Ei määrä, vaan laatu

Moikka! Olen Julia, ensimmäisen vuoden oikeustieteen opiskelija. Oikikseen pääsy on aina ollut suurin unelmani ja koulupaikka avautuikin minulle toisen lukukevään jälkeen. Koko urakka alkoi keväällä pienestä alkupaniikista, kun pääsykoekirjojen julkaisemispäivänä kerkesin katsoa vain kirjojen sisällysluettelot läpi ennen työvuoron alkua. Koko päivän ajattelin, että nyt olen menettänyt monta tuntia aktiivista lukuaikaa ja pelkäsin sen vaikuttavan lopputulemaan. Monesta lähteestä olin kuullut, että luku-urakan aikana täytyy keskittyä vain ja ainoastaan itse asiaan. Omalla kohdallani todistin tämän toisin. 

Tein lukemisen ohessa siis osa-aikatöitä kaupassa, lähinnä iltavuoroja. Päivät olivat tarkkaan aikataulutettuja, aamut nenä kirjassa ja illat asiakkaita palvellessa. Vapaaillat käytin ystävien näkemiseen, sillä sekin on tärkeää jaksamisen kannalta. Pyrin myös viikoittain pitämään yhden rennon päivän, eli luin jos huvitti ja pyhitin päivän asioille, joista nautin. 

Vertasin jatkuvasti omia lukutunteja ja -määriä muihin. Kuulin, miten osa oli lukenut aamusta iltaan joka päivä ja kirjat läpi jo kertaalleen parin ensimmäisen päivän aikana, kun itse olin vasta alkuvaiheessa. Kun jotkut päivät menivät migreeniä potiessa ja osa ylimääräisen työvuoron parissa, luulin jääväni todella paljon ns. jälkeen. Voin kuitenkin näin myöhemmin todeta, ettei se ole se lukutuntien määrä, vaan lukemisen laatu. Ymmärsin myös, mitä olin tehnyt ensimmäisenä lukukeväänä väärin. Olin lähes koko ajan kirjojen kimpussa ja tankkasin tietoa niin paljon, etteivät aivot saaneet levätä yhtään. Silloin pääsykokeen jälkeen olin aivan loppu ja ihmettelin, miten en siitä lukumäärästä huolimatta onnistunut pääsemään sisään. Vaikka pänttääminen onkin rankkaa, pitää siitä jollain tavalla tehdä itselleen mielekästä motivaation ylläpitämiseksi. 

Omalla kohdallani toimi se, että mikäli oli hankala keskittyä tai väsytti, otin nokoset tai kävin kävelyllä ja yritin myöhemmin uudelleen. Myös iltavuorojen tekeminen “pakotti” unohtamaan koealueen hetkeksi, minkä uskonkin olevan ratkaiseva tekijä oman sisäänpääsyni kannalta. Aivojen täytyy antaa prosessoida juuri oppimaansa, mitä en ensimmäisellä hakukerralla ymmärtänyt. 

Paras ystäväni teki minulle oikismotivaatiota-soittolistan ja monesti lähdin aamulla rauhalliselle happihyppelylle musiikit korvilla hakemaan hyvää fiilistä tulevaan päivään. Ostin myös välillä itselleni kukkia piristykseksi. Koska lukuaika on rajallinen, yritin kaikkia mahdollisia keinoja, myös niitä vähemmän tehokkaita, tankata tietoa. Tein esimerkiksi jokaisesta aihealueesta ajatuskartat, joiden pohjalta lähdin kirjoittamaan esseitä kertausvaiheessa. 

Pääsykokeen jälkeen itketti ja nauratti – kävi miten kävi, se oli vihdoin ohi. Koin tienneeni paljon asioita, mutta en tarpeeksi. Tulen ikuisesti muistamaan sen päivän, jolloin opintopolku kertoikin ilouutisen! Epäilin niin paljon omaa suoritustani, että minun täytyi soittaa yliopistolle varmistaakseni ennen innostumista. Pääsykoekevääseen on hyvä valmistautua asenteella, että opiskelu on silloin pääprioriteetti, muttei sen tarvitse olla kuukauden ainoa aktiviteetti. Löydä keino motivoida itseäsi ja pidä opiskelun ja vapaa-ajan välillä tasapaino -äläkä vertaa itseäsi muihin! Kaikilla on se oma lukutekniikka, täytyy vain löytää itselle sopiva. 

Itse uskon siihen, että kouluun pääsee silloin kun on sen aika. Suurin sisäinen motivaattori itselläni oli se, etten halunnut jäädä enää kotipaikkakunnalleni. Kaipasin jotain uutta sisältöä elämään. Tämän ajatuksen johdosta pääsin kuin pääsinkin Rovaniemelle kokemaan jotain aivan muuta. 

Julia Lyytinen

Toimitilavastaava