Ensimmäisellä yrittämällä oikikseen epäilyistä huolimatta

Kun pohdin tulevaa urapolkuani lukion jälkeen, oikeustieteellinen oli aina ensimmäinen vaihtoehto. Ainoa asia, joka esti minua hakemasta oikikseen heti lukion jälkeen oli se, että suoraan sanoen pelkäsin sisäänpääsyn vaikeutta. Tämän takia selailin välivuotena lukuisia kertoja opintopolkua etsien minulle vaihtoehtoista opiskelupaikkaa, jonne olisi ehkä niin sanotusti helpompi päästä. Etsintä ei kuitenkaan ikinä tuottanut tulosta, minkä takia päätin lopulta rohkaistua ja hakea unelmieni opiskelupaikkaa oikeustieteellisestä tiedekunnasta. 

Takaraivossani oli kuitenkin rohkaistumisesta huolimatta edelleen pieni pelko. Kuulin monilta läheisiltäni kertoessani oikikseen hakemisesta seuraavanlaisia lauseita "No, mutta ei se mitään vaikka et pääsisi, haet kuitenkin vasta ensimmäistä kertaa". Ja tottahan tuo tosissaan oli; oikeustieteelliseen, kuten moniin muihinkin hakupainealoihin, haetaan usein useampia kertoja. Tämä tieto oli kieltämättä osittain lohduttava, mutta osittain myös laski tunnetta siitä, että voisin onnistua heti ensimmäisellä hakukerralla. 

Pikkuhiljaa aloin enemmän ja enemmän orientoitua siihen, että ensimmäisellä hakukerralla on miltei mahdotonta päästä sisään, ja rupesin sanomaan monille tuttavilleni ikään kuin suojellakseni itseäni, että "Saa nyt nähdä miten käy, koska haen kuitenkin vasta ensimmäistä kertaa". Ennen valmennuskurssin alkua olinkin aikalailla asennoitunut siten, että ensimmäinen hakukerta mennään niin sanotusti testaamalla, vaikka tiesin hyvinkin, että oikikseen pääsy oli sillä hetkellä suurin unelmani. 

Pian valmennuskurssin ja luku- ja vastaustekniikan opetuksen alkaessa huomasin kuitenkin ajatusmaailmani olevan erittäin ongelmallinen. Aloin ymmärtämään sen, että jos haluaisin päästä kouluun heti, minun olisi pakko hakea täysillä, eikä mitenkään puoliteholla - ja ennen kaikkea uskoa itseeni ja kykyihini. Tästä oivalluksesta voin kiittää valmennuskurssiani, jossa minulle toitotettiin sitä, kuinka kenenkään ei kannata hakea oikikseen "testaamalla", ja sitä, kuinka joka ikinen vuosi kouluun pääsee myös monia ensikertalaisia hakijoita. Tajusin sen, että puoliteholla hakeminen ei auttaisi loppupeleissä yhtään mitään: ei kouluun pääsyä ensimmäisellä kerralla, eikä myöskään mahdollisina seuraavina hakukertoina. 

Uskon, että asenteeni muutos oli merkittävin tekijä sen kannalta, että pääsin heti ensimmäisellä hakukerralla kouluun. Kun päätin hakea sata lasissa, tein itselleni tarkan lukusuunnitelman, huolehdin, että syön ja nukun hyvin, muistin tasapainottaa vapaa-ajan ja lukemisen, motivoin itseäni soittolistoilla ja erilaisilla motivaatiokuvilla, kirjoitin ylös asioita, jotka motivoivat minua oikikseen hakemiseen, ja ennen kaikkea sain pidettyä päämäärä koko ajan kirkkaasti mielessä. Asenteen muutos oli siis käytännössä avain siihen, että porskutin kunnialla läpi koko pääsykoekevään ja unelmistani tuli kuin tulikin heti ensimmäisellä hakukerralla totta. 

Minä haluan nyt vuorostani kertoa sinulle, joka mahdollisesti epäilet kykyjäsi päästä oikikseen, koska haet "vasta ensimmäistä kertaa", että kaikki epäily tai pelkääminen on turhaa. Jos minäkin onnistuin, vaikka kuinka alkuun epäilinkin itseäni, voit sinäkin onnistua. Kaikki lähtee siitä, että pitää tavoitteen kirkkaana mielessä ja uskoo itseensä. Tämän ymmärtäminen on oikeasti kullanarvoista, sillä minäkään en olisi tässä tänä päivänä opiskelemassa unelma-alaani, jos en olisi uskonut itseeni. Minun tärkein neuvo tällä hetkellä onkin sinulle se, että älä missään nimessä anna itsesi olla pahin kilpakumppanisi!

Haluan kuitenkin lopuksi muistuttaa, että jokaisen hakuprosessi on erilainen. Se, kuinka monta kertaa hakee kouluun, ei määrittele sitä, kuinka hyvä juristi tulee tulevaisuudessa olemaan - päinvastoin useat hakukerrat, kuten myös ensimmäisellä hakukerralla sisään pääseminen, kertovat periksiantamattomuudesta, määrätietoisuudesta ja sinnikyydestä. 

Tsemppiä jokaiselle ihan super paljon luku-urakkaan! Pääsykoekevät on hektinen ja raskas, mutta vaikka kuinka kliseiseltä se kuulostaisikin: kaiken sen arvoinen. <3 

Iina Antinoja 

Fuksi 2021