Lukuvinkit pääsykoekevääseen

Pääsykoekirjojen julkaisemispäivä lähenee jo kovaa vauhtia, joten nyt onkin hyvä aika alkaa suunnittelemaan omia lukutapojaan. Koska pääsykoekirjoissa on paljon omaksuttavaa, ei pelkkä lukeminen yleensä riitä. Erilaisten metodien soveltaminen tuo lukemiseen myös mielekkyyttä. Erittelen tässä postauksessa erilaisia lukuvinkkejä, joista voi ottaa inspiraatiota pääsykoekeväälle. Suosittelen kokeilemaan seuraavia lukuvinkkejä jo ennen pääsykoekirjojen julkaisemista, jotta ehtii löytämään itselleen sopivat metodit oppimiseen. On tärkeää pitää mielessä, että jokaisella on oma tapa oppia, eikä jokainen lukuvinkki välttämättä sovi itselle.

1. Värit ja alleviivaukset

Ensimmäinen vinkkini on keskeisten asioiden alleviivaaminen. Suosittelen, että lukee kappale kerrallaan, minkä jälkeen pohtii, mikä juuri siinä oli keskeisintä ja sitten vasta alleviivaa. Alleviivaaminen on syytä kuitenkin tehdä ennen seuraavaan kappaleeseen siirtymistä. Alleviivaamisessa kannattaa hyödyntää värejä, sillä se sekä jäsentää opittavia asioita että auttaa muistamaan. Alleviivaamisessa kannattaa keksiä eri väreille tietyt koodit, kuten esimerkiksi sininen laeille, punainen käsitteille, vihreä esimerkeille jne.

2. Ajatuskartat / muistiinpanot

Lukemisen ohella on hyvä tehdä muistiinpanoja tai piirtää ajatuskarttoja, sillä ne auttavat hahmottamaan kokonaisuutta ja helpottavat kertaamisessa. Muistiinpanoja kirjoittaessa kannattaa kirjoittaa asiat omin sanoin, jotta ymmärtää opeteltavan asian merkityksen. Suosittelen muistiinpanojen tekemistä tietokoneen sijasta käsin, koska silloin joutuu keskittymään enemmän. Muistiinpanojen tekeminen voi kuitenkin olla hidasta, eikä niihin ole hyvä käyttää liikaa aikaa. Vinkkinä sanoisin, että kannattaa lukea kirjat kertaalleen läpi ennen kuin alkaa kirjoittaa muistiinpanoja, jotta osaa poimia oleellisimmat asiat. Myös pääsykoekirjan sivujen reunoihin voi kirjoittaa avainsanoja tai listoja.

3. Käsitekortit

Käsitekortit ovat erittäin tehokas väline ulkoa opetteluun. Käsitekorteissa lukee toisella puolella käsite ja toisella puolella selitys. Yritä ensin selittää käsite sanasta sanaan, ja tarkista sitten, menikö selitys oikein. 

4. Ulkoa opetteleminen ja ääneen puhuminen

Ulkoa opetteleminen kannattaa aloittaa jo heti alussa. Itse aloitin ulkoa opettelemisen jo ensimmäisellä lukukierroksella. Itseäni auttoi ulkoa muistamisessa paljon jokaisen kappaleen tärkeimpien asioiden ääneen puhuminen ikään kuin opettaisin asioita jollekin toiselle. Itse myös yritin miettiä ja keksiä mahdollisia esseekysymyksiä, minkä jälkeen yritin vastata niihin ääneen.

5. Harjoitustehtävien tekeminen

Suosittelen erityisesti monivalintatehtävien tekemistä, sillä pääsykokeessa niillä on iso merkitys. Hyvällä tuurilla pääsykokeessa saattaa olla sama monivalintakysymys kuin tekemissäsi harjoituksissa.

6. Kertaaminen

Kertaamisen merkitystä ei voi korostaa liikaa. Kertaamiselle kannattaa ehdottomasti varata hyvin aikaa. Kertaamisvaiheessa onkin hyvä kaivaa esiin tehdyt muistiinpanot ja käsitekortit. Itse kertasin usein aamuisin edellisen päivän aikana opeteltuja asioita. Hyvä tapa on mielestäni myös viikonloppuna kerrata viikon aikana opeteltuja asioita.

Paljon tsemppiä ja jaksamista kevääseen!

Janina Helander

toisen vuoden opiskelija

Vaikeuksien kautta oikkariksi

 

Olin 13-vuotias kun mummini, silloinen tuomari, vei minut tutustumiskäynnille työpaikalleen käräjäoikeuteen. Hän laittoi minut vannomaan todistajanvalan, selitti miten oikeuslaitos toimii ja näytti putkat, joihin myöhemmin tuotiin eräs, silloin uutisissa ollut puukottaja. Tuosta päivästä lähtien olen aina haaveillut oikeustieteellisessä opiskelusta.

Lukiossa tajusin, miten vaikeaa tuon haaveen toteuttaminen tulisi olemaan ja mietinkin hetken jo muuta vaihtoehtoja. Kun asia sitten alkoi kolmosen syksyllä tulla ajankohtaiseksi päätin kuitenkin, ettei yrittänyttä laiteta, ja päätin äitini ehdotuksesta hakea Lapin yliopistoon. Olin lisäksi tutkinut vaihtoehtoja ja kuullut tosi paljon hyvää Rovaniemellä opiskelusta. Loppujen lopuksi olin valmis muuttamaan kauaksikin, mikäli vain pääsisin sisään oikikseen.

Vasta valmennuskurssilla tajusin kunnolla, kuinka paljon työtä olisi edessä. Kävin intensiivikurssin lisäksi  luku- ja vastaustekniikkakurssin. Muistan erityisesti opettajan siellä painottaneen, ettei ole mitään järkeä lähteä vain yrittämään sisäänpääsyä. Hakemiseen tulee antaa aivan kaikkensa, muuten siihen käyttää vain turhaan aikaa.  Kurssilla huomasi, miten monella muullakin on sama haave ja miten kovasti kaikki ovat valmiita tekemään töitä tavoitteensa saavuttamiseksi. Ilman valmennuskurssia en olisi ehkä ikinä pystynyt hahmottamaan kuinka paljon lukemista sisäänpääsyyn oikeasti vaaditaan.  

Koska itse hain suoraan lukiosta, pystyin aloittamaan lukemisen vasta kirjoitusten jälkeen, vasta noin kuukauden päästä kirjojen ilmestymisestä. Kurssilla tunsinkin koko ajan olevani  hyvin jäljessä. Ensimmäisellä kerralla käytiin esittelykierros, jossa joku kertoi lukeneensa pääsykoekirjan kuuteen kertaan. Itse en ollut tuolloin ehtinyt vielä koskemaankaan koko kirjaan. Heti kurssin alusta lähtien tuntui, että muut osaavat jo kaiken, kun taas itse vasta aloin totuttelemaan lakitekstin lukemiseen. Toisaalta näin jälkeenpäin taas tuntuu, että altavastaajan asema antoi minulle puhtia yrittää vielä kovemmin. Kirjoituksista oli myös jäänyt päälle jonkinlainen lukumoodi, jonka ansiosta pystyin jo heti alusta toimimaan tehokkaasti.

Muistan pääsykoekevään hyvin stressaavana aikana. Monta kertaa turhautuminen purkautui itkuna ja jopa hiukset alkoivat pudota päästä.  Päivät olivat hyvin pitkiä ja Tuusulasta käsin valmennuskurssilla käynti Helsingissä tuntui välillä rankalta. Suosikkilukupaikkani oli kuitenkin Kaisaniemen kirjasto, joten myös kurssittomina päivinä päätin usein lähteä äitini kyydillä aamulla (joka päivä kello 7.00, apua) Helsinkiin. Toisaalta jollain hullulla tavalla kaiken sen stressin keskellä pidin lukemisesta – päivissä oli tarkka rytmi, aiheet tuntuivat minusta mielenkiintoisilta sekä selkeä tavoite mielessä sai paljon myös oikeasti aikaiseksi. Vapaa-päiviä en raaskinut pitää enää viimeiseen kuukauteen ollenkaan. Se on asia, jonka suosittelen tekemään toisin ihan oman mielenterveyden kannalta – välillä oli vaan niin poikki, että joinakin päivinä ei lukemisesta tullut yhtään mitään, mikä taas aiheutti lisää itkuja. Paljon tehokkaampaa olisi ollut jaksottaa lukeminen niin, että ainakin kerran viikkoon olisi päivä, jolloin kirjoihin ei koskisi ollenkaan.

Olen hyvin hidas lukija, ja usein stressasinkin eteneväni liian hitaasti verrattuna muihin. Tämä oli kuitenkin aika turhaa, jokaisella kun on oma tapansa oppia. Itselläni ei päähän jää yhtään mitään, jos pelkästään luen. Teinkin jokaisella lukukerralla muistiinpanoja tai alleviivauksia. Loppukeväästä kirjani olikin juuri sen näköinen, että alleviivauksia oli kertynyt jokaiselta lukukerralta. Tykkäsin myös käyttää värikoodeja sääntöjen, käsitteiden ja periaatteiden erottamiseen. Tuntui myös jotenkin vapauttavalta saada sotkea kirjaa niin paljon kuin mieli teki. Tein myös flashcardsit jokaisesta kirjan käsitteestä ja niitä kertyikin mieletön pino. Varsinkin perhe- ja jäämistöoikeuden kohdalla koin hyödylliseksi hahmottaa eri tilanteet piirtämällä tikku-ukkoja.

Ystäväni Johanna oli tehnyt myös saman päätöksen hakea Rovaniemelle ja kuljimme kursseille yhdessä. Itse kurssilla olimme kuitenkin päätyneet eri puoliskoille, mikä oli varmasti hyvä juttu keskittymisen kannalta. Johanna oli kevään aikana mieletön tuki. Vuorotellen bussissa toisella iski epätoivo kun taas toinen teki kaikkensa tsempatakseen. Välillä taas ahdisti tietää toisen etenemisessä, joten kirjastossa menimme yleensä lukemaan eri kerroksiin. Muistan Johannan joskus pohtineen alkaako hän vielä vihamaan naamaani, koska se tuo mieleen pääsykokeet ja lukemisen. Pääsimme onneksi sisään molemmat, eikä ystävyyssuhteemme kokenut sen kovempaa kolausta. Myös valmennuskurssilla tutustui muihin hakijoihin ja tuntui, että välillä asiat oppi helpommin kun ne kävi läpi yhdessä vieruskaverin kanssa. Meillä oli myös neljän hengen tyttöporukka, jonka kanssa kävimme pari kertaa pelaamassa aliasta kirjan käsitteillä. ”Kilpailijat” osoittautuivatkin olevan arvokas vertaistuki.  

Itsellä ehkä isoin ongelma oli itseluottamuksen puute. En uskaltanut haaveillakaan sisäänpääsystä ja koin koko hakukevään olevani huonompi kuin muut, vaikka kuitenkin koko ajan kehityin huimasti. Sain kurssilla välikokeesta 9 pistettä, loppukokeesta noin 20 ja itse pääsykokeesta reippaasti yli 60. Silti pääsykokeen jälkeenkään en uskaltanut myöntää itselleni sen menneen hyvin. Tärkeää olisi keskittyä omaan oppimiseen eikä koko ajan verrata muihin. Esimerkiksi se kuinka monta kertaa joku on ehtinyt lukemaan kirjan ei välttämättä tarkoita kuitenkaan osaamista.

Lukemisen ja ahdistuksen keskellä on myös hyvä muistella, miksi tekee töitä ylipäätänsä. Itseäni motivoi itse opintojen lisäksi esimerkiksi kotoa pois muuttaminen sekä opiskelijaelämä. Voin myös sanoa, että pelkästään jo se fiilis minkä saa kuultuaan sisäänpääsystä on kaiken sen työn ja itkujen arvoinen.  Eikä onnistuakseen oikeasti tarvitse olla yli-ihminen tai täydellinen oppilas – riittää kunhan oikeasti antaa kaikkensa ja jaksaa panostaa yhteen asiaan aivan täysillä.

Opiskelu Rovaniemellä on ollut vielä kivempaa kuin pystyin edes kuvittelemaan. Kaupunki on kaunis ja meillä oikkareilla on siellä tiivis yhteisö. Fuksivuosi oli ehdottomasti elämäni paras, kaikkine tapahtumineen ja uusine kavereineen. Yksi vuoden kohokohta oli saada päälle ne kauan odotetut bolognan punaiset haalarit. Yhden kevään uhraaminen todellakin kannatti! 

Tsemppiä tulevaan ja Rollossa nähdään!

Essi Teljo

Abivuoden jälkeen oikikseen?

Ajatus oikeustieteelliseen hakemisesta syntyi melko myöhään, vasta toisena vuonna lukiossa. Aiemmin olin ajatellut hakevani lääkikseen, mutta vähitellen kiinnostus luonnontieteitä kohtaan väheni ja samaan aikaan innostus oikeustieteellistä alaa kohtaan kasvoi. Pian monet lukiokurssit menivätkin vaihtoon ja samalla päätös oikikseen hakemisesta vahvistui. Seuraava kysymysmerkki olikin sitten opiskelupaikkakunnan valitseminen. Abivuoden syksyllä päässä oli vielä vahvana ajatus siitä, että Helsinki olisi oikea opiskelupaikkakunta minulle, mutta loppujen lopuksi päädyinkin hakemaan Rovaniemelle ja Lapin yliopistoon. Tarkkaa syytä päätökselle pohjoiseen hakemisesta en osaa edelleenkään sanoa, mutta osasyynä saattoi olla ajatus siitä, että Lapin yliopistossa oli jonkin verran parempi sisäänpääsyprosentti kuin Helsingissä. Päätös Rovaniemelle lähtemisestä ei kuitenkaan ollut helppo. Kuten moni muukin lukiolainen, olin asunut kotona ja muutto omaan kotiin ja vielä melko kauas kotoa aiheutti ristiriitaisia tuntemuksia. Toisaalta se kiinnosti, toisaalta jännitti. Vanhoilta kotikulmilta lähtemisen lisäksi mietitytti suhteet moniin kavereihin, sekä ennen kaikkea poikaystävään. Nyt jälkikäteen olen huomannut, ettei kaikesta vanhasta ja entisestä elämästä tarvitse todellakaan luopua kokonaan. Asiat kyllä järjestyvät ja suhteiden ylläpito on mahdollista elämäntilanteiden muuttumisesta huolimatta. 

Lukioaikana en ollut pahemmin lueskellut kokeisiin, joten ajatus pääsykokeisiin lukemisesta pelotti (sittemmin on kyllä saanut huomata, ettei se pääsykokeen vaatima lukemisen määrä sitten ollutkaan niin valtava). Kirjoitukset loppuivat ja päätin pitää hetken hengähdystauon ennen lukemisen aloittamista huhtikuun alussa. Monen kanssani hakeneen mielestä oli tärkeää käyttää kaikki aika hyväksi, mutta itse koin lyhyen tauon tärkeänä, jotta voimia riittäisi koko luku-urakkaa varten. Suosittelenkin kuuntelemaan omaa päätä ja toimimaan siten, niin kuin itsestä parhaimmalta tuntuu. Jokaisella on oma tapansa valmistautua pääsykokeeseen ja siitä kannattaa pitää kiinni.

Huhtikuussa alkoi valmennuskurssi, jonka koin hyödylliseksi motivaation takia, kun näin millainen kilpailutilanne edessä olikaan. Vaikka olinkin tiedostanut sen, että hakijoita oikeustieteelliseen on paljon, en ollut uskaltanut ajatella sitä, että monet muut ovat valmistautuneet paljon kauemmin ja paljon enemmän kuin mitä itse siihen mennessä olin. Kevään ylioppilaskirjoitusten jälkeen ei ole mahdottomasti aikaa pääsykoemateriaalien oppimiseen, ja niillä jotka ovat saaneet aloittaa lukemisen jo aiemmin keväällä, on tietysti pieni etumatka. Tästä ei kuitenkaan kannata huolestua, sisäänpääsy heti lukion jälkeen ei ole mikään mahdoton tehtävä ja aika kyllä riittää, jos sen osaa oikein hyödyntää. Huomasin myös sen, että ratkaisevaa ei ole se kuinka monta kertaa kirjan oli lukenut, vaan se, miten sen oli lukenut. Kun jotkut kertoivat lukeneensa pääsykoekirjan läpi jo viidestä kahdeksaan kertaan ennen kurssin alkua, olin vähällä luovuttaa, mutta päätin kuitenkin keskittyä vain omaan tekemiseen. Vajaan kahden kuukauden aikana kävin pääsykoekirjan läpi yhteensä kaksi kertaa eri tavoin. Ensimmäisellä kerralla luin kirjan läpi todella huolellisesti ja alleviivasin ne kohdat, joita en tajunnut tai joita pidin tärkeinä. Toisella lukukerralla luin vain alleviivamani kohdat ja kirjoitin muistiinpanoja. Alleviivattuja kohtia oli paljon ja kirja muistutti pääsykoekirjan sijasta väristyskirjaa. Alleviivattuja kohtia saattoi olla jopa enemmän kuin alleviivaamattomia. Pääsykokeen lähestyessä opettelin vaikeimpia asioita tekemistäni muistiinpanoista ja samalla selailin valmennuskurssilta saamaani tiivistelmävihkosta.

Luku-urakan alussa tein itselleni lukusuunnitelman ja asetin itselleni tavoitteita. En kuitenkaan noudattanut suunnitelmaani täydellisesti, vaan poikkesin siitä, mikäli jotain yllättävää tuli eteen. Suunnitelmani aikataulun osalta ei ollut erityisen tarkka, vaan se lähinnä sisälsi tavoitteita siitä, millä sivulla minun pitäisi olla lukemassa tiettynä päivämääränä. Mikäli jonain päivänä lukeminen jäi vähemmälle, pyrin lukemaan seuraavana päivänä enemmän. Usein niinä päivinä, kun valmennuskurssilla oli lähiopetusta, lukeminen muuten jäi vähemmälle. Pyrin tekemään suunnitelmasta alusta asti realistisen ja sellaisen, että sitä oli myös mahdollista noudattaa. Omien tavoitteiden asettamisessa onkin mielestäni hyvä olla todenmukainen, eikä tavoitella mahdottomuuksia. Itselleni olisi ollut vaan haitaksi, mikäli olisin asettanut tavoitteeksi vaikka kirjan lukemisen läpi esimerkiksi viisi kertaa. Kun pääsykoepäivä läheni, myös lukemisen määrä lisääntyi. Viimeisen viikon aikana ennen koetta luin keskimäärin 8-10 tuntia päivässä, mutta päivien välillä oli isojakin eroja.

Jatkoin koko ajan aktiivista harrastamista ja pidin tärkeänä kannustavaa tukiverkkoa. Melkein jokapäiväiset tanssitunnit auttoivat saamaan ajatukset välillä pois lukemisesta. Perhe, kaverit ja poikaystävä eivät voineet välttyä jännityshöpötyksiltäni ja olen kiitollinen kaikille heille, kun he jaksoivat tsempata ja ymmärtää, kun hermot olivat välillä vähän tiukalla.

Kun pääsykoe oli ohi, oli helpottavaa, kun tiesin tehneeni kaiken, minkä vain pystyin. Toisaalta oli outoa, kun päivät eivät enää täyttyneetkään lukemisesta. Kevään aikana olin kuullut monen sanovan, että sisäänpääsy ensimmäisellä yrittämällä ja suoraan kirjoitusten jälkeen on melkeinpä mahdoton tehtävä. Kesäkuun puoltaväliä ja tulosten ilmestymistä odotin innolla, eikä minulla ollut minkäänlaista arviota siitä, oliko koe mennyt osaltani hyvin vai huonosti. Olin tehnyt kokeessa parhaani ja ilokseni sain todeta, että se riitti. Vaikka edessä olikin paljon uutta ja jännittävää, eikä muutto paikkakunnalle, josta en tuntenut ketään aiheuttanut pelkästään positiivisia ajatuksia, kokonaisuudessaan odotin lähtöä pohjoiseen kuitenkin innolla. Elokuun loppupuolella tämä silloin 18-vuotias untuvikko pakkasikin sitten tavaransa ja suuntasi kohti pohjoista. Nyt huomaan löytäneeni alan, joka aidosti kiinnostaa. Rovaniemeltä olen myös löytänyt paljon uusia tuttavuuksia ja todella tärkeiksi tulleita ystäviä. Vaikka pohjoisen pitkä talvi, kovat pakkaset ja kaamosaika eivät alussa hirveämmin houkutelleet, niihinkin on ajan myötä tottunut ja tajunnut sen, että kaikesta kyllä selviää. Päätös hakea oikikseen ja juuri Rovaniemelle on osoittautunut toistaiseksi elämäni parhaimmaksi valinnaksi.

 Hakuvaiheessa on mielestäni tärkeää toimia niin kuin itse parhaaksi näkee ja unohtaa muiden sanomiset ja epäilyt. Tärkeintä on tehdä parhaansa ja se kyllä riittää. Sisäänpääsy vaatii työtä, mutta se kyllä kannattaa. Tsemppiä kaikille luku-urakkaan, toivottavasti tavataan yliopistolla!

Laura Miettinen

lamietti@ulapland.fi

Keskity omaan lukemiseesi

Olen Santeri Järvelä ja toimin tuutorina Tampereen valmennuskurssilla. Kerron teille nyt pari juttua jotka toivottavasti helpottaa teitä kevään aikana.

Päätin hyvissä ajoin ennen lukion loppua, että haluan oikikseen. Monet mun kavereista oli aivan pihalla sen suhteen mitä tekis tulevaisuudessa ja tunsin pientä ylemmyydentunnetta siitä, että mulla oli selvät sävelet. No, oikikseen ei tietenkään kävellä noin vaan sisään. Itse huomasin sen ekan pääsykokeen jälkeen, kun Helsingin yliopisto sulki ovensa mun nenän edestä. Vielä seuraavanakin vuonna jouduin pettymään pääsykokeen jälkeen. Tässä vaiheessa ne lukiokaverit, joita kohtaan olin tuntenut ylemmyydentunnetta olikin jo kaikki päättäneet, mitä haluaa opiskella ja vielä päässyt sisäänkin. Siinä mä sitten kuuntelin, kuinka muut puhui opintopisteistä ja haalareista kun itse olin edelleen vaan ylioppilas kuluttamassa kirjaston penkkiä. Älä siis ole ylimielinen, vaikka henkisesti tuntisit jo olevasi juristi. Älä myöskään tuudittaudu hyviin lähtöpisteisiin tai hyviin tuloksiin valmennuskurssin väli- ja loppukokeissa. Pääsykoe on se, joka loppujen lopuks ratkaisee.

Viime keväänä päätin tehdä kaiken, mitä tehtävissä on ja päästä varmasti sisälle. Blokkasin kaiken ylimääräsen elämästäni ja pyhitin koko kevään hakuprosessille. Päätin, että muiden hakijoiden kyttääminen ja sisäänpääsyprosenttien spekulointi ei auta mua eteenpäin (tämä teidänkin kannattaa sisäistää hyvissä ajoin). Ihan turha uhrata ajatuksiaan sellasille asioille, joihin ei voi vaikuttaa. En miettinyt itse pääsykoettakaan juuri ollenkaan luku-urakan aikana. Tavoitteena oli ainoastaan osata tuo burgundinpunainen kirja kannesta kanteen. Unohda siis muiden tekemiset ja keskity vain ja ainoastaan omaan tekemiseen. Kurkkimalla muiden olan yli ja spekuloimalla mahdollisuuksia tuhlaat vaan lukuaikaa ja tulet hulluksi. Käytä sekin aika lukemiseen.

Kun katson itseäni ja muita oikkareita, en näe yhtä ainutta neroa enkä montaa niitä kuuden laudaturin ylioppilasta, joita oikiksen oletetaan olevan täynnä. Yhdistävä tekijä oikkareissa sen sijaan on se, että jokainen meistä on ollut tarpeeks hullu viettääkseen yhden kevään lukittuna kirjastoon tai omaan huoneeseen mukana vaan puhki kulunut pääsykoekirja. Varautukaa siis siihen, että kesän tullessa teidän naaman kalpeus ja silmänalusten tummuus saa vastaantulijat haukkomaan henkeä, kädet tärisee kontrolloimattomasti, koska 20 kuppia kahvia päivässä on liikaa ja että teidän ystävät olettaa teidän kadonneen tai kuolleen, koska on kuin maa olis teidät niellyt. Sisäänpääsy ei vaadi neroutta tai valokuvamuistia ja joka vuosi iso joukko pääsee sisään. Riittää, että teet päätöksen lukea kuin hullu ja pysyt siinä.

Mielettömästi tsemppiä lukemiseen ja pääsykokeeseen! Mitä ikinä teetkin, älä luovuta kesken.  

Ystävällisin terveisin

Santeri Järvelä

sanjarve@ulapland.fi