Oikikseen pääsy vaatii tahdonvoimaa

Ensimmäisen kerran ajatus oikeustieteelliseen hakemisesta syntyi jo lukiossa, vuosia sitten.. Kirjoitin ylioppilaaksi keväällä 2008. Samana keväänä jätin hakupaperit Lapin yliopistoon oikikseen ja tilasin silloiset pääsykoekirjat. Todellisuudessa haaveilin vain opiskelutauosta ja mahdollisesta välivuodesta, niinpä luinkin pääsykoekirjaa ensimmäiset sata sivua ja lopetin. Ymmärsin onneksi, että silloisella motivaatiollani en todellakaan olisi pääsykokeessa menestynyt.

Haave oikiksesta jäi silti kummittelemaan takaraivoon, vaikka ”unohtuikin” hetkeksi. Tein paljon muuta. Olin töissä, opiskelin itselleni väärää alaa, sain lapsen, muutin toiselle paikkakunnalle, tein lisää töitä. Tammikuussa 2014 olin yllättäen tilanteessa, jossa täytyi tehdä valinta. Haenko töitä alalta, jolla olin useamman vuoden työskennellyt vai olisiko nyt viimein korkea aika pyrkiä opiskelemaan sitä alaa, joka oli jo useamman vuoden kiinnostanut, mutta aina kuitenkin saanut odottaa parempaa aikaa. Lopulta päätös oli helppo. En keksinyt enää yhtäkään syytä olla hakematta. Halusin kokea saavuttavani jotain, tässä tapauksessa opiskelupaikan arvostamallani alalla. 

Alkuvuodesta 2014 asuin vielä Espoossa. Päätin kuitenkin Helsingin sijasta hakea Rovaniemelle. Halusin ennen kaikkea päästä sisään, joten valintani oli Rovaniemi, koska ajattelin sisäänpääsyn käyvän helpommin. Olen myös alun perin kotoisin Rovaniemeltä, eikä minulla todellisuudessa ollut mitään kotikaupunkiini palaamistakaan vastaan. Oikeastaan tuntui ihan hyvältä idealta palata kotiin muutaman vuoden jälkeen. Rovaniemi on kuitenkin aina tuntunut itselleni kodilta, vaikka olisinkin ollut poissa. Vaikka muutto Rovaniemelle tuntuisikin vieraalta ajatukselta, anna kaupungille mahdollisuus. Kaupunki on kaunis ja rovaniemeläiset tunnetusti aitoja, huumorintajuisia, avoimia ja ystävällisiä ;)

Tilasin pääsykoekirjan heti kun se ilmestyi ja ilmoittauduin Artiklan valmennuskurssille Helsingissä. Varsinaisen valmennuskurssin lisäksi otin myös luku- ja vastaustekniikkakurssin. Kurssi todellakin osoittautui korvaamattomaksi hyödyksi kevään aikana. Helsingin kurssilla opettajat olivat todella asiansa osaavia ja helposti lähestyttäviä. Yksikään kysymys, joka kevään aikana mieleeni nousi, ei jäänyt vaille vastausta. Kurssi toimi muutekin hyvin luku-urakan rytmittäjänä ja toi tervetullutta vaihtelua pelkkään yksin pänttäämiseen. 

Kevään aikana olin todella motivoitunut. Olin päättänyt, että nimeni on sisään päässeiden joukossa. Tiedän, että tämä kuulostaa ylimieliseltä, mutta tiesin mahdollisuuksieni päästä sisään olevan hyvät. Tämä johtui ainoastaan siitä, että olin päättänyt antaa kaikkeni pääsykoetta varten valmistautumiseen ja ymmärsin, että kevään luku-urakka tulee olemaan välillä raskaskin. Voin luvata kaikille luku-urakkaansa aloitteleville, että motivaatio tulee kevään aikana punnittua. Epätoivon hetkellä kannattaa pitää lyhyt tauko. Motivaatio kyllä palaa, jos tosissaan opiskelemaan on pyrkimässä.

Oman haasteensa lukemisen rytmittämiseen toi 2-vuotias tyttäreni. Toisaalta olin onnekas, että minun ei tarvinnut käydä koko kevään aikana töissä. Lukemiseni ei siis juurikaan eronnut kenenkään muunkaan pänttäämisestä. Istuin kirjastolla ihan siinä missä muutkin, kun lapseni oli päivähoidossa tai isänsä kanssa. Totta kai välillä luin myös kotona, mikä kyllä varmasti kasvatti omaa keskittymiskykyäni, sillä välillä ympärillä oli jatkuva hälinä. Pääasia on, että vaikka sinulla olisi keväällä muitakin velvollisuuksia kuin pääsykoekirjan läpikäyminen, on aika osattava käyttää hyödyksi. Kun on aika lukea, luet. Mielestäni on ihan tervettä keskittyä kevään aikana myös muuhun kuin pelkkään pänttäämiseen, oli se sitten lapsi, työpaikka tai harrastus, kunhan otat tarpeeksi aikaa myös pelkälle opiskelulle. Opiskeluun tarvittava aika on kuitenkin jokaiselle yksilöllinen, eikä sitä voi täydellisesti määritellä. Itse luin noin viitenä päivänä viikossa viidestä kuuteen tuntia päivässä. Kirjan kahlasin läpi kevään aikana seitsemän kertaa.

Itse lukutekniikkaa on hankala kenellekään neuvoa, sillä luonnollisesti ihmiset oppivat eri tavoin. Itse kokeilin keväällä monia eri tapoja, etenkin lukemisen alkuvaiheessa. Itselleni parhaaksi tavaksi lopulta onnistui käsitekarttojen laatiminen ja kirjan ”sotkeminen”. Luin aina kynä kädessä ja varmasti jokaisella lukukerralla kirjoitin marginaaleihin omia väliotsikoita tai huomioita. Monet kirjan sivut on myös piirretty täyteen tai tietyt lauseet tai sanat on alleviivattu useampaan otteeseen. Ota pääsykoekirjastasi siis kirjaimellisesti kaikki irti. Valmennuskurssin lopussa oli hauska selailla muiden pääsykoekirjoja. Yksikään ei näyttänyt samalta ja olisi tuntunut katastrofilta jos oma kirja kaikkine merkintöineen olisi kadonnut.

Kevät tulee olemaan pitkä, joten on tärkeää myös osata ottaa välillä vähän löysemmin. Pidä vapaapäiviä, harrasta jotain, näe kavereitasi. Muutenkin, hae tosissasi kuitenkaan erakoitumatta kirjastoon koko kevääksi. Yhden pääsykokeen vuoksi ei kannata menettää yöuniaan, terveyttään, luottotietojaan, mielenrauhaansa, ihmissuhteitaan, elämäniloaan, ruokahaluaan tai mitään muutakaan. Pääset kyllä sisään kun aikasi on, jos sitä todella haluat ja olet valmis tekemään sen eteen töitä.

Tärkein neuvoni kuitenkin on, että pidä huoli kun lopulta 26.5. kävelet ulos pääsykoesalista, tiedät antaneesi kaikkesi niin kevään aikana kuin itse kokeessakin. Se yleensä riittää jo aika pitkälle.

Noora Riskilä