Miltä oikeustieteellisessä opiskelevan arki näyttää?

Heippa kaikille!

 

Täällä kirjoittelee Jenna, ensimmäisen vuoden oikeustieteen opiskelija Lapin yliopistossa. Mua pyydettiin kertomaan vähän siitä, millainen on oikkarin perus päivä niin tässä pääsette vähän sisälle siihen, millaisia mun opiskelupäivät on ja mistä ne oikein koostuu.

Herään arkena yleensä 7.45, minkä jälkeen alan melkein heti lukemaan. Heti kun aloitan päivän opiskelut, otan kupin kahvia (Joskus menee enemmän :D) ja alan lukemaan tenttialuetta eteenpäin. Tällä hetkellä luen rikos- ja prosessioikeutta, joka on todella mielenkiintoista! Kun meillä alkaa uusi kurssi, suunnittelen heti lukuaikataulun niin, että lasken luettavat sivut yhteen ja jaan ne niille päiville, kun luen tenttiin. Kertaukselle pyrin jättämään kaksi viikkoa aikaa. Tässä muodostuu siis jokaiselle päivälle sama sivumäärä, jonka haluan saada hoidettua heti aamusta pois alta. 

Tenttialueen lukemiseen minulla menee päivittäin aikaa 1–1,5 tuntia, joten 9–9.30 aikoihin syön aamupalan ja alan tekemään tiivistelmää juuri lukemastani tenttialueesta. Lapin yliopistossa on aika laajoja tenttialueita, joten käsittelen niitä siten, että luen koko alueen ja samalla teen tiivistelmää tärkeimmistä asioista. Tykkään tehdä aina tiivistelmän, koska sitä on niin paljon helpompi käyttää kertauksessa. Tiivistelmää tehtäessä tulee myös kerrattua juuri luetut asiat, joten se on myös yksi syy, miksi teen tiivistelmiä.

Yleensä aamupäivästä 10–11 aikoihin, kun lukeminen ja tiivistelmä on tehty, lähden kuntosalille. Se antaa kivasti energiaa päivään ja saa ajatukset hetkeksi muualle koulujutuista. En tykkää käydä illemmalla treenaamassa, koska jos käyn kuntosalilla aamupäivästä, minulla on loppupäivä aikaa koulujutuille. Tällöin, kun päivän treeni on hoidettu ajoissa alta pois, voin loppupäivän keskittyä rauhassa opiskeluun. Välillä opiskelupäiväni saattavat venyä vähän pidemmiksi, niin eipähän tule stressiä että pitäisi kiirehtiä jonkun asian kanssa, että ehtii vielä kuntosalille. Sellaisina päivinä kun on paljon opiskeltavaa, yritän käyttää koko päivän opiskeluun ja treenata sellaisia päivinä, kun tehtävää ei ole niin paljoa.

Kun päivän treeni on hoidettu alta pois, jatkan muiden opiskelujuttujen parissa 12–13 aikoihin. Nämä vaihtelevat paljon, mutta yleensä siihen kuuluu kurssin kirjallisia tehtäviä tai jonkun valinnaisen kurssin asioiden läpikäyntiä. Meillä ei ole joka päivä eikä joka viikkokaan välttämättä luentoja ja nyt poikkeusaikoina luennot ovat usein tallenteina, joten niitä voi katsoa omaan tahtiin. Jos luentoja siis on, katson ne yleensä iltapäivällä. Toki meillä on myös liveluentoja, joissa täytyy olla paikalla joten sitten muut päivän opiskelujutut menevät luentoaikataulujen mukaisesti. Onneksi pääasiassa saan pidettyä opiskelupäivät sellaisina, kun ylempänä kerroin. Joskus saattaa käydä niin hyvin, että tenttialueen lukemisen lisäksi minulla ei ole mitään muita opiskelujuttuja kyseiselle päivälle. Tällöin yleensä jatkan tenttialueen lukemista vielä eteenpäin, sillä opiskelun pieniä iloja on ne että on saanut välillä luettua niin paljon ylimääräistä, että tenttialue on luettu aikaisemmin kuin alunperin oli tarkoitus.

Se, mihin aikaan lopetan opiskelun, vaihtelee paljon. Yleensä pyrin laittamaan kirjat kiinni 17–19 aikoihin, mutta joskus menee myöhempään. Jos arkena opiskelupäiväni venyvät myöhään, pyrin vastapainoksi viikonloppuisin lopettelemaan edes vähän aikaisemmin ja tekemään jotain muuta kivaa.

Minulla on yleensä useampi kouluhomma menossa yhtäaikaa ja yleensä tenttikirjan lukemisen ja tiivistelmän lisäksi teen samalla muita kurssilla vaadittavia suorituksia, kuten oppimispäiväkirjaa tai muita tehtäviä. Välillä saattaa olla jopa useampi kurssi menossa samaan aikaan. Tällöin vaaditaan aikataulutusta ja rytmitystä päiviin. Itse olen tehokkain opiskelija aamusta, joten aamuun ajoitan kaikista tärkeimmät jutut, eli ehdottomasti pakollisen kurssin asiat ja tenttiin lukemisen. Kun se on siltä päivältä hoidettu, siirryn muihin tehtäviin ja muiden kurssien juttuihin. Opiskelun pitää kuitenkin mielekkäänä sen vaihtelevuus, joten vaikka aamuni ovat samantyylisiä, tuo se kivaa vaihtelua että iltapäivisin saatan tehdä joka päivä jotain eri asiaa.

Jos oikisarki kiinnostaa vielä enemmän, pidän instagramissa studygram-tiliä nimellä oikisjenna, jossa näytän oikisarkea sekä jaan vinkkejä :)

 

Tsemppiä kaikille paljon tähän kevääseen

<3 Jenna

Avaimet oikikseen - Valmennuskurssivaliokunta 2021 esittäytyy

Vuoden 2021 valmennuskurssivaliokunta on valmiina yhdessä aiemmin esiteltyjen valmennuskurssivastaavan ja -tiedottajan kanssa auttamaan kurssilaisia kohti kevään onnistumisia. Jokaisella kuudella valiokuntalavaaleilla valitulla jäsenellä on oma vastuualueensa kurssin toteuttamisessa. Lue alta innokkaan porukan esittelyt ja vinkit kevään rankkaan rutistukseen!

MOODLE-VASTAAVAT: Valmennuskurssin materiaalit tullaan välittämään kurssilaisille Moodle-alustan kautta. Tänä vuonna verkkoalustaa ylläpitävät Niini Helenius ja Vilma Teittinen.

Niini: Moikkis! Olen Niini ensimmäisen vuoden oikeustieteen opiskelija ja toimin valmennuskurssivaliokunnan moodletiimissä. Parin välivuoden jälkeen opiskelupaikka napsahti Rovaniemen oikeustieteellisestä. Pääsykoekeväät opettivat minulle paljon, niin lukuteknisesti kuin itsestänikin. 

Muutin Rovaniemelle Helsingistä eli maisemat vaihtuivat kerralla ihan huolella. Ja oikeastaan tämä pieni maisemanvaihdos on todella huippu asia. Rovaniemellä on mahtava opiskeluyhteisö ja luontokin on mitä kaunein. 

Tämän kevään hakijoille suosittelen niin tylsältä kuin se kuulostaakin: oman opiskelutyylin hahmottamista, aineistotehtävien tekemistä, sekä opittujen asioiden armotonta kertausta!

Vilma: Olen Vilma, 22 vuotta ja ekan vuoden opiskelija. Toimin toisena verkkoympäristövastaavana eli ylläpidän Moodle-alustaa Niinin kanssa.

Olen alun perin kotoisin Oulusta, joten Rovaniemelle muutto ei aiheuttanut kovin suurta kulttuurishokkia. Kaupunki ei kuitenkaan ollut ennestään tuttu ja luonnollisesti uudelle paikkakunnalle muuttaminen jännitti, puhumattakaan nyt vallitsevasta maailmantilanteesta. Fuksivuosi on ollut silti ihana, koen kotiutuneeni Rolloon todella hyvin ja opinnotkin ovat sujuneet mukavasti etäilystä huolimatta.

Tiesin jo yläasteikäisenä haluavani juristiksi, joskin tie sisälle tiedekuntaan ei ollut missään määrin helppo. Usko itseen ja omiin kykyihin oli välillä todella pahasti koetuksella. Hain mukaan valiokuntaan, koska haluan osaltani auttaa muita valintakokeessa menestymisessä. Lisäksi Artiklan kurssille osallistuneena kiinnosti päästä näkemään, millaista valmennuskurssien järjestäminen on käytännössä. 

Tsemppiä kevääseen ja toivottavasti nähdään ensi syksynä!

SOMETIIMI: Sometiimi vastaa sosiaalisen median markkinoinnista ja viestinnästä. Sometiimimme päivittää aktiivisesti sisältöä esimerkiksi Instagram- ja Facebook-tilejämme. Sosiaalisen median sisällöstä vastaavat tänä vuonna Anni Paakkari ja Leila Helminen. 

Anni: Heippa! Olen Anni Paakkari, 21-vuotias ensimmäisen vuoden opiskelija ja toimin valiokunnassa somevastaavana! Itselleni ovet aukenivat kolmannella hakukerralla todistusvalinnan kautta, mutta tätä ennen kerrytin kokemusta niin pääsykokeista kuin valmennuskursseilta. Vertaistuki, osaavat opettajat ja laadukkaat harjoitustehtävät ovat arvokkaita työvälineitä pääsykoetta varten ja luovat varmuutta myös omaan tekemiseen. Pääsykoekevät on hakijoille iso urakka, jonka varrelle mahtuu varmasti monenlaisia tunteita. Omalta osaltani suosittelen lämpimästi realistisen lukusuunnitelman tekemistä ja jättämään pois turhan vertailun opiskelun määrästä muiden hakijoiden kanssa – jokainen meistä on yksilö ja on tärkeää löytää juuri sinulle sopiva lukutahti, jonka pystyt ylläpitämään läpi pääsykoeurakan!

Yliopiston sijaintia on turha pelätä: meillä on täällä lämmin ja tiivis opiskelijayhteisö, johon uudet opiskelijat otetaan avosylin vastaan ja Rovaniemestä osataan kyllä ottaa kaikki ilo irti! Erikoisesta tilanteesta huolimatta fuksivuosi on tarjoillut hienoja kokemuksia ja vielä hienompia ihmisiä, joiden kanssa on ollut helppoa todeta, että opiskelu todella on ihmisen parasta aikaa. Pidän sormet ristissä sujuvamman pääsykoekevään puolesta ja toivottavasti tapaamme mahdollisimman monen hakijan kanssa tulevana syksynä.

Tsemppiä ja jaksamista tulevaan koitokseen!

Leila: Moikka! Oon Leila Helminen, 21 vuotias ensimmäisen vuoden opiskelija. Pääsin oikikseen kolmannella hakukerralla, joista kaikilla kerroilla kävin valmennuskurssin. Viime kevät oli todella raskas epätietoisuuden takia ja ilman valmennuskurssia ja sen tuomaa vertaistukea en olisi välttämättä jaksanut. Tämän takia halusin myös itse mukaan valmennuskurssitoimintaan, jotta pääsen tsemppaamaan hakijoita. Muutin Rovaniemelle Tampereelta loppu kesästä enkä tiennyt yhtään mitä odottaa. Yllätyinkin kuinka mukava ja kaunis kapunki Rovaniemi on myös opiskelijayhteisö täällä on ihan mahtava. 

Toimin valmennuskurssivaliokunnassa somevastaavana yhdessä Annin kanssa. Me päivitämme valmennskurssin instagramia ja facebookia. Laita sinäkin siis seurantaan meidän somekanavat!

BLOGIVASTAAVA: Blogivastaava Aino Grönman ylläpitää Artikla valmennus -blogia. Lisäksi blogivastaava osallistuu sometiimin työtehtäviin. 

Aino: Heipsan! Olen 20-vuotias ensimmäisen vuoden oikkari ja toimin tänä vuonna valiokuntamme blogivastaavana (tää on best <3). Muutin Rovaniemelle pienestä Pomarkku-nimisestä kylästä Satakunnasta, jolloin Rovaniemelle muuttaminen oli minulle kuin muutto metropoliin. 

Pääsin oikikseen ensimmäisellä hakukerralla, vaikka pääsykoekevät olikin matka täynnä karikoita. Kävin itse Artikla ry:n intensiivikurssin, ja koin sen olleen ratkaiseva tekijä sisäänpääsyni kannalta.  Kova työ sai lopulta maailman parhaan palkinnon. Toivon sydämeni pohjasta, etteivät tämän vuoden hakijat joudu kokemaan vastaavanlaista epätietoisuutta ja verenpaineen nousua pääsykoekeväänään, kuin mitä viime kevät meille toi. Pääsykokeisiin valmistautuminen arkarruttaa varmasti montaa, ja haluankin muistuttaa, että meitä on monenlaista oppijaa. Suosittelen kaikkia hakijoita käyttämään itselle parhaita oppimismetodeita, eikä sokeasti kopioimaan toisten tapaa oppia. 

Hurjasti tsemppiä kevään urakkaan! 

SIHTEERI: Valiokuntamme sihteeri Meri Hankonen kirjaa kokouksemme pöytäkirjat ja hoitaa valiokuntamme muita kirjallisia työtehtäviä. 

Meri: Moikka! Olen Meri Hankonen, 20-vuotias ensimmäisen vuoden opiskelija ja toimin valiokunnan sihteerinä. Pääsykoeurakan olen käynyt läpi kahdesti. Olen alun perin kotoisin Pohjois-Pohjanmaalta, mutta vietin välivuoden Turussa avoimen yliopiston opintoja suorittaen. Rovaniemi oli toinen hakukohteeni, mutta tänne hakeminen oli lopulta yksi elämäni parhaimmista päätöksistä. Aluksi olin hieman epäileväinen kaupungin pohjoisen sijainnin vuoksi, mutta Rovaniemi on osoittautunut eloisaksi opiskelijakaupungiksi, josta löytyy aina tekemistä. Parasta täällä on kaunis Lapin luonto, hyvät ulkoilumahdollisuudet sekä tietysti ihana opiskelijayhteisömme.

Omalla kohdallani kouluun pääsyn kannalta avainasemassa olivat kertaaminen ja itselle sopivien opiskelutekniikoiden löytäminen. Erilaisia opiskelutekniikoita suosittelen kokeilemaan jo ennen kirjojen ilmestymistä. Myöskään vapaa-aikaa ei kannata unohtaa: opiskelu sujuu paljon paremmin, kun välillä miettii muutakin kuin pääsykoekirjoja.

Toivotan kaikille hurjasti tsemppiä sekä lukuintoa kevääseen!

Nyt valiokuntamme käärii hihat ja alkaa ahkeroida onnistuneen kevään aikaansaamiseksi! 

Valmennuskurssitiedottajan tervehdys

 Heippa! Täällä kirjoittelee valmennuskurssitiedottaja vuosimallia 2021. Minun nimeni on siis Lilli ja olen toisen vuoden oikeustieteen opiskelija. Minulle ovet oikikseen avautuivat toisella yrittämällä vuonna 2019. Molemmilla hakukerroilla minulla oli apuna ja tukena valmennuskurssit. Minulle sopi hyvin, että sain itse mennä omien aikataulujeni mukaan ja saada tukea niihin kohtiin, mitkä minulle jäivät epäselviksi. Siksi valitsin molemmilla kerroilla etäkurssin. Pääsykoekeväät olivat kuitenkin kaukana helposta, joten ajattelin jakaa pieniä vinkkejä, jotka auttoivat minua selviämään niistä. 

Näihin aikoihin aloin etsimään minulle sopivaa kurssia ja kun sellainen löytyi, alkoi hirveän pitkältä tuntuva odotus kevääseen. Samalla odotti innolla tulevia koitoksia, mutta myös pelko hakuprosessista kolkutti takaraivossa. Minua auttoi todella paljon ihana tukiryhmä taustalla, johon kuuluin perhettä ja ystäviä. Tämä oli ehkä suurin tekijä, joka auttoi minua selviämään keväästä kunnialla. Oli tärkeää, kun ajoittain joku oli muistuttamassa myös levosta ja muusta elämästä pääsykoekirjojen ulkopuolella. Minulla oli myös muutamia kavereita, joilla oli sama urakka edessä. Tämä oli onni siinä mielessä, että aina oli joku, jonka kanssa purkaa ongelmallisia kohtia ja pääsykoeväsymystä. 

Muita avaintekijöitä hakiessani oli aikataulutetut päivät, hyvä ruoka ja raitis ilma. Minua motivoi myös se, kun vapun aikoihin ajattelin, että ensi vuonna minäkin olen tuolla bolognan punaisissa haalareissani. Vaikka tämä ei koronatilanteen vuoksi toteutunutkaan ihan suunnittelemallani tavalla, niin siitä unelmasta oli paljon apua. Kesällä onnekseni luin opintopolusta kauan odotetut tulokset. Sillä hetkellä kaikki kevään työ ja stressi tuntui todellakin kaiken sen arvoiselta. Kannattaa pitää mielessä, että kaikilla on varmasti vaikeita päiviä ja silloin pitää oppia antamaan itselleen vähän armoa. Minulla itselläni oli vähän vaikeuksia tämän sisäistämisen kanssa, mutta siinä tärkeää roolia piti ihanat tukijoukot.  

Mikäli sinulla tulee mieleen mitään kysymyksiä pääsykoekevääseen liittyen, autan mielelläni. Tsemppiä kevään tuleviin koitoksiin! 

 

Lilli Vartiainen 

Valmennuskurssitiedottaja 2021 

Valmennus@artikla.fi 

Valmennuskurssivastaavan tervehdys

 Hei kaikki! 

Täällä kirjoittelee vuoden 2021 valmennuskurssivastaava Sophia, 3. vuoden oikeustieteen opiskelija ja moninkertainen pääsykoekevätselviytyjä niin hakijan kuin valmennuskurssijärjestäjän rooleissa. 

Tammikuu ja uusi vuosi ovat pyörähtäneet jo käyntiin. Uudenvuoden aaton muisteluiden ja throwback -instagram-postausten jälkeen vuoden alku on luonnollisesti aikaa katsoa eteenpäin. Päivät pitenevät, suunnitelmat tulevalle vuodelle kirkastuvat, uudet harrastukset, rutiinit, ja elämäntavat alkavat, ja on aika aloittaa taas tämän vuoden matka kohti valintakokeita. Kevät on kaikessa kiireellisyydessään minulle itselleni todella mukavaa aikaa. Ilmassa on odotusta ja uutuuden tunnetta, lisääntyvä aurinko tuo mukanaan energiaa ja lohtua ja antaa luvan odottaa jo kesää. 

Eteenpäin katsellessa kohtaa myös siellä odottavan korkeakoulujen yhteishaun 2021. Oikeustieteellisen alan yhteisvalintakoe on tänä vuonna 24.5.2021, ja monilla se on varmasti jo mielessä. Kirjat julkaistaan tänä vuonna 22.4., joten tulevat muutamat kuukaudet ovat loistavaa aikaa suunnitella rennoin ottein tulevaa kevättä ja ladata vielä akkuja. Itse esimerkiksi tutustuin ennen oman valmennuskurssini alkamista oikeustieteen perusteisiin, lueskelin vanhoja kokeita, koska koin tällaisen "lämmittelyn" lievittävän omaa jännitystäni. Sain myös paljon tukea lukemalla muiden kokemuksia blogeista ja keskustelupalstoilta. 

Toisille toisaalta toimii totaalinen asian unohtaminen ja lomailu, eikä yhtä oikeaa tapaa valmistautua valintakokeeseen olekaan. Artiklan valmennuskurssit onneksi tarjoavat kaltaisilleni hermoilijoille tilaisuuden tutustua jo luku- ja vastaustekniikkaan ja harjoitella monivalintakysymyksiä eri oikeudenaloista, tai jutella fiiliksistä toisten kurssilaisten kanssa. 

Vaikka tänäkin keväänä eletään vielä maailmassa poikkeuksellisia aikoja ja ilmoilla näyttäisi olevan monta muuttujaa, onneksi pääsykoekevään osalta voidaan odottaa tilanteen vakiintuvan. Tänäkin vuonna valitaan 60% hakijoista perinteisen valintakokeen perusteella, joka toimii pääasiallisena hakuväylänä. Kaikki mahdollisuudet ovat siis auki sellaisellekin hakijalle, kenen ylioppilastodistus ei ole pelkkää ällää. Valintakoe myös pidetään suunnitelmien mukaisesti perinteisesti ihan salitenttinä, ja toivottavasti täten vältetään edellisvuoden tekniset ongelmat. Vaikka kukaan muu paitsi viisaat ylhäiset pääsykoekirjojen kirjoittajat vielä tiedäkään mistä aiheista valintakoemateriaali tänä vuonna koostuu, voivat hakijat onneksi olla luottavaisin mielin siitä, että kokeeseen on varmasti tänä vuonna helpompaa valmistautua, kun viime vuoden mylleryksestäkin on päästy läpi ehjin nahoin. 

Rauhallista ja aurinkoista vuoden alkua kaikille, nähdään valmennuskursseilla! 

Sophia Macnamara

Valmennuskurssivastaava

Kun tänään lähden, otan mukaan mitä tarvitsen...

Se mitä otin mukaani oli rohkeus ja aivan liian täynnä oleva matkalaukku. 

Koronakevät 2020 - sen tulee varmasti muistamaan jokainen. Kyseisen kevään aikana minulla oli kaksi tavoitetta: päästä suorittamaan oikeustieteen maisteritutkintoa Lapin yliopistoon sekä tottakai vältellä koronaa kaikin keinoin. Onnistuin molemmissa tavoitteissani. Menneen 4 vuoden aikana olin suorittanut alemman oikeustieteen tutkinnon Tallinnan teknillisessä yliopistossa, toiminut ainejärjestömme hallituksessa, sekä työskennellyt kahdessa eri asianajotoimistossa Suomessa. Koen, että opiskelu ulkomailla oli itselleni tärkeä, kasvattava ja ikumuistoinen kokemus ja sellainen ajanjakso jonka tulen varmasti muistamaan aina. 

Hakuprosessi Lapin yliopistoon oli selkeä mutta työläs niin kuin sen kuuluu ollakin. Hakuvaatimuksena oli alempi oikeustieteen korkeakoulututkinto, valintaessee ja motivaatiokirje. Hakijoilta vaadittiin myös riittävä suomen kielen taito, jonka pystyi todistamaan monin eri keinoin. Valintaesseen ja motivaatiokirjeen laatiminen oli hermoja raastavaa, mutta aloitin ne heti esseeohjeiden julkaistuttua, joten sen suurempaa paniikkia ei niiden suhteen syntynyt. 

Muistan 7.7.2020 kuin eilisen. Silloin kädet täristen kirjauduin opintopolkuun ja ilokseni sain huomata että minut oltiin hyväksytty Lapin yliopistoon. Siitä seuraavat viikot kuluivat asunnon metsästämisen, koko elämän mukaan pakkaamisen ja tietenkin opiskelupaikasta hehkuttamisen merkeissä. Elokuun puolivälissä oli aika jättää Helsingin ja Lahden kiireiset kadut taakseni, halata vanhempiani ja suunnata kohti Rovaniemeä. Astuessani IC37 junaan en osannut edes aavistaa, että tästä tulisi elämäni parhaimpia kokemuksia. 

Kuluneen syksyn aikana olen päässyt mm. skumppajoogailemaan, ottamaan selfien porojen kanssa, kokemaan maailman kauneimman ruska-ajan, osallistumaan etävujuille, kokemaan elämäni hauskimmat grillibileet joissa ei kuitenkaan ollut grillistä tietoakaan, uimaan Kemijoessa myöhään syksyllä sekä todistamaan uskomattoman hienot revontulet. Opiskelu ja opiskelijaelämä Rovaniemellä on ollut ihanaa, hauskaa, antoisaa, stressaavaa ja välillä hieman kuluttavaakin, mutta just sitä mitä itse haluan. Tässä tärkeänä osana on toiminut ainejärjestö Artiklan hallituslaiset, yliopiston henkilökunta, tuutorit sekä muut fuksien kaitsijat, jotka ovat omalla panostuksellaan halunneet varmistaa että jokaisella täällä on hyvä ja ennen kaikkea turvallinen olla. Unohtamatta tietenkään kaikkia muita ihania kanssaopiskelijoita joiden kanssa mm. vanhat kunnon kotibileet ovat tulleet tutuiksi. Rovaniemellä opiskelijoiden yhteisöllisyys on aivan omaa luokkaansa ja sellainen asia jolla itse ylpeilen Etelä-Suomessa asuville ystävilleni. Kiitollisena saan todeta, että pääsen myös itse ensi vuonna edistämään nykyisten ja tulevien opiskelijoiden viihtyvyyttä ja hyvinvointia, sillä minut valittiin syyskokouksessa Artiklan hallituksen sihteeriksi. 

Tämän vuoden maisterifukseille määrättiin maisteriopintojen lisäksi korvaavia notaarivaiheen kursseja 29 opintopisteen edestä. Itse olin suorittanut kyseisistä kursseista jo puolet avoimessa yliopistossa, joten minun työtaakkani syksyn osalta oli hieman pienempi. Itse korvasin tämän ”luppoajan ” valitsemalla ylimääräisiä kursseja, jotta verenpaineeni pysyy sopivan korkealle koko ajan. Kurssitarjonta Lapin yliopistossa on laaja ja voimme suorittaa maisteri- ja notaarivaiheen kursseja siinä järjestyksessä kuin itse haluamme. Yliopistomme kirjaston tuolit, moccamasterin kohina sekä powernappien yllättävä venähtäminen ovat tulleet erittäin tutuiksi syksyn aikana, mutta hetkeäkään en vaihtaisi pois. 

 

Voin lämpimästi suositella Lapin yliopistoa kaikille tuleville (maisteri)opiskelijoille ja voin taata että saatte kokea ainutlaatuisia asioita muuttaessanne Rovaniemelle. Lapin oikiksessa opiskelun voi kokea vain kerran elämässään, joten tartuthan siihen tilaisuuteen jos se eteesi tulee. Lupaan ettet tule katumaan päätöstäsi. 

Julia Tikka 

Ensimmäisen vuoden maisteriopiskelija

Matka oikikseen

Moi! 

Olen Miikka, 21-vuotias ensimmäisen vuoden opiskelija Rovaniemen oikeustieteellisessä. Omalla kohdallani päätös lähteä opiskelemaan oikeustiedettä syntyi alkuvuodesta 2019. Minulle oli jo yläluokilta asti selvää, että tulen tulevaisuudessa hakemaan korkeakouluun, mutta tarkka alavalinta oli viime hetkille asti mysteeri. Lukion jälkeen en ollut päätöstäni vielä tehnyt ja meninkin suoraa tietä ylioppilaskesänäni 2017 vuodeksi armeijaan. Vuoden aikana sain rajattua alavaihtoehdot mielessäni muutamaan parhaaseen, mutta lopullisesta suunnasta en ollut vielä selvillä. Armeijan jälkeen tunsin olevani henkisesti hukassa ja vailla punaista lankaa elämässäni. Tunsin että elämäni oli tähän pisteeseen asti kulkenut turvallista ja varmaa reittiä pitkin, kunnes edessäni oli risteys loputtomine polkuineen ja suuntineen. 

Kesällä 2018 tiesin että seuraavat pääsykokeet olisivat ensi keväänä ja aloin pikkuhiljaa tuntea painetta lopullisen päätöksen teosta. Valinnanvaikeus oli etenkin oikeustieteellisen ja kauppakorkean välillä. Menin lyhyeltä tuntuvan kesäloman jälkeen syksyllä töihin ja noin silmänräpäyksessä oli vuosi jo vaihtunut, enkä vieläkään ollut varma tulevaisuudestani. En halunnut kuitenkaan enää kerryttää ’’turhia’’ välivuosia, ja päätin hakea kauppakorkeaan, tutkinnoista yleisempään ja siksi turvallisempaan, ajattelin. Joten kävin ostamassa pääsykoekirjat kauppakorkeaan. Pari päivää myöhemmin aloitin lukemisen, mutta en kerennyt kirjoissa kovinkaan pitkälle, kun tunsin piston sydämessäni ja tiesin, että haluan oikeasti päästä oikeustieteelliseen. 

Ensimmäisenä pääsykoekeväänäni olin henkisesti varautunut siihen, että pääsykoekirjat olisivat erittäin kuivia ja tylsiä, mutta yllätyksekseni 2/3 kirjoista oli aidosti mielenkiintoisia. Tämä tietysti vahvisti mielenkiintoani oikeustieteellistä kohtaan ja olin nyt varma, että tämä on se minun juttuni. Ensimmäisellä hakukerralla intoa opiskeluun löytyi, mutta opiskelutekniikkani oli kuitenkin liian tehotonta vuosien ’’aivot narikassa’’ -elämisen jäljiltä, ja kesällä tulosten tullessa jouduin pettymään. Pohjattomuuden fiilis oli valtava. Varmaan ensimmäistä kertaa elämässäni en melko suurellakaan panostuksella päässyt tavoitteeseeni. Hetken ajaksi mieleni valtasivat tappio ja itseinho. 

Melko nopeasti sain käännettyä negatiiviset tunteet uudeksi päättäväisyydeksi ja aloin pohtimaan suunnitelmaani seuraaville kuukausille. En halunnut olla lähes vuotta tekemättä mitään kouluun pääsyn eteen. Töiden ohella harkitsin mm. opiskelua avoimessa, mutta päädyin ratkaisuun, että rupean korottamaan vanhoja yo-kirjoituksiani. Yo-kirjoitusten korottaminen oli minulle varavaihtoehto pääsykokeen ohella, jos en pääsisi ensi keväänä pääsykokeella sisään, niin viimeistään sitä seuraavana keväänä pääsisin korotetulla todistuksellani. Korotusprosessista raskaampaa teki uusi pisteytyssysteemi, jonka vuoksi vanhoista lempiaineistani yhteiskuntaopista ja psykologiasta ei saanut juurikaan pisteitä. Yo-kokeiden järjestämistä häiritsi myös uusi, kaikille tuttu virus, mutta siitä huolimatta kevät meni korotusten kannalta melko hyvin. Nopeasti kirjoitusten jälkeen alkoi myös pääsykokeisiin lukeminen ja jälleen korona aiheutti oman draaman kaarensa prosessiin. Olosuhteista huolimatta motivaationi oli korkealla ja sainkin luettua ajallisesti paljon, mutta tällä kertaa myös tehokkaasti. Yo-kirjoituksiin opiskelu oli karistanut ainakin pahimmat ruosteet aivojeni päältä. 

Pääsykoetulosten odottaminen tuntui sietämättömän pitkältä. Todistusvalinnassa olin jäänyt yhden arvosanakorotuksen päähän sisäänpääsystä. Lopulta kuitenkin tulostenjulkaisupäivä saapui pääsykokeenkin osalta ja kappas, olin sisällä. Fiilis oli innostunut, mutta rehellisesti sitä myös sekoitti haikeus siitä, että en päässyt ensimmäisenä hakukohteenani olleeseen kaupunkiin. Minulle oli tulosten valjettua kuitenkin täysin selvää, että ottaisin paikan Rovaniemeltä vastaan, päätös, joka tuntuu tätä kirjoittaessani elämäni parhaalta. 

Miikka Viitanen 

Ensimmäisen vuoden oikkari

Fuksisyksyn tunnelmia

Heippa!

Täällä kirjoittelee tuore fuksi Lapin yliopistosta. Fuksisyksy on jo hyvässä vauhdissa ja vaikka matkani oikiksessa on vasta alussa, on tähän alkusyksyyn mahtunut paljon unohtumattomia hetkiä. Heti fuksivuoden alussa meillä lähti käyntiin fuksihärdelli, joka oli siis kolmen viikon mittainen, nimensä mukaisesti kunnon härdelli, jossa meille fukseille oli järjestetty vaikka mitä kivoja tapahtumia. Härdelli oli tänä vuonna järjestetty vallitsevan tilanteen vuoksi hieman erilaisena ja erittäin hyvin erityisjärjestelyin, jotta kaikki saivat nauttia siitä turvallisesti. Siihen kuului muun muassa piknik, fuksit vastaan vanhat -turnaus, ensimmäiset sitsit, baarikierros, joka oli ehdottomasti lempitapahtumani sekä viimeisenä koko homma huipentui fuksiaisiin. Härdelliin kuului monia erilaisia kilpailuita ja vaikka kilpailuhenkinen ihminen olenkin, tärkeimpänä mieleen jäi mahtava ryhmähenki ja ennen kaikkea se, että meillä oli todella hauskaa!

Itse olen muuttanut Rovaniemelle jo pari vuotta sitten suorittamaan avoimen opintoja, joten Lapissa asuminen ei ollut niin uutta enää minulle, mutta Lapin taika ei ole siltikään hälvennyt. Ennen oikikseen pääsyäni seurasin täällä aika läheltä elämää oikeustieteellisessä ja muistan, kuinka monesti haaveilin sinne pääsystä, opiskelusta ja kaikista Artiklan tapahtumista. Nyt kun kova työ on palkittu ja sain unelmieni koulupaikan ja pääsin kiinni tähän kauan odotettuun opiskelijaelämään, täytyy sanoa, että se on paljon parempaa, kuin ikinä osasin kuvitella! Vaikka vuosikurssimme on hieman tavallista suurempi, yhteisöllisyys ja lämminhenkisyys näkyy silti ja siitä pitää muiden fuksien lisäksi kiittää huikeita tuutoreita ja fuksikapteeneita. Kun muutin Lappiin, ajattelin heti, että täältä en hevillä lähde pois, sillä tämä niin upea paikka asua. Tällä hetkellä minulla on etuoikeus sekä asua että opiskella juuri siellä, missä haluan. Vaikka olen saanut kutsua Lappia kodikseni jo yli kaksi vuotta, saan nyt sitä suuremmalla syyllä sanoa, että nyt olen oikeasti kotona. 

Kaikesta huolimatta olen myös ehtinyt välillä jopa opiskella. Meillä on ollut opetusta vähän

vaihtelevasti etänä sekä ihan lähiopetuksena. Oon tykännyt kummastakin, mutta onhan etäopetus toki vähän yksinäistä, mutta onneksi sen korvasi fuksihärdelli ja sen kautta löytyneet uudet kaverit, joiden kanssa olen viettänyt paljon aikaa. Artiklalla on myös sählykerho, johon menin heti mukaan ja siellä on ollut ihanaa tutustua myös vanhempiin opiskelijoihin. Opiskelu lähti siis heti kunnolla käyntiin ja vaikka se tarkoittaa pitkiä päivä kirjojen ääressä, itse en ainakaan valita, sillä tiedän olevani oikealla alalla ja oikeassa paikassa, joten opiskelu sujuu erittäin hyvin. Olen saanut kokea alusta asti ihanan sekoituksen opiskelua sekä huikeita tapahtumia.

En voi muuta, kuin olla kiitollinen tästä uudesta vaiheesta elämässäni, joka on tuonut mukanaan unohtumattomia muistoja, ihana uusia ystäviä sekä suuren määrän ryhmähenkeä ja yhteisöllisyyttä. On ollut ihanaa päästä heti Artiklan toimintaan mukaan. Vaikka minulla on vasta kuukausi takana Lapin yliopiston oikeustieteellisessä, voin silti jo todeta, että #oikisonihmisenparastaaikaa

Ihanaa loppusyksyä kaikille!

Jenna Tuominen

Ensimmäisen vuoden oikkari