Näytetään tekstit, joissa on tunniste valmennuskurssiopettaja. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste valmennuskurssiopettaja. Näytä kaikki tekstit

tiistai 13. huhtikuuta 2021

Esittelyssä 2021 valmennuskurssiopettajamme

Valmennuskurssi kolkuttaa oven takana, ja vielä ehdit viimeisten pikaisten joukossa lunastaa oman paikkasi kurssilla. Seuraavassa esittely huikeasta valmennuskurssiopettajastamme Noorasta. Kahden muun kurssiopettajamme esittelyt löydät Instagramista @artiklavalmennus. - Artikla valmennus-tiimi


Moikka kaikille,

Olen Noora Mäkinen ja toimin tänä keväänä yhtenä Artiklan valmennuskurssiopettajana. Valmistuin alkuvuodesta Turun oikiksesta, jossa aloitin opinnot vuonna 2014. Tällä hetkellä asustelen Uudessakaupungissa, mutta pääsykoekevään aikana tulen todennäköisesti muuttamaan takaisin Turkuun, jossa olen asunut melkein koko opiskeluaikani. Valmennuskurssiopettajan työn lisäksi työskentelen asiantuntijana Valtiokonttorissa. Vapaa-aikani kuluu kavereiden kanssa (koronarajoitusten sallimissa rajoissa tietenkin), lenkkeillen sekä täydennysopintoja tehden. Täydennysopintoja teen tällä hetkellä sukupuoltentutkimuksesta. 

Oikisopinnoissani olen keskittynyt erityisesti perhe- ja jäämistöoikeuteen. Tein sekä notaari- että gradututkielmani tähän oikeudenalaan liittyen. Perhe- ja jäämistöoikeuden lisäksi suosikki oikeudenalani on ehkä rikosoikeus, joka on tullut tutuksi esimerkiksi poliisilla ja käräjäoikeudessa työskennellessä. Toiveenani olisikin, että tänä keväänä saataisiin rikosoikeutta tai perhe- ja jäämistöoikeutta koskeva pääsykoekirja! 

Opintojeni aikana tein erilaisia opetustöitä esimerkiksi lukiossa ja kansanopistossa. Koen olevani kannustava, innostava sekä tsemppaava opettaja. Juttua ja asiaa minulta tulee ehkä toisinaan vähän liikaakin, ja tästä muistona on yksi (positiiviseksi tarkoitettu) kommentti pääsykoehakijalta muutaman vuoden takaa. Opiskelija totesi neljän tunnin luennon jälkeen, että ”jos toi sun ura juristina ei ota tuulta alleen, niin voit aina miettii urheiluselostajaks ryhtymistä. Vedät kerran henkee ennen luentoo ja seuraavan kerran luennon päätteeks”. Tänä keväänä aionkin panostaa erityisesti siihen, että opetuskerroillani ei nähdä urheiluselostuksen kaltaista luennointia, vaan keskittyminen on opetustyylissä, joka vastaa Artiklan intensiivikurssin tavoitteita ja sisältöä. Kommentteja ja palautetta saakin aina antaa opetustyylistäni sekä kaikesta muusta kurssiin liittyvästä.


Minulle on erittäin tärkeää, että kenenkään valmennuskurssille osallistuvan ei ainakaan tarvitse jännittää, että minun tunneillani joutuisi ikäviin tai epämieluisiin tilanteisiin. Kunnioitan erilaisia oppijoita ja persoonia, eikä tapaani esimerkiksi kuulu pakottaa ketään vastaamaan kysymyksiin, olemaan äänessä tai esillä, mikäli hän ei sitä halua. Toivon, että jokainen voi osallistua opetukseen matalalla kynnyksellä sekä sellaisella tyylillä, joka itselle tuntuu parhaalta. Haluan korostaa, että ei ole yhtä oikeaa tapaa oppia tai opiskella pääsykoekirjoja, mutta toki jos oma suunta tai oppimistyyli on vielä hieman hakusessa, niin minulta saa tukea ja vinkkejä oikean suunnan löytämiseen.

Vaikka omasta pääsykoekeväästä on vierähtänyt jo hävyttömän monta vuotta, muistan kuitenkin edelleen, millainen rutistus luku-urakka kaikkineen oli. Kun itse hain oikikseen vuonna 2014, suoraan lukion jälkeen, oli meillä lukuaikaa kahdeksan viikkoa. Pääsykoekirjoja oli tuolloin 4. Osallistuin valmennuskurssille, jossa oli sekä luento- että intensiiviopetusta. Muistan, että erityisesti luento-opetus oli minulle hyödyllistä, mutta kurssin parasta antia oli ehdottomasti sieltä saatu vertaistuki muilta hakijoilta. Vertaistuesta huolimatta, pääsykoekevät oli hyvin rankka. Väsymys painoi loppua kohden niinkin paljon, että viimeiseen 10 päivään en pystynyt katsomaankin pääsykoekirjoja. Vaikka lopputulos oli tästä lopun ”luovuttamisesta” huolimatta paras mahdollinen, en missään tapauksessa suosittele tätä tyyliä kenellekään. Yhtenä syynä siihen, että olen hakeutunut valmennuskurssiopettajaksi on se, että haluan kannustaa ja auttaa teitä hakijoita tekemään parempia valintoja, ja tätä kautta suoriutumaan pääsykoekeväästä itseäni paremmin.


Loppuun vielä muutama vinkki tulevaan urakkaan. Monet näistä ovat varmaan nousseet jo esiin eri yhteyksissä, mutta senkin uhalla listaan ne vielä kerran:

- Ole rehellinen itsellesi. Kun luet, niin keskity siihen täysillä, äläkä selaa puhelinta tai vastaile viesteihin siinä sivussa. Voit esimerkiksi pitää kirjaa tehokkaista lukutunneista, joiden aikana olet keskittynyt pelkästään pääsykoekirjojen sisältöön. Saatat huomata, että tehokas lukuaikasi jääkin melko vähäiseksi, jos kännykkätauko venähtää aina tunnin mittaiseksi. Taukoja täytyy tietenkin pitää, mutta älä uskottele itsellesi, että olet lukenut tehokkaasti kahdeksan tuntia päivässä, jos siitä ajasta on viisi tuntia mennyt somesurffailuun.

- Ota vapaata, mikäli lukemisesta ei enää tule mitään. Kun et enää kerta kaikkiaan pysty keskittymään, aivot ovat sumussa ja mielessä ei pyöri muuta kuin epätoivo, niin laita kirjat kiinni ja jatka seuraavana päivänä. Mene ennemmin vaikka ulkoilemaan ja anna aivojesi prosessoida kaikkea oppimaasi. Huomaat, että seuraavana päivänä lukeminen sujuukin todennäköisesti taas aivan eri tavalla.

- Kysy rohkeasti apua ja vinkkejä. Varsinkin, jos haet ensimmäistä kertaa, eikä lähipiirissäsi ole oikikseen hakeneita henkilöitä, voi muiden olla vaikeaa ymmärtää, mitä pääsykoeluku vaatii. Tätä varten teillä hakijoilla kuitenkin on valmennuskurssitiimin, opettajien ja muiden kurssilaisten tuki. Minulle saa ainakin aina laittaa rohkeasti viestiä, mikäli kaipaa lisätsemppiä, vinkkejä tai henkistä tukea.

- Koita olla stressaamatta kokeen sisältöä ja muotoa. Tiedän, että tämä on helpommin sanottu kuin tehty (varsinkin näin korona-aikana), mutta yritä kuitenkin keskittyä lukemiseen, äläkä käytä liikaa aikaa ja energiaa sen miettimiseen, että millaisia tehtäviä kokeeseen tulee. Kukaan ei voi ennalta tätä tietää, ja meidän valmennuskurssiopettajien tehtävänä on teettää hakijoilla sellaisia tehtäviä, joita kokeeseen saattaa tulla. Mitään varmuutta kokeen sisällöstä tai muodosta ei kuitenkaan ole, mutta tärkeintä on muistaa, että jokainen hakija on täysin samassa tilanteessa. Kaikki yllätyksellisyys, haasteellisuus ja muu on täysin sama kaikille hakijoille.

- Liiku, lepää ja ole armollinen itsellesi. Tee fiksumpia valintoja kuin minä aikanaan, ja varmista huolehtimalla omasta hyvinvoinnista, että jaksat lukea koko pääsykoeajan tasaisesti ja polttamatta itseäsi loppuun. Ole myös armollinen itsellesi ja muista, että vaikka Jodelin mukaan jokainen lukee keskimäärin noin 26,5 tuntia päivässä, kolmea kirjaa samanaikaisesti ja samalla tehden jokaisesta omia muistiinpanoja kiinaksi, niin tämä ehkä harvemmin on se totuus kuitenkaan. Keskity siihen, että teet oman parhaasi, äläkä vertaa itseäsi muihin, koska kuten jo sanottua, oppijoita ja oppimistyylejä on monia. Lopputulosta ei tiedä kukaan ennen kokeiden lopullista arviointia.


Noora Mäkinen

Valmennuskurssiopettaja 2021

keskiviikko 6. toukokuuta 2015

Intensiivikurssivierailut



Valmennuskurssivastaavan ja –tiedottajan tehtäviin kuuluu muun ohella kaikilla kevään intensiivikursseilla vieraileminen. Tänä vuonna halusimme muistoksi jokaiselta vierailulta selfien, jotta voimme linkata myös tähän blogiimme fiiliksiä kursseilta. Aloitimme kurssivierailut tällä kertaa Tampereelta, jonne lähdimme Rovaniemeltä perjantain aamujunalla. Matkan ensimmäiset naurut saimme jo asemalla, kun huomasimme pukeutuneemme vahingossa tiimiasuihin. Olimme kyllä etukäteen sopineet haalareiden laittamisesta jalkaan, mutta lisäksi olimme molemmat päättäneet sattumalta kiskaista päälle Artiklan oman harmaan hupparin. Onneksi saimme kuitenkin tuntea itsemme tärkeiksi ilmoittamalla junassa VR:n tekemään kyselyyn matkamme syyksi ”työmatka”.



Tampereen kurssipaikka oli meille etukäteen vieras, mutta onneksi löysimme paikalle kommelluksitta. Kurssijärjestäjinä meille on tärkeää nähdä kurssipaikat omin silmin, jotta voimme luottaa kurssien onnistumiseen. Tampereen intensiivikurssin ilmapiiri vaikutti mielestämme hyvältä, vaikkakin havaittavissa oli vasta toisen kurssikerran jännitystä. Onneksi yksi ihanista Tampereen kurssin opettajistamme oli paikalla valamassa uskoa kurssin onnistumiseen. Harmi, että kaikki eivät mahtuneet hienoon selfieemme, kun luoka oli niin iso. Pyrimme pitämään visiittimme tiiviinä, sillä aikataulu kursseilla on tiukka.









Viikonlopun jälkeen suuntasimme kulkumme Helsinkiin, jossa intensiivikurssiryhmiä on kaksi. Erityisen mukavaa Helsingin kurssivierailulla oli se, että myös kurssin tuutoreita pääsi mukaan tapaamiseen. Helsingissä halusimme muun ohella korostaa sitä, kuinka Rovaniemi ei todellisuudessa ole niin kaukana pohjoisessa, kuin miltä eteläsuomalaisista saattaa tuntua. Kurssilaiset tuntuivat olevan hyvällä asenteella mukana ja esittivät myös kysymyksiä kursseihin liittyen. Helpottunein taisi kuitenkin olla valmennuskurssivastaava Julia, joka sai Helsingissä jaettua pois loputkin asianajotoimistolta saamamme tuliaiset, joita hän oli kantanut repussaan Rovaniemeltä saakka.







Helsingistä palasimme Rovaniemelle junalla kurssivierailua seuranneena päivänä. Pari viikkoa myöhemmin turvauduimme kuitenkin jälleen VR:ään, kun suuntasimme vuorostaan Oulun kurssille. Valmennuskurssitiedottaja Essi oli entisenä IB:läisenä erityisen innoissaan Oulun kurssin järjestämisestä kansainvälisellä koululla. Tilat vaikuttivatkin siisteiltä, ja myös valmennuskurssiasiat näyttivät olevan kunnossa. Muiden kurssipaikkakuntien tapaan myös Oulussa pätevät opettajamme ovat tehneet paljon työtä onnistuneiden kurssien eteen.







Viimeisenä vierailimme tällä kertaa Rovaniemen kurssilla. Junassa istumisen jälkeen tuntui äärettömän yksinkertaiselta hypätä vain fillarin selkään ja polkaista kurssipaikalle. Rovaniemellä toinen tuutoreistamme, Jussi, pääsi mukaan tapaamiseen, mikä oli tietenkin erittäin mukavaa. Ikävä kyllä Jussi ei kuitenkaan suostu ikinä olemaan kunnolla kuvissa. Lisäksi pitkulaisesti asetellut pöydät vaikeuttivat selfien ottamista. Myös Rovaniemen intensiivikurssilla vieraileminen oli kuitenkin mukavaa. Kurssijärjestäjänä on kiva päästä katsomaan, millaisella fiiliksellä kurssilaiset ovat. Samalla saamme myös mahdollisuuden korostaa niitä asioita, jotka tulee mielestämme erityisesti muistaa pääsykoekevään aikana.





Kerroimme kaikilla vierailuilla lyhyesti omista hakuprosesseistamme, joista olemme kirjoittaneet myös tässä blogissa. Lisäksi pyrimme teroittamaan tiettyjä seikkoja, jotka kannattaa pitää mielessä lukemisen aikana. Tässä lista tärkeimmistä pointeistamme:

+ Älä vertaa omaa lukemistasi muihin! Kaikki oppivat eri tavoin.

+ Opiskele juuri niillä metodeilla, jotka sopivat sinulle: pänttäämällä, kuuntelemalla, keskustelemalla, muistisäännöillä, ääneen puhumisella…

+ Määrä ei korvaa laatua: artikkeleiden sisällön oppiminen on tärkeämpää kuin pääsykoekirjojen paukuttaminen läpi rutiinilla.

+ Kysy, mikäli jokin asia askarruttaa! Opettajat, tuutorit ja valmennuskurssijärjestäjät ovat olemassa juuri sinua varten.

+ Hae kaverista tukea. Muita kurssilaisia on turha nähdä kilpailijoina, sillä toiselta voit oppia juuri sen asian, mitä et itse meinannut millään sisäistää.

+ Rytmitä lukemisesi. Osaamisen huippukohdan tulee olla juuri pääsykoepäivänä, ei sitä ennen tai sen jälkeen.

+ Muista myös rentoutua! Käy juoksulenkillä, lähde kavereiden kanssa elokuviin, leivo täytekakku – mikä vain auttaa sinua jaksamaan kevään läpi.



Tsemppiä vielä kaikille, syksyllä nähdään tiedekunnassa!



Julia & Essi





PS. Julian kanssa on aina niin mukava matkustaa, kun se jaksaa keskittyä kuvaussessioihin…

sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

Elämää ja oikeustiedettä opettajan näkökulmasta


Jälleen on se aika vuodesta, kun tuhannet lakimiehen jyvät kylvetään – toiset enemmän ja toiset vähemmän ravinnerikkaaseen maaperään. Jälleen on se aika vuodesta, kun näiden kokelaiden aivokapasiteetin täyttävät erinäiset ajatukset, huolet ja murheet oikiksen pääsykokeeseen ja siihen valmistautumiseen liittyen. Ja jälleen on se aika vuodesta, kun tämä(kin) opettaja kasaa omat ajatuksensa ja resurssinsa valmennuskurssilaisten avunhuutoihin vastaamiselle koko kevään mittaiseksi projektiksi.
Hakijoita on melkoinen joukko, samoin valmennuskurssille osallistujia. Kaikilla on sama, muttei yhteinen päämäärä: saada kesällä tiedekunnasta se legendaarinen paksu kirje. Kysymys on yksilölajista. Päämäärän saavuttamiseksi kukin voi tehdä työn vain ja ainoastaan itse. Kuitenkin, toisten suoriutuminen määrittää kokelaiden tason ja siten myös Sinun sisäänpääsysi. Muiden suoritukseen ei voi vaikuttaa, jolloin kannattaa asennoitua alusta saakka urakkaan siten, että tekee itse parhaan mahdollisen suorituksensa itselleen sopivin keinoin ja pitäytyy omassa pääsykokeeseen valmistautumissuunnitelmassa kurinalaisesti. Joku lukee yötäpäivää, toinen tekee muistiinpanoja ja alleviivaa. Kolmas mieluummin keskustelee toisten kokelaiden kanssa ja neljäs … Listaa voisi jatkaa loputtomiin, koska valmistautumistapoja on yhtä kirjava määrä kuin on hakijoita. Yhtä kaikki, oppimisen keinot kannattaa hyödyntää monipuolisesti. Selvää lienee, että istumalihas on hyvin pitkälti se, joka oikikseen hakemisessa perustyön tekee, mutta kaikki omaa urakkaa helpottavat keinot kannattaa ottaa käyttöön. Näistä omasta mielestäni paras keino – joskaan ei yksistään oikotie onneen – on valmennuskurssille osallistuminen. Yksikölajin yllättävä ominaispiirre ja yksilösuorituksen onnistumisen salaisuus onkin yllättäen kollektiivisuus ja yhteistyö sekä asian perinpohjin tuntevan tahon kanssa (opettaja) että asioiden puiminen muiden samassa tuskaisassa tilanteessa olevien kanssa (muut kokelaat).
Tämän toivottavasti ajatuksia herättävän pätkän ohessa tahdon esitellä teille itseni. Olen Niina; varatuomari, oikeustieteen ja hallintotieteen maisteri sekä yksikönpäällikkö Rovaniemeltä. Näiden tylsähköjen virallisten tittelien lisäksi olen myös seuraavaa: melkoinen persoona, nainen, kaninomistaja ja kilpaurheilija. Olen nyt kuusivuotisen lakimiesurani aikana mm. toiminut niin oikeustieteen lehtorina kuin vuosittain valmennuskurssiopettajana. Toki työkokemukseeni mahtuu nykyisten esimies- ja johtotehtävien lisäksi myös perinteisempiä lakimiestehtäviä niin käräjäoikeuden, valtion kuin kaupungin palveluksesta, mutta yhtenä pysyvänä tekijänä urallani on aina ollut keväinen Artiklan valmennuskurssopettajan tehtävä. Koska lakimiehillä ei tunnetusti ole taloudellisia murheellisuuksia, voisi joku kysyä, miksi keskitän virkatöiltä ja urheilulta liikenevän vapaa-aikani johonkin muuhun kuin Netflixin pläräämiseen eli niin kutsuttuun oikeaan elämään.

Niinpä. Miksi?
Siksi, että opettaminen on mielekästä, mukavaa ja sekä ammatillisesti että esiintymistaitojen osalta kehittävää.
Siksi, että kokemukseni pohjalta tunnen tiedän ja ymmärrän jokaisen hakijan ajatukset pääsykokeeseen valmistautumisesta. Kyllä, ne ovat kaikilla samat. Ette ole asioiden kanssa yksin, mutta ennen kaikkea: älkää olko niiden kanssa yksin.
Siksi, että tahdon omalla esimerkilläni avata kokelaille myös lakimiehen mystistä työelämää ja arkea.
Siksi, että tahdon näyttää, että jos minä olen pääsykokeestani aikanaan selvinnyt kunniakkaasti, voi kuka tahansa muukin asiat oikein tekemällä siitä selvitä.
Siksi, että Artikla on oma vanha ainejärjestöni, jonka kanssa teen erittäin mielelläni yhteistyötä kokelaiden auttamiseksi.
Siksi, että haluan vääntää epäselvät asiat vaikka sitten rautalangasta ja tehdä vaikeille tuntuvista asioista selkeitä ja ehkä jopa helppoja.
Siksi, että kukaan ei tuhlaisi mainitsemaani istumalihaksella tehtävään perustyöhön varattua aikaa sellaisten asioiden pohtimiseen ja murehtimiseen, joihin a) joku voi kertoa suoraan vastauksen tai b) ei ole vastausta tai kukaan ei voi omalla toiminnallaan vaikuttaa. 
Sinä, joka jaksoit tämän blogitekstin lukea alusta loppuun, lienet kanssani samaa mieltä siitä, että et tahdo olla tekstin alussa mainitsemistani kylvettävistä jyvistä ylijäävä akana.  Lukitse päämääräsi (pääsykokeen läpäiseminen) nyt ja valmistaudu tekemään kaikkesi (ei pelkästään parhaasi) päämäärän saavuttamiseksi. Jätä turhat hötkyilyt muille ja etene kohti päämäärääsi suunnitellusti. Näin korviesi välissä jää stressin ja turhien huolten sijaan tilaa sille oikealle toiminnalle, joka johtaa päämäärän saavuttamiseen. Se todella kannattaa, sillä lakimiehen tutkinnolla tehtävä työ – olipa ammattinimike mikä tahansa – on lähtökohtaisesti aina mielekästä, haasteellista ja siistiä sisätyötä.
Nähdään siis valmennuskurssilla!
Niina