No more half measures

Aloitan mukailemalla Jari Sarasvuota hänen nimikko-ohjelmassaan Yleisradion taajuuksilla. ”Minun nimeni on Veli-Matti, ja minä olen sinun ystäväsi”. Ystävät ovat nyt toden totta tarpeen, sillä alkaa olla taas se aika vuodesta, kun hakuprosessi ensi vuoden korkeakoulujen yhteishaussa on ajankohtainen. Hakeminen oikeustieteiden tiedekuntaan ei ole helppoa. Se vaatii pitkäjänteisyyttä ja kovaa työtä, mutta olen varma siitä, että JOKAINEN pystyy siihen halutessaan. Kuinka paljon sinä, arvon lukija, haluat päästä sisään? Tämä kysymys kannattaa pitää mielessä koko kevään.

Nimeni on Veli-Matti Tikkanen ja olen 22-vuotias ensimmäisen vuoden opiskelija Lapin Yliopiston oikeustieteiden tiedekunnassa, ja pääsin sisään toisella yrittämällä. 

Hain ensimmäisen kerran Lapin tiedekuntaan keväällä 2014. Tätä ennen minulla oli hieman taustaa oikeustieteestä, sillä olin suorittanut muutaman kurssin verran oikeustieteellisiä opintoja avoimessa yliopistossa. Aloitin lukemisen jokseenkin heti kirjojen ilmestyttyä. Kevään aikana luin kirjat useaan kertaan läpi, tein muistiinpanoja ja osallistuin eräälle valmennuskurssille.

Valintakokeen koittaessa tunsin olevani valmis tulevaan koitokseen. Takana oli lukemattomia tunteja valmistautumista, ja todisteena niistä paksu nippu erilaisia muistiinpanoja ja termilistoja. Olin tehnyt kovasti töitä valintakokeen eteen, mutta paikka jäi valitettavasti saamatta. Tästä huolimatta toivo opiskelupaikan saavuttamisesta jäi kytemään mieleen. Ajattelin itsekseni, että ensi vuonna kaikki tulisi olemaan toisin. Tämä tunne kiteytyy parhaiten lainaukseen Breaking Bad sarjasta: ”No more half measures”. Ensi keväänä tulisin laittamaan kaikkeni peliin. 

Keväällä 2015 olin heti alusta saakka motivoitunut saavuttamaan kaiken sen mihin en viime keväänä ylettänyt. Tilasin kirjat HETI niiden ilmestyttyä, ja aloitin lukemisen seuraavana päivänä kirjojen saapumisesta. Kevään aikana lukutahtini oli suhteellisen rauhallinen. Kävin päivittäin läpi ajatuksen kanssa noin 50 sivun kokonaisuuksia, ja pidin ehkä noin yhden päivän vapaata viikossa. Kirjoitin myös muistiinpanoja ydinasioista, ja keräsin ylös tärkeimmät käsitteet. Niitä kertyi taas pitkä lista. Vuonna 2015 kirjoitin suurimman osan muistiinpanoista käsin, toisin kuin vuonna 2014, jolloin kirjoitin suurimman osan muistiinpanoista ja termilistoista tietokoneella. Suosittelen lämpimästi termilistan keräämistä. Termien hallitseminen auttaa kokonaisuuksien hallintaa, ja termejä itsessään on usein kysytty valintakokeessa.

Tällä kertaa tein myös viime vuodesta poiketen paljon visuaalisia kaavioita. Tämä onnistuu helposti millä tahansa esitysgrafiikkaohjelmalla (esim. MS PowerPoint). Olen henkilökohtaisesti todella visuaalinen oppija, ja kaavioiden tekeminen selkeytti erityisesti prosessioikeuden artikkelin muistamista ja ymmärtämistä. En voi olla korostamatta tarpeeksi tämän merkittävyyttä menestykselleni valintakokeessa. Jos minun pitäisi antaa oman hakemiseni perusteella yksi vinkki, se olisi tämä: tutki omaa oppimistasi ja tunnista ne tavat joilla opit parhaiten.

Toukokuussa 2015 valintakoe koitti jälleen. Olin valmistautunut tänä vuonna selvästi paremmin kuin viime vuonna. Valmistautumisen aikana tunnistin omat vahvuuteni, enkä antanut tippaakaan periksi. Valintakoe meni hyvin, ja odotus palkittiin kesäkuun lopussa sähköpostiviestillä, jonka sisältö luultavasti käänsi koko elämäni suunnan: ”Sinulle on myönnetty opiskelupaikka, onneksi olkoon”. Kaikki se työ noiden sanojen eteen oli todella sen arvoista. Olen myös ikuisesti kiitollinen perheelle ja ystäville kevään aikana saamastani tuesta.

Haluan toivottaa lukijoille onnea ja menestystä. Omien unelmiensa eteen kannattaa tehdä tinkimättömästi töitä ja antaa kaikkensa. Uskon, että lopussa jokainen 2016 syksyllä aloittava fuksi on paikkansa ansainnut.

Veli-Matti