Virheistä opiksi

Heissan,

Oli syksy 2013, kun starttasin Rollo-elämäni matkalaukkuineni Rovaniemen rautatieasemalta. Olin valmistunut ylioppilaaksi edellisvuonna ja vaikka jo siihen mennessä olivat selvät sävelet oikikseen hakemisen suhteen muodostuneet, en ikimaailmassa ollut ajatellut sentään Lappiin hakeutuvani. Toisinaan suunnitelmilla on kuitenkin tapana muuttua ja pikku hiljaa rautatieasemalta uudelle Lapin kämpälle selviydyttyäni, siitä eteenpäin vähitellen ympäristöön tutustuessani ja ensimmäisiä avoimen yliopiston opintoja suoritellessani samalla Rovaniemellä sekä hieman jo sen yliopistollakin kierrellessäni, huomasin alkavani kyseenalaistamaan aiempia ennakkoluulojani. Melko pian syksyn edetessä sitten tajusinkin, että juuri Lapin yliopiston oikeustieteelliseen minun olisi päästävä ja ennen kaikkea tiesin, että itse enemmän kuin mitään muuta haluaisin sinne todella päästä. Tästä syntyi pääsykokeen läpäisemiseksi tarvittava motivaatio, jonka voimin lukeminen taittui niiden vaikeimpienkin päivien läpi.

Täytyy kyllä näin heti alkuun todeta, että on todellakin totta, kun välillä sanotaan ajan kultaavan muistot. Nyt nimittäin jälkeenpäin näin toisen vuoden opiskelijana hakukertojani muistellessani, tiivistäisin nämä kokemukset kai lähinnä kutakuinkin: ”ensimmäisellä kerralla luin, toisella sitten enemmän ja kolmannella sen verran hyvin että onnisti”. Huolimatta siitä, etten olisi aikoinaan näin simppelisti keväisiä projektejani tiivistänytkään, on kuitenkin totta, että täysin hukkaan eivät nämäkään keväät menneet. Erotuksena niihin olin nimittäin sisäänpääsykevääseeni mennessä, tai ainakin viimeistään sen aikana, onnistunut hahmottamaan muutamia asioita, joiden avulla uskon pääsykokeen sitten keväällä 2014 läpäisseeni.

Näistä asioista tärkeimpänä pitäisin oikeasti pyrkimistä kirjan asioiden kokonaisvaltaiseen ymmärtämiseen, eli siihen että tulee todellakin kiinnittäneeksi huomiota siihen mitä lukee ja tajuamaan sen sisällön. Itse opin tämän vasta toisella kerrallani kantapään kautta, kun huomasin vielä pääsykokeessa joutuvani avuttomana keksimään vastausta edessäni olleeseen 15 pisteen tehtävään, josta minulla ei ollut käytännössä mitään hajua. Sen verran kuitenkin tiesin, että kyseinen pätkä sisältyi ns. henkilökohtaiseen inhokkiosuuteeni, jonka läpi kahlaamisesta onnistuin tekemään melkoisen kärsimystaipaleen, vaikken sen kummemmin sen sisältöä edes keskittynytkään avaamaan.  Näin jälkeenpäin ajateltuna kyseinen toimintani tuntuu melko käsittämättömältä, mutta niin.. Siihenhän se homma taisi silloin kaatua. Onneksi omista virheistä on kuitenkin hyvä ottaa opiksi ja seuraavana keväänä löysinkin itseni pänttäämästä tietoyhteiskuntastrategian kärkihankkeita aivan samalla tarmolla kuin muutakin kirjaa, vaikken sitten varsinaista intohimoa esimerkiksi juuri kyseistä projektia kohtaan olisi tuntenutkaan. Turhaan mielipiteistelyyn tai kirjan omakohtaiseen suurempaan priorisointiin ei siis kannata kompastua tilanteessa, jossa koko alue pitäisi osata melko tasaisesti. Ja kun ennen kaikkea todella ymmärrät lukemasi, helpottuu myös asioiden muistaminen ja siitä edelleen itse pääsykokeessa asioiden soveltaminen sekä oikeiden vastausten tuottaminen.

 

Ymmärtämisen rinnalle ehdottomasti tärkeimpinä elementtinä lukemiseeni muodostui kertaus. Itse koin kertaamisen tärkeänä oppimisen välineenä siksi, että kun juuri opituille asioille haki jatkuvaa toistoa ja muistelua, edesauttoi tämä myös pidempiaikaista ja pysyvämpää muistamista. Omalla kohdallani toteutin tätä kertaamalla aamulla ensimmäiseksi edellispäivänä lukemaani ja vastaavasti illalla muistelin kyseisen päivän aikana oppimaani. Jossain kohti kevättä askartelin myös kaikista kirjan termeistä, periaatteista ja säännöistä muistikortit, joiden avulla testasin tasaisesti kirjan kaikkia alueita riippumatta siitä, mitä aluetta milloinkin luin. Näin ollen tuli mietittyä aktiivisesti myös sellaisia alueita, joita en kyseisinä päivänä muuten lukenut.  

Neuvon myös etsimään tasapainon lukemisen ja päivän muiden perustarpeiden välille. Tällä tarkoitan sitä, että vaikka kevät tuleekin menemään todennäköisesti ohi yhdessä hujauksessa, muodostuu se yllättävän pitkäksi ja kuluttavaksi taipaleeksi, ellet muista pitää itsestäsi huolta. Tämän takia sinun kannattaa rakentaa lukupäiväsi hyvien yöunien, ruokataukojen, liikunnan ja myös tarvittavan vapaa-ajan ympärille, koska välillä on hyvä vaihtaa aivot vapaalle. Tästäkin minulla löytyy kokemusta vähän eri variaatioin. Ensimmäisellä hakukerralla olin onnistunut nimittäin väsyttämään itseni loppuun jo viikkoja ennen varsinaista koetta ja muodostanut lukemisesta lähinnä pakollisen pahan, kun taas seuraavana keväänä katsoin parhaaksi tasapainottaa arkea työn ja lukemisen välillä. Kolmannella kerralla päädyin sen sijaan näiden välimuotoon: en tehnyt enää töitä, sillä päätin että kyseisenä keväänä olisi viimeinkin minun vuoroni ja koin itse onnistuvani siinä parhaiten keskittymällä kerralla vain yhteen urakkaan; itse pääsykoelukuun. Pyrin hieman aikatauluttamaan päivääni siten, että varasin lukemiselle päivittäin tietyn sivu- tai aikamääräisen tavoitteen ja kun tämän olin sille päivää hoitanut, pystyin käyttämään illasta aikaani muihin asioihin. Välillä pidin myös kokonaisia vapaapäiviä, joiden aikana sain rehellisesti keskittyä muuhun kuin lukemiseen. Pelkkien päiväkohtaisten aikataulujen lisäksi laadin suunnitelmaa aina pidemmälle myös viikkokohtaisesti, jotta pystyin paremmin hahmottamaan millaista tahtia ehdin etenemään aluetta pääsykokeeseen saakka. Tämä toi eräänlaista mielenrauhaa niille illoille, kun paniikki alkoi hiipimään selkäpiitäni pitkin ja aloin epäilemään omaa etenemistäni. Toisaalta aikataulu toimi myös kirittäjänä siinä kohti, kun tahti olisi muuten meinannut hyytyä.

Vaikka silloin tällöin olikin virkistävää nähdä myös kavereita ja tehdä jotain piristävää, ovat urbaanit legendat pääsykoekevään suhteellisen kuolleesta sosiaalisesta elämästä ainakin oman kokemukseni pohjalta melko totuuspohjaisia. Mielestäni oli kuitenkin vain helpompaa keskittyä lukemiseen, kun ei turhaan sitonut itseään lukusuunnitelmaa sotkeviin menoihin. Toisinaan päivätavoitteeseen pääseminen saattoi nimittäin viedä odotettua enemmän aikaa ja tällöin oli hyvä kun vapaa-ajan sai järjestettyä joustavasti omien tarpeiden mukaisesti. Suosittelenkin lämpimästi raivaamaan kalenterin suosiolla kevään ajalta tyhjäksi ylimääräisiltä suunnitelmilta, vaikka onkin toki hyvä pitää myös mielessä, ettei pelkästä ansioituneesta erakoitumisesta lisäpisteitä kokeessa jaellakaan.  

Huolimatta siitä, että koko kevään ajan on erityisen tärkeää koittaa pitää pää kylmänä, on hyvin todennäköistä, että lukupäivien muodostama oppimisprosessi myös niine alamäkineen voi ottaa välillä hieman ylitsepääsemättömästikin voimille. Tästä eteenpäin pääsemistä voi olennaisesti helpottaa mahdollinen tukiverkosto. Yksin lukiessa voi oma lukukupla muodostua välillä melko ahdistavaksikin ja ainakin itse koin tärkeäksi asiaksi saada välillä myös juttuseuraa ja samalla usein hieman valoa häämöttämään sinne tunnelin päähän. Vaikka itse turvauduin lähinnä vanhempieni (heidän mahdollisen ennenaikaisen harmaantumisensa hinnalla..) ja kavereideni (heihin jotka uskaltautuivat vielä puheluihini vastaamaan..) tukeen, olen kuullut monelle hakijalle juuri valmennuskurssien olleen avainasemassa myös kevään aikaisen tukiverkoston roolissa.

 

 

Todennäköisesti olet tätä lukiessasi jo tehnyt tai vielä tekemässä yhtä elämäsi parhaimmista päätöksistä: hakea oikikseen. Mikäli tämä on myös sinun unelmasi, muistutan vielä, että oikotietä onneen ei ole, vaan sinun täytyy olla valmis antamaan täysi panoksesi ja tekemään nyt kerralla kaikki se työ, mitä sisäänpääsy vaatii. Mikäli päätät tämän tehdä, voin vakuuttaa sinulle, että se tunne kun viimein marssit koesalista onnistunein fiiliksin pihalle, kun tästä edelleen pitkään kestänyt jännittämisesi palkitaan hyväksytyllä tuloksella, tämän tuloksen konkretisoituessa tiedekunnan tervetulokirjeeseen ja viimein saadessasi vetää ne kauan odotetut bolognan punaiset haalarit yllesi, voin vakuuttaa, että esimerkiksi (vain) jo tämä kaikki tulee todellakin olemaan kaiken sen vaivan arvoista. Unelmat on tehty toteutettaviksi ja eikö ole toisaalta aika ihanaa ajatella, että nyt sinulla on täysi mahdollisuus saavuttaa omasi!

Huolimatta siitä miten juuri sinä aiotkaan luku-urakkasi järjestää, on tärkein neuvoni joka tapauksessa pätevä: mitä ikinä teetkin, älä ainakaan missään vaiheessa luovuta. 

Kaikkea hyvää sinulle pääsykoekevääseesi toivottaen,

Tiia

tiituovi@ulapland.fi