Valmennuskurssitiedottajan tervehdys

Heippa kaikille!

Mä oon Leila ja toimin tänä vuonna valmennuskurssitiedottajana. Oon toisen vuoden opiskelija ja alun perin Tampereelta kotoisin, mutta nyt jo Rovaniemelle kotiutunut. Pääsin sisään oikikseen kolmannella hakukerralla pääsykoeväylän kautta. Muistan vieläkin, kuinka kevät tuntui aina niin jännittävältä ajalta, opiskelupaikan hakemisesta tulosten julkaisemiseen asti. Muistan myös elävästi, kuinka paljon kaksi kertaa opintopolun ”et saanut opiskelupaikkaa” satutti. Silloin tuntui siltä, että elämä romahtaa, mutta lupaan teille kaikille, että elämä kyllä jatkuu. Kaikella on tarkoituksensa ja kaikki, jotka haluavat tarpeeksi paljon kouluun ja tekevät sen eteen työtä tulevat sinne pääsemään. Nyt jälkeenpäin katsottuna olen itseasiassa kiitollinen, etten päässyt heti opiskelemaan. Välivuodet kasvattivat minut, juuri lukiosta valmistuneesta epävarmasta tytöstä, itsenäiseksi naiseksi. Eihän se silloin tuntunut kivalta asua pienessä yksiössä ja tehdä minimipalkalla siivoojan ja asiakaspalvelijan töitä, mutta nämä kokemukset antoivat minulle jotain, mitä oppikirjoista ei voi oppia. Lisäksi pääsykoekirjojen ja avoimen yliopiston kurssien kautta varmistuin siitä, että oikeustiede on todella se, mitä haluan lähteä opiskelemaan.

Lähdin viime vuonna omien hakukertojeni motivoimana mukaan valmennuskurssitoimintaan. Halusin päästä jakamaan omaa tietoani eteenpäin uusille hakijoille. Pääsin valmennuskurssin sometiimiin sekä toimin tutorina kurssilaisille. Oli ihanaa päästä motivoimaan ja antamaan vertaistukea kurssilaisille. Tämä innosti minut hakemaan tänä vuonna valmennuskurssitiedottajaksi ja toivonkin, että kaikki kurssilaiset uskaltavat olla minuun yhteydessä matalalla kynnyksellä olipa kyse mistä tahansa :)

 

Seuraavaksi voisin vähän kertoa, mitä kannattaa tehdä tässä kohtaa kevättä, kun pääsykoekirjat eivät ole vielä ilmestyneet. Ensinnäkin älä stressaa tässä vaiheessa liikaa! Pieni jännitys on hyvästä, mutta liiallinen stressaaminen ei tässä kohtaa kevättä auta. Jos sinulla ei ole vielä valmennuskurssia hankittuna, suosittelen sitä lämpimästi harkitsemaan. Ilman valmennuskurssia on kyllä mahdollista päästä kouluun sisään, mutta koen että se on huomattavasti haastavampaa. Itse en olisi ilman valmennuskurssiopettajien luentoja ja kurssitutoreiden apua jaksanut painaa koko kevättä. Valmennuskurssilla saat myös vertaistukea muilta kurssilaisilta eikä kenenkään tarvitse jäädä yksin puurtamaan koko kevättä läpi.

 

Seuraavaksi suosittelen tekemään itselleen selvän aikataulun. Tätä varten on myös hyvä pohtia: minkälainen oppija olet, mitkä lukutekniikat sopivat juuri sinulle parhaiten sekä miten huolehdit palautumisestasi lukupäivien jälkeen. Vaikka palautumisen suunnitteleminen saattaa kuulostaa hassulta, on sillä tosiasiassa suuri merkitys henkisen hyvinvoinnin ja jaksamisen kannalta. Itse varmistin palautumiseni muun muassa jokapäiväisillä kävelylenkeillä, joogalla, ravitsevalla ruualla, netflixillä sekä riittävillä yöunilla. En voi tarpeeksi painottaa, kuinka tärkeää riittävä unensaanti on uuden oppimisen kannalta. Aikatauluttamisessa kannattaa myös ottaa huomioon, miten saat häiriötekijät karsittua pois. Itse laitoin hakukeväänä tanssimisen ja kavereiden näkemisen tauolle, mutta täytyy kuitenkin muistaa, että jollekin nämä saattaisivat olla enemminkin tapa palautua kuin häiriötekijä. Tee siis aikataulusta itsesi näköinen ;) Ole myös valmis muuttamaan aikatauluasi, jos kirjojen ilmestyttyä huomaat, ettei se toimikkaan haluamallasi tavalla.

 

Viimeisenä vinkkinäni suosittelen harjoittelemaan aineistotehtävien tekemistä. Aineistotehtävien määrä pääsykokeessa on viime vuosina noussut eikä niiden merkitystä kannata vähätellä. Lisäksi kannattaa hioa luku- ja vastaustekniikka kuntoon. Jos keskityt näihin ennen valintakoemateriaalin julkaisua, voit 21.4 alkaen keskittyä enemmän kirjoihin.

 

Kirjoitin viime vuonna jaksamisesta sekä erilaisista lukutekniikoista ja pääset halutessasi lukemaan kirjoituksen täältä: Oikeaa lukutekniikkaa etsimässä

 

Toivotan paljon tsemppiä kaikille tämän vuoden hakijoille!

 

Leila Helminen

Valmennuskurssitiedottaja 2022

valmennus@artikla.fi

Artistin joulu - tehokasta lomailua?

Lukukauden kurssit alkavat monella olla jo loppusuoralla ja edessä siintää (toivon mukaan) rattoisa joululoma. Tehokkuus tuntuu trendaavan vallitsevassa opiskelu- ja työelämän toimintakulttuurissa. Kaikki mitä teemme tulisi olla jollain mittarilla tehokasta; tehokasta opiskelua, tehokasta ajankäyttöä, tehokasta liikuntaa ja tehokasta arkea. Opiskeluun tulisi kuitenkin suhtautua monella tapaa kuten urheiluun -  ilman palautumista ei voi saada aikaan kehittyviä tuloksia. Pitäisikö siten lomailunkin olla tehokasta? Kuinka saan itseni mahdollisimman palautuneeksi mahdollisimman lyhyessä ajassa? Kävimme eräänä lauantaisena aamupäivänä retkellä Joulupukin Pajakylässä ja Santa Claus City Office:ssa perehtyen näiden asioiden ytimeen.

Uskomatonta kyllä, omien rutiineidensa katkominen tekee hyvää meistä jokaiselle. Joskus vain päivänkin mittainen arjen irtiotto ehtii tasata stressaantuneen sydämen sykkeen ja koulujutuissa harhailevan mielen. Siksi olen päättänyt, että tulevan joululomani aikana en aio avatakkaan tenttikirjoja tai verkko-opiskelualustoja. Minkä mittaisen loman ehditkään pitämään, suosittelen samaa sinulle. Oli lomasi sitten muutaman päivän pituinen tai jopa muutaman viikon mittainen, suosittelen kohdistamaan sen pelkästään lomailuun. Loma tarjoaa täyden nollauksen, kun sen aikana ehtii jo hieman unohtamaan arkisia rutiineita. Mikäli lomiltaankin hakee tehokkuutta, suosittelen käyttämään tätä taktiikkaa sen sijaan, että pitäisi "puolilomaa" opiskellen vain 2-3 tuntia päivässä. Jokainen olemme silti yksilöitä, ja jotkut saavat lomastaan irti enemmän tälläkin tapaa.

Vierailulla Joulupukin Pajakylässä ja Santa Claus City Office:ssa huomasin myös sen, kuinka tärkeää on päästä ihmisten keskelle. Korona saattaa tehdä tästä haasteen, mutta esimerkiksi ulkona liikkuessa tämä onnistuu. Pahimpina pandemian aikoina huomasin itsessäni jo "pirttihirmun" merkkejä, kun elinpiirini keskittyi kokopäiväksi tietokoneen, sohvan ja jääkaapin välille. Loma on hyvä pitää mahdollisimman vapaana. Lomalla kannattaa tehdä (tai olle tekemättä) asioita, joista nautit rutiinien ulkopuolelta. Olet sitten introverttiuteen tai ektroverttiuteen taipuvainen, sosiaaliset tilanteet saattavat olla joko kuluttavia tai lisäenergiaa tuovia. Tärkeintä on kuunnella itseään. Tarjoaako ihmisten seura vai hiljainen koti sinulle enemmän rauhaa?

Lopuksi haluaisin kääntää ajattelun toisin päin. Usein loma nähdään pakollisena rasitteena, joka täytyy suorittaa pois alta. Lomaa pidetään silloin, jos sitä ehtii. Mielestäni loman vaikutukset näkyvät vasta sen pitämisen jälkeen. Jaksat paremmin ja opiskelu on tehokkaampaa. Jos keho on säästöliekillä, suoritukset alkavat pikkuhiljaa huonontua ja puhti loppua. Itse huomaan saavani usein parhaat arvosanat ja koulusuoritteet juuri muutamia viikkoja loman jälkeen, jolloin rutiineihin on saanut taas otteen, mutta ne tuntuvat kuitenkin mielekkäiltä eikä uuvuttavilta. Loman pitäminen on satsaus itseesi ja tulevaan koulu- tai pääsykoemenestykseesi. Loma tarjoaa sinulle lisää resursseja tuleviin koitoksiin, joten siksi lomaa ei kannata nähdä pelkkänä pakollisena rasitteena.

Haluan toivottaa kaikille oikein rentouttavaa joulunaikaa juuri sillä tapaa, kuin itse haluaa! Haluan myös kiittää tästä vuodesta blogimme 
lukijoita. On ollut mahtavaa ylläpitää tätä viestintäkanavaa ja tarjota opiskelijoille ja oikikseen hakeville erilaisia näkökulmia opintoihin ja hakuprosessiin. Toivon, että lähettäisitte minulle palautetta kuluneesta vuodesta ja blogin annista tänä aikana, otan sitä mielelläni vastaan. Palautetta voi lähettää minulle esimerkiksi sähköpostitse.  Seuraavaksi vuodeksi blogimme saa jälleen uuden ylläpitäjän.

Hyvää joulua ja menestyksekästä uutta vuotta!

Aino Grönman

agronman@ulapland.fi

Blogin ylläpitäjä 2021

Tunnelmia Artiklan vuosijuhlista

Pääsimme juhlistamaan rakkaan ainejärjestömme Artiklan 42-vuotista taivalta perjantaina 5. marraskuuta. Itselleni nämä olivat toiset Artiklan vujut, mutta koronapandemiasta johtuen edellisistä juhlista oli ehtinyt kulua jo kaksi vuotta. Odotus ja vuoden mittaan tehty työ kuitenkin palkittiin mitä upeimmalla tavalla, onhan tämä artistien vuoden kohokohta aivan ainutlaatuinen kokemus kenelle tahansa.

Juhlapaikkana toimi aiempien vuosien tapaan tunnelmallinen joulupukin kotiluola SantaPark. Juhlatunnelmaan alkaa virittyä heti astuessaan sisälle luolaan ja alkaessaan laskeutua revontulien valaisemaa käytävää pitkin 50 metriä maan alle. Alhaalla odottaa huurteinen jäägalleria sekä kauniisti katettu juhlasali tunnelmavaloineen. Saleja täyttää kauniisti ja komeasti iltapukuihin ja frakkeihin sonnustautunut iloisten ja odottavien juhlijoiden joukko. Kaikki on siis valmiina ja juhlat voivat alkaa! 

Kuten perinteisiin kuuluu, juhlassa palkittiin ansioituneita Artisteja sekä kuultiin liikuttavia esityksiä ja vaikuttavia puheita unohtamatta tietenkään syömistä ja juomista sekä opiskelijoiden juhlaan sopivia lauluja. Vuosijuhlasta erityisen ainakin omasta mielestäni tekeekin juuri yhdistelmä ainejärjestörakkautta, opiskelijaperinteitä sekä upeaa gaalatunnelmaa.

 

Vuosijuhlat (ja puolueellisesti totean, että erityisesti Artiklan vuosijuhlat) on tapahtuma, jota ei niille joskus osallistunut ihan hetkeen unohda. Näistä kemuista riittäisi kerrottavaa vaikka millä mitalla, mutta eihän niitä tarinoita varmaan edes uskoisi, jos ei itse tule katsomaan. Siispä toivottavasti nähdään vujuilla ensi vuonna!

 

Aino-Kaisa

Artiklan vuosijuhlavastaava 2021

Kuvat Etti Läntinen ja Sara Mekhane

Päättäväisyydellä ja ahkeruudella oikikseen

Heippa kaikille! Olen Ella, 20-vuotias ensimmäisen vuoden oikkari ja sain kunnian kirjoittaa tänne matkastani oikeustieteelliseen. 

Haave juristin ammatista kävi ensimmäisen kerran mielessä yläasteella, mutta en silloin jäänyt asiaa sen syvemmin pohtimaan. Lukioaikana jouduin lopettamaan rakkaan harrastukseni, jolloin luonnollisesti iski tarve löytää elämälle uusi suunta. Tuolloin tein - jälkikäteen ajateltuna yllättävän nopeasti - päätöksen siitä, että haen oikeustieteelliseen, maksoi se hakukertoja sitten yhden tai kymmenen. Jo tässä vaiheessa haluan painottaa yhtä hakuprosessin kiistatta tärkeintä elementtiä; kykyä tehdä päätöksiä. Vaikka realiteetit on syytä tiedostaa eikä nöyryyttä sovi unohtaa, hakemisessa ei ole lopulta kyse hakemisesta sanan varsinaisessa merkityksessä, vaan kyse on unelman täyttämisestä. Ja jos jotain olen elämäni aikana oppinut, olen oppinut sen, että unelmat eivät ole vain unelmia – ne ovat tavoitteita, ja tavoitteet on tehty saavutettaviksi. Siksi luku-urakan aikana ei ole sekuntiakaan aikaa arpoa, pääseekö sisään vai ei, vaan on kyettävä uskomaan itseensä niin lujasti, että tietää pääsevänsä sisään riittävän säntillisen työnteon myötä. Päätä, että menet sisään, niin olet sisällä. Epäröinnin sijaan käytä aikasi olennaiseen, eli opiskeluun.

Lukiossa opinto-ohjaajani vinkkasi Rovaniemellä sijaitsevasta Rovala-opistosta, jossa suoritetaan avoimen yliopiston oikeustieteen kursseja.

Viimeistään Rovalassa saattoi ymmärtää sen, miksi oikiksessa opiskelun huhutaan olevan rankkaa, sillä sitä se kyllä kaunistelematta on. Hyppy lukio-opinnoista vähintään tuhatsivuisten tenttimateriaalien pariin oli suuri. Tenttikirjojen sisällöllistäkään haastavuutta en mene vähättelemään, lukiokirjat ja juridiset tekstit ovat kuin yö ja päivä. Tästä huolimatta olin alusta alkaen motivoitunut, enkä antanut kahden ensimmäisen hylkäävän tenttituloksen lannistaa. Ei ole lainkaan epätavallista, että ensimmäisiä tenttejä oikeustieteellisessä hylsytetään, opiskeli sitten avoimessa tai tiedekunnassa. Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, olin alkuvaikeuksista huolimatta päivä päivältä vakuuttuneempi siitä, että olen niin oikealla alalla kuin voi vain ihminen olla. Vuodenvaihteessa myös myönsin viimein realiteetit, ja päätin irtisanoa työsuhteeni ja keskittyä vain ja ainoastaan opintoihin. Se oli erinomainen päätös se - tämän jälkeen tenttitulokset lähtivät huimaa vauhtia nousuun.

Opintomenestyksen myötä odotin pääsykoemateriaalien julkaisua yhä enemmän. Uskon tässä olevan yksi sisäänpääsyyni vaikuttanut tekijä; en stressannut pääsykoekevättä, odotin pääsykoeurakkaa uskomattoman innoissani. Ratkaisevaa on usko omaan menestykseen, sillä kun uskoo sisäänpääsymahdollisuuksiinsa, on helppo suhtautua rutistukseen positiivisin mielin. Viimeisen viikon ennen urakan alkua pyhitin valmistelulle: kokosin motivaatiomusiikkilistan, ostin jääkaapin täyteen ruokaa, poistin ylimääräiset sosiaaliset mediat ja niin edelleen.

Kirjojen julkitulon jälkeen aloitin armottoman opiskelun saman tien. Kirjoja oli edellisiltä vuosilta tuttuun tapaan kolme, joista jokainen oli noin satasivuinen. Etenin sata sivua päivässä siten, että luin yhtä ja samaa kirjaa viisikymmentä sivua, jonka jälkeen aloitin tismalleen saman viisikymmentäsivuisen pätkän luvun uudelleen. 

Ajattelin, että kun viidenkymmenen sivun jälkeen aivot ovat jo rasittuneet, en yritä enää syöttää niille lisää tietoa vaan luen jo sisäistettyä asiaa uudelleen kiinnittäen huomiota mahdollisiin katvealueisiin ja kyllä; myös ulkoaopettelin. Asiat täytyy ehdottomasti ymmärtää, mutta myös osata ulkoa. Ei riitä, että ymmärrät kirjojen sisällön, jos et kykene kielentää ajatuksiasi pääsykoepaperille tismalleen oikeita juridisia termejä käyttäen.

Kertaus tunnetusti on opintojen äiti, eikä etenkään hakurumba ole tähän poikkeus. Päin vastoin, informaatiotulvan ollessa valtava opitun kertaaminen on välttämätöntä. Lukiessa kirjoitin jatkuvasti itselleni kertauskysymyksiä ylös, joihin palasin aina seuraavana päivänä. Kertaus on raastavaa, ja epätoivo on pohjaton, kun olet lukenut kysytyn asian jo lukemattomia kertoja, mutta ei vain tunnu uppoavan, mutta uskokaa tai älkää - kehitys tapahtuu epämukavuusalueella, eli juuri ne epätoivon hetket ovat pääsykoemenestyksesi kannalta sitä hedelmällisintä aikaa. Niin hurjalta kuin se kuulostaakin, aina, kun tunnet olevasi surkea, tiedät, että nyt menee hyvin. Suurin virhe, mitä ihmiset toistavat pahimmillaan hakukerrasta toiseen on se, että lukittaudutaan vain itselle mieluisiin aiheisiin, eikä yleensä edes ymmärretä sitä, vaan sen sijaan eletään omassa hattarakuplassa ja kuvitellaan, että kaikenhan minä jo osaan. Ei, et osaa, jos et ole riittävän brutaali itseäsi kohtaan. Kertaa, tee itsellesi kysymyksiä kaikesta mahdollisesta, palaa niihin uudelleen ja uudelleen – tunteet joutavat tässä vaiheessa romukuoppaan.

Toinen lyömätön tapa testata omaa osaamista ja palauttaa asioita mieleen on tehtävien teko. Kun ulkopuolinen laatii tehtävät, et voi vahingossakaan ajautua toistamaan vain itsellesi helppoja asioita. Meillä Rovalassa oli huikea opettaja, joka laati tarkoituksella tehtävistä niin vaikeita, että pääsykoekysymykset tuntuisivat jo suhteellisen yksinkertaisilta. Erityisesti tästä syystä suosittelen valmennuskurssia – tai vähintäänkin tehtäväpakettia - jokaiselle hakijalle.

Muistan itse kuulleeni joka tuutista toitotusta siitä, kuinka tärkeää on löytää nimenomaan itselleen sopiva tapa opiskella ja noudattaa sitä piittaamatta siitä, mitä muut tekevät. Yhdyn tähän täysin, ja koen asiakseni samaa toitotusta jatkaa. Paljon painotetaan esimerkiksi sitä, kuinka opiskelun tulisi tapahtua rauhallisissa, ärsykkeettömissä paikoissa, mutta itselleni tämä ei sovi alkuunkaan. Kykenen keskittymään huomattavasti paremmin silloin, kun laitan television päälle ja kuulokkeet korviin. Hiirenhiljainen ympäristö aiheuttaa pikemminkin ahdistusta, mutta sopiva melutaso saa keskittymiseni pysymään aisoissa. Toinen, ehkä valtavirran suosituksista poikkeava, itselleni toimiva opiskelutekniikka on armoton alleviivaaminen. Yleisesti kehotetaan alleviivaamaan vain kaikista tärkeimmät asiat – ja niin tein itsekin ensimmäisellä lukukerralla – mutta mitä pidemmälle luku-urakkaa etenin, sitä rohkeammin väritin kirjaa mitä kirjavimmilla tusseilla, koska tämän avulla kykenin painamaan mieleeni kuvat kirjan sivuista. Sokeasti ei toki kannata pysyä samoissa opiskelutekniikoissa vuodesta toiseen, mutta toimivaksi osoittautuneita tapoja ei kannata lähteä muuttamaankaan vain siksi, että muille sama tapa ei ehkä toimi. Ihmiset ovat myös oppimisen suhteen yksilöitä.

Pääsykoepäivän koittaessa olin itsevarma osaamisestani: olin koko kuukauden ajan tehnyt enemmän töitä kuin ikinä aikaisemmin, osasin kirjat lähestulkoon ulkoa eikä tässä vaiheessa mikään kohta ollut enää epäselvä, ymmärsin kaiken. Koe jännitti, mutta positiivisella tavalla. Koe alkoi vasta iltapäivällä, joten aamupäivän vain olin, kirjoihin en koskenut pitkällä tikullakaan.

Kokeen jälkeen fiilikset sen sijaan olivat päinvastaiset, tunsin mokanneeni aineistotehtävät täydellisesti. Vain muutamia tuntia aikaisemmin olin ollut miltei varma sisäänpääsystäni, nyt suunnittelin, mitä teen välivuodella. Pettymys oli valtava, mutta yllättävän nopeasti pääsin asiasta yli ja vietin kesää töiden parissa helpottuneena siitä, että opiskelusta saa vihdoinkin lomailla. Mutta kuinka ollakaan, heinäkuussa Opintopolussa odotti päinvastainen näky. Tuloksena oli kuin olikin hyväksytty. Kuudes heinäkuuta vuonna 2021, se oli tähänastisen elämäni onnellisin päivä se, tippaakaan liioittelematta. Totta puhuen ensimmäiset kaksi viikkoa meni iloitsemisen lisäksi myös kyseenalaistaessa sitä, voiko tämä olla tottakaan. Viimeistään lukuvuoden ja fuksitapahtumien alettua alan kuitenkin olla melko varma, että totta tämä on.

Vaikka matkani tiedekunnassa on kestänyt vasta vaivaisen kuukauden, tiedän jo nyt, että päätös hakea nimenomaan Lapin yliopistoon oli yksi elämäni parhaista. Lasku oli toki pehmeä jo suoritettujen opintojen ja jo Rovalassa kertyneiden ystävien ansiosta, mutta kiitos Artiklan hyvän yhteishengen, uusien tuttavien teko on vaivatonta ja varmuus siitä, että todellakin tulee valmistumaan pitkäaikaiseen haaveammattiinsa, vaikuttaa hyvinvointiin suuresti.

Valtavasti jaksamista jokaiselle oikikseen pyrkijälle, muistakaa uskoa itseenne – ihan oikeasti. Siinä vaiheessa kun päätät, että vaihtoehtoja ei ole, pääset kyllä sisään, ennemmin tai myöhemmin.

Ella Saukkonen

Vuoden 2021 fuksi

Fuksikapteenien tervehdys

Moikka!

Lämpimimmät onnittelut rankan kevään voittamisesta sekä kokeiden selättämisestä! Pääsykoeprosessi on poikkeuksetta vaikea, ja joka ikinen saa olla itsestään ylpeä sen selätettyään. Vaikkakin myös tänä vuonna poikkeusolosuhteet toivat mukanaan erityisjärjestelyjä eikä taaskaan vaikeuksilta vältytty, toivomme jokaisen olleen tyytyväinen suoritukseensa!

Vaikka oikeustieteellisen tiedekunnan ovet eivät olisi tänä vuonna auenneet, ei siitä kannata lannistua. Välivuosi voi olla elämäsi yllätys, mahdollisuus toteuttaa unelmia, joille ei muuten välttämättä olisi koskaan tullut sopivaa hetkeä. Välivuodesta kannattaa ottaa kaikki mahdollinen irti, halutessaan voi keventää fuksivuotta tekemällä avoimen yliopiston opintoja, kartuttaa tilipussia tai muuten rentoutua ja ottaa todellinen irtiotto arjesta. Tulokset ovat varmasti jännittäneet valtavasti ja aiheuttaneet stressiä jokaiselle, mutta nyt on aika suunnata katseensa tulevaisuuteen; uusi vuosi, uudet kujeet!

Jos kuulut niiden onnekkaiden joukkoon, jotka lunastivat paikkansa oikeustieteellisessä tiedekunnassa, odottaa sinua elämäsi syksy. Syksyn aikana pääset nauttimaan opiskelijaelämän riemuista ensimmäistä kertaa, sinulle tulevat tutuksi niin mielenkiintoiset luennot, lukuisat tapahtumat, uudet opiskelijakaverisi ja vanhemmat tieteenharjoittajat sekä pääset luomaan elinikäisiä suhteita. Hetkeä, jolloin ne omat bolognanpunaiset haalarit vedettiin jalkaan ensimmäistä kertaa muistelevat allekirjoittaneetkin vielä edelleen erityisellä lämmöllä. Fuksivuotesi aikana luot uusia ystävyssuhteita, ikimuistoisia hetkiä ja muistoja, joita vaalitaan vielä vuosikymmenien päästä!

Mikäli ensi syksynä aloitat opintosi Lapin yliopiston oikeustieteellisessä, pääset kokemaan kaiken tämän lisäksi myös Artiklan erinomaisen yhteishengen, tapahtumat ja toiminnan, joihin on kaikkiin erittäin helppoa tulla mukaan! Syksy alkaa huikean legendaarisella kolmen viikon fuksihärdellillä, josta ei menoa ja meininkiä puutu, ja joka toivottaa uuden artistin mitä lämpimimmin Rovaniemelle ja Artiklaan. Me fuksikapteenit olemme enemmän kuin valmiit toivottamaan tervetulleeksi ja johdattamaan juuri sinut artistimaisen elämäntyylin saloihin ja elämäsi ikimuistoisimpaan syksyyn!

Syksyllä tavataan!

Viivi Soini ja Eerik Lindén

Fuksikapteenit 2021, Artikla ry.

Pitkät viikot edessä

Pääsykokeesta on nyt kulunut jo reilu viikko, ja osa on ehtinyt jo palautua sen tuomasta stressistä. Jollain saattaa vieläkin kummitella unissa koekysymykset ja se, miten niihin olisi voinut vastata vielä vähän paremmmin. Kokeen jälkeen iskee usein katumus siitä, mitä kaikkea unohtikaan kokeen aikana tehtävissään mainita. Tärkeintä on nyt silti unohtaa kaikki ajatukset kokeesta, sillä lopputulokseen ei voi kukaan hakija enää kohdallaan vaikuttaa. 

Edessä on monelle pitkät viikot, sillä valintokokeiden tulokset julkaistaan vasta viimeistään 15. heinäkuuta. Tänä aikana on hyvä keskittyä johonkin aivan muuhun, esimerkiksi kesätyöhön, uuteen harrastukseen tai vaikkapa ihan vain rannalla loikoiluun. Intensiivisen lukuajan jälkeen voi iskeä ongelmia sen kanssa, mihin sen kaiken aikansa nyt käyttäisi. Hyvä tapa kuluttaa aikaansa on myös lukea blogimme vanhoja päivityksiä. Niistä voit saada inspiraatiota joko syksyllä alkavaan fuksivuoteen tai mahdolllisuuksia täynnä olevaan välivuoteen. 

Koe oli tänä vuonna aikaisempien vuosien tapaan erittäin haastava. Pääsykokeen tarkoituksena on saada eroteltua hakijoita mahdollisimman tehokkaasti, jolloin kokeen on myöskin oltava mahdollisimman haastava. Kokeessa testataankin sitä, kenen kantti kestää loppuun asti haastavien tehtävien keskellä. Vaikka paikka oikikseen ei tänä vuonna aukeisikaan, olet nyt kokemusta rikkaampi, ja ensi vuonna suorituksesi on entistä parempi. Kun vihdoin saat oman kokeesi käsiisii, kannattaa tarkistaa, missä on mennyt vikaan ja mistä tehtävistä on tullut onnistumisia. Tämä on arvokasta palautetta tulevia vuosia varten!

Lopuksi haluaisin toistaa saman mantran, jonka jokainen on varmasti joskus kuullut, mutta harva sitä todella sisäistää. Koulupaikan saaminen ei määrittele sinua millään tapaa. Et ole epäonnistuja, jos koulupaikan saaminen vaatisi usean hakukerran ja tänä keväänä koittaisi jälleen pettymys. Olin itse omana hakukeväänäni orientoitunut jo siihen ajatukseen, että olisipa mahtavaa päästä nyt jo sisään kouluun, mutta ensivuonna voi sitten yrittää uudestaan. Moni joutuu hakemaan usean kerran. Itseäni erityisesti inspiroi maaliskuussa blogissamme julkaistu Vilman postaus otsikolla Motivaatiosta välivuosillimbossa. Mikäli heinäkuussa vastaus olisi negatiivinen, suosittelen lukemaan tämän postauksen! 

Kaikille koulupaikan saaville haluan puolestaa toivottaa tuhannesti onnea! Tulosten tultua, nauti päivästäsi: juhli, korkkaa skumppa, syö kakkua ja kylve onnentunteessasi! Oikikseen saa elämässään opiskelupaikan (yleensä) vain kerran, ja sitä sietääkin juhlia. 

Toivon mukaan näämme mahdollisimman monen kanssa syksyn koittaessa yliopiston käytävillä!

Aino Grönman

Blogin ylläpitäjä ja ensimmäisen vuoden oikkari

Pääsykoetilanne - Miten siitä selviää?

Pääsykoekevät huipentuu jo kahden viikon kuluttua siihen itse tärkeimpään hetkeen - pääsykokeeseen. Miten selvitä kokeesta tärisevin käsin samalla kun syke hakkaa sataatuhatta. Koetilanteessa hakijan täytyisi pystyä puristamaan kaikki se viikkojen aikana kerätty tietomassa pääkopasta konseptille. Kuinka onnistua tässä? 

Ensinnäkin ehkä oudoimmalta kuulostava apukeino pääsykokeen selättämisessä on pieni jännitys. Jännitys tuo sopivan adrenaliini-boostauksen, joka parantaa keskittymiskykyäsi ja tekee sinusta tarkkaavaisemman. Itse jännitin omaa pääsykoettani hurjan paljon jo päiviä ennen koetta. Kun koe vihdoin tuli eteeni, jännitys karisi pois jo ensimmäistä tehtävää tehdessä. Koko kokeen ajan vaadittiin niin intensiivistä keskittymistä, että ei siinä kerennyt edes miettiä, mitenhän tämä koe muilla sujuu. 

Toinen tärkeä pointti koetilanteen hallinnassa onkin yrittää olla vertaamatta itseäsi muihin. Keskity täysillä vain omaan suoritukseesi. Kun tänä vuonna koe järjestetään jälleen kaikille paikan päällä, voi helposti päätyä koepaperia odotellessa tarkkailemaan millaista porukkaa täällä oikein on kanssani koetta tekemässä. Ennen luentosaliin menoa ei kannata missään nimessä kuunnella toisten keskusteluja kuudentoistatunnin lukupäivistä.  Tärkeintä on unohtaa kaikki huijarisyndroomat, epävarmuudet ja alemmuuskompleksit – sinä osaat ja sinä voit päästä tänä vuonna sisään oikikseen! 

Koetilannetta on hyvä harjoitella etukäteen. Esimerkiksi meillä Artiklan valmennuskursseilla on tarjolla harjoituspääsykoe. Harjoituspääsykoe on hyvä tilaisuus harjoitella jännittävää koetilannetta. En itse usko manifestoinnin ennustavaan voimaan, mutta toinen tapa valmistautua pääsykokeeseen on kuvitella eteensä pääsykoepaperi ja miettiä, mitä kaikkea siinä voitaisiin kysyä. Vaikka et manifestoimalla saisikaan tilattua universumilta juuri haluamiasi koekysymyksiä, tästä voi olla hyötyä jollain aivan muulla tapaa. Tulevien koekysymysten arvailu auttaa paljon itse pääsykoekirjojen sisäistämisessä, sillä se auttaa hahmottamaan pääsykoeaineiston tärkeimpiä asioita ja kirjoja kokonaisuutena. 

Koetilanteessa on myös hyvä muistaa, että koe on joka vuosi vaikea, ja sen näkee jo pelkästään pisterajoista. Koe on tehty tarkoituksella haastavaksi, jotta hakijoiden välille saadaan hajontaa. Sisäänpääsyyn ei kuitenkaan vaadita täydellistä koesuoritusta. Kun koe alkaa tuntua vaikealta ja lähes mahdottomalta, muista että niin se varmasti tuntuu myös vieruskaveristasi. 

Lopuksi haluan toivottaa teille kaikille isot tsempit tulevaan koitokseen ja puhtia viimeisiin lukupäiviin! You Can Do It!

Ps. Nää kukat parvekkeella piristi mun lukupäiviä viime keväänä kummasti! Iso suositus! Lisäksi motivaattorina toimi haaveet ensimmäisessä kuvassa esiintyvästä opiskelijavapusta. 

Aino Grönman

Ensimmäisen vuoden opiskelija

Blogin ylläpitäjä