Fuksikapteenien tervehdys

Moikka!

Lämpimimmät onnittelut rankan kevään voittamisesta sekä kokeiden selättämisestä! Pääsykoeprosessi on poikkeuksetta vaikea, ja joka ikinen saa olla itsestään ylpeä sen selätettyään. Vaikkakin myös tänä vuonna poikkeusolosuhteet toivat mukanaan erityisjärjestelyjä eikä taaskaan vaikeuksilta vältytty, toivomme jokaisen olleen tyytyväinen suoritukseensa!

Vaikka oikeustieteellisen tiedekunnan ovet eivät olisi tänä vuonna auenneet, ei siitä kannata lannistua. Välivuosi voi olla elämäsi yllätys, mahdollisuus toteuttaa unelmia, joille ei muuten välttämättä olisi koskaan tullut sopivaa hetkeä. Välivuodesta kannattaa ottaa kaikki mahdollinen irti, halutessaan voi keventää fuksivuotta tekemällä avoimen yliopiston opintoja, kartuttaa tilipussia tai muuten rentoutua ja ottaa todellinen irtiotto arjesta. Tulokset ovat varmasti jännittäneet valtavasti ja aiheuttaneet stressiä jokaiselle, mutta nyt on aika suunnata katseensa tulevaisuuteen; uusi vuosi, uudet kujeet!

Jos kuulut niiden onnekkaiden joukkoon, jotka lunastivat paikkansa oikeustieteellisessä tiedekunnassa, odottaa sinua elämäsi syksy. Syksyn aikana pääset nauttimaan opiskelijaelämän riemuista ensimmäistä kertaa, sinulle tulevat tutuksi niin mielenkiintoiset luennot, lukuisat tapahtumat, uudet opiskelijakaverisi ja vanhemmat tieteenharjoittajat sekä pääset luomaan elinikäisiä suhteita. Hetkeä, jolloin ne omat bolognanpunaiset haalarit vedettiin jalkaan ensimmäistä kertaa muistelevat allekirjoittaneetkin vielä edelleen erityisellä lämmöllä. Fuksivuotesi aikana luot uusia ystävyssuhteita, ikimuistoisia hetkiä ja muistoja, joita vaalitaan vielä vuosikymmenien päästä!

Mikäli ensi syksynä aloitat opintosi Lapin yliopiston oikeustieteellisessä, pääset kokemaan kaiken tämän lisäksi myös Artiklan erinomaisen yhteishengen, tapahtumat ja toiminnan, joihin on kaikkiin erittäin helppoa tulla mukaan! Syksy alkaa huikean legendaarisella kolmen viikon fuksihärdellillä, josta ei menoa ja meininkiä puutu, ja joka toivottaa uuden artistin mitä lämpimimmin Rovaniemelle ja Artiklaan. Me fuksikapteenit olemme enemmän kuin valmiit toivottamaan tervetulleeksi ja johdattamaan juuri sinut artistimaisen elämäntyylin saloihin ja elämäsi ikimuistoisimpaan syksyyn!

Syksyllä tavataan!

Viivi Soini ja Eerik Lindén

Fuksikapteenit 2021, Artikla ry.

Motivaatiosta välivuosilimbossa

Tällä kertaa kirjoitteluvuorossa on Moodle-vastaava Vilma. Nostinkin jo valiokunnan esittelypostauksessa esille, että hain opiskelemaan useamman kerran ennen kuin pääsin sisälle tiedekuntaan. Kirjoitukseni aiheena on siten motivaation löytäminen tilanteessa, jossa universumi, onnetar ja vähän kaikki tuntuvat olevan vastassa.

Hain opiskelemaan yhteensä neljä kertaa. Tiivistetysti hakukertani menivät seuraavalla tavalla:

• V. 2017: aloin lukemaan valintakokeisiin välittömästi viimeisen ylioppilaskokeen jälkeen ja osallistuin Artiklan lukutekniikka- ja etäkursseille. Lukutekniikkani oli ihan hukassa ja osallistuin valintakokeeseen ”no, käydään nyt katsomassa millainen se on” -mentaliteetilla. Henkisesti vähän jätin kokeen kesken todettuani, että välivuoden viettäminen ei silloisessa tilanteessani ollut katastrofi. Lopputulos: viiden pisteen päässä sisäänpääsystä.

• 2018-2019: Oikeustieteellisellä alalla siirryttiin vuonna 2018 yhteisvalintaan ja koe muuttui nykyisen malliseksi. Panostin lukiessani kertaamiseen erityisesti tehtäviä tekemällä, käytin erilaisia tekniikoita asioiden muistamiseksi ja osallistuin etävalmennuskursseille. Menestyin hyvin harjoituskokeissa ja psyykkasin itseäni. Jäin kummallakin kerralla pisteen päähän! Vuonna -19 kävin juristin kanssa kokeeni läpi ja harkitsin oikaisupyynnön tekemistä, mutta luovuin lopulta ajatuksesta.

• 2020: Tein viimeisellä hakukerrallani oikeastaan kaikki samat asiat kuin aiemmin, mutta asenteeni oli etenkin luku-urakan alussa huono. Hain varavaihtoehtona papereilla opiskelemaan aivan eri alaa (ja tänne myös pääsin – lähellä oli etten alkanutkaan teologiksi) ja olin varma, etten enää hakisi oikikseen jos nyt ei tärppäisi. Etävalintakokeen tehtyäni olin totaalisen musertunut, mutta saatuani tiedon jatkoon pääsystä otin hullun loppukirin lukemisessa. Koe tuntui menevän hyvin (taas). Kävelin takki auki ulos toisesta vaiheesta ja kotimatkalla ajattelin, etten voi tehdä enempää. Lopputuleman lukija osannee jo arvata.

On aivan hirveä tunne kun ei kaikesta huolimatta saakaan unelmiensa opiskelupaikkaa. Ihan ymmärrettävää, että fiilis on huono. Sekin on ok, jos toipuminen vie aikansa (esimerkki tosielämästä: ensimmäisenä hakuvuotenani valmennuskurssilla oli opiskelija, jolla oli hakukertojen välissä melkein 10 vuotta kun ei kuulemma ollut kestänyt sitä nöyryytystä johon ensimmäinen yritys päättyi). Olennaista onkin kaivaa motivaatio esiin koekeväänä, vaikka sitten puoliväkisin.

Minun tapauksessani vaikuttivat seuraavat tekijät. Ensinnäkin pyrin jokaisen kerran analysoimaan omaa tekemistäni ja miettimään, teenkö asiat oikein vai onko joillakin osa-alueilla parantamisen varaa. Lohdullista oli myös se, että vaikka pisteet eivät riittäneet sisäänpääsyyn, tein selvästi jotain oikein kun olin jokaisella kerralla niin lähellä sisäänpääsyssä. Henkilökohtainen koetinkiveni ovat monivalintatehtävät, joita treenasin paljon viime keväänä.

Toinen tärkeä tekijä oli ympäristön tuki. En kuullut kertaakaan yhdeltäkään kaverilta, sukulaiselta, työkaverilta tai työkkäriltä kysymystä ”kannattasko sun miettiä jotain muuta…”, vaan sen sijaan minua tuettiin ja kannustettiin vilpittömästi silloinkin, kun en uskonut ollenkaan itseeni. Koin myös tärkeänä vertaistuen merkityksen. En ollut ystäväpiirini ainoa, jolla pääsykokeet menivät useamman kerran penkin alle. Lueskelin myös Artiklan valmennuskurssiblogista muiden kertomuksia sisäänpääsyyn liittyen. Tähän liittyen pieni erikoisuus: pääsin toisella välivuodella työpaikkaan, jossa olin jonkin verran tekemisissä juridisten asioiden kanssa ja esimerkiksi esimieheni oli koulutukseltaan OTM. Pomoni tiesi urahaaveistani ja epäonnistuneen hakukerran hän rohkaisi sanomalla, että minulla on selvästi rahkeita oikikseen ja pääsen kyllä sisään – oma kysymyksensä on, että milloin.

Ja vanha kunnon suomalainen sisu. En ole itsekään täysin varma, mistä ihmeestä sain joka kerta voimia yrittää uudelleen keväisin, joten tämä lienee viimeinen vaikuttava tekijä. Jos jotakin näistä vuosista olen oppinut, niin periksiantamattomuutta.

Edelleen kirjojen ilmestyttyä kannattaa muistaa se, että asiat eivät aina mene suunnitellusti. Vaikka et pääsisi sisään ensimmäisellä tai toisellakaan yrityksellä, luovuttaminen ei missään nimessä kannata jos todella koet oikiksen olevan oma paikkasi. Lisäksi: aiemmat epäonnistumiset eivät vaikuta mahdollisuuksiisi nykyhetkessä ja jos et yritä, et tule koskaan tietämään, mikä lopputulos olisi ollut. Toivottavasti tekstini auttaa edes jotakuta, joka painii samanlaisten tuntemusten kanssa kuin minä aikanani.

Tsemppiä kaikille tulevaan rutistukseen ja pysykää terveinä!

Vilma Teittinen

valintakoeveteraani ja vuoden 2020 fuksi

Aikuisopiskelijana oikiksessa

Heippa!

Olen Laura, 32-vuotias ja opiskelen ensimmäistä vuotta Lapin yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa. Noin neljä vuotta sitten aloin haaveilemaan oikeustieteellisen tutkinnon suorittamisesta ollessani pankissa töissä. Juristin työ pankkialalla vaikutti kiinnostavalta ja nykyiseen ammattikorkeakoulututkintooni nähden se avaisi ovet melkein mihin vain tulevaisuuden urapolulla. Lopulta aloin ujosti kyselemään itseltäni, että miksi et hakisi, siinä ei häviä mitään vaan ainoastaan se avaa uusia mahdollisuuksia. 

Kolme kertaa minun piti kopsutella päätäni kirjoihin, ennen kuin ovet oikikseen avautuivat. Luin joka kerta pääsykokeisiin töiden ohella iltaisin. Olisi lopulta varmasti ollut helpompaa olla lomalla pääsykokeisiin valmistautumisen ajan, mutta todistetusti töiden ohella lukiessakin on mahdollista päästä sisään. Viimeisellä hakukerralla kävin etävalmennuskurssin ja itselleni siitä oli suuri apu. Se mahdollisti monipuolisempia oppimistapoja, kun aika oli kortilla. Lukemisen tueksi oli tehtäviä sekä sai kuunnella opetusta nauhalta. Eli jos siis motivaatiota uran vaihdokseen on, kannattaa kyllä hakea!

Moni varmasti miettii asumisjärjestelyjä ja uusiin ihmisiin tutustumista. Itse päädyin muuttamaan Rovaniemelle, vaikka opintoja on voinut tehdä myös Koronan vuoksi etänä. Koin, että täällä minulla on helpompi keskittyä opiskeluun ja tietysti taianomainen Lappi kiehtoi. En usko, että olisin koskaan muuten tänne muuttanut, joten pelkkänä kokemuksena Lapissa vietetty aika ja mahdollisuudet harrastaa ovat jo tähän mennessä olleet kaiken sen arvoista. Halusin myös tutustua opiskelukavereihin, koska verkostoituminen ja vertaistuki ovat mielestäni pitkän tutkinnon ja aikanaan valmistumisen jälkeen tärkeää. Olen tutustunut suurin piirtein saman ikäisiin fuksi- ja maisterifuksiopiskelijoihin, mutta olen saanut ystäviä myös kaiken ikäisistä opiskelukavereista. Olen lisäksi osallistunut kerhotoimintaan, ja siellä verkostoitunut myös muilla vuosikursseilla opiskelevien kanssa.

Opintojen alkaessa syyslukukaudella jatkoin töiden tekemistä ja opintojen suorittamista siinä ohessa ja nyt kevääksi jäin kokonaan opintovapaalle, jotta minulla on mahdollisuus keskittyä 100 %:sti opintojen edistämiseen. Opiskelu on ollut paljolti sitä mitä odotin, eli paljon lukemista. Oman opiskelutavan ja rytmin löytyminen on ottanut aikansa, mutta kokeilemalla erilaisia tapoja, löytyy niistä varmasti juuri se itselle sopiva. Suunnitelmallisuus on varmasti se avain ja siinä pysyminen. Pääsääntöisesti tähän mennessä kaikki kurssit ovat olleet kiinnostavia, mutta esiin on noussut myös omia suosikkeja, joista aion opiskella lisää vapaavalinnaisten kautta.

Joskus oman urapolun löytyminen voi ottaa aikansa, minulle se tarkoitti ensin Tradenomitutkintoa ja useita vuosia töitä välissä, mutta en voisi olla onnellisempi siitä, että uskalsin hypätä uuteen.

Laura

p.s. minut tavoittaa sähköpostiviestillä, jos on jotain kysymyksiä tai muuten vaan haluaa vertaistukea: lkoivulu@ulapland.fi.

Miltä oikeustieteellisessä opiskelevan arki näyttää?

Heippa kaikille!

 

Täällä kirjoittelee Jenna, ensimmäisen vuoden oikeustieteen opiskelija Lapin yliopistossa. Mua pyydettiin kertomaan vähän siitä, millainen on oikkarin perus päivä niin tässä pääsette vähän sisälle siihen, millaisia mun opiskelupäivät on ja mistä ne oikein koostuu.

Herään arkena yleensä 7.45, minkä jälkeen alan melkein heti lukemaan. Heti kun aloitan päivän opiskelut, otan kupin kahvia (Joskus menee enemmän :D) ja alan lukemaan tenttialuetta eteenpäin. Tällä hetkellä luen rikos- ja prosessioikeutta, joka on todella mielenkiintoista! Kun meillä alkaa uusi kurssi, suunnittelen heti lukuaikataulun niin, että lasken luettavat sivut yhteen ja jaan ne niille päiville, kun luen tenttiin. Kertaukselle pyrin jättämään kaksi viikkoa aikaa. Tässä muodostuu siis jokaiselle päivälle sama sivumäärä, jonka haluan saada hoidettua heti aamusta pois alta. 

Tenttialueen lukemiseen minulla menee päivittäin aikaa 1–1,5 tuntia, joten 9–9.30 aikoihin syön aamupalan ja alan tekemään tiivistelmää juuri lukemastani tenttialueesta. Lapin yliopistossa on aika laajoja tenttialueita, joten käsittelen niitä siten, että luen koko alueen ja samalla teen tiivistelmää tärkeimmistä asioista. Tykkään tehdä aina tiivistelmän, koska sitä on niin paljon helpompi käyttää kertauksessa. Tiivistelmää tehtäessä tulee myös kerrattua juuri luetut asiat, joten se on myös yksi syy, miksi teen tiivistelmiä.

Yleensä aamupäivästä 10–11 aikoihin, kun lukeminen ja tiivistelmä on tehty, lähden kuntosalille. Se antaa kivasti energiaa päivään ja saa ajatukset hetkeksi muualle koulujutuista. En tykkää käydä illemmalla treenaamassa, koska jos käyn kuntosalilla aamupäivästä, minulla on loppupäivä aikaa koulujutuille. Tällöin, kun päivän treeni on hoidettu ajoissa alta pois, voin loppupäivän keskittyä rauhassa opiskeluun. Välillä opiskelupäiväni saattavat venyä vähän pidemmiksi, niin eipähän tule stressiä että pitäisi kiirehtiä jonkun asian kanssa, että ehtii vielä kuntosalille. Sellaisina päivinä kun on paljon opiskeltavaa, yritän käyttää koko päivän opiskeluun ja treenata sellaisia päivinä, kun tehtävää ei ole niin paljoa.

Kun päivän treeni on hoidettu alta pois, jatkan muiden opiskelujuttujen parissa 12–13 aikoihin. Nämä vaihtelevat paljon, mutta yleensä siihen kuuluu kurssin kirjallisia tehtäviä tai jonkun valinnaisen kurssin asioiden läpikäyntiä. Meillä ei ole joka päivä eikä joka viikkokaan välttämättä luentoja ja nyt poikkeusaikoina luennot ovat usein tallenteina, joten niitä voi katsoa omaan tahtiin. Jos luentoja siis on, katson ne yleensä iltapäivällä. Toki meillä on myös liveluentoja, joissa täytyy olla paikalla joten sitten muut päivän opiskelujutut menevät luentoaikataulujen mukaisesti. Onneksi pääasiassa saan pidettyä opiskelupäivät sellaisina, kun ylempänä kerroin. Joskus saattaa käydä niin hyvin, että tenttialueen lukemisen lisäksi minulla ei ole mitään muita opiskelujuttuja kyseiselle päivälle. Tällöin yleensä jatkan tenttialueen lukemista vielä eteenpäin, sillä opiskelun pieniä iloja on ne että on saanut välillä luettua niin paljon ylimääräistä, että tenttialue on luettu aikaisemmin kuin alunperin oli tarkoitus.

Se, mihin aikaan lopetan opiskelun, vaihtelee paljon. Yleensä pyrin laittamaan kirjat kiinni 17–19 aikoihin, mutta joskus menee myöhempään. Jos arkena opiskelupäiväni venyvät myöhään, pyrin vastapainoksi viikonloppuisin lopettelemaan edes vähän aikaisemmin ja tekemään jotain muuta kivaa.

Minulla on yleensä useampi kouluhomma menossa yhtäaikaa ja yleensä tenttikirjan lukemisen ja tiivistelmän lisäksi teen samalla muita kurssilla vaadittavia suorituksia, kuten oppimispäiväkirjaa tai muita tehtäviä. Välillä saattaa olla jopa useampi kurssi menossa samaan aikaan. Tällöin vaaditaan aikataulutusta ja rytmitystä päiviin. Itse olen tehokkain opiskelija aamusta, joten aamuun ajoitan kaikista tärkeimmät jutut, eli ehdottomasti pakollisen kurssin asiat ja tenttiin lukemisen. Kun se on siltä päivältä hoidettu, siirryn muihin tehtäviin ja muiden kurssien juttuihin. Opiskelun pitää kuitenkin mielekkäänä sen vaihtelevuus, joten vaikka aamuni ovat samantyylisiä, tuo se kivaa vaihtelua että iltapäivisin saatan tehdä joka päivä jotain eri asiaa.

Jos oikisarki kiinnostaa vielä enemmän, pidän instagramissa studygram-tiliä nimellä oikisjenna, jossa näytän oikisarkea sekä jaan vinkkejä :)

 

Tsemppiä kaikille paljon tähän kevääseen

<3 Jenna

Avaimet oikikseen - Valmennuskurssivaliokunta 2021 esittäytyy

Vuoden 2021 valmennuskurssivaliokunta on valmiina yhdessä aiemmin esiteltyjen valmennuskurssivastaavan ja -tiedottajan kanssa auttamaan kurssilaisia kohti kevään onnistumisia. Jokaisella kuudella valiokuntalavaaleilla valitulla jäsenellä on oma vastuualueensa kurssin toteuttamisessa. Lue alta innokkaan porukan esittelyt ja vinkit kevään rankkaan rutistukseen!

MOODLE-VASTAAVAT: Valmennuskurssin materiaalit tullaan välittämään kurssilaisille Moodle-alustan kautta. Tänä vuonna verkkoalustaa ylläpitävät Niini Helenius ja Vilma Teittinen.

Niini: Moikkis! Olen Niini ensimmäisen vuoden oikeustieteen opiskelija ja toimin valmennuskurssivaliokunnan moodletiimissä. Parin välivuoden jälkeen opiskelupaikka napsahti Rovaniemen oikeustieteellisestä. Pääsykoekeväät opettivat minulle paljon, niin lukuteknisesti kuin itsestänikin. 

Muutin Rovaniemelle Helsingistä eli maisemat vaihtuivat kerralla ihan huolella. Ja oikeastaan tämä pieni maisemanvaihdos on todella huippu asia. Rovaniemellä on mahtava opiskeluyhteisö ja luontokin on mitä kaunein. 

Tämän kevään hakijoille suosittelen niin tylsältä kuin se kuulostaakin: oman opiskelutyylin hahmottamista, aineistotehtävien tekemistä, sekä opittujen asioiden armotonta kertausta!

Vilma: Olen Vilma, 22 vuotta ja ekan vuoden opiskelija. Toimin toisena verkkoympäristövastaavana eli ylläpidän Moodle-alustaa Niinin kanssa.

Olen alun perin kotoisin Oulusta, joten Rovaniemelle muutto ei aiheuttanut kovin suurta kulttuurishokkia. Kaupunki ei kuitenkaan ollut ennestään tuttu ja luonnollisesti uudelle paikkakunnalle muuttaminen jännitti, puhumattakaan nyt vallitsevasta maailmantilanteesta. Fuksivuosi on ollut silti ihana, koen kotiutuneeni Rolloon todella hyvin ja opinnotkin ovat sujuneet mukavasti etäilystä huolimatta.

Tiesin jo yläasteikäisenä haluavani juristiksi, joskin tie sisälle tiedekuntaan ei ollut missään määrin helppo. Usko itseen ja omiin kykyihin oli välillä todella pahasti koetuksella. Hain mukaan valiokuntaan, koska haluan osaltani auttaa muita valintakokeessa menestymisessä. Lisäksi Artiklan kurssille osallistuneena kiinnosti päästä näkemään, millaista valmennuskurssien järjestäminen on käytännössä. 

Tsemppiä kevääseen ja toivottavasti nähdään ensi syksynä!

SOMETIIMI: Sometiimi vastaa sosiaalisen median markkinoinnista ja viestinnästä. Sometiimimme päivittää aktiivisesti sisältöä esimerkiksi Instagram- ja Facebook-tilejämme. Sosiaalisen median sisällöstä vastaavat tänä vuonna Anni Paakkari ja Leila Helminen. 

Anni: Heippa! Olen Anni Paakkari, 21-vuotias ensimmäisen vuoden opiskelija ja toimin valiokunnassa somevastaavana! Itselleni ovet aukenivat kolmannella hakukerralla todistusvalinnan kautta, mutta tätä ennen kerrytin kokemusta niin pääsykokeista kuin valmennuskursseilta. Vertaistuki, osaavat opettajat ja laadukkaat harjoitustehtävät ovat arvokkaita työvälineitä pääsykoetta varten ja luovat varmuutta myös omaan tekemiseen. Pääsykoekevät on hakijoille iso urakka, jonka varrelle mahtuu varmasti monenlaisia tunteita. Omalta osaltani suosittelen lämpimästi realistisen lukusuunnitelman tekemistä ja jättämään pois turhan vertailun opiskelun määrästä muiden hakijoiden kanssa – jokainen meistä on yksilö ja on tärkeää löytää juuri sinulle sopiva lukutahti, jonka pystyt ylläpitämään läpi pääsykoeurakan!

Yliopiston sijaintia on turha pelätä: meillä on täällä lämmin ja tiivis opiskelijayhteisö, johon uudet opiskelijat otetaan avosylin vastaan ja Rovaniemestä osataan kyllä ottaa kaikki ilo irti! Erikoisesta tilanteesta huolimatta fuksivuosi on tarjoillut hienoja kokemuksia ja vielä hienompia ihmisiä, joiden kanssa on ollut helppoa todeta, että opiskelu todella on ihmisen parasta aikaa. Pidän sormet ristissä sujuvamman pääsykoekevään puolesta ja toivottavasti tapaamme mahdollisimman monen hakijan kanssa tulevana syksynä.

Tsemppiä ja jaksamista tulevaan koitokseen!

Leila: Moikka! Oon Leila Helminen, 21 vuotias ensimmäisen vuoden opiskelija. Pääsin oikikseen kolmannella hakukerralla, joista kaikilla kerroilla kävin valmennuskurssin. Viime kevät oli todella raskas epätietoisuuden takia ja ilman valmennuskurssia ja sen tuomaa vertaistukea en olisi välttämättä jaksanut. Tämän takia halusin myös itse mukaan valmennuskurssitoimintaan, jotta pääsen tsemppaamaan hakijoita. Muutin Rovaniemelle Tampereelta loppu kesästä enkä tiennyt yhtään mitä odottaa. Yllätyinkin kuinka mukava ja kaunis kapunki Rovaniemi on myös opiskelijayhteisö täällä on ihan mahtava. 

Toimin valmennuskurssivaliokunnassa somevastaavana yhdessä Annin kanssa. Me päivitämme valmennskurssin instagramia ja facebookia. Laita sinäkin siis seurantaan meidän somekanavat!

BLOGIVASTAAVA: Blogivastaava Aino Grönman ylläpitää Artikla valmennus -blogia. Lisäksi blogivastaava osallistuu sometiimin työtehtäviin. 

Aino: Heipsan! Olen 20-vuotias ensimmäisen vuoden oikkari ja toimin tänä vuonna valiokuntamme blogivastaavana (tää on best <3). Muutin Rovaniemelle pienestä Pomarkku-nimisestä kylästä Satakunnasta, jolloin Rovaniemelle muuttaminen oli minulle kuin muutto metropoliin. 

Pääsin oikikseen ensimmäisellä hakukerralla, vaikka pääsykoekevät olikin matka täynnä karikoita. Kävin itse Artikla ry:n intensiivikurssin, ja koin sen olleen ratkaiseva tekijä sisäänpääsyni kannalta.  Kova työ sai lopulta maailman parhaan palkinnon. Toivon sydämeni pohjasta, etteivät tämän vuoden hakijat joudu kokemaan vastaavanlaista epätietoisuutta ja verenpaineen nousua pääsykoekeväänään, kuin mitä viime kevät meille toi. Pääsykokeisiin valmistautuminen arkarruttaa varmasti montaa, ja haluankin muistuttaa, että meitä on monenlaista oppijaa. Suosittelen kaikkia hakijoita käyttämään itselle parhaita oppimismetodeita, eikä sokeasti kopioimaan toisten tapaa oppia. 

Hurjasti tsemppiä kevään urakkaan! 

SIHTEERI: Valiokuntamme sihteeri Meri Hankonen kirjaa kokouksemme pöytäkirjat ja hoitaa valiokuntamme muita kirjallisia työtehtäviä. 

Meri: Moikka! Olen Meri Hankonen, 20-vuotias ensimmäisen vuoden opiskelija ja toimin valiokunnan sihteerinä. Pääsykoeurakan olen käynyt läpi kahdesti. Olen alun perin kotoisin Pohjois-Pohjanmaalta, mutta vietin välivuoden Turussa avoimen yliopiston opintoja suorittaen. Rovaniemi oli toinen hakukohteeni, mutta tänne hakeminen oli lopulta yksi elämäni parhaimmista päätöksistä. Aluksi olin hieman epäileväinen kaupungin pohjoisen sijainnin vuoksi, mutta Rovaniemi on osoittautunut eloisaksi opiskelijakaupungiksi, josta löytyy aina tekemistä. Parasta täällä on kaunis Lapin luonto, hyvät ulkoilumahdollisuudet sekä tietysti ihana opiskelijayhteisömme.

Omalla kohdallani kouluun pääsyn kannalta avainasemassa olivat kertaaminen ja itselle sopivien opiskelutekniikoiden löytäminen. Erilaisia opiskelutekniikoita suosittelen kokeilemaan jo ennen kirjojen ilmestymistä. Myöskään vapaa-aikaa ei kannata unohtaa: opiskelu sujuu paljon paremmin, kun välillä miettii muutakin kuin pääsykoekirjoja.

Toivotan kaikille hurjasti tsemppiä sekä lukuintoa kevääseen!

Nyt valiokuntamme käärii hihat ja alkaa ahkeroida onnistuneen kevään aikaansaamiseksi! 

Kun tänään lähden, otan mukaan mitä tarvitsen...

Se mitä otin mukaani oli rohkeus ja aivan liian täynnä oleva matkalaukku. 

Koronakevät 2020 - sen tulee varmasti muistamaan jokainen. Kyseisen kevään aikana minulla oli kaksi tavoitetta: päästä suorittamaan oikeustieteen maisteritutkintoa Lapin yliopistoon sekä tottakai vältellä koronaa kaikin keinoin. Onnistuin molemmissa tavoitteissani. Menneen 4 vuoden aikana olin suorittanut alemman oikeustieteen tutkinnon Tallinnan teknillisessä yliopistossa, toiminut ainejärjestömme hallituksessa, sekä työskennellyt kahdessa eri asianajotoimistossa Suomessa. Koen, että opiskelu ulkomailla oli itselleni tärkeä, kasvattava ja ikumuistoinen kokemus ja sellainen ajanjakso jonka tulen varmasti muistamaan aina. 

Hakuprosessi Lapin yliopistoon oli selkeä mutta työläs niin kuin sen kuuluu ollakin. Hakuvaatimuksena oli alempi oikeustieteen korkeakoulututkinto, valintaessee ja motivaatiokirje. Hakijoilta vaadittiin myös riittävä suomen kielen taito, jonka pystyi todistamaan monin eri keinoin. Valintaesseen ja motivaatiokirjeen laatiminen oli hermoja raastavaa, mutta aloitin ne heti esseeohjeiden julkaistuttua, joten sen suurempaa paniikkia ei niiden suhteen syntynyt. 

Muistan 7.7.2020 kuin eilisen. Silloin kädet täristen kirjauduin opintopolkuun ja ilokseni sain huomata että minut oltiin hyväksytty Lapin yliopistoon. Siitä seuraavat viikot kuluivat asunnon metsästämisen, koko elämän mukaan pakkaamisen ja tietenkin opiskelupaikasta hehkuttamisen merkeissä. Elokuun puolivälissä oli aika jättää Helsingin ja Lahden kiireiset kadut taakseni, halata vanhempiani ja suunnata kohti Rovaniemeä. Astuessani IC37 junaan en osannut edes aavistaa, että tästä tulisi elämäni parhaimpia kokemuksia. 

Kuluneen syksyn aikana olen päässyt mm. skumppajoogailemaan, ottamaan selfien porojen kanssa, kokemaan maailman kauneimman ruska-ajan, osallistumaan etävujuille, kokemaan elämäni hauskimmat grillibileet joissa ei kuitenkaan ollut grillistä tietoakaan, uimaan Kemijoessa myöhään syksyllä sekä todistamaan uskomattoman hienot revontulet. Opiskelu ja opiskelijaelämä Rovaniemellä on ollut ihanaa, hauskaa, antoisaa, stressaavaa ja välillä hieman kuluttavaakin, mutta just sitä mitä itse haluan. Tässä tärkeänä osana on toiminut ainejärjestö Artiklan hallituslaiset, yliopiston henkilökunta, tuutorit sekä muut fuksien kaitsijat, jotka ovat omalla panostuksellaan halunneet varmistaa että jokaisella täällä on hyvä ja ennen kaikkea turvallinen olla. Unohtamatta tietenkään kaikkia muita ihania kanssaopiskelijoita joiden kanssa mm. vanhat kunnon kotibileet ovat tulleet tutuiksi. Rovaniemellä opiskelijoiden yhteisöllisyys on aivan omaa luokkaansa ja sellainen asia jolla itse ylpeilen Etelä-Suomessa asuville ystävilleni. Kiitollisena saan todeta, että pääsen myös itse ensi vuonna edistämään nykyisten ja tulevien opiskelijoiden viihtyvyyttä ja hyvinvointia, sillä minut valittiin syyskokouksessa Artiklan hallituksen sihteeriksi. 

Tämän vuoden maisterifukseille määrättiin maisteriopintojen lisäksi korvaavia notaarivaiheen kursseja 29 opintopisteen edestä. Itse olin suorittanut kyseisistä kursseista jo puolet avoimessa yliopistossa, joten minun työtaakkani syksyn osalta oli hieman pienempi. Itse korvasin tämän ”luppoajan ” valitsemalla ylimääräisiä kursseja, jotta verenpaineeni pysyy sopivan korkealle koko ajan. Kurssitarjonta Lapin yliopistossa on laaja ja voimme suorittaa maisteri- ja notaarivaiheen kursseja siinä järjestyksessä kuin itse haluamme. Yliopistomme kirjaston tuolit, moccamasterin kohina sekä powernappien yllättävä venähtäminen ovat tulleet erittäin tutuiksi syksyn aikana, mutta hetkeäkään en vaihtaisi pois. 

 

Voin lämpimästi suositella Lapin yliopistoa kaikille tuleville (maisteri)opiskelijoille ja voin taata että saatte kokea ainutlaatuisia asioita muuttaessanne Rovaniemelle. Lapin oikiksessa opiskelun voi kokea vain kerran elämässään, joten tartuthan siihen tilaisuuteen jos se eteesi tulee. Lupaan ettet tule katumaan päätöstäsi. 

Julia Tikka 

Ensimmäisen vuoden maisteriopiskelija

Fuksisyksyn tunnelmia

Heippa!

Täällä kirjoittelee tuore fuksi Lapin yliopistosta. Fuksisyksy on jo hyvässä vauhdissa ja vaikka matkani oikiksessa on vasta alussa, on tähän alkusyksyyn mahtunut paljon unohtumattomia hetkiä. Heti fuksivuoden alussa meillä lähti käyntiin fuksihärdelli, joka oli siis kolmen viikon mittainen, nimensä mukaisesti kunnon härdelli, jossa meille fukseille oli järjestetty vaikka mitä kivoja tapahtumia. Härdelli oli tänä vuonna järjestetty vallitsevan tilanteen vuoksi hieman erilaisena ja erittäin hyvin erityisjärjestelyin, jotta kaikki saivat nauttia siitä turvallisesti. Siihen kuului muun muassa piknik, fuksit vastaan vanhat -turnaus, ensimmäiset sitsit, baarikierros, joka oli ehdottomasti lempitapahtumani sekä viimeisenä koko homma huipentui fuksiaisiin. Härdelliin kuului monia erilaisia kilpailuita ja vaikka kilpailuhenkinen ihminen olenkin, tärkeimpänä mieleen jäi mahtava ryhmähenki ja ennen kaikkea se, että meillä oli todella hauskaa!

Itse olen muuttanut Rovaniemelle jo pari vuotta sitten suorittamaan avoimen opintoja, joten Lapissa asuminen ei ollut niin uutta enää minulle, mutta Lapin taika ei ole siltikään hälvennyt. Ennen oikikseen pääsyäni seurasin täällä aika läheltä elämää oikeustieteellisessä ja muistan, kuinka monesti haaveilin sinne pääsystä, opiskelusta ja kaikista Artiklan tapahtumista. Nyt kun kova työ on palkittu ja sain unelmieni koulupaikan ja pääsin kiinni tähän kauan odotettuun opiskelijaelämään, täytyy sanoa, että se on paljon parempaa, kuin ikinä osasin kuvitella! Vaikka vuosikurssimme on hieman tavallista suurempi, yhteisöllisyys ja lämminhenkisyys näkyy silti ja siitä pitää muiden fuksien lisäksi kiittää huikeita tuutoreita ja fuksikapteeneita. Kun muutin Lappiin, ajattelin heti, että täältä en hevillä lähde pois, sillä tämä niin upea paikka asua. Tällä hetkellä minulla on etuoikeus sekä asua että opiskella juuri siellä, missä haluan. Vaikka olen saanut kutsua Lappia kodikseni jo yli kaksi vuotta, saan nyt sitä suuremmalla syyllä sanoa, että nyt olen oikeasti kotona. 

Kaikesta huolimatta olen myös ehtinyt välillä jopa opiskella. Meillä on ollut opetusta vähän

vaihtelevasti etänä sekä ihan lähiopetuksena. Oon tykännyt kummastakin, mutta onhan etäopetus toki vähän yksinäistä, mutta onneksi sen korvasi fuksihärdelli ja sen kautta löytyneet uudet kaverit, joiden kanssa olen viettänyt paljon aikaa. Artiklalla on myös sählykerho, johon menin heti mukaan ja siellä on ollut ihanaa tutustua myös vanhempiin opiskelijoihin. Opiskelu lähti siis heti kunnolla käyntiin ja vaikka se tarkoittaa pitkiä päivä kirjojen ääressä, itse en ainakaan valita, sillä tiedän olevani oikealla alalla ja oikeassa paikassa, joten opiskelu sujuu erittäin hyvin. Olen saanut kokea alusta asti ihanan sekoituksen opiskelua sekä huikeita tapahtumia.

En voi muuta, kuin olla kiitollinen tästä uudesta vaiheesta elämässäni, joka on tuonut mukanaan unohtumattomia muistoja, ihana uusia ystäviä sekä suuren määrän ryhmähenkeä ja yhteisöllisyyttä. On ollut ihanaa päästä heti Artiklan toimintaan mukaan. Vaikka minulla on vasta kuukausi takana Lapin yliopiston oikeustieteellisessä, voin silti jo todeta, että #oikisonihmisenparastaaikaa

Ihanaa loppusyksyä kaikille!

Jenna Tuominen

Ensimmäisen vuoden oikkari

Vinkkejä ja vertaistukea kevääseen

Moikka! 

Olen Tonja, ensimmäisen vuoden oikkari Lapin yliopistosta. Mun oma pääsykoekevät oli tasan vuosi sitten ja luku-urakka parhaimmillaan käynnissä. Se oli mun ensimmäinen hakukerta, eli oon elävä esimerkki siitä, että oikikseen on täysin mahdollista päästä myös sillä ensimmäisellä yrittämällä. Valmistuin lukiosta keväällä 2018 ja silloin mulla oli jo tiedossa, että haen oikikseen. Samalla olin päättänyt, että haluan pitää välivuoden enkä lähteä suoraan kirjoitusten jälkeen lukemaan pääsykokeisiin. Se oli varmasti omalle kohdalleni oikea valinta, sain vuoden tehdä ihan kaikkea muuta ja kevään tullen “tuoreilla voimilla” lähteä lukemaan.  

Ennen kirjojen julkaisua yritin tehdä kaikkea kivaa ja itselle mieluisia juttuja. Tiesin, että seuraavat 5 viikkoa mun elämä koostuisi pelkästään pääsykoekirjoista ja muu saisi jäädä. Kun sen teki itselle selväksi alusta alkaen, siihen oli helppo asennoitua. Totta kai mua jännitti, mulla oli vain yksi unelma ja halusin saavuttaa sen unelman, muuta vaihtoehtoa ei edes ollut. 

Itse luin kotona. Kävin myös valmennuskurssin, jossa oli noin 3x/vko iltaisin opetusta. Heti kun kirjat julkaistiin, laadin lukusuunnitelman. Mulla oli päiväkohtaisesti merkattuna, mitä luen ja milloin. Luin kaikkia kirjoja tasaisesti ja pyrin huolehtimaan, että yksikään kirja ei jäisi 2 päivää pidemmäksi aikaa avaamatta. Ja siellä lukusuunnitelmassa oli myös tarkasti merkattuna kertaus. Kertasin joka aamu edellisen päivän asiat ja viikon päätteeksi koko viikon asioita. Tykkään itse rutiineista ja kehitinkin lukuajaksi omat tarkat rutiinit, joita noudatin päivästä ja viikosta toiseen. Ensimmäiset päivät taisin lukea noin 6h/päivä. Muutaman päivän jälkeen luin noin 8h/päivässä, mutta lauantaisin luin edelleen vain sen 6h. Sunnuntait pidin muutaman ensimmäisen viikon aina vapaana. Silloin kun iltaisin oli valmennuskurssi, päivät oli tosi pitkiä, mutta se myös teki opiskelusta monipuolisempaa kun sai käydä kuuntelemassa opetusta!  

Yleensä mun päivät meni niin, että aamulla aloitin klo 8 lukemaan, luin 12 asti, jolloin pidin pidemmän lounastauon. Riippuen lukupäivän kestosta iltapäivällä oli vielä yksi tai kaksi vähän pidempää tauko. Jos oli valmennuskurssipäivä, illat meni siellä. Yleensä luin yleensä kerralla tunnin, jonka jälkeen pidin noin 5min tauon. Puhelin oli kokonaan toisessa huoneessa ja siihen sain koskea vain noilla pidemmillä tauoilla. Tämä toimi mulla tosi hyvin ja jos ei ollut valmennuskurssia illat jätin aina vapaaksi. Silloin jaksoin päivän keskittyä olennaiseen, kun tiesin, että illalla odotti vapaa-aika. 

Itse treenasin kevään aikana samalla puolimaratoonille. En todellakaan kehota ketään ottamaan tästä esimerkkiä, mutta sen mitä tällä haluan korostaa on, että mun ehdoton ja tärkein vinkki on, että huolehtikaa vapaa-ajasta. Ihan oikeasti. Aloittakaa lukeminen kevyemmin ja kiristäkää tahtia mitä pidemmälle kevät etenee. Omalla kohdalla luin vain oikeastaan viimeisen viikon päivittäin pitkää päivää aamusta iltaan. Lukeminen on totta kai ykkösasia. Jostain on pakko luopua, perhe ja kaverit varmasti ymmärtävät, että nyt sun tärkein juttu on keskittyä lukemiseen. Mutta aamusta iltaan kenenkään ei kuulu lukea. Lukupäivien jälkeen iltaisin ulkoilkaa, treenatkaa, kattokaa netflixiä tai mitä tahansa muuta missä saatte ajatukset siirrettyä pois kirjoista.   

Myös mulle tuli niitä epätoivon hetkiä ja huonoja lukupäivä. Kenenkään kevät ei kuitenkaan kaadu siihen. Tärkeintä on vaan luottaa omaan tekemiseen. Monesti mulle tuli valmennuskurssilla fiiliksiä, että tosi moni muu osaa paremmin. Silloin piti vain pitää pää kylmänä ja tiedostaa, että oma tekeminen riittää. Ja niin se riittikin, noista lukuajan hetkellisistä huonoista fiiliksistä huolimatta. Täydellinen epätoivo iski myös itse koetilanteessa. Muistan elävästi sen hetken, kun aloin tekemään koetta, ja ne tehtävät oli juuri niistä asioista, mitkä oli mulle kaikista vaikeimpia. Musta suoraan sanottuna tuntui, etten osannut mitään. Kello tuli 12 ja olin jo melkein luovuttamassa ja lähdössä pois. Mietin silloin mielessä, että “En todellakaan ole käyttänyt lukemiseen 5 viikkoa ja lähde 3 tuntia ennen kokeen loppumista pois. Ihan sama mitä kirjotan, mutta yhtäkään kohtaa ei jää tyhjäksi”. Se oli henkisesti kova paikka, mutta tein koko kokeen loppuun ja yritin parhaani. Jos olisin luovuttanut ja lähtenyt, en olisi nyt kirjottamassa tätä teille.  

Mun oma valmennuskurssiopettaja totesi meille silloin hyvin, että "oikikseen pääsee normaalit ihmiset normaalilla lukemisella". Tää on lyhyt aikan teidän elämästä, antakaa itsestänne kaikki ha tehkää parhaanne. Se riittää. Kevät oli rankka, sitä on turha kiistää, mutta myös sen arvoinen. Voin sanoa, että yks mun elämän parhaimmista hetkistä oli avata opintopolku ja nähdä siellä palkinto kevään työstä.

Valtavasti tsemppiä lukemiseen!! 

Tonja Kuusela, 

ensimmäisen vuoden oikkari

Ensimmäinen vuosi oikiksessa

Moikka kaikki!

Fuksivuosi on tullut valitettavasti normaalin opiskelijaelämän osalta jo ennenaikaiseen päätökseen, joten nyt on täydellinen aika etäopiskelun ohella muistella ensimmäisen oikisvuoden parhaita paloja. Rovaniemelle Helsingistä asti yksin muuttaminen oli todella jännittävää ja vähän pelottavaakin, mutta heti ensimmäisten viikkojen jälkeen tiesin, että olen päätynyt oikeaan paikkaan. Fuksisyksy olikin elämäni mahtavimpia kokemuksia: uusi kotikaupunki, uudet ihmiset ja uudet opinnot antoivat minulle niin paljon enemmän, kuin olin ikinä uskaltanut kuvitellakaan. Koska kaikki olivat syksyn alussa samassa tilanteessa, toisiimme tutustuminen oli todella helppoa. Fuksisyksyn nimittäin teki muutaman viikon pituinen fuksihärdelli, joka on oikea intensiivikurssi opiskelijaelämään! Aina varaslähtöbileistä ja baarikierroksesta fuksiaisten finaaliin, vuoden alku oli yhtä hauskanpitoa. Vaikka härdellin läpi kuljetaan oman tutorryhmän kanssa, tapahtumissa oppii tuntemaan niin muita fukseja kuin vanhempiakin opiskelijoita. Voin varmasti puhua kaikkien ensimmäisen vuoden opiskelijoiden puolesta, kun sanon härdellin olleen aivan älyttömän hauskaa aikaa!

Kun oikeat opinnot alkoivat yliopistoon tutustumisen jälkeen, kaikki olivat yhtä lailla hieman hukassa. Opinnoista sai kuitenkin nopeasti hyvän otteen ja uusien kavereiden kanssa oli mukavaa istua luennoilla ja lukea yhdessä. Parasta oli se, että pääsi vihdoinkin lukion jälkeen opiskelemaan juuri sitä, mikä kiinnostaa eniten. Tukea opiskelun alkuun sai tietenkin ihanilta tutoreilta ja muiltakin vanhemmilta opiskelijoilta. Syyskauden päätyttyä lähdettiin puoliksi helpottuneena rentoutumaan joululomalle ja puoliksi haikeana siitä, että Rollo-elämään tuli kuukauden tauko. Vaikka loma tuli tarpeeseen, sen lopussa odotin kuitenkin jo levottomana sitä, että pääsen takaisin pohjoiseen ja nään jälleen artistikavereitani.

Koko fuksivuoden kohokohtia omalla kohdallani olivat etenkin Artiklan KV-viikko lokakuussa, Kaamosluennot Levillä tammikuussa sekä Pohjois-Suomen suurin poikkitieteellinen opiskelijatapahtuma Poronkusema helmikuussa! Sekä KV-viikkoa että Poronkusemaa pääsin myös järjestämään, mikä oli todella hauskaa. Yksi tämän vuoden lempparijutuistani onkin ollut järjestötoiminta, missä pääsee jälleen tutustumaan paremmin eri vuosikurssien opiskelijoihin ja johon saa jättää oman kädenjälkensä. Opiskelulle tarvitsee aina vastapainoa, ja sitä kyllä oikiksessa on riittävästi tarjolla. Siksi isoin kollektiivinen kiitos tästä vuodesta meneekin koko ainejärjestölle, missä ollaan kuin yhtä suurta perhettä.

Artiklan yhteisöllisyys on yllättänyt monta kertaa ja jatkaa yllättämistään aina uudelleen. Odotan jo malttamattomasti syksyä, jolloin pääsee taas viettämään sitä oikeaa opiskelijaelämää. Vaikka fuksivuoteni loppuikin nyt aivan liian lyhyeen, voin silti sanoa, että tämä vuosi oikiksessa on todella ollut elämäni parasta aikaa!

Roosa Teittinen

ensimmäisen vuoden oikkari