Motivaatiota ja rehellistä työtä

 

Kevät on jo pitkällä ja aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta jopa täällä Rovaniemellä. Tässä vaiheessa istumalihakset voivat alkaa jo puutua, koska luku-urakka on jo pitkällä. Seuraavaksi kerron joitakin omasta mielestäni tärkeitä asioita, jotka kannattaa pitää mielessä viimeisinä päivinä.

Itsensä motivoituneena pitäminen on erittäin tärkeää. Motivoituneena lukeminen on yleensä tehokkaampaa ja mielekkäämpää. Huomasin myös itse, että sain enemmän tuloksia aikaan kun motivaatio oli huipussaan. Tottakai voi tulla hetkiä, jolloin lukeminen puuduttaa ja pääsykoeurakka tuntuu mahdottomalta. Tällöin on hyvä pysähtyä miettimään sitä omaa motivaation lähdettä. Motivaatio on usein tahdosta kiinni ja tässä tapauksessa tahdosta päästä oikikseen. Vaikka helposti  keksisi monta asiaa, jota tekisi mielummin kuin istuisi pääsykoekirja kädessä, kannattaa tällöin muistuttaa itseään siitä, kuinka paljon sitä opiskelupaikkaa haluaa. Tavoite, eli sisäänpääsy, kannattaa pitää kirkkaana mielessä.

Itseäni motivaation saavuttamisessa auttoi mielenkiinnon ylläpitäminen. Kevään aikana samat artikkelit tuli kahlattua useaan kertaan läpi, kyllästymiseen asti. Lukeminen ei muutu pakkopullaksi kun siitä tekee mielenkiintoisempaa. Vinkkejä voi kysyä muilta, mutta kannattaa kuitenkin luottaa siihen omaan tekemiseen, sillä eri ihmisillä toimivat eri tyylit. Valmennuskurssista oli myös suuri apu, sillä se toi toivottua vaihtelua lukupäiviin. Myös riittävät tauot ja vapaa-aika auttoivat mielenkiinnon ylläpitämisessä, kun aivot saivat välillä levähtää. 

Myös hyvä asenne auttoi motivaation ylläpitämisessä. Uusi päivä kannattaa aina aloittaa puhtaalta pöydältä edellisen päivän turhautumiset unohtaen. Jos lukemista ja opiskelua ajattelee pakkopullana, niin sitä se myös on. Tottakai tulee myös päiviä, jolloin lukeminen ei tunnu maistuvan ja se on ihan tavallista. 

Toisena tärkeänä asiana on muistaa, että vielä on hetki aikaa jäljellä. Epätoivo, itsekriittisyys ja paniikki omasta osaamisen tasosta ovat tuttuja fiiliksiä pääsykoekeväältä. Ei pidä lannistua, sillä tärkeintä ei ole se mitä olet osannut väli- tai loppukokeessa, vaan se mitä osaat pääsykoepäivänä. Viime keväänä opin itse, ettei virheistä pidä masentua vaan ottaa niistä opiksi ja olla tyytyväinen, että huomasi hyvissä ajoin mikä osa-alue kaipaa vielä enemmän harjoittelua niin sen kerkeää hioa kuntoon.

Haluan myös painottaa, että työ kannattaa tehdä nyt eikä huomenna. Pääsykokeisiin valmistautuminen on rankkaa ja pitkä urakka, joten siihen kannattaa panostaa nyt eikä vasta ensi keväänä. Oikikseen ei päädytä sattumalta, vaan se on kovan työn tulos ja tuo työ kannattaa hoitaa kerralla kunnolla. Jos huomaat ettet osaa jotain asiaa, opettele se uudestaan. Älä siirrä opettelua ensi viikkoon tai huomiseen, jos voit tehdä sen jo tänään. Koin itse tämän tärkeäksi viime keväänä edellisistä hakukerroista viisastuneena. Edellisillä kerroilla vaikeat asiat tuppautuivat jäämään opeteltavaksi viime tippaan, minkä seurauksena iski paniikki ja ahdistus kun opeteltavaa oli enemmän kuin kerkesin käsittelemään. 

Älä myöskään huijaa itseäsi ja tuudittaudu siihen, että osaat asiat jos ne lukiessa kuulostavat tutuilta, ne pitää myös osata ulkoa. Pitää olla rehellinen ja ottaa itseään niskasta kiinni eikä kääntää sivua jos joku asia tuntuu vaikealta. Ja kevään aikana kaikki lauseet tulevat tutuiksi mutta ne pitää silti lukea joka kerta ajatuksella. Näin ollen oman osaamisen riittävän kriittinen arvioiminen ja testaaminen on oleellista. 

Edellä sanotusta huolimatta tulee luottaa omaan tekemiseen ja edistymiseen. Jokainen oppii asioita eri tavalla ja eri tahdissa. Itselleen ei saa olla liian ankara vaikka kriittinen osaamisen suhteen tulee olla. Huomion helposti kiinnittää asioihin, joita ei vielä osaa ja silloin jää huomaamatta mitä kaikkea on jo todellisuudessa oppinut. Oman edistymisen huomaa helposti vertaamalla osaamista esimerkiksi kuukauden taaksepäin. Sain tämän vinkin viime keväänä omalta tuutoriltani ja se osoittautui ainakin omalla kohdallani erittäin hyödylliseksi. Epätoivon hetkinä ajattelin, ettei lukemisesta tule yhtään mitään enkä ole oppinut mitään ulkoa. Kun pysähdyin hetkeksi muistelemaan lähtötilannetta, huomasin että osaamiseni oli kehittynyt ja tämä kasvatti motivaatiota ja potki lukemaan entistä ahkerammin.  

Kaikista tärkeimpänä ja todennäköisesti jo moneen kertaan kuultu asia on, että kukaan ei saa luovuttaa! Jos jotain todella haluaa, sen eteen on tehtävä töitä. Epätoivon hetkinä kannattaa muistaa pitää huolta omasta jaksamisesta ja hyvinvoinnista. Ulkoilu ja tukiverkostot voivat esimerkiksi auttaa. Todennäköisesti myös muilla hakijoilla on tullut vastaan samoja fiiliksiä, joten hyvä vaihtoehto on jakaa näitä fiiliksiä esimerkiksi kurssikavereiden tai tuutorin kanssa, joilta saa varmasti tsemppausta. 

Tee kaikkesi niin sisäänpääsy on lähempänä kuin uskotkaan. Ihmeitä ei tarvita, pelkästään tahtoa ja kovaa työtä. Kova työ palkitaan hyväksymisilmoituksella ja sitä onnea ei vieläkään unohda. 

Paljon tsemppiä kaikille!

Helsingin valmennuskurssituutori,

Joanna

Positiivinen asenne

Viime helmikuu lähti käyntiin järjettömällä säätämisellä. Hain ensimmäistä kertaa eikä minulla ollut minkäänlaista pohjaa. Opiskelutekniikkani oli hakusessa ja yritin omaksua uutta tietoa keinoin, joiden olin kuullut olevan oppimisen kulmakiviä oikikseen haettaessa. Tein muistiinpanoja, mikä lähinnä vain hidastutti lukurytmiäni. Kun en ymmärtänyt mistään mitään, jouduin kirjoittamaan ylös valtaosan tekstistä. Lukiessa pidin päällä sekunttikelloa, ja päivä oli purkissa vasta kun lukuaikaa oli kertynyt tietty tuntimäärä. Googlettelin kirjassa mainittuja korkeimman oikeuden ratkaisuja ja opettelin ulkoa niiden ratkaisunumeroita. Pänttäsin lakipykäliä ja kirjan sivulauseessa mainittujen oikeudellisten ajattelijoiden nimiä. Luku- ja vastaustekniikan kurssilla helmikuun lopulla sain kuulla, että kaikki kirjan artikkelit eivät kuuluneetkaan pääsykoevaatimuksiin. Olin siis ajellut ihan omin päin ja aamusumuun. Ei hätää, vielä oli aikaa tehdä korjausliike.

Maaliskuussa vuokrasin asunnon lähempää valmennuskurssin pitopaikkaa. Halusin käyttää aikani tehokkaasti enkä istuskella päivittäin toista tuntia bussissa. Olin myös päättänyt, ettei homma jää ainakaan yrityksen puutteesta kiinni. Minulla ei ollut lukusuunnitelmaa, vaan tietyt tuntitavoitteet joka päivälle. Kiinnitin jääkaapin oveen kalenterin, johon merkitsin päivittäiset lukumäärät ja omat fiilikset. Tätä kautta pystyin seuraamaan hommieni edistymistä ja omaa vointiani. Pidemmällä syklillä aloin hahmottaa huonon päivän tulevan tasaisin väliajoin, kun oli repinyt tarpeeksi monta päivää putkeen. Stressitasoni olivat sen verran korkealla, että öisin oli vaikeuksia saada unen päästä kiinni. Painetta lisäsi se, että tiesin unen saannin olevan ensiarvoisen tärkeää oppimiseni kannalta. Asian tiimoilta otin yhteyttä henkilökohtaiseen tutoriini, joka sattumalta kertoi painineensa samojen vaivojen kanssa. Hänen vinkistään aloin hyvällä omalla tunnolla ottamaan lyhyitä päiväunia aina kuin siltä tuntui.

Valmennuskurssilta sain mielettömästi henkistä tukea. Se oli päivieni kohokohta, kun pääsin ihmisten ilmoille. Lisäksi tieto siitä, että aina oli joku, jolta kysyä oli minulle tärkeää. Kurssilla olin myös etuoikeutettu tutustumaan hienoihin uusiin ihmisiin, jotka toivottavasti pysyvät elinikäisinä ystävinä. Teimme parin kurssikaverin kanssa Whatsupp-ryhmän, jossa keskutelimme kevään mittaan päivittäin ja testasimme toisiamme. Tuntui, että puskimme tiiminä eteenpäin.

Huhtikuussa hommien teko jatkui tasaisella tahdilla. Yritin pitää mieleni kirkkaana ja keskittyä olennaiseen. Tuntui, että oma tapa oppia alkoi tässä vaiheessa löytyä. En opetellut mitään asioita ulkoa, vaan aiheen ymmärryksen kautta ne pikku hiljaa alkoivat jäädä mieleeni. Korkeasta stressitasosta varmasti johtui, että sairastelin jatkuvasti kevään mittaan. Yritin kuitenkin olla lannistumatta. Huomasin, että positiivisen vireen päälle saaminen oli oman oppimiseni kannalta kaikista tärkeintä. Ja kun lukeminen alkoi tökkiä oli turha vääntää väkisin.

 

Toukokuu oli minulle kaikista vaikein. Aloin olla uuvuksissa monen kuukauden lukemisesta ja stressi oli älyttömän kova. Tässä vaiheessa en voi olla korostamatta upeiden kurssikavereideni ja henkilökohtaisen tutorini merkitystä. Heidän kanssaan pidin päivittäin yhteyttä ja oli huojentavaa huomata heidän käyvän samanlaisia fiiliksiä läpi.

Vajaa vuosi sitten menimme pääsykokeeseen kurssikavereideni kanssa samaa matkaa lähes järjettömällä itsevarmuudella. Pääsimme kaikki sisään ja opiskelemme nyt samassa tiedekunnassa. Elämä Lapissa on ollut minulle ainutlaatuista. Koen olevani etuoikeutettu ja onnellinen saadessani opiskella mielenkiintoista alaa hyvässä seurassa.

Kevät voi olla kova, jos ei saa komppia ihan kohdalleen, mutta matkalla voi korjata työtapojaan ja toimintamallejaan. Omasta kunnosta ja ennenkaikkea hyvästä motivaatiosta huolehtiminen nousee näin jälkikäteen tärkeimmäksi asiaksi, mitä painottaisin kokeisiin lukemisessa. Perusasiat kuntoon sitten pitkä pitkä päätyyn ja perään. Tsemppiä!

Helsingin tutori

Sointu

Kertaa, kertaa, kertaa

Morjesta,

Pääsykoekevät koettelee jokaista sen tosissaan ottavaa niin psyykkisesti kuin fyysisestikin. Kevät on edennyt jo loppusuoralle, jossa leikki muuttuu kestävyysurheiluksi. Onkin aika erotella oikkarit kokelaista. Leikin jättäminen sikseen ja ensi keväänä uudestaan hakeminen saattaisi tuntua houkuttelevan hyvältä vaihtoehdolta. Totuus on kuitenkin se, ettei se tämän helpommaksi välivuosien myötä muutu. Työ on tehtävä nyt ja loppusuora on painettava läpi täysillä ja väkisin. Vain uskomalla itseensä ja omaan tekemiseensä on mahdollista päästä sinne minne ikinä haluat, sillä yleensä se, joka todella uskoo pystyvänsä johonkin, ja se joka ei usko pystyvänsä siihen, ovat molemmat oikeassa.

Itselläni on takana kolme pääsykoekevättä. Ensimmäisen kerran hain oikikseen keväällä 2013. Tarkoituksena oli ponnistaa Pykälän valmennuskurssilta Helsingin yliopistoon, mutta tuolloin minulla ei ollut mitään käsitystä siitä, kuinka paljon lukemista todella tarvittaisiin tai ylipäänsäkään mistään lukutekniikoista. Sisäänpääsy jäi ensimmäisellä kerralla todella kauas. Toisella hakukerrallani päädyin hakemaan Lappiin, johon lisävauhtia hain Rovala opistosta. Motivaatio-ongelmat varjostivat tuota vuotta ja vaikka keväällä luinkin paljon, en yksinkertaisesti antanut kaikkeani. Kokeen jälkeen oloni oli kuitenkin toiveikas, sillä koe oli mennyt mielestäni hyvin ja olin osannut vastata lähes kaikkiin kysymyksiin. Tulosten lopulta tultua olin hämmentynyt siitä, kuinka lähelle olin jäänyt sisäänpääsystä omasta mielestäni niin vähäisellä työn määrällä. Tuolloin vasta löysin uskon omaan tekemiseeni ja sisäistin sen, että minulla olisi mahdollisuus päästä sisään, mikäli antaisin kaikkeni. Jälkeenpäin ajateltuna oli hyvä asia, etten tuolloin vielä päässyt sisään, sillä en olisi ansainnut sitä enkä varmasti olisi osannut arvostaa sitä niin paljon kuin arvostan nyt.

Helmikuun 2. päivä 2015 kello 9:00 pääsykoekirjat tulivat myyntiin Lapin yliopiston kirjastoon. Olin varta vasten tullut Rovaniemelle Suomen pääkaupungista, Tampereelta hakemaan kirjoja. Motivaationi oli tuona keväänä huipussaan alusta loppuun. Uskoin siihen, että tulisin pääsemään sisään, kunhan vain antaisin kaikkeni, enkä antaisi uskon itseeni ja tekemiseeni lopahtaa hetkeksikään. Tarkoituksenani oli opetella pääsykoekirjat niin hyvin, että voisin kävellä pääsykoesaliin itsevarmana ja vailla pelkoa siitä, etten tulisi pääsemään sisään. Lopputulos ei ollut ihan kuvitelmieni mukainen sillä, en pystynyt lukemaan kahtena viimeisenä päivänä ennen pääsykoetta ollenkaan, koska jännitin liikaa. Löysin aina jonkun asian kirjoista, mitä en osannut mielestäni tarpeeksi hyvin. En myöskään nukkunut silmäystäkään kahtena viimeisenä yönä ennen pääsykoetta. Pääsykoeaamuna jopa oksensin jännityksestä, mikä oli minulle täysin uutta. Kävellessäni mahtavan Tampereen puistotornin portaita ylös koesaliin jalkani vapisivat ja käteni hikoilivat. Todellisuus oli suora peilikuva kuvitelmastani, jossa kävelen itsevarmana koesaliin tekemään vuoden suoritustani. Tuo kamala sisältä syövä päivien jännitys kuitenkin laukesi saatuani kokeen eteeni, sillä tärpit olivat osuneet täysin kohdilleen ja ainoaksi ongelmaksi koitui se, ettei vastaustila riittänyt mihinkään kysymykseen. Lopulta olin viimeinen joka poistui koesalista, ja olo kokeen jälkeen oli todella tyhjä. 

Alitajuisesti tiedostin, että olin päässyt sisään, mutta silti seuraavat viikot ennen tulosten saapumista olivat täynnä spekulointia oman pääkoppani sisällä. Olin todellakin antanut kaikkeni ja mietin kaikkia asioita, mitä olisin voinut tehdä toisin, mutta tulin aina siihen lopputulokseen, että en olisi voinut tehdä mitään muuta. Tulosten tultua olin tottakai onneni kukkuloilla, mutta tavallaan halusin vain päästä lepäämään. Pääsykokeisiin lukeminen oli ohi, pääsykokeiden jännitys oli ohi, koe oli tehty, kokeen tulosten jännitys oli ohi ja tulos oli vähintäänkin riittävä sillä tulokseni ylitti pisterajan 20 pisteellä. 

Itse koin toimivaksi tavaksi lukemisen kellottamisen. Sekuntikello pysähtyi aina, kun edes nostin katseeni kirjasta. Aloitin urakan kellottamalla lukemista suunnilleen 4 tuntia päivässä. Kevään edetessä nostin hiljalleen tunteja ylöspäin siten, että loppusuoralla pyrin lukemaan sekuntikelloon 8-9 tuntia päivässä, poikkeuksena valmennuskurssipäivät, lauantait ja sunnuntait. Lauantaisin pyrin lukemaan viitisen tuntia ja sunnuntait olin pyhittänyt kokonaan lomailulle. Vapaapäivien merkitystä en tässä tekstissä kykene riittävästi korostamaan. Muistakaa antaa pääkoppienne välillä levätä ja tehkää jotain lukemisen vastapainoksi. Hyppikää vaikka narulla tai ommelkaa, kunhan saatte ajatukset edes hetkeksi  muualle. Ensimmäisellä kerralla luin kirjat nopeasti läpi saadakseni hyvän yleiskuvan alueesta. Toisella kerralla luin kirjat läpi hitaasti tehden alleviivauksia ja muistiinpanoja. Valmennuskurssin alettua pyrin aina opettelemaan seuraavalla valmennuskurssikerralla käsiteltävät asiat valmiiksi, sekä kertasin edellisellä kerralla opittuja asioita. Koin valmennuskurssin todella hyödylliseksi, sillä valmennuskurssi loi pääsykoekeväälle sopivan viikkorytmin ja toi vaihtelua pelkkään lukemiseen. Unohtamatta tietenkään mahtavia opettajia. 

Suuri virhe monien muiden lisäksi, minkä tein kahtena aiempana pääsykoekeväänäni ja mikä meinasi myös käydä viimeisimpänä, oli se, että unohdin jo aiemmin opettelemani asiat. En kerrannut tarpeeksi, vaan opettelin kirjallisuutta artikkeli kerrallaan, joka johti siihen, että käsiteltyäni kaikki artikkelit läpi olin unohtanut sen artikkelin asiat mistä olin aloittanut. Tämän takia on tärkeää lukea artikkeleita välillä myös ristiin. Näin loppukeväästä on aika unohtaa aikaa vievät oppimistekniikat. Muistiinpanojen laatiminen, tarralappujen liimailu sekä muut vastaavat kikat ovat äärimmäisen hyviä tekniikoita, mutta vievät todella paljon aikaa. Keskittykää enemmän tiedon ylläpitämiseen sekä ulkoa opetteluun.

Ville

Read & Learn, Never Give Up!

Kevät alkaa olla siinä vaiheessa, että stressi lähestyvästä pääsykokeesta nousee liki sietämättömäksi. Moni luovuttaa lukemisen suhteen, kun aurinko alkaa paistaa ja tulee parhaat rantakelit. Kannattaa kuitenkin muistaa, että jos jaksaa pitää katseen kirjassa ja tsempata loppuun saakka, on opiskelupaikka jo varsin realistinen haave – ja se on kaiken työn ja tuskan arvoinen!

Vuoden 2011 abiturienttina hain heti lukion jälkeen Helsingin oikeustieteelliseen. Olin menestynyt lukiossa hyvin, mutta harmikseni sain huomata yliopistomaailman olevan hieman vaativampi. Pääsykokeessa kyse ei olekaan yleissivistyksestä, vaan koe mittaa lähinnä sitä, kuinka paljon on valmis tekemään töitä unelmiensa saavuttamiseksi ja kuinka hyvät istumalihakset omaa. Myös hyvällä tuurilla on osuutensa.

Seuraavana keväänä ystäväni sai minut mukaan pähkähullulta kuulostaneeseen ideaan, hakemaan Lapin oikeustieteelliseen. Hakua edelsi taustaselvitys työllistymismahdollisuuksista, ja suvussa ja tuttavapiirissä olevien juristien kautta selvisikin opetuksen tason olevan Lapissa huippuluokkaa. Helsinkiläisenä lähtö Rovaniemelle hieman kauhistutti, vaikka sitä ei vielä pääsykokeeseen lukiessa osannutkaan ajatella. Todellisuus iski vasten kasvoja siinä vaiheessa, kun muuttopäivä lähestyi. Lähtö täysin vieraaseen kaupunkiin ei tunnu parhaalta vaihtoehdolta silloin, kun on muuttamassa ensimmäisen kerran omilleen. Artiklan valmennuskurssilla olin kuitenkin tutustunut kouralliseen huipputyyppejä, jotka olivat tukena aina kun sitä tarvittiin, ja Rovaniemi osoittautui pian varsin mieluisaksi opiskelukaupungiksi.

Itse tein ensimmäistä kertaa pääsykokeeseen valmistautuessani ensin lähes kaiken väärin, mutta virheiden kautta oppi. Tässä kevättä varten muutamia vinkkejä:

1.    Uni on ehkä tärkeimpiä neuvoja, joita pääsykoekeväänä voi antaa. Lyhyilläkin yöunilla pärjää, mutta jos haluaa oppia jotakin ja pystyä keskittymään opiskeluun, kannattaa nukkua kunnon yöunet. Itse yritin päästä koko kevään puolen yön aikaan nukkumaan ja herätä aamulla 8:00 niin, että olin kello 9:00 kirjastossa heti ovien auetessa. Jälkikäteen ajateltuna aikaistaisin rytmiä entisestään, koska ihminen on tutkitusti tehokkaimmillaan aamulla, kunhan on nukkunut riittävästi. Jos unirytmin muuttaminen on hankalaa, saa apteekista melatoniinia nukahtamisen avuksi.

2.    Opiskelukaverit olivat ainakin itselläni tärkeä osa sisäänpääsyprosessia. Tutustuin muihin hakijoihin niin valmennuskurssilla kuin kirjastossakin. Hiljalleen porukastamme tuli tiiviimpi; ensin luimme samassa kirjastossa, sitten samassa pöydässä ja lopulta vietimme vapaa-aikaakin yhdessä. Koitimme jaksottaa lukemista niin, että kaikilla oli suurin piirtein samat artikkelit samaan aikaan. Tällöin oli helppo kysyä kaverilta, jos ei ymmärtänyt jotakin, ja tauoillakin keskustelu saattoi usein kääntyä juuri luettuihin aiheisiin. Lisäksi oli pakko tsempata, jotta pysyi samassa tahdissa kuin muut. Ja olihan lukeminenkin paljon hauskempaakin, kun sitä ei tehnyt yksin.

3.    Kirjasto on paras mahdollinen lukupaikka, jos kotona on liikaa muita aktiviteetteja. Kännykkä äänettömällä repussa eikä mahdollisuutta surffailla läppärillä netissä, kävellä jääkaapille tai katsoa telkkaria. Lisäksi tuntuu tsemppaavalta, kun kaikki muutkin ympärilläsi keskittyvät vain lukemiseen. Tauko vaikkapa puolentoista tunnin välein, vähän kävelyä ulkona kevätsäässä ja jutustelua opiskelukavereiden kanssa. Itse luen edelleen kirjastossa myös tentteihin, koska totesin sen pääsykoekeväänä toimivaksi.

4.    Pääsykoekirjat eivät tunnu välttämättä mielenkiintoisilta. Itse kadotin motivaationi täysin joidenkin pääsykoeartikkeleiden kohdalla. Oikeudenaloja on kuitenkin paljon ja tutkinto antaa valmiudet todella laajasti erilaisiin töihin, joten kaikille löytyy varmasti kiinnostaviakin oikeudenaloja, vaikkei niitä olisi pääsykoeartikkeleihin valittukaan. Lukeminen ja pitkät kirjastopäivät saattavat ensinalkuun tuntua rankoilta, mutta niistä tulee yllättävän nopeasti rutiininomaisia. Itse aloitin kirjojen alleviivaamisen heti ensimmäisellä lukukerralla. Jos kuitenkin hakisin nyt uudelleen, lukisin kirjat ensin kertaalleen läpi saadakseni aiheesta kokonaiskuvan, ja alleviivaisin vasta seuraavalla lukukerralla. Tällöin ymmärtää jo hieman paremmin mikä on keskeistä, ja hyvistä alleviivauksista on enemmän hyötyä kertaamisessa. Alleviivatessa asiat oppii paremmin, joten ei kannata kuitenkaan olla liian varovainen alleviivausten kanssa.

 

5.    Kertaaminen on tärkein osa oppimisprosessia. Kertaamattakin muistaa varmasti pääasiat, jos tekstin on lukenut ajatuksella ja ymmärtänyt, mutta pääasioiden muistaminen ei välttämättä riitä. Itse kopioin kirjojen sisällysluettelot, ja kirjoitin vieressä olevaan kopioon tärkeimpiä asiasanoja aina lukiessani. Sisällysluettelon kanssa oli hyvä kerrata aina iltaisin ja seuraavana päivänä sitä, mitä oli lukenut. Pikkuhiljaa yksityiskohdatkin rupesivat jäämään muistiin. Toinen hyvä tapa on kirjoittaa esimerkiksi tärkeitä termejä muistilapuille jääkaapin oveen, ja tarkistaa termin selitys aina lapun kääntöpuolelta, kunnes oppii muistamaan sen.

6.    Valmennuskurssilla kannattaa keskittyä opiskeluun. Itse olin lukupäivän jälkeen väsynyt ja kurssilla tuntui mielekkäämmältä vaihtaa kuulumisia kurssikavereiden kanssa ja kuunnella vain sivukorvalla, mikä oli lähellä kaataa koko sisäänpääsyhaaveeni. Kurssilla käydään läpi kirjojen keskeisintä sisältöä, ja vaikka kurssit ei korvaa lukemista, on se erinomainen kertaus jo luetusta ja erinomainen tilaisuus ymmärtää sellaiset asiat, jotka ei tekstin perusteella ole täysin auenneet. Kuulumisten vaihto ja verkostoituminen kannattaakin jättää tauoille ja tutor-tapaamisiin.

7.    Viimeiset viikot ovat pääsykokeen kannalta omasta mielestäni merkittävimmät. Kesäisten säiden tullessa moni laiminlyö opiskelua. Lisäksi usko omaan osaamiseen saattaa horjua ja lukeminen saatetaan lopettaa koska uskotaan, että ”en mä kuitenkaan pääse sisään…” Mikäli jaksaa uskoa omiin mahdollisuuksiinsa joka päivä ja tsempata loppuun saakka, mahdollisuudet ovat jo aika hyvät. Hakiessani ensimmäisen kerran Helsinkiin, menin kesäisten säiden alkaessa kirjaston sijaa puistoon tai rannalle ”lukemaan”. Saatoin olla ulkona aamusta iltaan, mutta lienee aika helppoa kuvitella, kuinka tehokasta lukeminen rannalla on; sain 36/70 pistettä jääden 10 pisteen päähän sisäänpääsyrajasta. Seuraavalla hakukerralla jaksoin rantakeleistä huolimatta istua pitkää päivää kirjastossa, ja työ palkittiin lopulta opiskelupaikalla.

8.    Ruokailuihin kannattaa kiinnittää huomiota, sillä nälkäisenä opiskelu ei ole kovin tehokasta. Runsas aamupala ennen kirjastoon siirtymistä, hyvä lounas kesken lukupäivän ja kevyt ateria iltapäivällä tai illalla. Itse totesin hyväksi ratkaisuksi sen, että kävimme lounaalla aina yhdessä opiskelukavereideni kanssa. Lounastauko oli päivän kohokohta ja motivoi lähtemään joka aamu kirjastolle. Edullisemmin olisi päässyt tekemällä eväät mukaan, mutta itse koin juuri hyvien lounastaukojen olleen suuressa roolissa lukumotivaationi ylläpitämisessä.

 

9.    Vapaa-aikaa ei saa unohtaa. Jos pelkästään lukee, syö ja nukkuu, kuluttaa itsensä nopeasti loppuun. Itse kävin kirjastopäivien jälkeen iltaisin pelaamassa kavereiden kanssa tennistä ja heittelemässä koripalloa. Viikonloppuna taas otin vähän rennommin ja luin lyhyempää päivää. Jos vapaa-ajalla stressaa lukemisesta ja pääsykoekirjat pyörivät päässä, ei saa rentouduttua kunnolla. Kannattaa siis koittaa tehdä muita asioita ja unohtaa kirjat täysin silloin, kun ei lue tai kertaa. Jotkut sanovat, että pääsykoekeväänä ei saa olla muuta elämää. Itse olen täysin eri mieltä; työpäivä jatkuu arkisin aamusta iltaan ja viikonloppuisinkin iltapäivään, mutta vastapainona täytyy tehdä myös kaikkea muuta hauskaa ja rentouttavaa.

Oikikseen pääseminen vaatii paljon, mutta ei se mitään rakettitiedettä ole! Lukekaa loppuun saakka täysillä, menkää kokeeseen älkääkä luovuttako vaikka kysymykset tuntuisivat vaikeilta. Niillä eväillä mahdollisuudet ovat hyvät. Ensimmäisellä hakukerralla pääsykoekirjani kanteen ilmestyi opiskelukaverini käsialalla lause ”Read & Learn. Never give up!”. Se kannattaa kirjoittaa omankin kirjan kanteen tsemppaamaan!

- Eero