tiistai 23. marraskuuta 2021

Tunnelmia Artiklan vuosijuhlista

Pääsimme juhlistamaan rakkaan ainejärjestömme Artiklan 42-vuotista taivalta perjantaina 5. marraskuuta. Itselleni nämä olivat toiset Artiklan vujut, mutta koronapandemiasta johtuen edellisistä juhlista oli ehtinyt kulua jo kaksi vuotta. Odotus ja vuoden mittaan tehty työ kuitenkin palkittiin mitä upeimmalla tavalla, onhan tämä artistien vuoden kohokohta aivan ainutlaatuinen kokemus kenelle tahansa.

Juhlapaikkana toimi aiempien vuosien tapaan tunnelmallinen joulupukin kotiluola SantaPark. Juhlatunnelmaan alkaa virittyä heti astuessaan sisälle luolaan ja alkaessaan laskeutua revontulien valaisemaa käytävää pitkin 50 metriä maan alle. Alhaalla odottaa huurteinen jäägalleria sekä kauniisti katettu juhlasali tunnelmavaloineen. Saleja täyttää kauniisti ja komeasti iltapukuihin ja frakkeihin sonnustautunut iloisten ja odottavien juhlijoiden joukko. Kaikki on siis valmiina ja juhlat voivat alkaa! 






Kuten perinteisiin kuuluu, juhlassa palkittiin ansioituneita Artisteja sekä kuultiin liikuttavia esityksiä ja vaikuttavia puheita unohtamatta tietenkään syömistä ja juomista sekä opiskelijoiden juhlaan sopivia lauluja. Vuosijuhlasta erityisen ainakin omasta mielestäni tekeekin juuri yhdistelmä ainejärjestörakkautta, opiskelijaperinteitä sekä upeaa gaalatunnelmaa.

 



Vuosijuhlat (ja puolueellisesti totean, että erityisesti Artiklan vuosijuhlat) on tapahtuma, jota ei niille joskus osallistunut ihan hetkeen unohda. Näistä kemuista riittäisi kerrottavaa vaikka millä mitalla, mutta eihän niitä tarinoita varmaan edes uskoisi, jos ei itse tule katsomaan. Siispä toivottavasti nähdään vujuilla ensi vuonna!

 

Aino-Kaisa

Artiklan vuosijuhlavastaava 2021


Kuvat Etti Läntinen ja Sara Mekhane

perjantai 8. lokakuuta 2021

Opiskelijaelämä alkaa - Tutorin vinkit opintojen alkuun

Tässä vaiheessa syksyä on fuksien sekä tutoreiden ehkä kiireisin ajanjakso saatu päätökseen ja arkipäiväisempään opiskelijaelämään on takana jo tovi. Aloitin itse syksyn tänä vuonna tutorin roolissa ja on ollut ilo olla mukana uusien opiskelijoiden iloissa ja suruissa sekä samalla muistella myös hieman omaa fuksivuotta. On ollut hienoa huomata, kuinka upeita opiskelijoita tiedekuntamme on saanut ja miten uudet opiskelijat ovat uskaltaneet tulla kuorestaan ja avata itsensä yliopiston tarjoamille uusille mahdollisuuksille – ja samalla myös uusille velvollisuuksille. 





Kaiken uuden ja hauskan ohella fuksisyksyn ensimmäiset kuukaudet voivat olla kuitenkin henkisesti (ja myös fyysisesti) raskaita ja yliopisto-opiskeluun orientoituminen on monella opiskelijalla aluksi täynnä yrityksiä ja erehdyksiä – ja tämä on täysin ok. Yliopisto-opiskelun itsenäisyys ja oma vastuu opintojen etenemisestä tulee monelle yllätyksenä. Ei ole myöskään tavatonta tajuta, että yliopistossa oma suoriutuminen voi aluksi olla hyvin keskitasoista, kun aiemmissa opinnoissa on saattanut olla oman ikäluokan kärkeä. Huijarisyndrooman kanssa painiminen ei ole ainutlaatuista, mutta kannattaa muistaa, ettet ole ajatustesi kanssa yksin eikä näiden ajatusten kannata antaa hallita tekemisiäsi tai päätöksiäsi.

Jouduin tuutorin roolissa hetkeksi pysähtymään, kun minulta kysyttiin syksyn alussa, että miten yliopistossa selviää. Aluksi ajatusprosessini ajautui muistitekniikoihin, erilaisiin lukutyyleihin ja aikatauluihin. Kuitenkin yliopistoelämän läpi navigoiminen on loppujen lopuksi paljon yksilön oppimisprosessia laajempi kokonaisuus. Syksyn aikana opin tiivistämään oman ydinajatukseni seuraavasti: uskalla yrittää ja epäonnistua. Uskaltakaa osallistua kursseille, jotka tuntuvat hankalilta, uskaltakaa kysyä se mieltä askarruttava kysymys, uskaltakaa haastaa itseänne ja uskaltakaa uskoa omaan osaamiseenne, vaikka kohtaisitte epäonnistumisia. Yliopisto on turvallinen paikka kokeilla, oppia ja myös epäonnistua – ja siksi te olette täällä. Mikään epäonnistuminen yliopistossa ei saa maailmaa pysähtymään ja usein se pelätty epäonnistuminen on vain yksi opettava kokemus lisää.


Haluan myös sanoa, että uskaltakaa laittaa itsenne likoon myös opiskelun ulkopuolella. Kukaan ei pakota sinua tapahtumiin tai tule hakemaan kotoa, joten omalla aktiivisuudella on valtavasti merkitystä sosiaalisia verkostoja luotaessa. Uskaltakaa osallistua tapahtumiin, vaikka kukaan ystävistäsi ei olisikaan tulossa ja uskaltakaa tarttua yliopiston tarjoamiin mahdollisuuksiin, vaikka ajatus voikin tuntua uudelta ja pelottavalta. Jännitin itse useita fuksivuoden tapahtumia sekä uusien ihmisten tapaamista eikä mukavuusalueeni ulkopuolelle astuminen ollut koskaan itsestään selvää. Kuitenkin mukavuusalueeni ulkopuolelle astumisesta minulle jäi käteen kokemuksia, tapahtumia ja ihmisiä, jotka ovat rikastuttaneet opiskeluelämääni – ja jatkavat sitä yhä.


Vaikka fuksihärdelli on ohi, on teillä edessä melkein kokonaisen lukuvuoden edestä vielä kokemuksia edessä. Uskaltakaa osallistua, heittäytyä ja kokeilla rohkeasti – oli kyse sitten opinnoista tai vapaa-ajasta. Kaikki mikä herättää teissä henkilökohtaisesti mielenkiintoa on kokeilemisen arvoista ja antamalla itsellenne luvan epäonnistua, annatte itsellenne myös mahdollisuuden yrittää – ja siinä samalla onnistua. 


Anni Paakkari

Tuutori

Valmennuskurssivaliokuntalainen









perjantai 24. syyskuuta 2021

Päättäväisyydellä ja ahkeruudella oikikseen

Heippa kaikille! Olen Ella, 20-vuotias ensimmäisen vuoden oikkari ja sain kunnian kirjoittaa tänne matkastani oikeustieteelliseen. 

Haave juristin ammatista kävi ensimmäisen kerran mielessä yläasteella, mutta en silloin jäänyt asiaa sen syvemmin pohtimaan. Lukioaikana jouduin lopettamaan rakkaan harrastukseni, jolloin luonnollisesti iski tarve löytää elämälle uusi suunta. Tuolloin tein - jälkikäteen ajateltuna yllättävän nopeasti - päätöksen siitä, että haen oikeustieteelliseen, maksoi se hakukertoja sitten yhden tai kymmenen. Jo tässä vaiheessa haluan painottaa yhtä hakuprosessin kiistatta tärkeintä elementtiä; kykyä tehdä päätöksiä. Vaikka realiteetit on syytä tiedostaa eikä nöyryyttä sovi unohtaa, hakemisessa ei ole lopulta kyse hakemisesta sanan varsinaisessa merkityksessä, vaan kyse on unelman täyttämisestä. Ja jos jotain olen elämäni aikana oppinut, olen oppinut sen, että unelmat eivät ole vain unelmia – ne ovat tavoitteita, ja tavoitteet on tehty saavutettaviksi. Siksi luku-urakan aikana ei ole sekuntiakaan aikaa arpoa, pääseekö sisään vai ei, vaan on kyettävä uskomaan itseensä niin lujasti, että tietää pääsevänsä sisään riittävän säntillisen työnteon myötä. Päätä, että menet sisään, niin olet sisällä. Epäröinnin sijaan käytä aikasi olennaiseen, eli opiskeluun.


Lukiossa opinto-ohjaajani vinkkasi Rovaniemellä sijaitsevasta Rovala-opistosta, jossa suoritetaan avoimen yliopiston oikeustieteen kursseja.

Viimeistään Rovalassa saattoi ymmärtää sen, miksi oikiksessa opiskelun huhutaan olevan rankkaa, sillä sitä se kyllä kaunistelematta on. Hyppy lukio-opinnoista vähintään tuhatsivuisten tenttimateriaalien pariin oli suuri. Tenttikirjojen sisällöllistäkään haastavuutta en mene vähättelemään, lukiokirjat ja juridiset tekstit ovat kuin yö ja päivä. Tästä huolimatta olin alusta alkaen motivoitunut, enkä antanut kahden ensimmäisen hylkäävän tenttituloksen lannistaa. Ei ole lainkaan epätavallista, että ensimmäisiä tenttejä oikeustieteellisessä hylsytetään, opiskeli sitten avoimessa tai tiedekunnassa. Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, olin alkuvaikeuksista huolimatta päivä päivältä vakuuttuneempi siitä, että olen niin oikealla alalla kuin voi vain ihminen olla. Vuodenvaihteessa myös myönsin viimein realiteetit, ja päätin irtisanoa työsuhteeni ja keskittyä vain ja ainoastaan opintoihin. Se oli erinomainen päätös se - tämän jälkeen tenttitulokset lähtivät huimaa vauhtia nousuun.


Opintomenestyksen myötä odotin pääsykoemateriaalien julkaisua yhä enemmän. Uskon tässä olevan yksi sisäänpääsyyni vaikuttanut tekijä; en stressannut pääsykoekevättä, odotin pääsykoeurakkaa uskomattoman innoissani. Ratkaisevaa on usko omaan menestykseen, sillä kun uskoo sisäänpääsymahdollisuuksiinsa, on helppo suhtautua rutistukseen positiivisin mielin. Viimeisen viikon ennen urakan alkua pyhitin valmistelulle: kokosin motivaatiomusiikkilistan, ostin jääkaapin täyteen ruokaa, poistin ylimääräiset sosiaaliset mediat ja niin edelleen.

Kirjojen julkitulon jälkeen aloitin armottoman opiskelun saman tien. Kirjoja oli edellisiltä vuosilta tuttuun tapaan kolme, joista jokainen oli noin satasivuinen. Etenin sata sivua päivässä siten, että luin yhtä ja samaa kirjaa viisikymmentä sivua, jonka jälkeen aloitin tismalleen saman viisikymmentäsivuisen pätkän luvun uudelleen. 

Ajattelin, että kun viidenkymmenen sivun jälkeen aivot ovat jo rasittuneet, en yritä enää syöttää niille lisää tietoa vaan luen jo sisäistettyä asiaa uudelleen kiinnittäen huomiota mahdollisiin katvealueisiin ja kyllä; myös ulkoaopettelin. Asiat täytyy ehdottomasti ymmärtää, mutta myös osata ulkoa. Ei riitä, että ymmärrät kirjojen sisällön, jos et kykene kielentää ajatuksiasi pääsykoepaperille tismalleen oikeita juridisia termejä käyttäen.

Kertaus tunnetusti on opintojen äiti, eikä etenkään hakurumba ole tähän poikkeus. Päin vastoin, informaatiotulvan ollessa valtava opitun kertaaminen on välttämätöntä. Lukiessa kirjoitin jatkuvasti itselleni kertauskysymyksiä ylös, joihin palasin aina seuraavana päivänä. Kertaus on raastavaa, ja epätoivo on pohjaton, kun olet lukenut kysytyn asian jo lukemattomia kertoja, mutta ei vain tunnu uppoavan, mutta uskokaa tai älkää - kehitys tapahtuu epämukavuusalueella, eli juuri ne epätoivon hetket ovat pääsykoemenestyksesi kannalta sitä hedelmällisintä aikaa. Niin hurjalta kuin se kuulostaakin, aina, kun tunnet olevasi surkea, tiedät, että nyt menee hyvin. Suurin virhe, mitä ihmiset toistavat pahimmillaan hakukerrasta toiseen on se, että lukittaudutaan vain itselle mieluisiin aiheisiin, eikä yleensä edes ymmärretä sitä, vaan sen sijaan eletään omassa hattarakuplassa ja kuvitellaan, että kaikenhan minä jo osaan. Ei, et osaa, jos et ole riittävän brutaali itseäsi kohtaan. Kertaa, tee itsellesi kysymyksiä kaikesta mahdollisesta, palaa niihin uudelleen ja uudelleen – tunteet joutavat tässä vaiheessa romukuoppaan.

Toinen lyömätön tapa testata omaa osaamista ja palauttaa asioita mieleen on tehtävien teko. Kun ulkopuolinen laatii tehtävät, et voi vahingossakaan ajautua toistamaan vain itsellesi helppoja asioita. Meillä Rovalassa oli huikea opettaja, joka laati tarkoituksella tehtävistä niin vaikeita, että pääsykoekysymykset tuntuisivat jo suhteellisen yksinkertaisilta. Erityisesti tästä syystä suosittelen valmennuskurssia – tai vähintäänkin tehtäväpakettia - jokaiselle hakijalle.


Muistan itse kuulleeni joka tuutista toitotusta siitä, kuinka tärkeää on löytää nimenomaan itselleen sopiva tapa opiskella ja noudattaa sitä piittaamatta siitä, mitä muut tekevät. Yhdyn tähän täysin, ja koen asiakseni samaa toitotusta jatkaa. Paljon painotetaan esimerkiksi sitä, kuinka opiskelun tulisi tapahtua rauhallisissa, ärsykkeettömissä paikoissa, mutta itselleni tämä ei sovi alkuunkaan. Kykenen keskittymään huomattavasti paremmin silloin, kun laitan television päälle ja kuulokkeet korviin. Hiirenhiljainen ympäristö aiheuttaa pikemminkin ahdistusta, mutta sopiva melutaso saa keskittymiseni pysymään aisoissa. Toinen, ehkä valtavirran suosituksista poikkeava, itselleni toimiva opiskelutekniikka on armoton alleviivaaminen. Yleisesti kehotetaan alleviivaamaan vain kaikista tärkeimmät asiat – ja niin tein itsekin ensimmäisellä lukukerralla – mutta mitä pidemmälle luku-urakkaa etenin, sitä rohkeammin väritin kirjaa mitä kirjavimmilla tusseilla, koska tämän avulla kykenin painamaan mieleeni kuvat kirjan sivuista. Sokeasti ei toki kannata pysyä samoissa opiskelutekniikoissa vuodesta toiseen, mutta toimivaksi osoittautuneita tapoja ei kannata lähteä muuttamaankaan vain siksi, että muille sama tapa ei ehkä toimi. Ihmiset ovat myös oppimisen suhteen yksilöitä.

Pääsykoepäivän koittaessa olin itsevarma osaamisestani: olin koko kuukauden ajan tehnyt enemmän töitä kuin ikinä aikaisemmin, osasin kirjat lähestulkoon ulkoa eikä tässä vaiheessa mikään kohta ollut enää epäselvä, ymmärsin kaiken. Koe jännitti, mutta positiivisella tavalla. Koe alkoi vasta iltapäivällä, joten aamupäivän vain olin, kirjoihin en koskenut pitkällä tikullakaan.

Kokeen jälkeen fiilikset sen sijaan olivat päinvastaiset, tunsin mokanneeni aineistotehtävät täydellisesti. Vain muutamia tuntia aikaisemmin olin ollut miltei varma sisäänpääsystäni, nyt suunnittelin, mitä teen välivuodella. Pettymys oli valtava, mutta yllättävän nopeasti pääsin asiasta yli ja vietin kesää töiden parissa helpottuneena siitä, että opiskelusta saa vihdoinkin lomailla. Mutta kuinka ollakaan, heinäkuussa Opintopolussa odotti päinvastainen näky. Tuloksena oli kuin olikin hyväksytty. Kuudes heinäkuuta vuonna 2021, se oli tähänastisen elämäni onnellisin päivä se, tippaakaan liioittelematta. Totta puhuen ensimmäiset kaksi viikkoa meni iloitsemisen lisäksi myös kyseenalaistaessa sitä, voiko tämä olla tottakaan. Viimeistään lukuvuoden ja fuksitapahtumien alettua alan kuitenkin olla melko varma, että totta tämä on.

Vaikka matkani tiedekunnassa on kestänyt vasta vaivaisen kuukauden, tiedän jo nyt, että päätös hakea nimenomaan Lapin yliopistoon oli yksi elämäni parhaista. Lasku oli toki pehmeä jo suoritettujen opintojen ja jo Rovalassa kertyneiden ystävien ansiosta, mutta kiitos Artiklan hyvän yhteishengen, uusien tuttavien teko on vaivatonta ja varmuus siitä, että todellakin tulee valmistumaan pitkäaikaiseen haaveammattiinsa, vaikuttaa hyvinvointiin suuresti.

Valtavasti jaksamista jokaiselle oikikseen pyrkijälle, muistakaa uskoa itseenne – ihan oikeasti. Siinä vaiheessa kun päätät, että vaihtoehtoja ei ole, pääset kyllä sisään, ennemmin tai myöhemmin.


Ella Saukkonen

Vuoden 2021 fuksi

keskiviikko 14. heinäkuuta 2021

Fuksikapteenien tervehdys

Moikka!

Lämpimimmät onnittelut rankan kevään voittamisesta sekä kokeiden selättämisestä! Pääsykoeprosessi on poikkeuksetta vaikea, ja joka ikinen saa olla itsestään ylpeä sen selätettyään. Vaikkakin myös tänä vuonna poikkeusolosuhteet toivat mukanaan erityisjärjestelyjä eikä taaskaan vaikeuksilta vältytty, toivomme jokaisen olleen tyytyväinen suoritukseensa!

Vaikka oikeustieteellisen tiedekunnan ovet eivät olisi tänä vuonna auenneet, ei siitä kannata lannistua. Välivuosi voi olla elämäsi yllätys, mahdollisuus toteuttaa unelmia, joille ei muuten välttämättä olisi koskaan tullut sopivaa hetkeä. Välivuodesta kannattaa ottaa kaikki mahdollinen irti, halutessaan voi keventää fuksivuotta tekemällä avoimen yliopiston opintoja, kartuttaa tilipussia tai muuten rentoutua ja ottaa todellinen irtiotto arjesta. Tulokset ovat varmasti jännittäneet valtavasti ja aiheuttaneet stressiä jokaiselle, mutta nyt on aika suunnata katseensa tulevaisuuteen; uusi vuosi, uudet kujeet!

Jos kuulut niiden onnekkaiden joukkoon, jotka lunastivat paikkansa oikeustieteellisessä tiedekunnassa, odottaa sinua elämäsi syksy. Syksyn aikana pääset nauttimaan opiskelijaelämän riemuista ensimmäistä kertaa, sinulle tulevat tutuksi niin mielenkiintoiset luennot, lukuisat tapahtumat, uudet opiskelijakaverisi ja vanhemmat tieteenharjoittajat sekä pääset luomaan elinikäisiä suhteita. Hetkeä, jolloin ne omat bolognanpunaiset haalarit vedettiin jalkaan ensimmäistä kertaa muistelevat allekirjoittaneetkin vielä edelleen erityisellä lämmöllä. Fuksivuotesi aikana luot uusia ystävyssuhteita, ikimuistoisia hetkiä ja muistoja, joita vaalitaan vielä vuosikymmenien päästä!


Mikäli ensi syksynä aloitat opintosi Lapin yliopiston oikeustieteellisessä, pääset kokemaan kaiken tämän lisäksi myös Artiklan erinomaisen yhteishengen, tapahtumat ja toiminnan, joihin on kaikkiin erittäin helppoa tulla mukaan! Syksy alkaa huikean legendaarisella kolmen viikon fuksihärdellillä, josta ei menoa ja meininkiä puutu, ja joka toivottaa uuden artistin mitä lämpimimmin Rovaniemelle ja Artiklaan. Me fuksikapteenit olemme enemmän kuin valmiit toivottamaan tervetulleeksi ja johdattamaan juuri sinut artistimaisen elämäntyylin saloihin ja elämäsi ikimuistoisimpaan syksyyn!

Syksyllä tavataan!


Viivi Soini ja Eerik Lindén

Fuksikapteenit 2021, Artikla ry.

perjantai 4. kesäkuuta 2021

Pitkät viikot edessä

Pääsykokeesta on nyt kulunut jo reilu viikko, ja osa on ehtinyt jo palautua sen tuomasta stressistä. Jollain saattaa vieläkin kummitella unissa koekysymykset ja se, miten niihin olisi voinut vastata vielä vähän paremmmin. Kokeen jälkeen iskee usein katumus siitä, mitä kaikkea unohtikaan kokeen aikana tehtävissään mainita. Tärkeintä on nyt silti unohtaa kaikki ajatukset kokeesta, sillä lopputulokseen ei voi kukaan hakija enää kohdallaan vaikuttaa. 

Edessä on monelle pitkät viikot, sillä valintokokeiden tulokset julkaistaan vasta viimeistään 15. heinäkuuta. Tänä aikana on hyvä keskittyä johonkin aivan muuhun, esimerkiksi kesätyöhön, uuteen harrastukseen tai vaikkapa ihan vain rannalla loikoiluun. Intensiivisen lukuajan jälkeen voi iskeä ongelmia sen kanssa, mihin sen kaiken aikansa nyt käyttäisi. Hyvä tapa kuluttaa aikaansa on myös lukea blogimme vanhoja päivityksiä. Niistä voit saada inspiraatiota joko syksyllä alkavaan fuksivuoteen tai mahdolllisuuksia täynnä olevaan välivuoteen. 

Koe oli tänä vuonna aikaisempien vuosien tapaan erittäin haastava. Pääsykokeen tarkoituksena on saada eroteltua hakijoita mahdollisimman tehokkaasti, jolloin kokeen on myöskin oltava mahdollisimman haastava. Kokeessa testataankin sitä, kenen kantti kestää loppuun asti haastavien tehtävien keskellä. Vaikka paikka oikikseen ei tänä vuonna aukeisikaan, olet nyt kokemusta rikkaampi, ja ensi vuonna suorituksesi on entistä parempi. Kun vihdoin saat oman kokeesi käsiisii, kannattaa tarkistaa, missä on mennyt vikaan ja mistä tehtävistä on tullut onnistumisia. Tämä on arvokasta palautetta tulevia vuosia varten!

Lopuksi haluaisin toistaa saman mantran, jonka jokainen on varmasti joskus kuullut, mutta harva sitä todella sisäistää. Koulupaikan saaminen ei määrittele sinua millään tapaa. Et ole epäonnistuja, jos koulupaikan saaminen vaatisi usean hakukerran ja tänä keväänä koittaisi jälleen pettymys. Olin itse omana hakukeväänäni orientoitunut jo siihen ajatukseen, että olisipa mahtavaa päästä nyt jo sisään kouluun, mutta ensivuonna voi sitten yrittää uudestaan. Moni joutuu hakemaan usean kerran. Itseäni erityisesti inspiroi maaliskuussa blogissamme julkaistu Vilman postaus otsikolla Motivaatiosta välivuosillimbossa. Mikäli heinäkuussa vastaus olisi negatiivinen, suosittelen lukemaan tämän postauksen! 

Kaikille koulupaikan saaville haluan puolestaa toivottaa tuhannesti onnea! Tulosten tultua, nauti päivästäsi: juhli, korkkaa skumppa, syö kakkua ja kylve onnentunteessasi! Oikikseen saa elämässään opiskelupaikan (yleensä) vain kerran, ja sitä sietääkin juhlia. 


Toivon mukaan näämme mahdollisimman monen kanssa syksyn koittaessa yliopiston käytävillä!


Aino Grönman

Blogin ylläpitäjä ja ensimmäisen vuoden oikkari


perjantai 14. toukokuuta 2021

Pääsykoetilanne - Miten siitä selviää?

Pääsykoekevät huipentuu jo kahden viikon kuluttua siihen itse tärkeimpään hetkeen - pääsykokeeseen. Miten selvitä kokeesta tärisevin käsin samalla kun syke hakkaa sataatuhatta. Koetilanteessa hakijan täytyisi pystyä puristamaan kaikki se viikkojen aikana kerätty tietomassa pääkopasta konseptille. Kuinka onnistua tässä? 


Ensinnäkin ehkä oudoimmalta kuulostava apukeino pääsykokeen selättämisessä on pieni jännitys. Jännitys tuo sopivan adrenaliini-boostauksen, joka parantaa keskittymiskykyäsi ja tekee sinusta tarkkaavaisemman. Itse jännitin omaa pääsykoettani hurjan paljon jo päiviä ennen koetta. Kun koe vihdoin tuli eteeni, jännitys karisi pois jo ensimmäistä tehtävää tehdessä. Koko kokeen ajan vaadittiin niin intensiivistä keskittymistä, että ei siinä kerennyt edes miettiä, mitenhän tämä koe muilla sujuu. 

Toinen tärkeä pointti koetilanteen hallinnassa onkin yrittää olla vertaamatta itseäsi muihin. Keskity täysillä vain omaan suoritukseesi. Kun tänä vuonna koe järjestetään jälleen kaikille paikan päällä, voi helposti päätyä koepaperia odotellessa tarkkailemaan millaista porukkaa täällä oikein on kanssani koetta tekemässä. Ennen luentosaliin menoa ei kannata missään nimessä kuunnella toisten keskusteluja kuudentoistatunnin lukupäivistä.  Tärkeintä on unohtaa kaikki huijarisyndroomat, epävarmuudet ja alemmuuskompleksit – sinä osaat ja sinä voit päästä tänä vuonna sisään oikikseen! 

Koetilannetta on hyvä harjoitella etukäteen. Esimerkiksi meillä Artiklan valmennuskursseilla on tarjolla harjoituspääsykoe. Harjoituspääsykoe on hyvä tilaisuus harjoitella jännittävää koetilannetta. En itse usko manifestoinnin ennustavaan voimaan, mutta toinen tapa valmistautua pääsykokeeseen on kuvitella eteensä pääsykoepaperi ja miettiä, mitä kaikkea siinä voitaisiin kysyä. Vaikka et manifestoimalla saisikaan tilattua universumilta juuri haluamiasi koekysymyksiä, tästä voi olla hyötyä jollain aivan muulla tapaa. Tulevien koekysymysten arvailu auttaa paljon itse pääsykoekirjojen sisäistämisessä, sillä se auttaa hahmottamaan pääsykoeaineiston tärkeimpiä asioita ja kirjoja kokonaisuutena. 


Koetilanteessa on myös hyvä muistaa, että koe on joka vuosi vaikea, ja sen näkee jo pelkästään pisterajoista. Koe on tehty tarkoituksella haastavaksi, jotta hakijoiden välille saadaan hajontaa. Sisäänpääsyyn ei kuitenkaan vaadita täydellistä koesuoritusta. Kun koe alkaa tuntua vaikealta ja lähes mahdottomalta, muista että niin se varmasti tuntuu myös vieruskaveristasi. 

Lopuksi haluan toivottaa teille kaikille isot tsempit tulevaan koitokseen ja puhtia viimeisiin lukupäiviin! You Can Do It!


Ps. Nää kukat parvekkeella piristi mun lukupäiviä viime keväänä kummasti! Iso suositus! Lisäksi motivaattorina toimi haaveet ensimmäisessä kuvassa esiintyvästä opiskelijavapusta. 


Aino Grönman

Ensimmäisen vuoden opiskelija

Blogin ylläpitäjä


perjantai 23. huhtikuuta 2021

Välivuosi - Uhka vai mahdollisuus?

Tulevilla ylioppilailla ja monilla jo luku-urakan läpikäyneillä on pääsykokeen jälkeen edessä raskasta odottelua, jonka aikana ehditään miettiä, että mitä sitä tekisikään, jos ovet kouluun eivät aukeakaan. Ovatko välivuodet vain ajanhukkaa vai voiko välivuosia hyödyntää niin, että vaikutukset heijastuvat positiivisesti kokonaiskuvaan? 


Valmistuin vuonna 2018 ylioppilaaksi ja hain samana keväänä oikeustieteelliseen ensimmäistä kertaa. Olin itsevarma ja uskoin omaan osaamiseeni eikä kukaan läheiseni tai ystäväni edes sanalla maininnut epäonnistumisen mahdollisuudesta. Olin rakentanut itselleni suunnitelman, jossa välivuosi ei edes ollut mahdollisuus ja oikeustieteellisen koulupaikka oli itsestäänselvyys. Valmistauduin ahkerasti ja pääsykokeesta kävelin itsevarmana ulos. Tulokset tulivat ja koulupaikka jäi 2p:een päähän. Lähetin korjauspyynnön kokeestani, mutta lopputulos ei muuttunut. Nielin tappioni ja vannoin, etten koskaan enää ikinä menisi pääsykokeisiin. En ollut tehnyt minkäänlaisia suunnitelmia välivuodelleni, koska enhän pitänyt sitä vaihtoehtona. Kaikkien yllätykseksi ilmoitin lähteväni au pairiksi Lontooseen ja muutama viikko tulosten jälkeen varasin menolennot ja ilmoitin tulevani takaisin ”joskus keväällä”. Jälkeenpäin ajateltuna juoksin selkeästi pakoon koulun aiheuttamaa stressiä ja painetta, mutta ennen kaikkea odotuksia itseäni kohtaan.

Ensimmäinen välivuoteni oli kasvunpaikka itselleni ja sain aikaa ajatella mitä haluan seuraavana keväänä tehdä. Kuitenkin pitkäksi aikaa sain työntää opiskelun sekä hakuprosessin pois mielestäni ja nauttia välivuoden tarjoamasta vaihtelusta ulkomailla. Haluaisin kirjoittaa kaikista kommelluksista, aamuun asti jatkuneista juhlista, matkoista, konserteista, Lontoon parhaista brunssipaikoista, älyttömän kuumasta kesästä, tuhansista otetuista kuvista ja niin monesta muusta asiasta, mutta ennen kaikkea haluaisin kertoa teille kaikista upeista ystävistäni, jotka ovat vieläkin osa elämääni ja ihanasta host-perheestäni, jonka luona en ole päässyt koronan takia käymään. 


Talven aikana ilmoittauduin valmennuskurssille ja tilasin pääsykoekirjat edellisen vuoden tapaan. Lensin Lontoosta Suomeen valmennuskurssia varten ja motivaationi oli vain kasvanut vuoden aikana. Valmistautuminen sujui hyvin ja kävelin pääsykokeesta jälkeen itsevarmana ulos. En kuitenkaan enää kokenut, että pääsykokeen tulos voisi samalla tavalla murskata mielialaani, vaikka ovet kouluun eivät auenneet. Lensin kesäksi takaisin Lontooseen host-perheeni luokse ja jäin odottamaan tuloksia sekä nauttimaan yhdestä kuumimmista kesistä.

Opintopolkuun kirjautuminen heinäkuussa oli kuitenkin äärettömän stressaava ja valitettavasti kaikki tehty työ ei vieläkään tuottanut tulosta. Koulupaikka jäi 1,5p päähän, joka tuntui vain isolta vitsiltä. Lähetin jälleen korjauspyynnön, mutta koepisteeni nousivat vain 0,5p:llä ja jouduin yksinkertaisesti nielemään epäonnistumiseni sekä eriävät mielipiteeni pisteytyksestä. Toinen epäonnistuminen putkeen oli paljon itsetunnolleni, mutta viime vuodesta viisastuneena olin hieman pohjustanut mahdollisuutta toiseen välivuoteen. Suomessa minulla olisi työpaikka valmiina, kun olisin valmis päästämään irti Lontoosta ja pääsisin keskittymään jälleen uuteen hakukertaan.

Kolmas hakukerta oli minulle ratkaiseva ja myös viimeinen. Olin päättänyt, että kolmannella hakukerralla saan hakea vielä oikeustieteelliseen, mutta minulla täytyy olla varma koulupaikka takataskussa. Tiesin, että pääsisin vuoden 2018 ylioppilastodistuksellani opiskelemaan kauppatieteitä ja näin ollen pääsisin joka tapauksessa aloittamaan koulun seuraavana syksynä. Pohdin ennen syksyä, että millaisella suunnitelmalla haluan hoitaa viimeisen hakukertani ja päätin, että hylkään ajatukset pääsykokeesta ja siirsin ajatukseni ylioppilaskirjoitusteni uusimiseen. Päädyin lopulta kirjoittamaan kokonaan uusina aineina uskonnon ja historian sekä korottamaan äidinkielen arvosanaani. Koin, että uusimalla ylioppilaskirjoitukseni pääsin valmistautumaan koko vuoden ajan eikä lopputulos riippuisi vain viiden viikon ajanjaksosta. Näin taaksepäin katsottuna päätökseni jättäytyä pois pääsykokeista oli myös koronaa ajatellen loistava veto.

Toisen välivuoteni ajan tein töitä kokoaikaisesti insinööritoimistossa syksystä lähtien, luin ylioppilaskirjoituksiin ja hätäilin koronan suhteen. Pärjäsin kirjoituksissa hyvin ja myöhemmin keväällä kulutin aikaani laskien pisterajoja. Aiempiin keväisiin verrattuna olin rauhallisempi ja olin hyväksynyt, että kaikki mitä oli tehtävissä, oli tehty. Kirjoitusten tulokset toukokuussa olivat rivi laudatureja ja kuun lopussa juhlin oikeustieteellisen koulupaikkaa. Toinen välivuoteni oli äärettömän rankka ja kuluttava, eikä itkuilta tai stressiltä säästytty. Kuitenkin monien sisään päässeiden tavoin voin vain todeta, että koulupaikan saaminen saa kaikki unettomat yöt, itketyt itkut ja opiskeluun kulutetut tunnit tuntumaan sen arvoisilta.

Tuoreena ylioppilaana vuonna 2018 ajattelin, että välivuodella minusta tulee väliinputoaja, joka tuhlaa vain aikaansa. Välivuodet eivät automaattisesti tarkoita ajan tuhlaamista vaan aika on mahdollista käyttää niin, että välivuosilta saatu hyöty heijastuu opiskeluun, työelämään ja henkiseen kasvuun. Lontoosta minulle jäi upeita kokemuksia, ystäviä, elämänkokemusta ja sain aikaa ajatella muutakin kuin opiskelua lukion jälkeen sekä toipua henkisesti ensimmäisestä hakukeväästä. Toiselta välivuodelta jäi käteen arvokasta työkokemusta ja suhteita, joista on ollut hyötyä juridiikanalan kesätyöpaikkoja hakiessa. Kaiken tämän ohella kasvoin henkisesti ja aloitin opinnot viime syksynä kypsempänä ja valmiimpana, kuin olisin ollut suoraan lukiosta tulleena.

En sano, että itsevarmuus omaa tekemistä kohtaan on haitallista tai, että ei pitäisi uskoa pääsevänsä sisään ensimmäisellä hakukerralla. Oikeustieteellinen vaati itsevarmuutta ja uskoa omaan tekemiseen, mutta on kuitenkin hyvä tiedostaa, että omaa stressiä sisäänpääsyä kohtaan voi vähentää, jos uhraat pienen hetken ajatukselle varasuunnitelmasta. Olen edelleen kahden epäonnistuneen hakukerran jälkeen sama itsevarma itseni ja tietoinen omasta potentiaalistani, mutta nykyään olen armollisempi itseäni kohtaan ja olen hyväksynyt, että epäonnistumiset ovat osa kasvuprosessia ja elämää. Kahden välivuoden aikana opin hyväksymään faktan, että kaikesta valmistautumisesta, opiskelusta ja potentiaalista huolimatta voit silti epäonnistua – ja kuitenkin yrittää uudestaan. Tehdyt suunnitelmat eivät aina toteudu, mutta suunnitelmien hienous piilee siinä, että niitä voi aina tehdä uusia. Pääsykokeiden tulosten ulkopuolella on elämää ja kannustan kaikkia ottamaan kaiken irti siitä ajasta mitä teillä mahdollisesti on ennen yliopistoa – tulette muistelemaan sitä aikaa jälkeenpäin kaiholla, vaikka oikeustieteellinen tuleekin olemaan elämänne parasta aikaa.


Tsemppiä kevääseen!

Anni Paakkari

Välivuosilla kypsynyt ja vuoden 2020 fuksi