Artiklan syysvaellus 2024
Syysvaellus Pyhä-Luoston kansallispuistoon alkoi melko selkein taivain. Aikaisemmin sääennustetta katsoneena oli ollut hieman epäilyjä siitä, tulisiko vaelluksesta kokonaisuudessaan hieman kosteampi kokemus. Taipaleen alussa oltiin kuitenkin odottavin ja positiivisin mielin, eikä sääennustetta liiemmälti stressailtu. Pieni myrskyhän tuo vain lisätunnelmaa.
Taival alkoi ja ensimmäisenä huiputettiin Luosto, jossa pääsimme nauttimaan ensimmäisistä maisemista. Tai olisimme päässeet, ellei usva niitä olisi peittänyt. Onneksi alas tullessa taivas hieman selkeytyi ja maisemia alkoikin jo näkyä. Reitti oli monin paikoin hyvin kivikkoinen ja niiden suhteen täytyikin olla erityisen varovainen. Pari pientä kömmähdystä taisikin tapahtua, mutta loukkaantumisilta onneksi selviydyttiin.
Lähellä Ametistikaivosta söimme lounaan, jonka jälkeen lähdimme kohti ensimmäistä yöpaikkaamme. Viimein alkoikin veden ropina, joka sitten ennustetusti yltyi kunnon sateeksi. Sade ei kuitenkaan tunnelmaa lannistanut. Päivä päättyi muun muassa hampurilaisillallisen, Yatzyn ja “paskahousun” merkeissä. Teltassa pysyttiin pakkasesta huolimatta mukavan lämpimissä tunnelmissa.
Aamu tuli, teltat laitettiin kasaan ja tarpominen jatkui. Päivän aikana koimme jatkuvaa, mutta onneksi vain pientä tihkusadetta. Oli myös edellistä päivää usvaisempaa, mikä toisaalta yhdessä Lapin luonnon kanssa toi retkeen omanlaisen tunnelmansa. Talsimme päivän aikana reilu 15 kilometriä. Matkan varrella vastaan tuli useampikin poro, jota pääsimme hieman ihailemaan. Pitkä päivä päättyi Karhujuomalammelle ja illalla tihkusadekin oli jo miltei kokonaan hiipunut. Tänään illalliseksi metsän taiteilijat taikoivat itsellensä tomaatti-feta-pestopastaa. Rinkkamme sisältö vaikuttikin koostuvan suuremmaksi osaksi ruuasta.
Viimeinen päivä alkoi aurinkoisissa merkeissä. Aamiaishodarit nopeasti nassuun ja kohti viimeistä huiputusta, Pyhätunturia. Oli hieman puhetta, että matka huipulle olisi melko jyrkkä ja raskas, mutta loppujen lopuksi sekin tuli nopeasti marssittua. Huipulle päästyämme meitä odotti ihana palkinto. Lapin näkymät olivat kaunista katseltavaa, etenkin ensikertalaiselle. Jylhiä tuntureita horisontissa, sekä metsä- ja järvimaisemia oli ilo ihailla. Tunnelmaa paransi lisäksi välipala, joka koostui espanjalaisesta makkarasta, Briestä ja punaviinistä. Fancy! Maisemista nautimme toista tuntia, mutta viimein oli kuitenkin aika lähteä bussia kohti. Vaellus oli kokonaisuudessaan hieno kokemus ja ruska oli juuri parhaimmillaan. Itse olen mahdollisuuden tullen valmis lähtemään uudelle retkelle.
Viimeisen päivän lopuksi pääsimme nauttimaan päivällistä hamppareiden ja pizzojen merkeissä. Saunakin oli lämmitetty ja pääsimme pulahtamaan “ihanan” virkistävään järviveteen. Kaiken kruunasi teeman mukaiset “Pyhä-Luosto”- lagerit. Nam!
- Jimi Suksia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti