Ensimmäisellä yrittämällä oikikseen epäilyistä huolimatta

Kun pohdin tulevaa urapolkuani lukion jälkeen, oikeustieteellinen oli aina ensimmäinen vaihtoehto. Ainoa asia, joka esti minua hakemasta oikikseen heti lukion jälkeen oli se, että suoraan sanoen pelkäsin sisäänpääsyn vaikeutta. Tämän takia selailin välivuotena lukuisia kertoja opintopolkua etsien minulle vaihtoehtoista opiskelupaikkaa, jonne olisi ehkä niin sanotusti helpompi päästä. Etsintä ei kuitenkaan ikinä tuottanut tulosta, minkä takia päätin lopulta rohkaistua ja hakea unelmieni opiskelupaikkaa oikeustieteellisestä tiedekunnasta. 

Takaraivossani oli kuitenkin rohkaistumisesta huolimatta edelleen pieni pelko. Kuulin monilta läheisiltäni kertoessani oikikseen hakemisesta seuraavanlaisia lauseita "No, mutta ei se mitään vaikka et pääsisi, haet kuitenkin vasta ensimmäistä kertaa". Ja tottahan tuo tosissaan oli; oikeustieteelliseen, kuten moniin muihinkin hakupainealoihin, haetaan usein useampia kertoja. Tämä tieto oli kieltämättä osittain lohduttava, mutta osittain myös laski tunnetta siitä, että voisin onnistua heti ensimmäisellä hakukerralla. 

Pikkuhiljaa aloin enemmän ja enemmän orientoitua siihen, että ensimmäisellä hakukerralla on miltei mahdotonta päästä sisään, ja rupesin sanomaan monille tuttavilleni ikään kuin suojellakseni itseäni, että "Saa nyt nähdä miten käy, koska haen kuitenkin vasta ensimmäistä kertaa". Ennen valmennuskurssin alkua olinkin aikalailla asennoitunut siten, että ensimmäinen hakukerta mennään niin sanotusti testaamalla, vaikka tiesin hyvinkin, että oikikseen pääsy oli sillä hetkellä suurin unelmani. 

Pian valmennuskurssin ja luku- ja vastaustekniikan opetuksen alkaessa huomasin kuitenkin ajatusmaailmani olevan erittäin ongelmallinen. Aloin ymmärtämään sen, että jos haluaisin päästä kouluun heti, minun olisi pakko hakea täysillä, eikä mitenkään puoliteholla - ja ennen kaikkea uskoa itseeni ja kykyihini. Tästä oivalluksesta voin kiittää valmennuskurssiani, jossa minulle toitotettiin sitä, kuinka kenenkään ei kannata hakea oikikseen "testaamalla", ja sitä, kuinka joka ikinen vuosi kouluun pääsee myös monia ensikertalaisia hakijoita. Tajusin sen, että puoliteholla hakeminen ei auttaisi loppupeleissä yhtään mitään: ei kouluun pääsyä ensimmäisellä kerralla, eikä myöskään mahdollisina seuraavina hakukertoina. 

Uskon, että asenteeni muutos oli merkittävin tekijä sen kannalta, että pääsin heti ensimmäisellä hakukerralla kouluun. Kun päätin hakea sata lasissa, tein itselleni tarkan lukusuunnitelman, huolehdin, että syön ja nukun hyvin, muistin tasapainottaa vapaa-ajan ja lukemisen, motivoin itseäni soittolistoilla ja erilaisilla motivaatiokuvilla, kirjoitin ylös asioita, jotka motivoivat minua oikikseen hakemiseen, ja ennen kaikkea sain pidettyä päämäärä koko ajan kirkkaasti mielessä. Asenteen muutos oli siis käytännössä avain siihen, että porskutin kunnialla läpi koko pääsykoekevään ja unelmistani tuli kuin tulikin heti ensimmäisellä hakukerralla totta. 

Minä haluan nyt vuorostani kertoa sinulle, joka mahdollisesti epäilet kykyjäsi päästä oikikseen, koska haet "vasta ensimmäistä kertaa", että kaikki epäily tai pelkääminen on turhaa. Jos minäkin onnistuin, vaikka kuinka alkuun epäilinkin itseäni, voit sinäkin onnistua. Kaikki lähtee siitä, että pitää tavoitteen kirkkaana mielessä ja uskoo itseensä. Tämän ymmärtäminen on oikeasti kullanarvoista, sillä minäkään en olisi tässä tänä päivänä opiskelemassa unelma-alaani, jos en olisi uskonut itseeni. Minun tärkein neuvo tällä hetkellä onkin sinulle se, että älä missään nimessä anna itsesi olla pahin kilpakumppanisi!

Haluan kuitenkin lopuksi muistuttaa, että jokaisen hakuprosessi on erilainen. Se, kuinka monta kertaa hakee kouluun, ei määrittele sitä, kuinka hyvä juristi tulee tulevaisuudessa olemaan - päinvastoin useat hakukerrat, kuten myös ensimmäisellä hakukerralla sisään pääseminen, kertovat periksiantamattomuudesta, määrätietoisuudesta ja sinnikyydestä. 

Tsemppiä jokaiselle ihan super paljon luku-urakkaan! Pääsykoekevät on hektinen ja raskas, mutta vaikka kuinka kliseiseltä se kuulostaisikin: kaiken sen arvoinen. <3 

Iina Antinoja 

Fuksi 2021

Motivaation ylläpitäminen

Olen haaveillut ala-asteesta lähtien opiskelusta oikeustieteellisessä tiedekunnassa sekä sen jälkeisistä työmahdollisuuksista. Vaikka tavoitteen muodostuminen oli selkeää, sen toteutuminen ei niinkään. Tavoitteena ollut sisäänpääsy toteutuikin vasta kolmannella yrittämällä. Suuressa roolissa sisäänpääsyn mahdollistajana on ollut ehdottomasti motivaatio. Kolmen yrityksen johdosta koenkin, että olen oiva ihminen puhumaan motivaatiosta. 

Se mikä minua motivoi hakemaan juuri oikeustieteelliseen koostui monista tekijöistä. Olen aina ollut kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista sekä muiden auttamisesta. Alusta lähtien minua on myös motivoinut halu näyttää epäilijöille, että minusta on tähän. Näillä eväillä kohtasin ensimmäisen kerran pääsykoeurakan vuonna 2019. Kuten aloituksesta voimme päätellä sisäänpääsy ei toteutunut niin kuin ei toteutunut myöskään seuraavallakaan kerralla.

Kolmannella kerralla päätin, että nyt minä pääsen sisään. Välivuosien aikana olin tehnyttöitä muutamassa eri paikassa. Työ ei ollut aina niin hohdokasta, mikä lisäsi entisestään motivaatiotani. Tiesin, etten halua tehdä vastaavanlaisia töitä loppu elämääni, joten tein itselleni hyvin selkeäksi, että tänä keväänä teen asiat niin hyvin kuin suinkaan ikinä pystyisin.

Kirjojen julkaisun lähestyessä motivaationi oli hyvin korkealla. Aikaisemmat yritykseni olivat auttaneet minua ymmärtämään sen, että motivaatiota on todella tärkeä ylläpitää koko luku-urakan ajan. Tämän varmistamiseksi tein muutamia toimenpiteitä, sillä en halunnut kolmannella kerralla riskeerata mitään. Ennen pääsykoekirjojen julkaisua kävin itsekseni läpi kaikki pienimmätkin asiat, mitkä minua motivoivat. Kirjoitin nämä ylös. Mikäli havaitsin motivaationi laskevan lukemisen aikana, kävin tämän listan läpi. Tämän lisäksi manifestoin itseäni pääsemään sisään oikeustieteelliseen teippaamalla opiskelupisteeni yläpuolelle lapun, jossa luki ”oikikseen 2021”.

Itse lukemisen aikana minua motivoi erityisesti lähipiirini. Perheeni ja läheisimmät ystäväni tiesivät, kuinka tärkeä asia sisäänpääsy minulle oli. He olivat äärettömän korvaamaton tuki minulle koko pääsykoekevään ajan. Ystäväni tsemppasivat minua lähes joka päivä. He olivat kirjoittaneet seinilleni post it lappuja, joissa luki esimerkiksi: ”nyt sinä onnistut” ja muita vastaavia lausahduksia. Äitini toimi ruokalähettinä, ettei minut tarvinnut itse käyttää aikaa ruuanlaittoon. Kaikki tämä apu lisäsi motivaatiotani, sillä halusin näyttää läheisilleni, ettei heidän apunsa ollut turhaa.

Lukemisen aikana tulee todennäköisesti niitä hetkiä, kun motivaatio on alhaalla. Rohkaisenkin kaikkia miettimään etukäteen, mitkä asiat saavat sinun motivaatiosi pysymään ylhäällä. Haluan kuitenkin muistuttaa, että armollisuus itseään kohtaan on lähes yhtä tärkeää, kuin itse motivaation ylläpitäminen. Mikäli lukemisen aikana tulee sellainen hetki, ettei motivaatiota yksinkertaisesti vain löydy, ota itsellesi hetki ja tee sellaista, mistä sinulle tulee hyvä mieli. Oma jaksaminen on kuitenkin koko urakassa kaikista tärkeintä.

Toivotan jokaiselle äärettömästi tsemppiä luku-urakkaan. Te pystytte siihen! 

-Ensimmäisen vuoden opiskelija

Ei kolmas vaan neljäs kerta toden sanoo

Olin kuullut tarinoita, että suurin osa pääsee opiskelemaan oikeustieteitä pääsykokeella hakiessaan toisella tai kolmannella yrittämällä. Lisäksi on olemassa sanonta, että kolmas kerta toden sanoo. Ajattelin, että minäkin kuulun tähän ryhmään ja pääsen viimeistään kolmannella hakukerralla oikikseen. Koin jopa paineita siitä, että en saisi olla keskivertohakijaa huonompi. En kuitenkaan päässyt sisään vielä kolmannellakaan hakukerralla. Toisaalta jälkikäteen ajateltuna tämä oli jopa hyvä. 

Välivuosien aikana kerkesin sisäistää, että tärkeintä ei ole se, monennella hakukerralla pääsee opiskelemaan unelma-alaansa. Esimerkkinä se, että pääsykoekevään aikana voi sattua asioita, jotka voivat ratkaisevasti vaikuttaa motivaatioon tai mahdollisuuksiin opiskella. Tämän vuoksi ei kannata olla liian ankara itselleen. Välivuodetkin voivat olla hauskoja ja opettavaisia. Työelämässä kerkeää olla jopa liian monta vuotta ja alanvaihto sekä aikuisopiskelu ovat yleistyneet, joten kannattaa pyrkiä ajattelemaan, että elämässä kyllä kerkeää tehdä mitä haluaa.

Välivuosien aikana oli aikaa pohtia tulevaisuutta. Yritin miettiä muita minua mahdollisesti kiinnostavia aloja, mutta silti oikis pysyi aina ykkösenä. Hetken ajattelin esimerkiksi valtiotieteitä, psykologiaa ja viittomakielen tulkkia, mutta tulin lopputulokseen, että harmittaisi aina nähdä oikisopiskelijoita Bolognan punaisissa haalareissaan tai törmätä työelämässä juristeihin. Välillä jopa toivoin kiinnostuvani jostain toisesta alasta enemmän, sillä ei ole mahdotonta, että vuosien aikana unelmat muuttuvat. Välivuosien aikana voi oppia itsestään, ja löytää vielä enemmän oman alansa tai todeta oikiksen olevan ainoa oikea vaihtoehto. Lisäksi voit miettiä, sopisiko sinulle jokin toinen tapa hakea oikikseen opiskelemaan kuin pääsykoe.

Itse käytin välivuodet työskentelemällä ja matkustelemalla. Työskentely, matkustelu, avoimessa yliopistossa opiskelu tai vaikkapa vapaaehtoistyö voisivat olla hyviä ideoita välivuoden mielekkääseen kuluttamiseen. Kannattaa yrittää nauttia välivuosista, sillä ne ovat osa elämää. Töistä saa esimerkiksi rahaa, mikä helpottaa omilleen muuttoa ja oman elämän rakentamista. Välivuosienkin aikana voi tutustua uusiin ihmisiin ja saada uusia ystäviä. Voi aloittaa uuden harrastuksen tai kehittää itseään. Välivuosi ja erityisesti pääsykokeessa epäonnistuminen voi harmittaa, mutta siitä pääsee kyllä yli. Tuli huomattua, että se alle vuosi, joka yhteisvalinnan tuloksien julkaisusta seuraavien pääsykoekirjojen julkaisuun oli, kului todella nopeasti.

Tietenkin joku voi kyseenalaistaa, sovitko alalle tai lähipiiri voi luoda paineita. Heidän mielipiteilleen tai ajatuksilleen ei kannata antaa liikaa painoarvoa. Kukaan ei saa estää sinua hakemasta niin monta kertaa putkeen kuin haluat. Uskon, että kaikki halukkaat lopulta pääsevät. Minä pääsin neljännellä hakukerralla ja sinä voit päästä heti ensimmäisellä tai vaikkapa kuudennella kerralla, ja kun pääset, on sinulla todellakin oikeus iloita siitä!

Jos välillä tunnet itsesi muita huonommaksi tai hakuprosessin toivottomaksi, voit yrittää miettiä hyviä puolia:

-Tiedät, mikä sinua motivoi. 

Omia syitä oikikseen hakemiselleen on kerinnyt miettiä useamman vuoden. Lisäksi on mahdollista, että myöhemmillä hakukerroilla on huomattavasti motivoituneempi kuin ensimmäisellä.

-Sinulla on pohjatietoa oikeudellisesta ajattelusta, lakien rakenteesta ja eri oikeudenaloista yms.

Esimerkiksi omina hakuvuosinani oikeuslähdeoppi toistui pääsykoekirjoissa joka vuosi jossakin muodossa, joten siihen ei tarvinnut kuluttaa aikaa, kun se oli tuttu jo aiemmilta vuosilta.

- Pääsykoekirjoja on helpompi alkaa lukemaan, kun oikeudellinen teksti on tuttua ja osaa erotella oleelliset asiat epäoleellisista.

-On kokemusta pääsykoetilanteesta ja ajankäytöstä – tietää, mitä pääsykokeessa vaaditaan.

-Opitun tiedon myötä kiinnostus alaa kohtaan lisääntyy ja vahvistuu tunne, että kyseessä on itselle sopiva ala. Tämä lisää motivaatiota yrittää uudelleen.

-Tietää, mikä lukutekniikka toimii itsellä.

Hyväksi todettuja tekniikoita kannattaa hyödyntää.

-Kannattaa muistaa, että välillä sisäänpääsy voi olla vähän tuuristakin kiinni.

Kukaan ei voi muistaa pääsykoekirjojen jokaista sivua ulkoa. Eri ihmisillä on eri asiat eri tarkkuudella hallussa ja on melko sattumanvaraista, mitä asioita pääsykokeessa kysytään. 

 

Tsemppiä hakuun ja nähdään tiedekunnassa!

-Fuksi 2021