Hei, olen Tuuli, Rovaniemeltä kotoisin oleva tämän vuoden fuksi. Valmistuin lukiosta
vuonna 2012, mutta en silloin vielä tiennyt mitä haluaisin alkaa
opiskelemaan. En siis ole pienestä pitäen haaveillut juristin ammatista,
vaan ajatus syntyi vasta myöhemmin. Vietin pari välivuotta töitä
tekemällä ja miettimällä mikä minusta tulee isona. Oma luku-urakkani
alkoi vasta keväällä 2014, jolloin päätös oikeustieteelliseen
hakemisesta syntyi. Ensimmäisenä hakukeväänä aloin innokkaasti lukemaan ja luinkin kirjat monta kertaa. Pääsykoekirjojen teksti tuntui vaikealta, koska en ollut ennen lukenut mitään sellaista. Menin kuitenkin toiveikkaana pääsykokeeseen ja myös pääsykokeen jälkeen toivoin, että pääsisin jo ensimmäisellä hakukerralla sisään. Tulosten tultua olin pettynyt. En ollut päässyt sisään. Sain opiskelupaikan kuitenkin ammattikorkeakoulusta ja seuraava syksy kuluikin siellä. Syksyn aikana kävi kuitenkin selväksi, että ala ei ollut minulle oikea. Jouluna päätin, että haluan vielä tavoitella oikeaa unelmaani ja erosin koulusta, sekä ilmoittauduin Artiklan intensiivikurssille. Päätin, että tänä keväänä teen kaikkeni ja pääsen sisälle oikeustieteelliseen.
Kirjat ilmestyivät helmikuussa ja aloin heti lukemaan. Aluksi luin melko lyhyitä päiviä ja pidin useampia vapaapäiviä viikossa, jotta en heti alussa väsyttäisi itseäni liikaa. Tiesin edellisen hakukerran perusteella että keväästä tulee pitkä ja raskas. Valmennuskurssi alkoi maaliskuussa ja samalla myös lukupäiväni pitenivät. Valmennuskurssia oli kolmena iltana viikossa ja silloin luin kirjastossa noin yhdeksästä kolmeen ja menin viideksi kurssille. Niinä päivinä kun kurssia ei ollut luin pidempiä päiviä kirjastolla. Pidin kuitenkin vähintään yhden vapaapäivän joka viikko. Luin kirjat useaan kertaan, mutta yritin käyttää paljon erilaisia oppimistyylejä. Ensimmäisen kerran vain luin kirjat nopeasti läpi saadakseni yleiskuvan aiheista. Toisella kerralla tein alleviivauksia, seuraavalla muistiinpanoja jne. Kirjoitin myös käsitteitä ja listoja muistilapuille, joita liimasin ympäri asuntoa poikaystäväni iloksi. Loppua kohden lukupäivät pitenivät ja viimesillä viikoilla saatoin viettää kirjojen parissa jopa 12 tuntia päivässä, koska olin varma, etten ollut lukenut tarpeeksi.
Koen että
valmennuskurssista oli itselleni paljon hyötyä. Kurssi rytmitti
lukemistani ja piti motivaatiota yllä. Oli helpottavaa nähdä muita,
jotka olivat samassa tilanteessa ja saada vertaistukea omaan
jännittämiseeni. Lisäksi kertasimme yhdessä asioita myös kurssin
ulkopuolella kaverini kanssa, joka myös pääsi sisään. Kurssin väli- ja
loppukoe olivat erittäin hyödyllisiä, koska niistä huomasi millä tasolla
oma osaaminen oikeasti on. Ylipäätään suosittelen tekemään paljon
tehtäviä, koska silloin huomaat kuinka hyvin osaat ja mitä asioita pitää
vielä kerrata. Suosittelen tutustumaan kurssikavereihin, koska heiltä
saat vertaistukea keväällä, joka auttaa jaksamaan. Lisäksi oli mukava
syksyllä aloittaa opiskelu, kun yliopistolta löytyi jo tuttuja ihmisiä. Pääsykoetta edeltävät päivät olin erittäin jännittynyt. Edellisenä päivänä yritin vielä kerrata, mutta olin niin jännittynyt, ettei siitä tullut mitään. Siksi lopetin lukemisen hyvissä ajoin ja yritin saada muuta ajateltavaa lähtemällä salille ja pysymällä pois kirjojen luota. Pääsykoepäivänä heräsin ajoissa ja yritin rentoutua. Kokeen jälkeen tunnelmat olivat ristiriitaiset. Olin onnellinen että koe oli ohi, mutta tuntui etten ollut osannut tarpeeksi hyvin. Odotin kauhulla tuloksia, koska pelkäsin, etten taaskaan pääse sisään. En koskaan unohda sitä tunnetta, kun sain tietää että olin päässyt oikikseen. Olin onnellinen ja ylpeä itsestäni kun olin saavuttanut haaveeni. Silloin unohdin kevään väsymyksen, stressin ja jännittämisen, koska se oli ollut sen arvoista. Olin saavuttanut tavoitteeni.
Oikeustieteelliseen hakeminen vaatii paljon itsenäistä työtä, mutta sitä täydentämään on hyvä tutustua muihin hakijoihin ja kerrata heidän kanssaan. Se tuo vaihtelua yksinäiseen lukemiseen ja itse huomasin oppivani hyvin myös yhdessä opiskelemalla. Lisäksi saat heiltä vertaistukea, joka on varmasti tarpeen pitkän luku-urakan aikana. Kevään aikana tunteet vaihtelivat ääripäästä toiseen. Välillä olin hyvin itsevarma omasta osaamisestani ja uskoin sisäänpääsyyn. Joinakin päivinä tuntui, että en osaa mitään ja en ikinä pääse sisälle. Vaikka epäilyksen hetkiä varmasti tulee, muista silti luottaa itseesi ja omaan osaamiseesi. Kova työ kyllä palkitaan. Älä kuitenkaan ole liian ankara itsellesi. Vapaapäiviä täytyy pitää ja tehdä myös itselle mieluisia asioita, esimerkiksi harrastaa liikuntaa ja nähdä kavereita. Tsemppiä kaikille kevään luku-urakkaan!
Tuuli Jalonen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti