torstai 2. helmikuuta 2023

 

Valmennuskurssitiedottajan tervehdys



Moikka kaikille!


Olen Iina, 21-vuotias toisen vuoden opiskelija. Alun perin olen kotoisin Espoosta, ja ennen Rovaniemelle muuttoa asuin muutaman vuoden Helsingissä, eli tänne muutto oli minulle super jännittävää! Voin kuitenkin nyt sanoa, että Rovaniemestä on tullut minulle rakas paikka, jota voin ylpeänä kutsua toiseksi kodikseni. Aika on kulunut täällä pelottavankin nopeasti, ja jo tähän hetkeen mennessä olen kerryttänyt monia unohtumattomia muistoja ja tärkeitä ystäviä. Olen myös tietenkin oppinut paljon kaikkea uutta ja jännittävää, sekä päässyt itsenäistymään kunnolla. 

Näistä monista huikeista kokemuksista, ystävistä ja muistoista saan kiittää rakasta ainejärjestöämme, Artiklaa <3. Olen ollut opiskeluiden alusta alkaen mukana aktiivisesti ainejärjestötoiminnassa, ja tänä vuonna olen saanut kunnian toimia valmennuskurssitiedottajana. Tämä on toinen vuoteni valmennuskurssitoiminnassa, sillä viime vuonna toimin valmennuskurssivaliokunnassa somevastaavana. Lähdin mukaan valmennuskurssitoimintaan sen takia, että sain itse omana hakukeväänäni valmennuskurssista todella paljon apua ja tukea – ja nyt haluan vuorostani auttaa hakijoita parhaalla mahdollisella tavalla.




Omasta hakuprosessistani voisin kertoa sen verran, että lukion jälkeen en hakenut minnekään, koska koin, että haluan pitää pienen paussin opiskelusta ja päästä aika kliseisestikin esimerkiksi Balille matkustamaan. Matkustaminen ei kuitenkaan lopulta onnistunut koronapandemian takia, ja päädyinkin viettämään välivuoteni koronanäytteenotossa työskennellen. Vaikka välivuoteni suunnitelmat ottivatkin aikamoisen epätoivotun käänteen, koen, että työelämässä oleminen teki minulle erittäin hyvää ja kasvatti motivaatiota jälleen opiskelua kohtaan.

Hakukevään 2021 lähestyessä olin kuitenkin epävarma oikeustieteelliseen hakemisesta, sillä olin kuullut monelta taholta, että oikikseen hakeminen on hyvinkin haastavaa, mikä tietysti on myös totta. Olin kuitenkin jo pitkään tiennyt, että haluan hakea oikikseen, minkä takia epäilyksistä huolimatta päätin ilmoittautua valmennuskurssille ja ottaa lukuprosessin ajaksi vapaata töistä. Vielä luku- ja vastaustekniikan opetuksenkin alkaessa epäilin itseäni, ja sitä, että voisin päästä oikeustieteelliseen ensimmäisellä hakukerralla.

Suosittelenkin siis kaikkia jo tässä vaiheessa asennoitumaan siten, että lukuprosessi hoidetaan läpi täydellä teholla. Itsensä motivointi lukuprosessin aikana, ja jo ennen, on hyvin tärkeää. Tätä varten suosittelen kokoamaan motivoivia soittolistoja, kuvia tai tekstejä; mitä vain, minkä koet motivoivan itseäsi. Ehkä hieman erikoisempana vinkkinä on myös lukupäiväkirjan pitäminen. Itse toteutin lukupäiväkirjan pitämisen siten, että kirjasin päivittäin omia ajatuksiani siitä, mitä olin oppinut, millainen fiilis minulla oli ollut päivän aikana, mitä voisin tehdä mahdollisesti paremmin yms.

Muistakaa myös, että ette ole yksin lukuprosessin aikana! Meidän kursseillamme (intensiivikurssi ja itseopiskelukurssi) on käytössä valmennuskurssituutorit, jotka tukevat teitä koko lukuprosessin ajan. Myös muihin kurssilaisiin kannattaa tukeutua, sillä kukaan ei tiedä paremmin niitä fiiliksiä, joita käy läpi, kuin he, jotka ovat samassa tilanteessa. Kannattaa myös muistaa, että voitte olla parhaimmassa tapauksessa toisten valmennuskurssilaisten kanssa tulevaisuudessa myös samassa opiskelupaikassa. Mikä olisikaan siis sen parempaa kuin löytää opiskelukavereita jo valmennuskurssilta!

Muistutan myös, että myös minuun saa olla yhteydessä asiassa kuin asiassa matalalla kynnyksellä. Autan teitä parhaani mukaan! <3 Tsemppiä tulevaan kevääseen, jokainen teistä pystyy siihen!

Iina Antinoja

Valmennuskurssitiedottaja 2023

maanantai 23. tammikuuta 2023

 Valmennuskurssivastaavan tervehdys

Heippa kaikille! 

Olen Leila ja vastaan tänä vuonna Artiklan valmennuskurssien käytännön toteuttamisesta. Opiskelijoiden auttaminen kohti oikeustieteellistä on ollut jo pitkään minulle tärkeää ja nyt keväällä pyörähtääkin kolmas kevät Artiklan valmennuskurssien parissa. Alkukevät tuo varmasti monelle hakijalle niin innostuksen kuin jännityksen tunteita. Muistan, kuinka itse valmistauduin valintakoekirjallisuutta varten käymällä avoimen kursseja, hiomalla luku- ja vastaustekniikkaa sekä rentoutumalla. Viimeisintä ei kannata missään nimessä unohtaa sillä lukuprosessia on vaikeaa suorittaa kunnolla, jos jo alkukeväästä poltat itsesi loppuun.

Vuoden 2023 yhteishaussa oikeustieteellisiin valitaan 60 % valintakokeen perusteella. Ei siis kannata stressata, jos ylioppilaskirjoitukset eivät mene odotetusti sillä edelleen suurimmalle osalle paikka yliopistoon aukeaa valintakokeella. Valintakoekirjallisuus julkaistaan tänä vuonna 25.4. ja valintakoe järjestetään 25.5. Hakuprosessi on siis viime vuosien tapaan sprintti, jossa testataan hakijoiden kykyä omaksua nopeasti uutta tietoa sekä hallita isojakin kokonaisuuksia. 

Jotta voit ottaa kaiken irti tästä lyhyestä lukuajasta, suosittelen hiomaan luku- ja vastaustekniikan kuntoon ennen valintakoekirjallisuuden julkaisemista. Meidän kursseihimme kuuluu luku- ja vastaustekniikan opetus, joka starttaa huhtikuun puolessa välissä. Tarjoamme myös maaliskuun alussa aineistokurssin, jossa harjoitellaan valintakokeen aineistotehtäviä varten. Aineistotehtävien merkitys valintakokeessa on kasvanut vuosi vuodelta, jonka vuoksi tätä tehtävätyyppiä ei kannata laiminlyödä!




Meidän kursseihimme kuuluu luku- ja vastaustekniikan opetus, joka starttaa huhtikuun puolessa välissä. Tarjoamme myös maaliskuun alussa aineistokurssin, jossa harjoitellaan valintakokeen aineistotehtäviä varten. Aineistotehtävien merkitys valintakokeessa on kasvanut vuosi vuodelta, jonka vuoksi tätä tehtävätyyppiä ei kannata laiminlyödä!

Vaikkei valintakokeessa menestyminen edellytä valmennuskurssin ostamista, suosittelen sitä erittäin lämpimästi. Valmennuskurssin opetus sekä kattavat materiaalit varmistavat, että saat kaiken irti lyhyestä lukuajasta. Itse valitsin kahtena ensimmäisenä hakukertanani kurssin, josta sain laajaa opetusta, kun taas viimeisenä hakukertana minulle riitti suppeampi opetus. Myös me tarjoamme tänä keväänä erilaisia kursseja ottaen huomioon erilaiset oppijat ja heidän tarvitsemansa tuen tarve.

Lopuksi toivotan hurjasti tsemppiä kaikille tämän vuoden hakijoille <3 Minulta saa aina tulla kysymään kysymyksiä matalalla kynnyksellä.

Nähdään valmennuskursseilla!

Leila Helminen

Valmennuskurssivastaava 2023

maanantai 19. joulukuuta 2022

Rankka työ vaatii rankat huvit –vai jotakin aivan muuta?

Omalla kohdalla syyslukukauden koulutyöt on jo hoidettu ja olen kerennyt lomailla noin viikon verran. Yliopisto-opiskelussa on mukavaa, kun joululoma alkaa suhteellisen aikaisin verrattuna esimerkiksi lukioon. Itselläni tämän vuoden viimeinen tentti oli 9.12. ja suuntasinkin heti seuraavana päivänä vanhempieni luo joululoman viettoon. Mielessäni olin päättänyt, että tekisin joululomalla vielä muutamia opiskelujuttuja, kuten tehtäviä valinnaiselle kurssille. Kuitenkin mielipide on alkanut lomaillessa muuttua.

Oikeustieteen opinnot ovat haastavia ja aikaa vieviä. Tämän lisäksi varsinkin alkusyksy täyttyi omalla kohdallani tutoroinnista. Ei siis ihmekään, että voimavarat alkavat tässä vaiheessa vuotta olla jo lopussa. Silti omassa mielessäni kummittelevat valinnaiset kurssit ja muut tehtävät, jotka ”olisi pakko suorittaa nyt lomalla, koska muuten ei ole aikaa”. Pään sisälläni käy kamppailu täyden lomailun ja edes jonkinasteisen opiskelun välillä. Viisain vaihtoehto on kuitenkin lomailla.

Olen, kuten varmasti moni muukin oikeustieteellisessä, aikamoinen suorittaja ja stressaaja, kun kyseessä ovat opinnot. Yritän pallotella monta asiaa samaan aikaan ja tämä monesti vaikuttaa omaan jaksamiseeni. Onkin hyvin tärkeä kuunnella itseä ja pyhittää loma todella lomailulle. Jokainen opiskelija on yhtä lailla ansainnut lomansa, oli sitten syksyllä opiskellut enemmän tai vähemmän. Loman tarpeessa voi myös olla, vaikka ei olisikaan tehnyt juuri mitään. Oma jaksaminen tulisi laittaa etusijalle. Näin voi tehdä niinkin pienellä teolla kuin nauttimalla lomasta tekemättä koulujuttuja. Tästä ei pidä potea huonoa omatuntoa, vaan ajatella, että tällä tavalla ensi vuonna jaksaa paremmin. Opinnot vaativat vastapainokseen lomailua.

Olenkin päässyt jo tässä vaiheessa lomaani nauttimaan ystävieni ja perheeni seurasta. Kävin muutaman opiskelukaverini kanssa Tukholmassa. Tällä reissulla opinnot olivat viimeinen asia mielessäni, mikä oli erittäin toivottu juttu. Kiertelimme ympäri kaupunkia, söimme hyvin ja teimme viime hetken jouluostoksia. Olen myös leiponut äitini kanssa piparitalon ja viettänyt ihanien lukioystävieni kanssa pikkujouluja – ja mikä tärkeintä: olen vain oleskellut ja levännyt.

Haluankin painottaa, että rankka työ vaatii omasta mielestäni lepoa ja kunnollista palautumista. Lomalla kannattaakin ottaa kaikki ilo irti pelkästä lomailusta ja tehdä itselle mieluisia asioita. Opinnot saa luvan kanssa jättää taka-alalle. Omaa kehoa ja mieltä tulee kuunnella sekä antaa aivojenkin levähtää. Muutaman viikon rauhoittuminen opinnoista tekee itse kullekin varmasti hyvää. Kunnon lomailun avulla jaksaa ensi vuonna opiskella vielä ahkerammin. Kannustankin siis kaikkia nauttimaan täysin rinnoin lomailusta!

Leppoisaa joulua!



Aleksandra Piiksi

apiiksi@ulapland.fi

blogivastaava 2022 ja toisen vuoden opiskelija

maanantai 21. marraskuuta 2022

Artiklan vuosijuhlat 2022

Lokakuun lopussa juhlittiin mielestäni Artiklan upeinta tapahtumaa, nimittäin Artiklan 43. vuosijuhlat järjestettiin SantaParkin loistossa. Olin Artiklan vuosijuhlissa myös viime vuonna, mutta myös tänä vuonna ihastelin yhtälailla sitä tunnelmaa, jonka rakasta ainejärjestöä juhlimaan tulleet artistit saavat aikaiseksi. Kun saavuimme paikalle SantaParkiin, koin jopa hieman jännityksen tunnetta siitä, millainen ilta meillä olisi edessä, sillä näitä juhlia oltiin odotettu pitkään. Ilta kuitenkin ylitti odotukseni, vaikka viime vuodesta osasin jo odottaa sitä, että meillä olisi varmasti hienot vuosijuhlat edessä.

Juhlien alettua ihastelimme tunnelmallista juhlasalia sekä illan myötä pääsimme vierailemaan kauniissa mutta myöskin hyytävässä jäägalleriassa. Pääsimme näkemään loistavia puheita ja upeita esityksiä hyvän ruoan sekä seuran merkeissä, unohtamatta kuitenkaan sitä tärkeintä; tunnelmaa. Illan aikana oli ihana seurata, kuinka jokaisella osallistujalla vaikutti olevan hauskaa, niin kutsuvierailla, jotka ovat varmasti monet vuosijuhlat ehtineet käydä läpi, kuten myös fukseilla, joille nämä todennäköisesti olivat ensimmäiset vuosijuhlat.

Ihaninta koko illassa oli mielestäni se, että Artiklan paljon kehuttu yhteishenki korostui aivan uudella tavalla. Tunnelma oli katossa, kun yhteislaulut raikasivat, monet naurut naurettiin ja saimme nauttia toistemme seurasta. Vuosijuhlat ovat tapahtuma, joka ehdottomasti täytyy itse kokea, joten jos avautuu mahdollisuus päästä vuosijuhlille, suosittelen lämpimästi. 

Ilta oli täynnä monia nauruja, onnenkyyneleitä sekä iloa siitä, millaisessa järjestössä saan olla osana. Vuosijuhlat ovat ehdottomasti opiskeluajan parhaimpia muistoja ja näitä juhlia muistelen varmasti lämmöllä, kun mietin omaa opiskeluaikaani Rovaniemellä.

 



Jenna Tuominen
Opintovastaava

maanantai 14. marraskuuta 2022

SAKKE

SAKKE on Lakimiesliiton oikkaritapahtuma, joka järjestetään parillisina vuosina. Tapahtuma kerää viikonlopuksi yhdelle paikkakunnalle noin 250 oikeustieteen opiskelijaa ympäri Suomen. SAKKE järjestetään aina sellaisessa kaupungissa, jossa ei ole oikista. Tänä vuonna SAKKE järjestettiin iki-ihanalla Tampereella. SAKKE on yhdistelmä oppimista ja verkostoitumista, juhlimista ja hauskanpitoa.

Jokaisesta oikkariainejärjestöstä valitaan yksi henkilö, joka edustaa järjestöään SAKKEn järjestelyissä ja toimii tukihenkilönä itse tapahtumassa. Nämä henkilöt ja Lakimiesliiton opiskelijakoordinaattorit muodostavat yhdessä SAKKE-toimikunnan, joka vastaa SAKKEn järjestelyistä.

Perjantai 23.9.

Kun SAKKE-viikonloppu vihdoin saapui, lähdimme porukalla Rovaniemeltä kohti Tamperetta. Matkasimme junassa, josta meille oli varattu kokonainen ravintolavaunu. Matka taittui rattoisasti musiikkia kuunnellen ja artistikavereiden kanssa rupatellen. Saavuttuamme Tampereelle kävimme kirjautumassa viikonlopun tukikohtaan eli Ilves-hotelliin.

Viikonlopun virallinen osuus alkoi Tampereen kaupungin järjestämällä tervetulotilaisuudella. Tervetulotilaisuudessa nautiskelimme kuohuviinistä ja maukkaista cocktail-paloista, samalla kun Tampereen kaupunginlakimies toivotti meidät tervetulleiksi. Tervetulotilaisuuden jälkeen sakkeilijat jaettiin joukkueisiin ja lähetettiin rastikierrokselle. Rasteja oli pitämässä tamperelaisia opiskelijajärjestöjä ja lisäksi tietenkin SAKKE-toimikunta.

Lauantai 24.9.

Aloitimme aamun käymällä hotellin buffetissa aamiaisella. Sen jälkeen oli vuorossa SAKKEn sivistävä osuus eli seminaarit. Kuulimme luentoja legal techista, motivaatiotyönhausta, jaksamisesta työelämässä sekä riidanratkaisusta. Luentojen aiheet olivat mielestäni todella kiinnostavia ja ajankohtaisia.

Lauantain ohjelma huipentui iltajuhlaan. Iltajuhlassa oli todella iloinen ja rento meininki ja huomasi, että viimeisetkin jännityksenrippeet alkoivat haihtua porukasta. Jokainen ainejärjestö oli tehnyt iltajuhlaa varten oman SAKKE-biisin, jotka pääsimme iltajuhlan aikana esittämään. Nautimme SAKKE-biiseistä ja muusta ohjelmasta maittavan illallisen ja virkistävien juomien parissa. Juhlimista jatkettiin aamun pikkutunneille asti.

Sunnuntai 25.9.

Aamu alkoi jälleen maukkaalla hotelliaamiaisella. Aamiaisen jälkeen kiersimme artistiporukalla ympäri Tamperetta ja nautimme kauniista ruskasta ja auringonpaisteesta. Iltapäivällä koitti paluumatka kohti rakasta Rovaniemeä. Junamatka oli pitkä, mutta kului sutjakkaasti muun muassa junasitsien parissa.

Rovaniemelle saapuessamme ilmapiiri matkalaisten keskuudessa oli väsynyt, mutta onnellinen. Viikonloppu oli ollut täynnä iloa, riemua ja uusiin ihmisiin tutustumista, ja sitä muisteltaisiin varmasti vielä pitkään.

                                                 















Sara Mekhane 

Artiklan SAKKE-vastaava 2022

torstai 20. lokakuuta 2022

Reittini oikeustieteelliseen

Matkani oikeustieteelliseen alkoi talvella 2021. Halu suurempaan muutokseen elämässä sai miettimään, olisiko nyt viimein aika hakea alalle, joka on monta vuotta kiinnostanut, eli oikeustieteelliseen. Ylioppilaskokeista olikin vierähtänyt jo kymmenisen vuotta, eivätkä arvosanat olleet niin sanotusti kovinkaan kilpailukykyisiä todistusvalinnassa, joten reitiksi valikoitui se monen ihmisen valmiiksi pelottelema tie: valintakoe.

Niinhän sitä sanotaan, että hyvin suunniteltu on jo puoliksi tehty, joten aloitin urakkaan valmistautumisen hyvissä ajoin jo talvella. Valintakoe 2022 oli siis ensimmäinen hakukerta itselleni, joten esimerkiksi oikeustieteellisen vastaustekniikka oli minulle käsitteenä täysin uusi. Tiesin, että kaikki apu olisi tarpeen kevään koettaessa, ja aloin tutkia millainen on valmennuskurssi tarjonta nykyään. Niitä tosiaan löytyikin paljon, eri mittaisia ja eri hintaisia. Artiklan kurssi valikoitui hyvän palautteen takia, ja iltaluennot osuivat hyvin yksiin omien aikataulujeni kanssa. Itse luku-urakan aikana luennot sopivasti ”rikkoivat” lukupäiviä, eli ne toimivat mielekkäänä vaihteluna varsinaiselle lukemiselle. Lisäksi koin hyödylliseksi kurssiin sisältyvän harjoituskokeen, jossa pääsi harjoittelemaan monivalinta- sekä oikeustapaustehtäviä. Vaikka valmennuskurssit eivät ole avain tiedekuntaan pääsemiselle, arvioisin, että rahoille todellakin saatiin vastinetta.

Talvi tuli ja talvi meni, ja viimein saapui päivä, kun valintakoemateriaali julkaistiin. Halusin ehdottomasti kirjat fyysisenä, mutta nämä saapuivat vasta muutama päivä myöhemmin kuin sähköinen materiaali. Muuten kirjojen osalta ei ollut mitään normaalista poikkeavaa, kolme noin sadan sivun mittaista kirjaa eri oikeudenaloilta kuten aiempinakin vuosina. Ympäristöoikeuden kirja oli ainut, joka ei ole ollut valintakoemateriaalina uudessa valtakunnallisessa yhteishaussa, ja se osoittautui itselleni haastavimmaksi palaksi tänä vuonna. Lisäksi itse valintakokeessa sain ympäristöoikeuden kysymyksistä vähiten pisteitä, vähemmän kuin esimerkiksi aineistotehtävistä.

Koska kalenteri oli tyhjennetty jo hyvissä ajoin ennen kirjojen julkaisemista, sain aika rauhassa käyttää nämä neljä viikkoa keskittyen vain olennaiseen. Lukeminen sujui ilman suurempia vaikeuksia, mindmapit ja muistiinpanojen tekeminen on taas itselleni täyttä hepreaa. Onkin tärkeää löytää se itselleen toimivin tapa opiskella. Aikaa ei kuitenkaan ole kuin se hieman yli neljä viikkoa, joten huonoksi havaittua tapaa ehtii korjaamaan. Harjoituskokeen pisteiden saavuttua oli tulokset aika musertavia, tarkalleen ottaen musertavan huonoja, ja syntyi epätoivo. Miten ehdin kahdessa viikossa tehdä muutoksia, ettei itse valintakoe menisi täysin penkin alle? Muutin sen verran opiskelutapojani - jätin pois kaiken aikaa vievän puuhastelun, jotka eivät vieneet minua kohti tavoitettani. Toivoin että tämä riittäisi. Lisäksi yritin koko kuukauden pitää mahdollisimman hyvin kiinni myös normaaleista rutiineista, harrastuksista, ystävien tapaamisista, syömisestä ja nukkumisesta. Asioiden liiallisella stressaamisella ja murehtimisella on varmasti tuhottu monta valintakoekevättä, joten myös itsensä armahtaminen ja taukojen pitäminen nousi itselläni merkittäväksi taidoiksi varsinkin viimeisinä viikkoina.

Valintakoepäivä. Paljon hermostuneita ihmisiä saapui yliopistolle itseni lisäksi. Oli tullut aika suorittaa ja mitata omaa osaamista oikein toden teolla. Kokeen alkaessa laitoin silmät kiinni, hengitin muutaman kerran syvään ja aloin tekemään annettuja tehtäviä. Neljä tuntia menikin erittäin nopeasti, ja yliopistolta lähtiessä ajattelin, että se meni ihan hyvin. Toisaalta kun hakukerta oli itselleni ensimmäinen, minkäänlaista vertailupohjaa ei ollut, mikä oli esimerkiksi hyvä tai mikä huono suoritus. Seuraavat kuusi viikkoa tuloksia odotellessa olikin varsin piinaavia. Paikka Lapin yliopistoon aukesi kuitenkin selvillä pisteillä. Olin onnistunut.

Loppukesä menikin sitten niin kuin siivillä, muutot ja muut asiat ehti hoitamaan alta pois ennen kuin alkoi itse opiskelu tiedekunnassa. Orientaatioviikoille mahtui paljon tapahtumia, joissa tapasi muita tiedekuntaan valittuja sekä omia tutoreita. Paljon saman henkistä porukkaa siis, joiden kanssa on helppo tulla toimeen. Kun varsinainen oikeustieteen opiskelu alkoi, oli helppo huomata, että valintakoe ja siihen lukeminen testaa ennen kaikkea hakijoiden soveltuvuutta alalle. Pääpaino opiskeluissa on pysynyt itsenäisessä lukemisessa, jota rikkovat luennot, kirjalliset työt sekä ryhmätyöt. Luettavaa löytyy kyllä jokaiselle päivälle, eikä kukaan ole patistamassa työskentelemään, jolloin siitä on silloin tällöin helppo lipsua. Mutta itsenäisen opiskelun myötä korostuu myös vapaus. Töitä ei tehdä täällä kello kaulassa eikä sidottuna tiettyyn paikkaan. Vanhalle kotikunnalle matkustaminen on helppoa, kun luentojen välillä on viikko taukoa ja sähköinen materiaali kulkee kannettavan tietokoneen mukana. Opinnot ovat kuitenkin vasta aluillaan, joten paljon uuttakin on varmasti tulossa.

Lopuksi on kysyttävä, oliko uhka vai mahdollisuus muuttaa porojen keskelle Lappiin näin kolmenkympin kynnyksellä? Ehdottomasti mahdollisuus, johon kannatti tarttua. Lapin rentous ja oikeustieteen opiskelu ovat saaneet minut varmistumaan, että tämä on minun juttuni. Täältä ei ole kiire pois.

Niko Kyllinen

Vuoden 2022 fuksi

perjantai 7. lokakuuta 2022

Cassun ja Artiklan syysvaellus

Cassun ja Artiklan legendaarinen syysvaellus kohdistui tänä vuonna Pallas-Yllästunturin kansallispuiston henkeäsalpaaviin maisemiin. 55 kilometrin pituinen taival kuljetti Artistin huipulta huipulle tarjoten samalla huikeita tunturimaisemia sekä ikimuistoisia kokemuksia.

Torstai 15.9.

Reissuun lähtiessä sää ei enteillyt parasta mahdollista vaelluskeliä – pelkkää sadetta koko viikonlopuksi. Tästä huolimatta torstaiaamuna 29 vaeltajaa hyppäsi bussiin odottavin fiiliksin. Hetta-Pallasta hehkutetaan paljon ja se onkin Suomen vanhin vaellusreitti, joka lupaa viedä vaeltajat maamme kauniimpiin maisemiin. Tätä reittiä lähdimme selättämään hyvällä porukalla, jossa oli niin fukseja kuin kokeneitakin syysvaelluskävijöitä vanhemmilta vuosikursseilta. 

Noin neljän tunnin bussimatka saatiin päätökseen ja saavuimme Hetan kirkonkylälle. Hetasta vaellus alkaa Ounasjärven ylityksellä paikallisyrittäjän venekyydillä. Hetasta ensimmäiselle yöpymispaikalle oli 15 kilometrin matka ja luvassa oli myös nousu Pyhäkeron huipulle, joka on Ounastuntureiden korkein huippu 711m meren pinnan yläpuolella. Ennen huiputusta vaelsimme mäntymetsän läpi Pyhäjärven päivätuvalle, jossa sijaitsi myös pieni kahvila, jonne pääsimmekin vähäksi aikaa pakoon sateista ja sumuista säätä.

Vatsat täynnä retkikeittimillä tehtyjä retkieväitä ja kahvilasta ostettuja lämpimiä mehuja sekä kahveja lähdimme tarpomaan Pyhäkeron huipulle. Hyvän sään vallitessa huipulta olisi ollut hulppeat maisemat Ounastunturin keroille, mutta huippua kohti kiivetessämme voimakas tuuli heitti vettä vaakasuorana päin naamaa. Sää oli kaiken lisäksi niin sumuinen, että maisemien näkeminen jäi vain haaveeksi. Nousu oli melko jyrkkää ja huonon näkyvyyden vuoksi monista tuntuikin, ettei nousu lopu koskaan. Pääsimme kuitenkin lopulta laskeutumaan Sioskurun tuvalle vaatteet litimärkinä kylmyydestä täristen. Sioskurun tuvalla sattui olemaan muitakin yöpyjiä ja tupa olikin niin täynnä, ettei juuri kenenkään vaatteet päässyt kuivumaan yön aikana. Ensikertalaiset, mutta myös kokeneemmatkin vaeltajat olivat hieman hiljaisissa tunnelmissa ja kuulimmekin eräältä kokeneelta vaeltajalta, ettei hän ole 10 vuoden aikana nähnyt näin huonoa vaellussäätä.

Perjantai 16.9.

Toisena vaelluspäivänä luvassa oli 13 kilometrin matka, joka tuntui kivalta ajatukselta edellispäivän jälkeen. Reitti oli huomattavasti helpompi verrattuna ensimmäiseen päivään, eikä jyrkkiä nousuja juurikaan ollut luvassa. Kuljimme todella hienoissa ja avarissa avotunturin maisemissa. Sääkin oli huomattavasti parempi, vettä satoi vain hieman ja maisemiakin pystyi ihastelemaan pitkälle.

Tällä reitillä ensimmäinen kunnon taukopaikka oli vasta 11 kilometrin päässä Sioskurusta Pahakurun autiotuvalla. Matka tänne meni kuitenkin yllättävän kevyesti ja koko porukkamme vaikutti helpottuneelta. Pahakurun autiotuvalta oli enää vain kahden kilometrin matka seuraavalle yöpymispaikallemme Hannukuruun, johon saavuimmekin hyvissä ajoin. Hannukurussa meitä odotti sauna, jonne kaikki pääsivät lämmittelemään ja rentoutumaan. Yöpymispaikka oli myös huomattavasti isompi kuin Sioskuru ja kaikki löysivät telttapaikat helposti. Hannukurussa oli lisäksi kota, jossa istuimme iltaa artistiporukalla nuotion äärellä.

Lauantai 17.9.

Kolmannen vaelluspäivän aamuna lähdimme virkeinä kohti viimeistä yöpymispaikkaa, joka sijaitsi noin 15 kilometrin päässä Nammalakurussa. Reitti tarjosi koko vaelluksen parhaat maisemat, mutta myös eniten nousua. Lauantain sää oli myös vaelluksen kirkkain ja kuivin. Reitti alkoi Suastunturin ylityksellä, jonka jälkeen laskeuduimme metsän siimekseen Suaskurun kodalle lounaalle. Seuraavana vuorossa oli Lumikeron huiputus, joka olikin todella palkitseva, sillä huipulta avautuivat henkeäsalpaavat maisemat Pallaksen keroille. Matka jatkui poroaidan läpi kohti Montellinmajaa. Poroaidan lähellä yksi hartaimmista toiveista toteutui ja näimme vihdoin ja viimein poroja. Montellinmajalta vaelsimme tyytyväisinä enää vain yhden kilometrin verran Nammalakurulle. Nammalakurulta löytyi iso tupa, jonne monet meistä mahtuivat nukkumaan. Tuvassa oli myös erillinen kuivaushuone, joten viimeistä päivää ei tarvitsisi vaeltaa märillä vaatteilla. Vaikka päivän vaellus tuntuikin jaloissa, kaikki vaikuttivat olevan iloisia ja häkeltyneitä hienoista maisemista. Illalla istuimme jälleen artistiporukalla nuotiolla ja söimme makkaraa. Illan päätteeksi sade pakotti meidät nukkumaan lämpimiin makuupusseihin vielä viimeisen kerran.

Sunnuntai 18.9.

Sunnuntai aamuna lähdimme tyytyväisinä kohti päätepistettämme Pallaksen luontokeskusta, jonne oli
matkaa enää 13 kilometriä. Etukäteen katsottuna vuorossa oli ehkä rankin nousuputki Hetta-Pallaksen välillä. Sääkin oli lähes yhtä sumuinen ja tuulinen kuin ensimmäisenä päivänä. Edellispäivien vankalla kokemuksella sekä viimeisen päivän energialla selvitimme sumuiset huiput ja pian horisontissa alkoi siintää määränpää. Pallakselle saavuimmekin odotettua aiemmin ja pääsimme lähtemään kohti Rovaniemeä. Tässä vaiheessa kaikki olivat valmiina palaamaan kotiin.

Jyrkistä nousuista ja sumuisesta säästä huolimatta vaellus oli mieletön kokemus. Hyvällä yhteishengellä ja toistemme tsemppaamisella jaksoimme raskaimmatkin hetket. Uskomattomat maisemat ja hyvä porukka teki tästä reissusta mahtavan. Suosittelenkin kaikille lähtemään haastamaan itseään sekä tutustumaan uusiin ja vanhoihin artisteihin syysvaellukselle.

Kiitän lämpimästi vaellusporukkaa hyvin onnistuneesta reissusta. Suuri kiitos kuuluu myös Asianajotoimisto Castren & Snellmanille, joka mahdollisti syysvaelluksen toteutumisen – näitä kokemuksia muistellaan vielä kiikkustuolissakin.


Eerik Lindén

Kulttuuri- ja liikuntavastaava