sunnuntai 10. huhtikuuta 2016

Ei oikotietä oikikseen



Olen Lauri, 22-vuotias alunperin Varkaudesta kotoisin oleva fuksi. Nuoruusvuodet kuluivat urheiluharrastuksissa, eikä koulun käynnin merkitystä osannut tuolloin vielä ajatella kovinkaan tärkeäksi. Lukion kävin Varkaudessa urheilupainotteisella linjalla, ja oli selvää että aika, joka meni urheiluun, oli poissa koulunkäynniltä. Aktiivinen kilpailu alppihiihdon parissa kasvatti kuitenkin päättäväisyyttä sekä pitkäjänteisyyttä, joten osasin suhtautua pääsykoekevääseen sen mukaisesti enkä pelännyt ottaa haastetta vastaan.

Itselleni päätös oikeustieteelliseen hakemisesta alkoi kypsyä hiljalleen jo yläasteelta lähtien. Tuolloin mielessäni oli vielä useita eri alan vaihtoehtoja, eikä siirtyminen lukioon peruskoulun jälkeen ollut minulle itsestäänselvyys. Kävin mielessäni läpi vaihtoehtoja ammattikoulusta, mutta mikään tarjolla olevista aloista ei tuntunut sillä hetkellä oikealta valinnalta. Tästä syystä päädyin lukioon saaden samalla kolme vuotta lisää miettimisaikaa, sille mitä tulisin tulevaisuudessa työkseni tekemään.

Lukion suorittamisen jälkeen pidin välivuoden tehden töitä, jolloin päätös oikeustieteelliseen hakemisesta konkretisoitui mielessäni.  Vielä ennen pääsykoekirjojen ilmestymistä mietin haenko Rovaniemelle vai Helsinkiin. Olin kuitenkin kuullut paljon hyvää Lapin yliopiston oikeustieteellisestä tiedekunnasta sekä pienestä yhteisöllisestä yliopistosta useilta Rovaniemellä tutkinnon suorittaneilta.

Keväällä 2013 ilmoittauduin Artiklan valmennuskurssille tarkoituksenani panostaa pääsykokeisiin kerralla ja kunnolla. Lähtö Rovaniemelle tuntui oikealta päätökseltä päästessäni irti tutuista ympyröistä pystyäkseni keskittymään vain ja ainoastaan pääsykoekirjoihin. Kurssille ilmottautuminen oli oikea ratkaisu. Juridinen teksti oli itselleni täysin vierasta, joten lukeminen tuntui aika ajoin epäselvältä sekä erittäin raskaalta. Kurssin opettajista oli tällöin korvaamaton hyöty.

Ensimmäisellä yrityksellä opiskelupaikka jäi kuitenkin saavuttamatta. Toisin sanoen puoli pistettä erotti minut sisäänpääsystä. Muistan edelleen sen pettymyksen tunteen, mutta pian tunnetila vaihtui kuitenkin myönteiseksi ymmärtäessäni tehneeni asioita oikeaan suuntaan kevään aikana. Harmikseni kuitenkin tiesin välivuoden olevan jälleen edessä varusmiespalveluksen suorittamisen vuoksi.

Keväällä 2015 oli uuden yrityksen aika. Olin onnekkaassa asemassa saadessani työkuvioni sovittua siten, että pystyin jälleen lähtemään Rovaniemelle kevään ajaksi keskittymään vain tulevaan pääsykokeeseen. Omassa pääsykokeisiin valmistautumisessani ei ollut mitään erikoista. En lähtenyt laatimaan minkäänlaista lukusuunnitelmaa kevääksi tai miettinyt mikä olisi paras oppimistapa minulle. Ainut kevättä varten tekemäni suunnitelma oli antaa koko kolme kuukautta vain pääsykoekirjoille.

Aloitin pääsykoeprojektini lukemalla kirjat kertaalleen silmäillen läpi, jotta saisin edes jonkinlaisen käsityksen, mistä kirjan aiheissa oli kyse. Ensimmäiset lukukerrat kuluivat kokonaisuuden hahmotukseen. Mielestäni alussa on turha lähteä opettelemaan pieniä yksityiskohtia, sillä myöhäisemmässä vaiheessa ne on huomattavasti helpompaa liittää osaksi laajempaa kokonaisuutta.  Valmennuskurssin alettua rytmitin lukemisen tunnilla käsiteltäviin aiheisiin saaden näin parhaan mahdollisen hyödyn kurssista. Tein koko kevään ajan töitä tasaiseen tahtiin, joten lukemiseen käytetty päiväkohtainen aikamäärä ei muuttunut kevään edetessä. Viimeiset päivät ennen pääsykoetta keskityin vain alueiden kertaamiseen.

Valmennuskurssille meno tuntui loogiselta ratkaisulta. Kurssin opettajat osaavat avata tekstiä ymmärrettävään muotoon. Kirjojen ulkoa opettelu on toivotonta työtä, jollei ymmärrä kokonaisuutta. Tästä syystä koin tarvetta mennä kurssille.  Jälkeenpäin ajateltuna kurssi toimi hyvänä irtautumisena päivän lukemisesta ja pääsin samalla tutustumaan jo mahdollisiin tuleviin opiskelukavereihin. Mikäli en olisi kurssille mennyt, olisin luultavasti väsyttänyt itseni jo aikaisessa vaiheessa lukemista ja oppihan siinä samassa vastaustekniikankin.

Valmennuskurssi toimii hyvänä apuvälineenä lukemisen ohella, mutta on hyvä muistaa ettei valmennuskurssi tule takaamaan sisäänpääsyä oikeustieteelliseen. Tärkeimmässä roolissa on teidän ITSENNE tekemä työ.

Loppuun haluaisin sanoa vielä kovan työn palkitsevan ennemmin tai myöhemmin. Pääsykokeisiin valmistautuminen on kuluttavaa henkisesti, joten älkää unohtako vapaa-ajan merkitystä kevään kuluessa. Motivoitukaa pääsykoekevääseen ja tehkää määrätietoisesti työtä pääsykokeiden eteen. LOPUSSA KIITOS SEISOO.

Tsemppiä kevääseen!
Lauri Ihalainen
lihalain@ulapland.fi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti