Fortunae rota volvitur - Kohtalon pyörä pyörii

Rakas lukija,

’’-- katso tulevaisuuteen – siellä paistaa aurinko.’’

Näin kirjoitti Urpo Kangas vuoden 2017 valintakoekirjansa ’’Suomalaisen siviilioikeuden juuret’’ saatesanojen päätteeksi. Tulospäivänä kyyneleet valuivat poskillani ja tiesin hänen olevan oikeassa. Osasin ennakoida saamani pistemäärän, mutta jäin silti melko sanattomaksi. Kankaan sanat olivat minulle kyseisen kevään Lohtulauseita.

Vuoden 2019 oikeustieteellisen valintakokeen tulosten saamiseen on jäljellä parisen viikkoa. Toivon, että nautit kesästä ja tiedät aiemmin tehneen silloisen parhaasi, etkä suotta yritä hallita huomista. Ruudullasi olevan tekstin on kuitenkin tarkoitus antaa sanallisesti tsemppihalaukset erityisesti Sinulle, jolle aika on piinaava. Jännitys on ymmärrettävää: pelissä saattaa urapolulla etenemisen lisäksi olla esimerkiksi paljon haaveita, kipupisteitä, mittavia taloudellisia panostuksia, itsensä voittamista ja uusien kuvioiden kaipuuta.

Oma tieni tiedekuntaan oli kolmen hakukevään muodostama katastrofien sinfonia, jälkikäteen ajateltuna erinomainen komediaesitys. Kerron siitä Sinulle, jotta ymmärrät, ettei yksikään hakukevät ole täydellinen suoritus. Jos näin olisi, sisäänpääsyn pisterajana olisi kokeen maksimipistemäärä. Myös keväänä, jolloin onnistuin saamaan opiskelupaikan tein samalla kaiken oikein, mutta kuitenkin väärin. Ehkä tiedät tunteen.

Aloitetaan vuodesta 2016. Olin lukiossa se kympin tyttö, joka kirjoitti hyvin ja nappasi stipendit matkaansa. Kannustusilmapiiri ympärilläni piti itsestään selvänä, että ’’menen’’ heti yliopistoon. 18-vuotiaan abiturientin tasapainoilu lukiouupumuksen ja ulkoisten – todellisuudessa sisäisten – paineiden välillä johti kuitenkin kirjojen omaksumiseen alkuun lähinnä tyynynä, opettajien ohjeiden virheellisen kirjaimelliseen tulkintaan ja kohtuuttomiin oppimisen vaatimuksiin. Kaiken lisäksi luin kirjoja kuin humanisti ja painotin opiskelussani teosten syvällistä ymmärtämistä, mikä nykyisenlaisessa valintakokeessa ei valitettavasti palkitse. Opettelin tärpit, eli ne kaikkein olennaisimmat säännöt, vasta ennen koesaliin menoa. Kuin ihmeen kaupalla juuri niitä kysyttiin. ’’Pääsykoehulluudessa’’ tuuri tuntui kuin suurempien voimien lahjalta, jotka olivat huomanneet soveltuvuuteni alalle, vaikka pääsinkin pääsykokeen lukutekniikkaan kiinni vasta viime metreillä. Onnenpotkun jälkeen vedin kuitenkin maton omien jalkojeni alta arvaten kiireessä kokonaisen monivalintatehtävän koeajan loputtua kesken.  ’’Dibs’’ välivuosi, ja hyvä niin.

Vielä vuonna 2017 olin hyvin jumiutunut siihen harha-ajatteluun, miten tärkeää hakukeväiden lukumäärä olisi ja kuinka lähelle sisäänpääsyä kukin on hakukerroillaan saamillaan pisteillään päässyt. Tiedekunnassa tätä on kysynyt ehkä kaksi henkilöä, joten unohdathan Sinäkin moiset turhuudet viimeistään tässä kohtaa. Keväällä 2017 näin ajatellessani päätin kuitenkin, että tänä vuonna kaksi asiaa olisi varmaa: Suomi täyttää 100-vuotta ja minä pääsen oikeustieteelliseen. Todellisuudessa teetin itselläni lähinnä ihmiskokeen: luin toisella hakukerrallani keskimäärin 16-18 tuntia vuorokaudessa, en n. 6 tunnin yöunia lukuun ottamatta pitänyt taukoja, hädin tuskin söin tai join, kellotin suihkussa sallittavan ajan ja vain harva sai lukuaikaisen muinais-Nokiaan hankkimani prepaid-liittymän puhelinnumeron. En puhunut läheisilleni muusta kuin valintakoekirjoista ja nauratin muita kirjastokävijöitä kaatumalla rappusissa lukiessani. Jälkikäteen en ihmettele, miksi lähinnä Haloo Helsingin Hulluuden Highway herätti tuolloin samaistumisen tunteita.

Lukumääräni oli sekä sivuina että ajallisesti varsin suuri. Opettelin kirjojen jokaisen rivin, opettajien käyttämän diamateriaalin ja omat muistiinpanoni ulkoa. Valintakoepäivänä aivoni kävivät niin kierroksilla, etteivät ne urakan maaliviivalla pystyneet enää omaksumaan yhtään uutta tietoa, eivät edes koekysymysten verran. Teksti oli pelkkää sumua, sitä seurasi migreeni ja kesken jäänyt koeaika. Olin samalla tyrmistynyt, mutta yhä niin kierroksilla, että menin takaisin kotiin piirtämään mind-mapeja. Illan pääsykoebileissä tultiin jo puoliksi onnittelemaan. Kurssilla on aina se, jonka sisäänpääsystä ollaan varmoja. Ulospäin katsottuna vaikutin kuulema tekeväni kaiken oikein. Silti en päässyt sisään.

Mielikuvat ovat vaarallisia ja harvoin paikkaansa pitäviä. Vaikka kuinka mieli harhailisi, tässäkään kohtaa hakuaikaa ei kannata verrata itseään muihin. Kokeessa voi onnistua, vaikka itse kevät olisi mennyt pipariksi ja kokeessa voi epäonnistua, vaikka luku-urakan aikana olisi tehnyt kaikkensa. Onneksi ja valitettavasti vain valintakoesuorituksella on pääsykoekiintiössä merkitystä ja menestyksestä siinä jokainen tietää vain omansa.

Oman suorituksen arvioiminen on tärkeä kehittymisen mahdollistaja. Sen vuoksi juuri tämä, valintakokeen ja tulospäivän piinaavan suloinen väliaika, on paras aika miettiä, missä onnistuit ja mitä olisit voinut tehdä toisin. Itsensä analysoiminen oppijana hyödyttää myös yliopisto-opinnoissa. ’’Aina’’ on vaarallinen sana, mutta tässä kohtaa voi sanoa, että aina on varaa parantaa. Parannuskohde voi olla joskus yllätyksellinen, toisinaan taas liiankin itsestään selvä.

Omat mokani olivat harmillisen alkeellisia: en pitänyt perusjaksamisesta lainkaan huolta, antanut aivoille aikaa prosessoida uutta tietoa ja eristin itseni kaikesta lukemisesta tärkeää palautumista tuovista lähteistä. Kun kolmannella hakukerralla onnistuin, tein puhtaasti mekaanisen suorituksen. Poimin kirjoista vain olennaisen tiedon, tauotin opiskelun selkeiksi jaksoiksi, kertasin järkevästi ja jaksotetusti, harrastin liikuntaa useamman tunnin päivässä, nukuin 7-9 tuntia yössä, söin säännöllisesti ja ravitsevasti ja pidin yhteyttä läheisiini. Lukuajan lyhensin alussa 4-6 tuntiin ja vasta loppukirin aikaan opiskelin 8-9 tuntia vuorokaudessa. Kaikki lukemisen ulkopuolinen aika oli kuitenkin tarkkaan suunniteltu tukemaan lukemista ja sen tehokkuutta. Suorittamiseen taipuvaisille vakuutan kahdeksan työtunnin olevan aidosti virkein aivoin tehokkaampi, kuin yksikään 18-tuntinen työrupeama.

Yhtenä ratkaisevana tekijänä huolehdin myös motivaatiosta, joka on pääsykoekeväänä ajoittain koetuksella kenellä tahansa. Kokosin jo ennen hakukevättä tsemppaavan Spotify-listan, kirjoitin itselleni kirjeen, joka lukea heikkoina hetkinä ja listan Youtuben motivaatiovideoista, joita katsoa. Olin viimein myös rohkeasti tietämätön ja kysyin kurssin opettajilta pienimmänkin askarruttavan asian. Stressin hiipiessä menin heti purkamaan fiiliksiä tuutorin luokse. En jättänyt mitään yksin mielessä pyöriteltäväksi ja lukuaikaa haaskaavaksi. Kokeessa minulle jäi tällä kertaa tunti ylimääräistä aikaa.

Haluan myös korostaa, ettei alalla oman kuplansa muodostava pääsykoeaika kerro Sinusta tulevana juristina mitään. Sisään pääsemiseksi on osattava pelata käytössä olevan valintakoesysteemin säännöillä, eikä se ole juridiikkaa. Hyvä puoli tässä on, että erityisesti kaikki ensimmäistä kertaa hakevat ovat samalla viivalla, eikä kukaan saa varaslähtöä. Lisäksi, esimerkiksi taideaineisiin verrattuna, oikeustieteellisen valintakoe mittaa lahjakkuuden sijaan ennen kaikkea oikeaa lukutekniikkaa, uskoa omaan itseensä ja motivaatiota alan opiskeluun, kykyä juridisessa ajattelussa erottaa olennainen epäolennaisesta ja osaamista käyttää lainsäädäntömme tarjoamia työkaluja oikein vallitsevan oikeustilan toteutumiseksi. Aiemmalla taustallasi ja opintomenestyksellä ei näin ollen ole ratkaisevaa merkitystä. Sen johdosta nimeän em. listauksesta tärkeimmäksi uskon itseesi: jos sisimmässäsi tiedät pyrkiväsi kohti oikeaa määränpäätä, älä anna kenenkään uskotella itsellesi toisin. Edes Sinun itsesi.

Jokainen on elämässään omassa vaiheessaan ja kulkee oman polkunsa, omassa tahdissaan. Se, että olet tässä juuri tänään kaikkine kokemuksinesi, on jo hieno asia itsessään. Kuluneen kevään itsearvioinnin lisäksi suosittelen Sinua kaiken varalta tekemään myös varasuunnitelman syksyksi, jotta pystyt näkemään sen mahdollisuutena, oli Opintopolun näkymä mikä vain. Itse päätin, että jos tiedossa olisi opintojen suhteen taas välivuosi, pyöräilisin ensin Kreikkaan ja lähtisin sitten Thaimaahan vapaaehtoiseksi hoitamaan kaltoinkohdeltuja norsuja. Yleisestikin ottaen hyvä juristi osaa ratkaisukeskeisesti varautua pahimpaan.

Sinulle, jolle tiedekunnan ovet aukeavat – lämpimät onnittelut ja tervetuloa Artiklaan! Tiedäthän kuitenkin, että käy 28. päivä kuinka vain, maailma on Sinulle auki. Ota se rohkeasti vastaan ja katso tulevaisuuteen, sillä siellä paistaa aurinko.

Kanssasi jännittäen

Tea Selin

Toisen vuosikurssin aloittava Artisti

Artiklan ulkoasiainvastaava ja ympäristövastaava 2019