Nyt kurssilaisten harjoituspääsykoe on selätetty ja oikeaan valintakokeeseen on aikaa vielä vajaa kaksi viikkoa. Koe herätti varmasti teissä kurssilaisissa paljon erilaisia fiiliksiä (epätoivoa, ahdistusta, paniikkia ja ehkä jopa onnistumisen tunteita). Tässä kohtaa haluankin muistuttaa, että älkää missään nimessä vaipuko epätoivoon, meni kurssikoe miten tahansa! Vain sillä on väliä, miten pärjäätte oikeassa valintakoetilanteessa. Jos koe ei sujunut niin hyvin kuin olisit luullut, yritä kääntää epäonnistuminen voimaksi. Jos koe meni hyvin, olet varmasti tehnyt oikeita asioita, mutta älä kuitenkaan löysää otetta vielä. Ei kannata käyttää voimia myöskään sen stressaamiseen että ”Olenko tehnyt tarpeeksi, miksi en ole tehnyt enemmän?” koska se ei varsinkaan auta. Urakka on jo valmiiksi tarpeeksi raskas, joten kaikki panokset kannattaa keskittää asioihin, joihin voit vaikuttaa. Ota käyttöön ”Katsotaan sit siellä oikeassa valintakokeessa kellä tähän riittää” -mindset. Ei harjoituskokeella niitä paikkoja jaella.
Hengähtäkää hetki, käykää ulkoilemassa ja ottakaa sitten uusi entistä tiukempi ote viimeisiin lukupäiviin. Luottakaa lukusuunnitelmiinne ja hoitakaa tämä urakka kunnialla loppuun. Se varmasti palkitaan. Sitten voitte seuraavana keväänä keskittyä paljon mukavimpiin asioihin! Tässä vaiheessa luku-urakkaa jaksaminen alkaa kuitenkin usein rakoilla. Vaikka päiviä ei ole enää montaa, saattaa lukeminen silti tuntua niin raskaalta ja vastenmieliseltä. Viimeisillä lukuviikoilla on kuitenkin tärkein aika syventää oppimaansa, päntätä sääntöjä ja listoja, sekä aloittaa intensiivinen kertaaminen. Älkää kuitenkaan tässäkään vaiheessa polttako itseänne loppuun. Välillä tulee huonompia, suorastaan surkeita lukupäiviä. Pitää osata olla itselleen myös armollinen!
Muistan itse omat fiilikset hakuvuotena harjoituspääsykokeen jälkeen ja eihän se kivalle tuntunut. Kysymykset tuntuivat hankalilta ja vaivuin itsekin pienimuotoisen paniikin ja ahdistuksen valtaan. Mietin miten voin enää löytää motivaatiota lukemiseen, kun tuntuu että en osannut mitään läheskään tarpeeksi. Onko jo liian myöhäistä?
Onneksi päätin kuitenkin, että en anna selkärangan katketa enää tässä vaiheessa. Olihan luku-urakka jo miltei lopussa. Matkaa oli enää alle kaksi viikkoa ja paljon oli tehtävissä. Käänsin epätoivon tuntemukset päälaelleen ja muistutin itseä siitä miksi teen tätä. Olin hakemassa unelma kouluuni ja tekisin mitä vain sen eteen, että pääsen aloittamaan fuksina syksyllä. Kylmän viileästi päätin, että tämä on mun vuosi ja aion päästä sisään. Nyt testataan se, keneltä löytyy asennetta tähän hommaan. Kuka lannistuu ja kuka ei. Näin jälkeenpäin uskallankin väittää, että oikiksen koe on suurelta osaltaan motivaatiokoe. Olen myös aivan varma, että teiltä se motivaatio ja tahto löytyy! Kaikki kortit ovat vielä käytettävissä.
Joku viisas on joskus sanonut, että oikiksen luku-urakka ei ole martooni, vaan pikajuoksu. Hapot alkavat jo painaa, mutta onneksi enää vain viimeinen mutka jäljellä. Haluankin toivottaa isosti tsemppiä loppukiriin, maaliviiva häämöttää jo ja tämä palkinto on kaiken vaivan arvoinen!
- Vuoden 2021 fuksi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti