Read & Learn, Never Give Up!

Kevät alkaa olla siinä vaiheessa, että stressi lähestyvästä pääsykokeesta nousee liki sietämättömäksi. Moni luovuttaa lukemisen suhteen, kun aurinko alkaa paistaa ja tulee parhaat rantakelit. Kannattaa kuitenkin muistaa, että jos jaksaa pitää katseen kirjassa ja tsempata loppuun saakka, on opiskelupaikka jo varsin realistinen haave – ja se on kaiken työn ja tuskan arvoinen!

Vuoden 2011 abiturienttina hain heti lukion jälkeen Helsingin oikeustieteelliseen. Olin menestynyt lukiossa hyvin, mutta harmikseni sain huomata yliopistomaailman olevan hieman vaativampi. Pääsykokeessa kyse ei olekaan yleissivistyksestä, vaan koe mittaa lähinnä sitä, kuinka paljon on valmis tekemään töitä unelmiensa saavuttamiseksi ja kuinka hyvät istumalihakset omaa. Myös hyvällä tuurilla on osuutensa.

Seuraavana keväänä ystäväni sai minut mukaan pähkähullulta kuulostaneeseen ideaan, hakemaan Lapin oikeustieteelliseen. Hakua edelsi taustaselvitys työllistymismahdollisuuksista, ja suvussa ja tuttavapiirissä olevien juristien kautta selvisikin opetuksen tason olevan Lapissa huippuluokkaa. Helsinkiläisenä lähtö Rovaniemelle hieman kauhistutti, vaikka sitä ei vielä pääsykokeeseen lukiessa osannutkaan ajatella. Todellisuus iski vasten kasvoja siinä vaiheessa, kun muuttopäivä lähestyi. Lähtö täysin vieraaseen kaupunkiin ei tunnu parhaalta vaihtoehdolta silloin, kun on muuttamassa ensimmäisen kerran omilleen. Artiklan valmennuskurssilla olin kuitenkin tutustunut kouralliseen huipputyyppejä, jotka olivat tukena aina kun sitä tarvittiin, ja Rovaniemi osoittautui pian varsin mieluisaksi opiskelukaupungiksi.

Itse tein ensimmäistä kertaa pääsykokeeseen valmistautuessani ensin lähes kaiken väärin, mutta virheiden kautta oppi. Tässä kevättä varten muutamia vinkkejä:

1.    Uni on ehkä tärkeimpiä neuvoja, joita pääsykoekeväänä voi antaa. Lyhyilläkin yöunilla pärjää, mutta jos haluaa oppia jotakin ja pystyä keskittymään opiskeluun, kannattaa nukkua kunnon yöunet. Itse yritin päästä koko kevään puolen yön aikaan nukkumaan ja herätä aamulla 8:00 niin, että olin kello 9:00 kirjastossa heti ovien auetessa. Jälkikäteen ajateltuna aikaistaisin rytmiä entisestään, koska ihminen on tutkitusti tehokkaimmillaan aamulla, kunhan on nukkunut riittävästi. Jos unirytmin muuttaminen on hankalaa, saa apteekista melatoniinia nukahtamisen avuksi.

2.    Opiskelukaverit olivat ainakin itselläni tärkeä osa sisäänpääsyprosessia. Tutustuin muihin hakijoihin niin valmennuskurssilla kuin kirjastossakin. Hiljalleen porukastamme tuli tiiviimpi; ensin luimme samassa kirjastossa, sitten samassa pöydässä ja lopulta vietimme vapaa-aikaakin yhdessä. Koitimme jaksottaa lukemista niin, että kaikilla oli suurin piirtein samat artikkelit samaan aikaan. Tällöin oli helppo kysyä kaverilta, jos ei ymmärtänyt jotakin, ja tauoillakin keskustelu saattoi usein kääntyä juuri luettuihin aiheisiin. Lisäksi oli pakko tsempata, jotta pysyi samassa tahdissa kuin muut. Ja olihan lukeminenkin paljon hauskempaakin, kun sitä ei tehnyt yksin.

3.    Kirjasto on paras mahdollinen lukupaikka, jos kotona on liikaa muita aktiviteetteja. Kännykkä äänettömällä repussa eikä mahdollisuutta surffailla läppärillä netissä, kävellä jääkaapille tai katsoa telkkaria. Lisäksi tuntuu tsemppaavalta, kun kaikki muutkin ympärilläsi keskittyvät vain lukemiseen. Tauko vaikkapa puolentoista tunnin välein, vähän kävelyä ulkona kevätsäässä ja jutustelua opiskelukavereiden kanssa. Itse luen edelleen kirjastossa myös tentteihin, koska totesin sen pääsykoekeväänä toimivaksi.

4.    Pääsykoekirjat eivät tunnu välttämättä mielenkiintoisilta. Itse kadotin motivaationi täysin joidenkin pääsykoeartikkeleiden kohdalla. Oikeudenaloja on kuitenkin paljon ja tutkinto antaa valmiudet todella laajasti erilaisiin töihin, joten kaikille löytyy varmasti kiinnostaviakin oikeudenaloja, vaikkei niitä olisi pääsykoeartikkeleihin valittukaan. Lukeminen ja pitkät kirjastopäivät saattavat ensinalkuun tuntua rankoilta, mutta niistä tulee yllättävän nopeasti rutiininomaisia. Itse aloitin kirjojen alleviivaamisen heti ensimmäisellä lukukerralla. Jos kuitenkin hakisin nyt uudelleen, lukisin kirjat ensin kertaalleen läpi saadakseni aiheesta kokonaiskuvan, ja alleviivaisin vasta seuraavalla lukukerralla. Tällöin ymmärtää jo hieman paremmin mikä on keskeistä, ja hyvistä alleviivauksista on enemmän hyötyä kertaamisessa. Alleviivatessa asiat oppii paremmin, joten ei kannata kuitenkaan olla liian varovainen alleviivausten kanssa.

 

5.    Kertaaminen on tärkein osa oppimisprosessia. Kertaamattakin muistaa varmasti pääasiat, jos tekstin on lukenut ajatuksella ja ymmärtänyt, mutta pääasioiden muistaminen ei välttämättä riitä. Itse kopioin kirjojen sisällysluettelot, ja kirjoitin vieressä olevaan kopioon tärkeimpiä asiasanoja aina lukiessani. Sisällysluettelon kanssa oli hyvä kerrata aina iltaisin ja seuraavana päivänä sitä, mitä oli lukenut. Pikkuhiljaa yksityiskohdatkin rupesivat jäämään muistiin. Toinen hyvä tapa on kirjoittaa esimerkiksi tärkeitä termejä muistilapuille jääkaapin oveen, ja tarkistaa termin selitys aina lapun kääntöpuolelta, kunnes oppii muistamaan sen.

6.    Valmennuskurssilla kannattaa keskittyä opiskeluun. Itse olin lukupäivän jälkeen väsynyt ja kurssilla tuntui mielekkäämmältä vaihtaa kuulumisia kurssikavereiden kanssa ja kuunnella vain sivukorvalla, mikä oli lähellä kaataa koko sisäänpääsyhaaveeni. Kurssilla käydään läpi kirjojen keskeisintä sisältöä, ja vaikka kurssit ei korvaa lukemista, on se erinomainen kertaus jo luetusta ja erinomainen tilaisuus ymmärtää sellaiset asiat, jotka ei tekstin perusteella ole täysin auenneet. Kuulumisten vaihto ja verkostoituminen kannattaakin jättää tauoille ja tutor-tapaamisiin.

7.    Viimeiset viikot ovat pääsykokeen kannalta omasta mielestäni merkittävimmät. Kesäisten säiden tullessa moni laiminlyö opiskelua. Lisäksi usko omaan osaamiseen saattaa horjua ja lukeminen saatetaan lopettaa koska uskotaan, että ”en mä kuitenkaan pääse sisään…” Mikäli jaksaa uskoa omiin mahdollisuuksiinsa joka päivä ja tsempata loppuun saakka, mahdollisuudet ovat jo aika hyvät. Hakiessani ensimmäisen kerran Helsinkiin, menin kesäisten säiden alkaessa kirjaston sijaa puistoon tai rannalle ”lukemaan”. Saatoin olla ulkona aamusta iltaan, mutta lienee aika helppoa kuvitella, kuinka tehokasta lukeminen rannalla on; sain 36/70 pistettä jääden 10 pisteen päähän sisäänpääsyrajasta. Seuraavalla hakukerralla jaksoin rantakeleistä huolimatta istua pitkää päivää kirjastossa, ja työ palkittiin lopulta opiskelupaikalla.

8.    Ruokailuihin kannattaa kiinnittää huomiota, sillä nälkäisenä opiskelu ei ole kovin tehokasta. Runsas aamupala ennen kirjastoon siirtymistä, hyvä lounas kesken lukupäivän ja kevyt ateria iltapäivällä tai illalla. Itse totesin hyväksi ratkaisuksi sen, että kävimme lounaalla aina yhdessä opiskelukavereideni kanssa. Lounastauko oli päivän kohokohta ja motivoi lähtemään joka aamu kirjastolle. Edullisemmin olisi päässyt tekemällä eväät mukaan, mutta itse koin juuri hyvien lounastaukojen olleen suuressa roolissa lukumotivaationi ylläpitämisessä.

 

9.    Vapaa-aikaa ei saa unohtaa. Jos pelkästään lukee, syö ja nukkuu, kuluttaa itsensä nopeasti loppuun. Itse kävin kirjastopäivien jälkeen iltaisin pelaamassa kavereiden kanssa tennistä ja heittelemässä koripalloa. Viikonloppuna taas otin vähän rennommin ja luin lyhyempää päivää. Jos vapaa-ajalla stressaa lukemisesta ja pääsykoekirjat pyörivät päässä, ei saa rentouduttua kunnolla. Kannattaa siis koittaa tehdä muita asioita ja unohtaa kirjat täysin silloin, kun ei lue tai kertaa. Jotkut sanovat, että pääsykoekeväänä ei saa olla muuta elämää. Itse olen täysin eri mieltä; työpäivä jatkuu arkisin aamusta iltaan ja viikonloppuisinkin iltapäivään, mutta vastapainona täytyy tehdä myös kaikkea muuta hauskaa ja rentouttavaa.

Oikikseen pääseminen vaatii paljon, mutta ei se mitään rakettitiedettä ole! Lukekaa loppuun saakka täysillä, menkää kokeeseen älkääkä luovuttako vaikka kysymykset tuntuisivat vaikeilta. Niillä eväillä mahdollisuudet ovat hyvät. Ensimmäisellä hakukerralla pääsykoekirjani kanteen ilmestyi opiskelukaverini käsialalla lause ”Read & Learn. Never give up!”. Se kannattaa kirjoittaa omankin kirjan kanteen tsemppaamaan!

- Eero