Elämää ja oikeustiedettä opettajan näkökulmasta

Jälleen on se aika vuodesta, kun tuhannet lakimiehen jyvät kylvetään – toiset enemmän ja toiset vähemmän ravinnerikkaaseen maaperään. Jälleen on se aika vuodesta, kun näiden kokelaiden aivokapasiteetin täyttävät erinäiset ajatukset, huolet ja murheet oikiksen pääsykokeeseen ja siihen valmistautumiseen liittyen. Ja jälleen on se aika vuodesta, kun tämä(kin) opettaja kasaa omat ajatuksensa ja resurssinsa valmennuskurssilaisten avunhuutoihin vastaamiselle koko kevään mittaiseksi projektiksi.

Hakijoita on melkoinen joukko, samoin valmennuskurssille osallistujia. Kaikilla on sama, muttei yhteinen päämäärä: saada kesällä tiedekunnasta se legendaarinen paksu kirje. Kysymys on yksilölajista. Päämäärän saavuttamiseksi kukin voi tehdä työn vain ja ainoastaan itse. Kuitenkin, toisten suoriutuminen määrittää kokelaiden tason ja siten myös Sinun sisäänpääsysi. Muiden suoritukseen ei voi vaikuttaa, jolloin kannattaa asennoitua alusta saakka urakkaan siten, että tekee itse parhaan mahdollisen suorituksensa itselleen sopivin keinoin ja pitäytyy omassa pääsykokeeseen valmistautumissuunnitelmassa kurinalaisesti. Joku lukee yötäpäivää, toinen tekee muistiinpanoja ja alleviivaa. Kolmas mieluummin keskustelee toisten kokelaiden kanssa ja neljäs … Listaa voisi jatkaa loputtomiin, koska valmistautumistapoja on yhtä kirjava määrä kuin on hakijoita. Yhtä kaikki, oppimisen keinot kannattaa hyödyntää monipuolisesti. Selvää lienee, että istumalihas on hyvin pitkälti se, joka oikikseen hakemisessa perustyön tekee, mutta kaikki omaa urakkaa helpottavat keinot kannattaa ottaa käyttöön. Näistä omasta mielestäni paras keino – joskaan ei yksistään oikotie onneen – on valmennuskurssille osallistuminen. Yksikölajin yllättävä ominaispiirre ja yksilösuorituksen onnistumisen salaisuus onkin yllättäen kollektiivisuus ja yhteistyö sekä asian perinpohjin tuntevan tahon kanssa (opettaja) että asioiden puiminen muiden samassa tuskaisassa tilanteessa olevien kanssa (muut kokelaat).

Tämän toivottavasti ajatuksia herättävän pätkän ohessa tahdon esitellä teille itseni. Olen Niina; varatuomari, oikeustieteen ja hallintotieteen maisteri sekä yksikönpäällikkö Rovaniemeltä. Näiden tylsähköjen virallisten tittelien lisäksi olen myös seuraavaa: melkoinen persoona, nainen, kaninomistaja ja kilpaurheilija. Olen nyt kuusivuotisen lakimiesurani aikana mm. toiminut niin oikeustieteen lehtorina kuin vuosittain valmennuskurssiopettajana. Toki työkokemukseeni mahtuu nykyisten esimies- ja johtotehtävien lisäksi myös perinteisempiä lakimiestehtäviä niin käräjäoikeuden, valtion kuin kaupungin palveluksesta, mutta yhtenä pysyvänä tekijänä urallani on aina ollut keväinen Artiklan valmennuskurssopettajan tehtävä. Koska lakimiehillä ei tunnetusti ole taloudellisia murheellisuuksia, voisi joku kysyä, miksi keskitän virkatöiltä ja urheilulta liikenevän vapaa-aikani johonkin muuhun kuin Netflixin pläräämiseen eli niin kutsuttuun oikeaan elämään.

Niinpä. Miksi?

Siksi, että opettaminen on mielekästä, mukavaa ja sekä ammatillisesti että esiintymistaitojen osalta kehittävää.

Siksi, että kokemukseni pohjalta tunnen tiedän ja ymmärrän jokaisen hakijan ajatukset pääsykokeeseen valmistautumisesta. Kyllä, ne ovat kaikilla samat. Ette ole asioiden kanssa yksin, mutta ennen kaikkea: älkää olko niiden kanssa yksin.

Siksi, että tahdon omalla esimerkilläni avata kokelaille myös lakimiehen mystistä työelämää ja arkea.

Siksi, että tahdon näyttää, että jos minä olen pääsykokeestani aikanaan selvinnyt kunniakkaasti, voi kuka tahansa muukin asiat oikein tekemällä siitä selvitä.

Siksi, että Artikla on oma vanha ainejärjestöni, jonka kanssa teen erittäin mielelläni yhteistyötä kokelaiden auttamiseksi.

Siksi, että haluan vääntää epäselvät asiat vaikka sitten rautalangasta ja tehdä vaikeille tuntuvista asioista selkeitä ja ehkä jopa helppoja.

Siksi, että kukaan ei tuhlaisi mainitsemaani istumalihaksella tehtävään perustyöhön varattua aikaa sellaisten asioiden pohtimiseen ja murehtimiseen, joihin a) joku voi kertoa suoraan vastauksen tai b) ei ole vastausta tai kukaan ei voi omalla toiminnallaan vaikuttaa. 

Sinä, joka jaksoit tämän blogitekstin lukea alusta loppuun, lienet kanssani samaa mieltä siitä, että et tahdo olla tekstin alussa mainitsemistani kylvettävistä jyvistä ylijäävä akana.  Lukitse päämääräsi (pääsykokeen läpäiseminen) nyt ja valmistaudu tekemään kaikkesi (ei pelkästään parhaasi) päämäärän saavuttamiseksi. Jätä turhat hötkyilyt muille ja etene kohti päämäärääsi suunnitellusti. Näin korviesi välissä jää stressin ja turhien huolten sijaan tilaa sille oikealle toiminnalle, joka johtaa päämäärän saavuttamiseen. Se todella kannattaa, sillä lakimiehen tutkinnolla tehtävä työ – olipa ammattinimike mikä tahansa – on lähtökohtaisesti aina mielekästä, haasteellista ja siistiä sisätyötä.

Nähdään siis valmennuskurssilla!

Niina