Hei kaikille! Olen Henna, alun perin Pudasjärveltä lähtöisin
oleva fuksi. Kirjoitin ylioppilaaksi keväällä 2014, ja hain samana vuonna
ensimmäistä kertaa Lapin yliopiston oikeustieteelliseen. Jo tuolloin tiesin,
että en halua opiskella mitään muuta, enkä edes vakavissani harkinnut muita
vaihtoehtoja. En kuitenkaan jaksanut panostaa riittävästi pääsykokeisiin
lukemiseen töiden ohella, joten en ollut yllättynyt, kun tulokset tulivat, enkä
päässyt sisään. Silloin päätin, että seuraavana keväänä tekisin kaikkeni
haaveeni eteen ja yrittäisin tosissani. Tein välivuoden töitä ja ilmoittauduin
Artiklan intensiivikurssille Rovaniemelle.
Kun helmikuussa sain vihdoin odottamani kirjat käsiini,
aloin heti tehdä lukusuunnitelmaa. Aluksi luin vain neljä tuntia päivässä,
jotta en kyllästyisi kirjoihin jo alussa, mutta nostin lukumäärää pikkuhiljaa.
Keskimäärin luin varmaankin kahdeksan tuntia päivässä. Koska en halunnut
lopettaa töissä käymistä kokonaan, päätin tehdä 2-3 työvuoroa viikossa, jotta
lukemiselle jäisi riittävästi aikaa. Työpäivinä en tietystikään ehtinyt
lukemaan kovin paljon.
Aluksi luin kirjat huolella ja yritin saada kokonaiskuvaa
artikkeleista. Aloin kuitenkin aika nopeasti tekemään merkintöjä kirjoihin
yliviivaamalla eri väreillä, alleviivaamalla ja kirjoittamalla omia huomioitani
kirjojen sivuille. Kevään mittaan kokeilinkin lukemisen ohella todella monia
eri oppimistekniikoita: kirjojen värittämisen lisäksi tein artikkeleista
tiivistelmät kahteen kertaan, kokosin mindmappeja eri aiheista, kertasin
lukemaani sisällysluettelon avulla sekä askartelin yli sata pientä lappusta,
joissa oli toisella puolella pykälä tai käsite, ja toisella puolella sen
sisältö. Koska lukeminen voi välillä tuntua puuduttavalta, kannattaa kokeilla
erilaisia tapoja kerrata asioita. Käsitekortit helpottivat oppimista silloin,
kun en jaksanut keskittyä lukemaan pitkiä alueita esimerkiksi työpäivän
päätteeksi. Kun aikaa oli vähän, hyödynsin sen yleensä myös listojen
opetteluun, ja kuulustelin niitä itseltäni usein. Kirjat luin monta kertaa
hieman eri vauhdilla ja tyylillä. Osaaminen ei silti tosiaankaan riipu siitä,
lukeeko kirjat kaksi vai kymmenen kertaa, sillä oppia voi muillakin tavoin. Eri
tyylejä kokeilemalla voi löytää itselleen sopivat oppimiskeinot.
Valmennuskurssista oli minulle hyötyä erityisesti siksi,
että se piti yllä motivaatiota. En tiedä, olisinko myöskään ilman
valmennuskurssia ymmärtänyt, kuinka tarkasti asiat on oikeasti osattava
pääsykokeessa. Koin valmennuskurssin lisäksi hyväksi vaihteluksi itsenäiselle
lukemiselle, ja yhdessä muiden hakijoiden kanssa opiskelu oli mukavaa.
Kurssilla teimme muun muassa oikeustapaustehtäviä ja esseitä, jotka tuntuivat
itselleni vaikeimmilta. Artiklan tehtäväpaketin sekä väli- ja loppukokeiden
avulla pystyi myös testaamaan taitojaan, jolloin huomasi, mitä asioita täytyisi
lukea vielä lisää. Valmennuskurssilla aloin välillä vertaamaan itseäni muihin,
mikä on todella turhaa ja aiheuttaa vain ylimääräisiä paineita. Yritin olla
välittämättä siitä, että muut olivat lukeneet koko päivän ennen kurssin alkua,
kun itse ryntäsin paikalle illaksi suoraan töistä. Sillä, mitä muut tekevät, ei
ole merkitystä, koska jokainen voi vaikuttaa vain omaan tekemiseensä. Oli
toisaalta myös helpottavaa nähdä, että muut olivat samassa tilanteessa, enkä
ollut yksin pääsykoestressini kanssa. Jaoimmekin keskenämme vinkkejä
lukemiseen, kannustimme toisiamme ja keskustelimme hankalilta tuntuvista
aiheista. Muutama muukin Rovaniemen valmennuskurssilainen pääsi sisään ja olin
iloinen, kun syksyllä oikeustieteellisessä oli tuttuja kasvoja.
Seurasin keväällä tekemääni lukusuunnitelmaa, jota
muokkailin monta kertaa lukuvauhtini ja valmennuskurssin mukaan. Tiukan
suunnitelman noudattaminen ei tuntunut itselleni sopivalta, vaikka sen avulla
oli helppoa seurata omaa etenemistään. Kuitenkin luku-urakan keskellä
valmennuskurssin, töiden ja itsenäisen lukemisen yhdistäminen alkoi tuntua
liian rankalta. En ehtinyt kevään mittaan pitämään montaakaan kokonaista
vapaapäivää. Kun kurssilla tekemämme välikoekaan ei mennyt kovin hyvin, koko
ajatus sisään pääsemisestä tuntui toivottomalta. Joinain päivinä tuntui, että
osasin artikkelit hyvin ja uskoin mahdollisuuksiini. Välillä silti mietin, mitä
teen, jos en pääsekään sisään, ja pelkäsin epäonnistumista. Silloin unohdin lukusuunnitelmani
viikoksi, luin vähemmän ja näin kavereitani. Tuolloin läheisten tuki tuntui
erityisen tärkeältä, ja perheen ja ystävien kannustus auttoivat pitämään mielen
positiivisena. Tajusin tehneeni jo niin paljon töitä haaveeni eteen, ettei nyt
kannattaisi lannistua. Tämä hengähdystauko auttoi, ja jatkoin viimeiset viikot
uudella innolla kirjojen parissa. Kehotankin pitämään vapaapäiviä ja tekemään
välillä jotain rentouttavaa, jotta lukemiseen ei väsy. Lukiessani kotona
pidinkin usein taukoja, jolloin saatoin käydä ulkoilemassa tai vaikkapa nukkua
päiväunet.
Kymmenen päivää ennen pääsykoetta lopetin töissä käymisen ja lukupäivät venyivät ilman taukoja kymmenen tunnin mittaisiksi. Pyrin painamaan jokaisen yksityiskohdan mieleen ja kertasin ulkoa opettelemiani asioita. Olin koko kevään lukenut kotona, mutta viimeiset pari viikkoa halusin lukea kirjastossa, sillä kotona keskittyminen alkoi tuntua jotenkin vaikeammalta paineiden kasvaessa ennen pääsykoetta. Viimeisinä päivinä olinkin todella hermostunut, eikä pääsykoetta edeltävänä päivänä lukemisesta tullut yrityksistä huolimatta mitään. Koeaamuna tiesin tehneeni kaikkeni, ja olin joka tapauksessa tyytyväinen siitä, etten luovuttanut urakkaa kesken. Lähes neljän kuukauden lukemisen ja stressaamisen jälkeen pääsin lopulta näyttämään, mitä olin oppinut. Kävellessäni koesalista ulos oloni oli tyhjä, mutta samalla helpottunut. Tuloksien odottaminen tuntui piinaavalta, enkä tule koskaan unohtamaan, kuinka onnellinen olin saadessani tietää sisäänpääsystäni. Olin juuri kaupassa, kun päätin tarkistaa tulokset netistä. En voinut pidättää kyyneliä nähdessäni tekstin ”opiskelupaikka myönnetty”. Se tuntui jotenkin epätodelliselta. Kaikki ne sadat pääsykoekirjojen äärellä vietetyt tunnit olivat sen arvoisia. Oma pääsykoekevääni opetti minulle, että haaveet on mahdollista saavuttaa kovalla työllä sekä päättäväisyydellä.
Vaikka koko kevään joutuukin omistamaan lukemiselle, ei se
harmita ollenkaan opiskelupaikan saamisen jälkeen. Pääsykokeeseen lukemisen
ollessa etusijalla täytyy silti malttaa pitää vapaapäiviä ja tehdä jotain
muutakin välillä, sillä harrastukset ja ystävien näkeminen ovat vain hyvää
vastapainoa lukemiselle. Koska jokainen hakija on erilainen, ei kannata verrata
omaa tekemistään muihin, vaan luottaa omaan osaamiseensa ja opetella
artikkeleiden asioita omalla tyylillään. Tärkeintä on mielestäni
yksinkertaisesti tehdä parhaansa oman jaksamisensa mukaan. Vaikka välillä
lukeminen saattaakin tuntua epätoivoiselta, niin pysy rauhallisena ja päätä,
että onnistut.
Hurjan paljon tsemppiä lukemiseen!
Henna Ollila
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti