Ensimmäisen lukiovuoteni aikana ryhdyin pohtimaan, mitä haluaisin
tulevaisuudessa opiskella. Valinta oikeustieteen, valtiotieteen, historian ja
maantieteen välillä ei aluksi vaikuttanut helpolta. Maantieto sekä historia olivat lempiaineitani läpi lukioajan. Lukion
toisella luokalla tulevaisuuden suunnitelmat kirkastuivat. Oikeustiede antaisi
mielestäni parhaat valmiudet työllistyä, sulkematta kuitenkaan mitään
haaveilemaani urapolkua ulos.
Ensimmäinen hakukertani Helsingin Oikeustieteelliseen, yo-keväänä 2011,
oli jälkikäteen ajateltuna täysi farssi. Ajatukseni harhailivat tulevissa
lakkiaisissa ja armeijaan lähdössä niin intensiivisesti, etten saanut yhtä
pääsykoekirjoista luettua lainkaan. Myös tiivis juridinen teksti aiheutti
aluksi päänvaivaa. Oli selvää, ettei paksua kirjekuorta koskaan tullut. Kesällä
koittanut asepalvelus tarjosi toivotun aikalisän seuraavaa kevättä ajatellen.
Keväällä 2012 päätin, kotiuduttuani, yrittää Helsinkiin uudestaan. Tämä
olisi viimeinen kerta. Heti kirjojen ilmestyttyä pyrin panostamaan täysillä.
Kuitenkin jo toukokuun aikana iski epätoivo. Kahdeksan tunnin päivittäinen
luku-urakka oli liikaa, epävarmuuden ja riittämättömyyden tunteen ottaessa
vallan. Päätin seuraavana keväänä maksimoida onnistumisen todennäköisyyden ja hakea
Lappiin.
Kevät 2013 koitti maaliskuussa aurinkoisena mutta kylmänä. Odotin
innolla kirjojen sijasta kirjan ilmestymistä. Paksu pokkari vaikutti
mielenkiintoiselta. Perhe-, työ-, valtiosääntö-, kauppa-, velvoite-, rikos-,
vero- ja kv-oikeutta. Aiheet vaikuttivat tärkeiltä ja olennaisilta myös
yleissivistyksen kannalta. Aikaisempana vuonna Helsinkiin oli ollut laaja kirja
perheoikeudesta. Aihe oli siis tuoreessa muistissa. Tällä kertaa päätin myös
järjestää täydellisen lukurauhan ja muuttaa yksin asumaan.
Aluksi luin vain pari tuntia päivässä, kiihdyttäen koko ajan tahtia.
Huhtikuun aikana aloitin alleviivaukset ja nostin päivittäiset tehokkaat
lukutunnit neljään. Hyvin menneet valmennuskurssin välikokeet toivat varmuutta
ja tietoa osaamisesta. Vappuaattona kävin ostamassa huoltoasemalta oluen ja
jatkoin lukemista, koska hyvä lukupäivä ei katso kalenteria. Toukokuussa
aloitin tekemään muistiinpanoja ja nostin lukutunnit kuuteen. Pidin edelleen
yhden vapaavalintaisen vapaapäivän viikossa, sen mukaan milloin lukeminen ei
sujunut. Toukokuun lopussa iskivät helteet, jolloin lukeminen muuttui
entistäkin piinallisemmaksi. Pelastuksen toi kuitenkin viilennetty Kaisa-talon
kirjasto.
Pääsykoe oli tuolloin vasta kesäkuun 11. päivä. Kesäkuun alkupäivät
vietin täysin yksin kertaillen 10 tuntia päivässä. Itse pääsykoe meni
epätasaisen varmasti osan tehtävistä ollen mielestäni helppoja ja toisten
todella vaikeita. Monet muutkin olivat samaa mieltä. Omaan koesuoritukseeni en
ollut täysin tyytyväinen. Päälimmäisenä mielessäni oli eräs monivalintakysymys,
jonka oli saattanut ymmärtää kahdella eri tavalla. Päätin kuitenkin ottaa
riskin ja vastata, koska oikeutta valittaa ei ilmeisesti olisi jos jättäisi
vastaamatta.
Tulokset julkaistiin heinäkuun alussa. Nettisivuille ilmestyi puolenyön
aikaan teksti: HYLÄTTY.
Yö sujui ristiriitaisissa tunteissa. En tiennyt kuinka kauas olin
jäänyt. Seuraavana päivänä tuli kirje. Olin jäänyt puolen pisteen päähän.
Tilasin koevastaukseni, jotta saatoin käydä läpi mahdolliset arvosteluvirheet.
Tällöin muistin tulkinnanvaraiseksi jääneen kauppaoikeuden
monivalintakysymyksen 6d.
Laadin kysymyksestä tiedekunnalle oikaisupyynnön. Oikaisupyynnön
vastauksessa todettiin kysymyksen olleen ''erinomainen ja selkeä''. Muutosta ei
siis tullut. Tiesin olevani asiassa oikeassa ja kysymyksen olleen
tulkinnanvarainen, joten päätin viedä asian hallinto-oikeuden käsiteltäväksi.
Rovaniemen hallinto-oikeus käsitteli asiaa kuusi kuukautta. Maaliskuussa 2014
kirje hallinto-oikeudesta oli saapunut postilaatikkoon. Koitti elämäni
jännittävimmät hetket. Päätös oli yksimielinen. Kysymys oli ollut niin
tulkinnanvarainen, ettei hakija voinut kohtuudella tietää miten siihen olisi
tullut vastata. Kokeesta saamaani pistemäärää määrättiin korotettavaksi yhdellä
pisteellä, mikä tarkoitti sisäänpääsyä.
Vuosi oli kulunut siitä, kun ensimmäisen kerran olin ottanut kirjan
käteeni ja aloittanut valmistautumisen, siihen että hyväksymiskirje oli vihdoin
saapunut. Päätin aloittaa opiskelut toden teolla vasta syksyllä, yhdessä muiden
iloisten fuksien kanssa, ikimuistoisten tapahtumien parissa.
Juristin työ on oikeudenmukaisuuden puolesta taistelemista. Työn ja
tuloksen välillä voi kulua joskus pitkäkin aika. Älä koskaan luovuta,
varsinkaan jos olet oikeassa!
Juho
 |
| Pääsykoetta seuraavan päivän ilta. Nyt voi ottaa rennosti. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti