Moi! Nimeni on Essi ja jatkan pääsykoetsemppausta omalla stoorillani. Lopussa tiivistettynä vinkkini kevättä varten.
Päädyin tavoittelemaan opiskelupaikkaa oikiksessa eniten ehkä siksi, että muut alat eivät vaikuttaneet minulle sopivilta. Ensimmäinen hakukevät ylioppilaskirjoitusten jälkeen oli melkoista räpiköintiä, sillä en ollut vielä lukiossakaan löytänyt itselleni sopivaa lukutekniikkaa reaaliaineissa. Tähän kun lisäsi aikatauluttomuuden, seurauksena oli totaalinen motivaation puute ja mielenkiinnon kasvaminen välivuotta kohtaan. Koska halusin myös kokeilla, kuinka selviytyisin pääsykokeesta ilman ulkopuolista apua, tuloksena oli yllätyksettömästi hylsy, eikä edessä ollut muuttoa Vaasaan.
Välivuosi on muuten turhaan pelätty juttu! Itse ainakin abiparkana koin monia ahdistuksen hetkiä mahdollisesta välivuoden viettämisestä, koska ajatus siitä säteili jotain epäonnistumisen viboja. Tosiasiassa töiden parissa vietetty vuosi teki minulle erittäin hyvää, ja vaikutti varmasti seuraavan kevään onnistumiseen. Syksyn ja talven aikana puuhastelin parilla eri varastolla mm. lähetysten pakkajana ja purkajana. Määräaikaisena työnä se sopi minulle hyvin ja tehtävät olivat mukavia, mutta aika pian tulin todenneeksi, että uraa en ala pahvilaatikoiden keskellä tekemään. Motivaatio uusintayrityksen suhteen kasvoi päivä päivältä. Neuvonani onkin, että mahdollinen välivuosi kannattaa viettää sellaisessa duunissa, jossa et halua loppuelämääsi (tai edes seuraavaa välivuotta) viettää! Saa kummasti ytyä kevään koitokseen, kun huonoina lukupäivinä hokee mielessään ”siihen duuniin en takaisin mene, en varppina mene."
Lapin yliopisto valikoitui hakukohteekseni monesta syystä. Pidän talvesta, joten olin kyllästynyt Uudenmaan säälittäviin lumiolosuhteisiin. Lisäksi arvelin, että täällä on rennompi meininki kuin etelän yliopistoissa (näin on; nuttura kireällä ei tarvitse kiitää ellei halua). Arvelin myös etten muuten kuin opiskelupaikan perässä tulisi luultavasti muuttaneeksi edes Oulun korkeudelle, joten näin sain hyvän syyn laajentaa elinpiiriäni.
Toisen hakukevään koittaessa meininkini olikin sitten jo ihan erilainen. Tätä lisäsi vielä sekin, että pääsykoekirja ilmestyi yllättäen helmikuun alussa eli kuukautta aiemmin kuin edellisenä keväänä, joten tästä tiedon saatuani päädyin hädissäni irtisanoutumaan, koska työsopimukseni oli määrä jatkua helmikuun loppuun asti. Ymmärtäväinen työnantajani salli onneksi minun nostaa kytkintä, vaikka irtisanoutumismahdollisuudesta tai –ajasta ei oltu ennalta sovittu.
Halusin lisätä onnistumismahdollisuuksiani, ja hankin Artiklan etäkurssipaketin. Tiesin jo ennalta, että intensiivikurssi veisi minulta liikaa energiaa ja aikaa matkustamiseen, vaikka asuinkin vain puolen tunnin junamatkan päässä kurssikaupungista, joten itsenäinen opiskelu vaikutti riittävältä vaihtoehdolta. Ensimmäisen kuukauden luin vain arkipäivisin, seuraavat kaksi kuukautta pidin sunnuntait vapaata ja viimeiset muutamat viikot paahdoin ilman varsinaisia vapaapäiviä. Alun holtittomuus selittyy sillä, että olin alkanut seurustella vuodenvaihteessa, ja viikonloput kirjan ääressä olisivat johtaneet vain aikaansaamattomaan levottomuuteen… :) Jälkikäteen vähän hirvittää ajatus noin huolettomasta toiminnasta, mutta toisaalta siitä sai tarpeellista lepoa, jotta arkena jaksoi keskittyä opiskelemiseen. Etäpaketin hankkimisen lisäksi kävin istumassa Artiklan luku- ja vastaustekniikkakurssilla sekä kertauspäivillä. Näistä varsinkin edellinen oli hyödyksi itsetunnon osalta; eipähän tullut tunnetta että pääsykokeessa epäonnistuminen olisi johtunut itseilmaisullisista virheistä esimerkiksi esseen kokoamisessa.
Toisena hakukeväänä minulle iski manian kaltainen lukuinto, joka pysyi läsnä satunnaisista huonoista lukupäivistä huolimatta. Ajankäytön osalta sain pysyttyä tehokkaana alusta loppuun asti, mistä kiittäminen on rutiineja ja toimivien opiskelutekniikoiden löytämistä. Herätys soi aamuisin kello 7, luin aamupalaan eli yhdeksään-kymmeneen asti, yhdeltä oli lounas ja neljältä päivällinen. Kuuden maissa kirja sai väistyä ja koitti harrastusten tai muun viihteen aika. Tässä pidättäytyminen esti aamuherätysten luisumisen myöhäisemmäksi ja otteen kirpoamisen, vaikka useina iltoina ennen nukahtamista ajatukseni seuraavasta aamusta eivät olleet erityisen lämpimät.
Artiklan välikokeet oli tosi hyödyllinen osa pääsykokeeseen valmistautumista, sillä ne näyttivät raadollisen totuuden osaamisen tilasta. Minusta niiden tekeminen tuntui kuitenkin ihan hyvältä, vaikka tiesinkin varautua siihen, että tulosten tullessa tekee todennäköisesti mieli heittäytyä lattialle vollottamaan. Odottelin pisteitä silti odottavaisin mielin, ja hyvin ne välikokeet sitten sujuivatkin. Tilastojen vertailu toi huimasti lisää itseluottamusta ja puhtia, vaikka välillä kevään mittaan uuvutti enemmän kuin ikinä.
Kevään aikana todennäköisesti koittaa päiviä jos toisiakin, jolloin aivot ovat pelkkää puuroa ja millään ei malttaisi kököttää kirjan ääressä. Itse totesin tällaisina hetkinä, että on parempi jättää opiskelu seuraavaan päivään. Itselleni tuntikausien kiemurtelu olisi aiheuttanut enemmän haittaa kuin hyötyä. Nämä olotilat kannattaa kuitenkin erottaa tylsyydestä - tyls
ä artikkeli on tylsä myös seuraavana päivänä, pään toimintakykyyn saamiseen sen sijaan kannattaa uhrata aikaa.
Hyvä vireystilan ylläpitäjä unen lisäksi ovat harrastukset ja muut vapaa-ajan touhut. Aluksi saattaa tuntua siltä, ettei niitä tarvitse, tai että ne vievät liikaa lukuaikaa. Muutama kuukausi on kuitenkin niin pitkä aika, että jos saa opiskeltua tehokkaasti, illan tunteja ei ole tarpeen viettää kirjan parissa. Vapaa-aika kannattaa myös pyhittää muille kuin oikikseen liittyville ajatuksille. Tässä pätee sama juttu kuin herkuttelussa: kun herkuttelet (tai vietät vapaa-aikaa), älä pode siitä huonoa omaatuntoa. Silloin nautit (tai lepäät) vain puoliteholla.
Vielä vähän opiskelutekniikasta. Etenkin jos olet visuaalinen oppija, tee merkintöjä rankalla kädellä. Oheisessa kuvassa on molempien keväideni pääsykoekirjat. Toisena keväänä pääsin eroon epäluulosta kirjojen sotkemista kohtaan, ja pienen käsittelyn jälkeen huomasin yllätyksekseni muistavani tarkasti, miltä kirjan sivut näyttivät. Pääsykoekirjan sisältöä muistellessa palautinkin aina ensimmäisenä mieleen sen, miten kysytty asia sijoittui kirjan sivuille, miten paljon sivulla oli korostettuja kohtia ja miten ne sijoittuivat. Näin sain nyhdettyä muististani ihmeellisen paljon tietoa verrattuna siihen, jos olisin ensin tavannut lähes mustavalkoista paperia, esimerkiksi edelliskevään kirjaa. Jos kuitenkin opit parhaiten opettamalla asioita muille, höpötä äänesi käheäksi. Ja niin edelleen.
Se luvattu vinkkikooste:
1. Vietä kurja välivuosi, johon et halua palata.
2. Jos nautit rutiineista, noudata niitä opiskellessakin. Se voi tehostaa oppimista ja ainakin säästää aikaa, kun ei tarvitse puljata.
3. Jos opiskelu ei kerta kaikkiaan suju joinain päivinä, tee suosiolla jotain muuta sen sijaan äläkä kärvistele. Varo kuitenkin ettet ala lipsua.
Tsemppiä kevääseen!
Essi Puhakainen
Valmennuskurssivaliokunta 2016
Päädyin tavoittelemaan opiskelupaikkaa oikiksessa eniten ehkä siksi, että muut alat eivät vaikuttaneet minulle sopivilta. Ensimmäinen hakukevät ylioppilaskirjoitusten jälkeen oli melkoista räpiköintiä, sillä en ollut vielä lukiossakaan löytänyt itselleni sopivaa lukutekniikkaa reaaliaineissa. Tähän kun lisäsi aikatauluttomuuden, seurauksena oli totaalinen motivaation puute ja mielenkiinnon kasvaminen välivuotta kohtaan. Koska halusin myös kokeilla, kuinka selviytyisin pääsykokeesta ilman ulkopuolista apua, tuloksena oli yllätyksettömästi hylsy, eikä edessä ollut muuttoa Vaasaan.
Välivuosi on muuten turhaan pelätty juttu! Itse ainakin abiparkana koin monia ahdistuksen hetkiä mahdollisesta välivuoden viettämisestä, koska ajatus siitä säteili jotain epäonnistumisen viboja. Tosiasiassa töiden parissa vietetty vuosi teki minulle erittäin hyvää, ja vaikutti varmasti seuraavan kevään onnistumiseen. Syksyn ja talven aikana puuhastelin parilla eri varastolla mm. lähetysten pakkajana ja purkajana. Määräaikaisena työnä se sopi minulle hyvin ja tehtävät olivat mukavia, mutta aika pian tulin todenneeksi, että uraa en ala pahvilaatikoiden keskellä tekemään. Motivaatio uusintayrityksen suhteen kasvoi päivä päivältä. Neuvonani onkin, että mahdollinen välivuosi kannattaa viettää sellaisessa duunissa, jossa et halua loppuelämääsi (tai edes seuraavaa välivuotta) viettää! Saa kummasti ytyä kevään koitokseen, kun huonoina lukupäivinä hokee mielessään ”siihen duuniin en takaisin mene, en varppina mene."
Lapin yliopisto valikoitui hakukohteekseni monesta syystä. Pidän talvesta, joten olin kyllästynyt Uudenmaan säälittäviin lumiolosuhteisiin. Lisäksi arvelin, että täällä on rennompi meininki kuin etelän yliopistoissa (näin on; nuttura kireällä ei tarvitse kiitää ellei halua). Arvelin myös etten muuten kuin opiskelupaikan perässä tulisi luultavasti muuttaneeksi edes Oulun korkeudelle, joten näin sain hyvän syyn laajentaa elinpiiriäni.
Toisen hakukevään koittaessa meininkini olikin sitten jo ihan erilainen. Tätä lisäsi vielä sekin, että pääsykoekirja ilmestyi yllättäen helmikuun alussa eli kuukautta aiemmin kuin edellisenä keväänä, joten tästä tiedon saatuani päädyin hädissäni irtisanoutumaan, koska työsopimukseni oli määrä jatkua helmikuun loppuun asti. Ymmärtäväinen työnantajani salli onneksi minun nostaa kytkintä, vaikka irtisanoutumismahdollisuudesta tai –ajasta ei oltu ennalta sovittu.
Halusin lisätä onnistumismahdollisuuksiani, ja hankin Artiklan etäkurssipaketin. Tiesin jo ennalta, että intensiivikurssi veisi minulta liikaa energiaa ja aikaa matkustamiseen, vaikka asuinkin vain puolen tunnin junamatkan päässä kurssikaupungista, joten itsenäinen opiskelu vaikutti riittävältä vaihtoehdolta. Ensimmäisen kuukauden luin vain arkipäivisin, seuraavat kaksi kuukautta pidin sunnuntait vapaata ja viimeiset muutamat viikot paahdoin ilman varsinaisia vapaapäiviä. Alun holtittomuus selittyy sillä, että olin alkanut seurustella vuodenvaihteessa, ja viikonloput kirjan ääressä olisivat johtaneet vain aikaansaamattomaan levottomuuteen… :) Jälkikäteen vähän hirvittää ajatus noin huolettomasta toiminnasta, mutta toisaalta siitä sai tarpeellista lepoa, jotta arkena jaksoi keskittyä opiskelemiseen. Etäpaketin hankkimisen lisäksi kävin istumassa Artiklan luku- ja vastaustekniikkakurssilla sekä kertauspäivillä. Näistä varsinkin edellinen oli hyödyksi itsetunnon osalta; eipähän tullut tunnetta että pääsykokeessa epäonnistuminen olisi johtunut itseilmaisullisista virheistä esimerkiksi esseen kokoamisessa.
Toisena hakukeväänä minulle iski manian kaltainen lukuinto, joka pysyi läsnä satunnaisista huonoista lukupäivistä huolimatta. Ajankäytön osalta sain pysyttyä tehokkaana alusta loppuun asti, mistä kiittäminen on rutiineja ja toimivien opiskelutekniikoiden löytämistä. Herätys soi aamuisin kello 7, luin aamupalaan eli yhdeksään-kymmeneen asti, yhdeltä oli lounas ja neljältä päivällinen. Kuuden maissa kirja sai väistyä ja koitti harrastusten tai muun viihteen aika. Tässä pidättäytyminen esti aamuherätysten luisumisen myöhäisemmäksi ja otteen kirpoamisen, vaikka useina iltoina ennen nukahtamista ajatukseni seuraavasta aamusta eivät olleet erityisen lämpimät.
Artiklan välikokeet oli tosi hyödyllinen osa pääsykokeeseen valmistautumista, sillä ne näyttivät raadollisen totuuden osaamisen tilasta. Minusta niiden tekeminen tuntui kuitenkin ihan hyvältä, vaikka tiesinkin varautua siihen, että tulosten tullessa tekee todennäköisesti mieli heittäytyä lattialle vollottamaan. Odottelin pisteitä silti odottavaisin mielin, ja hyvin ne välikokeet sitten sujuivatkin. Tilastojen vertailu toi huimasti lisää itseluottamusta ja puhtia, vaikka välillä kevään mittaan uuvutti enemmän kuin ikinä.
Kevään aikana todennäköisesti koittaa päiviä jos toisiakin, jolloin aivot ovat pelkkää puuroa ja millään ei malttaisi kököttää kirjan ääressä. Itse totesin tällaisina hetkinä, että on parempi jättää opiskelu seuraavaan päivään. Itselleni tuntikausien kiemurtelu olisi aiheuttanut enemmän haittaa kuin hyötyä. Nämä olotilat kannattaa kuitenkin erottaa tylsyydestä - tyls
ä artikkeli on tylsä myös seuraavana päivänä, pään toimintakykyyn saamiseen sen sijaan kannattaa uhrata aikaa.
Hyvä vireystilan ylläpitäjä unen lisäksi ovat harrastukset ja muut vapaa-ajan touhut. Aluksi saattaa tuntua siltä, ettei niitä tarvitse, tai että ne vievät liikaa lukuaikaa. Muutama kuukausi on kuitenkin niin pitkä aika, että jos saa opiskeltua tehokkaasti, illan tunteja ei ole tarpeen viettää kirjan parissa. Vapaa-aika kannattaa myös pyhittää muille kuin oikikseen liittyville ajatuksille. Tässä pätee sama juttu kuin herkuttelussa: kun herkuttelet (tai vietät vapaa-aikaa), älä pode siitä huonoa omaatuntoa. Silloin nautit (tai lepäät) vain puoliteholla.
Vielä vähän opiskelutekniikasta. Etenkin jos olet visuaalinen oppija, tee merkintöjä rankalla kädellä. Oheisessa kuvassa on molempien keväideni pääsykoekirjat. Toisena keväänä pääsin eroon epäluulosta kirjojen sotkemista kohtaan, ja pienen käsittelyn jälkeen huomasin yllätyksekseni muistavani tarkasti, miltä kirjan sivut näyttivät. Pääsykoekirjan sisältöä muistellessa palautinkin aina ensimmäisenä mieleen sen, miten kysytty asia sijoittui kirjan sivuille, miten paljon sivulla oli korostettuja kohtia ja miten ne sijoittuivat. Näin sain nyhdettyä muististani ihmeellisen paljon tietoa verrattuna siihen, jos olisin ensin tavannut lähes mustavalkoista paperia, esimerkiksi edelliskevään kirjaa. Jos kuitenkin opit parhaiten opettamalla asioita muille, höpötä äänesi käheäksi. Ja niin edelleen.
Se luvattu vinkkikooste:
1. Vietä kurja välivuosi, johon et halua palata.
2. Jos nautit rutiineista, noudata niitä opiskellessakin. Se voi tehostaa oppimista ja ainakin säästää aikaa, kun ei tarvitse puljata.
3. Jos opiskelu ei kerta kaikkiaan suju joinain päivinä, tee suosiolla jotain muuta sen sijaan äläkä kärvistele. Varo kuitenkin ettet ala lipsua.
Tsemppiä kevääseen!
Essi Puhakainen
Valmennuskurssivaliokunta 2016
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti