Itseluottamus koetuksella

Mielenkiintoni oikeustieteeseen heräsi vasta lukion toisen vuoden aikana. Muistan lukion syventävällä lakikurssilla ajatelleeni, että tästä asiasta haluan oppia vielä paljon lisää. Vuosi oli 2013 ja pian kouluihin hakemisen ja kirjoitusten jälkeen tilasin pääsykoekirjan ja järkytyin saadessani sen käsiini. Kirjassa oli 600 sivua ja paniikki alkoi kun tajusin, että lukuajasta menetin kuukauden kirjoitusten takia. Ajattelin, että varmaan riittää, jos saan luettua alueen kaksi kertaa. Ei riittänyt. Omat pisteeni jäivät todella kauas sisäänpääsyyn vaadittavasta määrästä. Seuraavan vuoden suunnitelmat olivat kuitenkin jo onneksi selvillä. Vuodeksi suuntasin naapurikaupunkiin Haapavedelle. Siellä opiskelin vuoden oikeustieteellisellä linjalla ja suoritin avoimia opintoja lähtöpisteiden toivossa.

Kevät 2014 ja vastassa oli toinen hakukerta Kirjassa oli taas 600 sivua, mutta se ei enää tullut yllätyksenä. Olinhan kuitenkin kuluneen lukuvuoden aikana lukenut työoikeuden yli tuhat sivuista kirjaa. Kirjoituksista sain vain 13 pistettä yhteispistekiintiöön, mutta onneksi minulla oli vuoden aikana kertynyt lähtöpisteitä saman verran. Kirjan luin kolme kertaa. Hitaasti, mutta varmasti. Minulla oli kova luotto siihen, että vuoden työskentely ja lakitekstin lukeminen olisi tehnyt minusta paremman oppijan. Olin kuitenkin edellisenä vuonna opiskellut enemmän kuin lukiossa koskaan. Edes ennen ylioppilaskirjoituksia en lukenut näin paljon. Olin vakuuttunut siitä, että tämä vuosi on minun vuoteni. Vertailin mahdollisia pisteitäni pisterajoihin, ja olin varma, että pääsen sisään. Edelliseen vuoden pisterajoilla pääsisin. Toisin kävi. Pisterajat nousivat korkeammalle kuin koskaan ja se tuli uskomattomana järkytyksenä. Vaikka en vuoden opiskelun jälkeen päässytkään sisään, vuosi ei missään nimessä mennyt hukkaan. Lähtöpisteitäkin tärkeämpänä pidän sitä, että opiskelin välivuoden ja tutustuin alaan. Vielä vuoden opiskelunkin jälkeen oikeustiede tuntui minulle oikealta alalta ja olin valmis tekemään vielä paljon työtä unelmani eteen.

Syksy 2014 ja välivuodeksi oli taas keksittävä tekemistä. En uskonut saavani töitä, joten ainoaksi vaihtoehdokseni näin sen, että kuluttaisin taas yhden vuoden opiskelemalla lisää oikeustieteen opintoja. Opistossa opiskelu oli tullut vuoden aikana tutuksi ja ylöspäin oli päästävä, joten suunnakseni otin tämän mystisen Rovala-opiston, josta olin internetin keskustelupalstoilta lukenut. Loppukesän työt ja opintojen aloitus meni hieman ristiin, mutta muutto Rovaniemelle ja syksyn aloitus onnistui käytännön pulmista huolimatta melko hyvin. Rovalassa tutustuin todella moneen uuteen ihmiseen, jolla oli melko samanlainen tilanne kuin minulla. Suurimmalla osalla pari hakukertaa takana ja ehkä jopa myös avoimia yliopisto-opintoja. 

Kevät 2015 ja uuden pääsykoekirjat julkaistiin. Tällä kertaa kaksi kovakantista ja sivuja yhteensä 900. Säikähdin sivumäärää, mutta parin päivän aikana selvisi, ettei kaikkea oltu tarkoitettu luettavaksi asti. Aikaisemmista vuosista oppineena päätin, että nyt nämä kirjat luetaan niin monta kertaa, että sinne kouluun päästään. Tein päätöksen, että tämä on viimeinen hakukertani. En ollut keksinyt mitään muuta vaihtoehtoa elämälleni, mutta neljättä kertaa en pääsykoekevättä halunnut enää kokea. 

Lukusuunnitelman tein tosi tiukaksi. Ensimmäisen pari kuukautta luin varmasti sen 100 sivua päivässä. En laskenut lukemiseen kulutettuja tunteja, vaan annoin itselleni sivumäärän, mikä päivän aikana piti saada koluttua läpi. Kalenteriin merkitsin jokaisen päivän luetut sivut ja määrät. Näin lukemisen ja oppimisen kehitystä oli helppo seurata. Ensimmäisellä lukukerralla en tehnyt ollenkaan yliviivauksia, koska silloin ei osaa keskittyä tärkeimpiin asioihin ja tulee huomaamatta yliviivattua koko sivu. Ensimmäinen lukukerta oli muutenkin sellainen hutaistu vilkaisu kirjan sisältöön. Luin kirjan alueet 8-10 kertaa, joka oli huomattavasti enemmän kuin aikaisempina vuosina. En siis lukenut kirjoja kannesta kanteen, vaan alue kerrallaan. Viidennen lukukerran jälkeen alkoi tuntumaan siltä, että asiat olivat jo jääneet mieleen. Monet sanovat, että ei se määrä monesti kirja luetaan, vaan se laatu. Minä ylioppilaskirjoituksista heikon C:n saaneena voin kertoa, että ei se luettujen kertojen määrä, mutta jos kirjan lukee 20 kertaa, niin eiköhän sinne muistiin jotain jää.

Kolme hakukertaa se sisäänpääsy loppujen lopuksi vaati. Eräänä aurinkoisena päivänä raskaan työvuoron jälkeen avasin sähköpostissa olleen linkin ja sain selville tulleeni hyväksytyksi kouluun. Tätä hetkeä seurasi huutoa ja paljon hysteeristä itkua. Muistan itkeneeni useamman tunnin ja vain istuneeni nojatuolissa miettimässä, että onko tämä totta. Unelmani toteutui. Fiilis oli mahtava ja kaikki muutaman vuoden työ palkittiin. Tätä päivää muistellessa voin kertoa, että se on edelleen tähänastisen elämäni onnellisin. 

Uskon että hakukeväässäni elämäntavoillani oli suuri merkitys. Jätin alkoholin kokonaan pois, harrastin urheilua säännöllisesti usean kerran viikossa ja söin hyvin. Vaikka pääsykoealueen asiat pyörivät koko ajan mielessä, osasin silti pitää vapaata ja rentoutua. Viimeiset päivät ennen pääsykoetta olivat kamalia. Luotto omiin taitoihin katosi kokonaan, mutta onneksi ympärillä oli paljon rakkaita ihmisiä, jotka muistuttivat, että tällä lukemisen määrällä on pakko osata jotain. Paineita myös lisäsi se, että oli tiedotettu tämän olevan viimeinen vuosi kun lähtöpisteillä olisi pääsykokeissa mitään hyötyä. Kun pisteet pääsykokeista tulivat, selvisi, etten olisi sisäänpääsyyn niitä edes tarvinnut.

Oliko välivuosien aikana opiskeleminen kannattavaa? Opiskelu opistoissa oli melko kallista. Vanhempani eivät tukeneet opetuksen kustannuksissa, mutta kelan opintotukea opintoihin sai kuitenkin. Yhtäkään kirjaa minun ei ole vielä tähän päivään mennessä tarvinnut ostaa pääsykoekirjojen lisäksi. Kirjat järjestyivät yleensä joko muiden kaupunkien kirjastoista tai sähköisinä versioina. Rahallisesti vuosien aikana en siis rikastunut, mutta en usko, että olisin koskaan päässyt kouluun, jos en olisi noita kahta vuotta käyttänyt opiskelemiseen. Pääsykoekirjoissa olevat asiat olivat kuitenkin aivan samoja asioita, mitä olin syksyn aikana tentteihin opiskellut ulkoa. Minulla ei oikeustieteen lisäksi ollut mitään muuta alaa, joka minua olisi kiinnostanut, joten olen ihan tyytyväinen siihen, miten välivuoteni käytin. 

Miksi Lapin yliopisto? Olen kotoisin Pohjois-Pohjanmaalta joten yliopiston valinta oli aika helppo. Avoimet opinnot, joita suoritin olivat myös suoraan hyväksiluettavissa Lapin yliopistoon, joten parhaan hyödyn irtisaamiseksi opintojeni on tapahduttava Lapin yliopistossa. 

Julia