Lukeako vai eikö lukea, siinä
vasta toinen pulma. Mutta jos todella aikoo päästä oikeustieteelliseen, mitään
pulmaa ei ole. Voi vain lukea.
Opiskelen nyt ensimmäistä
vuottani Lapin oikiksessa. Kuulun siis niihin paljon puhuttuihin fukseihin,
mutta fuksienkin joukossa edustan vähemmistöä, sillä kirjoitin ylioppilaaksi
keväällä 2014 ja singahdin yliopistoon suoraan lukiosta. Viime kevättä voin
siis hyvällä syyllä tähänastisen elämäni rankimmista: heti kirjoitusten jälkeen
ryhdyin tankkaamaan pääsykoekirjaa juuri ilman mikäänlaista huilitaukoa.Tuossa
noin kuusi kuukautta kestäneessä projekstissa kuluivat kynnet, yliviivaustussit
ja hermot. Mutta oli se sen arvoista.
Motivaattorinani toimi lausahdus kerran
se vain kirpaisee. Tiesin, mitä halusin, eli päästä Lapin oikikseen, ja
halusin hoitaa sen yhdellä kerralla. Päämäärätietoisuus onkin mielestäni pääsykokeisiin valmistautuessa kaiken ao.
Mikäli ei ole varma, onko oikkis itselle se hyvä paikka ja toisaalta opettajan
hommatkin kiinnostaisivat enemmän, ei kenties kannata lähteä mukaan kuluttavaan
lukuprojektiin. Tähän viittaa myös otsikon lainaus Shakespearen Hamletista.
Näen nimittäin
oikeustieteelliseen hakemisen ja pääsemisen eräänlaisena tulos tai
ulos-systeeminä, mikä on myös sen suurin ero ylioppilaskirjoituksiin.
Ylioppilaskirjoituksissa kaikkien ei tarvitse, eivätkä kaikki edes voi ( kiitos
tuon armoitetun Gaussin käyrän ) saada jokaisesta aineesta laudaturia
päästäkseen ylioppilaaksi. Sitä voi olla myös kolmas tai kuudes ja kirjoittaa
M:n tai A:n. Pääsykoekirjoituksissa näin ei ole - on vain voittajia ja
häviäjiä, seuraavan syksyn fukseja ja seuraavan kevään uudelleenyrittäjiä.
Välivaihtoehtoja ei tässä pelissä tunneta.
Tämä heijastuu omalla tavallaan
myös lukemiseen. Päätös siitä, ryhtyykö pääsykoeprojektiin täysillä, kannattaa
tehdä ajoissa ja laatia sen jälkeen itselleen pitkän aikavälin lukusuunnitelma.
Viimeisen viikkon armoton pahtaaminen kirjan kanssa ja toisaalta viimeisen
viikon luovuttaminen harvoin takaavat sisäänpääsyä. Lukusuunnitelmassa käyrän
tulisi olla tasaisesti nouseva.
Pääsykokeisiin valmistautuminen
on todella henkilökohtainen juttu ja se, mitä ajattelin seuraavaksi kertoa
omasta valmistautumisestani, ei toimi kaikilla. Suuntaan tämän kuitenkin ehkä
eniten kaikille suoraan lukiosta hakeville, sillä yo-kirjoituksiin ja
pääsykokeisiin lukeminen poikkeavat toisistaan jonkun verran, ja itse olisin
ollut erittäin tyytyväinen, jos joku olisi informoinut hetimmiten noista
eroista.
Koko koulu-ura ja ainakin ne
viimeiset vuodet lukiossa ovat tavallaan valmistautumista yo-kirjoituksiin. Jos
kursseilla on ollut heräillä ja muutenkin seuraa aikaansa, voi hyvään
kirjoitustulokseen päästä jo pohjatiedoilla sekä kertailulla. Sen sijaan
pääsykoeaineiston kanssa joutuu todennäköisesti lähtemään aivan puhtaalta
pöydältä eikä välttämättä ole ikinä kuullutkaan osasta materiaalin aiheista.
Esimerkiksi kansainvälinen yksityisoikeus ei sanonut minulle ennen viime
kevättä yhtään mitään. Epätoivoon ei ole kuitenkaan heti syytä vajota, vaikkei
mistään mitään tietäisikään. Ensimmäisen lukukerran voi ottaa rennosti
tutustumisen ja totuttelemisen kannalta ilman sen suurempaa märehtimistä.
Lukiokeskustelu painottuu sen
yleissivistävään merkitykseen. Tämä näkyy myös kirjoituksissa: abilta halutaan
testata hänen yleistietouttaan, kykyään tulkita ja soveltaa sekä valita se
”kaikkein parhaiten sopiva” vaihtoehto. Pääsykokeissa mennään taas aivan omalla
mallilla. Tärkeintä on muistaa kysytyt, relevantit kohdat mahdollisimman
eksaktisti niin kuin ne kirjassa ovat eli äikän L:n arvoisesta henkevästä
pohdinnasta ei pisteitä irtoa. Vastaus on siis joko oikein tai väärin, joten
tulos tai ulos-ajattelu näkyy tässäkin.
Lukutekniikassa edellinen
tarkoittaa ihan puhtaasti ulkoa opettelua. Toki ymmärtäminenkin on erittäin
suotavaa ja se myös tukee päntätessä listoja ynnä muita päähän. Mutta jos ei
millään, ei sitten kertakaikkisesti tajua, mitä ihmettä pääomalaina käytännössä
oikein merkitsee, ei kannata tuhlata aikaa sen liialliseen googletteluun, vaan
tällöin opettelee kylmän viileästi määritelmän ulkoa.
Lukusuunnitelmassa ulkoa
opettelulle kannattaa jättää riittävästi aikaa ja siinä kaikki keinot ovat
sallittuja. Kuten kuvista näkyy itse käytin esimerkiksi eri värisiä
yliviivaustustusseja. Ideanahan oli siis yliviivata yleisesti tärkeät pinkillä,
lait sinisellä, käsitteet vihreällä jne., mutta pakko myöntää, että logiikka
petti pahemman kerran. No, pääasia on, että tärkeät jutut tulevat esiin.
Lisäksi voi vaikkapa ympyröidä tärkeitä sanoja ja sanapareja, koska
pääsykokeessa ja yleensäkin lakitekstissä sillä on todellakin merkitystä
lukeeko jossain ”ja” vai ”tai” taikka ”viipymättä” vai ”viivytyksettä”. Pienet
yksityiskohdat merkkaavat huomattavasti enemmän kuin yo-kokeissa.
Henkilökohtaisesti itselleni
paras opiskelumetodi on loppujen lopuksi kirjoittaminen. Tein siis omin pikku
kätösin koko kirjasta muistiinpanot eli toisin sanoen kirjoitin
pakkomielteisesti lähes koko pääsykoekirjan uusiksi. Kirjoituskäsi koki
kuoleman, mutta se oli kaiken vaivan arvoista. Kirjoittaessa asiat sisäisti
aivan eri tavalla ja omista muistiinpanoista oli todella hyvä kertailla
viimeisillä viikoilla, kun kirjaa ei enää meinannut sietää silmissään. Toinen
hyväksi havaitsemani metodi oli ns. kysymyslappujen värkkääminen. Toiselle
puolelle lappua rustasin kysymyksen, käsitteen, pykälän alun jne. ja toiselle
puolelle sitten vastauksen tai muun vastaavan.
Yo-rulianssi ei suinkaan pääty
itse kokeisiin, mikä kannattaa huomioida tehdessään lukusuunnitelmaa
pääsykokeisiin. Ensinnäkin kokeiden jälkeen pieni parin päivän pään
tyhjennys-tauko saattaa tulla tarpeeseen. Lisäksi varsinkin naispuolisilla
henkilöillä esiintyy tarvetta hankkia uutta asustetta ja kenties muutoinkin
huolehtia kevään juhlajärjestelyistä. Ei muuta kuin kalenteri käteen ja ne
päivät muistiin, milloin metsästetään mekkoa ja askarrellaan kutsuja. Muutenkin
lukusuunnitelmaan on hyvä jättää riittävän sopivasti tilaa vapaa-ajan
toimintaan, joka pitää kevään aikana järjissään. Mekon metsästys ei välttämättä
sellaista ole.
Vaikka annoinkin tässä
oikeustieteellisen pääsykokeista aika raa´an kuvan, ei ylimääräistä paniikkia
ole syytä lietsoa. Abilla on aivan yhtä hyvät mahdollisuudet päästä sisään kuin
kenellä tahansa muullakin, vaikka kevät onkin rankka. Ensin kannattaa hoitaa
yo-kirjoitukset kunnialla kotiin, sillä varsinkin Lapin oikikseen hakiessa
yo-tuloksilla on perinteisesti ollut suurempi painoarvo kuin Helsinkiin tai
Turkuun hakiessa. Siinäpä ainakin yksi hyvä syy hakea Lapin yliopistoon. Muita
ovat esimerkiksi kompakti Rovaniemen kaupunki, aktiivinen opiskelijaelämä, hyvä
opetus, oikeasti avoin ilmapiiri, hyvät harrastusmahdollisuudet ja parhaat
ihmiset. Vaikka muuttaminen kenties hyvinkin kauas kotoa, kuten itseni
kohdalla, saattaa heti lukion jälkeen hieman epäilyttää, kannattaa Lapille
antaa rohkeasti tilaisuus.
Sanotaan, että yo-keväänä ihminen
on älykkäimmillään. Se kannattaa hyödyntää. Tsemppiä kaikille kevään urakkaan!
Sanni
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti