Olin kuullut tarinoita, että suurin osa
pääsee opiskelemaan oikeustieteitä pääsykokeella hakiessaan toisella tai
kolmannella yrittämällä. Lisäksi on olemassa sanonta, että kolmas kerta toden
sanoo. Ajattelin, että minäkin kuulun tähän ryhmään ja pääsen viimeistään
kolmannella hakukerralla oikikseen. Koin jopa paineita siitä, että en saisi
olla keskivertohakijaa huonompi. En kuitenkaan päässyt sisään vielä
kolmannellakaan hakukerralla. Toisaalta jälkikäteen ajateltuna tämä oli jopa
hyvä.
Välivuosien aikana oli aikaa pohtia tulevaisuutta. Yritin miettiä muita minua mahdollisesti kiinnostavia aloja, mutta silti oikis pysyi aina ykkösenä. Hetken ajattelin esimerkiksi valtiotieteitä, psykologiaa ja viittomakielen tulkkia, mutta tulin lopputulokseen, että harmittaisi aina nähdä oikisopiskelijoita Bolognan punaisissa haalareissaan tai törmätä työelämässä juristeihin. Välillä jopa toivoin kiinnostuvani jostain toisesta alasta enemmän, sillä ei ole mahdotonta, että vuosien aikana unelmat muuttuvat. Välivuosien aikana voi oppia itsestään, ja löytää vielä enemmän oman alansa tai todeta oikiksen olevan ainoa oikea vaihtoehto. Lisäksi voit miettiä, sopisiko sinulle jokin toinen tapa hakea oikikseen opiskelemaan kuin pääsykoe.
Tietenkin joku voi kyseenalaistaa, sovitko alalle tai lähipiiri voi luoda paineita. Heidän mielipiteilleen tai ajatuksilleen ei kannata antaa liikaa painoarvoa. Kukaan ei saa estää sinua hakemasta niin monta kertaa putkeen kuin haluat. Uskon, että kaikki halukkaat lopulta pääsevät. Minä pääsin neljännellä hakukerralla ja sinä voit päästä heti ensimmäisellä tai vaikkapa kuudennella kerralla, ja kun pääset, on sinulla todellakin oikeus iloita siitä!
Jos välillä tunnet itsesi muita huonommaksi tai hakuprosessin toivottomaksi, voit yrittää miettiä hyviä puolia:
-Tiedät, mikä sinua motivoi.
Omia
syitä oikikseen hakemiselleen on kerinnyt miettiä useamman vuoden. Lisäksi on
mahdollista, että myöhemmillä hakukerroilla on huomattavasti motivoituneempi
kuin ensimmäisellä.
-Sinulla
on pohjatietoa oikeudellisesta ajattelusta, lakien rakenteesta ja eri
oikeudenaloista yms.
Esimerkiksi
omina hakuvuosinani oikeuslähdeoppi toistui pääsykoekirjoissa joka vuosi
jossakin muodossa, joten siihen ei tarvinnut kuluttaa aikaa, kun se oli tuttu
jo aiemmilta vuosilta.
-
Pääsykoekirjoja on helpompi alkaa lukemaan, kun oikeudellinen teksti on tuttua
ja osaa erotella oleelliset asiat epäoleellisista.
-On
kokemusta pääsykoetilanteesta ja ajankäytöstä – tietää, mitä pääsykokeessa
vaaditaan.
-Opitun
tiedon myötä kiinnostus alaa kohtaan lisääntyy ja vahvistuu tunne, että
kyseessä on itselle sopiva ala. Tämä lisää motivaatiota yrittää uudelleen.
-Tietää,
mikä lukutekniikka toimii itsellä.
Hyväksi
todettuja tekniikoita kannattaa hyödyntää.
-Kannattaa
muistaa, että välillä sisäänpääsy voi olla vähän tuuristakin kiinni.
Kukaan
ei voi muistaa pääsykoekirjojen jokaista sivua ulkoa. Eri ihmisillä on eri
asiat eri tarkkuudella hallussa ja on melko sattumanvaraista, mitä asioita
pääsykokeessa kysytään.
Tsemppiä
hakuun ja nähdään tiedekunnassa!
-Fuksi 2021
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti