Kevät on jo pitkällä ja aurinko paistaa kirkkaalta
taivaalta jopa täällä Rovaniemellä. Tässä vaiheessa istumalihakset voivat alkaa
jo puutua, koska luku-urakka on jo pitkällä. Seuraavaksi kerron joitakin omasta mielestäni tärkeitä asioita, jotka
kannattaa pitää mielessä viimeisinä päivinä.
Itsensä motivoituneena pitäminen on erittäin tärkeää. Motivoituneena lukeminen on yleensä tehokkaampaa ja mielekkäämpää.
Huomasin myös itse, että sain enemmän tuloksia aikaan kun motivaatio oli
huipussaan. Tottakai voi tulla hetkiä, jolloin lukeminen puuduttaa ja
pääsykoeurakka tuntuu mahdottomalta. Tällöin on hyvä pysähtyä miettimään sitä
omaa motivaation lähdettä. Motivaatio on usein tahdosta kiinni ja tässä
tapauksessa tahdosta päästä oikikseen. Vaikka helposti
keksisi monta asiaa, jota tekisi mielummin kuin istuisi pääsykoekirja kädessä,
kannattaa tällöin muistuttaa itseään siitä, kuinka paljon sitä opiskelupaikkaa
haluaa. Tavoite, eli sisäänpääsy, kannattaa pitää kirkkaana mielessä.
Itseäni motivaation saavuttamisessa auttoi mielenkiinnon
ylläpitäminen. Kevään aikana samat artikkelit tuli kahlattua useaan kertaan
läpi, kyllästymiseen asti. Lukeminen ei muutu pakkopullaksi kun siitä tekee
mielenkiintoisempaa. Vinkkejä voi kysyä muilta, mutta kannattaa kuitenkin luottaa
siihen omaan tekemiseen, sillä eri ihmisillä toimivat eri tyylit. Valmennuskurssista
oli myös suuri apu, sillä se toi toivottua vaihtelua lukupäiviin. Myös
riittävät tauot ja vapaa-aika auttoivat mielenkiinnon ylläpitämisessä, kun aivot
saivat välillä levähtää.
Myös hyvä asenne auttoi motivaation ylläpitämisessä. Uusi
päivä kannattaa aina aloittaa puhtaalta pöydältä edellisen päivän turhautumiset
unohtaen. Jos lukemista ja opiskelua ajattelee pakkopullana, niin sitä se myös
on. Tottakai tulee myös päiviä, jolloin lukeminen ei tunnu maistuvan
ja se on ihan tavallista.
Toisena tärkeänä asiana on muistaa, että vielä on hetki aikaa jäljellä.
Epätoivo, itsekriittisyys ja paniikki omasta osaamisen tasosta ovat tuttuja
fiiliksiä pääsykoekeväältä. Ei pidä lannistua, sillä tärkeintä ei ole se mitä
olet osannut väli- tai loppukokeessa, vaan se mitä osaat pääsykoepäivänä. Viime keväänä opin itse, ettei virheistä pidä
masentua vaan ottaa niistä opiksi ja olla tyytyväinen, että huomasi hyvissä
ajoin mikä osa-alue kaipaa vielä enemmän harjoittelua niin sen kerkeää hioa
kuntoon.
Haluan myös painottaa, että työ kannattaa tehdä nyt eikä
huomenna. Pääsykokeisiin valmistautuminen on rankkaa ja pitkä urakka, joten
siihen kannattaa panostaa nyt eikä vasta ensi keväänä. Oikikseen ei päädytä
sattumalta, vaan se on kovan työn tulos ja tuo työ kannattaa hoitaa kerralla
kunnolla. Jos huomaat ettet osaa jotain asiaa, opettele se uudestaan. Älä
siirrä opettelua ensi viikkoon tai huomiseen, jos voit tehdä sen jo tänään.
Koin itse tämän tärkeäksi viime keväänä edellisistä hakukerroista
viisastuneena. Edellisillä kerroilla vaikeat asiat tuppautuivat jäämään opeteltavaksi viime tippaan, minkä seurauksena iski paniikki ja ahdistus kun
opeteltavaa oli enemmän kuin kerkesin käsittelemään.
Älä myöskään huijaa itseäsi ja tuudittaudu siihen, että
osaat asiat jos ne lukiessa kuulostavat tutuilta, ne pitää myös osata ulkoa. Pitää
olla rehellinen ja ottaa itseään niskasta kiinni eikä kääntää sivua jos joku
asia tuntuu vaikealta. Ja kevään aikana kaikki lauseet tulevat tutuiksi mutta
ne pitää silti lukea joka kerta ajatuksella. Näin ollen oman osaamisen
riittävän kriittinen arvioiminen ja testaaminen on oleellista.
Edellä sanotusta huolimatta tulee luottaa omaan tekemiseen
ja edistymiseen. Jokainen oppii asioita eri tavalla ja eri tahdissa. Itselleen ei saa olla liian ankara vaikka kriittinen osaamisen suhteen
tulee olla. Huomion helposti kiinnittää asioihin, joita ei vielä osaa ja
silloin jää huomaamatta mitä kaikkea on jo todellisuudessa oppinut. Oman
edistymisen huomaa helposti vertaamalla osaamista esimerkiksi kuukauden
taaksepäin. Sain tämän vinkin viime keväänä omalta tuutoriltani ja se
osoittautui ainakin omalla kohdallani erittäin hyödylliseksi. Epätoivon hetkinä
ajattelin, ettei lukemisesta tule yhtään mitään enkä ole oppinut mitään ulkoa.
Kun pysähdyin hetkeksi muistelemaan lähtötilannetta, huomasin että osaamiseni
oli kehittynyt ja tämä kasvatti motivaatiota ja potki lukemaan entistä
ahkerammin.
Kaikista tärkeimpänä ja todennäköisesti jo moneen kertaan
kuultu asia on, että kukaan ei saa luovuttaa! Jos jotain todella haluaa,
sen eteen on tehtävä töitä. Epätoivon hetkinä kannattaa muistaa pitää huolta omasta jaksamisesta ja hyvinvoinnista.
Ulkoilu ja tukiverkostot voivat esimerkiksi auttaa. Todennäköisesti myös muilla
hakijoilla on tullut vastaan samoja fiiliksiä, joten hyvä vaihtoehto on jakaa
näitä fiiliksiä esimerkiksi kurssikavereiden tai tuutorin kanssa, joilta saa
varmasti tsemppausta.
Tee kaikkesi niin sisäänpääsy on lähempänä kuin
uskotkaan. Ihmeitä ei tarvita, pelkästään tahtoa ja kovaa työtä. Kova työ
palkitaan hyväksymisilmoituksella ja sitä onnea ei vieläkään unohda.
Paljon tsemppiä kaikille!
Helsingin valmennuskurssituutori,
Joanna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti