Ensimmäisellä yrittämällä oikikseen epäilyistä huolimatta

Kun pohdin tulevaa urapolkuani lukion jälkeen, oikeustieteellinen oli aina ensimmäinen vaihtoehto. Ainoa asia, joka esti minua hakemasta oikikseen heti lukion jälkeen oli se, että suoraan sanoen pelkäsin sisäänpääsyn vaikeutta. Tämän takia selailin välivuotena lukuisia kertoja opintopolkua etsien minulle vaihtoehtoista opiskelupaikkaa, jonne olisi ehkä niin sanotusti helpompi päästä. Etsintä ei kuitenkaan ikinä tuottanut tulosta, minkä takia päätin lopulta rohkaistua ja hakea unelmieni opiskelupaikkaa oikeustieteellisestä tiedekunnasta. 

Takaraivossani oli kuitenkin rohkaistumisesta huolimatta edelleen pieni pelko. Kuulin monilta läheisiltäni kertoessani oikikseen hakemisesta seuraavanlaisia lauseita "No, mutta ei se mitään vaikka et pääsisi, haet kuitenkin vasta ensimmäistä kertaa". Ja tottahan tuo tosissaan oli; oikeustieteelliseen, kuten moniin muihinkin hakupainealoihin, haetaan usein useampia kertoja. Tämä tieto oli kieltämättä osittain lohduttava, mutta osittain myös laski tunnetta siitä, että voisin onnistua heti ensimmäisellä hakukerralla. 

Pikkuhiljaa aloin enemmän ja enemmän orientoitua siihen, että ensimmäisellä hakukerralla on miltei mahdotonta päästä sisään, ja rupesin sanomaan monille tuttavilleni ikään kuin suojellakseni itseäni, että "Saa nyt nähdä miten käy, koska haen kuitenkin vasta ensimmäistä kertaa". Ennen valmennuskurssin alkua olinkin aikalailla asennoitunut siten, että ensimmäinen hakukerta mennään niin sanotusti testaamalla, vaikka tiesin hyvinkin, että oikikseen pääsy oli sillä hetkellä suurin unelmani. 

Pian valmennuskurssin ja luku- ja vastaustekniikan opetuksen alkaessa huomasin kuitenkin ajatusmaailmani olevan erittäin ongelmallinen. Aloin ymmärtämään sen, että jos haluaisin päästä kouluun heti, minun olisi pakko hakea täysillä, eikä mitenkään puoliteholla - ja ennen kaikkea uskoa itseeni ja kykyihini. Tästä oivalluksesta voin kiittää valmennuskurssiani, jossa minulle toitotettiin sitä, kuinka kenenkään ei kannata hakea oikikseen "testaamalla", ja sitä, kuinka joka ikinen vuosi kouluun pääsee myös monia ensikertalaisia hakijoita. Tajusin sen, että puoliteholla hakeminen ei auttaisi loppupeleissä yhtään mitään: ei kouluun pääsyä ensimmäisellä kerralla, eikä myöskään mahdollisina seuraavina hakukertoina. 

Uskon, että asenteeni muutos oli merkittävin tekijä sen kannalta, että pääsin heti ensimmäisellä hakukerralla kouluun. Kun päätin hakea sata lasissa, tein itselleni tarkan lukusuunnitelman, huolehdin, että syön ja nukun hyvin, muistin tasapainottaa vapaa-ajan ja lukemisen, motivoin itseäni soittolistoilla ja erilaisilla motivaatiokuvilla, kirjoitin ylös asioita, jotka motivoivat minua oikikseen hakemiseen, ja ennen kaikkea sain pidettyä päämäärä koko ajan kirkkaasti mielessä. Asenteen muutos oli siis käytännössä avain siihen, että porskutin kunnialla läpi koko pääsykoekevään ja unelmistani tuli kuin tulikin heti ensimmäisellä hakukerralla totta. 

Minä haluan nyt vuorostani kertoa sinulle, joka mahdollisesti epäilet kykyjäsi päästä oikikseen, koska haet "vasta ensimmäistä kertaa", että kaikki epäily tai pelkääminen on turhaa. Jos minäkin onnistuin, vaikka kuinka alkuun epäilinkin itseäni, voit sinäkin onnistua. Kaikki lähtee siitä, että pitää tavoitteen kirkkaana mielessä ja uskoo itseensä. Tämän ymmärtäminen on oikeasti kullanarvoista, sillä minäkään en olisi tässä tänä päivänä opiskelemassa unelma-alaani, jos en olisi uskonut itseeni. Minun tärkein neuvo tällä hetkellä onkin sinulle se, että älä missään nimessä anna itsesi olla pahin kilpakumppanisi!

Haluan kuitenkin lopuksi muistuttaa, että jokaisen hakuprosessi on erilainen. Se, kuinka monta kertaa hakee kouluun, ei määrittele sitä, kuinka hyvä juristi tulee tulevaisuudessa olemaan - päinvastoin useat hakukerrat, kuten myös ensimmäisellä hakukerralla sisään pääseminen, kertovat periksiantamattomuudesta, määrätietoisuudesta ja sinnikyydestä. 

Tsemppiä jokaiselle ihan super paljon luku-urakkaan! Pääsykoekevät on hektinen ja raskas, mutta vaikka kuinka kliseiseltä se kuulostaisikin: kaiken sen arvoinen. <3 

Iina Antinoja 

Fuksi 2021

Motivaation ylläpitäminen

Olen haaveillut ala-asteesta lähtien opiskelusta oikeustieteellisessä tiedekunnassa sekä sen jälkeisistä työmahdollisuuksista. Vaikka tavoitteen muodostuminen oli selkeää, sen toteutuminen ei niinkään. Tavoitteena ollut sisäänpääsy toteutuikin vasta kolmannella yrittämällä. Suuressa roolissa sisäänpääsyn mahdollistajana on ollut ehdottomasti motivaatio. Kolmen yrityksen johdosta koenkin, että olen oiva ihminen puhumaan motivaatiosta. 

Se mikä minua motivoi hakemaan juuri oikeustieteelliseen koostui monista tekijöistä. Olen aina ollut kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista sekä muiden auttamisesta. Alusta lähtien minua on myös motivoinut halu näyttää epäilijöille, että minusta on tähän. Näillä eväillä kohtasin ensimmäisen kerran pääsykoeurakan vuonna 2019. Kuten aloituksesta voimme päätellä sisäänpääsy ei toteutunut niin kuin ei toteutunut myöskään seuraavallakaan kerralla.

Kolmannella kerralla päätin, että nyt minä pääsen sisään. Välivuosien aikana olin tehnyttöitä muutamassa eri paikassa. Työ ei ollut aina niin hohdokasta, mikä lisäsi entisestään motivaatiotani. Tiesin, etten halua tehdä vastaavanlaisia töitä loppu elämääni, joten tein itselleni hyvin selkeäksi, että tänä keväänä teen asiat niin hyvin kuin suinkaan ikinä pystyisin.

Kirjojen julkaisun lähestyessä motivaationi oli hyvin korkealla. Aikaisemmat yritykseni olivat auttaneet minua ymmärtämään sen, että motivaatiota on todella tärkeä ylläpitää koko luku-urakan ajan. Tämän varmistamiseksi tein muutamia toimenpiteitä, sillä en halunnut kolmannella kerralla riskeerata mitään. Ennen pääsykoekirjojen julkaisua kävin itsekseni läpi kaikki pienimmätkin asiat, mitkä minua motivoivat. Kirjoitin nämä ylös. Mikäli havaitsin motivaationi laskevan lukemisen aikana, kävin tämän listan läpi. Tämän lisäksi manifestoin itseäni pääsemään sisään oikeustieteelliseen teippaamalla opiskelupisteeni yläpuolelle lapun, jossa luki ”oikikseen 2021”.

Itse lukemisen aikana minua motivoi erityisesti lähipiirini. Perheeni ja läheisimmät ystäväni tiesivät, kuinka tärkeä asia sisäänpääsy minulle oli. He olivat äärettömän korvaamaton tuki minulle koko pääsykoekevään ajan. Ystäväni tsemppasivat minua lähes joka päivä. He olivat kirjoittaneet seinilleni post it lappuja, joissa luki esimerkiksi: ”nyt sinä onnistut” ja muita vastaavia lausahduksia. Äitini toimi ruokalähettinä, ettei minut tarvinnut itse käyttää aikaa ruuanlaittoon. Kaikki tämä apu lisäsi motivaatiotani, sillä halusin näyttää läheisilleni, ettei heidän apunsa ollut turhaa.

Lukemisen aikana tulee todennäköisesti niitä hetkiä, kun motivaatio on alhaalla. Rohkaisenkin kaikkia miettimään etukäteen, mitkä asiat saavat sinun motivaatiosi pysymään ylhäällä. Haluan kuitenkin muistuttaa, että armollisuus itseään kohtaan on lähes yhtä tärkeää, kuin itse motivaation ylläpitäminen. Mikäli lukemisen aikana tulee sellainen hetki, ettei motivaatiota yksinkertaisesti vain löydy, ota itsellesi hetki ja tee sellaista, mistä sinulle tulee hyvä mieli. Oma jaksaminen on kuitenkin koko urakassa kaikista tärkeintä.

Toivotan jokaiselle äärettömästi tsemppiä luku-urakkaan. Te pystytte siihen! 

-Ensimmäisen vuoden opiskelija

Ei kolmas vaan neljäs kerta toden sanoo

Olin kuullut tarinoita, että suurin osa pääsee opiskelemaan oikeustieteitä pääsykokeella hakiessaan toisella tai kolmannella yrittämällä. Lisäksi on olemassa sanonta, että kolmas kerta toden sanoo. Ajattelin, että minäkin kuulun tähän ryhmään ja pääsen viimeistään kolmannella hakukerralla oikikseen. Koin jopa paineita siitä, että en saisi olla keskivertohakijaa huonompi. En kuitenkaan päässyt sisään vielä kolmannellakaan hakukerralla. Toisaalta jälkikäteen ajateltuna tämä oli jopa hyvä. 

Välivuosien aikana kerkesin sisäistää, että tärkeintä ei ole se, monennella hakukerralla pääsee opiskelemaan unelma-alaansa. Esimerkkinä se, että pääsykoekevään aikana voi sattua asioita, jotka voivat ratkaisevasti vaikuttaa motivaatioon tai mahdollisuuksiin opiskella. Tämän vuoksi ei kannata olla liian ankara itselleen. Välivuodetkin voivat olla hauskoja ja opettavaisia. Työelämässä kerkeää olla jopa liian monta vuotta ja alanvaihto sekä aikuisopiskelu ovat yleistyneet, joten kannattaa pyrkiä ajattelemaan, että elämässä kyllä kerkeää tehdä mitä haluaa.

Välivuosien aikana oli aikaa pohtia tulevaisuutta. Yritin miettiä muita minua mahdollisesti kiinnostavia aloja, mutta silti oikis pysyi aina ykkösenä. Hetken ajattelin esimerkiksi valtiotieteitä, psykologiaa ja viittomakielen tulkkia, mutta tulin lopputulokseen, että harmittaisi aina nähdä oikisopiskelijoita Bolognan punaisissa haalareissaan tai törmätä työelämässä juristeihin. Välillä jopa toivoin kiinnostuvani jostain toisesta alasta enemmän, sillä ei ole mahdotonta, että vuosien aikana unelmat muuttuvat. Välivuosien aikana voi oppia itsestään, ja löytää vielä enemmän oman alansa tai todeta oikiksen olevan ainoa oikea vaihtoehto. Lisäksi voit miettiä, sopisiko sinulle jokin toinen tapa hakea oikikseen opiskelemaan kuin pääsykoe.

Itse käytin välivuodet työskentelemällä ja matkustelemalla. Työskentely, matkustelu, avoimessa yliopistossa opiskelu tai vaikkapa vapaaehtoistyö voisivat olla hyviä ideoita välivuoden mielekkääseen kuluttamiseen. Kannattaa yrittää nauttia välivuosista, sillä ne ovat osa elämää. Töistä saa esimerkiksi rahaa, mikä helpottaa omilleen muuttoa ja oman elämän rakentamista. Välivuosienkin aikana voi tutustua uusiin ihmisiin ja saada uusia ystäviä. Voi aloittaa uuden harrastuksen tai kehittää itseään. Välivuosi ja erityisesti pääsykokeessa epäonnistuminen voi harmittaa, mutta siitä pääsee kyllä yli. Tuli huomattua, että se alle vuosi, joka yhteisvalinnan tuloksien julkaisusta seuraavien pääsykoekirjojen julkaisuun oli, kului todella nopeasti.

Tietenkin joku voi kyseenalaistaa, sovitko alalle tai lähipiiri voi luoda paineita. Heidän mielipiteilleen tai ajatuksilleen ei kannata antaa liikaa painoarvoa. Kukaan ei saa estää sinua hakemasta niin monta kertaa putkeen kuin haluat. Uskon, että kaikki halukkaat lopulta pääsevät. Minä pääsin neljännellä hakukerralla ja sinä voit päästä heti ensimmäisellä tai vaikkapa kuudennella kerralla, ja kun pääset, on sinulla todellakin oikeus iloita siitä!

Jos välillä tunnet itsesi muita huonommaksi tai hakuprosessin toivottomaksi, voit yrittää miettiä hyviä puolia:

-Tiedät, mikä sinua motivoi. 

Omia syitä oikikseen hakemiselleen on kerinnyt miettiä useamman vuoden. Lisäksi on mahdollista, että myöhemmillä hakukerroilla on huomattavasti motivoituneempi kuin ensimmäisellä.

-Sinulla on pohjatietoa oikeudellisesta ajattelusta, lakien rakenteesta ja eri oikeudenaloista yms.

Esimerkiksi omina hakuvuosinani oikeuslähdeoppi toistui pääsykoekirjoissa joka vuosi jossakin muodossa, joten siihen ei tarvinnut kuluttaa aikaa, kun se oli tuttu jo aiemmilta vuosilta.

- Pääsykoekirjoja on helpompi alkaa lukemaan, kun oikeudellinen teksti on tuttua ja osaa erotella oleelliset asiat epäoleellisista.

-On kokemusta pääsykoetilanteesta ja ajankäytöstä – tietää, mitä pääsykokeessa vaaditaan.

-Opitun tiedon myötä kiinnostus alaa kohtaan lisääntyy ja vahvistuu tunne, että kyseessä on itselle sopiva ala. Tämä lisää motivaatiota yrittää uudelleen.

-Tietää, mikä lukutekniikka toimii itsellä.

Hyväksi todettuja tekniikoita kannattaa hyödyntää.

-Kannattaa muistaa, että välillä sisäänpääsy voi olla vähän tuuristakin kiinni.

Kukaan ei voi muistaa pääsykoekirjojen jokaista sivua ulkoa. Eri ihmisillä on eri asiat eri tarkkuudella hallussa ja on melko sattumanvaraista, mitä asioita pääsykokeessa kysytään. 

 

Tsemppiä hakuun ja nähdään tiedekunnassa!

-Fuksi 2021

Muutkin mokaa

Mitä jos en onnistu ylioppilaskirjoituksissa? Tämä kysymys on varmasti monen abin mielessä tänäkin keväänä. Ylioppilaskirjoituksille on annettu enemmän ja enemmän painoarvoa vuosi vuodelta. Nykyään todistuksella voi päästä suoraan unelmien koulupaikkaan. Kuitenkin läheskään kaikki eivät kirjoita niin hyviä papereita, joilla pääsisi suoraan esimerkiksi oikikseen. Mitä sitten? Onko ajatus oikeustieteelliseen sisäänpääsystä tuhoon tuomittu, jos ei kirjoitakaan L:n papereita? Ei tietenkään ole: oikikseen pääsee yhä 60 prosenttia pääsykokeilla.

Olin itse asettanut itselleni kovat tavoitteet ylioppilaskirjoituksia varten. Olin ajatellut, että minun on pakko saada tietyistä aineista tietyt arvosanat. Näin ei kuitenkaan ole. Ylioppilaskirjoitukset eivät määritä muuta kuin sen, millainen osaamistaso on jollakin hetkellä jostakin asiasta. Tulokseen vaikuttaa todella moni asia: terveydentila, jännittääkö, onko sattunut jotain, jonka takia ajatukset ovat muualla yms. Jonain toisena päivänä olisi samalla osaamisella voinut saada jonkun toisen tuloksen. Juuri siksi onkin tärkeää, että kirjoitukset voi uusia. Jos omiin arvosanoihin ei ole tyytyväinen, voi niitä halutessaan käydä korottamassa. Kannattaa kuitenkin miettiä, onko korottamisessa järkeä. Jos korottaa jonkin aineen, auttaako se pääsemään kouluun vai korottaako aineen vain tietyn arvosanan takia. Ylioppilastutkintotodistusta ei tulla enää kyselemään lukion jälkeen. Kukaan ei tule koskaan arvottamaan ketään sen perusteella, millaisilla arvosanoilla on valmistunut lukiosta. Ainoa tilanne, jossa ylioppilastutkintotodistusta katsotaan, on silloin, kun mietitään, ketkä voisivat päästä yliopistoon suoraan todistuksella. Vaikka omat paperit eivät tähän ryhmään mahtuisikaan, ei sillä ole väliä. Moni muukin nuori jää todistusvalinnassa rannalle.

Jos ylioppilaskirjoitukset eivät menneet haluamalla tavalla, kannattaa ne unohtaa. Arvosanoilla ei tule olemaan mitään väliä. Ainoa kenestä ylioppilasarvosanat voivat tuntua maailmaa mullistavalle, on sinä itse. Siksi pettymys kirjoituksista kannattaakin unohtaa ja siirtää katse kohti tulevaa. Suurin osa pääsee yhä yliopistoon pääsykokeilla. Jos tavoitteena on sisäänpääsy oikikseen, peli ei todellakaan ole menetetty epäonnistumalla ylioppilaskirjoituksissa, vaan peli vasta alkaa pääsykoekirjojen saapuessa. Kannattaakin panostaa pääsykoeurakkaan ja siirtää ajatukset jo kohti sitä.

Pettymys voi olla suuri lopullisten arvosanojen saapuessa. Tästä ei kuitenkaan kannata lamaantua. Arvosanat saapuvat yleensä samaan aikaan, kun oikiksen pääsykoeurakka on kesken. Kannattaakin miettiä jo etukäteen, mitä jos arvosanat eivät olekaan toiveiden mukaiset. Tässä muutama vaihtoehtoinen vinkki:

- Älä ala panikoimaan: kaikki varmasti järjestyy.  

- Jos pääsykoelukeminen on kesken, pidä pieni tauko ja käy esimerkiksi kävelyllä virkistämässä aivoja.

- Muista, että muita on samassa tilanteessa --> edelleen 60 prosenttia pääsee oikikseen valintakokeen kautta. 

- Jos arvosana tuntuu ylitsepääsemättömälle, muista, että voit käydä korottamassa tai uusimassa aineen. Mitään peruuttamatonta ei ole päässyt tapahtumaan.

- Keskitä ajatukset taas takaisin nykyhetkeen ja unelmien koulupaikan tavoitteluun. Pääsykoe on yhtä lailla samanlainen mahdollisuus sisäänpääsyyn kuin todistusvalinta.

Helposti ajattelemme, että olemme ainoita kenelle voi käydä näin. Itselle kannattaa kuitenkin muistuttaa, että monet muut nuoret käyvät läpi samoja ajatuksia ja fiiliksiä. Arvosanaharmitukseen voikin hakea vertaistukea esimerkiksi lukiokavereiltaan tai mahdolliselta valmennuskurssilta muilta hakijoilta. Ajatusten kanssa ei kannata jäädä yksin, sillä omassa päässä niistä saattaa muovautua paljon isompia ongelmia kuin ne oikeasti ovat. Uskalla jutella muille omista tuntemuksista. Epäonnistumiset ovat myös hyvästä. Niiden avulla oppii eikä jatkossa enää tee samoja virheitä. Epäonnistuminen ylioppilaskirjoituksissa ei ole maailman loppu, vaikka se hetkellisesti voi siltä tuntuakin. Itseään ei kannata soimata virheistä, vaan jatkaa pää pystyssä kohti pääsykoetta ja sisäänpääsyä oikeustieteelliseen.

Aleksandra Piiksi

apiiksi@ulapland.fi

Blogin ylläpitäjä 2022 ja ensimmäisen vuoden opiskelija

Mitä jos en onnistu?

Valmistuessa toisen asteen opinnoista valtaosa on ensimmäistä kertaa tilanteessa, jolloin koulussa käyminen ja opiskelu ei enää olekaan itsestäänselvyys. Korkeakouluihin hakeminen on siksi stressaavaa ja pelottavaa. Pohdinnassa ovat omat mielenkiinnonkohteet, mahdollinen muutto uudelle opiskelupaikkakunnalle ja tulevat valintakokeet. Näissä pohdinnoissa olisi itsessäänkin jo tarpeeksi murehdittavaa ja mietittävää, mutta monien hakuprosessia varjostaa lisäksi epäilykset omia kykyjä kohtaan ja suoranainen epäonnistumisen pelko. Mitä jos en olekaan tarpeeksi hyvä, kannattaako minun edes yrittää?

Yhteishakuun liittyen joka kevät herää paljon julkista keskustelua ja otsikointia. Uutiset täyttyvät tilastoista ja listoista, kuinka paljon hakijoita on per opiskelupaikka, ja millaiset prosentuaaliset mahdollisuudet yhdellä hakijalla on päästä opiskelemaan tietyille aloille. Tilastojen karut faktat luovat epäilemättä lisää paineita jo valmiiksi haastavan hakuprosessin ympärille. Lisäksi lähipiirimme saattaa jopa tahtomattaan luoda paineita kyselemällä tulevaisuudensuunnitelmista ja ylioppilaskirjoituksien tuloksista. Jokainen, joka on maininnut ääneen haaveilevansa opiskelupaikasta hakupainealalla, on varmasti kuullut klassisen lausahduksen ”No sinnehän onkin todella vaikea päästä, oletko miettinyt varavaihtoehtoja, jos et pääsekään?”.

Edessä siintävä luku-urakka, itse valintakoetilanne ja opiskelijavalinnan tulokset epäilyttävät varmasti jokaista hakijaa. Kauhutarinat valintakokeeseen valmistautumisesta ja materiaalien oikeudellinen teksti voi pelottaa. Olo voi hyvinkin olla turhautunut, kun miettii kokonaisen kuukauden uhraamista valintakokeisiin lukemiselle, ilman takeita sisäänpääsystä. Miten näistä ahdistuksen tunteista ja epäonnistumisen pelosta voisi sitten päästä eroon?

Jännitystä ja ahdistusta hakuprosessiin liittyen on mahdollista minimoida ja järkeillä, jolloin on mahdollista keskittyä itse asiaan paremmin. Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, kannattaa käyttää pieni hetki itsetutkiskeluun. Jos huomaat ottavasi paineita muiden lukutunneista ja etenemisestä valintakoekirjoissa, sisäänpääsyprosenteista ja ulkopuolisten kyselyistä, yritä suosiolla minimoida tämän tyyliset häiriötekijät. Täydelliseen oikiskuplaan ei tietenkään ole mahdollista päästä, mutta tutuille ja ystäville voi hyvissä ajoin avoimesti kertoa, ettei halua tietää esimerkiksi hakijatilastoista, mikäli ne tuottavat tarpeetonta stressiä. Jos tiedostat sosiaalisen median tuottavan kiiltokuvineen sinulle paineita, voit täysin hyvällä omatunnolla piilottaa tämän tyylisen sisällön pois hakuprosessin ajaksi. On järkevää ja tervettä pohtia muutenkin, millainen sisältö oikeasti motivoi sinua, ja mikä aiheuttaa turhia paineita. Itsensä suojelu turhia paineita luovalta sisällöltä on täysin ok.

Pelko välivuodesta ja hakuprosessin toistamisesta voi olla lamaannuttava, mutta älä anna sen tulla sinun, ja unelmiesi opiskelupaikan väliin. Vaatii rohkeutta tavoitella omia unelmiaan epäonnistumisen pelosta huolimatta. Ole siis rohkea ja muista, että ainoa varma tapa olla saamatta opiskelupaikkaa oikeustieteellisestä, on olla hakematta.

Kirjoittaja on ensimmäisen vuoden opiskelija, joka epäonnistumisen pelosta huolimatta voi kutsua itseään tänä päivänä oikkariksi

Ei ole olemassa tyhmiä kysymyksiä

Ennen kuin pääsykoekirjat julkaistaan, voi mielessä olla monenlaisia kysymyksiä – varsinkin, jos hakee ensimmäistä kertaa. Pääsykoekevät on monelle aivan uudenlainen juttu, joten ei ihmekään, jos kaikki asiat eivät ole vielä selviä. Itselläni ainakin oli paljon kysymyksiä, jotka vaivasivat mieltäni. Millainen lukusuunnitelman tulisi olla? Mitä pääsykoekirjoista tulisi alleviivata? Kuinka tarkasti lakipykälät tulisi osata? Kysyinkin nämä kysymykset valmennuskurssini tuutoreilta ja sainkin heiltä hyvät vastaukset. Ajattelinkin nyt itse vastata näihin kysymyksiin, joihin kaipasin vastausta noin vuosi takaperin.

Millainen lukusuunnitelman tulisi olla?

Ei ole yhtä tiettyä muottia, jonka mukaan lukusuunnitelma tulisi tehdä. Kuitenkin kannattaa aloittaa ottamalla valkoinen paperi, jonka jakaa ensiksi yhtä moneksi viikoksi kuin lukuaikaa on ja sitten jakaa viikot päiviksi. Lukusuunnitelmaan kannattaa ensiksi merkata päivät, jotka ovat jo tiedossa esimerkiksi kirjojen julkaisupäivä ja pääsykoepäivä. Sen lisäksi kannattaa lukusuunnitelmaan merkata pakolliset menot esimerkiksi, milloin on opetusta ja harjoituskoe. Koska kirjoja ei ole julkaistu, on tarkkoja lukumääriä vaikea laittaa lukusuunnitelmaan tässä vaiheessa. Täydensinkin itse lukusuunnitelmaa heti samana päivänä, kun pääsykoekirjat julkaistiin. Kuitenkin edellisvuosina pääsykoekirjoja on ollut kolme, joten lukusuunnitelmaan voi nyt merkata 1, 2 ja 3. Sitten päivien kohdalle laittaa, miten on ajatellut lukea kirjoja tasaisesti. Esimerkiksi lukeeko yhtä kirjaa päivässä vai lukeeko yhdestä kirjasta jonkun verran ja jatkaa toisesta kirjasta. Luin itse ensimmäisten päivien aikana jokaisen pääsykoekirjan nopeasti läpi, jonka jälkeen aloin alleviivaamaan kirjoja. Alleviivauksen jälkeen aloin lukemaan kirjoja tarkemmin ja tekemään niihin mahdollisia muistiinpanoja. Muista myös jättää kertaamiselle aikaa lukusuunnitelmassasi!

Kannattaa kuitenkin muistaa, että lukusuunnitelmia on monenlaisia. Joku voi tykätä tehdä todella tarkankin lukusuunnitelman ja merkata päivät tunnin tarkkuudella. Toisella saattaa taas toimia viikkokohtainen lukusuunnitelma. Itselläni oli käytössä päiväkohtainen lukusuunnitelma, josta näin joka päivän kohdalta, mitä minun tulisi päivän aikana tehdä. Jokainen näistä lukusuunnitelmista on aivan yhtä oikea. Tärkeintä on, että lukusuunnitelma toimii omalla kohdalla.

Olisin halunnut lisätä tähän kuvan omasta lukusuunnitelmastani, mutta luku-urakan lopussa lukusuunnitelmani päälle kaatui juotavaa ja värit alkoivat leviämään pitkin paperia. Näin ollen lukusuunnitelmastani ei enää saanut kunnolla selvää, joten heitin sen roskiin heti pääsykokeen jälkeen.

Vielä: lukusuunnitelmaa saa ja välillä pitääkin muokata. Vaikka lukusuunnitelma tuntuukin lopulliselle, tulee siihen aina jättää hieman jouston varaa. Välillä muutokset ovat hyvästä. Jos huomaatkin, että joku toinen tapa lukea kirjoja onkin parempi, muuta se lukusuunnitelmaan.

Mitä pääsykoekirjoista tulisi alleviivata?

Jokaisella on oma tapa oppia ja hahmottaa asioita. Olen itse visuaalinen oppija, joten alleviivaukset ja värikoodaus auttoivat minua muistamaan asioita ulkoa. Värikoodien avulla muistin melkeinpä täysin, miltä mikäkin sivu näytti. Kuitenkaan tämäkään ei varmasti toimi kaikille, joten jos koet, ettei tästä ole sinulle hyötyä, on värikoodaamiseen turha käyttää aikaa. Kirjojen alleviivaamiseen menee yllättävän kauan aikaa. Muistaakseni itse sain alleviivattua puoli kirjaa päivässä.

Valitsin jokaiselle tärkeäksi kokemalleni asialle oman värin ja alleviivasin kaikki tähän aihepiiriin kuuluvat asiat samalla värillä. Esimerkiksi: käsitteet oranssilla, nimet violetilla, vuosiluvut vaaleansinisellä, esimerkit neonkeltaisella, lait pinkillä, luettelot keltaisella, oikeuslähteet vaaleanpunaisella ja muun tärkeän vihreällä. Tämä on vain esimerkki asioista, joita kirjoista voi alleviivata ja kannattaakin itse miettiä, mitä haluaa korostaa omista pääsykoekirjoista. Minulla oli aika paljon eri värejä eri asioilla ja tämä toimikin itselleni, mutta joillekin muille tämä saattaa olla hämäävää eikä toimia ollenkaan. Vinkkinä: kannattaa varata useampi kappale tusseja, sillä ne tulevat kulumaan loppuun pääsykoeurakan aikana.

Muille visuaalisille oppijoille vinkiksi: piirsin pääsykoekirjaani joitakin kuvia auttamaan muistamisessa ja käytin myös tarroja samaan tarkoitukseen. Nämä auttoivat myös muistamaan ulkoa, mitä jollakin sivulla puhuttiin. Kannattaa siis kokeilla myös tätä, jos opit visuaalisesti.

Kuinka tarkasti lakipykälät tulisi osata?

Perinteinen ohje on ollut, että lain nimi tulee pääsykokeessa muistaa, mutta pykälänumeroa ei. Jos ei muuta ilmoiteta, uskon, että tämä sääntö pätee tänäkin vuonna. Pykälänumeroita ei siis kannata lähteä opettelemaan, eikä niitä kannata myöskään kirjoittaa kokeeseen, vaikka tuntuisikin sellaisen muistavan. Pykälänumeron kirjoittamisesta ei nimittäin saa kokeessa lisäpisteitä. Jos pykälänumeron kirjoittaa kokeessa väärin, se varmasti huomataan ja saattaa siitä menettää pisteitä. Kannattaakin pelata varman päälle ja opetella vain lakien nimet tarkasti eikä huomioida pykälänumeroita.

Tällaiset kysymykset pyörivät omassa mielessäni ennen pääsykoekirjojen julkaisua. Osa kysymyksistä saattoi kuulostaa hassuille, mutta itseäni nämä kysymykset vaivasivat. Kannattaakin aina mieluummin kysyä kuin olla kysymättä. Valmennuskurssin tuutorit auttavat varmasti mieltä askarruttavissa kysymyksissä. On tärkeää, että kaikki on selvää pääsykokeessa eikä enää sinä päivänä ole mitään epäselvää. Valmennuskurssin tuutorit ovat teitä varten ja heidän tehtävänään on tsempata ja auttaa teitä selviämään pääsykoeurakasta. Käytäkin kaikki hyöty irti ja uskalla kysyä kysymyksiä, vaikka ne tyhmiltäkin tuntuisivat.

Aleksandra Piiksi

apiiksi@ulapland.fi

Blogin ylläpitäjä 2022 ja ensimmäisen vuoden opiskelija

Mitä tehdä kirjojen julkaisua odotellessa?

Pääsykoekevät lähestyy kovaa vauhtia ja kevään pääpäivään on hyvä alkaa valmistautumaan jo hyvissä ajoin ennen kirjojen julkaisupäivää. Monelle on kuitenkin epäselvää, mitä voi ja kannattaa tehdä ennen varsinaisen pänttäämisen aloittamista.

Ensiksi kannattaa laatia itselleen suhteellisen tarkka lukusuunnitelma, jonka noudattaminen on realistista, muttei liian helppoa. Lukusuunnitelma kannattaa laatia ennen kirjojen julkaisua, sillä siihen voi kulua yllättävän paljon aikaa. Lukusuunnitelmassa kirjat voi yksilöidä vaikkapa numeroin 1, 2 ja 3, sillä tietoa kirjoista ei tässä vaiheessa vielä ole. Lukusuunnitelman sisältöön en uskalla antaa sen tarkempia ohjeita, koska oppiminen on yksilöllistä. Osa tykkää pitää lukuaikana esimerkiksi yhden vapaapäivän viikossa, toiset lukevat koko hakukevään täysipäiväisesti. Itse en lukusuunnitelmaan merkinnyt vapaapäiviä, mutta päädyin pitämään yhden vapaapäivän noin viikko ennen koetta. Pääsykoetta edeltävän päivän pidin myös hyvin kevyenä, mutta muuten opiskelin enemmän tai vähemmän täysipäiväisesti.

Toiseksi suosittelen lukemaan erilaisia juridisia tekstejä, kuten vanhoja pääsykoekirjoja, ennen kirjojen julkaisua. Näin oikeudellisen tekstin lukeminen ei tule täysin uutena asiana pääsykoekirjoja lukiessa. Tämän lisäksi kannattaa tutustua erilaisiin oikeuslähteisiin, kuten lainsäädäntöön, hallituksen esityksiin ja tuomioistuinten ratkaisuihin. Näistä aineistoista tulee aineistotehtäviä pääsykokeeseenkin, joten niiden silmämääräisestä tarkastelusta on varmasti hyötyä. Toki myös valmennuskurssillamme pääsee tekemään erilaisia aineistotehtäviä. Aineistotehtäviä kannattaakin tehdä mahdollisuuksien mukaan jo ennen kirjojen julkaisua, sillä niiden tekemiseen tuskin on aikaa enää pääsykoekirjoja opiskellessa. Tämä on ehkä tärkein asia, millä voi tehdä ison eron muihin hakijoihin jo tässä vaiheessa.

Tärkeää pääsykokeeseen valmistautumisessa on se, että tekee asiat oikein. Lukemisesta ei ole mitään hyötyä, jos luettuja asioita ei opi. Siksi on tärkeää jo ennen kirjojen julkaisua kokeilla erilaisia luku- ja oppimistekniikoita sekä valita niistä sellaiset, jotka kukin kokee toimiviksi. Esimerkiksi itse koin hyötyväni eniten yliviivauksien tekemisestä, ajatuskartoista, muistikorteista sekä listojen laatimisesta. Sen sijaan varsinaisten muistiinpanojen tekemisen totesin jo ennen kirjojen julkaisua itselleni toimimattomaksi metodiksi, enkä lopulta niitä keväällä tehnytkään. Tärkeintä on löytää itselleen sopivat ja tehokkaimmat oppimistekniikat, eikä niiden etsimiseen ole enää aikaa varsinaisia pääsykoekirjoja lukiessa.

Lopuksi haluan korostaa, että ennen kirjojen julkaisua on äärimmäisen tärkeää rentoutua ja ladata akkuja raskasta kevättä varten. Siitä hetkestä, kun kirjat julkaistaan, varsinainen pääsykoekevät vasta alkaa ja sitä ennen tehdyt valmistautumistoimet ovat plussaa ja antavat pientä etumatkaa muihin hakijoihin nähden.

Tsemppiä kaikille pääsykoekevääseen, toivottavasti nähdään syksyllä fuksihärdellissä!

Mikael Sillanpää

fuksi vuosimallia 2021