Read & Learn, Never Give Up!

Kevät alkaa olla siinä vaiheessa, että stressi lähestyvästä pääsykokeesta nousee liki sietämättömäksi. Moni luovuttaa lukemisen suhteen, kun aurinko alkaa paistaa ja tulee parhaat rantakelit. Kannattaa kuitenkin muistaa, että jos jaksaa pitää katseen kirjassa ja tsempata loppuun saakka, on opiskelupaikka jo varsin realistinen haave – ja se on kaiken työn ja tuskan arvoinen!

Vuoden 2011 abiturienttina hain heti lukion jälkeen Helsingin oikeustieteelliseen. Olin menestynyt lukiossa hyvin, mutta harmikseni sain huomata yliopistomaailman olevan hieman vaativampi. Pääsykokeessa kyse ei olekaan yleissivistyksestä, vaan koe mittaa lähinnä sitä, kuinka paljon on valmis tekemään töitä unelmiensa saavuttamiseksi ja kuinka hyvät istumalihakset omaa. Myös hyvällä tuurilla on osuutensa.

Seuraavana keväänä ystäväni sai minut mukaan pähkähullulta kuulostaneeseen ideaan, hakemaan Lapin oikeustieteelliseen. Hakua edelsi taustaselvitys työllistymismahdollisuuksista, ja suvussa ja tuttavapiirissä olevien juristien kautta selvisikin opetuksen tason olevan Lapissa huippuluokkaa. Helsinkiläisenä lähtö Rovaniemelle hieman kauhistutti, vaikka sitä ei vielä pääsykokeeseen lukiessa osannutkaan ajatella. Todellisuus iski vasten kasvoja siinä vaiheessa, kun muuttopäivä lähestyi. Lähtö täysin vieraaseen kaupunkiin ei tunnu parhaalta vaihtoehdolta silloin, kun on muuttamassa ensimmäisen kerran omilleen. Artiklan valmennuskurssilla olin kuitenkin tutustunut kouralliseen huipputyyppejä, jotka olivat tukena aina kun sitä tarvittiin, ja Rovaniemi osoittautui pian varsin mieluisaksi opiskelukaupungiksi.

Itse tein ensimmäistä kertaa pääsykokeeseen valmistautuessani ensin lähes kaiken väärin, mutta virheiden kautta oppi. Tässä kevättä varten muutamia vinkkejä:

1.    Uni on ehkä tärkeimpiä neuvoja, joita pääsykoekeväänä voi antaa. Lyhyilläkin yöunilla pärjää, mutta jos haluaa oppia jotakin ja pystyä keskittymään opiskeluun, kannattaa nukkua kunnon yöunet. Itse yritin päästä koko kevään puolen yön aikaan nukkumaan ja herätä aamulla 8:00 niin, että olin kello 9:00 kirjastossa heti ovien auetessa. Jälkikäteen ajateltuna aikaistaisin rytmiä entisestään, koska ihminen on tutkitusti tehokkaimmillaan aamulla, kunhan on nukkunut riittävästi. Jos unirytmin muuttaminen on hankalaa, saa apteekista melatoniinia nukahtamisen avuksi.

2.    Opiskelukaverit olivat ainakin itselläni tärkeä osa sisäänpääsyprosessia. Tutustuin muihin hakijoihin niin valmennuskurssilla kuin kirjastossakin. Hiljalleen porukastamme tuli tiiviimpi; ensin luimme samassa kirjastossa, sitten samassa pöydässä ja lopulta vietimme vapaa-aikaakin yhdessä. Koitimme jaksottaa lukemista niin, että kaikilla oli suurin piirtein samat artikkelit samaan aikaan. Tällöin oli helppo kysyä kaverilta, jos ei ymmärtänyt jotakin, ja tauoillakin keskustelu saattoi usein kääntyä juuri luettuihin aiheisiin. Lisäksi oli pakko tsempata, jotta pysyi samassa tahdissa kuin muut. Ja olihan lukeminenkin paljon hauskempaakin, kun sitä ei tehnyt yksin.

3.    Kirjasto on paras mahdollinen lukupaikka, jos kotona on liikaa muita aktiviteetteja. Kännykkä äänettömällä repussa eikä mahdollisuutta surffailla läppärillä netissä, kävellä jääkaapille tai katsoa telkkaria. Lisäksi tuntuu tsemppaavalta, kun kaikki muutkin ympärilläsi keskittyvät vain lukemiseen. Tauko vaikkapa puolentoista tunnin välein, vähän kävelyä ulkona kevätsäässä ja jutustelua opiskelukavereiden kanssa. Itse luen edelleen kirjastossa myös tentteihin, koska totesin sen pääsykoekeväänä toimivaksi.

4.    Pääsykoekirjat eivät tunnu välttämättä mielenkiintoisilta. Itse kadotin motivaationi täysin joidenkin pääsykoeartikkeleiden kohdalla. Oikeudenaloja on kuitenkin paljon ja tutkinto antaa valmiudet todella laajasti erilaisiin töihin, joten kaikille löytyy varmasti kiinnostaviakin oikeudenaloja, vaikkei niitä olisi pääsykoeartikkeleihin valittukaan. Lukeminen ja pitkät kirjastopäivät saattavat ensinalkuun tuntua rankoilta, mutta niistä tulee yllättävän nopeasti rutiininomaisia. Itse aloitin kirjojen alleviivaamisen heti ensimmäisellä lukukerralla. Jos kuitenkin hakisin nyt uudelleen, lukisin kirjat ensin kertaalleen läpi saadakseni aiheesta kokonaiskuvan, ja alleviivaisin vasta seuraavalla lukukerralla. Tällöin ymmärtää jo hieman paremmin mikä on keskeistä, ja hyvistä alleviivauksista on enemmän hyötyä kertaamisessa. Alleviivatessa asiat oppii paremmin, joten ei kannata kuitenkaan olla liian varovainen alleviivausten kanssa.

 

5.    Kertaaminen on tärkein osa oppimisprosessia. Kertaamattakin muistaa varmasti pääasiat, jos tekstin on lukenut ajatuksella ja ymmärtänyt, mutta pääasioiden muistaminen ei välttämättä riitä. Itse kopioin kirjojen sisällysluettelot, ja kirjoitin vieressä olevaan kopioon tärkeimpiä asiasanoja aina lukiessani. Sisällysluettelon kanssa oli hyvä kerrata aina iltaisin ja seuraavana päivänä sitä, mitä oli lukenut. Pikkuhiljaa yksityiskohdatkin rupesivat jäämään muistiin. Toinen hyvä tapa on kirjoittaa esimerkiksi tärkeitä termejä muistilapuille jääkaapin oveen, ja tarkistaa termin selitys aina lapun kääntöpuolelta, kunnes oppii muistamaan sen.

6.    Valmennuskurssilla kannattaa keskittyä opiskeluun. Itse olin lukupäivän jälkeen väsynyt ja kurssilla tuntui mielekkäämmältä vaihtaa kuulumisia kurssikavereiden kanssa ja kuunnella vain sivukorvalla, mikä oli lähellä kaataa koko sisäänpääsyhaaveeni. Kurssilla käydään läpi kirjojen keskeisintä sisältöä, ja vaikka kurssit ei korvaa lukemista, on se erinomainen kertaus jo luetusta ja erinomainen tilaisuus ymmärtää sellaiset asiat, jotka ei tekstin perusteella ole täysin auenneet. Kuulumisten vaihto ja verkostoituminen kannattaakin jättää tauoille ja tutor-tapaamisiin.

7.    Viimeiset viikot ovat pääsykokeen kannalta omasta mielestäni merkittävimmät. Kesäisten säiden tullessa moni laiminlyö opiskelua. Lisäksi usko omaan osaamiseen saattaa horjua ja lukeminen saatetaan lopettaa koska uskotaan, että ”en mä kuitenkaan pääse sisään…” Mikäli jaksaa uskoa omiin mahdollisuuksiinsa joka päivä ja tsempata loppuun saakka, mahdollisuudet ovat jo aika hyvät. Hakiessani ensimmäisen kerran Helsinkiin, menin kesäisten säiden alkaessa kirjaston sijaa puistoon tai rannalle ”lukemaan”. Saatoin olla ulkona aamusta iltaan, mutta lienee aika helppoa kuvitella, kuinka tehokasta lukeminen rannalla on; sain 36/70 pistettä jääden 10 pisteen päähän sisäänpääsyrajasta. Seuraavalla hakukerralla jaksoin rantakeleistä huolimatta istua pitkää päivää kirjastossa, ja työ palkittiin lopulta opiskelupaikalla.

8.    Ruokailuihin kannattaa kiinnittää huomiota, sillä nälkäisenä opiskelu ei ole kovin tehokasta. Runsas aamupala ennen kirjastoon siirtymistä, hyvä lounas kesken lukupäivän ja kevyt ateria iltapäivällä tai illalla. Itse totesin hyväksi ratkaisuksi sen, että kävimme lounaalla aina yhdessä opiskelukavereideni kanssa. Lounastauko oli päivän kohokohta ja motivoi lähtemään joka aamu kirjastolle. Edullisemmin olisi päässyt tekemällä eväät mukaan, mutta itse koin juuri hyvien lounastaukojen olleen suuressa roolissa lukumotivaationi ylläpitämisessä.

 

9.    Vapaa-aikaa ei saa unohtaa. Jos pelkästään lukee, syö ja nukkuu, kuluttaa itsensä nopeasti loppuun. Itse kävin kirjastopäivien jälkeen iltaisin pelaamassa kavereiden kanssa tennistä ja heittelemässä koripalloa. Viikonloppuna taas otin vähän rennommin ja luin lyhyempää päivää. Jos vapaa-ajalla stressaa lukemisesta ja pääsykoekirjat pyörivät päässä, ei saa rentouduttua kunnolla. Kannattaa siis koittaa tehdä muita asioita ja unohtaa kirjat täysin silloin, kun ei lue tai kertaa. Jotkut sanovat, että pääsykoekeväänä ei saa olla muuta elämää. Itse olen täysin eri mieltä; työpäivä jatkuu arkisin aamusta iltaan ja viikonloppuisinkin iltapäivään, mutta vastapainona täytyy tehdä myös kaikkea muuta hauskaa ja rentouttavaa.

Oikikseen pääseminen vaatii paljon, mutta ei se mitään rakettitiedettä ole! Lukekaa loppuun saakka täysillä, menkää kokeeseen älkääkä luovuttako vaikka kysymykset tuntuisivat vaikeilta. Niillä eväillä mahdollisuudet ovat hyvät. Ensimmäisellä hakukerralla pääsykoekirjani kanteen ilmestyi opiskelukaverini käsialalla lause ”Read & Learn. Never give up!”. Se kannattaa kirjoittaa omankin kirjan kanteen tsemppaamaan!

- Eero

Haaveet todeksi

Hei kaikille! Olen Henna, alun perin Pudasjärveltä lähtöisin oleva fuksi. Kirjoitin ylioppilaaksi keväällä 2014, ja hain samana vuonna ensimmäistä kertaa Lapin yliopiston oikeustieteelliseen. Jo tuolloin tiesin, että en halua opiskella mitään muuta, enkä edes vakavissani harkinnut muita vaihtoehtoja. En kuitenkaan jaksanut panostaa riittävästi pääsykokeisiin lukemiseen töiden ohella, joten en ollut yllättynyt, kun tulokset tulivat, enkä päässyt sisään. Silloin päätin, että seuraavana keväänä tekisin kaikkeni haaveeni eteen ja yrittäisin tosissani. Tein välivuoden töitä ja ilmoittauduin Artiklan intensiivikurssille Rovaniemelle. 

Kun helmikuussa sain vihdoin odottamani kirjat käsiini, aloin heti tehdä lukusuunnitelmaa. Aluksi luin vain neljä tuntia päivässä, jotta en kyllästyisi kirjoihin jo alussa, mutta nostin lukumäärää pikkuhiljaa. Keskimäärin luin varmaankin kahdeksan tuntia päivässä. Koska en halunnut lopettaa töissä käymistä kokonaan, päätin tehdä 2-3 työvuoroa viikossa, jotta lukemiselle jäisi riittävästi aikaa. Työpäivinä en tietystikään ehtinyt lukemaan kovin paljon. 

Aluksi luin kirjat huolella ja yritin saada kokonaiskuvaa artikkeleista. Aloin kuitenkin aika nopeasti tekemään merkintöjä kirjoihin yliviivaamalla eri väreillä, alleviivaamalla ja kirjoittamalla omia huomioitani kirjojen sivuille. Kevään mittaan kokeilinkin lukemisen ohella todella monia eri oppimistekniikoita: kirjojen värittämisen lisäksi tein artikkeleista tiivistelmät kahteen kertaan, kokosin mindmappeja eri aiheista, kertasin lukemaani sisällysluettelon avulla sekä askartelin yli sata pientä lappusta, joissa oli toisella puolella pykälä tai käsite, ja toisella puolella sen sisältö. Koska lukeminen voi välillä tuntua puuduttavalta, kannattaa kokeilla erilaisia tapoja kerrata asioita. Käsitekortit helpottivat oppimista silloin, kun en jaksanut keskittyä lukemaan pitkiä alueita esimerkiksi työpäivän päätteeksi. Kun aikaa oli vähän, hyödynsin sen yleensä myös listojen opetteluun, ja kuulustelin niitä itseltäni usein. Kirjat luin monta kertaa hieman eri vauhdilla ja tyylillä. Osaaminen ei silti tosiaankaan riipu siitä, lukeeko kirjat kaksi vai kymmenen kertaa, sillä oppia voi muillakin tavoin. Eri tyylejä kokeilemalla voi löytää itselleen sopivat oppimiskeinot.

Valmennuskurssista oli minulle hyötyä erityisesti siksi, että se piti yllä motivaatiota. En tiedä, olisinko myöskään ilman valmennuskurssia ymmärtänyt, kuinka tarkasti asiat on oikeasti osattava pääsykokeessa. Koin valmennuskurssin lisäksi hyväksi vaihteluksi itsenäiselle lukemiselle, ja yhdessä muiden hakijoiden kanssa opiskelu oli mukavaa. Kurssilla teimme muun muassa oikeustapaustehtäviä ja esseitä, jotka tuntuivat itselleni vaikeimmilta. Artiklan tehtäväpaketin sekä väli- ja loppukokeiden avulla pystyi myös testaamaan taitojaan, jolloin huomasi, mitä asioita täytyisi lukea vielä lisää. Valmennuskurssilla aloin välillä vertaamaan itseäni muihin, mikä on todella turhaa ja aiheuttaa vain ylimääräisiä paineita. Yritin olla välittämättä siitä, että muut olivat lukeneet koko päivän ennen kurssin alkua, kun itse ryntäsin paikalle illaksi suoraan töistä. Sillä, mitä muut tekevät, ei ole merkitystä, koska jokainen voi vaikuttaa vain omaan tekemiseensä. Oli toisaalta myös helpottavaa nähdä, että muut olivat samassa tilanteessa, enkä ollut yksin pääsykoestressini kanssa. Jaoimmekin keskenämme vinkkejä lukemiseen, kannustimme toisiamme ja keskustelimme hankalilta tuntuvista aiheista. Muutama muukin Rovaniemen valmennuskurssilainen pääsi sisään ja olin iloinen, kun syksyllä oikeustieteellisessä oli tuttuja kasvoja.

Seurasin keväällä tekemääni lukusuunnitelmaa, jota muokkailin monta kertaa lukuvauhtini ja valmennuskurssin mukaan. Tiukan suunnitelman noudattaminen ei tuntunut itselleni sopivalta, vaikka sen avulla oli helppoa seurata omaa etenemistään. Kuitenkin luku-urakan keskellä valmennuskurssin, töiden ja itsenäisen lukemisen yhdistäminen alkoi tuntua liian rankalta. En ehtinyt kevään mittaan pitämään montaakaan kokonaista vapaapäivää. Kun kurssilla tekemämme välikoekaan ei mennyt kovin hyvin, koko ajatus sisään pääsemisestä tuntui toivottomalta. Joinain päivinä tuntui, että osasin artikkelit hyvin ja uskoin mahdollisuuksiini. Välillä silti mietin, mitä teen, jos en pääsekään sisään, ja pelkäsin epäonnistumista. Silloin unohdin lukusuunnitelmani viikoksi, luin vähemmän ja näin kavereitani. Tuolloin läheisten tuki tuntui erityisen tärkeältä, ja perheen ja ystävien kannustus auttoivat pitämään mielen positiivisena. Tajusin tehneeni jo niin paljon töitä haaveeni eteen, ettei nyt kannattaisi lannistua. Tämä hengähdystauko auttoi, ja jatkoin viimeiset viikot uudella innolla kirjojen parissa. Kehotankin pitämään vapaapäiviä ja tekemään välillä jotain rentouttavaa, jotta lukemiseen ei väsy. Lukiessani kotona pidinkin usein taukoja, jolloin saatoin käydä ulkoilemassa tai vaikkapa nukkua päiväunet.

Kymmenen päivää ennen pääsykoetta lopetin töissä käymisen ja lukupäivät venyivät ilman taukoja kymmenen tunnin mittaisiksi. Pyrin painamaan jokaisen yksityiskohdan mieleen ja kertasin ulkoa opettelemiani asioita. Olin koko kevään lukenut kotona, mutta viimeiset pari viikkoa halusin lukea kirjastossa, sillä kotona keskittyminen alkoi tuntua jotenkin vaikeammalta paineiden kasvaessa ennen pääsykoetta. Viimeisinä päivinä olinkin todella hermostunut, eikä pääsykoetta edeltävänä päivänä lukemisesta tullut yrityksistä huolimatta mitään. Koeaamuna tiesin tehneeni kaikkeni, ja olin joka tapauksessa tyytyväinen siitä, etten luovuttanut urakkaa kesken. Lähes neljän kuukauden lukemisen ja stressaamisen jälkeen pääsin lopulta näyttämään, mitä olin oppinut. Kävellessäni koesalista ulos oloni oli tyhjä, mutta samalla helpottunut. Tuloksien odottaminen tuntui piinaavalta, enkä tule koskaan unohtamaan, kuinka onnellinen olin saadessani tietää sisäänpääsystäni. Olin juuri kaupassa, kun päätin tarkistaa tulokset netistä. En voinut pidättää kyyneliä nähdessäni tekstin ”opiskelupaikka myönnetty”. Se tuntui jotenkin epätodelliselta. Kaikki ne sadat pääsykoekirjojen äärellä vietetyt tunnit olivat sen arvoisia. Oma pääsykoekevääni opetti minulle, että haaveet on mahdollista saavuttaa kovalla työllä sekä päättäväisyydellä.

Vaikka koko kevään joutuukin omistamaan lukemiselle, ei se harmita ollenkaan opiskelupaikan saamisen jälkeen. Pääsykokeeseen lukemisen ollessa etusijalla täytyy silti malttaa pitää vapaapäiviä ja tehdä jotain muutakin välillä, sillä harrastukset ja ystävien näkeminen ovat vain hyvää vastapainoa lukemiselle. Koska jokainen hakija on erilainen, ei kannata verrata omaa tekemistään muihin, vaan luottaa omaan osaamiseensa ja opetella artikkeleiden asioita omalla tyylillään. Tärkeintä on mielestäni yksinkertaisesti tehdä parhaansa oman jaksamisensa mukaan. Vaikka välillä lukeminen saattaakin tuntua epätoivoiselta, niin pysy rauhallisena ja päätä, että onnistut.

Hurjan paljon tsemppiä lukemiseen!

Henna Ollila    

Jos se ei riitäkään?

Pääsykoekevät alkaa olla jo pitkällä ja toivottavasti kaikilla luku-urakka jo hyvällä mallilla. Kirjojen parissa tulisi viettää kuitenkin vielä monta viikkoa, joten vielä ei saa kuluttaa itseään loppuun liian rankoilla lukupäivillä. Oikikseen haku on maraton, ei sprintti - ja kovin rutistus on säästettävä viimeisille viikoille.

 

Tässä vaiheessa kevättä tunneskaala alkaa kuitenkin jo heitellä ihan tosissaan. Aamut saattavat alkaa hymy huulilla ja motivaatio huipussaan, mutta iltapäivään mennessä olet itkenyt jo monet itkut, ja oikikseen pääsy tuntuu mahdottomalta. Päässä pyörii paljon kysymyksiä, mutta se yksi tietty pyörii usein mielessä enemmän tai vähemmän.

Mitä jos tämä ei riitäkään, enkä pääse oikikseen?

Jokainen, joka on joskus hakenut tosissaan oikikseen, on miettinyt ihan samaa kysymystä omana pääsykoekeväänään ja epäillyt omia kykyjään ja mahdollisuuksiaan. Ne, jotka ovat päässeet sisään, eivät kuitenkaan ole antaneet valtaa tuolle ahdistavalle ajatukselle vaan ovat sinnikkäästi jatkaneet urakkaansa, vaikka epätoivo välillä yrittääkin vallata mielen. He ovat päättäneet, että tänä keväänä ei ole muuta vaihtoehtoa, kuin päästä sisään.

Oikikseen pääsy ei vaadi epäinhimillisiä suorituksia. Aina on niitä jotka lukevat 10 tuntia päivässä koko kevään ajan lähes ilman vapaapäiviä. Harva edes pystyy tuollaiseen - eikä tarvitsekaan. Uskallan väittää, että tuollainen lukeminen ilman vapaapäiviä kääntyy enemmänkin itseään vastaan, eikä missään nimessä ole tavoittelun arvoinen suoritus. Aivoille täytyy antaa vapaapäiviä, mutta silti ne tekevät koko ajan työtä oppimisen eteen. Vaikka tuntuu, että muut saavat etumatkaa, niin teet oppimisellesi palveluksen, kun maltat välillä pitää vapaapäiviäkin. Mikäli opiskelu kuitenkin joinakin päivinä sujuu kuin tanssi, niin kannattaa käyttää hyödyksi sellaiset päivät, jotta on varaa pitää taukoa sellaisina päivinä, kun tuntuu ettei lukeminen suju tippaakaan.

Tärkeintä on, että käytät tehokkaasti sen ajan minkä luet. On helppo huijata itseään istumalla kirjastossa 9-17, ja selata puhelinta 10 minuutin välein. Jotkut kellottavat lukemistaan sekuntikellolla, jotta oikeasti näet, kuinka monta tuntia luit tehokkaasti. Pääsykoekeväänä on aikaa lukea kirjoja lähes neljä kuukautta. Minulle se riitti niin hyvin, että osasin lähes koko kirjan. Ei tarvinnut toivoa, että toivottavasti ei kysytä siitä tai siitä. Ajattelin, että aikaa on sen verran, että minun on täysin mahdollista opetella kaikki niin hyvin, että osaan sanoa jokaiseen kysymykseen jotain, ihan sama mistä kysytään. Ja siihen tavoitteeseen pääsinkin. Kaikkea ei tarvitse osata täydellisesti. Kaikilla on osa-alueita, jotka sujuvat heikommin, mutta se on ihan normaalia. Mutta mitä enemmän osaat, sitä vähemmän tuurilla on merkitystä.

Niinä hetkinä, kun epätoivo valtaa mielen, kannattaa keskittyä siihen, miksi haluat oikikseen. Mikä sinua motivoi? Minulla oli tätä varten kirjoitettuna motivaatiolista, johon olin listannut asioita mitä odotan oikiksessa ja miksi niin kovasti haluan sinne. Silloin, kun kirjat eivät olisi voineet vähempää kiinnostaa, kaivoin esille motivaatiolistani ja kuvittelin itseni heilumaan vappuna viininpunaiset haalarit jalassa, yo-lakki päässä, ja johan alkoi taas lukeminen sujua. Kevään aikana motivaatio voi olla hukassa useaan otteeseen, ja se on ihan normaalia. Motivaatiolista muistutti kuitenkin, miksi tätä hommaa ylipäänsä teen ja niin motivaationkin sai taas raiteilleen. Motivaattorina voi olla ihan pienetkin asiat, ja usein juuri ne ovatkin ratkaisevimpia niinä päivinä, kun tekisi mieli luovuttaa. On ihan sama, mitkä asiat motivoivat juuri sinua, kunhan ne saavat sinut tarttumaan uudestaan kirjoihin.

Muistakaa että luovuttaminen EI ole vaihtoehto. Viimeisen kahden viikon aikana olin pahasti ongelmissa terveyteni kanssa, enkä pystynyt lukemaan moneen päivään. Kun viimein taas pystyin lukemaan, ajattelin että mitä järkeä tässä enää edes on, kun muut ovat lukeneet ihan täysillä viimeiset päivät. Päätin kuitenkin, että olen niin kuin en olisi missään vaiheessa sairastunutkaan ja jos nyt luovutan, en ainakaan pääse sisään. Olin lukenut niin monta viikkoa niin ahkerasti, että olisin ikuisesti vihainen itselleni, jos luovuttaisin nyt. Olin todella epäileväinen itseäni kohtaan ja ajattelin olevani hirveästi jäljessä muista, mutta tein loppuun asti parhaani ja viimeisen viikon annoin itsestäni kaikkeni, jotta pystyisin kokeen jälkeen sanomaan, etten olisi voinut enää tehdä mitään enempää. Ja se riitti, mutta en todennäköisesti kirjottaisi tätä tekstiä, jos olisin luovuttanut silloin.

Aikaa on vielä hyvin jäljellä, ja paljon ehtii vielä tehdä, vaikka kevään alku ei olisikaan sujunut toivotulla tavalla. On ihan normaalia stressata ja epäröidä omaa tekemistään, mutta ne eivät saa vaikuttaa lamaannuttavasti. Itse päätin, että joka kerta kun epätoivo valtaa mielen, luen vain lisää. Ainut asia, millä voi varmistaa, että oma tekeminen riittää, on vain lukea. Sen ajan mitä käyttäisit murehtimiseen, voit tehdä enemmän töitä unelmiesi eteen. Älä käytä aikaa jossitteluun tai ajattele, että lukisit ensi vuonna paremmin. Mikäli paikka oikiksessa on sinun unelmasi, tämä sama prosessi odottaa kuitenkin joka kevät uudestaan. Se on henkisesti sen rankempaa, mitä useammin sen joutuu kokemaan. Tee se kerralla kunnolla. Minä pääsin vasta kolmannella kerralla sisään, kun ensimmäiset kaksi kertaa vain epäilin itseäni ja suunnittelin seuraavaa kevättä, jolloin tekisin kaiken paremmin. Viime keväänä päätin, etten aio katsoa enää yhtäkään vappuhulinaa vierestä ja uskoin vahvasti itseeni ja omaan tekemiseeni – ja niin pääsinkin. Nyt on sinun aika viimeistään päättää, että tänä vuonna nimesi on listassa, eikä muuta vaihtoehtoa ole.

Krista