Reittini oikeustieteelliseen

Matkani oikeustieteelliseen alkoi talvella 2021. Halu suurempaan muutokseen elämässä sai miettimään, olisiko nyt viimein aika hakea alalle, joka on monta vuotta kiinnostanut, eli oikeustieteelliseen. Ylioppilaskokeista olikin vierähtänyt jo kymmenisen vuotta, eivätkä arvosanat olleet niin sanotusti kovinkaan kilpailukykyisiä todistusvalinnassa, joten reitiksi valikoitui se monen ihmisen valmiiksi pelottelema tie: valintakoe.

Niinhän sitä sanotaan, että hyvin suunniteltu on jo puoliksi tehty, joten aloitin urakkaan valmistautumisen hyvissä ajoin jo talvella. Valintakoe 2022 oli siis ensimmäinen hakukerta itselleni, joten esimerkiksi oikeustieteellisen vastaustekniikka oli minulle käsitteenä täysin uusi. Tiesin, että kaikki apu olisi tarpeen kevään koettaessa, ja aloin tutkia millainen on valmennuskurssi tarjonta nykyään. Niitä tosiaan löytyikin paljon, eri mittaisia ja eri hintaisia. Artiklan kurssi valikoitui hyvän palautteen takia, ja iltaluennot osuivat hyvin yksiin omien aikataulujeni kanssa. Itse luku-urakan aikana luennot sopivasti ”rikkoivat” lukupäiviä, eli ne toimivat mielekkäänä vaihteluna varsinaiselle lukemiselle. Lisäksi koin hyödylliseksi kurssiin sisältyvän harjoituskokeen, jossa pääsi harjoittelemaan monivalinta- sekä oikeustapaustehtäviä. Vaikka valmennuskurssit eivät ole avain tiedekuntaan pääsemiselle, arvioisin, että rahoille todellakin saatiin vastinetta.

Talvi tuli ja talvi meni, ja viimein saapui päivä, kun valintakoemateriaali julkaistiin. Halusin ehdottomasti kirjat fyysisenä, mutta nämä saapuivat vasta muutama päivä myöhemmin kuin sähköinen materiaali. Muuten kirjojen osalta ei ollut mitään normaalista poikkeavaa, kolme noin sadan sivun mittaista kirjaa eri oikeudenaloilta kuten aiempinakin vuosina. Ympäristöoikeuden kirja oli ainut, joka ei ole ollut valintakoemateriaalina uudessa valtakunnallisessa yhteishaussa, ja se osoittautui itselleni haastavimmaksi palaksi tänä vuonna. Lisäksi itse valintakokeessa sain ympäristöoikeuden kysymyksistä vähiten pisteitä, vähemmän kuin esimerkiksi aineistotehtävistä.

Koska kalenteri oli tyhjennetty jo hyvissä ajoin ennen kirjojen julkaisemista, sain aika rauhassa käyttää nämä neljä viikkoa keskittyen vain olennaiseen. Lukeminen sujui ilman suurempia vaikeuksia, mindmapit ja muistiinpanojen tekeminen on taas itselleni täyttä hepreaa. Onkin tärkeää löytää se itselleen toimivin tapa opiskella. Aikaa ei kuitenkaan ole kuin se hieman yli neljä viikkoa, joten huonoksi havaittua tapaa ehtii korjaamaan. Harjoituskokeen pisteiden saavuttua oli tulokset aika musertavia, tarkalleen ottaen musertavan huonoja, ja syntyi epätoivo. Miten ehdin kahdessa viikossa tehdä muutoksia, ettei itse valintakoe menisi täysin penkin alle? Muutin sen verran opiskelutapojani - jätin pois kaiken aikaa vievän puuhastelun, jotka eivät vieneet minua kohti tavoitettani. Toivoin että tämä riittäisi. Lisäksi yritin koko kuukauden pitää mahdollisimman hyvin kiinni myös normaaleista rutiineista, harrastuksista, ystävien tapaamisista, syömisestä ja nukkumisesta. Asioiden liiallisella stressaamisella ja murehtimisella on varmasti tuhottu monta valintakoekevättä, joten myös itsensä armahtaminen ja taukojen pitäminen nousi itselläni merkittäväksi taidoiksi varsinkin viimeisinä viikkoina.

Valintakoepäivä. Paljon hermostuneita ihmisiä saapui yliopistolle itseni lisäksi. Oli tullut aika suorittaa ja mitata omaa osaamista oikein toden teolla. Kokeen alkaessa laitoin silmät kiinni, hengitin muutaman kerran syvään ja aloin tekemään annettuja tehtäviä. Neljä tuntia menikin erittäin nopeasti, ja yliopistolta lähtiessä ajattelin, että se meni ihan hyvin. Toisaalta kun hakukerta oli itselleni ensimmäinen, minkäänlaista vertailupohjaa ei ollut, mikä oli esimerkiksi hyvä tai mikä huono suoritus. Seuraavat kuusi viikkoa tuloksia odotellessa olikin varsin piinaavia. Paikka Lapin yliopistoon aukesi kuitenkin selvillä pisteillä. Olin onnistunut.

Loppukesä menikin sitten niin kuin siivillä, muutot ja muut asiat ehti hoitamaan alta pois ennen kuin alkoi itse opiskelu tiedekunnassa. Orientaatioviikoille mahtui paljon tapahtumia, joissa tapasi muita tiedekuntaan valittuja sekä omia tutoreita. Paljon saman henkistä porukkaa siis, joiden kanssa on helppo tulla toimeen. Kun varsinainen oikeustieteen opiskelu alkoi, oli helppo huomata, että valintakoe ja siihen lukeminen testaa ennen kaikkea hakijoiden soveltuvuutta alalle. Pääpaino opiskeluissa on pysynyt itsenäisessä lukemisessa, jota rikkovat luennot, kirjalliset työt sekä ryhmätyöt. Luettavaa löytyy kyllä jokaiselle päivälle, eikä kukaan ole patistamassa työskentelemään, jolloin siitä on silloin tällöin helppo lipsua. Mutta itsenäisen opiskelun myötä korostuu myös vapaus. Töitä ei tehdä täällä kello kaulassa eikä sidottuna tiettyyn paikkaan. Vanhalle kotikunnalle matkustaminen on helppoa, kun luentojen välillä on viikko taukoa ja sähköinen materiaali kulkee kannettavan tietokoneen mukana. Opinnot ovat kuitenkin vasta aluillaan, joten paljon uuttakin on varmasti tulossa.

Lopuksi on kysyttävä, oliko uhka vai mahdollisuus muuttaa porojen keskelle Lappiin näin kolmenkympin kynnyksellä? Ehdottomasti mahdollisuus, johon kannatti tarttua. Lapin rentous ja oikeustieteen opiskelu ovat saaneet minut varmistumaan, että tämä on minun juttuni. Täältä ei ole kiire pois.

Niko Kyllinen

Vuoden 2022 fuksi

Pääsykoekevään vappu vs. opiskelijavappu

Pääsin viettämään tänä vuonna ensimmäistä opiskelijavappua. Päätimme ystävieni kanssa lähteä viettämään vappua Helsinkiin, sillä aika moni muukin meidän ainejärjestöstämme tuntui menevän sinne. Helsingissä oli myös vappuaattona eräs tapahtuma, johon halusimme osallistua. Olimme varanneet Airbnb:n kautta asunnon, joka sijaitsi Helsingin keskustassa. Lähdimme Helsinkiin jo 29.4. ja palasimme takaisin 2.5. Pääsin kuitenkin juhlimaan vappua myös Rovaniemellä, sillä osallistuin edeltävänä viikonloppuna beer pong -turnaukseen katsojana. Kävin niin ikään Tampereellakin pyörähtämässä eräässä opiskelijatapahtumassa. Oli mukava kiertää eri kaupunkeja ja opiskelijatapahtumia. Aion ehdottomasti ensi vuonna tehdä samoin ja kiertää toivottavasti vielä enemmän eri tapahtumia ja kaupunkeja.

Muistelin tänä vappuna paljon myös viime vappua. Vuoden 2021 vappu meni lukiessa. Muistan, kuinka pahalle tuntui kieltäytyä kavereiden vapun juhlimiskutsuista. Mietin koko tuon vapun, kuinka opiskelijavappu on varmasti kaiken tämän arvoinen. Pidin mielessäni koko ajan tavoitteeni koulupaikasta ja bolognanpunaisista haalareista. Toivonkin kaikkien, jotka ovat samassa tilanteessa, toimivan samoin. Itselle kannattaa muistuttaa, minkä takia hakee oikeustieteelliseen. Loin itse mielessäni mielikuvia, jotka auttoivat minua jatkamaan lukemista. Kuvittelin muun muassa, millaista olisi pukea haalarit ensimmäistä kertaa päälle tai kuinka hauska opiskelijavapusta tulee. Pidin nämä mielikuvat mielessäni ja palasin niihin aina, kun lukeminen alkoi tuntumaan ylivoimaiselle.

En siis itse viettänyt vappua millään tavalla, kun luin pääsykokeisiin. Koin tämän olevan itselleni paras vaihtoehto, sillä en olisi pystynyt rentoutumaan. Olisin luultavasti miettinyt koko ajan vain menetettyjä lukutunteja ja sitä, kuinka jäisin muista jälkeen. Itselleni oli paras olla pitämättä yhtään vapaapäivää lukemisesta pääsykoekeväänä. Olen kuitenkin kuullut, että osa juhlii vappua edes jollain tavalla pääsykoeurakan lomassa. Tämä on aivan yhtä hyvä vaihtoehto. Lukusuunnitelmaan voi laittaa esimerkiksi niin, että 30.4. lukee puolikkaan päivän ja aloittaa 1.5. vähän tavallista myöhemmin lukemaan. Myös kokonaisen vapaapäivän voi sisällyttää omaan lukusuunnitelmaan, jos se tuntuu itselle hyvältä. Jokaisen tulee miettiä, mikä itselle tuntuu hyvälle ja kuinka paljon vapaata haluaa pitää. Lukemisesta on hyvä pitää myös taukoja, joiden aikana aivot saavat levätä. Ei siis ole mitenkään väärin lukea vappuna hieman vähemmän ja viettää vapaa-aikaa.

Vappu tuli omasta mielestäni todella nopeasti. Koko fuksivuosi on mennyt silmänräpäyksessä. Enää on jäljellä vain yksi tentti ja fuksivuosi alkaa olla taputeltu. En ollut osannut varautua vappuun mitenkään sen kummemmin enkä kerennyt kunnolla perehtymään Rovaniemellä oleviin vapputapahtumiin. Aika moni Rovaniemellä oleva vapputapahtuma tuntui menevänkin minulta tämän takia ohi. Kuitenkin vappu Helsingissä oli todella onnistunut. Kävimme katsomassa Mantan lakitusta, kävimme mainitsemassani tapahtumassa ja pidimme piknikin Kaivopuistossa. Koko viikonloppu oli kaiken kaikkiaan erittäin mukava enkä malta odottaa ensi vappua. Vappu on varmasti ollut yksi tämän lukuvuoden kohokohdista. Parasta oli viettää aikaa ystävieni kanssa ja nähdä muitakin tuttuja. Pääsykoekevään lukeminen oli ehdottomasti tämän arvoista.

 

Aleksandra Piiksi

apiiksi@ulapland.fi

Blogin ylläpitäjä 2022 ja ensimmäisen vuoden opiskelija

Ei määrä, vaan laatu

Moikka! Olen Julia, ensimmäisen vuoden oikeustieteen opiskelija. Oikikseen pääsy on aina ollut suurin unelmani ja koulupaikka avautuikin minulle toisen lukukevään jälkeen. Koko urakka alkoi keväällä pienestä alkupaniikista, kun pääsykoekirjojen julkaisemispäivänä kerkesin katsoa vain kirjojen sisällysluettelot läpi ennen työvuoron alkua. Koko päivän ajattelin, että nyt olen menettänyt monta tuntia aktiivista lukuaikaa ja pelkäsin sen vaikuttavan lopputulemaan. Monesta lähteestä olin kuullut, että luku-urakan aikana täytyy keskittyä vain ja ainoastaan itse asiaan. Omalla kohdallani todistin tämän toisin. 

Tein lukemisen ohessa siis osa-aikatöitä kaupassa, lähinnä iltavuoroja. Päivät olivat tarkkaan aikataulutettuja, aamut nenä kirjassa ja illat asiakkaita palvellessa. Vapaaillat käytin ystävien näkemiseen, sillä sekin on tärkeää jaksamisen kannalta. Pyrin myös viikoittain pitämään yhden rennon päivän, eli luin jos huvitti ja pyhitin päivän asioille, joista nautin. 

Vertasin jatkuvasti omia lukutunteja ja -määriä muihin. Kuulin, miten osa oli lukenut aamusta iltaan joka päivä ja kirjat läpi jo kertaalleen parin ensimmäisen päivän aikana, kun itse olin vasta alkuvaiheessa. Kun jotkut päivät menivät migreeniä potiessa ja osa ylimääräisen työvuoron parissa, luulin jääväni todella paljon ns. jälkeen. Voin kuitenkin näin myöhemmin todeta, ettei se ole se lukutuntien määrä, vaan lukemisen laatu. Ymmärsin myös, mitä olin tehnyt ensimmäisenä lukukeväänä väärin. Olin lähes koko ajan kirjojen kimpussa ja tankkasin tietoa niin paljon, etteivät aivot saaneet levätä yhtään. Silloin pääsykokeen jälkeen olin aivan loppu ja ihmettelin, miten en siitä lukumäärästä huolimatta onnistunut pääsemään sisään. Vaikka pänttääminen onkin rankkaa, pitää siitä jollain tavalla tehdä itselleen mielekästä motivaation ylläpitämiseksi. 

Omalla kohdallani toimi se, että mikäli oli hankala keskittyä tai väsytti, otin nokoset tai kävin kävelyllä ja yritin myöhemmin uudelleen. Myös iltavuorojen tekeminen “pakotti” unohtamaan koealueen hetkeksi, minkä uskonkin olevan ratkaiseva tekijä oman sisäänpääsyni kannalta. Aivojen täytyy antaa prosessoida juuri oppimaansa, mitä en ensimmäisellä hakukerralla ymmärtänyt. 

Paras ystäväni teki minulle oikismotivaatiota-soittolistan ja monesti lähdin aamulla rauhalliselle happihyppelylle musiikit korvilla hakemaan hyvää fiilistä tulevaan päivään. Ostin myös välillä itselleni kukkia piristykseksi. Koska lukuaika on rajallinen, yritin kaikkia mahdollisia keinoja, myös niitä vähemmän tehokkaita, tankata tietoa. Tein esimerkiksi jokaisesta aihealueesta ajatuskartat, joiden pohjalta lähdin kirjoittamaan esseitä kertausvaiheessa. 

Pääsykokeen jälkeen itketti ja nauratti – kävi miten kävi, se oli vihdoin ohi. Koin tienneeni paljon asioita, mutta en tarpeeksi. Tulen ikuisesti muistamaan sen päivän, jolloin opintopolku kertoikin ilouutisen! Epäilin niin paljon omaa suoritustani, että minun täytyi soittaa yliopistolle varmistaakseni ennen innostumista. Pääsykoekevääseen on hyvä valmistautua asenteella, että opiskelu on silloin pääprioriteetti, muttei sen tarvitse olla kuukauden ainoa aktiviteetti. Löydä keino motivoida itseäsi ja pidä opiskelun ja vapaa-ajan välillä tasapaino -äläkä vertaa itseäsi muihin! Kaikilla on se oma lukutekniikka, täytyy vain löytää itselle sopiva. 

Itse uskon siihen, että kouluun pääsee silloin kun on sen aika. Suurin sisäinen motivaattori itselläni oli se, etten halunnut jäädä enää kotipaikkakunnalleni. Kaipasin jotain uutta sisältöä elämään. Tämän ajatuksen johdosta pääsin kuin pääsinkin Rovaniemelle kokemaan jotain aivan muuta. 

Julia Lyytinen

Toimitilavastaava

Artistin joulu - tehokasta lomailua?

Lukukauden kurssit alkavat monella olla jo loppusuoralla ja edessä siintää (toivon mukaan) rattoisa joululoma. Tehokkuus tuntuu trendaavan vallitsevassa opiskelu- ja työelämän toimintakulttuurissa. Kaikki mitä teemme tulisi olla jollain mittarilla tehokasta; tehokasta opiskelua, tehokasta ajankäyttöä, tehokasta liikuntaa ja tehokasta arkea. Opiskeluun tulisi kuitenkin suhtautua monella tapaa kuten urheiluun -  ilman palautumista ei voi saada aikaan kehittyviä tuloksia. Pitäisikö siten lomailunkin olla tehokasta? Kuinka saan itseni mahdollisimman palautuneeksi mahdollisimman lyhyessä ajassa? Kävimme eräänä lauantaisena aamupäivänä retkellä Joulupukin Pajakylässä ja Santa Claus City Office:ssa perehtyen näiden asioiden ytimeen.

Uskomatonta kyllä, omien rutiineidensa katkominen tekee hyvää meistä jokaiselle. Joskus vain päivänkin mittainen arjen irtiotto ehtii tasata stressaantuneen sydämen sykkeen ja koulujutuissa harhailevan mielen. Siksi olen päättänyt, että tulevan joululomani aikana en aio avatakkaan tenttikirjoja tai verkko-opiskelualustoja. Minkä mittaisen loman ehditkään pitämään, suosittelen samaa sinulle. Oli lomasi sitten muutaman päivän pituinen tai jopa muutaman viikon mittainen, suosittelen kohdistamaan sen pelkästään lomailuun. Loma tarjoaa täyden nollauksen, kun sen aikana ehtii jo hieman unohtamaan arkisia rutiineita. Mikäli lomiltaankin hakee tehokkuutta, suosittelen käyttämään tätä taktiikkaa sen sijaan, että pitäisi "puolilomaa" opiskellen vain 2-3 tuntia päivässä. Jokainen olemme silti yksilöitä, ja jotkut saavat lomastaan irti enemmän tälläkin tapaa.

Vierailulla Joulupukin Pajakylässä ja Santa Claus City Office:ssa huomasin myös sen, kuinka tärkeää on päästä ihmisten keskelle. Korona saattaa tehdä tästä haasteen, mutta esimerkiksi ulkona liikkuessa tämä onnistuu. Pahimpina pandemian aikoina huomasin itsessäni jo "pirttihirmun" merkkejä, kun elinpiirini keskittyi kokopäiväksi tietokoneen, sohvan ja jääkaapin välille. Loma on hyvä pitää mahdollisimman vapaana. Lomalla kannattaa tehdä (tai olle tekemättä) asioita, joista nautit rutiinien ulkopuolelta. Olet sitten introverttiuteen tai ektroverttiuteen taipuvainen, sosiaaliset tilanteet saattavat olla joko kuluttavia tai lisäenergiaa tuovia. Tärkeintä on kuunnella itseään. Tarjoaako ihmisten seura vai hiljainen koti sinulle enemmän rauhaa?

Lopuksi haluaisin kääntää ajattelun toisin päin. Usein loma nähdään pakollisena rasitteena, joka täytyy suorittaa pois alta. Lomaa pidetään silloin, jos sitä ehtii. Mielestäni loman vaikutukset näkyvät vasta sen pitämisen jälkeen. Jaksat paremmin ja opiskelu on tehokkaampaa. Jos keho on säästöliekillä, suoritukset alkavat pikkuhiljaa huonontua ja puhti loppua. Itse huomaan saavani usein parhaat arvosanat ja koulusuoritteet juuri muutamia viikkoja loman jälkeen, jolloin rutiineihin on saanut taas otteen, mutta ne tuntuvat kuitenkin mielekkäiltä eikä uuvuttavilta. Loman pitäminen on satsaus itseesi ja tulevaan koulu- tai pääsykoemenestykseesi. Loma tarjoaa sinulle lisää resursseja tuleviin koitoksiin, joten siksi lomaa ei kannata nähdä pelkkänä pakollisena rasitteena.

Haluan toivottaa kaikille oikein rentouttavaa joulunaikaa juuri sillä tapaa, kuin itse haluaa! Haluan myös kiittää tästä vuodesta blogimme 
lukijoita. On ollut mahtavaa ylläpitää tätä viestintäkanavaa ja tarjota opiskelijoille ja oikikseen hakeville erilaisia näkökulmia opintoihin ja hakuprosessiin. Toivon, että lähettäisitte minulle palautetta kuluneesta vuodesta ja blogin annista tänä aikana, otan sitä mielelläni vastaan. Palautetta voi lähettää minulle esimerkiksi sähköpostitse.  Seuraavaksi vuodeksi blogimme saa jälleen uuden ylläpitäjän.

Hyvää joulua ja menestyksekästä uutta vuotta!

Aino Grönman

agronman@ulapland.fi

Blogin ylläpitäjä 2021

Oikeaa lukutekniikkaa etsimässä

Hei, oon Leila ensimmäisen vuoden opiskelija ja tänään on mun vuoro kirjoittaa tänne blogiin. Koska pääsykoekevät lähestyy kovaa vauhtia, ajattelin että nyt olisi hyvä aika puhua jaksamisesta lukemisen aikana sekä erilaisista lukutekniikoista.

Jaksamiseen on tärkeä panostaa koko kevään aikana, jotta et pääse uupumaan ennen pääsykoetta. Koita ajatella se näin: mitä paremmin jaksat, sen enemmän saat irti lukemisesta ja mitä enemmän stressaat, sen helpommin saatat palaa loppuun. Stressi kuuluu kyllä lukemiseen, mutta koita olla pohtimatta sellaisia asioita, joihin et voi vaikuttaa. Tiedän kokemuksesta, että koronan vaikutusta pääsykokeeseen on vaikeaa olla miettimättä, mutta yritä silti minimoida erilaisten hypoteettisten tilanteiden pohtimista. Yritä siis keskittyä pelkästään asioihin, joihin pystyt vaikuttamaan, kuten omaan lukemiseen. Annan seuraavaksi muutaman konkreettisen esimerkin siitä, miten voit ylläpitää jaksamistasi lukemisen aikana. Ensinnäkin yritä karsia lukuajaksi kaikki turhat häiriötekijät pois. Itse esimerkiksi laitoin kännykästä ilmoitukset pois päältä sekä poistin kokonaan muutaman sovelluksen, kuten TikTokin johon saatoin kuluttaa montakin tuntia päivässä XD.

Seuraavaksi kannattaa tehdä itselle hyvä lukusuunnitelma, sillä hallinnan tunne auttaa jaksamisessa. Tämän lisäksi myös rutiinit ovat erittäin tärkeitä. Pohdi mitkä rutiinit auttavat sinua saamaan lukupäivästä kaiken irti. Itse tykkäsin herätä aikaisin ja käydä kylmässä suihkussa, syödä hyvän aamiaisen, käydä kävelylenkillä ennen valmennuskurssin luentoja sekä illalla rentoutua Netflixin parissa. Muista kuitenkin, että kaikilla on omat rutiinit. Tunnustele mikä siis sopii juuri sinulle ja mitkä rutiinit vievät sinua kohti opiskelupaikkaa oikeustieteellisessä. Lukemisen aikana on hyvä pitää usein pieniä taukoja, jotta jaksat keskittyä paremmin lukemiseen. Näin estät myös sen, ettei lukeminen mene aivan överiksi. Itse käytin pomodoro -tekniikkaa, jossa luetaan 25 minuuttia keskittyneesti, jonka jälkeen saat viiden minuutin tauon. Neljän kierroksen jälkeen voit pitää pidemmän noin 15-30 minuutin tauon. Kannattaa myös keskittyä ihan perusasioihin, kuten priorisoi unta, jotta jaksat opiskella tehokkaammin ja muistisi toimii paremmin. Terveellisellä ruokavaliolla sekä urheilulla saat energiaa opiskeluun. Urheilun ei tarvitse aina olla intensiivistä pieni kävelylenkkikin auttaa. Lopuksi muista aina uskoa itseesi jo tämä vie sinua lähemmäs koulupaikkaa.

Lukutekniikoita on yhtä useita, kun on hakijoitakin. Tärkeintä on siis tunnistaa, millainen oppija olet ja mikä lukutekniikka sopii sinulle parhaiten. Jos joku lukutekniikka ei sovi, niin uskalla vaihtaa toiseen. Muista kuitenkin olla itsevarma oman valinnan suhteen. Kun olet löytänyt parhaimmat lukutekniikat, vaihtele niiden välillä sillä monipuolisuus on hyvästä. Jos opit katsomalla tai tekemisen kautta, joku näistä lukutekniikoista saattaisi sopia: alleviivaukset, muistiinpanot, mindmapit sekä muistilaput. Jos taas opit kuuntelemisen ja puhumisen kautta, voit kokeilla näitä: valmennuskurssin luennoilla pelkästään kuuntelemiseen keskittyminen, asioiden ääneen selittäminen sekä äänikirjojen kuunteleminen.

Lukutekniikoissa on hyvä ottaa huomioon lukemisen eri vaiheet. Ensin on tutustumisvaihe, jossa luetaan kirjat läpi tutustuen. Tässä vaiheessa ei tarvitse vielä ymmärtää kaikkea eikä kannata jumittua vaikeisiin kohtiin. Toiseksi on oppimisvaihe, jossa panostetaan ymmärtämiseen ja syventävään osaamiseen. Toista tätä vaihetta niin kauan kuin on tarve ennen siirtymistä viimeiseen vaiheeseen. Tässä vaiheessa lukutekniikoina voi toimia alleviivaukset, tehtävien teko ja muistiinpanot. Myös asioiden yhdistely on tärkeää eli pohdi mihin lukemasi asia liittyy ja tähän toimiikin mahtavasti erilaiset mindmapit. Kannattaa myös testata omaa osaamistaan tekemälle itselle kysymyksiä mihin vastata. Toinen tapa on lukea kirjasta yksi asiakokonaisuus, jonka jälkeen pohdit, mitkä siinä olivat tärkeimmät pointit. Muistiinpanoja voi tehdä lukuisilla eri tavoilla esimerkiksi perinteiset muistiinpanot, mindmapit, kaaviot, muistilaput tai muistikortit. Kolmantena vaiheena on loppukertaus ja tässä voit hyödyntää omia muistiinpanojasi kuten muistikortteja. Lisäksi voit testata sisällysluettelon kautta osaamistasi sekä kokonaisuuksien hallintaa. Tässä vaiheessa kannattaa tehdä myös tehtäviä. Kertausta ei kuitenkaan kannata jättää kokonaan tänne loppuvaiheelle, vaan on tärkeää kerrata koko lukuaikana. Kertausta kannattaa tehdä aamuisin ja iltaisin sekä aina kun on käynyt jonkun isomman aihealueen läpi.

Toivotan kaikille paljon tsemppiä kevääseen ja nähdään Artiklan valmennuskurssilla!

Leila

Motivaatiosta välivuosilimbossa

Tällä kertaa kirjoitteluvuorossa on Moodle-vastaava Vilma. Nostinkin jo valiokunnan esittelypostauksessa esille, että hain opiskelemaan useamman kerran ennen kuin pääsin sisälle tiedekuntaan. Kirjoitukseni aiheena on siten motivaation löytäminen tilanteessa, jossa universumi, onnetar ja vähän kaikki tuntuvat olevan vastassa.

Hain opiskelemaan yhteensä neljä kertaa. Tiivistetysti hakukertani menivät seuraavalla tavalla:

• V. 2017: aloin lukemaan valintakokeisiin välittömästi viimeisen ylioppilaskokeen jälkeen ja osallistuin Artiklan lukutekniikka- ja etäkursseille. Lukutekniikkani oli ihan hukassa ja osallistuin valintakokeeseen ”no, käydään nyt katsomassa millainen se on” -mentaliteetilla. Henkisesti vähän jätin kokeen kesken todettuani, että välivuoden viettäminen ei silloisessa tilanteessani ollut katastrofi. Lopputulos: viiden pisteen päässä sisäänpääsystä.

• 2018-2019: Oikeustieteellisellä alalla siirryttiin vuonna 2018 yhteisvalintaan ja koe muuttui nykyisen malliseksi. Panostin lukiessani kertaamiseen erityisesti tehtäviä tekemällä, käytin erilaisia tekniikoita asioiden muistamiseksi ja osallistuin etävalmennuskursseille. Menestyin hyvin harjoituskokeissa ja psyykkasin itseäni. Jäin kummallakin kerralla pisteen päähän! Vuonna -19 kävin juristin kanssa kokeeni läpi ja harkitsin oikaisupyynnön tekemistä, mutta luovuin lopulta ajatuksesta.

• 2020: Tein viimeisellä hakukerrallani oikeastaan kaikki samat asiat kuin aiemmin, mutta asenteeni oli etenkin luku-urakan alussa huono. Hain varavaihtoehtona papereilla opiskelemaan aivan eri alaa (ja tänne myös pääsin – lähellä oli etten alkanutkaan teologiksi) ja olin varma, etten enää hakisi oikikseen jos nyt ei tärppäisi. Etävalintakokeen tehtyäni olin totaalisen musertunut, mutta saatuani tiedon jatkoon pääsystä otin hullun loppukirin lukemisessa. Koe tuntui menevän hyvin (taas). Kävelin takki auki ulos toisesta vaiheesta ja kotimatkalla ajattelin, etten voi tehdä enempää. Lopputuleman lukija osannee jo arvata.

On aivan hirveä tunne kun ei kaikesta huolimatta saakaan unelmiensa opiskelupaikkaa. Ihan ymmärrettävää, että fiilis on huono. Sekin on ok, jos toipuminen vie aikansa (esimerkki tosielämästä: ensimmäisenä hakuvuotenani valmennuskurssilla oli opiskelija, jolla oli hakukertojen välissä melkein 10 vuotta kun ei kuulemma ollut kestänyt sitä nöyryytystä johon ensimmäinen yritys päättyi). Olennaista onkin kaivaa motivaatio esiin koekeväänä, vaikka sitten puoliväkisin.

Minun tapauksessani vaikuttivat seuraavat tekijät. Ensinnäkin pyrin jokaisen kerran analysoimaan omaa tekemistäni ja miettimään, teenkö asiat oikein vai onko joillakin osa-alueilla parantamisen varaa. Lohdullista oli myös se, että vaikka pisteet eivät riittäneet sisäänpääsyyn, tein selvästi jotain oikein kun olin jokaisella kerralla niin lähellä sisäänpääsyssä. Henkilökohtainen koetinkiveni ovat monivalintatehtävät, joita treenasin paljon viime keväänä.

Toinen tärkeä tekijä oli ympäristön tuki. En kuullut kertaakaan yhdeltäkään kaverilta, sukulaiselta, työkaverilta tai työkkäriltä kysymystä ”kannattasko sun miettiä jotain muuta…”, vaan sen sijaan minua tuettiin ja kannustettiin vilpittömästi silloinkin, kun en uskonut ollenkaan itseeni. Koin myös tärkeänä vertaistuen merkityksen. En ollut ystäväpiirini ainoa, jolla pääsykokeet menivät useamman kerran penkin alle. Lueskelin myös Artiklan valmennuskurssiblogista muiden kertomuksia sisäänpääsyyn liittyen. Tähän liittyen pieni erikoisuus: pääsin toisella välivuodella työpaikkaan, jossa olin jonkin verran tekemisissä juridisten asioiden kanssa ja esimerkiksi esimieheni oli koulutukseltaan OTM. Pomoni tiesi urahaaveistani ja epäonnistuneen hakukerran hän rohkaisi sanomalla, että minulla on selvästi rahkeita oikikseen ja pääsen kyllä sisään – oma kysymyksensä on, että milloin.

Ja vanha kunnon suomalainen sisu. En ole itsekään täysin varma, mistä ihmeestä sain joka kerta voimia yrittää uudelleen keväisin, joten tämä lienee viimeinen vaikuttava tekijä. Jos jotakin näistä vuosista olen oppinut, niin periksiantamattomuutta.

Edelleen kirjojen ilmestyttyä kannattaa muistaa se, että asiat eivät aina mene suunnitellusti. Vaikka et pääsisi sisään ensimmäisellä tai toisellakaan yrityksellä, luovuttaminen ei missään nimessä kannata jos todella koet oikiksen olevan oma paikkasi. Lisäksi: aiemmat epäonnistumiset eivät vaikuta mahdollisuuksiisi nykyhetkessä ja jos et yritä, et tule koskaan tietämään, mikä lopputulos olisi ollut. Toivottavasti tekstini auttaa edes jotakuta, joka painii samanlaisten tuntemusten kanssa kuin minä aikanani.

Tsemppiä kaikille tulevaan rutistukseen ja pysykää terveinä!

Vilma Teittinen

valintakoeveteraani ja vuoden 2020 fuksi

Miltä oikeustieteellisessä opiskelevan arki näyttää?

Heippa kaikille!

 

Täällä kirjoittelee Jenna, ensimmäisen vuoden oikeustieteen opiskelija Lapin yliopistossa. Mua pyydettiin kertomaan vähän siitä, millainen on oikkarin perus päivä niin tässä pääsette vähän sisälle siihen, millaisia mun opiskelupäivät on ja mistä ne oikein koostuu.

Herään arkena yleensä 7.45, minkä jälkeen alan melkein heti lukemaan. Heti kun aloitan päivän opiskelut, otan kupin kahvia (Joskus menee enemmän :D) ja alan lukemaan tenttialuetta eteenpäin. Tällä hetkellä luen rikos- ja prosessioikeutta, joka on todella mielenkiintoista! Kun meillä alkaa uusi kurssi, suunnittelen heti lukuaikataulun niin, että lasken luettavat sivut yhteen ja jaan ne niille päiville, kun luen tenttiin. Kertaukselle pyrin jättämään kaksi viikkoa aikaa. Tässä muodostuu siis jokaiselle päivälle sama sivumäärä, jonka haluan saada hoidettua heti aamusta pois alta. 

Tenttialueen lukemiseen minulla menee päivittäin aikaa 1–1,5 tuntia, joten 9–9.30 aikoihin syön aamupalan ja alan tekemään tiivistelmää juuri lukemastani tenttialueesta. Lapin yliopistossa on aika laajoja tenttialueita, joten käsittelen niitä siten, että luen koko alueen ja samalla teen tiivistelmää tärkeimmistä asioista. Tykkään tehdä aina tiivistelmän, koska sitä on niin paljon helpompi käyttää kertauksessa. Tiivistelmää tehtäessä tulee myös kerrattua juuri luetut asiat, joten se on myös yksi syy, miksi teen tiivistelmiä.

Yleensä aamupäivästä 10–11 aikoihin, kun lukeminen ja tiivistelmä on tehty, lähden kuntosalille. Se antaa kivasti energiaa päivään ja saa ajatukset hetkeksi muualle koulujutuista. En tykkää käydä illemmalla treenaamassa, koska jos käyn kuntosalilla aamupäivästä, minulla on loppupäivä aikaa koulujutuille. Tällöin, kun päivän treeni on hoidettu ajoissa alta pois, voin loppupäivän keskittyä rauhassa opiskeluun. Välillä opiskelupäiväni saattavat venyä vähän pidemmiksi, niin eipähän tule stressiä että pitäisi kiirehtiä jonkun asian kanssa, että ehtii vielä kuntosalille. Sellaisina päivinä kun on paljon opiskeltavaa, yritän käyttää koko päivän opiskeluun ja treenata sellaisia päivinä, kun tehtävää ei ole niin paljoa.

Kun päivän treeni on hoidettu alta pois, jatkan muiden opiskelujuttujen parissa 12–13 aikoihin. Nämä vaihtelevat paljon, mutta yleensä siihen kuuluu kurssin kirjallisia tehtäviä tai jonkun valinnaisen kurssin asioiden läpikäyntiä. Meillä ei ole joka päivä eikä joka viikkokaan välttämättä luentoja ja nyt poikkeusaikoina luennot ovat usein tallenteina, joten niitä voi katsoa omaan tahtiin. Jos luentoja siis on, katson ne yleensä iltapäivällä. Toki meillä on myös liveluentoja, joissa täytyy olla paikalla joten sitten muut päivän opiskelujutut menevät luentoaikataulujen mukaisesti. Onneksi pääasiassa saan pidettyä opiskelupäivät sellaisina, kun ylempänä kerroin. Joskus saattaa käydä niin hyvin, että tenttialueen lukemisen lisäksi minulla ei ole mitään muita opiskelujuttuja kyseiselle päivälle. Tällöin yleensä jatkan tenttialueen lukemista vielä eteenpäin, sillä opiskelun pieniä iloja on ne että on saanut välillä luettua niin paljon ylimääräistä, että tenttialue on luettu aikaisemmin kuin alunperin oli tarkoitus.

Se, mihin aikaan lopetan opiskelun, vaihtelee paljon. Yleensä pyrin laittamaan kirjat kiinni 17–19 aikoihin, mutta joskus menee myöhempään. Jos arkena opiskelupäiväni venyvät myöhään, pyrin vastapainoksi viikonloppuisin lopettelemaan edes vähän aikaisemmin ja tekemään jotain muuta kivaa.

Minulla on yleensä useampi kouluhomma menossa yhtäaikaa ja yleensä tenttikirjan lukemisen ja tiivistelmän lisäksi teen samalla muita kurssilla vaadittavia suorituksia, kuten oppimispäiväkirjaa tai muita tehtäviä. Välillä saattaa olla jopa useampi kurssi menossa samaan aikaan. Tällöin vaaditaan aikataulutusta ja rytmitystä päiviin. Itse olen tehokkain opiskelija aamusta, joten aamuun ajoitan kaikista tärkeimmät jutut, eli ehdottomasti pakollisen kurssin asiat ja tenttiin lukemisen. Kun se on siltä päivältä hoidettu, siirryn muihin tehtäviin ja muiden kurssien juttuihin. Opiskelun pitää kuitenkin mielekkäänä sen vaihtelevuus, joten vaikka aamuni ovat samantyylisiä, tuo se kivaa vaihtelua että iltapäivisin saatan tehdä joka päivä jotain eri asiaa.

Jos oikisarki kiinnostaa vielä enemmän, pidän instagramissa studygram-tiliä nimellä oikisjenna, jossa näytän oikisarkea sekä jaan vinkkejä :)

 

Tsemppiä kaikille paljon tähän kevääseen

<3 Jenna

Vinkkejä ja vertaistukea kevääseen

Moikka! 

Olen Tonja, ensimmäisen vuoden oikkari Lapin yliopistosta. Mun oma pääsykoekevät oli tasan vuosi sitten ja luku-urakka parhaimmillaan käynnissä. Se oli mun ensimmäinen hakukerta, eli oon elävä esimerkki siitä, että oikikseen on täysin mahdollista päästä myös sillä ensimmäisellä yrittämällä. Valmistuin lukiosta keväällä 2018 ja silloin mulla oli jo tiedossa, että haen oikikseen. Samalla olin päättänyt, että haluan pitää välivuoden enkä lähteä suoraan kirjoitusten jälkeen lukemaan pääsykokeisiin. Se oli varmasti omalle kohdalleni oikea valinta, sain vuoden tehdä ihan kaikkea muuta ja kevään tullen “tuoreilla voimilla” lähteä lukemaan.  

Ennen kirjojen julkaisua yritin tehdä kaikkea kivaa ja itselle mieluisia juttuja. Tiesin, että seuraavat 5 viikkoa mun elämä koostuisi pelkästään pääsykoekirjoista ja muu saisi jäädä. Kun sen teki itselle selväksi alusta alkaen, siihen oli helppo asennoitua. Totta kai mua jännitti, mulla oli vain yksi unelma ja halusin saavuttaa sen unelman, muuta vaihtoehtoa ei edes ollut. 

Itse luin kotona. Kävin myös valmennuskurssin, jossa oli noin 3x/vko iltaisin opetusta. Heti kun kirjat julkaistiin, laadin lukusuunnitelman. Mulla oli päiväkohtaisesti merkattuna, mitä luen ja milloin. Luin kaikkia kirjoja tasaisesti ja pyrin huolehtimaan, että yksikään kirja ei jäisi 2 päivää pidemmäksi aikaa avaamatta. Ja siellä lukusuunnitelmassa oli myös tarkasti merkattuna kertaus. Kertasin joka aamu edellisen päivän asiat ja viikon päätteeksi koko viikon asioita. Tykkään itse rutiineista ja kehitinkin lukuajaksi omat tarkat rutiinit, joita noudatin päivästä ja viikosta toiseen. Ensimmäiset päivät taisin lukea noin 6h/päivä. Muutaman päivän jälkeen luin noin 8h/päivässä, mutta lauantaisin luin edelleen vain sen 6h. Sunnuntait pidin muutaman ensimmäisen viikon aina vapaana. Silloin kun iltaisin oli valmennuskurssi, päivät oli tosi pitkiä, mutta se myös teki opiskelusta monipuolisempaa kun sai käydä kuuntelemassa opetusta!  

Yleensä mun päivät meni niin, että aamulla aloitin klo 8 lukemaan, luin 12 asti, jolloin pidin pidemmän lounastauon. Riippuen lukupäivän kestosta iltapäivällä oli vielä yksi tai kaksi vähän pidempää tauko. Jos oli valmennuskurssipäivä, illat meni siellä. Yleensä luin yleensä kerralla tunnin, jonka jälkeen pidin noin 5min tauon. Puhelin oli kokonaan toisessa huoneessa ja siihen sain koskea vain noilla pidemmillä tauoilla. Tämä toimi mulla tosi hyvin ja jos ei ollut valmennuskurssia illat jätin aina vapaaksi. Silloin jaksoin päivän keskittyä olennaiseen, kun tiesin, että illalla odotti vapaa-aika. 

Itse treenasin kevään aikana samalla puolimaratoonille. En todellakaan kehota ketään ottamaan tästä esimerkkiä, mutta sen mitä tällä haluan korostaa on, että mun ehdoton ja tärkein vinkki on, että huolehtikaa vapaa-ajasta. Ihan oikeasti. Aloittakaa lukeminen kevyemmin ja kiristäkää tahtia mitä pidemmälle kevät etenee. Omalla kohdalla luin vain oikeastaan viimeisen viikon päivittäin pitkää päivää aamusta iltaan. Lukeminen on totta kai ykkösasia. Jostain on pakko luopua, perhe ja kaverit varmasti ymmärtävät, että nyt sun tärkein juttu on keskittyä lukemiseen. Mutta aamusta iltaan kenenkään ei kuulu lukea. Lukupäivien jälkeen iltaisin ulkoilkaa, treenatkaa, kattokaa netflixiä tai mitä tahansa muuta missä saatte ajatukset siirrettyä pois kirjoista.   

Myös mulle tuli niitä epätoivon hetkiä ja huonoja lukupäivä. Kenenkään kevät ei kuitenkaan kaadu siihen. Tärkeintä on vaan luottaa omaan tekemiseen. Monesti mulle tuli valmennuskurssilla fiiliksiä, että tosi moni muu osaa paremmin. Silloin piti vain pitää pää kylmänä ja tiedostaa, että oma tekeminen riittää. Ja niin se riittikin, noista lukuajan hetkellisistä huonoista fiiliksistä huolimatta. Täydellinen epätoivo iski myös itse koetilanteessa. Muistan elävästi sen hetken, kun aloin tekemään koetta, ja ne tehtävät oli juuri niistä asioista, mitkä oli mulle kaikista vaikeimpia. Musta suoraan sanottuna tuntui, etten osannut mitään. Kello tuli 12 ja olin jo melkein luovuttamassa ja lähdössä pois. Mietin silloin mielessä, että “En todellakaan ole käyttänyt lukemiseen 5 viikkoa ja lähde 3 tuntia ennen kokeen loppumista pois. Ihan sama mitä kirjotan, mutta yhtäkään kohtaa ei jää tyhjäksi”. Se oli henkisesti kova paikka, mutta tein koko kokeen loppuun ja yritin parhaani. Jos olisin luovuttanut ja lähtenyt, en olisi nyt kirjottamassa tätä teille.  

Mun oma valmennuskurssiopettaja totesi meille silloin hyvin, että "oikikseen pääsee normaalit ihmiset normaalilla lukemisella". Tää on lyhyt aikan teidän elämästä, antakaa itsestänne kaikki ha tehkää parhaanne. Se riittää. Kevät oli rankka, sitä on turha kiistää, mutta myös sen arvoinen. Voin sanoa, että yks mun elämän parhaimmista hetkistä oli avata opintopolku ja nähdä siellä palkinto kevään työstä.

Valtavasti tsemppiä lukemiseen!! 

Tonja Kuusela, 

ensimmäisen vuoden oikkari

Hyvinvointi pääsykoekeväänä

Tämän päivän postauksessa kirjoitan teille hieman hyvinvoinnista ja sen ylläpitämisestä pääsykoekevään aikana. Kirjoittaja eli minä olen Riina-Maria, ensimmäisen vuoden oikkari. Oma kokemukseni oikikseen hakemisesta perustuu kahteen pääsykoekevääseen, joista jälkimmäinen oli kaikin tavoin huomattavasti onnistuneempi, ja johtikin opiskelupaikan saamiseen. Sittemmin omasta hyvinvoinnista huolehtiminen on ollut ankaran arvioinnin alaisena opiskelujen aloittamisen jälkeen, kun omat elämäntavat muuttuivat aiemmin niin aktiivisesta toiminnasta hieman passiivisempaan tyyliin – istumiseen, lukemiseen ja läppärin äärellä käpistelyyn.

Lienee parasta muistuttaa heti alussa, että luonnollisesti jokaisella ihmisellä on omat yksilölliset tarpeensa ja keinonsa ylläpitää sekä fyysistä että henkistä tasapainoaan. Perinteiset ohjenuorat pätevät myös poikkeuksellisina aikoina; voi olla, että olet kuullut aiemminkin, että parhaaseen lopputulokseen päästäkseen olisi opiskelusuunnitelman lisäksi hyvä huolehtia unen, ruokailun, liikunnan ja vapaa-ajan tasapainosta. Se, miten näiden asioiden välinen tasapaino löytyy, muodostuukin jokaisen ihmisen henkilökohtaisten mieltymysten ja tottumusten mukaisesti. Voinkin tässä lähestyä asiaa nyt vain omasta näkökulmastani, mutta olen yrittänyt kokemusteni perusteella poimia joitakin vinkkejä, joista jokainen voi sitten muokata itselleen sopivia keinoja lähteä rakentamaan sitä omaa, parasta mahdollista jaksamista. 

1.     Tunnista oma päivärytmisi

On aamuihmisiä, on iltaihmisiä ja on kaikkea siltä väliltä. Jos sinulla on mahdollisuus valita opiskelullesi aika, joka sopii yhteen parhaimman aktiivisuustasosi kanssa, niin käytä tätä hyödyksesi. Itse tunnistin vasta toisena hakukeväänä olevani yökukkuja, mitä tulee opiskeluun. Ensimmäisenä keväänä tein sen virheen, että yritin asettua sellaiseen muottiin, joka ei ollut itselleni sopiva – heräsin aikaisin aamulla ja yritin opiskella tavallaan normaalin työpäivän verran. Tunnen monia, joille tällainen sopii, mutta itse koin, että tällä tyylillä olin koko päivän levoton ja oli vaikea keskittyä lukemiseen. Toisena keväänä muutin rytmini täysin; nukuin aamulla hieman pidempään, söin rauhassa aamupalan, kävin päivällä harrastuksissa ja lenkillä. Kirjoihin tartuin vasta kolmen, neljän aikaan ja opiskelin sitten niin kauan kuin jaksoin. Monta kertaa ilta saattoikin venähtää esimerkiksi klo 23 asti. Tämä ei kuitenkaan haitannut, koska kyseessähän oli minulle itselleni sopiva tyyli. Yritä sinäkin löytää oma rytmisi ja toteuttaa sitä juuri niin kuin sinulle itsellesi sopii!

2.     Tunnista keinot purkaa stressiä

Joskus paras asia, mitä voit tehdä pääsykokeen eteen,
on mennä lenkille, silittää koiraa tai syödä jäätelö.

Monesti kuulee sanottavan, että pääsykoe ja siihen valmistautuminen on motivaatiotesti. Itse en ihan voi allekirjoittaa tätä. Olen saanut huomata, että joka kevät myös valtavan motivoitunutta porukkaa saa jäädä rannalle ruikuttamaan, kun kaikesta työnteosta huolimatta jokin onkin mennyt hakukeväänä pieleen eikä pääsykokeessa ole tullut sellaista onnistumista, että opiskelupaikka olisi auennut. Pääsykoekevät on jokaiselle tosi stressaavaa ja jännittävää aikaa. Omasta mielestäni yksi tärkeimmistä keinoista onnistua pääsykokeessa onkin se, että pystyy kevään mittaa tunnistamaan omat stressin oireensa. Tämän lisäksi tulisi löytää keinot lievittää näitä oireita. Joillekin apu voi olla ulkoilmassa tuulettuminen, toiselle kaverin tai vaikka oman tuutorin kanssa asian purkaminen. Joku voi saada parhaimman hyödyn siitä, että käpertyy vaatteet päällä kerälle suihkun nurkkaan ja itkee veden alla puoli tuntia. On tärkeää, että etsit juuri sinulle sopivat keinot rauhoittaa mielesi niin, että voit taas paineesta huolimatta keskittyä sillä hetkellä edessäsi olevaan asiaan.

3.     Pidä huolta fyysisestä hyvinvoinnistasi

Vaikka opiskeleminen onkin hyvin pitkälti henkistä suorittamista ja rankkaa lähinnä aivoille ja istumalihaksille, on fyysisellä hyvinvoinnilla myös suuri merkitys siinä, miten hyvin pänttääminen sujuu. Jos olet tottunut liikkumaan paljon, voi yhtäkkinen istumatyöskentelyyn vaihtaminen koitua kohtaloksesi. Toisaalta jos aktiivisuustasosi ei arkielämässä ole kovin korkea ja olet tottunut tekemään paljon istumatyöskentelyä, nyt jos koskaan on se hetki, kun kannattaa buustata itsensä aivan uudenlaisiin suorituksiin fyysisestä suorituskyvystä huolehtimalla. Jokainen tauko lukemisen välissä kannattaa aloittaa venyttelemällä hartiat, selkä ja niskat. Voit myös laittaa vaikka muistutuksia kännykkääsi, jos tuntuu että lukuaika venähtää helposti pitkäksi ja meinaat istua pitkään paikallasi. Lihasjumien vaikutukset (esimerkiksi migreeni) tulevat aina vasta pienellä viiveellä ja tämän vuoksi on hyvä kiinnittää asiaan huomiota jo ennen kuin ne muodostuvat ongelmaksi. Pitämällä itsesi liikkeessä päivittäin saat sekä unta paremmin, että maksimoit keskittymisesi pääsykoekirjojen äärellä. Liikuntahan tunnetusti saa kehon erittämään endorfiineja, jotka saavat ihmisessä aikaan miellyttävän ja rennon olon. Liikunnan ei tarvitse edes olla mitään rääkkiä, jonka jälkeen olet väsynyt – puolen tunnin reipas kävelylenkkikin riittää nostamaan sykettä sen verran, että hetken päästä kirjojen ääressä istuminen tuntuu taas hieman helpommalta. 

4.     Uskalla pyytää apua

Valmennuskurssilaisilla on pääsykoekeväänä apunaan tuutorit, jotka auttavat mielellään kaikissa mieleen tulevissa pulmissa. Jos olet enemmän sulkeutuvaa tyyppiä eikä ahdistuksista avautuminen tunnu luontevalta, niin tämäkin on tietysti ok – joillekin paras keino selvitä pääsykoekeväästä on pistää puhelimet ja some kiinni ja hakeutua omaan rauhaan. Jos missään vaiheessa kuitenkaan tulee sellainen olo, että nyt ei selviä ilman apua, niin älä jää yksin! On toki niin, että loppujen lopuksi jokaisen hyvinvointi pääsykoekeväänäkin riippuu ihan siitä, miten itse selviytyy, eikä kukaan voi toisen puolesta ratkaista kenenkään ongelmia ja murheita. Moni huolta aiheuttava asia tuntuu kuitenkin hetken päästä vähän helpommalta, kun sen on saanut sanottua ääneen jollekin. Tämän lisäksi ulkopuolisen henkilön mielipiteen tai neuvojen kuuleminen voi avata omaakin perspektiiviä siihen stressin aiheeseen, joka sillä hetkellä tuntuu maailmaa horjuttavan suurelta. Tuutorit ovat lähteneet tuutoreiksi juuri siksi, että heillä on halu auttaa valmennuskurssilaisia. Eli rohkeasti vain vaivaamaan omaa tuutoriasi!  

Tässä nämä minun vinkkini nyt tältä erää. Kuten huomaat, niin monessa mainitsemassani yksityiskohdassa kyse on nimenomaan siitä, että tunnistat omat yksilölliset tarpeesi ja toimit niiden mukaan. Sitä ei oikein voi koskaan korostaa tarpeeksi, että hyvinvoinnin, stressinhallinnan ja oppimisprosessin onnistumisessa ratkaisevaa on jokaisella ihmisellä niiden omien yksilöllisten tapojen ja rutiinien löytäminen ja hyödyntäminen. Nykyään pääsykoekevät on entistäkin lyhyempi, vain neljän viikon puristus. Saadaksesi tästä ajasta parhaan hyödyn irti menestyäksesi pääsykokeessa, tarvitset keinoja, joilla löydät sellaisen tasapainon, että väistämättä eteesi tuleva stressi ei horjuta oppimisprosessiasi. Pienen paineen avulla voit kannustaa itsesi yhä parempaan suoritukseen, ja on tärkeää, että onnistut kääntämään sen paineen tueksesi ja positiiviseksi kannusteeksi. Itsestäsi ja hyvinvoinnistasi huolehtiminen on ensimmäinen askel tämän tavoitteen onnistumiseksi.

Toivotan hirveän paljon tsemppiä juuri sinulle tämän kevään koitokseen!! Hyvin se menee!

Terveisin Riina-Maria, 

ekan vuoden oikkari