Kavereita etsimässä

Olen aina ollut kova stressaamaan ja jännittämään asioita. Siksi ei ollutkaan yllätys, että melkeinpä heti, kun sain tietää opiskelupaikan saamisesta, aloin jännittämään sitä, saanko kavereita uudelta paikkakunnalta ja yliopistosta. Tämä saattaa kuulostaa joidenkin korvaan hassulta ja turhalta jännityksen aiheelta, mutta itseäni jännitti ajatus uusiin ihmisiin tutustumisesta. Minulla on aina ollut kavereita ja olen luonteeltani sosiaalinen, mutta jostain syystä kavereiden saaminen stressasi minua erittäin paljon. Siksi päätinkin heti ryhtyä tuumasta toimeen.

Sain muutaman kaverini kautta kuulla, että eräs heidän tuttunsa oli myös päässyt opiskelemaan Lapin yliopistoon oikeustieteitä. Hetken jahkailtuani uskalsin pistää Instagramissa kyseiselle henkilölle viestiä. Tämä kannatti, sillä nykyään tämä henkilö on yksi parhaimmista kavereistani. Hän oli itsekin iloinen laittamastani viestistä ja viestittelimme todella paljon opiskelujen aloittamisesta. Sovimme lähes heti, että menemme yhtä matkaa ensimmäiseen tapahtumaan ja kävelemme yhdessä ensimmäisenä päivänä yliopistolle. Olemme kotoisin samalta paikkakunnalta, joten pääsemme kulkemaan junamatkoja yhdessä. Minun on vieläkin vaikea käsittää, kuinka hyvä tuuri oli, kun pääsimme molemmat samaan aikaan opiskelemaan.

Olin poistunut pääsykokeen jälkeen heti valmennuskurssini WhatsApp-ryhmästä, sillä olin lähes sadan prosentin varma, että en tule tällä kertaa pääsemään sisään oikikseen. Minua myös ahdisti muiden viestit pääsykokeeseen liittyen. Toisin kuitenkin kävi ja saatuani tiedon sisäänpääsystäni pyysin valmennuskurssini tutoria lisäämään minut takaisin WhatsApp-ryhmään, jotta voin kysyä, oliko ryhmässä muita, jotka pääsivät Lapin yliopistoon. Eräs henkilö vastasikin viestiini ja sovimme tapaavamme heti, kun olemme molemmat muuttaneet Rovaniemelle. Tapasimmekin ennen erästä epävirallista tapahtumaa, jonne kävelimme yhdessä. Hänen kanssaan olen myös vieläkin tiiviisti tekemisissä ja kuulumme samaan kaveriporukkaan.

Kehotankin siis olemaan itse hyvin aktiivinen. Tähän kohtaan valmennuskurssi voi olla hyvänä tukena. Valmennuskurssilla on paljon muita hakijoita, joista voi saada tukea hakuprosessissa ja hyvällä tuurilla hekin pääsevät kanssasi opiskelemaan. Valmennuskurssin kautta voit saada ensimmäiset yliopistokaverisi. Jos kuulet joltain tai saat itse jostain tietää muita, jotka ovat päässeet samaan opiskelupaikkaan, laita heille rohkeasti viestiä. Olen sadan prosentin varma, että jokaisesta on mukava saada uusia ystäviä. Kaikki kenelle olen itse laittanut viestiä ja mennyt tutustumaan ovat olleet erittäin iloisia ja avoimia uusille ystävyyssuhteille. Muiden lähestyminen saattaa tuntua kiusalliselle tai jännittävälle, mutta kerta toisensa jälkeen tilanne alkaa tuntumaan sujuvammalle ja keskustelun aloituksia on helpompi keksiä.

Myös jo saadun kaverin kanssa voi olla helpompi lähteä tutustumaan muihin. Esimerkiksi tapahtumissa on matala kynnys alkaa juttelemaan muille, mutta jos yksin ei uskalla, voi pyytää kaverin mukaan aloittamaan keskusteluja. Olen itse saanut kavereita kavereitteni kautta. Joku ystävistäni on tutustunut uuteen ihmiseen ja olemme pikkuhiljaa alkaneet viettämään aikaa porukalla. Ainakin alussa kannattaa kutsua mahdollisimman paljon porukkaa mukaan esimerkiksi illanistujaisiin tai kävelemään samaa matkaa johonkin tapahtumaan. En usko kenenkään kieltäytyvän kutsusta, joten ei ole väliä, vaikka ei kyseisiä henkilöitä aluksi tuntisikaan – tarkoituksenahan on tutustua uusiin ihmisiin.

Kutsuin itse ensimmäisen yliopistopäivän jälkeen muutaman muun opiskelijan luokseni katsomaan Love Islandia. Heistä kaikki olivat iloisia kutsustani ja tulivat mielellään. Meistä muovautuikin tiivis kaveriporukka, jolla vietämme aikaa sekä luennoilla että vapaa-ajalla. Olen saanut heistä todella tärkeitä ystäviä, joihin voin luottaa kaikissa elämän käänteissä. Vaikka ensin jännitin kovasti heidän kutsumistansa luokseni, oli jännitys turhaa. Neuvonkin jokaista uskaltamaan pyytää muita rohkeasti tapahtumiin, katsomaan leffaa tai vaikkapa lenkkeilemään.

Vielä haluan antaa erityismaininnan tapahtumille, joita jo vähän sivusinkin. Tapahtumat ovat kaikille avoimia ja niissä on aina jotain ohjelmaa. Heti yliopiston alussa alkaa fuksihärdelli, jolloin ensimmäisen kolmen viikon aikana on noin joka toinen päivä jokin tapahtuma. Fuksit on myös jaettu tutorryhmiin, joiden avulla pääset tutustumaan omiin tutorryhmäläisiin. Tutorryhmän kanssa mennään yhtä matkaa tapahtumiin, joten niihinkään ei aluksi tarvitse mennä yksin. Suosittelen kuitenkin tutustumaan rohkeasti myös muihinkin kuin omiin tutorryhmäläisiin, jotta löytää mahdollisimman paljon kavereita ja omanhenkisiä ihmisiä. Tapahtumia järjestetään fuksihärdellinkin jälkeen suhteellisen usein. Tapahtumissa on helppo lähteä tutustumaan uusiin ihmisiin. Niihin kannattaakin heti alusta alkaen osallistua, jotta pääsee tutustumaan mahdollisimman moniin uusiin ihmisiin. Olen itse saanut tapahtumista sekä kavereita, että tuttuja, joille voi moikkailla ja vaihtaa kuulumisia.

Yliopistoon tulemista ja uudelle paikkakunnalle muuttamista ei kannata jännittää eikä kavereiden saamisesta kannata ottaa itselleen turhaa stressin aihetta. Ystävyyssuhteet syntyvät omalla painollaan. Kannattaa itse olla mahdollisimman aktiivinen laittamaan viestiä muille ja tutustumaan uusiin ihmisiin sekä osallistua tapahtumiin. Suurin osa muuttaa Rovaniemelle toiselta paikkakunnalta eikä heillä ole valmiiksi kavereita Rovaniemellä. Jokainen on valmis saamaan uusia kavereita yliopistosta. Paras vinkkini onkin monessa kohdassa mainitsemani aktiivisuus: laita viestiä uusille ihmisille, vaikka se jännittäisikin. En usko kenenkään kieltäytyvän tutustumisesta ja tapaamisesta.

Aleksandra Piiksi

apiiksi@ulapland.fi

Blogin ylläpitäjä 2022 ja ensimmäisen vuoden opiskelija