Reittini oikeustieteelliseen

Matkani oikeustieteelliseen alkoi talvella 2021. Halu suurempaan muutokseen elämässä sai miettimään, olisiko nyt viimein aika hakea alalle, joka on monta vuotta kiinnostanut, eli oikeustieteelliseen. Ylioppilaskokeista olikin vierähtänyt jo kymmenisen vuotta, eivätkä arvosanat olleet niin sanotusti kovinkaan kilpailukykyisiä todistusvalinnassa, joten reitiksi valikoitui se monen ihmisen valmiiksi pelottelema tie: valintakoe.

Niinhän sitä sanotaan, että hyvin suunniteltu on jo puoliksi tehty, joten aloitin urakkaan valmistautumisen hyvissä ajoin jo talvella. Valintakoe 2022 oli siis ensimmäinen hakukerta itselleni, joten esimerkiksi oikeustieteellisen vastaustekniikka oli minulle käsitteenä täysin uusi. Tiesin, että kaikki apu olisi tarpeen kevään koettaessa, ja aloin tutkia millainen on valmennuskurssi tarjonta nykyään. Niitä tosiaan löytyikin paljon, eri mittaisia ja eri hintaisia. Artiklan kurssi valikoitui hyvän palautteen takia, ja iltaluennot osuivat hyvin yksiin omien aikataulujeni kanssa. Itse luku-urakan aikana luennot sopivasti ”rikkoivat” lukupäiviä, eli ne toimivat mielekkäänä vaihteluna varsinaiselle lukemiselle. Lisäksi koin hyödylliseksi kurssiin sisältyvän harjoituskokeen, jossa pääsi harjoittelemaan monivalinta- sekä oikeustapaustehtäviä. Vaikka valmennuskurssit eivät ole avain tiedekuntaan pääsemiselle, arvioisin, että rahoille todellakin saatiin vastinetta.

Talvi tuli ja talvi meni, ja viimein saapui päivä, kun valintakoemateriaali julkaistiin. Halusin ehdottomasti kirjat fyysisenä, mutta nämä saapuivat vasta muutama päivä myöhemmin kuin sähköinen materiaali. Muuten kirjojen osalta ei ollut mitään normaalista poikkeavaa, kolme noin sadan sivun mittaista kirjaa eri oikeudenaloilta kuten aiempinakin vuosina. Ympäristöoikeuden kirja oli ainut, joka ei ole ollut valintakoemateriaalina uudessa valtakunnallisessa yhteishaussa, ja se osoittautui itselleni haastavimmaksi palaksi tänä vuonna. Lisäksi itse valintakokeessa sain ympäristöoikeuden kysymyksistä vähiten pisteitä, vähemmän kuin esimerkiksi aineistotehtävistä.

Koska kalenteri oli tyhjennetty jo hyvissä ajoin ennen kirjojen julkaisemista, sain aika rauhassa käyttää nämä neljä viikkoa keskittyen vain olennaiseen. Lukeminen sujui ilman suurempia vaikeuksia, mindmapit ja muistiinpanojen tekeminen on taas itselleni täyttä hepreaa. Onkin tärkeää löytää se itselleen toimivin tapa opiskella. Aikaa ei kuitenkaan ole kuin se hieman yli neljä viikkoa, joten huonoksi havaittua tapaa ehtii korjaamaan. Harjoituskokeen pisteiden saavuttua oli tulokset aika musertavia, tarkalleen ottaen musertavan huonoja, ja syntyi epätoivo. Miten ehdin kahdessa viikossa tehdä muutoksia, ettei itse valintakoe menisi täysin penkin alle? Muutin sen verran opiskelutapojani - jätin pois kaiken aikaa vievän puuhastelun, jotka eivät vieneet minua kohti tavoitettani. Toivoin että tämä riittäisi. Lisäksi yritin koko kuukauden pitää mahdollisimman hyvin kiinni myös normaaleista rutiineista, harrastuksista, ystävien tapaamisista, syömisestä ja nukkumisesta. Asioiden liiallisella stressaamisella ja murehtimisella on varmasti tuhottu monta valintakoekevättä, joten myös itsensä armahtaminen ja taukojen pitäminen nousi itselläni merkittäväksi taidoiksi varsinkin viimeisinä viikkoina.

Valintakoepäivä. Paljon hermostuneita ihmisiä saapui yliopistolle itseni lisäksi. Oli tullut aika suorittaa ja mitata omaa osaamista oikein toden teolla. Kokeen alkaessa laitoin silmät kiinni, hengitin muutaman kerran syvään ja aloin tekemään annettuja tehtäviä. Neljä tuntia menikin erittäin nopeasti, ja yliopistolta lähtiessä ajattelin, että se meni ihan hyvin. Toisaalta kun hakukerta oli itselleni ensimmäinen, minkäänlaista vertailupohjaa ei ollut, mikä oli esimerkiksi hyvä tai mikä huono suoritus. Seuraavat kuusi viikkoa tuloksia odotellessa olikin varsin piinaavia. Paikka Lapin yliopistoon aukesi kuitenkin selvillä pisteillä. Olin onnistunut.

Loppukesä menikin sitten niin kuin siivillä, muutot ja muut asiat ehti hoitamaan alta pois ennen kuin alkoi itse opiskelu tiedekunnassa. Orientaatioviikoille mahtui paljon tapahtumia, joissa tapasi muita tiedekuntaan valittuja sekä omia tutoreita. Paljon saman henkistä porukkaa siis, joiden kanssa on helppo tulla toimeen. Kun varsinainen oikeustieteen opiskelu alkoi, oli helppo huomata, että valintakoe ja siihen lukeminen testaa ennen kaikkea hakijoiden soveltuvuutta alalle. Pääpaino opiskeluissa on pysynyt itsenäisessä lukemisessa, jota rikkovat luennot, kirjalliset työt sekä ryhmätyöt. Luettavaa löytyy kyllä jokaiselle päivälle, eikä kukaan ole patistamassa työskentelemään, jolloin siitä on silloin tällöin helppo lipsua. Mutta itsenäisen opiskelun myötä korostuu myös vapaus. Töitä ei tehdä täällä kello kaulassa eikä sidottuna tiettyyn paikkaan. Vanhalle kotikunnalle matkustaminen on helppoa, kun luentojen välillä on viikko taukoa ja sähköinen materiaali kulkee kannettavan tietokoneen mukana. Opinnot ovat kuitenkin vasta aluillaan, joten paljon uuttakin on varmasti tulossa.

Lopuksi on kysyttävä, oliko uhka vai mahdollisuus muuttaa porojen keskelle Lappiin näin kolmenkympin kynnyksellä? Ehdottomasti mahdollisuus, johon kannatti tarttua. Lapin rentous ja oikeustieteen opiskelu ovat saaneet minut varmistumaan, että tämä on minun juttuni. Täältä ei ole kiire pois.

Niko Kyllinen

Vuoden 2022 fuksi

Loppukiri on alkanut

Nyt kurssilaisten harjoituspääsykoe on selätetty ja oikeaan valintakokeeseen on aikaa vielä vajaa kaksi viikkoa. Koe herätti varmasti teissä kurssilaisissa paljon erilaisia fiiliksiä (epätoivoa, ahdistusta, paniikkia ja ehkä jopa onnistumisen tunteita). Tässä kohtaa haluankin muistuttaa, että älkää missään nimessä vaipuko epätoivoon, meni kurssikoe miten tahansa! Vain sillä on väliä, miten pärjäätte oikeassa valintakoetilanteessa. Jos koe ei sujunut niin hyvin kuin olisit luullut, yritä kääntää epäonnistuminen voimaksi. Jos koe meni hyvin, olet varmasti tehnyt oikeita asioita, mutta älä kuitenkaan löysää otetta vielä. Ei kannata käyttää voimia myöskään sen stressaamiseen että ”Olenko tehnyt tarpeeksi, miksi en ole tehnyt enemmän?” koska se ei varsinkaan auta. Urakka on jo valmiiksi tarpeeksi raskas, joten kaikki panokset kannattaa keskittää asioihin, joihin voit vaikuttaa. Ota käyttöön ”Katsotaan sit siellä oikeassa valintakokeessa kellä tähän riittää” -mindset. Ei harjoituskokeella niitä paikkoja jaella.

Hengähtäkää hetki, käykää ulkoilemassa ja ottakaa sitten uusi entistä tiukempi ote viimeisiin lukupäiviin. Luottakaa lukusuunnitelmiinne ja hoitakaa tämä urakka kunnialla loppuun. Se varmasti palkitaan. Sitten voitte seuraavana keväänä keskittyä paljon mukavimpiin asioihin! Tässä vaiheessa luku-urakkaa jaksaminen alkaa kuitenkin usein rakoilla. Vaikka päiviä ei ole enää montaa, saattaa lukeminen silti tuntua niin raskaalta ja vastenmieliseltä. Viimeisillä lukuviikoilla on kuitenkin tärkein aika syventää oppimaansa, päntätä sääntöjä ja listoja, sekä aloittaa intensiivinen kertaaminen. Älkää kuitenkaan tässäkään vaiheessa polttako itseänne loppuun. Välillä tulee huonompia, suorastaan surkeita lukupäiviä. Pitää osata olla itselleen myös armollinen!

Muistan itse omat fiilikset hakuvuotena harjoituspääsykokeen jälkeen ja eihän se kivalle tuntunut. Kysymykset tuntuivat hankalilta ja vaivuin itsekin pienimuotoisen paniikin ja ahdistuksen valtaan. Mietin miten voin enää löytää motivaatiota lukemiseen, kun tuntuu että en osannut mitään läheskään tarpeeksi. Onko jo liian myöhäistä?

Onneksi päätin kuitenkin, että en anna selkärangan katketa enää tässä vaiheessa. Olihan luku-urakka jo miltei lopussa. Matkaa oli enää alle kaksi viikkoa ja paljon oli tehtävissä. Käänsin epätoivon tuntemukset päälaelleen ja muistutin itseä siitä miksi teen tätä. Olin hakemassa unelma kouluuni ja tekisin mitä vain sen eteen, että pääsen aloittamaan fuksina syksyllä. Kylmän viileästi päätin, että tämä on mun vuosi ja aion päästä sisään. Nyt testataan se, keneltä löytyy asennetta tähän hommaan. Kuka lannistuu ja kuka ei. Näin jälkeenpäin uskallankin väittää, että oikiksen koe on suurelta osaltaan motivaatiokoe. Olen myös aivan varma, että teiltä se motivaatio ja tahto löytyy! Kaikki kortit ovat vielä käytettävissä.

Joku viisas on joskus sanonut, että oikiksen luku-urakka ei ole martooni, vaan pikajuoksu. Hapot alkavat jo painaa, mutta onneksi enää vain viimeinen mutka jäljellä. Haluankin toivottaa isosti tsemppiä loppukiriin, maaliviiva häämöttää jo ja tämä palkinto on kaiken vaivan arvoinen!

- Vuoden 2021 fuksi

Ei ole olemassa tyhmiä kysymyksiä

Ennen kuin pääsykoekirjat julkaistaan, voi mielessä olla monenlaisia kysymyksiä – varsinkin, jos hakee ensimmäistä kertaa. Pääsykoekevät on monelle aivan uudenlainen juttu, joten ei ihmekään, jos kaikki asiat eivät ole vielä selviä. Itselläni ainakin oli paljon kysymyksiä, jotka vaivasivat mieltäni. Millainen lukusuunnitelman tulisi olla? Mitä pääsykoekirjoista tulisi alleviivata? Kuinka tarkasti lakipykälät tulisi osata? Kysyinkin nämä kysymykset valmennuskurssini tuutoreilta ja sainkin heiltä hyvät vastaukset. Ajattelinkin nyt itse vastata näihin kysymyksiin, joihin kaipasin vastausta noin vuosi takaperin.

Millainen lukusuunnitelman tulisi olla?

Ei ole yhtä tiettyä muottia, jonka mukaan lukusuunnitelma tulisi tehdä. Kuitenkin kannattaa aloittaa ottamalla valkoinen paperi, jonka jakaa ensiksi yhtä moneksi viikoksi kuin lukuaikaa on ja sitten jakaa viikot päiviksi. Lukusuunnitelmaan kannattaa ensiksi merkata päivät, jotka ovat jo tiedossa esimerkiksi kirjojen julkaisupäivä ja pääsykoepäivä. Sen lisäksi kannattaa lukusuunnitelmaan merkata pakolliset menot esimerkiksi, milloin on opetusta ja harjoituskoe. Koska kirjoja ei ole julkaistu, on tarkkoja lukumääriä vaikea laittaa lukusuunnitelmaan tässä vaiheessa. Täydensinkin itse lukusuunnitelmaa heti samana päivänä, kun pääsykoekirjat julkaistiin. Kuitenkin edellisvuosina pääsykoekirjoja on ollut kolme, joten lukusuunnitelmaan voi nyt merkata 1, 2 ja 3. Sitten päivien kohdalle laittaa, miten on ajatellut lukea kirjoja tasaisesti. Esimerkiksi lukeeko yhtä kirjaa päivässä vai lukeeko yhdestä kirjasta jonkun verran ja jatkaa toisesta kirjasta. Luin itse ensimmäisten päivien aikana jokaisen pääsykoekirjan nopeasti läpi, jonka jälkeen aloin alleviivaamaan kirjoja. Alleviivauksen jälkeen aloin lukemaan kirjoja tarkemmin ja tekemään niihin mahdollisia muistiinpanoja. Muista myös jättää kertaamiselle aikaa lukusuunnitelmassasi!

Kannattaa kuitenkin muistaa, että lukusuunnitelmia on monenlaisia. Joku voi tykätä tehdä todella tarkankin lukusuunnitelman ja merkata päivät tunnin tarkkuudella. Toisella saattaa taas toimia viikkokohtainen lukusuunnitelma. Itselläni oli käytössä päiväkohtainen lukusuunnitelma, josta näin joka päivän kohdalta, mitä minun tulisi päivän aikana tehdä. Jokainen näistä lukusuunnitelmista on aivan yhtä oikea. Tärkeintä on, että lukusuunnitelma toimii omalla kohdalla.

Olisin halunnut lisätä tähän kuvan omasta lukusuunnitelmastani, mutta luku-urakan lopussa lukusuunnitelmani päälle kaatui juotavaa ja värit alkoivat leviämään pitkin paperia. Näin ollen lukusuunnitelmastani ei enää saanut kunnolla selvää, joten heitin sen roskiin heti pääsykokeen jälkeen.

Vielä: lukusuunnitelmaa saa ja välillä pitääkin muokata. Vaikka lukusuunnitelma tuntuukin lopulliselle, tulee siihen aina jättää hieman jouston varaa. Välillä muutokset ovat hyvästä. Jos huomaatkin, että joku toinen tapa lukea kirjoja onkin parempi, muuta se lukusuunnitelmaan.

Mitä pääsykoekirjoista tulisi alleviivata?

Jokaisella on oma tapa oppia ja hahmottaa asioita. Olen itse visuaalinen oppija, joten alleviivaukset ja värikoodaus auttoivat minua muistamaan asioita ulkoa. Värikoodien avulla muistin melkeinpä täysin, miltä mikäkin sivu näytti. Kuitenkaan tämäkään ei varmasti toimi kaikille, joten jos koet, ettei tästä ole sinulle hyötyä, on värikoodaamiseen turha käyttää aikaa. Kirjojen alleviivaamiseen menee yllättävän kauan aikaa. Muistaakseni itse sain alleviivattua puoli kirjaa päivässä.

Valitsin jokaiselle tärkeäksi kokemalleni asialle oman värin ja alleviivasin kaikki tähän aihepiiriin kuuluvat asiat samalla värillä. Esimerkiksi: käsitteet oranssilla, nimet violetilla, vuosiluvut vaaleansinisellä, esimerkit neonkeltaisella, lait pinkillä, luettelot keltaisella, oikeuslähteet vaaleanpunaisella ja muun tärkeän vihreällä. Tämä on vain esimerkki asioista, joita kirjoista voi alleviivata ja kannattaakin itse miettiä, mitä haluaa korostaa omista pääsykoekirjoista. Minulla oli aika paljon eri värejä eri asioilla ja tämä toimikin itselleni, mutta joillekin muille tämä saattaa olla hämäävää eikä toimia ollenkaan. Vinkkinä: kannattaa varata useampi kappale tusseja, sillä ne tulevat kulumaan loppuun pääsykoeurakan aikana.

Muille visuaalisille oppijoille vinkiksi: piirsin pääsykoekirjaani joitakin kuvia auttamaan muistamisessa ja käytin myös tarroja samaan tarkoitukseen. Nämä auttoivat myös muistamaan ulkoa, mitä jollakin sivulla puhuttiin. Kannattaa siis kokeilla myös tätä, jos opit visuaalisesti.

Kuinka tarkasti lakipykälät tulisi osata?

Perinteinen ohje on ollut, että lain nimi tulee pääsykokeessa muistaa, mutta pykälänumeroa ei. Jos ei muuta ilmoiteta, uskon, että tämä sääntö pätee tänäkin vuonna. Pykälänumeroita ei siis kannata lähteä opettelemaan, eikä niitä kannata myöskään kirjoittaa kokeeseen, vaikka tuntuisikin sellaisen muistavan. Pykälänumeron kirjoittamisesta ei nimittäin saa kokeessa lisäpisteitä. Jos pykälänumeron kirjoittaa kokeessa väärin, se varmasti huomataan ja saattaa siitä menettää pisteitä. Kannattaakin pelata varman päälle ja opetella vain lakien nimet tarkasti eikä huomioida pykälänumeroita.

Tällaiset kysymykset pyörivät omassa mielessäni ennen pääsykoekirjojen julkaisua. Osa kysymyksistä saattoi kuulostaa hassuille, mutta itseäni nämä kysymykset vaivasivat. Kannattaakin aina mieluummin kysyä kuin olla kysymättä. Valmennuskurssin tuutorit auttavat varmasti mieltä askarruttavissa kysymyksissä. On tärkeää, että kaikki on selvää pääsykokeessa eikä enää sinä päivänä ole mitään epäselvää. Valmennuskurssin tuutorit ovat teitä varten ja heidän tehtävänään on tsempata ja auttaa teitä selviämään pääsykoeurakasta. Käytäkin kaikki hyöty irti ja uskalla kysyä kysymyksiä, vaikka ne tyhmiltäkin tuntuisivat.

Aleksandra Piiksi

apiiksi@ulapland.fi

Blogin ylläpitäjä 2022 ja ensimmäisen vuoden opiskelija