Ajatuksia lukuprosessin loppusuorasta

Tervehdys arvon hakijat!

Valintakoepäivä on jo aivan nurkan takana ja raskas urakka siten pian ohi! Haluaisin sen johdosta jakaa muutamia ajatuksia oman pääsykoekevääni loppuvaiheista. Valintakokeiden lukuprosessilla testataan yhtäältä hakijoiden akateemisia valmiuksia mutta toisaalta myös henkistä kestävyyttä. Rajattu lukuaika yhdistettynä siihen, kuinka tarkkaa osaamista pääsykoe vaatii, luo tilanteen, jossa yksikään hakija ei voi osata kaikkea materiaalia ulkoa. Hakijan on siis siedettävä tiettyä epävarmuutta, jonka luoma paine saavuttaa huippunsa viimeisinä päivinä ennen pääsykoetta. Ei ole siis ollenkaan harvinaista, että tällöin hakijan usko omaan tekemiseen voi romahtaa – tai vähintäänkin se horjuu.

Näin kävi myös itselleni kolmantena hakukeväänä, lauantaiaamuna kaksi päivää ennen pääsykoetta. Havahduin siihen, että olin jättänyt erittäin keskeisiä osioita Oikeus ja julkisuus – kirjasta vähälle huomiolle. Epävarmuus ja pelko valtasivat mieleni – mitä jos juuri liikesalaisuuksia koskevaa sääntelyä kysyttäisiin yksityiskohtaisesti tulevana maanantaina? Ajattelin, että peli on menetetty. Aika ei enää riitä. Unelma oikiksesta näytti murenevan silmieni edessä. Olin jälleen epäonnistunut.

Edellisistä hakukerroista viisastuneena tiesin, ettei tuleen kuitenkaan saa jäädä makaamaan. Lähdin yksiöstäni hetkeksi ulos nollatakseni tilanteen.  Kuulokkeet korvilla pyrin rauhoittamaan mieleni. Tiedostin, etten ole epätoivossani ainoa ja että kaikki kohtaavat vaikeuksia pääsykoekevään aikana. Ajattelin, että juuri tällaisissa hetkissä ratkaistaan, olenko se juuri minä, joka tänä keväänä onnistuu pääsemään yliopistoon. Tästä sisuuntuneena keräsin itseni, palasin lukupisteelleni ja päätin, etten anna periksi.

                                                                                       Henkisen kovuuden ohella on mielestäni fiksua osata myös olla itselleen armollinen oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Olin sopinut itseni kanssa, että päätän lukemisen viimeisenä lukupäivänä tasan klo 17.00, jonka jälkeen pyrin rentoutumaan tulevaa suoritusta silmällä pitäen. Vaikka tuon määräajan lähestyessä tuntui, että kerrattavaa olisi vielä vaikka kuinka paljon, suljin tietokoneen ja lähdin lähipizzerian kautta nauttimaan ilta-auringosta. Suurin työ oli tässä vaiheessa jo tehty ja nyt edessä oli vain oman osaamisen todistaminen.

Itse pääsykoepäivän aamuna jännitys oli huipussaan eikä ruokakaan oikein maistunut. Jännityksen voi – ja kannattaakin – kääntää kuitenkin hyödyksi. Ammattiurheilijat ja heidän valmentajansa usein sanovat, että pieni jännitys auttaa urheilijaa saavuttamaan huippusuorituksen. Pääsykoetilannetta voi mielestäni perustellusti verrata urheilijan kisatilanteeseen, jossa on näytettävä mihin kykenee. Jännitys on siis hyvä asia, sillä se auttaa hakijaa pääsemään oikeanlaiseen moodiin ennen koetilannetta.

On vaikea kuvailla sitä fiilistä, kun läppärini näytöltä sain vihdoin heinäkuussa lukea, että minulle tarjotaan opiskelupaikkaa Lapin yliopiston oikeustieteiden tiedekunnasta. Hakuvuosien aikana opiskelupaikan saaminen oli tuntunut ajoittain mahdottoman kokoiselta haasteelta enkä tuonakaan hakukeväänä uskonut sisäänpääsymahdollisuuksiini. Kun vihdoin tämä tavoite kuitenkin realisoitui, tunsin suurta kiitollisuutta ja helpotusta. Hauskinta tässä kaikessa oli se, ettei pääsykokeessa lopulta kysytty mitään liikesalaisuuksista, joita olin tuona turmiollisena lauantaina päntännyt päähäni.

Paljon tsemppiä valintakokeeseen ja hyvää kesää jokaiselle hakijalle!

-Voitto, vuoden 2021 fuksi

Oikkarina politiikassa

Oikeustieteellinen koulutus tarjoaa hyvän perustan poliittiselle uralle. Koulutuksen avulla oppii hahmottamaan oikeusvaltion rakenteita ja soveltamaan lakia käytännössä. Lisäksi koulutus kehittää analyyttistä ajattelua ja taitoa käsitellä laajoja ja monimutkaisia asiakokonaisuuksia. Poliitikkoina toimiikin useita juristitaustaisia ihmisiä.

Koulutuksen tuoma hyöty vaihtelee sen mukaan millä päätöksenteon tasolla työskentelee. Toimin itse opiskelujen ohella kotikunnassani kaupunginvaltuutettua ja itselle erityisesti hallintolain ymmärtämisestä on ollut valtavasti hyötyä. Kunnissa toimivat luottamushenkilöt käyttävät merkittävää julkista valtaa ja päätösten tulee aina olla lainmukaisia. Valtakunnan tasolla kansanedustajien juridisen osaamisen tärkeys tulee vielä vahvemmin esiin, sillä he ovat vastuussa lakien säätämisestä.

Opintojen yhdistäminen politiikkaan on sujunut varsin kivuttomasti. Yliopistossa ja erityisesti oikiksessa ei ole vastaavaa läsnäolopakkoa kuin lukiossa. Käytänteissä on toki kurssi- ja koulukohtaisia eroja, mutta yleisesti voisi todeta, että läsnäolopakollisia opintoja on vähemmän. Näin ollen opintojen ja politiikan yhdistäminen on varsin helppoa, kun voi itse päättää milloin opiskelee.

Poliittiset vaalit muodostavat edelliseen pienen poikkeuksen. Olin nimittäin ehdolla viime kevään eduskuntavaaleissa, jotka ovat jokaiselle ehdokkaalle iso ja aikaa vievä puristus. Vaalien alla opinnot oli pakko laittaa hetkeksi tauolle, jotta työmäärän alla jaksoi pitää itsestään huolta.

Poliittisen päätöksenteon ympäriltä löytyy myös valtavasti erilaisia työtehtäviä, jotka eivät perustu vaaleissa saatuun luottamukseen ja joissa ei tarvitse esiintyä julkisuudessa. Kunnissa ja hyvinvointialueilla on tarjolla valtavasti erilaisia ja mielenkiintoisia asiantuntijatehtäviä valtakunnan politiikan tarjoamista mahdollisuuksista puhumattakaan.

Lopuksi haluan kannustaa jokaista tulevaa ja jo valmistunutta juristia mukaan politiikkaan. Kunnissa, hyvinvointialueilla ja eduskunnassa tarvitaan oikeuden ammattilaisia ja oikeudenmukaisuuden Suomen rakentajia.

Roope Rantala

Miltä käytännön opiskelu oikiksessa näyttää?

Pääsykokeiden luku-urakan ollessa käynnissä opiskellaan päivittäin tunteja hiki hatussa kohti omaa unelmaansa. Millaista opiskelu sitten on yliopistossa oikikseen päästessään? Tähänkin kysymykseen on useita eri vastauksia, mutta avaan esimerkinomaisesti omaa mahdollista viikkoani oikeustieteellisessä. Opiskelutyyli saattaa omalla kohdallani vaihdella eri kursseilla sen mukaan, millainen suoritettava lopputentti on, kuinka paljon luentosarjoja siihen kuuluu sekä muut tekijät, kuten oppimispäiväkirjojen, oikeustapausten ja ryhmätöiden suorittaminen.

Yleisesti ottaen itselleni on jäänyt kuulopuheiden sekä muissa tiedekunnissa opiskelevien ystävieni kautta se käsitys, että oikiksessa opiskelu on kokonaisuudessaan paljon itsenäisempää kuin muualla. Tähän vaikuttaa ensinnäkin kurssikirjallisuus, jonka yhteenlaskettu sivumäärä voi olla lähemmäs tuhat sivua. Luennot ovat luotu hahmottamaan suurempaa kokonaisuutta sekä oppimisen tueksi, mutta suurin työ tehdään kirjastossa omatoimisella lukemisella. Toiseksi oikeustieteellisessä opiskelu ei sisällä yhtä paljon ryhmätöitä tai käytännön tekemisen kautta saatavaa oppia, kuin muilla aloilla saattaa olla.

Tavallisesti yhteen kurssiin, esimerkiksi keväällä suorittamaani rikos- ja prosessioikeuden kokonaisuuteen, kuuluu itsenäisen opiskelun lisäksi oikeustapausharjoitus sekä eri aihealueiden luennot ennen lopputenttiä. Oma opiskeluni jakautuu tasaisesti viikolle, sillä tykkään pitää viikonloput vapaina opiskelusta. Lähempänä tenttiä myös viikonloput saattavat mennä nenä kiinni tenttikirjallisuudessa.

Yleensä ensimmäinen viikko opiskelusta menee kurssin aiheen hahmottamiseen ja sen perusteiden opiskeluun. Luentojen ohella aika menee kirjastossa opiskellen. Itse olen pitänyt tavasta lukea perehtyä luennolla käytäviin asioihin jo ennen luentoja, jolloin luennoilla käytävät asiat eivät tule täysin uutena asiana. Luentojen jälkeen on hyvä paneutua kurssikirjallisuudessa luennolla käytyihin asioihin kertausmielessä. Luennot keskittyvät yleensä kurssin alkupäähän, jolloin loppuosa kurssista voi olla hyvinkin läheistä vierailua kirjaston penkkien kanssa, jonne menemme yleensä yhdessä ystävieni kanssa. Jos kyseessä on paperille tehtävä salitentti, tulee asiat painaa tarkemmin muistiin, kun taas etänä Moodlessa tehtävissä tenteissä tärkeämpänä asiana itse näen kokonaisuuksien hahmottamisen sekä eri asioiden tarkemman soveltamisen tenttitilanteessa. Läpikäymäni esimerkki opiskelusta toteutui esimerkiksi jo mainitun rikos- ja prosessioikeuden kurssin aikana. Tentti suoritettiin etänä, joten kiinnitin enemmän huomiota soveltavampiin asioihin, sillä näissä tenteissä ei yleensä tarvitse kirjoittaa täysin kirjasta löytyvää esseen muotoista vastausta, koska kirjat ovat käytössä tentin aikana.

Mukavaa vaihtelua opiskeluun tuovat oikeustapausharjoitukset, jotka yleensä suoritetaan ryhmätöinä. Näissä harjoituksissa ryhmälle jaetaan oikeustapaus, joka täytyy ratkaista itse. Hyvin usein tähän kuuluu sen esittäminen muiden ryhmien edessä sekä opponointi. Opponoinnilla tarkoitetaan ryhmän työn kriittistä arviointia sekä palautteen antamista sen suorittamisesta. Oikeustapaukset muotoillaan usein niin, että tiettyjä asioita jätetään hieman avoimeksi, jotta puolesta ja vastaan argumentointia tapahtuisi työn ohessa. Kuitenkin niin sanottu oikea vastaus on löydettävissä tapauksen tutkimisen ja lakien soveltamisen avulla. Kuten jo mainittua, oikeustapauksissa kirjallisuuden pänttäämisen voi jättää suosiolla vähemmälle ja keskittyä tapauksen ratkaisemiseen ystävien kanssa lakia sekä oikeuskirjallisuutta soveltamalla.

Tässä hieman osviittaa siitä, millaista opiskelu voi olla sen jälkeen, kun kesällä opintopolkuun kilahtaa viesti opiskelujen alkamisesta. Tsemppiä kaikille kanssaopiskelijoille sekä pääsykokeeseen valmistautuville!

- Julius

Vaihto-opiskelu Saksassa 

 

Mun pitkäaikainen haave kävi maaliskuussa toteen, kun aloitin vaihtoseikkailuni Saksassa. Hain pelkästään Saksassa oleviin kohteisiin, sillä Saksa kiinnosti minua maana eniten ja voisin kuvitella asuvani täällä joskus pidempäänkin, eli siksi muihin maihin hakemista en oikeastaan paljoa edes miettinyt. Saksassa oli useampia kohteita, joihin hakea, mutta ykköshakukohteekseni valikoitui Gießen, koska kuulin, että se on kiva, pienempi opiskelijakaupunki. Itse tykkään vierailla suuremmissa kaupungeissa, mutta sellaisessa asuminen ei tuntunut ainakaan tällä hetkellä omalta, joten päätin hakea Gießeniin vaihtoon ja en ole katunut. Ainoastaan pari ensimmäistä päivää menivät vähän huonommissa fiiliksissä, sillä en vielä ollut päässyt tutustumaan kehenkään ja kaupunki tuntui todella vieraalta. Pian meillä kuitenkin alkoi vaihto-opiskelijoiden orientaatio, johon kuului erilaisia aktiviteetteja sekä kielikurssi. Orientaatiojakson paras osuus oli kuitenkin se, että sen aikana pääsin tutustumaan ihaniin ihmisiin. 

Ennen kuin tulin tänne, mua varoiteltiin siitä, että Saksassa opiskelu voi olla paljon vaativampaa, kuin Suomessa, eli se hieman jännitti. Onneksi taisin valita itselleni sopivat kurssit, sillä kurssien työmäärä on mielestäni ollut pienempi verrattuna vastaaviin kursseihin Suomessa. Eniten työtä vaatii kielikurssit, sillä haluan oppia saksaa täällä ollessani hyvin. Kurssit oikeustieteiden tiedekunnasta taas käsittelevät kansainvälistä oikeutta, enimmäkseen ihmisoikeuksia ja humanitääristä oikeutta. Nämä aiheet kiinnostavat itseäni kovasti ja olen iloinen, että pääsen opiskelemaan niiden parissa täällä ollessani. Suomessa opiskellessa olen tottunut massaluentoihin, mutta täällä kurssit ovat usein ”seminaareja”, joissa on tarkoitus keskustella yhdessä ja olla vuorovaikutuksessa professorin kanssa. Tämä oli alkuun hieman vierasta, mutta toisaalta taas todella kiva malli käydä luennon aihetta läpi. Lisäksi kurssien suoritusmuoto on täällä hieman vapaampi, riippuen siitä, haluaako kurssista arvosanan vai ainoastaan hyväksytty-merkinnän.

Tämä hieman yllätti, kun olen aiemmin tottunut siihen, että Suomessa kurssin alussa kerrotaan kaikki kurssin suoritusmuodot ja kaikki on tehtävä suoritusmerkinnän saamiseksi. Luentoja minulla on suhteellisen vähän, vain kolme kertaa viikossa ja jokainen luento kestää kaksi tuntia. Tämän päälle saksan iltakurssi kaksi kertaa viikossa. Tämä sopii itselleni todella hyvin sillä ei tarvitse käyttää kaikkea aikaa opiskeluun, vaan pääsee nauttimaan täysillä siitä omasta vaihtokokemuksesta.  

Vaihdossa parasta on ne kaikki ihanat ihmiset, joihin olen täällä tutustunut. Meidän Erasmus-porukka on todella tiivis ja tapaamme säännöllisesti. Paikallinen vaihtarijärjestö järjestää kaikenlaista ohjelmaa vaihto-opiskelijoille, kuten viikoittaisia illanistujaisia, peli-iltoja, retkiä läheisiin kaupunkeihin jne.

Lisäksi olen saanut paljon sellaisia ystäviä, joiden kanssa on kivaa viettää aikaa myös vapaa-ajalla. Vaihtareiden keskellä yksi parhaimmista asioista on se, että pääsee oppimaan paljon asioita muista maista ja kulttuureista. Todella moni on ollut myös kiinnostunut Suomesta ja koska olen ainoa vaihtari Suomesta täällä, olen päässyt kertomaan muun muassa paljon Lapin talvesta, poroista ja revontulista. 

Jos mietit yhtään vaihtoon lähtemistä, suosittelen ehdottomasti. Itseäni jännitti kovasti lähteä ja tänne tullessani alussa mietin, että miten tästä selviää ja alussa olinkin melkein varma, että lähden takaisin Suomeen. Onneksi jäin tänne. Olen niin onnellinen, että uskalsin lähteä toteuttamaan tätä unelmaa.  

Jos vaihtoon liittyviä kysymyksiä tulee, saa tulla laittamaan viestiä Instagramissa @oikisjenna ja vastailen mielelläni 

 

<3 Jenna