Ihana ihana opiskelijavappu

Kevät alkaa olla täällä ja myös kesä lähestyä kovaa vauhtia. Opiskelijalle kevät tarkoittaa sitä, että lukuvuosi alkaa olla lopuillaan. Vielä viimeiset tentit ja tehtävien palautukset odottavat tekijäänsä ennen kesälaitumille siirtymistä ja kesätyökuviot puhuttavat yliopiston käytävillä. Mutta ennen kaikkea kevät tarkoittaa tietenkin VAPPUA – opiskelijakulttuurin ja -tapahtumien helmeä. 

Vapun merkitys monelle oikeustieteen opiskelijalle korostuu senkin vuoksi, että aikaisemmin, ennen valintakoeuudistusta, vappu ajoittui aina pääsykokeisiin valmistautumisen ajalle. Näin ollen pääsykoekirjojen kahlaamisen keskeltä pystyi vain haaveilemaan, kuinka vuotta myöhemmin pääsisi itsekin nauttimaan bolognanpunaiset haalarit jalassa ja valkolakki päässä opiskelijavapusta muiden opiskelijoiden kanssa.  Kun se hetki sitten koittaa, tuntee viimeistään, kuinka kaikki se työ koulupaikan eteen oli todellakin kaiken sen arvoista.

Röllövappu, joksi Rovaniemen opiskelijavappua kutsutaan, oli tänäkin vuonna toiminnan täyteinen. Vappuhulinoita kesti Lapin yliopiston ylioppilaskunnan ja eri ainejärjestöjen järjestämien tapahtumien myötä jopa kolmen viikon ajalle, ja kaikki huipentui 30.4. vappuaattona järjestettäviin vappuperinteisiin ja vappufinaaliin. Vappuperinteisiin kuului tänäkin vuonna opiskelijoiden yhteinen marssi Lordin aukiolta Jätkänpatsaalle. Pitkäksi venynyt kulkue täyttyi erivärisistä haalareista eri ainejärjestöjen edustajien mukaan sekä vapun merkiksi tietysti ilmapalloista. Patsaan ympäristö täyttyi nopeasti, kun haalarikansaa saapui vappuperinteisiin ilahduttavan paljon, ja lisäksi myös ulkopuolisia oli tullut paikalle seuraamaan Jätkän lakitusta ja muuta ohjelmaa. 

Ohjelma koostui musiikista, puheista ja hauskoista esityksistä, minkä jälkeen kaikki huipentui perinteikkääseen Jätkän lakitukseen. Tämän yhteydessä jokainen sai tietysti painaa oman valkolakin päähänsä. Lakituksen jälkeen rohkeimmat pääsivät ottamaan vastaan vielä fuksikasteen, jota palokunta oli opiskelijoiden iloksi tullut vesiletkullaan toimittamaan. Tämän vuotisen opiskelijavapun kruunasi täydellisen aurinkoinen vappusää, jonka luontoäiti meille tällä kertaa tarjosi.

Jotta juuri sinä pääsisit ensi keväänä nauttimaan kanssamme opiskelijavapusta, nyt on aika jaksaa tehdä vielä täysillä töitä unelmasi eteen. Valintakokeeseen on kuukausi aikaa ja voit käyttää sen ajan hyödyksi muun muassa harjoittelemalla luku- ja vastaustekniikkaa, lukemalla erilaisia aineistoja ja tekemällä harjoitustehtäviä. Vaikka ennakkomateriaalin lukuaika on tänä keväänä vain murto-osa aikaisemmasta, ei se tarkoita, että sinun kannattaisi vain odotella ennakkomateriaalin julkistamista. Nyt on aika hioa luku- ja vastaustekniikka kuntoon ja motivaatio huippuunsa! Pidä päämäärä tiukasti mielessäsi, suhtaudu avoimesti uuteen valintakoetilanteeseen ja tee luovuttamatta töitä, niin juhlitaan ensi vuonna opiskelijavappua yhdessä! <3 

- Sanni, Valmennuskurssitiedottaja 2025

Artiklan kerhot

Artikla ry:llä on paljon omia yhdistyksen sisäisiä kerhoja, joiden toimintaan ja tapahtumiin kaikki Artistit ovat tervetulleita. Tässä postauksessa esittelemme jokaisen Artiklan sisäisen kerhon ja kerromme lyhyesti heidän toiminnastaan ja tarkoituksestaan.

RoiSki

RoiSki on Artiklan virallinen laskettelukerho. RoiSki on perustettu vuonna 2019 ja sen tavoitteena on kerätä laskettelusta ja sen oheistoiminnasta pitäviä Artisteja yhteen. RoiSkin toiminta koostuu lähinnä yhteisistä laskureissuista. Voit tunnistaa Roiskin aktiiveja hienoista punaisista RoiSki -takeista. RoiSkilla on myös oma instagram-tili @roiskiclub.

Cassun Artistisäbä

Maanantai-iltaisin Artistit kokoontuvat yhdessä Rantsun peruskoulun liikuntasaliin hikisiin säbäpeleihin. Sählyvuorolle osallistuaksesi sinun ei todellakaan tarvitse olla ammattilainen vaan jokainen Artisti on tervetullut höntsäilemään. Artistisäbä on rentoa ja urheilullista ajanvietettä toisten Artistien kanssa.  

P&K kerho

P&K -kerho on yksi Artiklan tuoreimmista kerhoista, joka järjestää tapahtumia laidasta laitaan. Kerho on laitettu pystyyn jotta Artistit pääsevät viettämään aikaa yhdessä rentojen tapahtumien ja kisailujen kautta. P&K -kerho on järjestänyt muun muassa Beer milen, hotdog -syöntikisan ja marraskuussa tiedossa on beer pong -turnaus. P&K -kerho tiedottaa toiminnastaan instagramissa @ultimatumrectum. 

Neulontakerho

Haluatko aloittaa villasukkaprojektin tai kerääntyä yhdessä muiden kanssa ompelemaan haalarimerkkejä? Täydellinen paikka siihen on Artiklan oma neulontakerho, johon voit tulla tekemään käsitöitä ja hengailemaan muiden Artistien kanssa. Neulontakerhon kokoontumiset ovat alkuviikosta, joko toipparilla tai toimistolla. 

Artiklan torstaijoogat by Roschier

Torstai on Artisteilla joogapäivä, kun toipparilla järjestetään Roschierin sponsoroimat torstaijoogat. Joogatuntia on ohjaamassa alan ammattilainen, ja tunnilla sinun on mahdollista rauhoittua ja irrottaa mielesi pois opinnoista sekä arjen huolista. Laita siis päälle mukavat vaatteet ja lähde rentoutumaan muiden Artistien kanssa kehonhuollon merkeissä. 

RoWine

Artiklan uusin kerho on tänä syksynä perustettu viinikerho RoWine. RoWinen järjestämissä tapahtumissa Artistit kokoontuvat yhdessä tutustumaan viinien maailmaan. RoWinen tapahtumia järjestetään säännöllisen epäsäännöllisesti ja ensimmäisiin tapahtumiin liput ovat myyty hetkessä loppuun. Kerhon toimintaa kannattaa siis seurata instagramissa @viinikerhorowine, niin pääset nauttimaan viinistä muiden Artistien kanssa.

Artiklan syysvaellus 2024

Syysvaellus Pyhä-Luoston kansallispuistoon alkoi melko selkein taivain. Aikaisemmin sääennustetta katsoneena oli ollut hieman epäilyjä siitä, tulisiko vaelluksesta kokonaisuudessaan hieman kosteampi kokemus. Taipaleen alussa oltiin kuitenkin odottavin ja positiivisin mielin, eikä sääennustetta liiemmälti stressailtu. Pieni myrskyhän tuo vain lisätunnelmaa.

Taival alkoi ja ensimmäisenä huiputettiin Luosto, jossa pääsimme nauttimaan ensimmäisistä maisemista. Tai olisimme päässeet, ellei usva niitä olisi peittänyt. Onneksi alas tullessa taivas hieman selkeytyi ja maisemia alkoikin jo näkyä. Reitti oli monin paikoin hyvin kivikkoinen ja niiden suhteen täytyikin olla erityisen varovainen. Pari pientä kömmähdystä taisikin tapahtua, mutta loukkaantumisilta onneksi selviydyttiin.

Lähellä Ametistikaivosta söimme lounaan, jonka jälkeen lähdimme kohti ensimmäistä yöpaikkaamme. Viimein alkoikin veden ropina, joka sitten ennustetusti yltyi kunnon sateeksi. Sade ei kuitenkaan tunnelmaa lannistanut. Päivä päättyi muun muassa hampurilaisillallisen, Yatzyn ja “paskahousun” merkeissä. Teltassa pysyttiin pakkasesta huolimatta mukavan lämpimissä tunnelmissa.

Aamu tuli, teltat laitettiin kasaan ja tarpominen jatkui. Päivän aikana koimme jatkuvaa, mutta onneksi vain pientä tihkusadetta. Oli myös edellistä päivää usvaisempaa, mikä toisaalta yhdessä Lapin luonnon kanssa toi retkeen omanlaisen tunnelmansa. Talsimme päivän aikana reilu 15 kilometriä. Matkan varrella vastaan tuli useampikin poro, jota pääsimme hieman ihailemaan. Pitkä päivä päättyi Karhujuomalammelle ja illalla tihkusadekin oli jo miltei kokonaan hiipunut. Tänään illalliseksi metsän taiteilijat taikoivat itsellensä tomaatti-feta-pestopastaa. Rinkkamme sisältö vaikuttikin koostuvan suuremmaksi osaksi ruuasta. 

Viimeinen päivä alkoi aurinkoisissa merkeissä. Aamiaishodarit nopeasti nassuun ja kohti viimeistä huiputusta, Pyhätunturia. Oli hieman puhetta, että matka huipulle olisi melko jyrkkä ja raskas, mutta loppujen lopuksi sekin tuli nopeasti marssittua. Huipulle päästyämme meitä odotti ihana palkinto. Lapin näkymät olivat kaunista katseltavaa, etenkin ensikertalaiselle. Jylhiä tuntureita horisontissa, sekä metsä- ja järvimaisemia oli ilo ihailla. Tunnelmaa paransi lisäksi välipala, joka koostui espanjalaisesta makkarasta, Briestä ja punaviinistä. Fancy! Maisemista nautimme toista tuntia, mutta viimein oli kuitenkin aika lähteä bussia kohti. Vaellus oli kokonaisuudessaan hieno kokemus ja ruska oli juuri parhaimmillaan. Itse olen mahdollisuuden tullen valmis lähtemään uudelle retkelle.

Viimeisen päivän lopuksi pääsimme nauttimaan päivällistä hamppareiden ja pizzojen merkeissä. Saunakin oli lämmitetty ja pääsimme pulahtamaan “ihanan” virkistävään järviveteen. Kaiken kruunasi teeman mukaiset “Pyhä-Luosto”- lagerit. Nam!

- Jimi Suksia

Unelmien fuksivuosi

Nyt kun fuksivuosi alkaa olla viimeistä tenttiä vaille taputeltu ja haalarit on jo laitettu kaappiin odottamaan tulevaa syksyä, on hyvä aika hieman muistella upeaa ensimmäistä vuotta Artistina. Ja huh, upea se todella olikin!

Lähdetäänpä ihan alusta liikkeelle. Muistan varmasti vielä pitkään sen jännityksen, joka vatsanpohjassa kipristeli, kun kävelin ensimmäistä kertaa kohti Kansan pubia varasvaraslähtö bileisiin. Ovella vastassa olivat ihanat fuksikapteenimme ja sisällä odotti joukko tutoreita, jotka ottivat minut avosylin vastaan. Siitä lähti kolmen viikon fuksihärdelli, jonka aikana tutustuin muihin upeisiin fukseihin, tutoreihin, tiedekuntaan ja Rovaniemeen. Sanoisin, että fuksihärdelli kaikkine tapahtumineen ja kommelluksineen oli lopulta koko fuksivuoden parasta aikaa!

Kaikki se oli kuitenkin vasta alkua, ja fuksivuonna on tullut koluttua tapahtumia niin Itämereltä Leville kuin Toipparilta Kansan kautta Mooniin, Poronkusemaa toki unohtamatta. Jos sinulle, hyvä lukija, aukeaa ensi vuonna ovet oikeustieteelliseen, kehotan koko sydämestäni sinua osallistumaan erilaisiin tapahtumiin. Etenkin opintojen alussa ryhmäytyminen on tärkeää ja aktiivinen tapahtumissa käynti on helppo tapa tutustua uusiin ihmisiin. Artiklan tapahtumat ovat mahtavia, mutta jos rahkeet riittävät, suosittelen käymään myös muiden ainejärjestöjen järjestämissä tapahtumissa!

Tapahtumat eivät kuitenkaan synny itsestään, vaan taustalla pyörii hallitus, valiokunnat ja toimikunnat mahdollistamassa kaikkea kivaa meille Artisteille. Suosittelenkin lähtemään matalalla kynnyksellä mukaan ainejärjestötoimintaan, sillä se on äärimmäisen antoisaa. Ainejärjestötoiminnassa olen päässyt tutustumaan uusiin ihmisiin, saanut hyvää vastapainoa opinnoilleni ja päässyt näkemään oman työn tuloksen esimerkiksi tapahtumia järjestäessäni. Omalla kohdallani ainejärjestötoiminta lähti liikkeelle kv-toimikunnasta. Olin syksyllä mukana järjestämässä Artiklan kv-viikkoa ja siitä syttyi kipinä hakea ulkoasianvaliokuntaan. Onnekseni pääsin, ja tämän vuoden saan toimia toisena poikkitieteellisyysvastaavana. Lisäksi olin mukana Poronkusematoimikunnassa. Oli hienoa olla mukana järjestämässä Pohjois-Suomen suurinta (ja mahtavinta) opiskelijatapahtumaa.

Tapahtumien ja ainejärjestötoiminnan lisäksi olen tykännyt käydä monipuolisesti erilaisilla excursioilla. Excujen tarkoituksena on tehdä eri alan työnantajia tutuiksi opiskelijoille. Pidin erityisen paljon Roschierin järjestämästä syysseminaarista ja CV-klinikasta, sekä kevään OP-excursiosta, jonka järjesti ELSA Rovaniemi. Excut ovat mielestäni oiva keino kartoittaa sitä, mitkä työpaikat itseä saattaisi kiinnostaa. On myös inspiroivaa päästä keskustelemaan eri tehtävissä toimivien juristien kanssa. Suosittelenkin lämpimästi excuille osallistumista matalalla kynnyksellä!

Kaiken kaikkiaan, kun vajaa vuosi sitten sain tietää päässeeni sisään unelmieni kouluun, en oikeastaan osannut sen tarkemmin ajatella, mitä kaikkea tuleva fuksivuosi voisi tuoda tullessaan. Nyt voin sanoa, että takanani on yksi elämäni parhaimmista ja ennen kaikkea tapahtumarikkaimmista vuosista. Olen saanut tutustua upeisiin ihmisiin ja löytänyt ihania uusia ystäviä. Lisäksi olen kotiutunut uuteen kauniiseen kotikaupunkiini ja päässyt osaksi yliopistoyhteisöä. Ennen kaikkea olen kuitenkin saanut varmistuksen siitä, että vajaa vuosi sitten tein ehdottomasti oikean ratkaisun koulupaikan suhteen.

Lopuksi haluan toivottaa sinulle valtaisat tsempit loppurutistukseen! Toivon kovasti, että saisit kokea tämän kaiken tulevana vuonna, mutta varmaa on, että jossain vaiheessa kova työ palkitaan ja pääset elämään unelmiesi fuksivuotta. Ja muista, saat tehdä siitä juuri sellaisen kuin itse haluat - tämä oli vain minun versioni.

Lyyti Ryyppä

1. vsk

Neljä pääsykoekevättä

Mun tie Artistiksi vei yhteensä neljä pääsykoekevättä, paljon epäonnistumisia ja sen yhden ison onnistumisen, joka lopulta avasi oikiksen ovet. Olin jo yläasteella varma, että haluan opiskella yliopistossa oikeustieteitä, mutta lukiossa opiskelu ei kiinnostanut ja pääsin kirjoituksista rimaa hipoen läpi. Pidin lukion jälkeen välivuoden, koska kirjoituksien jälkeen omat resurssit ei riittänyt pääsykokeeseen panostamiseen.

Hain vuonna 2020 ensimmäisen kerran ja silloin pääsykoe järjestettiin koronan vuoksi kahdessa osassa. Ensimmäinen osa tehtiin etänä kotona ja se sisälsi pelkästään monivalintoja. Oma lukeminen ja valmistautuminen oli todella vaatimatonta, sillä henkilökohtaista elämääni varjosti kuluttava ihmissuhde. Jäin kokeessa miinuspisteille ja pettymys oli suuri. En osannut olla itselleni armollinen. Toisella hakukerralla olin päättänyt, että jätän kaiken muun elämän tauolle ja panostan täysillä pääsykoekevääseen. Sama ihmissuhde vei kuitenkin lopulta kaiken energian ja jouduin jättämään lukemisen kesken. Tällä kertaa en jäänyt miinuspisteille, mutten kuitenkaan päässyt monivalintaleikkurista läpi. Pettymys oli vielä suurempi kuin edellisenä vuonna, vaikka todellisuudessa en olisi pystynyt tehdä mitään toisin.

Kolmantena keväänä päätin, että tämä on se vuosi, kun pääsen sisään. Olin vihdoin päässyt eroon tästä surullisen kuuluisasta ihmissuhteesta ja halusin näyttää kaikille mihin pystyn. Panostin ihan täysillä, ostin takuu valmennuskurssin ja luin hulluja määriä. En pitänyt vapaata juuri ollenkaan ja olin varma, että tänä vuonna osaan tarpeeksi. Jäin kuitenkin muutaman pisteen päähän koulupaikasta. Tuntui, että koko elämä romahtaa ja etten ole tarpeeksi hyvä tai viisas oikikseen. Oli vaikeaa katsoa vierestä, miten muut, vähemmän hakeneet pääsivät sisään ja itse jäin jälleen ulkopuolelle.

Neljäntenä ja viimeisenä hakukeväänä olin jo lähes luovuttanut. Tein yhteishaun viimeisenä päivänä, koska en ollut varma pystyisinkö enää ottamaan uutta pettymystä vastaan ja siksi en ollut varma haluanko edes enää yrittää. Luku-urakan aikana olin paljon armollisempi itselleni. Luin juuri sen verran, kun oma jaksaminen riitti ja pidin paljon vapaapäiviä. Koen, että tämä “hällä väliä” -asenne oli mun kohdalla avain sisäänpääsyyn. Pääsin eroon ylimääräisestä stressistä ja paineesta ja siten opiskellut asiat jäi paremmin mieleen. Lopulta neljännellä kerralla Lapin yliopiston ovet aukesivat ja vihdoin pääsisin elämään omaa unelmaa.

Ajattelin pitkään, että hukkaan elämääni näin monella välivuodella, mutta jälkeenpäin ajateltuna pääsin kerryttämään arvokasta työkokemusta, matkustelemaan ja panostamaan täysillä omaan harrastukseeni, ratsastukseen. Nyt olen pystynyt hyvillä mielin jättämään kyseiset asiat tauolle ja keskittymään elämään opiskelijaunelmaa.

 

Muistakaa, että mahdolliset monet hakukerrat ei tee teistä yhtään huonompia. Ei kukaan kysele enää sisäänpääsyn jälkeen montako kertaa hait, vaan kaikki aloittavat samalta viivalta. Tsemppiä kaikille pääsykoekevääseen! Olkaa armollisia itsellenne ja älkää luovuttako unelmienne suhteen. <3

 

 

-Nelly

 

Poronkusema 2024 Winxien silmin

Poronkusema on ainutlaatuinen opiskelijatapahtuma, joka kokoaa Rovaniemelle korkeakouluopiskelijoita viettämään viikonloppua yhteisen teeman ympärille. Vuoden 2024 poronkuseman teema oli “Champions and childhood favourites”, ja valitsimmekin neljän hengen porukallamme teemaan osuvasti Winx-keijut. Poronkusema-viikonloppumme olikin täynnä taikuutta.

Vain harva perjantain ja lauantain rasti sai kokea Winxien levittämää keijupölyä. Emme kuitenkaan jättäneet olemassaoloamme täysin huomaamatta, sillä viimeistään rappukäytävälle tippuneet ja väärinpäin kääntyneet siipemme (ks. kuva) kiinnittivät vastaantulijoiden huomion. Emme saaneet vain yhtä, emmekä kahta, vaan peräti kolme kysymystä siitä, miksi Rovaniemen kadut tulvivat värikkäistä opiskelijahaalareista sekä mitä ihmeellisimmistä asuista. 

Perjantain varaslähtörastilla tehtävänä oli kerätä mahdollisimman paljon erilaisia asioita samaan kuvaan. Näihin lukeutuivat muun muassa Rovaniemen kirkko, sauna, joulupukki, sukset sekä poronsarvet. Edes Winxien taikavoimat eivät riittäneet tämän tehtävän kunniakkaaseen suorittamiseen, vaikka yritys oli kova…

 

Lauantain rastikierros olisi ollut mahdollista aloittaa jo puolilta päivin, mutta Winxit keräsivät vielä voimiaan iltapäivään asti. Ilta alkoi yhteisellä valmistautumisella ja rennolla oleskelulla, jonka jälkeen Winxit saivat siipensä kiinnitettyä selkiinsä ja suunnattua kohti rastikierrosta. Tunnelma rasteilla oli vähintäänkin huikea, kun Winxit saapuivat paikalle - tosin yksi siivettömänä, sillä siivet eivät monien ihmettelyistä huolimatta olleet aidot. 

Rastikierrokselta pohjoistuuli lennätti Winxit Rovaniemen suosituimpaan yökerhoon eli Half Mooniin. Railakkaan menon kruunasi Ege Zulun mahtava keikka. Lapin energia tarttui myös vierailevaan artistiin, eikä tanssilattia jättänyt ketään kylmäksi. 

Poronkusema huipentui sunnuntaina sillisaamiaiseen eli pääpäivään 2.0, jota vietettiin Lyseonpuiston lukiolla dagen efter -tunnelmissa. Silliksellä tanssahdeltiin upean DJ Larin tahtiin nautiskellen pizzoista ja kosteasta tarjoiltavasta. Silliksen reivihuone sai jokaisen osallistujan näyttämään parhaat tanssiliikkeensä. Winxit suuntasivat sillikseltä kauneusunille seuraavan päivän aamuluentoa silmällä pitäen, mutta sitkeimmät juhlijat jatkoivat vielä iltaansa Roipparin tanssilattialle. Vielä maanantai-iltapäivän luennollakin tarkkasilmäisimmät saattoivat havaita bolognanpunaiset haalarit. 

- Winxit

Kaamosluennot 2024

Viime viikonloppuna Artistit kokoontuivat jälleen perinteisille, viime vuonna uudistuneille Kaamosluennoille. Tämän vuoden Kaamosluennot yllättivät, toivat Artisteja yhteen ja synnyttivät unohtumattomia muistoja.

Bolognanpunaisten haalareiden joukko saapui perjantaina yliopistolle jo varhain. Professori Janne Kaisto piti luennon varallisuusoikeuden oleellisimmista käsitteistä ja niiden yhteyksistä eri oikeudenaloihin muistuttaen, että esimerkiksi vahingonkorvaus saattaa tulla myös Kaamosluennoilla kyseeseen. Lounaan jälkeen lähdettiin busseilla kohti Leviä. Mökkeihin majoittumista seurasivat muun muassa ketteryyttä vaativat ryhmäyttämispelit. Sitten oli luvassa rastikierros ennalta suunnittelemattomissa ryhmissä, joissa saattoi olla niin tuttuja kuin vieraampiakin kasvoja. Rasteja kierrellessä tutustuttiin muihin Artisteihin, mikä vahvisti fuksiryhmän yhteisöllisyyttä. 

Rasteja oli yhteensä viisi. Ne koostuivat erilaisista peleistä sekä jo opitun juridisen tiedon soveltamisesta ongelmanratkaisutehtävien ja tietovisojen muodossa. Kolmea rasteista edustivat eri asianajotoimistot: Castrén & Snellman, Procopé & Hornborg sekä Waselius & Wist pääsivät julkisen liikenteen lakoista huolimatta tulemaan Leville. Feeniks-hallituksen rastilla ryhmähenki pääsi loistamaan – tehtävänä oli suorittaa bingosta mahdollisimman monta tehtävää, muun muassa luettelemaan sitsien yhteiset säännöt ja kehittelemään Artiklalle uusi, kuvitteellinen tapahtuma. Lisäksi yhdellä rasteista tehtiin uratesti, jolla kartoitettiin omia mielenkiinnon kohteita juridiikan maailmassa sekä itselle tärkeitä, tulevan työpaikan arvoja. Vivahteikkaan rastikierroksen jälkeen luvassa oli vapaa-aikaa omissa mökeissä. Illalla rastikierroksen palkintojenjakoa seurasivat jatkot bilemökissä, josta osa suuntasi edelleen tanssilattialle paikalliseen Wanhaan Hulluun Poroon. 

Lauantaina sää oli vain muutaman pakkasasteen puolella. Siitä huolimatta Levin rinteille suuntasi edellisillan väsyttämiä mutta innokkaita Artisteja, joiden oli mahdollista osallistua Artiklan laskettelukerho RoiSkin järjestämille rinneapproille. Vaihtoehtoisena ajanviettona oli pulkkamäessä laskemista. Vaikka näkyvyys oli sumun takia heikko ja vaikka mustalle rinteelle saatettiinkin vahingossa eksyä, oli kavereiden kanssa laskettelu todella hauskaa. Illalla ohjelmassa oli – mikäli laskettelun ja pulkkailun jälkeen voimia vielä riitti – jälleen mökeissä ja Wanhassa Hullussa Porossa bilettämistä.

Sunnuntaina oli aika palata takaisin kotiin. Aamulla siivottiin mökit, minkä jälkeen hyvästeltiin Levi ja suunnattiin busseilla kohti Rolloa. Paluumatkalla vallitsevasta hiljaisuudesta päätellen viikonloppu oli voimia vievä, mutta ikimuistoisten hetkien, uusien ystävien ja itse Kaamosluentokokemuksen perusteella tuntuu perustellulta väittää, että tämänvuotinen matka oli kokonaisuudessaan onnistunut. Viimeistään tämän viikonlopun jälkeen uusillekin Artisteille vahvistui ajatus siitä, että ainutlaatuisuudellaan kiehtovat Kaamosluennot on jokaisen koettava edes kerran!

- vuoden 2023 fuksi

 Valmennuskurssitiedottajan tervehdys

Hei sinä blogin lukija,

Olen Marika Poikolainen, 29-vuotias oikkari täältä lapin sydämestä - Rovaniemeltä. Alun perin olen kotoisin Espoosta ja ennen Rovaniemelle muuttoa asuin myös muutaman vuoden Helsingissä. Tällä hetkellä kirjoitan notaaria, suoritan maisteriopintoja sekä touhuan rakkaan ainejärjestöni parissa. Arkeani rikastuttaa 7,5v koirani ”isopieni jätti” ja pian myös heinäkuussa syntyvä esikoinen.

Rovaniemelle minut toi ensin mukanaan rakkaus ja vasta myöhemmin mukaan tarttui unelmien opiskelupaikka oikeustieteellisessä. Minun koulutieni ei ole samanlainen kuin välttämättä isoimmalla osalla oikeustieteen opiskelijoista. Mietin ensin pitkään, että kuka minä olen ja mitä minä haluan tehdä elämässäni. Yläasteella ja lukiossa pohdin arkkitehdin uraa ja sen haaveen poistuttua, pohdin upseerin uraa. Naisten vapaaehtoisen asepalveluksen jälkeen tajusin kuitenkin, että saatan olla parempi ”pätemään, kuin tetsaamaan” vaikka rakkaus maanpuolustustyötä kohtaan ei ole koskaan poistunutkaan. 

Suoritin avoimen opintoja useammassa eri avoimessa samalla tutustuen opintoihin ja pohtien sitä, että onko valitsemani tie juuri se ”oikea vaihtoehto minulle”. Pääsykokeisiin lukeminen tuntui mahdottomalle ajatukselle minulle - etenkin sellaiselle, joka joutuu käydä töissä täyttä päivää, jotta voi maksaa vuokrat ja laskut. Vedin muutaman vuoden täten puolitehoilla töiden ohella avoimen kursseja Helsingin, Turun ja Itä-Suomen yliopistossa, joista mukaan tarttui jo mukava määrä opintopisteitä. 

Rovaniemelle muuton myötä halusin tutkia vielä Lapin yliopiston avoimen väylän mahdollisuutta - ja se kannatti. Lapin yliopistossa avoimen opetus oli integroitua ja heti tuntui siltä, että olin aidosti nyt oikeustieteen opiskelija, enkä vain ”avoimen opiskelija”. Sain ensimmäisenä vuotena täyteen vaadittavan opintopistemäärän sekä keskiarvon, mutta jäin tulosten julkistuksen jälkeen 1. varasijalle. Se söi ihmistä. 

Se söi ihmistä niin paljon, että päätin tehdä kovemmin töitä ensi vuonna. Lopulta kova sinnikkyys palkitaan paikalla oikeustieteellisessä ja kuinka ylpeä mä olinkaan itsestäni ja siitä, että en koskaan antanut periksi. 

Olen ollut opiskeluiden alusta alkaen mukana aktiivisesti ainejärjestötoiminnassa sekä tänä vuonna olen saanut kunnian toimia valmennuskurssitiedottajan tehtävässä. Tämä on toinen vuoteni valmennuskurssitoiminnassa, sillä viime vuonna toimin valmennuskurssivaliokunnassa sihteerinä.

Lähdin mukaan valmennuskurssitoimintaan sen takia, että jokaisella, taustoista ja lähtökohdista riippumatta, olisi mahdollista päästä oikeustieteelliseen. Haluan omalta osaltani olla tukemassa ja auttamassa tulevia juristeja omalla polullaan. Olenkin elävä esimerkki siitä, että paikka oikeustieteellisessä, ei vaadi ”L-papereita” tai edes pääsykoetta, vaan se vaatii omistautumista ja periksiantamattomuutta.  

Avoin väylä oikeustieteelliseen, on kuin todella pitkä valmennuskurssi oikeastaan, ilman mitään tukea ja tämän takia koenkin, että valmennuskurssi oikiksen pääsykokeita varten toimii ehdottoman hyvänä tukipilarina lukemisen ohella. Valmennuskurssit tarjoavat paitsi laadukasta opetusta, myös ystäviä ja vertaistukea. 

Haluan tuleville hakijoille sekä tuleville kurssilaisillemme sanoa sen, että ette ole yksin ajatustenne kanssa. Te luotte itse omanlaisen tienne kouluun ja voit olla juuri sellainen, kuin sinä haluat olla. Jokainen teistä pystyy siihen ja just sinä pystyt siihen - jos vain päätät niin.

Mikäli sinulla tulee mitä tahansa kysyttävää, niin minuun saa olla matalalla kynnyksellä yhteydessä ihan koska tahansa. Me tehdään töitä meidän valmennuskursseilla ihmiseltä ihmiselle ja ollaan tukena lukuprosessin jokaisella vaiheella. <3

Nähdään valmennuskursseilla!

Marika Poikolainen
Valmennuskurssitiedottaja 2024

Valmennuskurssivastaavan tervehdys

Heippa kaikki!

Olen Kiia, toisen vuoden opiskelija ja toimin vuoden 2024 valmennuskurssivastaavana. Voisin kutsua itseäni myös pääsykoekonkariksi, sillä hakukeväitä minulle kertyi viisi ennen kuin ovet oikikseen aukenivat. Valmennuskurssit olivat iso osa hakukeväitäni ja niiden tuoma apu, tuki ja niiltä saadut opit olivat minulle erittäin tärkeitä. Viime vuonna toimin artiklan valmennuskurssivaliokunnassa ja päästyäni näkemään valmennuskursseista myös järjestäjän puolen, olin varma siitä, että tahdon olla vielä isommin mukana valmennuskurssien järjestämisessä. Valmennuskurssivastaavana vastaan kevään kurssien käytännön toteuttamisesta.

Uusi vuosi on lähtenyt käyntiin ja tammikuu on jo hyvässä vauhdissa. Pikkuhiljaa myös kevät, yhteishaku ja pääsykoe lähestyvät. Onneksi vielä on hyvin aikaa hengähtää, kerätä voimia ja henkisesti valmistautua tulevaan pääsykoeurakkaan. Tahdonkin kannustaa jokaista hakijaa valmistautumaan tulevaan kevääseen ennen kaikkea rentoutumalla ja nauttimalla vapaa-ajasta. Itseään ei kannata ajaa loppuun ennen pääsykoeurakkaa, eikä tietenkään sen aikanakaan. Sen vuoksi on tärkeää muistaa vapaa-ajan ja lukemisen tasapainottaminen myös pääsykokeisiin valmistautuessa. 

Vuosien varrella on tapahtunut monenlaisia uudistuksia valintakokeisiin ja valintakoehakuun. Muutaman vuoden ajan yhteishaussa oikeustieteelliseen on valittu 40% todistuksen perusteella ja 60% valintakokeen perusteella ja sama linja jatkuu myös tänä vuonna. Muita valintakokeeseen liittyviä uudistuksia on ollut valintakokeen muuttuminen digitaaliseksi sekä viime vuonna valintakoemateriaalina oli totutusta kolmesta valintakoekirjasta poiketen kaksi kirjaa sekä kolme erillistä artikkelia. Valintakoe muuttuu koko ajan hieman ja valmennuskursseillakin on reagoitava näihin muutoksiin, jotta voimme tarjota hakijoille parasta mahdollista opetusta ja tukea.

Vuosien aikana lukuaika on myös vähentynyt ja tänäkin vuonna parin edellisen vuoden mukaisesti lukuaika on kuukauden mittainen. Valintakoemateriaali julkaistaan 23.4. ja valintakoe järjestetään 23.5. Hakuprosessi on siis hyvin intensiivinen ja se on testi hakijoiden paineensietokyvylle sekä hakijoiden kyvylle omaksua suuria määriä tietoa hyvinkin nopeasti. Valintakokeeseen voikin valmistautua jo ennen valintakoemateriaalin julkaisua esimerkiksi harjoittelemalla aineistotehtäviä tai hiomalla omaa luku- ja vastaustekniikkaa.

Minulle valmennuskursseista oli suuri apu hakukeväiden aikana ja tahdonkin kannustaa jokaista hakijaa tutustumaan valmennuskurssitarjontaamme. Valmennuskurssi ei ole pakollinen sisäänpääsyn kannalta, mutta valmennuskurssit tarjoavat opetusta ja kattavaa materiaali oman oppimisen tueksi. Lisäksi intensiivi- sekä itseopiskelukursseihimme sisältyvät henkilökohtaiset tuutorit, jotka ovat kurssilaisten tukena koko kevään ajan. On tärkeää, ettei kukaan jää hakuprosessin aikana yksin!

Lopuksi tahdon toivottaa jokaiselle niin uudelle kuin vanhallekin hakijalle hurjasti tsemppiä tulevaan urakkaan! Sinnikkyys lopulta palkitaan! <3 Minuun voi aina olla yhteydessä matalalla kynnyksellä. Autan teitä parhaani mukaan!

Nähdään valmennuskursseilla!

Kiia Saari

Valmennuskurssivastaava 2024

Reittini oikeustieteelliseen

Matkani oikeustieteelliseen alkoi talvella 2021. Halu suurempaan muutokseen elämässä sai miettimään, olisiko nyt viimein aika hakea alalle, joka on monta vuotta kiinnostanut, eli oikeustieteelliseen. Ylioppilaskokeista olikin vierähtänyt jo kymmenisen vuotta, eivätkä arvosanat olleet niin sanotusti kovinkaan kilpailukykyisiä todistusvalinnassa, joten reitiksi valikoitui se monen ihmisen valmiiksi pelottelema tie: valintakoe.

Niinhän sitä sanotaan, että hyvin suunniteltu on jo puoliksi tehty, joten aloitin urakkaan valmistautumisen hyvissä ajoin jo talvella. Valintakoe 2022 oli siis ensimmäinen hakukerta itselleni, joten esimerkiksi oikeustieteellisen vastaustekniikka oli minulle käsitteenä täysin uusi. Tiesin, että kaikki apu olisi tarpeen kevään koettaessa, ja aloin tutkia millainen on valmennuskurssi tarjonta nykyään. Niitä tosiaan löytyikin paljon, eri mittaisia ja eri hintaisia. Artiklan kurssi valikoitui hyvän palautteen takia, ja iltaluennot osuivat hyvin yksiin omien aikataulujeni kanssa. Itse luku-urakan aikana luennot sopivasti ”rikkoivat” lukupäiviä, eli ne toimivat mielekkäänä vaihteluna varsinaiselle lukemiselle. Lisäksi koin hyödylliseksi kurssiin sisältyvän harjoituskokeen, jossa pääsi harjoittelemaan monivalinta- sekä oikeustapaustehtäviä. Vaikka valmennuskurssit eivät ole avain tiedekuntaan pääsemiselle, arvioisin, että rahoille todellakin saatiin vastinetta.

Talvi tuli ja talvi meni, ja viimein saapui päivä, kun valintakoemateriaali julkaistiin. Halusin ehdottomasti kirjat fyysisenä, mutta nämä saapuivat vasta muutama päivä myöhemmin kuin sähköinen materiaali. Muuten kirjojen osalta ei ollut mitään normaalista poikkeavaa, kolme noin sadan sivun mittaista kirjaa eri oikeudenaloilta kuten aiempinakin vuosina. Ympäristöoikeuden kirja oli ainut, joka ei ole ollut valintakoemateriaalina uudessa valtakunnallisessa yhteishaussa, ja se osoittautui itselleni haastavimmaksi palaksi tänä vuonna. Lisäksi itse valintakokeessa sain ympäristöoikeuden kysymyksistä vähiten pisteitä, vähemmän kuin esimerkiksi aineistotehtävistä.

Koska kalenteri oli tyhjennetty jo hyvissä ajoin ennen kirjojen julkaisemista, sain aika rauhassa käyttää nämä neljä viikkoa keskittyen vain olennaiseen. Lukeminen sujui ilman suurempia vaikeuksia, mindmapit ja muistiinpanojen tekeminen on taas itselleni täyttä hepreaa. Onkin tärkeää löytää se itselleen toimivin tapa opiskella. Aikaa ei kuitenkaan ole kuin se hieman yli neljä viikkoa, joten huonoksi havaittua tapaa ehtii korjaamaan. Harjoituskokeen pisteiden saavuttua oli tulokset aika musertavia, tarkalleen ottaen musertavan huonoja, ja syntyi epätoivo. Miten ehdin kahdessa viikossa tehdä muutoksia, ettei itse valintakoe menisi täysin penkin alle? Muutin sen verran opiskelutapojani - jätin pois kaiken aikaa vievän puuhastelun, jotka eivät vieneet minua kohti tavoitettani. Toivoin että tämä riittäisi. Lisäksi yritin koko kuukauden pitää mahdollisimman hyvin kiinni myös normaaleista rutiineista, harrastuksista, ystävien tapaamisista, syömisestä ja nukkumisesta. Asioiden liiallisella stressaamisella ja murehtimisella on varmasti tuhottu monta valintakoekevättä, joten myös itsensä armahtaminen ja taukojen pitäminen nousi itselläni merkittäväksi taidoiksi varsinkin viimeisinä viikkoina.

Valintakoepäivä. Paljon hermostuneita ihmisiä saapui yliopistolle itseni lisäksi. Oli tullut aika suorittaa ja mitata omaa osaamista oikein toden teolla. Kokeen alkaessa laitoin silmät kiinni, hengitin muutaman kerran syvään ja aloin tekemään annettuja tehtäviä. Neljä tuntia menikin erittäin nopeasti, ja yliopistolta lähtiessä ajattelin, että se meni ihan hyvin. Toisaalta kun hakukerta oli itselleni ensimmäinen, minkäänlaista vertailupohjaa ei ollut, mikä oli esimerkiksi hyvä tai mikä huono suoritus. Seuraavat kuusi viikkoa tuloksia odotellessa olikin varsin piinaavia. Paikka Lapin yliopistoon aukesi kuitenkin selvillä pisteillä. Olin onnistunut.

Loppukesä menikin sitten niin kuin siivillä, muutot ja muut asiat ehti hoitamaan alta pois ennen kuin alkoi itse opiskelu tiedekunnassa. Orientaatioviikoille mahtui paljon tapahtumia, joissa tapasi muita tiedekuntaan valittuja sekä omia tutoreita. Paljon saman henkistä porukkaa siis, joiden kanssa on helppo tulla toimeen. Kun varsinainen oikeustieteen opiskelu alkoi, oli helppo huomata, että valintakoe ja siihen lukeminen testaa ennen kaikkea hakijoiden soveltuvuutta alalle. Pääpaino opiskeluissa on pysynyt itsenäisessä lukemisessa, jota rikkovat luennot, kirjalliset työt sekä ryhmätyöt. Luettavaa löytyy kyllä jokaiselle päivälle, eikä kukaan ole patistamassa työskentelemään, jolloin siitä on silloin tällöin helppo lipsua. Mutta itsenäisen opiskelun myötä korostuu myös vapaus. Töitä ei tehdä täällä kello kaulassa eikä sidottuna tiettyyn paikkaan. Vanhalle kotikunnalle matkustaminen on helppoa, kun luentojen välillä on viikko taukoa ja sähköinen materiaali kulkee kannettavan tietokoneen mukana. Opinnot ovat kuitenkin vasta aluillaan, joten paljon uuttakin on varmasti tulossa.

Lopuksi on kysyttävä, oliko uhka vai mahdollisuus muuttaa porojen keskelle Lappiin näin kolmenkympin kynnyksellä? Ehdottomasti mahdollisuus, johon kannatti tarttua. Lapin rentous ja oikeustieteen opiskelu ovat saaneet minut varmistumaan, että tämä on minun juttuni. Täältä ei ole kiire pois.

Niko Kyllinen

Vuoden 2022 fuksi