Toisenlainen tie oikikseen

Vaikka tämän kirjoittaminen tuntuu vuoden opiskelujen takana ollessa vähän absurdilta, valmistuttuani lukiosta kaksi vuotta sitten ei oikeustieteen opiskelu ollut ollenkaan senhetkisellä tavoitelistallani; olin nimittäin päättänyt täysin haudata pitkäaikaisen oikisunelmani ja lukion aikana vakaasti todennut haluavani opiskella jotain ”erikoisempaa”: muotisuunnittelua yksityisessä yliopistossa Etelä-Korean Soulissa, johon olin ihastunut lukioaikana matkusteltuani siellä useaan kertaan.

Korealaiseen yliopistoon hakiessa tärkeintä olivat yksinkertaisesti hyvät arvosanat eikä itse aineilla ollut juuri väliä, ja tiesin voivani lähteä tavoittelemaan hyviä tuloksia aineista, jotka kiinnostivat itseäni eniten - nämä olivat omalla kohdallani yhteiskunnallisia aineita, joiden puhuttiin olevan yhtä tyhjän kanssa suomalaisessa todistusvalintajärjestelmässä, joka korostaa matemaattis-luonnontieteellisiä aineita myös yhteiskunnallisille aloille hakiessa. Koska olin kuitenkin päättänyt lähteväni opiskelemaan ulkomaille, en juurikaan miettinyt ainevalintojani todistusvalinnan kannalta, ja itse asiassa luulinkin jopa vuoden 2021 kevääseen - eli omaan hakukevääseeni - asti, etten olisi voinut päästä todistuksellani mihinkään oikeustieteelliseen ainevalintojeni takia.

Kesä 2020 tuli ja meni, ja syksyllä matkustin innoissani Souliin opiskelemaan korean kieltä unelmayliopistoni kieli-instituuttiin. Instituutin kurssit toimivat ikään kuin kiihdytyskaistana korealaiseen yliopistoelämään - vaikka ne järjestettiinkin tuolloin etäyhteydellä pandemian takia, vastasi niiden tahti ja intensiteetti pitkälti varsinaista tutkinto-opiskelua, ja mahdollisti opiskeluelämän kokeilun Koreassa ilman sitoutumista tutkinto-ohjelmaan.

Kokemus oli kaiken kaikkiaan upea; sain uusia ystäviä eri puolilta maailmaa, tein korean kielestä yhden tulevaisuuden työkielistäni ja vietin vapaa-aikani kokien kaikkea, mitä Soulilla oli ihmiselle tarjota. Samalla yksin 19-vuotiaana toiselle puolelle maailmaa muuttaminen ilman vaihto-ohjelman tai muun vastaavan tukea tuntui tehneen juuri lukiosta päässeestä naiivista teinistä muutamassa kuukaudessa itsenäisen aikuisen.

Alkukeväästä 2021 aloin kaiken henkisen kasvun myötä kuitenkin ensimmäistä kertaa myös kyseenalaistaa unelmaani muotisuunnittelun opiskelusta. Aikani Koreassa ja koronapandemia olivat näyttäneet minulle niin muotialan kuin maailman tulevaisuuden epävakauden sekä ymmärryksen siitä, ettei elämästä tulisi missään vaiheessa helpompaa valitsemallani tiellä - tulisin aina olemaan altavastaajana ulkomaalaisena opiskelijana ja lopulta työnhakijana, enkä edes tiennyt halusinko asua vuosikausia Koreassa. Lisäksi aloin kyseenalaistaa alavalintaani; kannattiko niin ihanasta harrastuksesta tehdä itselleen uraa ja mahdollisesti pilata sitä kohtaan kokemani intohimo?

Lopulta pienehkön hermoromahduksen tuloksena päädyin eräänä helmikuisena yönä tekemään Excel-taulukon, johon laskin ensimmäistä kertaa omat todistuspisteeni eri aloille, ja aloin selvittää, minne itseäni kiinnostavista aloista ne riittäisivät, ja huomasin oikiksen pistävän silmään aina vain uudestaan. Tuli ilmi, että päästyäni kokemaan ulkomailla asumisen ja opiskelun, en enää kokenut kaipaavani sitä sen enempää, ja lopulta oikeustieteen opiskelu oli ollut paljon pitkäaikaisempi unelmani, jonka olin vain luullessani sisäänpääsyn olevan minulle mahdotonta pyrkinyt tukahduttamaan mieleni syövereihin.

Selvittäessäni aikaisempia pisterajoja olikin minulle täysi shokki, että olisin edellisenä vuonna päässyt täysin ei-matemaattis-luonnontieteellisellä todistuksellani jopa kahteen oikeustieteelliseen, joista lopulta Lapin yliopisto oli ehdoton valintani yhteishakua tehdessä. Kukaan ei ollut nimittäin kertonut minulle sisäänpääsyn olevan mahdollista myös todistuksella, joka koostuu tarkasti pisteiden osalta taktikoitujen aineiden sijaan niistä, jotka olivat omia mielenkiinnonkohteitani.

Sisäänpääsyn koitettua sekä myöhemmin fuksihärdellin ja opintojen alettua tiesin tehneeni oikean valinnan kyseenalaistettuani aiemmin sen, mitä todella tahdoin elämältäni. Jos olisin tiennyt sisäänpääsyn olleen minulle mahdollista todistuksella jo aiemmin, olisin saattanutkin hakea jo edellisenä vuonna, mutta tällöin en olisi päässyt kokemaan kaikkea välivuoden minulle tuomaa henkistä kasvua, jota jälkikäteen en missään tapauksessa korostaa liikaa. Tämän vuoksi olenkin iloinen ja ylpeä omasta tiestäni oikikseen, ja toivonkin kaikkien olevan yhtä lailla ylpeitä omista reiteistään, oli niissä sitten joitakin mutkia tai ei.

Siispä jo etukäteen mahdollisesti välivuodelle jääville, sen pitämistä miettiville tai oikikseen haluamisesta epävarmoille voin kertoa, ettei välivuosi (tai useampikin!) missään tapauksessa ole negatiivinen asia; se on monen muun ohella mahdollisuus itsenäistyä sekä tutkia omia kykyjään ja toiveitaan sekä sitä, mitä todella haluaa elämältään. Joskus välivuosi voi todistaa, että jokin aiemmin menetetty unelma tietystä alasta on mahdollista saada takaisin pienellä itsetutkiskelulla ja maailmaa näkemällä, kuten minun kohdallani kävi.

Aurora Metsä

Vuoden 2021 fuksi