torstai 24. maaliskuuta 2022

Mitä jos en onnistu?

Valmistuessa toisen asteen opinnoista valtaosa on ensimmäistä kertaa tilanteessa, jolloin koulussa käyminen ja opiskelu ei enää olekaan itsestäänselvyys. Korkeakouluihin hakeminen on siksi stressaavaa ja pelottavaa. Pohdinnassa ovat omat mielenkiinnonkohteet, mahdollinen muutto uudelle opiskelupaikkakunnalle ja tulevat valintakokeet. Näissä pohdinnoissa olisi itsessäänkin jo tarpeeksi murehdittavaa ja mietittävää, mutta monien hakuprosessia varjostaa lisäksi epäilykset omia kykyjä kohtaan ja suoranainen epäonnistumisen pelko. Mitä jos en olekaan tarpeeksi hyvä, kannattaako minun edes yrittää?

Yhteishakuun liittyen joka kevät herää paljon julkista keskustelua ja otsikointia. Uutiset täyttyvät tilastoista ja listoista, kuinka paljon hakijoita on per opiskelupaikka, ja millaiset prosentuaaliset mahdollisuudet yhdellä hakijalla on päästä opiskelemaan tietyille aloille. Tilastojen karut faktat luovat epäilemättä lisää paineita jo valmiiksi haastavan hakuprosessin ympärille. Lisäksi lähipiirimme saattaa jopa tahtomattaan luoda paineita kyselemällä tulevaisuudensuunnitelmista ja ylioppilaskirjoituksien tuloksista. Jokainen, joka on maininnut ääneen haaveilevansa opiskelupaikasta hakupainealalla, on varmasti kuullut klassisen lausahduksen ”No sinnehän onkin todella vaikea päästä, oletko miettinyt varavaihtoehtoja, jos et pääsekään?”.

Edessä siintävä luku-urakka, itse valintakoetilanne ja opiskelijavalinnan tulokset epäilyttävät varmasti jokaista hakijaa. Kauhutarinat valintakokeeseen valmistautumisesta ja materiaalien oikeudellinen teksti voi pelottaa. Olo voi hyvinkin olla turhautunut, kun miettii kokonaisen kuukauden uhraamista valintakokeisiin lukemiselle, ilman takeita sisäänpääsystä. Miten näistä ahdistuksen tunteista ja epäonnistumisen pelosta voisi sitten päästä eroon?

Jännitystä ja ahdistusta hakuprosessiin liittyen on mahdollista minimoida ja järkeillä, jolloin on mahdollista keskittyä itse asiaan paremmin. Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, kannattaa käyttää pieni hetki itsetutkiskeluun. Jos huomaat ottavasi paineita muiden lukutunneista ja etenemisestä valintakoekirjoissa, sisäänpääsyprosenteista ja ulkopuolisten kyselyistä, yritä suosiolla minimoida tämän tyyliset häiriötekijät. Täydelliseen oikiskuplaan ei tietenkään ole mahdollista päästä, mutta tutuille ja ystäville voi hyvissä ajoin avoimesti kertoa, ettei halua tietää esimerkiksi hakijatilastoista, mikäli ne tuottavat tarpeetonta stressiä. Jos tiedostat sosiaalisen median tuottavan kiiltokuvineen sinulle paineita, voit täysin hyvällä omatunnolla piilottaa tämän tyylisen sisällön pois hakuprosessin ajaksi. On järkevää ja tervettä pohtia muutenkin, millainen sisältö oikeasti motivoi sinua, ja mikä aiheuttaa turhia paineita. Itsensä suojelu turhia paineita luovalta sisällöltä on täysin ok.

Pelko välivuodesta ja hakuprosessin toistamisesta voi olla lamaannuttava, mutta älä anna sen tulla sinun, ja unelmiesi opiskelupaikan väliin. Vaatii rohkeutta tavoitella omia unelmiaan epäonnistumisen pelosta huolimatta. Ole siis rohkea ja muista, että ainoa varma tapa olla saamatta opiskelupaikkaa oikeustieteellisestä, on olla hakematta.

Kirjoittaja on ensimmäisen vuoden opiskelija, joka epäonnistumisen pelosta huolimatta voi kutsua itseään tänä päivänä oikkariksi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti