Muutkin mokaa

Mitä jos en onnistu ylioppilaskirjoituksissa? Tämä kysymys on varmasti monen abin mielessä tänäkin keväänä. Ylioppilaskirjoituksille on annettu enemmän ja enemmän painoarvoa vuosi vuodelta. Nykyään todistuksella voi päästä suoraan unelmien koulupaikkaan. Kuitenkin läheskään kaikki eivät kirjoita niin hyviä papereita, joilla pääsisi suoraan esimerkiksi oikikseen. Mitä sitten? Onko ajatus oikeustieteelliseen sisäänpääsystä tuhoon tuomittu, jos ei kirjoitakaan L:n papereita? Ei tietenkään ole: oikikseen pääsee yhä 60 prosenttia pääsykokeilla.

Olin itse asettanut itselleni kovat tavoitteet ylioppilaskirjoituksia varten. Olin ajatellut, että minun on pakko saada tietyistä aineista tietyt arvosanat. Näin ei kuitenkaan ole. Ylioppilaskirjoitukset eivät määritä muuta kuin sen, millainen osaamistaso on jollakin hetkellä jostakin asiasta. Tulokseen vaikuttaa todella moni asia: terveydentila, jännittääkö, onko sattunut jotain, jonka takia ajatukset ovat muualla yms. Jonain toisena päivänä olisi samalla osaamisella voinut saada jonkun toisen tuloksen. Juuri siksi onkin tärkeää, että kirjoitukset voi uusia. Jos omiin arvosanoihin ei ole tyytyväinen, voi niitä halutessaan käydä korottamassa. Kannattaa kuitenkin miettiä, onko korottamisessa järkeä. Jos korottaa jonkin aineen, auttaako se pääsemään kouluun vai korottaako aineen vain tietyn arvosanan takia. Ylioppilastutkintotodistusta ei tulla enää kyselemään lukion jälkeen. Kukaan ei tule koskaan arvottamaan ketään sen perusteella, millaisilla arvosanoilla on valmistunut lukiosta. Ainoa tilanne, jossa ylioppilastutkintotodistusta katsotaan, on silloin, kun mietitään, ketkä voisivat päästä yliopistoon suoraan todistuksella. Vaikka omat paperit eivät tähän ryhmään mahtuisikaan, ei sillä ole väliä. Moni muukin nuori jää todistusvalinnassa rannalle.

Jos ylioppilaskirjoitukset eivät menneet haluamalla tavalla, kannattaa ne unohtaa. Arvosanoilla ei tule olemaan mitään väliä. Ainoa kenestä ylioppilasarvosanat voivat tuntua maailmaa mullistavalle, on sinä itse. Siksi pettymys kirjoituksista kannattaakin unohtaa ja siirtää katse kohti tulevaa. Suurin osa pääsee yhä yliopistoon pääsykokeilla. Jos tavoitteena on sisäänpääsy oikikseen, peli ei todellakaan ole menetetty epäonnistumalla ylioppilaskirjoituksissa, vaan peli vasta alkaa pääsykoekirjojen saapuessa. Kannattaakin panostaa pääsykoeurakkaan ja siirtää ajatukset jo kohti sitä.

Pettymys voi olla suuri lopullisten arvosanojen saapuessa. Tästä ei kuitenkaan kannata lamaantua. Arvosanat saapuvat yleensä samaan aikaan, kun oikiksen pääsykoeurakka on kesken. Kannattaakin miettiä jo etukäteen, mitä jos arvosanat eivät olekaan toiveiden mukaiset. Tässä muutama vaihtoehtoinen vinkki:

- Älä ala panikoimaan: kaikki varmasti järjestyy.  

- Jos pääsykoelukeminen on kesken, pidä pieni tauko ja käy esimerkiksi kävelyllä virkistämässä aivoja.

- Muista, että muita on samassa tilanteessa --> edelleen 60 prosenttia pääsee oikikseen valintakokeen kautta. 

- Jos arvosana tuntuu ylitsepääsemättömälle, muista, että voit käydä korottamassa tai uusimassa aineen. Mitään peruuttamatonta ei ole päässyt tapahtumaan.

- Keskitä ajatukset taas takaisin nykyhetkeen ja unelmien koulupaikan tavoitteluun. Pääsykoe on yhtä lailla samanlainen mahdollisuus sisäänpääsyyn kuin todistusvalinta.

Helposti ajattelemme, että olemme ainoita kenelle voi käydä näin. Itselle kannattaa kuitenkin muistuttaa, että monet muut nuoret käyvät läpi samoja ajatuksia ja fiiliksiä. Arvosanaharmitukseen voikin hakea vertaistukea esimerkiksi lukiokavereiltaan tai mahdolliselta valmennuskurssilta muilta hakijoilta. Ajatusten kanssa ei kannata jäädä yksin, sillä omassa päässä niistä saattaa muovautua paljon isompia ongelmia kuin ne oikeasti ovat. Uskalla jutella muille omista tuntemuksista. Epäonnistumiset ovat myös hyvästä. Niiden avulla oppii eikä jatkossa enää tee samoja virheitä. Epäonnistuminen ylioppilaskirjoituksissa ei ole maailman loppu, vaikka se hetkellisesti voi siltä tuntuakin. Itseään ei kannata soimata virheistä, vaan jatkaa pää pystyssä kohti pääsykoetta ja sisäänpääsyä oikeustieteelliseen.

Aleksandra Piiksi

apiiksi@ulapland.fi

Blogin ylläpitäjä 2022 ja ensimmäisen vuoden opiskelija

Mitä jos en onnistu?

Valmistuessa toisen asteen opinnoista valtaosa on ensimmäistä kertaa tilanteessa, jolloin koulussa käyminen ja opiskelu ei enää olekaan itsestäänselvyys. Korkeakouluihin hakeminen on siksi stressaavaa ja pelottavaa. Pohdinnassa ovat omat mielenkiinnonkohteet, mahdollinen muutto uudelle opiskelupaikkakunnalle ja tulevat valintakokeet. Näissä pohdinnoissa olisi itsessäänkin jo tarpeeksi murehdittavaa ja mietittävää, mutta monien hakuprosessia varjostaa lisäksi epäilykset omia kykyjä kohtaan ja suoranainen epäonnistumisen pelko. Mitä jos en olekaan tarpeeksi hyvä, kannattaako minun edes yrittää?

Yhteishakuun liittyen joka kevät herää paljon julkista keskustelua ja otsikointia. Uutiset täyttyvät tilastoista ja listoista, kuinka paljon hakijoita on per opiskelupaikka, ja millaiset prosentuaaliset mahdollisuudet yhdellä hakijalla on päästä opiskelemaan tietyille aloille. Tilastojen karut faktat luovat epäilemättä lisää paineita jo valmiiksi haastavan hakuprosessin ympärille. Lisäksi lähipiirimme saattaa jopa tahtomattaan luoda paineita kyselemällä tulevaisuudensuunnitelmista ja ylioppilaskirjoituksien tuloksista. Jokainen, joka on maininnut ääneen haaveilevansa opiskelupaikasta hakupainealalla, on varmasti kuullut klassisen lausahduksen ”No sinnehän onkin todella vaikea päästä, oletko miettinyt varavaihtoehtoja, jos et pääsekään?”.

Edessä siintävä luku-urakka, itse valintakoetilanne ja opiskelijavalinnan tulokset epäilyttävät varmasti jokaista hakijaa. Kauhutarinat valintakokeeseen valmistautumisesta ja materiaalien oikeudellinen teksti voi pelottaa. Olo voi hyvinkin olla turhautunut, kun miettii kokonaisen kuukauden uhraamista valintakokeisiin lukemiselle, ilman takeita sisäänpääsystä. Miten näistä ahdistuksen tunteista ja epäonnistumisen pelosta voisi sitten päästä eroon?

Jännitystä ja ahdistusta hakuprosessiin liittyen on mahdollista minimoida ja järkeillä, jolloin on mahdollista keskittyä itse asiaan paremmin. Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, kannattaa käyttää pieni hetki itsetutkiskeluun. Jos huomaat ottavasi paineita muiden lukutunneista ja etenemisestä valintakoekirjoissa, sisäänpääsyprosenteista ja ulkopuolisten kyselyistä, yritä suosiolla minimoida tämän tyyliset häiriötekijät. Täydelliseen oikiskuplaan ei tietenkään ole mahdollista päästä, mutta tutuille ja ystäville voi hyvissä ajoin avoimesti kertoa, ettei halua tietää esimerkiksi hakijatilastoista, mikäli ne tuottavat tarpeetonta stressiä. Jos tiedostat sosiaalisen median tuottavan kiiltokuvineen sinulle paineita, voit täysin hyvällä omatunnolla piilottaa tämän tyylisen sisällön pois hakuprosessin ajaksi. On järkevää ja tervettä pohtia muutenkin, millainen sisältö oikeasti motivoi sinua, ja mikä aiheuttaa turhia paineita. Itsensä suojelu turhia paineita luovalta sisällöltä on täysin ok.

Pelko välivuodesta ja hakuprosessin toistamisesta voi olla lamaannuttava, mutta älä anna sen tulla sinun, ja unelmiesi opiskelupaikan väliin. Vaatii rohkeutta tavoitella omia unelmiaan epäonnistumisen pelosta huolimatta. Ole siis rohkea ja muista, että ainoa varma tapa olla saamatta opiskelupaikkaa oikeustieteellisestä, on olla hakematta.

Kirjoittaja on ensimmäisen vuoden opiskelija, joka epäonnistumisen pelosta huolimatta voi kutsua itseään tänä päivänä oikkariksi

Ei ole olemassa tyhmiä kysymyksiä

Ennen kuin pääsykoekirjat julkaistaan, voi mielessä olla monenlaisia kysymyksiä – varsinkin, jos hakee ensimmäistä kertaa. Pääsykoekevät on monelle aivan uudenlainen juttu, joten ei ihmekään, jos kaikki asiat eivät ole vielä selviä. Itselläni ainakin oli paljon kysymyksiä, jotka vaivasivat mieltäni. Millainen lukusuunnitelman tulisi olla? Mitä pääsykoekirjoista tulisi alleviivata? Kuinka tarkasti lakipykälät tulisi osata? Kysyinkin nämä kysymykset valmennuskurssini tuutoreilta ja sainkin heiltä hyvät vastaukset. Ajattelinkin nyt itse vastata näihin kysymyksiin, joihin kaipasin vastausta noin vuosi takaperin.

Millainen lukusuunnitelman tulisi olla?

Ei ole yhtä tiettyä muottia, jonka mukaan lukusuunnitelma tulisi tehdä. Kuitenkin kannattaa aloittaa ottamalla valkoinen paperi, jonka jakaa ensiksi yhtä moneksi viikoksi kuin lukuaikaa on ja sitten jakaa viikot päiviksi. Lukusuunnitelmaan kannattaa ensiksi merkata päivät, jotka ovat jo tiedossa esimerkiksi kirjojen julkaisupäivä ja pääsykoepäivä. Sen lisäksi kannattaa lukusuunnitelmaan merkata pakolliset menot esimerkiksi, milloin on opetusta ja harjoituskoe. Koska kirjoja ei ole julkaistu, on tarkkoja lukumääriä vaikea laittaa lukusuunnitelmaan tässä vaiheessa. Täydensinkin itse lukusuunnitelmaa heti samana päivänä, kun pääsykoekirjat julkaistiin. Kuitenkin edellisvuosina pääsykoekirjoja on ollut kolme, joten lukusuunnitelmaan voi nyt merkata 1, 2 ja 3. Sitten päivien kohdalle laittaa, miten on ajatellut lukea kirjoja tasaisesti. Esimerkiksi lukeeko yhtä kirjaa päivässä vai lukeeko yhdestä kirjasta jonkun verran ja jatkaa toisesta kirjasta. Luin itse ensimmäisten päivien aikana jokaisen pääsykoekirjan nopeasti läpi, jonka jälkeen aloin alleviivaamaan kirjoja. Alleviivauksen jälkeen aloin lukemaan kirjoja tarkemmin ja tekemään niihin mahdollisia muistiinpanoja. Muista myös jättää kertaamiselle aikaa lukusuunnitelmassasi!

Kannattaa kuitenkin muistaa, että lukusuunnitelmia on monenlaisia. Joku voi tykätä tehdä todella tarkankin lukusuunnitelman ja merkata päivät tunnin tarkkuudella. Toisella saattaa taas toimia viikkokohtainen lukusuunnitelma. Itselläni oli käytössä päiväkohtainen lukusuunnitelma, josta näin joka päivän kohdalta, mitä minun tulisi päivän aikana tehdä. Jokainen näistä lukusuunnitelmista on aivan yhtä oikea. Tärkeintä on, että lukusuunnitelma toimii omalla kohdalla.

Olisin halunnut lisätä tähän kuvan omasta lukusuunnitelmastani, mutta luku-urakan lopussa lukusuunnitelmani päälle kaatui juotavaa ja värit alkoivat leviämään pitkin paperia. Näin ollen lukusuunnitelmastani ei enää saanut kunnolla selvää, joten heitin sen roskiin heti pääsykokeen jälkeen.

Vielä: lukusuunnitelmaa saa ja välillä pitääkin muokata. Vaikka lukusuunnitelma tuntuukin lopulliselle, tulee siihen aina jättää hieman jouston varaa. Välillä muutokset ovat hyvästä. Jos huomaatkin, että joku toinen tapa lukea kirjoja onkin parempi, muuta se lukusuunnitelmaan.

Mitä pääsykoekirjoista tulisi alleviivata?

Jokaisella on oma tapa oppia ja hahmottaa asioita. Olen itse visuaalinen oppija, joten alleviivaukset ja värikoodaus auttoivat minua muistamaan asioita ulkoa. Värikoodien avulla muistin melkeinpä täysin, miltä mikäkin sivu näytti. Kuitenkaan tämäkään ei varmasti toimi kaikille, joten jos koet, ettei tästä ole sinulle hyötyä, on värikoodaamiseen turha käyttää aikaa. Kirjojen alleviivaamiseen menee yllättävän kauan aikaa. Muistaakseni itse sain alleviivattua puoli kirjaa päivässä.

Valitsin jokaiselle tärkeäksi kokemalleni asialle oman värin ja alleviivasin kaikki tähän aihepiiriin kuuluvat asiat samalla värillä. Esimerkiksi: käsitteet oranssilla, nimet violetilla, vuosiluvut vaaleansinisellä, esimerkit neonkeltaisella, lait pinkillä, luettelot keltaisella, oikeuslähteet vaaleanpunaisella ja muun tärkeän vihreällä. Tämä on vain esimerkki asioista, joita kirjoista voi alleviivata ja kannattaakin itse miettiä, mitä haluaa korostaa omista pääsykoekirjoista. Minulla oli aika paljon eri värejä eri asioilla ja tämä toimikin itselleni, mutta joillekin muille tämä saattaa olla hämäävää eikä toimia ollenkaan. Vinkkinä: kannattaa varata useampi kappale tusseja, sillä ne tulevat kulumaan loppuun pääsykoeurakan aikana.

Muille visuaalisille oppijoille vinkiksi: piirsin pääsykoekirjaani joitakin kuvia auttamaan muistamisessa ja käytin myös tarroja samaan tarkoitukseen. Nämä auttoivat myös muistamaan ulkoa, mitä jollakin sivulla puhuttiin. Kannattaa siis kokeilla myös tätä, jos opit visuaalisesti.

Kuinka tarkasti lakipykälät tulisi osata?

Perinteinen ohje on ollut, että lain nimi tulee pääsykokeessa muistaa, mutta pykälänumeroa ei. Jos ei muuta ilmoiteta, uskon, että tämä sääntö pätee tänäkin vuonna. Pykälänumeroita ei siis kannata lähteä opettelemaan, eikä niitä kannata myöskään kirjoittaa kokeeseen, vaikka tuntuisikin sellaisen muistavan. Pykälänumeron kirjoittamisesta ei nimittäin saa kokeessa lisäpisteitä. Jos pykälänumeron kirjoittaa kokeessa väärin, se varmasti huomataan ja saattaa siitä menettää pisteitä. Kannattaakin pelata varman päälle ja opetella vain lakien nimet tarkasti eikä huomioida pykälänumeroita.

Tällaiset kysymykset pyörivät omassa mielessäni ennen pääsykoekirjojen julkaisua. Osa kysymyksistä saattoi kuulostaa hassuille, mutta itseäni nämä kysymykset vaivasivat. Kannattaakin aina mieluummin kysyä kuin olla kysymättä. Valmennuskurssin tuutorit auttavat varmasti mieltä askarruttavissa kysymyksissä. On tärkeää, että kaikki on selvää pääsykokeessa eikä enää sinä päivänä ole mitään epäselvää. Valmennuskurssin tuutorit ovat teitä varten ja heidän tehtävänään on tsempata ja auttaa teitä selviämään pääsykoeurakasta. Käytäkin kaikki hyöty irti ja uskalla kysyä kysymyksiä, vaikka ne tyhmiltäkin tuntuisivat.

Aleksandra Piiksi

apiiksi@ulapland.fi

Blogin ylläpitäjä 2022 ja ensimmäisen vuoden opiskelija

Mitä tehdä kirjojen julkaisua odotellessa?

Pääsykoekevät lähestyy kovaa vauhtia ja kevään pääpäivään on hyvä alkaa valmistautumaan jo hyvissä ajoin ennen kirjojen julkaisupäivää. Monelle on kuitenkin epäselvää, mitä voi ja kannattaa tehdä ennen varsinaisen pänttäämisen aloittamista.

Ensiksi kannattaa laatia itselleen suhteellisen tarkka lukusuunnitelma, jonka noudattaminen on realistista, muttei liian helppoa. Lukusuunnitelma kannattaa laatia ennen kirjojen julkaisua, sillä siihen voi kulua yllättävän paljon aikaa. Lukusuunnitelmassa kirjat voi yksilöidä vaikkapa numeroin 1, 2 ja 3, sillä tietoa kirjoista ei tässä vaiheessa vielä ole. Lukusuunnitelman sisältöön en uskalla antaa sen tarkempia ohjeita, koska oppiminen on yksilöllistä. Osa tykkää pitää lukuaikana esimerkiksi yhden vapaapäivän viikossa, toiset lukevat koko hakukevään täysipäiväisesti. Itse en lukusuunnitelmaan merkinnyt vapaapäiviä, mutta päädyin pitämään yhden vapaapäivän noin viikko ennen koetta. Pääsykoetta edeltävän päivän pidin myös hyvin kevyenä, mutta muuten opiskelin enemmän tai vähemmän täysipäiväisesti.

Toiseksi suosittelen lukemaan erilaisia juridisia tekstejä, kuten vanhoja pääsykoekirjoja, ennen kirjojen julkaisua. Näin oikeudellisen tekstin lukeminen ei tule täysin uutena asiana pääsykoekirjoja lukiessa. Tämän lisäksi kannattaa tutustua erilaisiin oikeuslähteisiin, kuten lainsäädäntöön, hallituksen esityksiin ja tuomioistuinten ratkaisuihin. Näistä aineistoista tulee aineistotehtäviä pääsykokeeseenkin, joten niiden silmämääräisestä tarkastelusta on varmasti hyötyä. Toki myös valmennuskurssillamme pääsee tekemään erilaisia aineistotehtäviä. Aineistotehtäviä kannattaakin tehdä mahdollisuuksien mukaan jo ennen kirjojen julkaisua, sillä niiden tekemiseen tuskin on aikaa enää pääsykoekirjoja opiskellessa. Tämä on ehkä tärkein asia, millä voi tehdä ison eron muihin hakijoihin jo tässä vaiheessa.

Tärkeää pääsykokeeseen valmistautumisessa on se, että tekee asiat oikein. Lukemisesta ei ole mitään hyötyä, jos luettuja asioita ei opi. Siksi on tärkeää jo ennen kirjojen julkaisua kokeilla erilaisia luku- ja oppimistekniikoita sekä valita niistä sellaiset, jotka kukin kokee toimiviksi. Esimerkiksi itse koin hyötyväni eniten yliviivauksien tekemisestä, ajatuskartoista, muistikorteista sekä listojen laatimisesta. Sen sijaan varsinaisten muistiinpanojen tekemisen totesin jo ennen kirjojen julkaisua itselleni toimimattomaksi metodiksi, enkä lopulta niitä keväällä tehnytkään. Tärkeintä on löytää itselleen sopivat ja tehokkaimmat oppimistekniikat, eikä niiden etsimiseen ole enää aikaa varsinaisia pääsykoekirjoja lukiessa.

Lopuksi haluan korostaa, että ennen kirjojen julkaisua on äärimmäisen tärkeää rentoutua ja ladata akkuja raskasta kevättä varten. Siitä hetkestä, kun kirjat julkaistaan, varsinainen pääsykoekevät vasta alkaa ja sitä ennen tehdyt valmistautumistoimet ovat plussaa ja antavat pientä etumatkaa muihin hakijoihin nähden.

Tsemppiä kaikille pääsykoekevääseen, toivottavasti nähdään syksyllä fuksihärdellissä!

Mikael Sillanpää

fuksi vuosimallia 2021

Ei määrä, vaan laatu

Moikka! Olen Julia, ensimmäisen vuoden oikeustieteen opiskelija. Oikikseen pääsy on aina ollut suurin unelmani ja koulupaikka avautuikin minulle toisen lukukevään jälkeen. Koko urakka alkoi keväällä pienestä alkupaniikista, kun pääsykoekirjojen julkaisemispäivänä kerkesin katsoa vain kirjojen sisällysluettelot läpi ennen työvuoron alkua. Koko päivän ajattelin, että nyt olen menettänyt monta tuntia aktiivista lukuaikaa ja pelkäsin sen vaikuttavan lopputulemaan. Monesta lähteestä olin kuullut, että luku-urakan aikana täytyy keskittyä vain ja ainoastaan itse asiaan. Omalla kohdallani todistin tämän toisin. 

Tein lukemisen ohessa siis osa-aikatöitä kaupassa, lähinnä iltavuoroja. Päivät olivat tarkkaan aikataulutettuja, aamut nenä kirjassa ja illat asiakkaita palvellessa. Vapaaillat käytin ystävien näkemiseen, sillä sekin on tärkeää jaksamisen kannalta. Pyrin myös viikoittain pitämään yhden rennon päivän, eli luin jos huvitti ja pyhitin päivän asioille, joista nautin. 

Vertasin jatkuvasti omia lukutunteja ja -määriä muihin. Kuulin, miten osa oli lukenut aamusta iltaan joka päivä ja kirjat läpi jo kertaalleen parin ensimmäisen päivän aikana, kun itse olin vasta alkuvaiheessa. Kun jotkut päivät menivät migreeniä potiessa ja osa ylimääräisen työvuoron parissa, luulin jääväni todella paljon ns. jälkeen. Voin kuitenkin näin myöhemmin todeta, ettei se ole se lukutuntien määrä, vaan lukemisen laatu. Ymmärsin myös, mitä olin tehnyt ensimmäisenä lukukeväänä väärin. Olin lähes koko ajan kirjojen kimpussa ja tankkasin tietoa niin paljon, etteivät aivot saaneet levätä yhtään. Silloin pääsykokeen jälkeen olin aivan loppu ja ihmettelin, miten en siitä lukumäärästä huolimatta onnistunut pääsemään sisään. Vaikka pänttääminen onkin rankkaa, pitää siitä jollain tavalla tehdä itselleen mielekästä motivaation ylläpitämiseksi. 

Omalla kohdallani toimi se, että mikäli oli hankala keskittyä tai väsytti, otin nokoset tai kävin kävelyllä ja yritin myöhemmin uudelleen. Myös iltavuorojen tekeminen “pakotti” unohtamaan koealueen hetkeksi, minkä uskonkin olevan ratkaiseva tekijä oman sisäänpääsyni kannalta. Aivojen täytyy antaa prosessoida juuri oppimaansa, mitä en ensimmäisellä hakukerralla ymmärtänyt. 

Paras ystäväni teki minulle oikismotivaatiota-soittolistan ja monesti lähdin aamulla rauhalliselle happihyppelylle musiikit korvilla hakemaan hyvää fiilistä tulevaan päivään. Ostin myös välillä itselleni kukkia piristykseksi. Koska lukuaika on rajallinen, yritin kaikkia mahdollisia keinoja, myös niitä vähemmän tehokkaita, tankata tietoa. Tein esimerkiksi jokaisesta aihealueesta ajatuskartat, joiden pohjalta lähdin kirjoittamaan esseitä kertausvaiheessa. 

Pääsykokeen jälkeen itketti ja nauratti – kävi miten kävi, se oli vihdoin ohi. Koin tienneeni paljon asioita, mutta en tarpeeksi. Tulen ikuisesti muistamaan sen päivän, jolloin opintopolku kertoikin ilouutisen! Epäilin niin paljon omaa suoritustani, että minun täytyi soittaa yliopistolle varmistaakseni ennen innostumista. Pääsykoekevääseen on hyvä valmistautua asenteella, että opiskelu on silloin pääprioriteetti, muttei sen tarvitse olla kuukauden ainoa aktiviteetti. Löydä keino motivoida itseäsi ja pidä opiskelun ja vapaa-ajan välillä tasapaino -äläkä vertaa itseäsi muihin! Kaikilla on se oma lukutekniikka, täytyy vain löytää itselle sopiva. 

Itse uskon siihen, että kouluun pääsee silloin kun on sen aika. Suurin sisäinen motivaattori itselläni oli se, etten halunnut jäädä enää kotipaikkakunnalleni. Kaipasin jotain uutta sisältöä elämään. Tämän ajatuksen johdosta pääsin kuin pääsinkin Rovaniemelle kokemaan jotain aivan muuta. 

Julia Lyytinen

Toimitilavastaava

Ajatuksia opiskelun ja arjen tasapainottamisesta

Se, kuinka paljon oikeustieteellisessä pitää opiskella voi tulla yllätyksenä, kun aloittaa opinnot. Täytyy tottua suorittamaan opintoja paljon itsenäisemmin kuin lukiossa. Heti uutena tulevat oppimispäiväkirjat, esseet, lähdeviittaukset, luennot ja varmasti se kaikista järisyttävin: tuhannen sivun tenttialueet. Kun opiskelu yliopistossa alkaa, elämä muuttuu todella paljon. Moni varmasti muuttaa uudelle paikkakunnalle ja mahdollisesti myös kauemmas omasta tukiverkostaan. Tämän kaiken keskellä täytyy tottua ihan uudenlaisiin opintoihin ja löytää uudenlaista arkirytmiä sekä itselle sopivat ja toimivat opiskelutekniikat. Samalla elämä muuttuu kuitenkin myös hyvällä tavalla, sillä mukaan tulee nimittäin opiskelijaelämä. Uusia kokemuksia, uusia ihmisiä, mahtavia muistoja ja pitkäaikaisia ystäviä. 

Itse käytän muutamia tiettyjä peruspilareita opiskelun ja vapaa-ajan tasapainottamiseksi. Aikataulutan paljon opiskelua ja muita tehtäviä hommia. Näin pysyn kärryillä kaikesta, mitä on saatava hoidettua. Käytän yleensä laajempaa, kuukausikohtaista kalenteria. Itseäni helpottaa hirveästi se, että näen yhdellä silmäyksellä, onko viikosta tulossa kiireinen. Jos viikko on kiireinen, kirjoitan itselleni to do -listan tehtävistä asioista, jotta mikään ei unohdu. Samalla minulle tulee todella tehokas olo, kun saan ruksata yli jo tehdyt asiat. Aina kun uusi kurssi alkaa, katson läpi koko kurssin sisällön ja aikataulutan tenttilukemiset niin, että jaan tenttialueen sivumäärän opiskelupäivien määrällä. Näin muodostuu jokaiselle päivälle tietty sivumäärä, mikä täytyy saada luettua. Mitä aikaisemmin aloittaa lukemisen, sitä pienempi sivumäärä jokaista päivää kohti on. Tekemällä näin tiedän jokaisena päivänä, mitä minun ainakin täytyy saada aikaiseksi ja tämä tuo heti selvyyttä ja rakennetta omaan opiskeluarkeen, kun tiedän, mitä täytyy tehdä. Koska tenttiin lukeminen vie eniten aikaa, hahmotan ja aikataulutan muut kurssin asiat hoidettavaksi lukemisen ympärille. Tällöin alkaa hahmottua hyvä perusrunko opiskelulle. Hyvää opiskelurytmiä ei löydä hetkessä, joten kannattaa aloittaa yhdestä asiasta, jonka laittaa kuntoon, kuten esim. yllä mainittu tenttiin lukeminen ja kun tämä yksi asia on kunnossa, voi alkaa rakentamaan opiskelurytmiä ja -tapoja sen ympärille.

Myös vapaa-aika on tärkeää ja sitä ei saa unohtaa. Tähän liittyen varmaan itsestään selvin neuvo on tehokkuus, mutta samalla se on tärkeä avainsana tässä aihealueessa. Eli jos aiot opiskella, älä tee sitä puoliteholla vaan keskity siihen kunnolla. Näin saat heti opiskeluaikaa lyhennettyä siitä, jos vain haahuilisit opiskelua muistuttavan toiminnan ja puhelimen selaamisen välillä. Kun opiskelet määrätietoisesti sekä tehokkaasti ja opiskelutekniikat ovat kunnossa, aikaa jää varmasti vapaa-ajalle. Suosittelen siis ehdottomasti aina muistamaan sen vapaa-ajan ja sen tärkeyden. Välillä opiskelun kanssa voi olla kiireisempää ja toisinaan saattaa olla niitä päiviä, kun opiskelee aamusta iltaan, mutta arki ei saa missään nimessä vaivihkaa muuttua kokonaan sellaiseksi. Kun arki on kiireistä, täytyy itsekin välillä pysähtyä ja miettiä, mikä itselle on tärkeää. Onko tärkeämpää tahkoa hirmuisia noppamääriä tavoitteena vitonen jokaisesta kurssista vaiko elää sellaiset opiskeluvuodet, että niistä jää käteen ihania muistoja ja hyvät aikataulutus- ja arkirytmit, joiden avulla on mukavampaa siirtyä työelämään? Kuten usein sanotaan ”töitä ehtii aina tehdä”, joten miksei nyt nauttisi vähän enemmän siitä opiskelijaelämän tuomasta vapaudesta?

Samalla tavalla kuin opiskelun kanssa, on hyvä hahmotella ja suunnitella tietyllä tavalla myös vapaa-ajan viettoa. Kun opiskelun kanssa on kiireistä, voi olla, että ei hoksaa ajatellakaan harrastuksia tai Netflix-maratooneja, jolloin ne saattavat unohtua. Minulle liikunta on todella tärkeä harrastus ja jotta ehtisin liikkua niin paljon kuin haluan, suunnittelen arkeani niin, että ehtisin varmasti panostamaan opiskeluun sekä vapaa-aikaan. Haluan, että arkeni on tehokasta ja että voin poistua välillä omasta opiskelukuplastani.

Vaikka nostinkin tässä esille muutamia aikataulutusvinkkejä, se rytmi tähän tulee myös itsestään ajan kanssa, kun tottuu opiskeluun ja saa siitä kiinni, miten kannattaa tehdä. Eli kärsivällisyys on myös avainsana. Itse olen huomannut sen, että opiskelun tuomaan työmäärään tottuu ja siinä samalla kun alkaa hahmottua itselle sopivat  opiskelutekniikat, sama työmäärä ei vie enää niin paljoa aikaa, kuin mitä se vei aikaisemmin. Kannustan siis ihan jokaista tekemään parhaansa, sillä se kova työ kyllä palkitaan. Saattaa olla, että ihan huomaamatta alat saamaan koko ajan parempaa otetta omista opinnoista ja jossain vaiheessa vain havahdut siihen, että enää opiskelu ei tunnu niin raskaalta. Oikeustieteellisessä opiskelu ei ole pelkästään opiskelua, se saa ja sen täytyy olla muutakin.

 

Iloista kevään odotusta!

                                                    

<3 Jenna Tuominen         

Kavereita etsimässä

Olen aina ollut kova stressaamaan ja jännittämään asioita. Siksi ei ollutkaan yllätys, että melkeinpä heti, kun sain tietää opiskelupaikan saamisesta, aloin jännittämään sitä, saanko kavereita uudelta paikkakunnalta ja yliopistosta. Tämä saattaa kuulostaa joidenkin korvaan hassulta ja turhalta jännityksen aiheelta, mutta itseäni jännitti ajatus uusiin ihmisiin tutustumisesta. Minulla on aina ollut kavereita ja olen luonteeltani sosiaalinen, mutta jostain syystä kavereiden saaminen stressasi minua erittäin paljon. Siksi päätinkin heti ryhtyä tuumasta toimeen.

Sain muutaman kaverini kautta kuulla, että eräs heidän tuttunsa oli myös päässyt opiskelemaan Lapin yliopistoon oikeustieteitä. Hetken jahkailtuani uskalsin pistää Instagramissa kyseiselle henkilölle viestiä. Tämä kannatti, sillä nykyään tämä henkilö on yksi parhaimmista kavereistani. Hän oli itsekin iloinen laittamastani viestistä ja viestittelimme todella paljon opiskelujen aloittamisesta. Sovimme lähes heti, että menemme yhtä matkaa ensimmäiseen tapahtumaan ja kävelemme yhdessä ensimmäisenä päivänä yliopistolle. Olemme kotoisin samalta paikkakunnalta, joten pääsemme kulkemaan junamatkoja yhdessä. Minun on vieläkin vaikea käsittää, kuinka hyvä tuuri oli, kun pääsimme molemmat samaan aikaan opiskelemaan.

Olin poistunut pääsykokeen jälkeen heti valmennuskurssini WhatsApp-ryhmästä, sillä olin lähes sadan prosentin varma, että en tule tällä kertaa pääsemään sisään oikikseen. Minua myös ahdisti muiden viestit pääsykokeeseen liittyen. Toisin kuitenkin kävi ja saatuani tiedon sisäänpääsystäni pyysin valmennuskurssini tutoria lisäämään minut takaisin WhatsApp-ryhmään, jotta voin kysyä, oliko ryhmässä muita, jotka pääsivät Lapin yliopistoon. Eräs henkilö vastasikin viestiini ja sovimme tapaavamme heti, kun olemme molemmat muuttaneet Rovaniemelle. Tapasimmekin ennen erästä epävirallista tapahtumaa, jonne kävelimme yhdessä. Hänen kanssaan olen myös vieläkin tiiviisti tekemisissä ja kuulumme samaan kaveriporukkaan.

Kehotankin siis olemaan itse hyvin aktiivinen. Tähän kohtaan valmennuskurssi voi olla hyvänä tukena. Valmennuskurssilla on paljon muita hakijoita, joista voi saada tukea hakuprosessissa ja hyvällä tuurilla hekin pääsevät kanssasi opiskelemaan. Valmennuskurssin kautta voit saada ensimmäiset yliopistokaverisi. Jos kuulet joltain tai saat itse jostain tietää muita, jotka ovat päässeet samaan opiskelupaikkaan, laita heille rohkeasti viestiä. Olen sadan prosentin varma, että jokaisesta on mukava saada uusia ystäviä. Kaikki kenelle olen itse laittanut viestiä ja mennyt tutustumaan ovat olleet erittäin iloisia ja avoimia uusille ystävyyssuhteille. Muiden lähestyminen saattaa tuntua kiusalliselle tai jännittävälle, mutta kerta toisensa jälkeen tilanne alkaa tuntumaan sujuvammalle ja keskustelun aloituksia on helpompi keksiä.

Myös jo saadun kaverin kanssa voi olla helpompi lähteä tutustumaan muihin. Esimerkiksi tapahtumissa on matala kynnys alkaa juttelemaan muille, mutta jos yksin ei uskalla, voi pyytää kaverin mukaan aloittamaan keskusteluja. Olen itse saanut kavereita kavereitteni kautta. Joku ystävistäni on tutustunut uuteen ihmiseen ja olemme pikkuhiljaa alkaneet viettämään aikaa porukalla. Ainakin alussa kannattaa kutsua mahdollisimman paljon porukkaa mukaan esimerkiksi illanistujaisiin tai kävelemään samaa matkaa johonkin tapahtumaan. En usko kenenkään kieltäytyvän kutsusta, joten ei ole väliä, vaikka ei kyseisiä henkilöitä aluksi tuntisikaan – tarkoituksenahan on tutustua uusiin ihmisiin.

Kutsuin itse ensimmäisen yliopistopäivän jälkeen muutaman muun opiskelijan luokseni katsomaan Love Islandia. Heistä kaikki olivat iloisia kutsustani ja tulivat mielellään. Meistä muovautuikin tiivis kaveriporukka, jolla vietämme aikaa sekä luennoilla että vapaa-ajalla. Olen saanut heistä todella tärkeitä ystäviä, joihin voin luottaa kaikissa elämän käänteissä. Vaikka ensin jännitin kovasti heidän kutsumistansa luokseni, oli jännitys turhaa. Neuvonkin jokaista uskaltamaan pyytää muita rohkeasti tapahtumiin, katsomaan leffaa tai vaikkapa lenkkeilemään.

Vielä haluan antaa erityismaininnan tapahtumille, joita jo vähän sivusinkin. Tapahtumat ovat kaikille avoimia ja niissä on aina jotain ohjelmaa. Heti yliopiston alussa alkaa fuksihärdelli, jolloin ensimmäisen kolmen viikon aikana on noin joka toinen päivä jokin tapahtuma. Fuksit on myös jaettu tutorryhmiin, joiden avulla pääset tutustumaan omiin tutorryhmäläisiin. Tutorryhmän kanssa mennään yhtä matkaa tapahtumiin, joten niihinkään ei aluksi tarvitse mennä yksin. Suosittelen kuitenkin tutustumaan rohkeasti myös muihinkin kuin omiin tutorryhmäläisiin, jotta löytää mahdollisimman paljon kavereita ja omanhenkisiä ihmisiä. Tapahtumia järjestetään fuksihärdellinkin jälkeen suhteellisen usein. Tapahtumissa on helppo lähteä tutustumaan uusiin ihmisiin. Niihin kannattaakin heti alusta alkaen osallistua, jotta pääsee tutustumaan mahdollisimman moniin uusiin ihmisiin. Olen itse saanut tapahtumista sekä kavereita, että tuttuja, joille voi moikkailla ja vaihtaa kuulumisia.

Yliopistoon tulemista ja uudelle paikkakunnalle muuttamista ei kannata jännittää eikä kavereiden saamisesta kannata ottaa itselleen turhaa stressin aihetta. Ystävyyssuhteet syntyvät omalla painollaan. Kannattaa itse olla mahdollisimman aktiivinen laittamaan viestiä muille ja tutustumaan uusiin ihmisiin sekä osallistua tapahtumiin. Suurin osa muuttaa Rovaniemelle toiselta paikkakunnalta eikä heillä ole valmiiksi kavereita Rovaniemellä. Jokainen on valmis saamaan uusia kavereita yliopistosta. Paras vinkkini onkin monessa kohdassa mainitsemani aktiivisuus: laita viestiä uusille ihmisille, vaikka se jännittäisikin. En usko kenenkään kieltäytyvän tutustumisesta ja tapaamisesta.

Aleksandra Piiksi

apiiksi@ulapland.fi

Blogin ylläpitäjä 2022 ja ensimmäisen vuoden opiskelija