Vanhemmalla iällä oikikseen?

Muistan elävästi sen hetken, kun viime keväänä astuin Artiklan valmennuskurssin työtiloihin ja istahdin takapenkkiin työvaatteissa. Kainalot olivat hikiset, sillä olin juuri kiirehtinyt työpaikalta. Olin viettänyt monta vuotta työelämässä. Kuitenkin ajatus uuden tutkinnon suorittamisesta oli kypsynyt mielessä jonkin aikaa ja olin lopulta päätynyt pohdinnoissani siihen, että haluan juristiksi. Nyt mielessä pyöri kaikenlaisia ajatuksia: Mitä ihmettä teen täällä keskellä itseäni nuorempia ja reippaampia ihmisiä? Ei hitsi, olenkohan minä oikeasti liian vanha tähän?

Itselläni oli takana yksi epäonnistunut luku-urakka Helsingin yliopiston oikeustieteelliseen. Tuo hakukerta oli osoittanut minulle konkreettisesti, mitä sisään pääseminen vaatii. Olin jo aiemmin suorittanut yhden yliopisto-tutkinnon, joten kuvittelin hallitsevani pääsykokeisiin lukemisen mennen tullen. Ensimmäisen oikis-yrityksen jälkeen huomasin kuitenkin virhearviointini. Sisään pääseminen vaatiikin huomattavasti systemaattisempaa työtä kuin olin ajatellut.

Nyt toisella kerralla olin jo etukäteen miettinyt tarkkaan, että miten lukisin pääsykoekirjoja ja perehdyin lukutekniikka-ohjeistuksiin (ks. vinkkejä esim. tämän fb-sivuston muista blogeista). Suunnittelin itselleni lukuaikataulun ja sovin työnantajani kanssa, että vietän kesälomani toukokuussa ennen pääsykoetta. Tämä jälkimmäinen ratkaisu osoittautui myöhemmin tärkeäksi, sillä urakan intensiivisimmässä vaiheessa pystyin keskittymään pelkästään lukemiseen. Pääsykoekirjoja lukiessa huomasin, että elämän- ja työkokemuksen kertymisen myötä kirjoissa eteen tulevia asioita oli helpompi sijoittaa kontekstiinsa, mikä tehosti oppimisprosessia.

Pääsykokeisiin lukemisen ja työssä käymisen yhteensovittaminen osoittautui haastavaksi (ks. Maria-Pian blogi tästä aiheesta). Artiklan valmennuskurssista oli ehdottomasti hyötyä. Se auttoi rytmittämään luku-urakkaa erityisesti silloin, kun kävin samaan aikaan töissä. Omalla kohdallani koko projektissa oli erittäin tärkeää se, että mietin huolella etukäteen työuralla suuntautumistani.  Tämä ”märehtimisvaihe” kesti pitkään ja sisälsi vakavaa eri vaihtoehtojen plussien ja miinuksien punnitsemista. Keskustelin paljon tästä aiheesta ystävieni kanssa. Uskaltaisinko lähteä opiskelemaan uutta tutkintoa ja laittaa itseni likoon tähän projektiin? Aloittaa rohkeasti noviisina uuden alan parissa?

Alkuvaiheessa huomasin, että mietin paljon sitä mitä muut tulisivat olemaan mieltä tästä valinnastani. Pääosin sain projektiini kannustusta. Kohtasin kuitenkin myös epäileviä mielipiteitä: miksi ihmeessä lähdet tuolla iällä opiskelemaan uutta tutkintoa, varsinkin kun olet jo yhden korkeakoulututkinnon suorittanut ja työelämän rattaisiin onnistuneesti päässyt? Näiden ikävaiheeseen liittyvien sosiaalisten odotusten kanssa painiminen piti saada pois mielestä ennen luku-urakan alkamista.

Opiskelemiseen liittyvät käytännön seikat oli tärkeä miettiä etukäteen. Muuttaisinko Rovaniemelle? Miten tulisin rahoittamaan opintoni? Jälkimmäiseen kysymykseen ratkaisu löytyi omalla kohdallani aikuiskoulutustuesta. (ks. http://www.koulutusrahasto.fi/fi/aikuiskoulutustuki/) Sisäänpääsyn varmistuttua oma työnantajani suhtautui erittäin myönteisesti tuen edellyttämän opintovapaan myöntämiseen (ks.esim. http://www.tem.fi/tyo/tyolainsaadanto/vuorottelu-_opinto-_ja_perhevapaa_etatyo). Päätin muuttaa Rovaniemelle ja ryhtyä lukukausien ajaksi täysipäiväiseksi opiskelijaksi. Aikuiskoulutustuki mahdollistaa tämän minulle vajaaksi kahdeksi lukuvuodeksi, sillä tukikuukausia myönnetään maksimissaan yhdeksäntoista.

Huomasin luku-urakan aikana, että siihen asennoituminen vaati tällä iällä hieman tervettä nöyrtymistä. Toisaalta pääsykokeissa tajusin kuitenkin yhden iän tuoman edun: oltuani jo monta kertaa vastaavanlaisissa (ja huomattavan paljon stressaavimmissakin) tilanteissa, en erityisemmin jännittänyt itse pääsykoetta.

Kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen, että hain Lapin yliopiston oikeustieteelliseen. On ollut mahtavaa huomata, kuinka monen tyyppisiä ja ikäisiä henkilöitä täällä on. Opiskelijoilla voi olla pitkiäkin ja monivaiheisia työuria takanaan. Tällä hetkellä minulla on käsitys, että oikis on hyvä valinta sellaiselle ihmiselle, joka haluaa suorittaa uuden tutkinnon kypsemmällä iällä. Tämä muun muassa siitä syystä, että opinnoissa päästään käsiksi heti alkuvaiheessa työelämän kannalta olennaisiin oppisisältöihin. Lisäksi alan työllistymisnäkymät näyttävät tällä hetkellä hyviltä. Ja omalta kohdaltani olen varma siitä, ettei aiempi työkokemukseni mene ”hukkaan”.

Haluaisin toivottaa teille kaikille hieman vanhemmille pääsykokeeseen valmistautujille onnea ja menestystä luku-urakkaanne. Kova työ palkitaan ja täällä on paljon meitä kypsempään ikään ehtineitä opiskelijoita. Toivottavasti siis tapaamme elokuussa täällä Rollossa!

Lopuksi vielä ikäiseni kurssikaverin naseva kommentti: ”Unelmien eteen pitää tehdä töitä.”

Nimim. Oikiksen Ukko-osaston Juniori

Jussi Törmänen 

PS. Toimin ELSA Rovaniemen pääsihteerinä. Tervetuloa syksyllä Artiklan ohella myös ELSAn jäseneksi! (European Law Student’s Associationin Rovaniemen paikallisosasto, ks. www.elsa-finland.fi/rovaniemi/).

PSS. Ja suosittelen suhtautumaan terveen skeptisesti Suomi24:än keskustelupalstojen kommentteihin.