestä! Keväinen luku-urakka on poikkeuksetta haastava oli takana sitten ylioppilaskirjoitukset taikka pääsykokeeseen pänttääminen, joten joka ikinen saa olla itsestään ylpeä nämä selätettyään. 

Vaikka oikeustieteellisen tiedekunnan ovet eivät olisi tänä vuonna auenneet, ei siitä kannata lannistua. Välivuosi voi olla elämäsi yllätys; ajanjakso, jolloin aukeaa mahdollisuus toteuttaa unelmia, joille ei muuten välttämättä olisi koskaan tullut sopivaa hetkeä. Siksi välivuoteen kannattaa asennoitua avoimin mielin, kokeilla uusia asioita ja kerätä ainutlaatuisia elämyksiä. 

Jos kuulut niihin onnekkaisiin, jotka lunastivat paikkansa oikeustieteellisessä tiedekunnassa, odottaa sinua elämäsi syksy. Tapahtumarikkaan fuksisyksyn aikana pääset nauttimaan opiskelijaelämän riemusta; sinulle tulee tutuksi niin mielenkiintoiset luennot, lukuisat tapahtumat kuin uudet opiskelijakaverisi ja vanhemmat tieteenharjoittajat sekä pääset luomaan elinikäisiä ystävyyssuhteita ja kokemaan upeita seikkailuja. 

Fuksivuotesi aikana luot uusia ystävyssuhteita, koet ikimuistoisia hetkiä ja luot ainutlaatuisia muistoja, joita vaalitaan vielä vuosikymmenien päästä! Näinpä hetkeä, jolloin omat bolognanpunaiset haalarit vedettiin jalkaan ensimmäistä kertaa muistelevat allekirjoittaneetkin erityisellä lämmöllä.

Mikäli ensi syksynä aloitat opintosi Lapin yliopiston oikeustieteellisessä, pääset kokemaan kaiken tämän lisäksi myös Artiklan erinomaisen yhteishengen, tapahtumat ja toiminnan, mihin on erittäin helppoa liittyä mukaan. Artiklaan jokainen on tervetullut omana itsenään! 

Syksy alkaa legendaarisella kolmen viikon fuksihärdellillä, josta ei menoa ja meininkiä puutu, ja joka toivottaa uuden artistin mitä parhaimmin tervetulleeksi Rovaniemelle ja Artiklaan. Me fuksikapteenit olemme enemmän kuin valmiit johdattamaan juuri sinut artistimaisen elämäntyylin taitajaksi ja elämäsi ikimuistoisimpaan syksyyn!

Syksyllä tavataan!

Sini Hattuniemi ja Santeri Määttä

Fuksikapteenit 2022, Artikla ry.

Toisenlainen tie oikikseen

Vaikka tämän kirjoittaminen tuntuu vuoden opiskelujen takana ollessa vähän absurdilta, valmistuttuani lukiosta kaksi vuotta sitten ei oikeustieteen opiskelu ollut ollenkaan senhetkisellä tavoitelistallani; olin nimittäin päättänyt täysin haudata pitkäaikaisen oikisunelmani ja lukion aikana vakaasti todennut haluavani opiskella jotain ”erikoisempaa”: muotisuunnittelua yksityisessä yliopistossa Etelä-Korean Soulissa, johon olin ihastunut lukioaikana matkusteltuani siellä useaan kertaan.

Korealaiseen yliopistoon hakiessa tärkeintä olivat yksinkertaisesti hyvät arvosanat eikä itse aineilla ollut juuri väliä, ja tiesin voivani lähteä tavoittelemaan hyviä tuloksia aineista, jotka kiinnostivat itseäni eniten - nämä olivat omalla kohdallani yhteiskunnallisia aineita, joiden puhuttiin olevan yhtä tyhjän kanssa suomalaisessa todistusvalintajärjestelmässä, joka korostaa matemaattis-luonnontieteellisiä aineita myös yhteiskunnallisille aloille hakiessa. Koska olin kuitenkin päättänyt lähteväni opiskelemaan ulkomaille, en juurikaan miettinyt ainevalintojani todistusvalinnan kannalta, ja itse asiassa luulinkin jopa vuoden 2021 kevääseen - eli omaan hakukevääseeni - asti, etten olisi voinut päästä todistuksellani mihinkään oikeustieteelliseen ainevalintojeni takia.

Kesä 2020 tuli ja meni, ja syksyllä matkustin innoissani Souliin opiskelemaan korean kieltä unelmayliopistoni kieli-instituuttiin. Instituutin kurssit toimivat ikään kuin kiihdytyskaistana korealaiseen yliopistoelämään - vaikka ne järjestettiinkin tuolloin etäyhteydellä pandemian takia, vastasi niiden tahti ja intensiteetti pitkälti varsinaista tutkinto-opiskelua, ja mahdollisti opiskeluelämän kokeilun Koreassa ilman sitoutumista tutkinto-ohjelmaan.

Kokemus oli kaiken kaikkiaan upea; sain uusia ystäviä eri puolilta maailmaa, tein korean kielestä yhden tulevaisuuden työkielistäni ja vietin vapaa-aikani kokien kaikkea, mitä Soulilla oli ihmiselle tarjota. Samalla yksin 19-vuotiaana toiselle puolelle maailmaa muuttaminen ilman vaihto-ohjelman tai muun vastaavan tukea tuntui tehneen juuri lukiosta päässeestä naiivista teinistä muutamassa kuukaudessa itsenäisen aikuisen.

Alkukeväästä 2021 aloin kaiken henkisen kasvun myötä kuitenkin ensimmäistä kertaa myös kyseenalaistaa unelmaani muotisuunnittelun opiskelusta. Aikani Koreassa ja koronapandemia olivat näyttäneet minulle niin muotialan kuin maailman tulevaisuuden epävakauden sekä ymmärryksen siitä, ettei elämästä tulisi missään vaiheessa helpompaa valitsemallani tiellä - tulisin aina olemaan altavastaajana ulkomaalaisena opiskelijana ja lopulta työnhakijana, enkä edes tiennyt halusinko asua vuosikausia Koreassa. Lisäksi aloin kyseenalaistaa alavalintaani; kannattiko niin ihanasta harrastuksesta tehdä itselleen uraa ja mahdollisesti pilata sitä kohtaan kokemani intohimo?

Lopulta pienehkön hermoromahduksen tuloksena päädyin eräänä helmikuisena yönä tekemään Excel-taulukon, johon laskin ensimmäistä kertaa omat todistuspisteeni eri aloille, ja aloin selvittää, minne itseäni kiinnostavista aloista ne riittäisivät, ja huomasin oikiksen pistävän silmään aina vain uudestaan. Tuli ilmi, että päästyäni kokemaan ulkomailla asumisen ja opiskelun, en enää kokenut kaipaavani sitä sen enempää, ja lopulta oikeustieteen opiskelu oli ollut paljon pitkäaikaisempi unelmani, jonka olin vain luullessani sisäänpääsyn olevan minulle mahdotonta pyrkinyt tukahduttamaan mieleni syövereihin.

Selvittäessäni aikaisempia pisterajoja olikin minulle täysi shokki, että olisin edellisenä vuonna päässyt täysin ei-matemaattis-luonnontieteellisellä todistuksellani jopa kahteen oikeustieteelliseen, joista lopulta Lapin yliopisto oli ehdoton valintani yhteishakua tehdessä. Kukaan ei ollut nimittäin kertonut minulle sisäänpääsyn olevan mahdollista myös todistuksella, joka koostuu tarkasti pisteiden osalta taktikoitujen aineiden sijaan niistä, jotka olivat omia mielenkiinnonkohteitani.

Sisäänpääsyn koitettua sekä myöhemmin fuksihärdellin ja opintojen alettua tiesin tehneeni oikean valinnan kyseenalaistettuani aiemmin sen, mitä todella tahdoin elämältäni. Jos olisin tiennyt sisäänpääsyn olleen minulle mahdollista todistuksella jo aiemmin, olisin saattanutkin hakea jo edellisenä vuonna, mutta tällöin en olisi päässyt kokemaan kaikkea välivuoden minulle tuomaa henkistä kasvua, jota jälkikäteen en missään tapauksessa korostaa liikaa. Tämän vuoksi olenkin iloinen ja ylpeä omasta tiestäni oikikseen, ja toivonkin kaikkien olevan yhtä lailla ylpeitä omista reiteistään, oli niissä sitten joitakin mutkia tai ei.

Siispä jo etukäteen mahdollisesti välivuodelle jääville, sen pitämistä miettiville tai oikikseen haluamisesta epävarmoille voin kertoa, ettei välivuosi (tai useampikin!) missään tapauksessa ole negatiivinen asia; se on monen muun ohella mahdollisuus itsenäistyä sekä tutkia omia kykyjään ja toiveitaan sekä sitä, mitä todella haluaa elämältään. Joskus välivuosi voi todistaa, että jokin aiemmin menetetty unelma tietystä alasta on mahdollista saada takaisin pienellä itsetutkiskelulla ja maailmaa näkemällä, kuten minun kohdallani kävi.

Aurora Metsä

Vuoden 2021 fuksi

Loppukiri on alkanut

Nyt kurssilaisten harjoituspääsykoe on selätetty ja oikeaan valintakokeeseen on aikaa vielä vajaa kaksi viikkoa. Koe herätti varmasti teissä kurssilaisissa paljon erilaisia fiiliksiä (epätoivoa, ahdistusta, paniikkia ja ehkä jopa onnistumisen tunteita). Tässä kohtaa haluankin muistuttaa, että älkää missään nimessä vaipuko epätoivoon, meni kurssikoe miten tahansa! Vain sillä on väliä, miten pärjäätte oikeassa valintakoetilanteessa. Jos koe ei sujunut niin hyvin kuin olisit luullut, yritä kääntää epäonnistuminen voimaksi. Jos koe meni hyvin, olet varmasti tehnyt oikeita asioita, mutta älä kuitenkaan löysää otetta vielä. Ei kannata käyttää voimia myöskään sen stressaamiseen että ”Olenko tehnyt tarpeeksi, miksi en ole tehnyt enemmän?” koska se ei varsinkaan auta. Urakka on jo valmiiksi tarpeeksi raskas, joten kaikki panokset kannattaa keskittää asioihin, joihin voit vaikuttaa. Ota käyttöön ”Katsotaan sit siellä oikeassa valintakokeessa kellä tähän riittää” -mindset. Ei harjoituskokeella niitä paikkoja jaella.

Hengähtäkää hetki, käykää ulkoilemassa ja ottakaa sitten uusi entistä tiukempi ote viimeisiin lukupäiviin. Luottakaa lukusuunnitelmiinne ja hoitakaa tämä urakka kunnialla loppuun. Se varmasti palkitaan. Sitten voitte seuraavana keväänä keskittyä paljon mukavimpiin asioihin! Tässä vaiheessa luku-urakkaa jaksaminen alkaa kuitenkin usein rakoilla. Vaikka päiviä ei ole enää montaa, saattaa lukeminen silti tuntua niin raskaalta ja vastenmieliseltä. Viimeisillä lukuviikoilla on kuitenkin tärkein aika syventää oppimaansa, päntätä sääntöjä ja listoja, sekä aloittaa intensiivinen kertaaminen. Älkää kuitenkaan tässäkään vaiheessa polttako itseänne loppuun. Välillä tulee huonompia, suorastaan surkeita lukupäiviä. Pitää osata olla itselleen myös armollinen!

Muistan itse omat fiilikset hakuvuotena harjoituspääsykokeen jälkeen ja eihän se kivalle tuntunut. Kysymykset tuntuivat hankalilta ja vaivuin itsekin pienimuotoisen paniikin ja ahdistuksen valtaan. Mietin miten voin enää löytää motivaatiota lukemiseen, kun tuntuu että en osannut mitään läheskään tarpeeksi. Onko jo liian myöhäistä?

Onneksi päätin kuitenkin, että en anna selkärangan katketa enää tässä vaiheessa. Olihan luku-urakka jo miltei lopussa. Matkaa oli enää alle kaksi viikkoa ja paljon oli tehtävissä. Käänsin epätoivon tuntemukset päälaelleen ja muistutin itseä siitä miksi teen tätä. Olin hakemassa unelma kouluuni ja tekisin mitä vain sen eteen, että pääsen aloittamaan fuksina syksyllä. Kylmän viileästi päätin, että tämä on mun vuosi ja aion päästä sisään. Nyt testataan se, keneltä löytyy asennetta tähän hommaan. Kuka lannistuu ja kuka ei. Näin jälkeenpäin uskallankin väittää, että oikiksen koe on suurelta osaltaan motivaatiokoe. Olen myös aivan varma, että teiltä se motivaatio ja tahto löytyy! Kaikki kortit ovat vielä käytettävissä.

Joku viisas on joskus sanonut, että oikiksen luku-urakka ei ole martooni, vaan pikajuoksu. Hapot alkavat jo painaa, mutta onneksi enää vain viimeinen mutka jäljellä. Haluankin toivottaa isosti tsemppiä loppukiriin, maaliviiva häämöttää jo ja tämä palkinto on kaiken vaivan arvoinen!

- Vuoden 2021 fuksi

Pääsykoekevään vappu vs. opiskelijavappu

Pääsin viettämään tänä vuonna ensimmäistä opiskelijavappua. Päätimme ystävieni kanssa lähteä viettämään vappua Helsinkiin, sillä aika moni muukin meidän ainejärjestöstämme tuntui menevän sinne. Helsingissä oli myös vappuaattona eräs tapahtuma, johon halusimme osallistua. Olimme varanneet Airbnb:n kautta asunnon, joka sijaitsi Helsingin keskustassa. Lähdimme Helsinkiin jo 29.4. ja palasimme takaisin 2.5. Pääsin kuitenkin juhlimaan vappua myös Rovaniemellä, sillä osallistuin edeltävänä viikonloppuna beer pong -turnaukseen katsojana. Kävin niin ikään Tampereellakin pyörähtämässä eräässä opiskelijatapahtumassa. Oli mukava kiertää eri kaupunkeja ja opiskelijatapahtumia. Aion ehdottomasti ensi vuonna tehdä samoin ja kiertää toivottavasti vielä enemmän eri tapahtumia ja kaupunkeja.

Muistelin tänä vappuna paljon myös viime vappua. Vuoden 2021 vappu meni lukiessa. Muistan, kuinka pahalle tuntui kieltäytyä kavereiden vapun juhlimiskutsuista. Mietin koko tuon vapun, kuinka opiskelijavappu on varmasti kaiken tämän arvoinen. Pidin mielessäni koko ajan tavoitteeni koulupaikasta ja bolognanpunaisista haalareista. Toivonkin kaikkien, jotka ovat samassa tilanteessa, toimivan samoin. Itselle kannattaa muistuttaa, minkä takia hakee oikeustieteelliseen. Loin itse mielessäni mielikuvia, jotka auttoivat minua jatkamaan lukemista. Kuvittelin muun muassa, millaista olisi pukea haalarit ensimmäistä kertaa päälle tai kuinka hauska opiskelijavapusta tulee. Pidin nämä mielikuvat mielessäni ja palasin niihin aina, kun lukeminen alkoi tuntumaan ylivoimaiselle.

En siis itse viettänyt vappua millään tavalla, kun luin pääsykokeisiin. Koin tämän olevan itselleni paras vaihtoehto, sillä en olisi pystynyt rentoutumaan. Olisin luultavasti miettinyt koko ajan vain menetettyjä lukutunteja ja sitä, kuinka jäisin muista jälkeen. Itselleni oli paras olla pitämättä yhtään vapaapäivää lukemisesta pääsykoekeväänä. Olen kuitenkin kuullut, että osa juhlii vappua edes jollain tavalla pääsykoeurakan lomassa. Tämä on aivan yhtä hyvä vaihtoehto. Lukusuunnitelmaan voi laittaa esimerkiksi niin, että 30.4. lukee puolikkaan päivän ja aloittaa 1.5. vähän tavallista myöhemmin lukemaan. Myös kokonaisen vapaapäivän voi sisällyttää omaan lukusuunnitelmaan, jos se tuntuu itselle hyvältä. Jokaisen tulee miettiä, mikä itselle tuntuu hyvälle ja kuinka paljon vapaata haluaa pitää. Lukemisesta on hyvä pitää myös taukoja, joiden aikana aivot saavat levätä. Ei siis ole mitenkään väärin lukea vappuna hieman vähemmän ja viettää vapaa-aikaa.

Vappu tuli omasta mielestäni todella nopeasti. Koko fuksivuosi on mennyt silmänräpäyksessä. Enää on jäljellä vain yksi tentti ja fuksivuosi alkaa olla taputeltu. En ollut osannut varautua vappuun mitenkään sen kummemmin enkä kerennyt kunnolla perehtymään Rovaniemellä oleviin vapputapahtumiin. Aika moni Rovaniemellä oleva vapputapahtuma tuntui menevänkin minulta tämän takia ohi. Kuitenkin vappu Helsingissä oli todella onnistunut. Kävimme katsomassa Mantan lakitusta, kävimme mainitsemassani tapahtumassa ja pidimme piknikin Kaivopuistossa. Koko viikonloppu oli kaiken kaikkiaan erittäin mukava enkä malta odottaa ensi vappua. Vappu on varmasti ollut yksi tämän lukuvuoden kohokohdista. Parasta oli viettää aikaa ystävieni kanssa ja nähdä muitakin tuttuja. Pääsykoekevään lukeminen oli ehdottomasti tämän arvoista.

 

Aleksandra Piiksi

apiiksi@ulapland.fi

Blogin ylläpitäjä 2022 ja ensimmäisen vuoden opiskelija

Ensimmäisellä yrittämällä oikikseen epäilyistä huolimatta

Kun pohdin tulevaa urapolkuani lukion jälkeen, oikeustieteellinen oli aina ensimmäinen vaihtoehto. Ainoa asia, joka esti minua hakemasta oikikseen heti lukion jälkeen oli se, että suoraan sanoen pelkäsin sisäänpääsyn vaikeutta. Tämän takia selailin välivuotena lukuisia kertoja opintopolkua etsien minulle vaihtoehtoista opiskelupaikkaa, jonne olisi ehkä niin sanotusti helpompi päästä. Etsintä ei kuitenkaan ikinä tuottanut tulosta, minkä takia päätin lopulta rohkaistua ja hakea unelmieni opiskelupaikkaa oikeustieteellisestä tiedekunnasta. 

Takaraivossani oli kuitenkin rohkaistumisesta huolimatta edelleen pieni pelko. Kuulin monilta läheisiltäni kertoessani oikikseen hakemisesta seuraavanlaisia lauseita "No, mutta ei se mitään vaikka et pääsisi, haet kuitenkin vasta ensimmäistä kertaa". Ja tottahan tuo tosissaan oli; oikeustieteelliseen, kuten moniin muihinkin hakupainealoihin, haetaan usein useampia kertoja. Tämä tieto oli kieltämättä osittain lohduttava, mutta osittain myös laski tunnetta siitä, että voisin onnistua heti ensimmäisellä hakukerralla. 

Pikkuhiljaa aloin enemmän ja enemmän orientoitua siihen, että ensimmäisellä hakukerralla on miltei mahdotonta päästä sisään, ja rupesin sanomaan monille tuttavilleni ikään kuin suojellakseni itseäni, että "Saa nyt nähdä miten käy, koska haen kuitenkin vasta ensimmäistä kertaa". Ennen valmennuskurssin alkua olinkin aikalailla asennoitunut siten, että ensimmäinen hakukerta mennään niin sanotusti testaamalla, vaikka tiesin hyvinkin, että oikikseen pääsy oli sillä hetkellä suurin unelmani. 

Pian valmennuskurssin ja luku- ja vastaustekniikan opetuksen alkaessa huomasin kuitenkin ajatusmaailmani olevan erittäin ongelmallinen. Aloin ymmärtämään sen, että jos haluaisin päästä kouluun heti, minun olisi pakko hakea täysillä, eikä mitenkään puoliteholla - ja ennen kaikkea uskoa itseeni ja kykyihini. Tästä oivalluksesta voin kiittää valmennuskurssiani, jossa minulle toitotettiin sitä, kuinka kenenkään ei kannata hakea oikikseen "testaamalla", ja sitä, kuinka joka ikinen vuosi kouluun pääsee myös monia ensikertalaisia hakijoita. Tajusin sen, että puoliteholla hakeminen ei auttaisi loppupeleissä yhtään mitään: ei kouluun pääsyä ensimmäisellä kerralla, eikä myöskään mahdollisina seuraavina hakukertoina. 

Uskon, että asenteeni muutos oli merkittävin tekijä sen kannalta, että pääsin heti ensimmäisellä hakukerralla kouluun. Kun päätin hakea sata lasissa, tein itselleni tarkan lukusuunnitelman, huolehdin, että syön ja nukun hyvin, muistin tasapainottaa vapaa-ajan ja lukemisen, motivoin itseäni soittolistoilla ja erilaisilla motivaatiokuvilla, kirjoitin ylös asioita, jotka motivoivat minua oikikseen hakemiseen, ja ennen kaikkea sain pidettyä päämäärä koko ajan kirkkaasti mielessä. Asenteen muutos oli siis käytännössä avain siihen, että porskutin kunnialla läpi koko pääsykoekevään ja unelmistani tuli kuin tulikin heti ensimmäisellä hakukerralla totta. 

Minä haluan nyt vuorostani kertoa sinulle, joka mahdollisesti epäilet kykyjäsi päästä oikikseen, koska haet "vasta ensimmäistä kertaa", että kaikki epäily tai pelkääminen on turhaa. Jos minäkin onnistuin, vaikka kuinka alkuun epäilinkin itseäni, voit sinäkin onnistua. Kaikki lähtee siitä, että pitää tavoitteen kirkkaana mielessä ja uskoo itseensä. Tämän ymmärtäminen on oikeasti kullanarvoista, sillä minäkään en olisi tässä tänä päivänä opiskelemassa unelma-alaani, jos en olisi uskonut itseeni. Minun tärkein neuvo tällä hetkellä onkin sinulle se, että älä missään nimessä anna itsesi olla pahin kilpakumppanisi!

Haluan kuitenkin lopuksi muistuttaa, että jokaisen hakuprosessi on erilainen. Se, kuinka monta kertaa hakee kouluun, ei määrittele sitä, kuinka hyvä juristi tulee tulevaisuudessa olemaan - päinvastoin useat hakukerrat, kuten myös ensimmäisellä hakukerralla sisään pääseminen, kertovat periksiantamattomuudesta, määrätietoisuudesta ja sinnikyydestä. 

Tsemppiä jokaiselle ihan super paljon luku-urakkaan! Pääsykoekevät on hektinen ja raskas, mutta vaikka kuinka kliseiseltä se kuulostaisikin: kaiken sen arvoinen. <3 

Iina Antinoja 

Fuksi 2021

Motivaation ylläpitäminen

Olen haaveillut ala-asteesta lähtien opiskelusta oikeustieteellisessä tiedekunnassa sekä sen jälkeisistä työmahdollisuuksista. Vaikka tavoitteen muodostuminen oli selkeää, sen toteutuminen ei niinkään. Tavoitteena ollut sisäänpääsy toteutuikin vasta kolmannella yrittämällä. Suuressa roolissa sisäänpääsyn mahdollistajana on ollut ehdottomasti motivaatio. Kolmen yrityksen johdosta koenkin, että olen oiva ihminen puhumaan motivaatiosta. 

Se mikä minua motivoi hakemaan juuri oikeustieteelliseen koostui monista tekijöistä. Olen aina ollut kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista sekä muiden auttamisesta. Alusta lähtien minua on myös motivoinut halu näyttää epäilijöille, että minusta on tähän. Näillä eväillä kohtasin ensimmäisen kerran pääsykoeurakan vuonna 2019. Kuten aloituksesta voimme päätellä sisäänpääsy ei toteutunut niin kuin ei toteutunut myöskään seuraavallakaan kerralla.

Kolmannella kerralla päätin, että nyt minä pääsen sisään. Välivuosien aikana olin tehnyttöitä muutamassa eri paikassa. Työ ei ollut aina niin hohdokasta, mikä lisäsi entisestään motivaatiotani. Tiesin, etten halua tehdä vastaavanlaisia töitä loppu elämääni, joten tein itselleni hyvin selkeäksi, että tänä keväänä teen asiat niin hyvin kuin suinkaan ikinä pystyisin.

Kirjojen julkaisun lähestyessä motivaationi oli hyvin korkealla. Aikaisemmat yritykseni olivat auttaneet minua ymmärtämään sen, että motivaatiota on todella tärkeä ylläpitää koko luku-urakan ajan. Tämän varmistamiseksi tein muutamia toimenpiteitä, sillä en halunnut kolmannella kerralla riskeerata mitään. Ennen pääsykoekirjojen julkaisua kävin itsekseni läpi kaikki pienimmätkin asiat, mitkä minua motivoivat. Kirjoitin nämä ylös. Mikäli havaitsin motivaationi laskevan lukemisen aikana, kävin tämän listan läpi. Tämän lisäksi manifestoin itseäni pääsemään sisään oikeustieteelliseen teippaamalla opiskelupisteeni yläpuolelle lapun, jossa luki ”oikikseen 2021”.

Itse lukemisen aikana minua motivoi erityisesti lähipiirini. Perheeni ja läheisimmät ystäväni tiesivät, kuinka tärkeä asia sisäänpääsy minulle oli. He olivat äärettömän korvaamaton tuki minulle koko pääsykoekevään ajan. Ystäväni tsemppasivat minua lähes joka päivä. He olivat kirjoittaneet seinilleni post it lappuja, joissa luki esimerkiksi: ”nyt sinä onnistut” ja muita vastaavia lausahduksia. Äitini toimi ruokalähettinä, ettei minut tarvinnut itse käyttää aikaa ruuanlaittoon. Kaikki tämä apu lisäsi motivaatiotani, sillä halusin näyttää läheisilleni, ettei heidän apunsa ollut turhaa.

Lukemisen aikana tulee todennäköisesti niitä hetkiä, kun motivaatio on alhaalla. Rohkaisenkin kaikkia miettimään etukäteen, mitkä asiat saavat sinun motivaatiosi pysymään ylhäällä. Haluan kuitenkin muistuttaa, että armollisuus itseään kohtaan on lähes yhtä tärkeää, kuin itse motivaation ylläpitäminen. Mikäli lukemisen aikana tulee sellainen hetki, ettei motivaatiota yksinkertaisesti vain löydy, ota itsellesi hetki ja tee sellaista, mistä sinulle tulee hyvä mieli. Oma jaksaminen on kuitenkin koko urakassa kaikista tärkeintä.

Toivotan jokaiselle äärettömästi tsemppiä luku-urakkaan. Te pystytte siihen! 

-Ensimmäisen vuoden opiskelija

Ei kolmas vaan neljäs kerta toden sanoo

Olin kuullut tarinoita, että suurin osa pääsee opiskelemaan oikeustieteitä pääsykokeella hakiessaan toisella tai kolmannella yrittämällä. Lisäksi on olemassa sanonta, että kolmas kerta toden sanoo. Ajattelin, että minäkin kuulun tähän ryhmään ja pääsen viimeistään kolmannella hakukerralla oikikseen. Koin jopa paineita siitä, että en saisi olla keskivertohakijaa huonompi. En kuitenkaan päässyt sisään vielä kolmannellakaan hakukerralla. Toisaalta jälkikäteen ajateltuna tämä oli jopa hyvä. 

Välivuosien aikana kerkesin sisäistää, että tärkeintä ei ole se, monennella hakukerralla pääsee opiskelemaan unelma-alaansa. Esimerkkinä se, että pääsykoekevään aikana voi sattua asioita, jotka voivat ratkaisevasti vaikuttaa motivaatioon tai mahdollisuuksiin opiskella. Tämän vuoksi ei kannata olla liian ankara itselleen. Välivuodetkin voivat olla hauskoja ja opettavaisia. Työelämässä kerkeää olla jopa liian monta vuotta ja alanvaihto sekä aikuisopiskelu ovat yleistyneet, joten kannattaa pyrkiä ajattelemaan, että elämässä kyllä kerkeää tehdä mitä haluaa.

Välivuosien aikana oli aikaa pohtia tulevaisuutta. Yritin miettiä muita minua mahdollisesti kiinnostavia aloja, mutta silti oikis pysyi aina ykkösenä. Hetken ajattelin esimerkiksi valtiotieteitä, psykologiaa ja viittomakielen tulkkia, mutta tulin lopputulokseen, että harmittaisi aina nähdä oikisopiskelijoita Bolognan punaisissa haalareissaan tai törmätä työelämässä juristeihin. Välillä jopa toivoin kiinnostuvani jostain toisesta alasta enemmän, sillä ei ole mahdotonta, että vuosien aikana unelmat muuttuvat. Välivuosien aikana voi oppia itsestään, ja löytää vielä enemmän oman alansa tai todeta oikiksen olevan ainoa oikea vaihtoehto. Lisäksi voit miettiä, sopisiko sinulle jokin toinen tapa hakea oikikseen opiskelemaan kuin pääsykoe.

Itse käytin välivuodet työskentelemällä ja matkustelemalla. Työskentely, matkustelu, avoimessa yliopistossa opiskelu tai vaikkapa vapaaehtoistyö voisivat olla hyviä ideoita välivuoden mielekkääseen kuluttamiseen. Kannattaa yrittää nauttia välivuosista, sillä ne ovat osa elämää. Töistä saa esimerkiksi rahaa, mikä helpottaa omilleen muuttoa ja oman elämän rakentamista. Välivuosienkin aikana voi tutustua uusiin ihmisiin ja saada uusia ystäviä. Voi aloittaa uuden harrastuksen tai kehittää itseään. Välivuosi ja erityisesti pääsykokeessa epäonnistuminen voi harmittaa, mutta siitä pääsee kyllä yli. Tuli huomattua, että se alle vuosi, joka yhteisvalinnan tuloksien julkaisusta seuraavien pääsykoekirjojen julkaisuun oli, kului todella nopeasti.

Tietenkin joku voi kyseenalaistaa, sovitko alalle tai lähipiiri voi luoda paineita. Heidän mielipiteilleen tai ajatuksilleen ei kannata antaa liikaa painoarvoa. Kukaan ei saa estää sinua hakemasta niin monta kertaa putkeen kuin haluat. Uskon, että kaikki halukkaat lopulta pääsevät. Minä pääsin neljännellä hakukerralla ja sinä voit päästä heti ensimmäisellä tai vaikkapa kuudennella kerralla, ja kun pääset, on sinulla todellakin oikeus iloita siitä!

Jos välillä tunnet itsesi muita huonommaksi tai hakuprosessin toivottomaksi, voit yrittää miettiä hyviä puolia:

-Tiedät, mikä sinua motivoi. 

Omia syitä oikikseen hakemiselleen on kerinnyt miettiä useamman vuoden. Lisäksi on mahdollista, että myöhemmillä hakukerroilla on huomattavasti motivoituneempi kuin ensimmäisellä.

-Sinulla on pohjatietoa oikeudellisesta ajattelusta, lakien rakenteesta ja eri oikeudenaloista yms.

Esimerkiksi omina hakuvuosinani oikeuslähdeoppi toistui pääsykoekirjoissa joka vuosi jossakin muodossa, joten siihen ei tarvinnut kuluttaa aikaa, kun se oli tuttu jo aiemmilta vuosilta.

- Pääsykoekirjoja on helpompi alkaa lukemaan, kun oikeudellinen teksti on tuttua ja osaa erotella oleelliset asiat epäoleellisista.

-On kokemusta pääsykoetilanteesta ja ajankäytöstä – tietää, mitä pääsykokeessa vaaditaan.

-Opitun tiedon myötä kiinnostus alaa kohtaan lisääntyy ja vahvistuu tunne, että kyseessä on itselle sopiva ala. Tämä lisää motivaatiota yrittää uudelleen.

-Tietää, mikä lukutekniikka toimii itsellä.

Hyväksi todettuja tekniikoita kannattaa hyödyntää.

-Kannattaa muistaa, että välillä sisäänpääsy voi olla vähän tuuristakin kiinni.

Kukaan ei voi muistaa pääsykoekirjojen jokaista sivua ulkoa. Eri ihmisillä on eri asiat eri tarkkuudella hallussa ja on melko sattumanvaraista, mitä asioita pääsykokeessa kysytään. 

 

Tsemppiä hakuun ja nähdään tiedekunnassa!

-Fuksi 2021