Fuksi vuodesta toiseen

Pääsykokeisiin lukiessa sosiaalinen elämä voi kärsiä ja monet juhlat voi jäädä kevään aikana välistä. Niinä hetkinä, kun ystävät viettävät vappua ja itse kulutat kirjaston penkkiä, kannattaa kuitenkin pitää mielessä, että kun yhden kevään jaksaa panostaa, niin ensi vuonna hauskanpitoa on luvassa kyllästymiseen asti. Meille tulevan fuksivuoden fiilistely pääsykokeisiin lukiessa oli yksi suurimmista motivaattoreista. Näin jälkikäteen täytyy sanoa, että vuosi oli juurikin niin huikea kuin olimme odottaneet, ja kaiken sen kevään työn arvoista. Vaikka lukemista oikiksessa on todella paljon, niin vähintään yhtä paljon on kaikenlaista vapaa-ajan ohjelmaa, ja näihin erilaisiin tapahtumiin ja aktiviteetteihin kannattaa ehdottomasti lähteä mukaan. Näin toisen vuoden opiskelijoina on taas kiva muistella fuksivuotta, ja kertoa Sinulle, tuleva fuksi, mitä kaikkea hauskaa ensi syksystä lähtien täällä on luvassa.

Fuksihärdelli

Heti ensimmäisenä Rovaniemelle saapumisen jälkeen potkaistaan käyntiin fuksihärdelli. Tätä kolmen viikon tapahtumarikasta härdelliä monet pitävät opiskeluaikojen parhaina aikoina, kuin myös allekirjoittaneet. Härdellin aikana käydään mm. Pikinikillä Waldermarin rannassa, vietetään grillibileitä ja tutustutaan Rollon pubitarjotaan baarikierroksella. Härdelli huipentuu sen päätapahtumaan fuksiaisiin ja fuksiaisten finaaliin, jossa fuksijoukkueet kilpailevat keskenään fuksiaisten kovimman tittelistä. Fuksihärdellin aikana tutustuu moneen uuteen ihmiseen ja saa ihania ystäviä, ja parasta on, ettei tähän aikaan ole vielä huolen häivää itse opiskelusta.

 

Sitsit

Kun fuksihärdellistä aletaan olla toivuttu, on luvassa fuksien ensimmäiset sitsit, Pohjolan pidot. Sitsit ovat akateeminen pöytäjuhla, jossa syödään, lauletaan juomalauluja ja pidetään puheita. Näillä sitseillä miehet vetävät puvut niskaan ja naiset edustavat pikkumustissaan. Pohjolan pitojen myötä hurahdimme sitsaamisen ihan tosissaan, ja pian sitsattiinkin jo Oulun kauppislaisten kanssa talousrikossitseillä, sekä paria viikkoa myöhemmin Oulun lääkisläisten kanssa perinteisillä hoitosyytesitseillä. Sitsit ovat hauskaa vaihtelua muihin perus bileiltoihin, ja varsinkin muiden alan opiskelijoiden kanssa sitsaamisen yhteydessä on aina mukava tutustua uusiin ihmisiin.

Kv-viikot, vuosijuhlat ja sillis

Oikiselämään kuuluu myös ns. Kv-viikot, eli kansainväliset viikot. Kv-viikkojen takana on oikeustieteen opiskelijoiden perustama Nordiska sekretariatet, johon kuuluu eri oikeustieteen ainejärjestöjä ympäri pohjoismaiden. Jokainen ainejärjestö järjestää kerran vuodessa oman viikkonsa, jonne muista ainejärjestöistä lähtee opiskelijoita vierailemaan. Artiklan järjestämä kv-viikko pidetään aina lokakuun tienoilla, ja silloin vieraat ympäri pohjoismaiden pääsevät viettämään unohtumatonta viikkoa tänne joulupukin kotiseuduille. Vieraat käyvät esimerkiksi eri ekskursioilla, sitsaavat pariinkin otteeseen ja pääsevät kokemaan Artiklan viikon perinteisen jallujuoksun. Me emme osallistuneet Artiklan omalle kv-viikolle, mutta Krista kävi myöhemmin keväämmällä vieraana rakkaan turkulaisen sisarainejärjestömme Lexin kv-viikoilla. Kv-viikoilla kielitaito kohentuu älyttömän nopeasti, saat nopeasti uusia ihania ystäviä ympäri pohjoismaiden ja hauskanpitoa näiltä viikoilta ei taatusti puutu. Kv-viikot järjestetään siten, että niiden lopussa on aina kyseisen ainejärjestön vuosijuhlat, jonne myös kv-vieraat ovat kutsuttu. Viime vuonna emme myöskään osallistuneet vuosijuhlille, sillä halusimme säästää jotain kivaa myös toiselle vuodelle. Tätä tekstiä kirjoittaessamme vuosijuhlat ovat seuraavana päivänä, ja täytyy sanoa, että vujukäjä on melkoinen!

Vuosijuhlilla vieraat pukeutuvat iltapukuihin ja frakkeihin, ja luvassa on erittäin hienostunut ilta, jossa juhlimme omaa rakasta ainejärjestöämme. Vuosijuhlaperinteeseen kuuluu myös seuraavan päivän silliaamiainen eli sillis, jossa haalarit päällä ensin parannellaan edellisillasta mahdollisesti aiheutunutta pääkipua ja startataan sitten uuteen nousuun.

                     

            

Vaikka syksyn päätapahtumiin kuuluvat ehdottomasti fuksihärdelli ja kv-viikko, on fuksisyksy täynnä muutakin pienempää ohjelmaa ja ajanvietettä. Syksy hurahtaa ohi niin vauhdilla, että pian huomaa joulukuun olevan käsillä, jolloin on aika päättää ensimmäinen lukukausi Artiklan omiin pikkujouluihin. Näissä pikkujouluissa Artiklan omat pojat esittävät perinteisen tiernapoikashown. Pikkujoulujen jälkeen opiskelijat lähtevät pikkuhiljaa hetkeksi rauhoittumaan kotipaikkakunnalle, ennen kuin taas viimeistään tammikuun alussa voi alkaa jo laskemaan päiviä yhteen koko vuoden odotetuimpaan tapahtumaan, kaamosluentoihin.

Kaamosluennot

Jottei arkeen paluu pitkän joululoman jälkeen käy tylsäksi, odottaa tammikuun lopussa vuoden tapahtumien kohokohta, Kaamosluennot! Tuolloin fuksien pitkään ja hartaasti odottamat haalarit saa vihdoin vetäistä jalkaan. Aamulla aikaisin bussit suuntasivat kohti Leviä professorien luennoidessa enemmän ja vähemmän vero-oikeudesta. Illalla, muutaman neuvoa-antavan jälkeen, kokoonnuttiin mökkeihin kuuntelemaan lisää luennointia kaamosluentojen teemaan liittyen. Ilta jatkui Hullussa Porossa pikkutunneille saakka.

Seuraavana päivänä ohjelmassa oli itse tapausten käsittely, taaskaan nesteytystä unohtamatta. Omassa tapauksessamme pääsimme kaveriporukalla harjoittelemaan sovittelua rooleihimme eläytyen. Samanaikaisesti muut ryhmät esittivät oikeustapausväittelynsä. ’’Virallinen’’ osuus päättyi voittajien julistamiseen, josta ilta jatkui taas artistien ja professoreiden yhdessä juhliessa.

Kaamosluentoja oli pitkään odotettu (ja jonotettu) mutta täyttivät ehdottomasti omat odotuksemme. Omalla kohdallamme kaamosluennot oli ikimuistoinen viikonloppu, joka mielestämme jokaisen tulisi itse kokea! Univelkaa paikkailtiin seuraavalla viikolla pitkään mutta hauskaa oli!

 

Poronkusema

Vuoden tapahtumat jatkuivat helmikuun lopussa perinteisellä Poronkusemalla. Teemana tänä vuonna oli Childhood memories – release your fantasies. Fukseina olimme mukana järjestämässä tapahtumaa, emmekä tänä vuonna päässeet siis kisaamaan. Pääsimme kuitenkin seuraamaan vauhdikasta rastikisaa. Ympäri Suomea tulleet opiskelijat kisasivat hauskoissa tehtävissä tuomareita lahjoen. Koko viikonlopun kestäneessä tapahtumassa meininki oli katossa kylmästä säästä huolimatta. Viikonloppu päättyikin fuksien järjestämään sillikseen. Tulevana vuonna olemme valmiina kisaamaan täysillä!

Fuksisitsit

Oman fuksivuoden seikkailut saivat ansaitsemansa päätöksen fuksisitseillä. Sitsaaminen olikin meille käynyt jo tutuksi mutta näille sitseille oli pakko päästä! Arvon toastmastereina toimivat viimeistä kertaa fuksikapteenimme, jotka myös palkitsivat fukseja erilaisilla kunniamaininnoilla. Pitkin sitsejä muisteltiin kulunutta fuksivuotta taustalla pyörivien kuvien merkeissä ja fuksikavereiden ympäröimänä. Tapahtuman kohokohta kuitenkin oli artisti –merkkien jakaminen. Pitkin vuotta olimme keräilleet fuksipassiin leimoja erilaisten tehtävien suorittamisesta, siivoamisesta biletykseen ja tiivistelmien kirjoittamiseen. Meidänkin osaltamme fuksivuoden seikkailut palkittiin siis ansaituilla Artisti – merkeillä!

Vappu

Ennen oikikseen pääsyä sai vain kateellisena katsoa opiskelijoiden hurjaa vapun viettoa potkupuvuissaan. Tänä vuonna viikon putki jäi kuitenkin meidän osalta välistä, sillä kaikkien näiden tapahtumien ohella piti muutama kouluhommakin suorittaa. Osa kavereista jäi Rovaniemelle opiskelijavappua viettämään, kun taas osa meistä suuntasi isolle kirkolle Helsinkiin. Onnistuttiin näkemään myös Amandan lakitus ja samalla päästiin edustamaan artisteja Helsingin keskustassa pyöriessä. Vappupäivänä etelään karanneet artistit kokoontuivat perinteisesti kaivariin enemmän ja vähemmän silmät ristissä. Tarkoituksena on vielä päästä viettämään opiskelijavappua myös täällä Rollossa! Vapun jälkeen olikin pian aika suunnata kotiin kesäloman viettoon ja pistää purkkiin mahtava fuksivuosi.

Me emme kuitenkaan tyytyneet kohtaloomme vaan päätimme jatkaa fuksivuoden hauskuutta vielä syksylläkin – tällä kertaa tuutoreina. Siinä hommassa päästiin tutustumaan uusiin mahtaviin fukseihin ja kokemaan koko huikea fuksihärdelli uudestaan. Fuksiaisissa Kristan Uunot ja Joannan Teletapit kisasivat muiden joukkueiden kanssa urheasti kaatosateessa, sen meininkiä haittaamatta. Meidän seikkailumme tältä osaa sai mahtavan päätöksen, kun Uunot ja Teletapit olivat vastakkain fuksiaisten finaalin tiukassa kisassa.

Fuksivuosi oli siis täynnä hauskoja ja unohtumattomia tapahtumia. Kuitenkin joitain niistä säästyi koettavaksi vielä seuraavalle vuodelle. Parasta kuitenkin kaikessa oli uudet ystävät ja heidän kanssa jaetut kokemukset ja hauskat hetket. Näiden avulla pärjää läpi Rollon kylmän talven.

Nähdään ensi syksynä!

Krista Hendriksson & Joanna Puhto

Motivaatiota ja rehellistä työtä

 

Kevät on jo pitkällä ja aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta jopa täällä Rovaniemellä. Tässä vaiheessa istumalihakset voivat alkaa jo puutua, koska luku-urakka on jo pitkällä. Seuraavaksi kerron joitakin omasta mielestäni tärkeitä asioita, jotka kannattaa pitää mielessä viimeisinä päivinä.

Itsensä motivoituneena pitäminen on erittäin tärkeää. Motivoituneena lukeminen on yleensä tehokkaampaa ja mielekkäämpää. Huomasin myös itse, että sain enemmän tuloksia aikaan kun motivaatio oli huipussaan. Tottakai voi tulla hetkiä, jolloin lukeminen puuduttaa ja pääsykoeurakka tuntuu mahdottomalta. Tällöin on hyvä pysähtyä miettimään sitä omaa motivaation lähdettä. Motivaatio on usein tahdosta kiinni ja tässä tapauksessa tahdosta päästä oikikseen. Vaikka helposti  keksisi monta asiaa, jota tekisi mielummin kuin istuisi pääsykoekirja kädessä, kannattaa tällöin muistuttaa itseään siitä, kuinka paljon sitä opiskelupaikkaa haluaa. Tavoite, eli sisäänpääsy, kannattaa pitää kirkkaana mielessä.

Itseäni motivaation saavuttamisessa auttoi mielenkiinnon ylläpitäminen. Kevään aikana samat artikkelit tuli kahlattua useaan kertaan läpi, kyllästymiseen asti. Lukeminen ei muutu pakkopullaksi kun siitä tekee mielenkiintoisempaa. Vinkkejä voi kysyä muilta, mutta kannattaa kuitenkin luottaa siihen omaan tekemiseen, sillä eri ihmisillä toimivat eri tyylit. Valmennuskurssista oli myös suuri apu, sillä se toi toivottua vaihtelua lukupäiviin. Myös riittävät tauot ja vapaa-aika auttoivat mielenkiinnon ylläpitämisessä, kun aivot saivat välillä levähtää. 

Myös hyvä asenne auttoi motivaation ylläpitämisessä. Uusi päivä kannattaa aina aloittaa puhtaalta pöydältä edellisen päivän turhautumiset unohtaen. Jos lukemista ja opiskelua ajattelee pakkopullana, niin sitä se myös on. Tottakai tulee myös päiviä, jolloin lukeminen ei tunnu maistuvan ja se on ihan tavallista. 

Toisena tärkeänä asiana on muistaa, että vielä on hetki aikaa jäljellä. Epätoivo, itsekriittisyys ja paniikki omasta osaamisen tasosta ovat tuttuja fiiliksiä pääsykoekeväältä. Ei pidä lannistua, sillä tärkeintä ei ole se mitä olet osannut väli- tai loppukokeessa, vaan se mitä osaat pääsykoepäivänä. Viime keväänä opin itse, ettei virheistä pidä masentua vaan ottaa niistä opiksi ja olla tyytyväinen, että huomasi hyvissä ajoin mikä osa-alue kaipaa vielä enemmän harjoittelua niin sen kerkeää hioa kuntoon.

Haluan myös painottaa, että työ kannattaa tehdä nyt eikä huomenna. Pääsykokeisiin valmistautuminen on rankkaa ja pitkä urakka, joten siihen kannattaa panostaa nyt eikä vasta ensi keväänä. Oikikseen ei päädytä sattumalta, vaan se on kovan työn tulos ja tuo työ kannattaa hoitaa kerralla kunnolla. Jos huomaat ettet osaa jotain asiaa, opettele se uudestaan. Älä siirrä opettelua ensi viikkoon tai huomiseen, jos voit tehdä sen jo tänään. Koin itse tämän tärkeäksi viime keväänä edellisistä hakukerroista viisastuneena. Edellisillä kerroilla vaikeat asiat tuppautuivat jäämään opeteltavaksi viime tippaan, minkä seurauksena iski paniikki ja ahdistus kun opeteltavaa oli enemmän kuin kerkesin käsittelemään. 

Älä myöskään huijaa itseäsi ja tuudittaudu siihen, että osaat asiat jos ne lukiessa kuulostavat tutuilta, ne pitää myös osata ulkoa. Pitää olla rehellinen ja ottaa itseään niskasta kiinni eikä kääntää sivua jos joku asia tuntuu vaikealta. Ja kevään aikana kaikki lauseet tulevat tutuiksi mutta ne pitää silti lukea joka kerta ajatuksella. Näin ollen oman osaamisen riittävän kriittinen arvioiminen ja testaaminen on oleellista. 

Edellä sanotusta huolimatta tulee luottaa omaan tekemiseen ja edistymiseen. Jokainen oppii asioita eri tavalla ja eri tahdissa. Itselleen ei saa olla liian ankara vaikka kriittinen osaamisen suhteen tulee olla. Huomion helposti kiinnittää asioihin, joita ei vielä osaa ja silloin jää huomaamatta mitä kaikkea on jo todellisuudessa oppinut. Oman edistymisen huomaa helposti vertaamalla osaamista esimerkiksi kuukauden taaksepäin. Sain tämän vinkin viime keväänä omalta tuutoriltani ja se osoittautui ainakin omalla kohdallani erittäin hyödylliseksi. Epätoivon hetkinä ajattelin, ettei lukemisesta tule yhtään mitään enkä ole oppinut mitään ulkoa. Kun pysähdyin hetkeksi muistelemaan lähtötilannetta, huomasin että osaamiseni oli kehittynyt ja tämä kasvatti motivaatiota ja potki lukemaan entistä ahkerammin.  

Kaikista tärkeimpänä ja todennäköisesti jo moneen kertaan kuultu asia on, että kukaan ei saa luovuttaa! Jos jotain todella haluaa, sen eteen on tehtävä töitä. Epätoivon hetkinä kannattaa muistaa pitää huolta omasta jaksamisesta ja hyvinvoinnista. Ulkoilu ja tukiverkostot voivat esimerkiksi auttaa. Todennäköisesti myös muilla hakijoilla on tullut vastaan samoja fiiliksiä, joten hyvä vaihtoehto on jakaa näitä fiiliksiä esimerkiksi kurssikavereiden tai tuutorin kanssa, joilta saa varmasti tsemppausta. 

Tee kaikkesi niin sisäänpääsy on lähempänä kuin uskotkaan. Ihmeitä ei tarvita, pelkästään tahtoa ja kovaa työtä. Kova työ palkitaan hyväksymisilmoituksella ja sitä onnea ei vieläkään unohda. 

Paljon tsemppiä kaikille!

Helsingin valmennuskurssituutori,

Joanna

Positiivinen asenne

Viime helmikuu lähti käyntiin järjettömällä säätämisellä. Hain ensimmäistä kertaa eikä minulla ollut minkäänlaista pohjaa. Opiskelutekniikkani oli hakusessa ja yritin omaksua uutta tietoa keinoin, joiden olin kuullut olevan oppimisen kulmakiviä oikikseen haettaessa. Tein muistiinpanoja, mikä lähinnä vain hidastutti lukurytmiäni. Kun en ymmärtänyt mistään mitään, jouduin kirjoittamaan ylös valtaosan tekstistä. Lukiessa pidin päällä sekunttikelloa, ja päivä oli purkissa vasta kun lukuaikaa oli kertynyt tietty tuntimäärä. Googlettelin kirjassa mainittuja korkeimman oikeuden ratkaisuja ja opettelin ulkoa niiden ratkaisunumeroita. Pänttäsin lakipykäliä ja kirjan sivulauseessa mainittujen oikeudellisten ajattelijoiden nimiä. Luku- ja vastaustekniikan kurssilla helmikuun lopulla sain kuulla, että kaikki kirjan artikkelit eivät kuuluneetkaan pääsykoevaatimuksiin. Olin siis ajellut ihan omin päin ja aamusumuun. Ei hätää, vielä oli aikaa tehdä korjausliike.

Maaliskuussa vuokrasin asunnon lähempää valmennuskurssin pitopaikkaa. Halusin käyttää aikani tehokkaasti enkä istuskella päivittäin toista tuntia bussissa. Olin myös päättänyt, ettei homma jää ainakaan yrityksen puutteesta kiinni. Minulla ei ollut lukusuunnitelmaa, vaan tietyt tuntitavoitteet joka päivälle. Kiinnitin jääkaapin oveen kalenterin, johon merkitsin päivittäiset lukumäärät ja omat fiilikset. Tätä kautta pystyin seuraamaan hommieni edistymistä ja omaa vointiani. Pidemmällä syklillä aloin hahmottaa huonon päivän tulevan tasaisin väliajoin, kun oli repinyt tarpeeksi monta päivää putkeen. Stressitasoni olivat sen verran korkealla, että öisin oli vaikeuksia saada unen päästä kiinni. Painetta lisäsi se, että tiesin unen saannin olevan ensiarvoisen tärkeää oppimiseni kannalta. Asian tiimoilta otin yhteyttä henkilökohtaiseen tutoriini, joka sattumalta kertoi painineensa samojen vaivojen kanssa. Hänen vinkistään aloin hyvällä omalla tunnolla ottamaan lyhyitä päiväunia aina kuin siltä tuntui.

Valmennuskurssilta sain mielettömästi henkistä tukea. Se oli päivieni kohokohta, kun pääsin ihmisten ilmoille. Lisäksi tieto siitä, että aina oli joku, jolta kysyä oli minulle tärkeää. Kurssilla olin myös etuoikeutettu tutustumaan hienoihin uusiin ihmisiin, jotka toivottavasti pysyvät elinikäisinä ystävinä. Teimme parin kurssikaverin kanssa Whatsupp-ryhmän, jossa keskutelimme kevään mittaan päivittäin ja testasimme toisiamme. Tuntui, että puskimme tiiminä eteenpäin.

Huhtikuussa hommien teko jatkui tasaisella tahdilla. Yritin pitää mieleni kirkkaana ja keskittyä olennaiseen. Tuntui, että oma tapa oppia alkoi tässä vaiheessa löytyä. En opetellut mitään asioita ulkoa, vaan aiheen ymmärryksen kautta ne pikku hiljaa alkoivat jäädä mieleeni. Korkeasta stressitasosta varmasti johtui, että sairastelin jatkuvasti kevään mittaan. Yritin kuitenkin olla lannistumatta. Huomasin, että positiivisen vireen päälle saaminen oli oman oppimiseni kannalta kaikista tärkeintä. Ja kun lukeminen alkoi tökkiä oli turha vääntää väkisin.

 

Toukokuu oli minulle kaikista vaikein. Aloin olla uuvuksissa monen kuukauden lukemisesta ja stressi oli älyttömän kova. Tässä vaiheessa en voi olla korostamatta upeiden kurssikavereideni ja henkilökohtaisen tutorini merkitystä. Heidän kanssaan pidin päivittäin yhteyttä ja oli huojentavaa huomata heidän käyvän samanlaisia fiiliksiä läpi.

Vajaa vuosi sitten menimme pääsykokeeseen kurssikavereideni kanssa samaa matkaa lähes järjettömällä itsevarmuudella. Pääsimme kaikki sisään ja opiskelemme nyt samassa tiedekunnassa. Elämä Lapissa on ollut minulle ainutlaatuista. Koen olevani etuoikeutettu ja onnellinen saadessani opiskella mielenkiintoista alaa hyvässä seurassa.

Kevät voi olla kova, jos ei saa komppia ihan kohdalleen, mutta matkalla voi korjata työtapojaan ja toimintamallejaan. Omasta kunnosta ja ennenkaikkea hyvästä motivaatiosta huolehtiminen nousee näin jälkikäteen tärkeimmäksi asiaksi, mitä painottaisin kokeisiin lukemisessa. Perusasiat kuntoon sitten pitkä pitkä päätyyn ja perään. Tsemppiä!

Helsingin tutori

Sointu

Kertaa, kertaa, kertaa

Morjesta,

Pääsykoekevät koettelee jokaista sen tosissaan ottavaa niin psyykkisesti kuin fyysisestikin. Kevät on edennyt jo loppusuoralle, jossa leikki muuttuu kestävyysurheiluksi. Onkin aika erotella oikkarit kokelaista. Leikin jättäminen sikseen ja ensi keväänä uudestaan hakeminen saattaisi tuntua houkuttelevan hyvältä vaihtoehdolta. Totuus on kuitenkin se, ettei se tämän helpommaksi välivuosien myötä muutu. Työ on tehtävä nyt ja loppusuora on painettava läpi täysillä ja väkisin. Vain uskomalla itseensä ja omaan tekemiseensä on mahdollista päästä sinne minne ikinä haluat, sillä yleensä se, joka todella uskoo pystyvänsä johonkin, ja se joka ei usko pystyvänsä siihen, ovat molemmat oikeassa.

Itselläni on takana kolme pääsykoekevättä. Ensimmäisen kerran hain oikikseen keväällä 2013. Tarkoituksena oli ponnistaa Pykälän valmennuskurssilta Helsingin yliopistoon, mutta tuolloin minulla ei ollut mitään käsitystä siitä, kuinka paljon lukemista todella tarvittaisiin tai ylipäänsäkään mistään lukutekniikoista. Sisäänpääsy jäi ensimmäisellä kerralla todella kauas. Toisella hakukerrallani päädyin hakemaan Lappiin, johon lisävauhtia hain Rovala opistosta. Motivaatio-ongelmat varjostivat tuota vuotta ja vaikka keväällä luinkin paljon, en yksinkertaisesti antanut kaikkeani. Kokeen jälkeen oloni oli kuitenkin toiveikas, sillä koe oli mennyt mielestäni hyvin ja olin osannut vastata lähes kaikkiin kysymyksiin. Tulosten lopulta tultua olin hämmentynyt siitä, kuinka lähelle olin jäänyt sisäänpääsystä omasta mielestäni niin vähäisellä työn määrällä. Tuolloin vasta löysin uskon omaan tekemiseeni ja sisäistin sen, että minulla olisi mahdollisuus päästä sisään, mikäli antaisin kaikkeni. Jälkeenpäin ajateltuna oli hyvä asia, etten tuolloin vielä päässyt sisään, sillä en olisi ansainnut sitä enkä varmasti olisi osannut arvostaa sitä niin paljon kuin arvostan nyt.

Helmikuun 2. päivä 2015 kello 9:00 pääsykoekirjat tulivat myyntiin Lapin yliopiston kirjastoon. Olin varta vasten tullut Rovaniemelle Suomen pääkaupungista, Tampereelta hakemaan kirjoja. Motivaationi oli tuona keväänä huipussaan alusta loppuun. Uskoin siihen, että tulisin pääsemään sisään, kunhan vain antaisin kaikkeni, enkä antaisi uskon itseeni ja tekemiseeni lopahtaa hetkeksikään. Tarkoituksenani oli opetella pääsykoekirjat niin hyvin, että voisin kävellä pääsykoesaliin itsevarmana ja vailla pelkoa siitä, etten tulisi pääsemään sisään. Lopputulos ei ollut ihan kuvitelmieni mukainen sillä, en pystynyt lukemaan kahtena viimeisenä päivänä ennen pääsykoetta ollenkaan, koska jännitin liikaa. Löysin aina jonkun asian kirjoista, mitä en osannut mielestäni tarpeeksi hyvin. En myöskään nukkunut silmäystäkään kahtena viimeisenä yönä ennen pääsykoetta. Pääsykoeaamuna jopa oksensin jännityksestä, mikä oli minulle täysin uutta. Kävellessäni mahtavan Tampereen puistotornin portaita ylös koesaliin jalkani vapisivat ja käteni hikoilivat. Todellisuus oli suora peilikuva kuvitelmastani, jossa kävelen itsevarmana koesaliin tekemään vuoden suoritustani. Tuo kamala sisältä syövä päivien jännitys kuitenkin laukesi saatuani kokeen eteeni, sillä tärpit olivat osuneet täysin kohdilleen ja ainoaksi ongelmaksi koitui se, ettei vastaustila riittänyt mihinkään kysymykseen. Lopulta olin viimeinen joka poistui koesalista, ja olo kokeen jälkeen oli todella tyhjä. 

Alitajuisesti tiedostin, että olin päässyt sisään, mutta silti seuraavat viikot ennen tulosten saapumista olivat täynnä spekulointia oman pääkoppani sisällä. Olin todellakin antanut kaikkeni ja mietin kaikkia asioita, mitä olisin voinut tehdä toisin, mutta tulin aina siihen lopputulokseen, että en olisi voinut tehdä mitään muuta. Tulosten tultua olin tottakai onneni kukkuloilla, mutta tavallaan halusin vain päästä lepäämään. Pääsykokeisiin lukeminen oli ohi, pääsykokeiden jännitys oli ohi, koe oli tehty, kokeen tulosten jännitys oli ohi ja tulos oli vähintäänkin riittävä sillä tulokseni ylitti pisterajan 20 pisteellä. 

Itse koin toimivaksi tavaksi lukemisen kellottamisen. Sekuntikello pysähtyi aina, kun edes nostin katseeni kirjasta. Aloitin urakan kellottamalla lukemista suunnilleen 4 tuntia päivässä. Kevään edetessä nostin hiljalleen tunteja ylöspäin siten, että loppusuoralla pyrin lukemaan sekuntikelloon 8-9 tuntia päivässä, poikkeuksena valmennuskurssipäivät, lauantait ja sunnuntait. Lauantaisin pyrin lukemaan viitisen tuntia ja sunnuntait olin pyhittänyt kokonaan lomailulle. Vapaapäivien merkitystä en tässä tekstissä kykene riittävästi korostamaan. Muistakaa antaa pääkoppienne välillä levätä ja tehkää jotain lukemisen vastapainoksi. Hyppikää vaikka narulla tai ommelkaa, kunhan saatte ajatukset edes hetkeksi  muualle. Ensimmäisellä kerralla luin kirjat nopeasti läpi saadakseni hyvän yleiskuvan alueesta. Toisella kerralla luin kirjat läpi hitaasti tehden alleviivauksia ja muistiinpanoja. Valmennuskurssin alettua pyrin aina opettelemaan seuraavalla valmennuskurssikerralla käsiteltävät asiat valmiiksi, sekä kertasin edellisellä kerralla opittuja asioita. Koin valmennuskurssin todella hyödylliseksi, sillä valmennuskurssi loi pääsykoekeväälle sopivan viikkorytmin ja toi vaihtelua pelkkään lukemiseen. Unohtamatta tietenkään mahtavia opettajia. 

Suuri virhe monien muiden lisäksi, minkä tein kahtena aiempana pääsykoekeväänäni ja mikä meinasi myös käydä viimeisimpänä, oli se, että unohdin jo aiemmin opettelemani asiat. En kerrannut tarpeeksi, vaan opettelin kirjallisuutta artikkeli kerrallaan, joka johti siihen, että käsiteltyäni kaikki artikkelit läpi olin unohtanut sen artikkelin asiat mistä olin aloittanut. Tämän takia on tärkeää lukea artikkeleita välillä myös ristiin. Näin loppukeväästä on aika unohtaa aikaa vievät oppimistekniikat. Muistiinpanojen laatiminen, tarralappujen liimailu sekä muut vastaavat kikat ovat äärimmäisen hyviä tekniikoita, mutta vievät todella paljon aikaa. Keskittykää enemmän tiedon ylläpitämiseen sekä ulkoa opetteluun.

Ville