Miten pitää huolta omasta jaksamisesta ja mielenterveydestä kevään keskellä?

Ennakkomateriaali pääsykokeeseen julkaistiin tiistaina, ja näin ollen pääsykoekevät on virallisesti alkanut. 5 viikkoa kestävä urakka on raskas, ja matkan varrelle kuuluu monia erilaisia tunteita, ja tunnetiloja. Stressi, jännitys, epätoivo, itsekriittisyys jne ovat kaikki todella yleisiä tunteita kevään mittaan. Kyse on kuitenkin todella suuresta ja merkityksellisestä prosessista, joten tuntuu luontevalta jännittää sen lopputulosta.

Mitä kuitenkin tehdä silloin, kun tuntuu, että tunnetila ottaa vallan, ja pahimmassa tapauksessa lamaannuttaa täysin? Oman pääsykoeprosessin aikana kamppailin näiden tunteiden kanssa hyvin vahvasti: mitä jos en osaakaan mitään? en ole tarpeeksi hyvä? kaikki muut on parempia?. Tämänkaltaiset ajatukset pyörivät mielessäni lähes päivittäin.

1. Aseta itsellesi realistiset tavoitteet pidemmälle ajalle, mutta myös pieniä tavoitteita vaikka päiväkohtaisesti. Huomasin itse, kun lähdin asettamaan hyvin kunnianhimoisia tavoitteita esimerkiksi sivumäärien lukemisen suhteen, että se ei palvellut omaa jaksamista kovinkaan hyvin. Pyri asettamaan tavoitteita, joihin tiedät pystyväsi, ja jotka sopivat lukusuunnitelmaasi. Itselleni toimi hyvin myös se, että asetin päivälle pienemmän tavoitteen, ja sen saavutettua sain iloita pienistä onnistumisista, joka pidemmän päälle ruokkivat motivaatiota ja jaksamista.

2. Älä tee lukemisesta koko elämää. Tämä saattaa särähtää hieman korvaan, sillä 5 viikkoa aikaa valmistautua kokeeseen, ei ole kovin pitkä aika. Toisaalta se on kuitenkin liian pitkä aika lukittautua neljän seinän sisälle ilman ihmiskontaktia. Itse kannustan vahvasti tekemään lukupäivien jälkeen/ennen/keskellä jotain minkä avulla saa ajatukset kokonaan pois lukemisesta. Tämä on käytännössä ainut tapa, jolla aivot saavat tarvittua lepoa, ja tehostavat oppimista. Itse esimerkiksi urheilin, vietin aikaa ystävien kanssa, kävin kävelyillä ulkona, leivoin jne. Jokaisella on oma tapansa rentoutua, ja siitä tulee ehdottomasti pitää kiinni kevään aikana.

3. Pidä huolta, että saat tarpeeksi unta. Välillä kuulee kauhutarinoita siitä, miten hakijat vetävät “all nightersseja” ja laiminlyövät unen tarpeen täysin. Riittävä lepo on todella ydinavain jaksamiseen. Tämä kuulostaa tyypilliseltä hyvinvointi blogin otsikolta xd. Mutta korostan sitä, että nukkukaa tarpeeksi. Itse huomasin toisella hakukerralla, kun pidin oikeasti unen määrästä ja laadusta kiinni, niin jaksamisen oli aivan eri tasoa kuin edellisellä kerralla.

4. Muista, että tämä on väliaikainen tila. Kevät on raskas, mutta se on vain se kevät. Koen, että tämän rekisteröiminen ja tavoitteen muistuttelu itselleen antaa voimaa jaksaa loppuun asti. Itse varasin pääsykoetta seuraavalle päivälle ulkomaanmatkan, ja se kyllä motivoi. Pyri miettimään sitä, että hetken “kärsiminen” voi olla tiketti unelma-alan opiskeluun.

5. Epäonnistuminen ei ole maailmanloppu. Tässä tuleekin sitten tämä kaikkien lemppari: eli mitä, jos en onnistukaan kokeessa? Tässä koen ehkä olevani vähän tekopyhä, koska muistan kyllä ne omat fiilikset siitä, että mitä jos en pääse. Mutta pyrkikää muistuttelemaan matkan varrella itsellenne, että maailma ei kaadu siihen, jos kouluun ei pääse. Aurinko nousee seuraavan päivänä joka tapauksessa, ja yksi koettu “epäonnistuminen” tarkoittaa aina askelta lähemmäs onnistumista.

 

- Jasmin Fodil

Aikuisiällä oikikseen

 

Mitä tekisin seuraavaksi? Mikä minusta tulisi isona? Uskallanko lähteä opiskelemaan ja jättäytyä työelämästä sekä säännöllisestä palkkatulosta?

Näitä kysymyksiä oli ilmassa vuonna 2021. Olin asunut Helsingissä ja työskennellyt junan konduktöörinä sekä myöhemmin veturinkuljettajana VR:llä noin 7 vuoden ajan. Työ oli erittäin mieluisaa, mutta olin mennyt VR:lle suoraan lukiosta sillä ajatuksella, että olen siellä vuoden tai kaksi ns. välivuodella. Välivuosia tuli sitten useampi… Sain yllättävältä taholta vihjeeksi alkaa miettiä jotain alaa, jota en ole koskaan aikaisemmin miettinyt. Ajatus oikeustieteellisestä ja juristin ammatista ei olleet käyneet pienessä mielessänikään ennen kuin tein TE-toimiston ammatinvalintatestin ja sieltä pomppasi tuloksiin lähinnä juridisia ammatteja. Aloin ottaa selvää oikeustieteellisessä opiskelusta ja opiskelupaikan hakemisesta: selvää oli, että koulutus oli arvostettu ja sinne ei ollut mitenkään itsestään selvää päästä – hakijoita oli tuhansia ja sisäänpääsyprosentti vain n. viiden prosentin luokkaa. Olen kuitenkin aina pitänyt haasteista ja itseni ylittämisestä.

Tuumasta toimeen ja hakupaperit sisään. Ensimmäisen kerran hain oikikseen keväällä 2022. Luin pääsykokeisiin täysin töiden ohella: ruokatauoilla ja työajan ulkopuolella. Ajankäyttöä haastoi kotona asuvat nelijalkaiset ystävät, 3 lagotto romagnolo -rotuista koiraa, joita piti tietenkin aktivoida ja ulkoiluttaa pitkien työpäivien jälkeen. Aikaa valmistautumiselle ei oikein jäänyt ja lukutekniikastakin olin saanut vihjeitä lähinnä joistain blogeista ja Youtube-videoista. Osallistuin pääsykokeisiin Helsingin Messukeskuksessa. Tilaisuus oli valtava: Messukeskus täyttyi ääriään myöten oikikseen hakevista ihmisistä. Ilmassa oli suuren urheilujuhlan tuntua. Koe alkoi lähes tunnin myöhässä. Ehdin siinä ajassa jo jännitykseni takia unohtaa valtaosan opituista asioista, koska eihän niitä ollut ehtinyt paljoa mieleen jäämään. ”Ympäristövaikutusten arviointimenettely” oli varmaan ainoa asia, jonka muistin hyvin ja olisin osannut tehdä siitä esseen. Vaan eipä siitä tietenkään kysytty. Heinäkuussa tuli tulokset: en ollut päässyt oikikseen. En ollut yllättynyt, koska tiesin, etten ollut antanut parastani.

Päätin oppia erheistäni ja muuttaa suunnitelmaa. Minulla ei ns. ollut mitään menetettävää, koska minulla oli edelleen vakituinen työ, koti, jne. joihin palata ja jatkaa elämää. Toki epäonnistuminen harmitti, mutta ymmärsin, ettei olosuhteet olleet minulle suotuisat.

Seuraavaa kevättä ajatellen kyselin oikiksessa opiskelevilta tutuiltani valmennuskursseista ja sain hyviä vinkkejä! Otin maalis-toukokuuksi palkatonta vapaata töistä ja menin siskoni luokse maalle, ”maaseudun rauhaan” valmistautumaan luku-urakkaan. Nukuin hieman univelkoja pois ja rentouduin, tein aineistotehtäviä ja pyrin valmistautumaan pääsykoemateriaalien julkaisemiseen mahdollisimman hyvin. Tuo aika oli hyvin jännittävää, koska nyt tiesin, että olen panostanut taloudellisesti ja ajallisesti tähän projektiin, vaikka edelleen minulla työ odottelikin palkattoman vapaan jälkeen. Jännitys vaikutti hieman lamaannuttavasti, sillä muistan, etten pystynyt oikein keskittymään ja aineistotehtävät jäivät tekemättä niin laajasti, mitä olin suunnitellut. Onneksi valmennuskurssista sai apua ja vinkkejä lukusuunnitelman tekemiseen ja lukutekniikkaan, niin se lievitti jännitystä kummasti.

Viimein tuli päivä, kun materiaalit julkaistiin. Ihmetys oli suuri, kun postista saapunut kirjapaketti oli odotettua ohuempi ja tiedekunnan nettisivuilla näkyi 3 teoksen sijaan 5 nimikettä: artikkelit olivat tulleet osaksi vuoden pääsykoemateriaaleja. Kevät meni nopeasti. Ensimmäisen viikon olin hämilläni: miten saan tällaisen määrän tietoa prosessoitua näin lyhyessä ajassa? Toisella viikolla lukeminen kulki hyvin, vaikka tunnelmaa vaikeutti pappani hautajaiset. Kolmannen viikon alussa ajattelin usein, että olen lukenut tarpeeksi, olinhan lukenut kaikki materiaalit 1-2 kertaa läpi, jonkinlaisella huolellisuudella. Onneksi minulle sanottiin, että "aivot huijaavat" ja piti vaan jatkaa sinnikkäästi lukemista. 4. viikko meni kerratessa, vaikken ollut ehtinyt ns. syväopettelemaan kaikkea materiaalia. Vaikka olin pitänyt vapaapäiviä, omat voimavarani loppuivat pari päivää ennen pääsykoetta. Huomasin, ettei kertaamisesta ollut enää mitään hyötyä, sillä olin niin väsynyt. Olin nukkunut hyvin, mutta aivoni eivät jaksaneet prosessoida enää. Lopetin lukemisen ja kertaamisen täysin siihen hetkeen. Viimeiset päivät otin vain rennosti ja yritin saada ajatukset muualle. 

Niin tuli pääsykoepäivä. Kävin pääsykokeessa. Olin tehnyt suunnitelman, miten etenen pääsykoetta tehdessä: "vastaa monivalintoihin 5-7 kohtaan per tehtävä, vastaa vain niihin, joista olet satavarma. Tee loput tehtävät helpoimmasta vaikeimpaan." Aika loppui kuitenkin kesken. Olo oli pettynyt ja turhautunut. Kovan luku-urakan aiheuttama stressi purkautui monenlaisina tunteina. Siskoni sanoi, että pääsen varmasti sisään, koska valmistauduin hyvin ja suunnitelmallisesti. Itse olin hyvin skeptinen. 

Niin palasin töihin junan puikkoihin miltei seuraavana päivänä. Yritin olla ajattelematta asiaa. Kesäkuu meni hyvin, sain 2 viikon töiden jälkeen pitää 3 viikkoa kesälomaa. Palasin jälleen töihin heinäkuun alussa. Oli reilu viikko tulosten arvioituun julkistamiseen. 

Viimein tuli se päivä, kun tulokset julkaistiin. Olin Jodelissa seurannut keskusteluja ja spekulaatiota siitä, mistä voi arvioida omaa tulostaan tai sitä, mihin pääsi sisään tai jos ei pääsisi. Avasin opintopolun, jossa odotti iloiset uutiset: olin saanut opiskelupaikan! Tämä oli elämäni onnellisin päivä hetkeen. 

Siitä alkoi kuukauden projekti, jonka aikana piti saada töistä opintovapaata, hoitaa kaikki opintojen aloittamiseen liittyvät velvollisuudet, asunnon etsiminen Rovaniemeltä ja muutto. Kaikki palaset kuitenkin loksahtelivat paikoilleen ja elokuun puolivälissä huomasin olevani täysipäiväinen opiskelija ja asuvani Lapissa.

Ossi, 28v.

1.vsk oikkari

Tekstin määrä voi hirvittää – miten lähestyä eri materiaaleja?

 

Pääsykoemateriaalin julkaisu ja näin ollen luku-urakan aloittaminen on jo nurkan takana. Oma pääsyni oikeustieteelliseen vaati kaksi pääsykoekevättä, ja kummaltakin kerralta mieleen on jäänyt vahvasti jännitys siitä, mitä pääsykoemateriaaliin kuuluisi ja miten sitä tulisi lähestyä. Ennalta julkaistun pääsykoemateriaalin osaamisen lisäksi sisään pääseminen edellyttää myös sitä, että hakija selviytyy pääsykokeessa olevista aineistotehtävistä. Haluaisin nyt jakaa omia vinkkejäni siihen miten lähestyä pääsykoemateriaaleja. Loppuun haluaisin myös jakaa vinkkini siitä, miten lähestyä eri materiaaleja opintojen aikana. 

Ennen pääsykoemateriaalin julkaisua on mielestäni hyvä tutustua oikeudelliseen kirjallisuuteen, etenkin oikeuskirjallisuuden tekstiin. Oikeuskirjallisuuden kirjoitustyyli eroaa paljon siitä mihin on totuttu esimerkiksi lukiossa, ja teksti voi varsinkin alkuun tuntua raskaslukuiselta ja vaikeaselkoiselta. Myös monivalintoja ja oikeaa vastaustekniikkaa olisi tärkeää harjoitella jo ennen pääsykoekirjallisuuden julkaisua. Kun pääsykoemateriaali julkaistaan ei oikean vastaustekniikan opettelulle kannata enää uhrata tuhottomasti aikaa. Kaikista tärkeintä monivalintoja tehtäessä on mielestäni muistaa ettei koskaan kannata vastata, jos vastauksesta ei ole varma. Perinteisesti pääsykokeessa on vääristä monivalintavastauksista annettu miinuspisteitä. Yksi tai kaksi väärää vastausta ei vielä aiheuta kovin suurta haittaa, mutta mitä enemmän vääriä vastauksia ja sitä mukaan myös miinuspisteitä kertyy, sitä kohtalokkaammat seuraukset ovat sisäänpääsyn kannalta. 

Itselläni aineistokurssista oli paljon apua edellä mainituissa asioissa. Aineistokurssin avulla pääsin itse ensimmäistä kertaa harjoitusten kautta tutustumaan oikeudelliseen tekstiin sekä vastaustekniikkaan. Myös monivalinnat tulivat tutuiksi ja sain varmuutta niiden tekemiseen. 

Etukäteen ei voida tietää mitä ennakkomateriaaliin kuuluu. Kuitenkin artikkelit olivat osa pääsykoemateriaalia viime keväänä ja todennäköisesti ne tulevat olemaan osa myös tulevan kevään ennakkomateriaalia. Perinteisesti ennakkomateriaaliin on kuulunut kolme kirjaa, joista yksi on voinut koostua tiettyä oikeudenalaa koskevista artikkeleista.

Kun ennakkomateriaali julkaistaan on hyvä saada kokonaiskuva siitä, mitä teemoja pääsykokeessa pitäisi hallita. Itse luin ensimmäiseksi jokaisen kirjan reippaalla tahdilla läpi, jotta sain kokonaiskuvan niiden sisällöstä. En vielä tehnyt mitään merkintöjä tai jäänyt jumiin vaikeisiin kohtiin koska sille olisi aikaa myös myöhemmin. Kun nopea katsaus kirjoihin on saatu alkaa mielestäni kaikista raskain vaihe eli kirjojen pänttäys. Jaon jokaisen kirjan kolmeen osaan ja luin näitä osia vuorotellen. Kävin jokaisen osan läpi ja värikoodasin tekstistä keskisiä asioita. Esimerkiksi lait merkitsin vihreällä, käsitteet sinisellä ja listat keltaisella. Samalla tein kirjan osa-alueista ajatuskarttoja joka auttoi kehittämään selkeää kokonaisuutta asioita. Tässä vaiheessa tein myös merkintöjä kirjojen marginaaleihin keskeisimmistä asioista. Lukusuunnitelmalla on tärkeä merkitys ennakkomateriaalin opettelussa.

Jos tulevana kirjojen sijasta on esimerkiksi artikkeleita, oma suosituksena on jakaa artikkelitkin vähän pienempiin kokonaisuuksiin. Artikkelitkin voivat olla pitkiä ja pienempiä kokonaisuuksia on helpompi ottaa haltuun. 

Lait ja käsitteet on pääsykokeessa erityisen tärkeää muistaa. Itse kirjoitin kaikki lait ja käsitteet ylös erillisille lapuille ja pyrin opettelemaan ne ulkoa. Muistikortit ovat etenkin käsitteiden opettelussa käteviä.

Tärkeintä on kuitenkin kertaus. Sitä on tehtävä läpi luku-urakan mutta juuri ennen pääsykoetta on tärkeää palauttaa kaikki kevään aikana oppimasi tieto tuoreena muistiin. Itse jätin kertaamisen melko vähälle ensimmäisenä pääsykoekeväänä ja se kostautui pääsykokeessa. 

Kun ennakkomateriaalia lukiessa huomio on kiinnittynyt kirjojen ja artikkelien sisältämän tiedon sisäistämiseen, voivat aineistotehtävät tulla pääsykokeessa ikävänä yllätyksenä. Aineistotehtävät voivat tuntua haastavilta kun pääsykokeessa eteesi annetaan täysin uutta ja ennalta tuntematonta materiaalia, jota sinun täytyy siinä hetkessä soveltaa. Tärkeintä aineistotehtävien kanssa on pitää pää kylmänä. Tehtävät kannattaa käydä läpi kysymys kerrallaan, mutta jos vastauksen löytäminen tuntuu haasteelliselta tai se vie liikaa aikaa niin kannattavaa on siirtyä eteenpäin seuraavaan kohtaan etenkin monivalintatehtävissä. Pääsykokeessa on tärkeää kiinnittää huomiota siihen ettei yhteen tehtävään käytä liikaa aikaa, jotta ehtii vastaamaan kaikkiin kokeen kysymyksiin.

Jos aineistotehtävän aineistona on laki, lain lukujen ja pykälien otsikoita lukemalla voi nopeasti löytää sen mistä oikea vastaus on löydettävissä. Jos aineistona on esimerkiksi tuloverolaki ja kysymys koskee verotusyhtymän ja sen osakkaiden verotusta, voi pykälien otsikoita lukemalla huomata, että 15 §:n otsikkona on verotusyhtymän ja sen osakkaan verotus. Koko aineistoa on todella harvoin aikaa lukea läpi kokonaan koska aineistot voivat olla pitkiä. Vastauksen etsimistä voi helpottaa tehtävänantoon liittyvien avainsanojen etsiminen tekstistä. Tärkeintä on kuitenkin edellä mainitsemani mukaan pitää pää kylmänä. Itse ensimmäisellä hakukerralla menin paniikkiin aineistotehtävät nähtyäni ja oikeiden vastausten löytäminen tuntui mahdottomalta paniikin keskellä. Toisella kerralla tiesin paremmin mitä odottaa ja pystyin rauhassa käymään tehtävät läpi. 

Kun oikikseen oli päästy sisälle, valkeni ainakin itselleni nopeasti se tosiasia että tentteihin ei ole mahdollista opiskella kuten pääsykokeeseen. Opiskelu myös eroaa paljon lukiossa opiskelusta. Itsenäistä opiskelua ja tenttiin tulevaa materiaalia on paljon. Pääsykokeissa myös painotetaan ulkoa opettelemista, kun taas yliopistossa on tärkeää osata soveltaa opittua asiaa. Tenttialueet voivat joskus olla todella pitkiä ja lukuaikaa siihen nähden melko vähän. Tässä vielä lyhyesti omat vinkkini miten lähestyä eri materiaaleja oikiksessa opiskellessa. 

Tenttikirjallisuutta lukiessa aihetta käsittelevän lain pitäminen auki esim. viereisellä välilehdellä on itselleni ollut kätevää. Jos tenttikirjallisuus käsittelee esimerkiksi kiinteistön myyntiä kannattaa maakaari pitää lähettyvillä. Tenttikirjallisuudessa harvoin avataan kokonaisuudessaan kaikkia lain pykäliä ja usein niihin on viitattu tekstissä pykälänumero mainitsemalla. Kannattaa lukiessa tarkistaa miten viitattu pykälä on kirjoitettu lakiin kokonaisuudessaan. 

Luentojen aikana kannattaa tehdä omia muistiinpanoja tai ajatuskarttoja, jotta asiat jäävät paremmin mieleen. Tämä myös ainakin omalla kohdallani helpottaa keskittymään aiheeseen. Tenttiin valmistautuessa opiskelukavereiden kanssa kertaamisesta ja vanhojen tenttikysymysten katselusta voi myös olla apua. Voitte esimerkiksi yhdessä käydä läpi vanhoja tenttikysymyksiä ja pyrkiä palauttamaan mieleen tenttikirjallisuudesta ja luennoilta oppimaanne. 

Toivon että antamistani vinkeistä on hakijoille apua tulevaan rutistukseen. Tärkeintä on kuitenkin pitää mielessä se että jokainen hakija on oma yksilönsä. Näin ollen jokainen oppii eri tavoilla ja onkin erityisen tärkeää tietää itselleen sopivimmat oppimistekniikat ja luottaa niihin. Ihan hurjasti tsemppiä kaikille tulevaan kevääseen! Toivottavasti tavataan opintojen merkeissä.

- Anna Tapanainen  

Motivaatio pääsykoekevään avaintekijänä

 

Pääsykoemateriaalin julkaisu lähestyy hurjaa vauhtia päivä päivältä ja nyt onkin sopiva hetki alkaa henkisesti asennoitumaan luku-urakkaan. Olen itse sitä mieltä, että pääsykokeisiin lukemisessa ratkaisevassa asemassa on motivaatio, sillä luku-urakka on raskas ja vaativa. Lukeminen päivästä toiseen on uuvuttavaa, mutta motivaation ollessa kohdillaan voi pääsykoekeväästä myös nauttia!

 

Motivaation ylläpitäminen kuukauden ajan voi hetkittäin olla vaikeaa ottaen huomioon sen työmäärän, mitä sen lukuajan aikana pitää pystyä tekemään. Tärkeää onkin pitää itsellä kirkkaana mielessä se tavoite ja unelma, minkä vuoksi niihin pääsykokeisiin luetaan. Voit esimerkiksi kirjoittaa lukuympäristöösi tsemppaavan muistilapun, joka muistuttaa sinua jokaisena lukupäivänä siitä kaikesta, minkä voit tavoittaa tekemällä kaikkesi pääsykokeiden eteen. Kun tavoite on kirkkaana mielessä, on helpompi saada motivoitua itseä lukemiseen. Jos tsemppimuistilaput toimivat sinulla, voit tavoitteen lisäksi kirjoittaa esille myös muita voimaannuttavia tsemppilauseita. 

 

Oikiksen pääsykokeisiin luku on iso prosessi, joten monilla voi olla helpompaa pätkiä se pienempiin välitavoitteisiin, jotka saavuttamalla olet hetki hetkeltä lähempänä päätavoitetta eli pääsykokeissa onnistumista ja oikikseen sisäänpääsyä. Yksi hyvä välietappi lukuaikana on harjoituspääsykoe, jolloin voit palkita itsesi sinua motivoivalla tavalla heti harjoituspääsykokeen jälkeen. Merkitystä ei ole sillä, miten harjoituspääsykoe on mennyt, vaan itsensä palkitsemisen arvoista on jo se, että on jaksanut lukea harjoituspääsykokeeseen asti. Jos sinulle toimii suurempi määrä välitavoitteita, niin voit pilkkoa lukemisen myös lukuvaiheiden mukaan ja palkita itseäsi jokaisen lukuvaiheen suorittamisen jälkeen. 

 

Motivaation ylläpitämiseksi voi myös hyödyntää konkreettisia palkintoja. Jos sinulle toimii joka päivä pieni suklaapatukka hyvänä energian- ja motivaationlähteenä niin sitten on todellakin hyväksyttävää syödä joka päivä suklaata. Tai voit esimerkiksi palkita itsesi lukuviikon päätteeksi tilaamalla ruokaa lempiravintolastasi. On monia tapoja hemmotella ja konkreettisesti palkita itseäsi, joten valitse niistä juuri ne, jotka koet tarpeelliseksi lukemisessa jaksamiseen. 

 

On ehdottoman tärkeää muistaa lukuaikana myös vapaa-aika, jotta jaksaa motivoitua lukemaan silloin kun pitää lukea. Pääsykokeisiin lukemisessa ihanteellista ei ole se, että luet niin monta tuntia päivässä joka ikinen päivä, ettet kerkeä lukuajan ulkopuolella tekemään muuta kuin nukkumaan. Olen kuullut monia tarinoita, kuinka jotkut ovat epäonnistuneet pääsykokeessa sen takia, että he ovat itseasiassa lukeneet liikaa ja laiminlyöneet vapaa-ajan täysin. Itse tykkäsin viime keväänä lukemisen ulkopuolella esimerkiksi käydä kävelylenkeillä koirien kanssa, tai iltaisin katsomassa elokuvaa ystäväni luona. Nämä molemmat keinot toimivat itselläni täydellisenä vastapainona lukemiselle, jolloin jaksoin lukea paremmin silloin kun oli luettava. Älä siis missään nimessä unohda tulevana keväänä vapaa-aikaa, vaan lisää motivaatiota lukemiseen täyttämällä lukuajan ulkopuolinen aika sinulle mieluisalla tavalla.

 

Vaikka kevääseen kuinka hyvin valmistautuisi, niin lukuaikana tulee mahdollisesti vastaan myös niitä hetkiä, kun motivaatio on alhaalla. Oma motivaationi horjui aika paljonkin pääsykoekevään aikana, varsinkin siinä noin puolen välin tienoilla. Käymälläni valmennuskurssilla painotettiin paljon sitä, kuinka sinun olisi pakko lukea ainakin kahdeksan tuntia päivässä pääsykokeisiin, jotta sinulla olisi mitään mahdollisuutta päästä sisään oikikseen. Itselläni aivot eivät yksinkertaisesti pystyneet lukemaan kahdeksaa tuntia päivässä, vaan monesti tuntui, etten jaksanut enää 6-7 tunnin jälkeen keskittyä lukemiseen. Voisin arvioida, että päivät, jolloin totisesti luin vähintään kahdeksan tuntia pääsykokeeseen jäi yhden käden sormilla laskettavaksi määräksi. Tämän vuoksi noin puolessa välin lukuaikaa motivaationi lukemiseen hiipui, kun ajattelin, etten millään voi päästä sisään kouluun tällä lukumäärällä. Yksi ystäväni kuitenkin sanoi minulle, että ei kukaan pääsykokeessa kysy, että montako tuntia olen lukenut vaan tärkeämpää on, että lukee sen määrän mihin itse yksinkertaisesti parhaimmillaan pystyy. Näin ollen sain lisää motivaatiota jatkaa lukemista, ja se motivaatio lopulta avasi minulle koulupaikan. 

 

- Matleena Törmäkangas